Lue keskustelun säännöt.
Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?
Kommentit (2721)
Joskus teininä minulle sanottiin, "Olet muuten hyvännäköinen, mutta nenäsi on liian iso"
OLen ihonnut nenääni tuon jälkeen aina. Vaikka se ei ole edes iso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulin salaa kun poikakaveri sanoi kaverilleen että olen muita naisia tuhat kertaa hankalampi, ja poikakaverin kaveri vastasi ”todellakin!”
Paras ystävä sanoi teininä ”kehun”: ”sä näytät paremmalta ILMAN MEIKKIÄ, meikattuna susta tulee drag queenin tai prostituoidun näköinen”
Myöhemmin tajusin että näytän tosi hyvältä kun vaan meikkaan oikein, ja ehkä kaveri pelkäsi että näytän hänen rinnallaan ”vähän liiankin hyvältä”
Appiukko: Kyllä pitäisi lapsia alkaa jo tehdä eikä niiden korvikkeita hankkia, et sinä tuosta nuorene. Olin 23-vuotias ja suunniteltiin mieheni kanssa koiran ottoa. Kärsin endometrioosista, ja jo teini-iästä asti on ollut tiedossa että lapsia en välttämättä saa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kun mies kutsuu minua exänsä nimellä. Loukkaa ja ahdistaa ja mies suuttuu kun asiasta loukkaannun. Kuitenkin oltu yhdessä neljä vuotta. Loukkaannunko tyhjästä?
Kyllä. Yksi sana väärin, mitä sitten? Oletko 12-vuotias?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun mies kutsuu minua exänsä nimellä. Loukkaa ja ahdistaa ja mies suuttuu kun asiasta loukkaannun. Kuitenkin oltu yhdessä neljä vuotta. Loukkaannunko tyhjästä?
Kyllä. Yksi sana väärin, mitä sitten? Oletko 12-vuotias?
Oletko mieheni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matikan opettaja sanoi yläasteella "sinusta ei tule kyllä ikinä yhtään mitään".
En tiedä mitä hän sillä loppujen lopuksi tarkoitti, kun ihan hyvin pyyhkii siitä huolimatta korkeakoulutettuna kahden lapsen äitinä.
"Nuori rakkaus ei kestä"- sanoi isäni, kun mieheni kanssa nuorina aloimme odottaa esikoistamme. Ymmärrän pointin, mutta tuo oli lausahdus, mikä ei millään tavalla auttanut ketään tuossa tilanteessa. Jäädytin välit isääni useaksi vuodeksi ennenkuin pakotin itseni taas tulemaan toimeen hänen kanssaan. Olemme puolisoni kanssa olleet yhdessä 13 vuotta tuon tapahtuneen jälkeen ja hän on sielunkumppanini edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miksi, mutta jostain syystä muistan hyvin, kun ala-asteaikainen kaverini piti minulle saarnaa ruokapöydässä. En muista kumman luona olimme, mutta söimme välipalaa ja häntä häiritsi se ääni, kun nielaisin. "Älä tee tommosia ääniä!" No anteeksi, en nyt pysty nielemään ääneti, eikä siitä edes kuulunut mitään erityistä ääntä. Hänen kanssaan oli myös tosi vaikea syödä jäätelöä, koska kieli ei olisi saanut näkyä. :D
Olimme ihan hyviä kavereita yläasteelle asti, hänellä vain oli aika tiukkoja mielipiteitä joistain asioista. Heillä kotona ei käsittääkseni ollut mitään ruokapöytänatsismia, joten en tiedä, mistä nuo jutut tulivat.
Olet aina kakkonen. Verrattiin siskooni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee semmonen olo näitä lukiessa, että aika usein ilkeät sanat tulee jonkinlaisesta kateudesta. Ja totta kai sanojan pahasta olosta.
Kamalaa miten paljon nuoria tyttöjä on huoriteltu kotona :( en voi ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
75-vuotias äitini on kova lukemaan ja harmistunut korona-aikana siitä, kun kirjastot ovat kiinni. Lähetin hänelle postissa muutaman romaanin meidän kirjahyllystä ja joitakin tilaamiamme aikakauslehtiä, jotka olimme jo itse lukeneet. Puhelimessa hän sanoi: "Sinä olet sitten hyvä lapsi." Se olikin ensimmäinen kerta näiden 55 vuoden aikana.
Et osaa pitää hauskaa vaikka se hierottaisiin sun naamaan, sanoi mies.
Totta. Umpihumalassa oleminen ei vastaa käsitystäni hauskasta.
Olen tämän varmaan ennenkin johonkin ketjuun kertonut. Parikymppisenä opiskelijana eräänä aamuna kävelin Helsingin linja-autoasemalla kentän poikki bussipysäkkiäni kohti. Vastaan tuli kolme-nelikymppinen mies ja sanoi hymyillen: "Siinä on jollekin lapselle nätti äiti". On suloisimpia kohteliaisuuksia, mitä olen koskaan kuullut 😊
Kummilasteni (nyt nuoria aikuisia) äiti on kehunut monesti minua, että olen ollut hyvä kummi ja tärkeä henkilö heille.
Olen todella iloinen ja ylpeä siitä.
Varsinkaan kun en oikeastaan ole koskaan lapsista pitänyt eikä minulla niitä ole. Toisaalta kummilapseni olivat ja ovat niin fiksuja, että kukapa heistä ei pitäisi.
"Pysy juuri tuollaisena kuin olet".
Se ei vain riittänyt :)
Oltiin molemmat 12-13. Oli takana monia vuosia koulukiusaamista, mutta jotenkin tuo kommentti oli ns. naula arkkuun, ja mietin sitä kyllä vieläkin.