Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

"Olet tainnut olla ruoka-aikaan kotona." Kaverini mummo sanoi kun olin kaverin luona leikkimässä. Tuo satutti ja pahast, kyllä, olin ylipainoinen lapsi, eikä siihen auttanut yhtään mikään, olin aina ulkona ja liikkumassa, mutta paino oli ja pysyi. Kaikki ylipainoni lähti kasvupyrähdyksessä ja minusta tuli jopa alipainoinen silloin.

Toinenkin on, kun äitini syytti minua 6-vuotiaana salaa syömisestä, kun painoni ei laskenut. Myös terveydenhoitaja aina syyllisti minua painostani ja näytteli minulle käyriäni "kato nyt miten ylhäällä sun paino menee täällä käyrillä."

Teini-iässä minulle puhkesi anoreksia ja painoin pahimmillani 38kg (pituus 170cm). Sen jälkeen tuli bulimia, sitten kaikki kauhistelivat miten laiha olin, mutta silti äitini ei huomannut, vaikka saatoin olla 4-5 päivää täysin syömättä, vaikka hän oli aina kotona. 

Vasta tavattuani miesystäväni aloin tervehtyä ja kun olin vielä alipainoinen, kaikki kauhistelivat miten paljon olin lihonut ja "kohta oot taas sellanen pallo kun lapsena".

Nykyään 25-vuotiaana, painoin 110kg ja olen nyt laihduttanut ja painan 92kg. En tule varmaan koskaan omaamaan tervettä suhdetta ruokaan.

Ensimmäinen oman alan työpaikka, olin parikymppinen. Pomoni sanoi "sä olet niin laiha että suhun katsominenkin sattuu"

Ihan normaali nuori nainen olin, mutta tuo kommentti vääristi minäkuvaani.

Opettaja palautti meille äidinkielen aineet vitosluokalla ja kun menin hakemaan häneltä luokan edestä omaani, hän totesi hymyillen: "Luulenpa, että meillä on tuleva kirjailija tässä luokassa". Tuota muistelen edelleen lämmöllä. Kirjaa en kyllä ole vielä kirjoittanut, mutta toimin ammatissani tekstin parissa :)

Näytät ihan spurgulta.

Näin sanoi eksäni, kun olimme yhdessä kauppareissulla silloin 1v lapsemme kanssa. Muistaakseni näytin spurgulta, koska mulla oli hiukset auki ja kirppistakki päällä. Ei ollut rahaa kampaajaan tai yhtään mihinkään, koska ex ei halunnut mennä töihin ja käytti omat rahansa viinaan ja tietokoneisiin. Minä käytin äitiysrahani elämiseen ja ruokaan.

Erottiin tietysti myöhemmin, ex lusmuilee nyt uuden naisen rahoilla.

Mies 1,5 vuoden seurustelun jälkeen kun olin varma et kosii: "mä en oo korvia myöten rakastunut, en oo oikein koskaan ollut"

Hyvin ainakin näytteli rakastunutta--__-- erohan siinä tuli, ja paska mieli kaupan päälle, olin nimittäin aikaisemmin kokenut samaa, yksipuolista rakkautta

Äiti haukkui huoraksi, kun olin yläasteikäinen ja tykkäsin viettää kavereiden kanssa aikaa. Kuulemma "huorasin kaupungilla ja kaikki tietää sen." Tämän jälkeen halveksin äitiä ja halveksin edelleen, vaikka asialliset välit onkin. Miten täysin normaali aikuinen voi sanoa lapselle noin? Ei mikään juoppo tai mielenterveysongelmainen, vaan täysin ns. normaali. 

Mistähän helvetistä nuo huoraamiskommentit tulee. Tässä ketjussa useampi tyttölapsi saanut kuulla olleensa huoraamassa, kun ollut kavereiden kanssa. Mä en muista lapsuudestani paljoakaan, mutta sen että olin ollut huoraamassa, kun olin kaverin kanssa iltaan asti. Tätä sai kuulla alle kouluikäisestä lähtien.

Paskamaisia ulkonäkökommentteja on myös sadellut äidiltä. Onneksi en tosiaan muista lähes mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mistähän helvetistä nuo huoraamiskommentit tulee. Tässä ketjussa useampi tyttölapsi saanut kuulla olleensa huoraamassa, kun ollut kavereiden kanssa. Mä en muista lapsuudestani paljoakaan, mutta sen että olin ollut huoraamassa, kun olin kaverin kanssa iltaan asti. Tätä sai kuulla alle kouluikäisestä lähtien.

Paskamaisia ulkonäkökommentteja on myös sadellut äidiltä. Onneksi en tosiaan muista lähes mitään.

Samaa ihmettelen minä - varsinkin sitä, että omat vanhemmat huorittelevat tytärtään. Ehkä siinä puretaan alitajuisesti omia traumoja tai paljastetaan oma likainen mielikuvitus tai jotain sellaista. Mutta muistakin syistä luulen, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka osaavat kyllä tehdä lapsia vaan eivät kasvattaa niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän helvetistä nuo huoraamiskommentit tulee. Tässä ketjussa useampi tyttölapsi saanut kuulla olleensa huoraamassa, kun ollut kavereiden kanssa. Mä en muista lapsuudestani paljoakaan, mutta sen että olin ollut huoraamassa, kun olin kaverin kanssa iltaan asti. Tätä sai kuulla alle kouluikäisestä lähtien.

Paskamaisia ulkonäkökommentteja on myös sadellut äidiltä. Onneksi en tosiaan muista lähes mitään.

Samaa ihmettelen minä - varsinkin sitä, että omat vanhemmat huorittelevat tytärtään. Ehkä siinä puretaan alitajuisesti omia traumoja tai paljastetaan oma likainen mielikuvitus tai jotain sellaista. Mutta muistakin syistä luulen, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka osaavat kyllä tehdä lapsia vaan eivät kasvattaa niitä.

Ja kommentit ovat usein juuri äidiltä.

”Te ootte pilanneet mun elämän” sanoi äitini minulle ja veljelleni kun olimme 6- ja 3 -vuotiaat. En unohda ikinä miltä se tuntui.

Esimiehen törkeä lausahdus, kun irtisanouduin edellisestä työpaikastani työpaikkakiusaamisen takia. En kuitenkaan kirjoita sitä tähän, koska en halua tulla tunnistetuksi.

Mieleen on jäänyt myös se kerta, kun odotin kiitosta, mutta sitä ei kuulunut. Olin nimittäin hoitanut erään yhdistyksen asioita kahdeksan vuoden ajan ja saanut asiat ja talouden vakaalle pohjalle monista yllätyksistä ja ongelmista huolimatta. Edeltäjäni oli jättänyt sen aika huonoon tilaan, mutta niin vain muistan, miten vastaavassa johtokunnan kokouksessa häntä kiiteltiin ja annettiin lahja ja kukkapuska. Mutta minua ei kahdeksan vuoden uurastuksen jälkeen kukaan vaivautunut edes muodon vuoksi kiittämään, vaan kaikki huomio kohdistettiin seuraajaani ja siihen, mitä häneltä odotettiin. Olin todella pettynyt, koska olin käyttänyt paljon aikaani asioiden hoitamiseen. Olin kyllä tajunnut, että johtokunnan arvovaltaisimmat jäsenet eivät pitäneet "vasemmistolaisesta" maailmankuvastani. Onnistuin lähtemään tilaisuudesta naama peruslukemilla mutta mieli masentuneena.

Muutama kuukausi myöhemmin sain yhdistyksestä avunpyynnön ja vanhasta tottumuksesta autoin. Mutta sitten kun tuli uusi pyyntö, annoin asian olla - miksi minun pitäisi enää auttaa kiittämättömiä? Lisäksi erosin ko. yhdistyksestä. Sittemmin olen kuullut, miten talousongelmat ja muut ongelmat ovat palanneet. Myönnän, että olen niin lapsellinen, että olen tuntenut vahingoniloa. - Nyt  huomaan eksyneeni ketjun pääteemasta. Silti totean, että joskus lausumatta jätetyt sanatkin voivat olla loukkaavia ja kaihertaa mieltä.

"Sä et ole ihminen", joku lääkäri joskus sano. En saanut sitä virallisena todistuksena vaikka pyysin, heh heh ;)

"Tuolla on läskit tissit, pas""en löyhkäävä perse eikä se edes osaa nu""sia!"

Exäni huusi nämä sanat täydessä baarissa uudelle mieskaverilleni joka hämmentyi niin, että alkoi nauraa.

Ex jaksoi aina jauhaa peppureikäni ympärillä olevista karvoista, että miten oksettavat ne ovat mutta en silti olisi uskonut että vajoaa noin alas. 

"Voisit uida vaikka pohjoisnavalle, jos laittaisit käsineet käteen".

Lääkäri sanoi. Olin (olen edelleen) lihava.

Tämä ketju ansaitsisi kruunun, ei menisi hukkaan.

Aika moni nainen täällä on ollut kovin otettu jostain kliseisestä "sinulla on kauniit silmät" -kommentista. Se on johtanut näköjään monesti jopa avioliittoon. Olen vähän yllättynyt, niin helppoako se on? Olen ajatellut, että noita pidetään nykyaikana jotenkin akuankkamaisina lausahduksina tai jopa pinnallisena ulkonäköön keskittymisenä. Ei sillä, kyllähän minäkin olen kaikkia lähestymiäni naisia kauniina pitänyt, en vaan ole sillä kommentilla tajunnut aloittaa. Ehkä kannattaisi, koska sillä on selvästi voimakas psykologinen vaikutus kun joku sen sanoo.

"Sinulla on ihanan iso". Sanojana nykyinen vaimoni. Syöpyi mieleen lähinnä siksi että se on varmaan ainut miehisyyteen liittyvä kehu jonka olen elämäni aikana saanut. Muuten kun olen aina ollut hintelä, lihakseton ja lyhyehkö joten kehuja ei kauheasti ole tullut. Ehkä joku kohtalon oikku on sitten antanut minulle vähän tasoitusta tuolla muualla mutta sitä ei kovin moni vaimoni lisäksi tiedä.

Olin nuorena ns. blondi-lookin omaava, hyväkroppainen malli ja tein juontotöitä. Sain tietysti varsinkin miehiltä älyttömästi ulkonäköön liittyviä kommentteja. Kerran sitten työkeikalla eräs nuori nainen yleisöstä jutteli kanssani hetken ja totesi ”sä oot hyvä tyyppi”. Se lämmitti kovasti ja muistan sen vieläkin, vaikka olen nyt jo 40v.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju ansaitsisi kruunun, ei menisi hukkaan.

Kuka sulle noin pahasti sanoi?

Kerran kaupassa pakkasin ostoksiani ja toisella puolella oli kolme n.15 v tyttöä. Yhtäkkiä yksi tytöistä katsoi suoraan silmiin ja sanoi: "Ruma."

Olin ihan että wtf.