Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

"LÄSKI OSTAA LIHAPIIRAKOITA!" huusi luokallani ollut tyttö takanani kassajonossa niin että Siwa raikui, olin jättää lihikset siihen ja itkua niellen poljin kotiin. Tuon jälkeen sairastuin jonkinlaiseen syömishäiriöön, siirsin näläntunnetta tupakalla ym.

Olin lenkillä. Takaa tuli auto joka hiljensi. Ikkuna veivattiin auki ja amispojista joku huusi:"Hyvä perse!", viskasi ja auto kaasutteli matkoihinsa. Hymyilin loppupäivän. Otin sen kohteliaisuutena 40 v mamma :D.

Ikävimpänä on jääneet mieleen lapsena/nuorena kuullut sanat painostaa. Ne sanat ovat jääneet kummittelemaan mieleen vaikka niiden kuulemisesta on yli 30 vuotta aikaa. Siksi olen todella tarkka etten huomauttele omille lapsilleni koskaan heidän painostaan. Anoppi ja appiukko harrastavat tätä ja minua se vituttaa suunnattomasti. Heidän mielestään kai vitsiksi tarkoitetut heitot. Ovat monesti juuri niitä jotka lapsi ottaa tosi raskaasti ja avaa oven syömishäiriöille.

"Molemmat kädet, muista molemmat kädet, Tiina".

(Nimi muutettu).

Tätä liikunnanopenatsi huusi yläasteella useamman kuin kerran. Ilmeisesti en pelannut koripalloa kaksin käsin, en pelannut sählyä kaksin käsin, en jumpannut kaksin käsin, en hengittänyt kaksin käsin......

Mulle tosi rakas, pitkäaikainen poikaystäväni oli kuollut liikenneonnettomuudessa, jonka vuoksi olin palannut takaisin lapsuuden kotikaupunkiini saamaan tukea suruuni. Näin siellä sattumalta erästä kaveriani, joka oli aikaisemmin ollut mulle läheinen. Sain murheellisena sanottua tälle kaverille, että kundikaverini oli ollut onnettomuudessa. Tähän tää kaveri totesi ylimalkaisesti: "Ai, kupsahtiko se?"

Ex  huusi riidan aikana ettei ole koskaan minua rakastanut vaan  panee paremman puutteessa, olimme olleet 2 vuotta yhdessä ja etsimme yhteistä asuntoa... lähdin siltä seisomalta omaan kotiini, keräsin exän antamat lahjat ym ja viskasin jätesäkissä roskakatokseen. Ex kehtasi vielä ihmetellä että eikö me ollakaan enää yhdessä ja mites se yhteenmuutto? 

Positiiviset ulkonäkökommentit ovat jääneet mieleen, ehkä siksi että niitä on tullut niin vähän enkä ole mitenkään varma ulkonäöstäni. Esimerkiksi pari tuntematonta asiakasta, molemmat vanhempia herrasmiehiä (ei mitään limanuljaskoita) jotka spontaanisti sanoivat minua kauniiksi. En siis oikeasti ole, ihan tavallinen vain.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kesätöissä sairaalassa ollessani vanhempi naiskollega sanoi, että ”mitä sä sitten teet kun et pääse opiskelemaan?” (pääsin) ja myöhemmin valmistujaisjuhlissani vanhempieni ystävätär tokaisi, ”että ei niillä maisterinpapereilla mitään töitä saa” (sain heti, ja vakivirassa jo 20 vuotta). Mikä ihme saa laukomaan tällaisia nuorelle? Ai niin, ja ollessani 14 yksi pultsari huusi asemalla, että onpa tytöllä rumat sääret! Katsokaa miten rumat sääret! Meni 10 vuotta ennen kuin käytin sortseja seuraavan kerran.

Tuli tästä mieleeni, että kun itse parikymmentä vuotta sitten pyrin erittäin vaikeapääsyistä alaa lukemaan yliopistoon, silloinen miesystäväni sanoi: "Sinähän et koskaan tule sinne pääsemään!" Ja kun heti pääsin, hän sanoi: "Valitsijat ovat tehneet virheen, et sinä muuten sinne olisi päässyt, kai sinä itsekin tajuat. Et varmasti tule pärjäämään siellä." Ja kun hyvin pärjäsin, hän sanoi: "Lienet professoreille tarjonnut seksiä hyviä arvosanoja vastaan." 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Esimerkillinen ensisynnyttäjä, et huutanut, kironnut, etkä kertaakaan sanonut ettet pysty tai jaksa."

Näin sanoi kätilö 23h kestäneen synnytyksen seuraavana päivänä palatessaan töihin ja kävi osastolla tervehtimässä :)

Omasta mielestä yllä mainitut asiat tuskin olisivat tilanteessa auttaneetkaan, mutta hyvä mieli tuli kommentista silti.

Siis mitä ihmettä, millä vuosikymmenellä tuollainen on sanottu? Tuo kuulostaa ihan sellaisen henkilön asenteelta, joka ei ole ikinä nähnyt synnytystä! Ja jos synnyttäjä tosiaan on niin kipulääketokkuroissaan ettei tunnu missään, en nyt ehkä pitäisi sellaista kovin hyvänä esimerkkinä muille.

On monta tilannetta joissa on syytä pyrkiä käyttäytymään hyvin. Synnytyssali ei ole yksi niistä.

Ihan viime vuosikymmenellä ja voin sanoa etten ollut kivuttomaksi lääkitty kokoaikaa. Olen hiljaisella tavalla vahva ja oli mukava huomata että se on totta eikä omaa kuvitelmaa.

Kätilö oli ihana verrattuna alussa olleeseen joka ei juuri puhunut saati kannustanut, ei neuvonut ensisynnyttäjää millään tavalla, antoi ymmärtää että paikkani on pedissä makaamassa joka todennäköisesti pitkitti synnytystä. Tämän toisen kätilön tullessa vuoroon tokaisi että "klo .... tajusi pyytää epiduraalin" ja poistui salista.

Tämä lapsen maailmaan auttanut kätilö oli varsin ammattitaitoinen, hoiti tilanteen hyvin ja piti ilmapiirin rauhallisena vaikka vauvalla oli napanuora kaulan ympärillä ja syntyi sinertävänä. Ei jäänyt traumoja ja samaan tapaan synnytin toisenkin lapseni, tosin osasin olla aktiivisempi ja kokeilin eri kivunlievitystapoja.

Vierailija kirjoitti:

Olin joskus mieheni kaverin valmistujaisissa, jossa melkein kaikki olivat minulle tuntemattomia ennestään. Jatkoilla baarissa yritin tehdä juttua vieressäni istuneen tytön kanssa, ja kehuin hänen mekkoaan kauniiksi. Hän kiitti ja sanoi: "mä tykkään varsinkin tästä kaula-aukosta. Mulla kun on rinnat joita kehtaa esitellä, toisin kuin sulla." Sitten nousi ja lähti jonnekin muualle.

Olin ihan että aha :D

Varovainen veikkaus, että olisiko ollut ihastunut mieheesi ja kateellinen sinulle?

Tästäkin keskustelusta huomaa palstan yleisen kulttuurin, kun jotain on haukuttu, yläpeukutetaan/ollaan kannustavia, kun on kehuttu, varsinkin jostain persoonallisemmasta asiasta kuin yleinen kauneus, tulee alapeukkuja. Ankeaa.

Sekä lapsena että aikuisena olen kuullut kritisointia hoikkuudestani. 

Lapsena moni sanoi ulkonäköäni "oudoksi" ja mitä lie. Se sai minut meikkaamaan, ja koska itsetuntoni sai niin pahan kolauksen kaikesta negatiivisesta huomiosta, en uskalla poistua kotoa naturellina. Onhan noita kommentteja tullut sitten siitäkin, että "kyllä tuokin varmaan näyttää erilaiselta ilman meikkiä" ja muutenkin ihmisillä tuntuu olevan ongelmia ulkonäön panostamiseni kanssa.

Tää on kuin tilanne missä et voi voittaa - paitsi pysyttelemällä pelkkien miesten seurassa. Yksikään niistä paskoista kommenteista ei ole mieheltä.

Ollessani n. 12-vuotias istuin bussissa matkalla koulusta kotiin. Minua vastapäätä istui pari vuotta vanhempaa, samassa koulussa (yhdistetty ala- ja yläaste) olevaa tyttöä, jotka mulkoilivat minua jonkin aikaa. Sitten toinen tokaisi "Onks sun pakko istua just siinä maisemaa rumentamassa" ja molemmilta äänekkäät naurut päälle.

Huomautuksena, että HE tulivat istumaan siihen minun jälkeeni ja bussissa olisi ollut muita vapaita paikkoja yllin kyllin. Tulloin vaikenin itku kurkussa, mutta nykyään varmaan toteaisin, että itsepähän tulitte siihen rumentamaan maisemaanne.

Minulle jää todella helposti pienet sanomiset ja mitättömät yksityiskohdat tapahtumat mieleen. Yksi sellainen on, kun olin 14-vuotiaana syönyt lääkkeitä itsemurhatarkoituksessa (myöhemmin olen tajunnut, etten varmaan ollut kovin tosissani, koska määrä oli ihan liian pieni) ja olin sairaalassa, istuin tuolissa niin, että jalkani olivat tuolin alla, siis taipuneina polvista taaksepäin, niin että jalat näyttivät paksummilta kuin oikeasti ovat. Olin nuorena todella hoikka, laiha oikeastaan, mutta reiteni levisivät tuossa asennossa. Lääkäri kysyi painoani, jotta pystyisi arvioimaan myrkytystilani vakavuuden, ja kun sanoin "45 kg", hän ihmetteli ja sanoi "Olisin luullut, että painat enemmän, kun sinulla on noin paksut reidetkin". Olin pukeutunut väliin vaatteisiin, joten laihuuteni ei ehkä sitten ollut niin ilmeistä.

Olen aikuisena miettinyt, miten kukaan voi tuossa tilanteessa tai missään muussakaan sanoa noin.

Ollessani seiskaluokalla, olin ihastunut rinnakkaisluokkalaiseen poikaan. Poika sai tästä tietää ja ei asiasta tykännyt. Koulun ruokajonossa ilmoitti kovaan ääneen kaverinsa ollessani jonossa takanani: "Hei älä koske siihen, voit saastua!" Sama poika oli yksi koulun pahimpia koulukiusaajia. Yläasteelta päästyäni ja ammattikoulun aloitettuani alkoi itsellä ns. villit teinivuodet. Kyllä tuli kokeiltua pitikö paikkansa että saastuuko minuun koskija :(. Ei kukaan valittanut jälkeenpäin.

Parikymppisenä baarissa silloisen poikaystäväni kaveri pienessä tuiskeessa: "Et sä ole niin hyvännäkönen mitä luulet". No, enpä ollut aikaisemminkaan pitänyt itseäni kovin kauniina, ihan normaalina olen, enkä nykyäänkään. Mitä sitä panostamaan jos on kerran niin ruma...

"Hyi vittu" teininä söpöltä pojalta, kun joku kysyi häneltä haluaisiko tapailla minua.

Epävarmalle teinille tuollainen sattui aika vahvasti. En ymmärrä miten ihmiset pääsevät yli pahasta koulukiusaamisesta, jossa tällainen haukkuminen on päivittäistä.

"Miks sulla on noin iso nenä?" Tämä ihan yhtäkkiä yläasteella käsityötunnilla erään tytön suusta. En tiennyt mitä olisin vastannut.

"Japani (maa) ei vaan ole sinulle". Hain siis vaihtoon Japaniin koulussa ja hain koska toinen opettajista kehotti hakemaan. No en lopulta päässyt koska mun paikan vein opettajan tuttavan lapsi. Ja mulle oli ensin sanottu että pääsen sinne, mutta yhtäkkiä "sieltä ei löytynyt sopivaa paikkaa".

Opiskelin toimittajaksi. Oppitunnilla jokainen oppilas harjoitteli vuorollaan luokan nähden kameran edessä monitorista lukemista kuten uutisankkurit tekevät. Kaikki muut oppilaat saivat rakentavaa palautetta, esim. "Pidä mikkiä alempana" tai "Artikuloi selkeämmin".

Ainoa palaute opettajalta mitä minä sain ja mistä koko luokka meni hiljaiseksi oli seuraava: "Ulkonäkösi ei sovi toimittaja-työhön ja asialle ei voi mitään".

Nuorelle innokkaalle toimittajanalulle palaute oli isku vasten kasvoja ja hain muihin opintoihin

Vierailija kirjoitti:

Yläasteen lopulla pistin Irc-galleriaan koulun käytävällä otetun kuvan, jossa olin kavereideni sekä muutaman rinnakkaisluokan tytön kanssa. Ihan tavallinen, iloinen naurukuva. Eräs noista rinnakkaisluokkalaisista kommentoi siihen "kiva kuva". Vastasin "joo, onnistui hyvin munkin mielestä" tms. Siihen hän vastasi "joo, siis kaikki me näytetään siinä hyvältä, paitsi sä. Sä näytät joltain alienilta".

En koskaan ymmärtänyt miksi hän v*ttuili, sillä hän oli kaverini kaveri emmekä koskaan olleet oikeastaan puhuneet toisillemme mitään; hän oli porukassamme aina todella ujo ja hiljainen, ja tullut kouluumme uutena vasta edellisenä syksynä. Luulisi siis, että hän olisi halunnut mieluummin olla mukava kaveriporukkansa jäseniä kohtaan - varsinkin, kun olin kiltti ja hiljainen tyttö itsekin.

Olit kiltti ja hiljainen. Hän halusi suosiota enemmän esillä olevilta tytöiltä.

Yläasteella rinnakkaisluokkalainen tyttö tokaisi minulle: "olisipa mullakin noin kuiva iho niin ei olisi finnejä"

Minulla on atooppinen iho josta kiusattu nuoruusvuosina. Tytön kommentti oli ensimmäinen ns. kiltti kommentti