Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

up

up

Sää tuut aina pärjäämään. Tän sanoi mun äiti, kun kerroin jännittäväni yo-kirjoitusten alkua. Kehu jäi ikuisesti mieleen, kun sanojana ihminen, joka ei koskaan ole ollut kova kehumaan. Tän mää sanon itelleni aina, jos jokin jännittää. Äiti💓

Sie oot justiinsa kuin isäs!

Tämä on jäänyt mieleeni erään tavallisen keskustelun yhteydessä. Tämän lauseen sanoi tätini noin 30 vuotta sitten ja hän tiesi, että isäni oli maailman paskin lasten pahoinpitelijä! Hoidin tätini lapsia säännöllisesti ja olisi tehnyt mieli sanoa, että jos olen kuten isäni niin miksi ihmeessä annat minun hoitaa lapsiasi.

Hän ei tietenkään tarkoittanut tuota piirrettä isässäni kun meitä vertasi, mutta mieleen on jäänyt!

Useamman kerran sai psykiatriselta sairaahoitajalta kuulla, että käytän erikoisia ilmaisuja. Olisi saanut jättää nuo tokaisut sanomatta. En parin kerran jälkeen uskaltanut terveydenhuollon kanssa enää puhua vapaasti, vaan aloin suodattaa puhetta. Tutuille, jotka ovat osoittautuneet luottamuksen arvoisiksi puhun normaalimmin ja vapaammin. Pakko olla hoidon piirissä, mutta jatkuvat henkilökunnan omat oletukset ja vastaavankaltaiset määrittelyt haluan pitää minimissä, jos vain mitenkään voin asiaan vaikuttaa.

No suoraan ei mulle sanonut mut kuulin kun äiti puhui musta kaverilleen. Sanoi että "Se on niin paha ihminen, se ei tuu koskaan pärjäämään missään." Pari päivää myöhemmin laitoin sille viestiä ja kysyin että oliko se tosissaan, oonko sen mielestä oikeesti paha ihminen. Ei se koskaan vastannut siihen mitään, soitti ja pyysi kahville ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Siitä on yli 10 vuotta aikaa, en pysty unohtamaan. Äiti ite on siis niin hyvä ihminen että hakkasi mua jo kun olin pieni, muuten uhkaili tai oli niin kuin mua ei olisi olemassakaan..

Kaikki kun Emma K. haukkuu meitä paksuja ja lihavia. Anne 130kg/164cm.

Yksi tyttö sanoi rippileirillä, että olisit todella kaunis, jos olisit vähän laihempi. Olin siis enemmänkin hoikka kuin lihava, alle 60 kg ja 167 cm. Yksi tyttö yliopistosta taas sanoi ohimennen, että sun takapuoli on todella suuri. Siinä oli ihan sama idea, että tarkoitus oli saada epävarmaksi. Takapuoleni on ihan normikokoinen.

Sinä et ymmärrä mistään mitään, isäni sanoi. Sanoi myös, että kaverini ovat niin reippaita, että varmasti pärjäävät elämässään, mutta minusta hän oli huolissaan.

Ajattelin siis välillä, että minussa täytyy olla jotain oleellista vikaa, kun oma isä puhui minusta noin. Jokin vaurio tai typeryys, joka ei näy muille.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni nainen täällä on ollut kovin otettu jostain kliseisestä "sinulla on kauniit silmät" -kommentista. Se on johtanut näköjään monesti jopa avioliittoon. Olen vähän yllättynyt, niin helppoako se on? Olen ajatellut, että noita pidetään nykyaikana jotenkin akuankkamaisina lausahduksina tai jopa pinnallisena ulkonäköön keskittymisenä. Ei sillä, kyllähän minäkin olen kaikkia lähestymiäni naisia kauniina pitänyt, en vaan ole sillä kommentilla tajunnut aloittaa. Ehkä kannattaisi, koska sillä on selvästi voimakas psykologinen vaikutus kun joku sen sanoo.

Silmät ovat sielun peili, siksi silmien kehumisen voi tulkita syvällisemminkin.

Äitini totesi luopuneensa toivosta lastenlasten suhteen. Olin 25 vuotias. (Ainut lapsi...)

Vierailija kirjoitti:

"Sinusta ei ikinä tule yhtään mitään" opettaja yläasteella. 

Näitä sitten riittää, pedagogian mestareita. Eipä tullut "mitään" hyvää heistä itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sinusta ei ikinä tule yhtään mitään" opettaja yläasteella. 

Näitä sitten riittää, pedagogian mestareita. Eipä tullut "mitään" hyvää heistä itsestään.

Mitenkähän opettaja olisi vastannut, jos olisi kysynyt, että tuliko susta itsestäsi mielestäsi jotain.

Äiti sanoi tossa vähän aikaa sitten että "sinusta ei ole lapsia tekemään".

Positiivisiakin on jäänyt mieleen, laitan eri kommenttiin.

N30

Juttelin 12-vuotiaana ihastukseni kanssa mesessä webbi-kamerat päällä. Nauroin hänen vitsilleen, ja hän totesi, että minulla on ruma hymy. Olen edelleen itsekin sitä mieltä, että hymyni on ruma. Onneksi kommentti ei ole juuri vaikuttanut normaali elämääni, nauran ja hymyilen ihan normaalisti ihmisten seurassa, mutta kuvissa en koskaan hammashymyä. En itse kestä nähdä aitoa hymyäni, onneksi ei paljon tarvikaan. 

Olen vaikea-asteinen asperger ja nuoruudessani en saanut mitään hoitoa eikä perheeni tukitoimia. Siitähän seurasi vanhemmilleni uupumus ja avioliittokin melkein särkyi. Eräänä synkkänä hetkeä äiti totesi mulle että "sua ei olis ikinä pitänyt tehdä, tuotat pelkkää kärsimystä ja häpeää meille" Äiti on sanonut jäkikäteen että sanoi todella pahasti, ja olisi kipeästi tarvinnut apua tuossa tilanteessa. Kuitenkin tämä lause kaikuu yhä päässäni 15 vuotta myöhemmin, joka päivä. Jälkikäteen olen pohtinut sitäkin, onko äitini myös assi. 

Terapiassakin olen työstänyt tätä asiaa ja koettanut hyväksyä sen, että pilasin vanhempieni elämän mutta aikuisena ihmisenä minun on keskityttävä omaan elämääni. Vaikka helppoa se ei ole, sillä en kykene normaaliin työntekoon. Olen vielä ainoa lapsi, joten vanhemmillani ei ole "korvaavaa kokemusta" siitä, minkälainen on normaali lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

"Vaikuttaa siltä että teet tämän kaiken vain hakeaksesi huomiota". Koulukuraattori, kun minä kasiluokkalaisena viimeinkin uskalsin mennä kertomaan että viiltelen, haluan kuolla ja on kaikinpuolin paha olla. Nyt ikää 22v ja samat ongelmat vaivaa - pelottaa että apua hakiessa suhtautuminen olisi edelleen sama kuin tuolloin aikoinaan.

Voi ei! Voi uskalla hakea apua, ole niin kiltti!! Minun tyttöni oli samassa tilanteessa, sai hyvää ammattiapua. Toivon kovasti samaa sinulle! ♥️

opettaja lukiossa: sinusta ei tiedä oletko lintu vai kala

äiti, kun olin teini: mitään kakaraa mä en sitten ala hoitamaan

isäpuoli, kun olin teini: olet yhtä hullu kuin isäsi (siis mun biologinen isä)

tuntematon häiskä baarissa vuosia stten: sä olet ihan liian laiha

tuntematon nainen baarissa vuosia sitten: sä olet helvetin ruma

Kyllähän sitä länkytystä maailmaan mahtuu, mutta karavaani se vaan kulkee.

Luokkakaveri sanoi 5. luokalla, että mulla on kaunis nenä. En ollut sitä aikaisemmin huomannut, mutta siitä saakka olen ollut asiasta samaa mieltä.

7. luokalla kaveri sanoi, että minullakin näkyy luokkakuvassa silmäpussit. Ja kyllä vaan näen ne silmäpussit peilistä edelleen joka päivä.

Naispuolinen rippipappini rippileirillä: ”sulla on todella kaunis hymy”. teki hyvää huonoihoisen teinin itsetunnolle jota ei pojat huomioinut. Vaikka näin jälkeenpäin ajatellen, ihan tavallisen ja jopa söpön näköinen olin. Hymyä olen kyllä aina piilotellut kun hampaani ei näy kun hymyilen vaan ne on piilossa ellen kunnolla ”irvistä”