Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Lauma noin 18-20v poikia huusivat "onpa ruma lauta kun vertaa toiseen", olin 16v kesätyöläinen ulkoaluetöissä työvaatteissa ja ilman meikkiä, työparini isorintainen ja meikattu keikistelijä joka asettui heti nurmikolle viehkeästi "lepotauolle" kun näki ryhmän poikia olevan tulossa kävelytietä pitkin työskentelyalueemme ohi. Siinä iässä itsetunto oli muutenkin heikko ja epävarmuus omasta ulkonäöstä suuri..kyllä nieleskelin kyyneliä lopun päivää ja vieläkin muistan tunteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Esimerkillinen ensisynnyttäjä, et huutanut, kironnut, etkä kertaakaan sanonut ettet pysty tai jaksa."

Näin sanoi kätilö 23h kestäneen synnytyksen seuraavana päivänä palatessaan töihin ja kävi osastolla tervehtimässä :)

Omasta mielestä yllä mainitut asiat tuskin olisivat tilanteessa auttaneetkaan, mutta hyvä mieli tuli kommentista silti.

Siis mitä ihmettä, millä vuosikymmenellä tuollainen on sanottu? Tuo kuulostaa ihan sellaisen henkilön asenteelta, joka ei ole ikinä nähnyt synnytystä! Ja jos synnyttäjä tosiaan on niin kipulääketokkuroissaan ettei tunnu missään, en nyt ehkä pitäisi sellaista kovin hyvänä esimerkkinä muille.

On monta tilannetta joissa on syytä pyrkiä käyttäytymään hyvin. Synnytyssali ei ole yksi niistä.

Ottiko noin koville kuulla, että joku on osannut käyttäytyä synnytyssalissa? Itse synnytin 1.5 vuotta sitten ja en huutanut kertaakaan ja voin sanoa, että minulla on erittäin pieni kipukynnys. Pelkäsin synnytystä etukäteen, mutta päätin, että en huuda, jotta saan käytettyä kaiken energiani oleelliseen eli synnyttämiseen.

- eri

Työkaveri sanoi firman juhlissa: ”Oot klassisen kaunis. Oot kaunis varmaan vielä vanhainkodissakin”

Teininä istuin bileissä ihastukseni sylissä. Hän vieritti sormeaan pitkin nenääni ja huudahti ”hyppyri!”

Itkin äidille avioeroani ja sitä, että mies oli löytänyt uuden. Äiti kommentoi, että ”tavallaan ymmärrän, kun ne on molemmat hoikkia ja Espoosta.”

Viimeisin ajoi minut miltei itsemurhan partaalle, nykyään naurattaa 😂

Tulipa mieleen, olen pyöräyttänyt maailmaan kolme vauvaa ja joka kerralla on synnytyssairaalan työntekijöistä löytynyt yksi tai useampi joka on jotenkin sanoillaan ikimuistettavasti tölväissyt, jopa siinä määrin että tunnen helpotusta ettei enää tarvitse mennä. Ne muut ovat todennäköisesti olleet mukavia, mutta eipä se sitten olekaan jäänyt mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Esimerkillinen ensisynnyttäjä, et huutanut, kironnut, etkä kertaakaan sanonut ettet pysty tai jaksa."

Näin sanoi kätilö 23h kestäneen synnytyksen seuraavana päivänä palatessaan töihin ja kävi osastolla tervehtimässä :)

Omasta mielestä yllä mainitut asiat tuskin olisivat tilanteessa auttaneetkaan, mutta hyvä mieli tuli kommentista silti.

Siis mitä ihmettä, millä vuosikymmenellä tuollainen on sanottu? Tuo kuulostaa ihan sellaisen henkilön asenteelta, joka ei ole ikinä nähnyt synnytystä! Ja jos synnyttäjä tosiaan on niin kipulääketokkuroissaan ettei tunnu missään, en nyt ehkä pitäisi sellaista kovin hyvänä esimerkkinä muille.

On monta tilannetta joissa on syytä pyrkiä käyttäytymään hyvin. Synnytyssali ei ole yksi niistä.

Ottiko noin koville kuulla, että joku on osannut käyttäytyä synnytyssalissa? Itse synnytin 1.5 vuotta sitten ja en huutanut kertaakaan ja voin sanoa, että minulla on erittäin pieni kipukynnys. Pelkäsin synnytystä etukäteen, mutta päätin, että en huuda, jotta saan käytettyä kaiken energiani oleelliseen eli synnyttämiseen.

- eri

Enpä minäkään huutanut enkä kironnut, mutta pidän silti kätilön kommenttia törkeänä muita äitejä kuin kohtaan. Ei varmaan auta esimerkiksi pelkäävää synnyttäjää joutua miettimään vielä, että kätilöt arvostelevat "suoritusta". Epäammattimaista.

T. Eri

Kolmevuotias poikani katsoi minua pitkään, hänen silmänsä alkoivat kyyneltyä ja hän sanoi: "Äiti, sä oot niin kaunis."

"Ai ootko sä kakannu housuus?" tuumasi äitini, kun yritin hienotunteisesti kertoa hänelle alkaneista kuukautisistani pyytämällä apua veristen alushousujen pesuun. Veti kyllä harvinaisen sanattomaksi.

Olin 14 eikä housuun ulostaminen tosiaan ollut tapana. Myöhemmin äitini harmitteli, kuinka isosiskoni oli koittanut aikoinaan salailla omia kuukautisiaan häneltä pitkään, enkä yhtään ihmetellyt miksi... Tilanteen aiheuttama häpeä seuraa minua varmaan hautaan saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Esimerkillinen ensisynnyttäjä, et huutanut, kironnut, etkä kertaakaan sanonut ettet pysty tai jaksa."

Näin sanoi kätilö 23h kestäneen synnytyksen seuraavana päivänä palatessaan töihin ja kävi osastolla tervehtimässä :)

Omasta mielestä yllä mainitut asiat tuskin olisivat tilanteessa auttaneetkaan, mutta hyvä mieli tuli kommentista silti.

Siis mitä ihmettä, millä vuosikymmenellä tuollainen on sanottu? Tuo kuulostaa ihan sellaisen henkilön asenteelta, joka ei ole ikinä nähnyt synnytystä! Ja jos synnyttäjä tosiaan on niin kipulääketokkuroissaan ettei tunnu missään, en nyt ehkä pitäisi sellaista kovin hyvänä esimerkkinä muille.

On monta tilannetta joissa on syytä pyrkiä käyttäytymään hyvin. Synnytyssali ei ole yksi niistä.

Ottiko noin koville kuulla, että joku on osannut käyttäytyä synnytyssalissa? Itse synnytin 1.5 vuotta sitten ja en huutanut kertaakaan ja voin sanoa, että minulla on erittäin pieni kipukynnys. Pelkäsin synnytystä etukäteen, mutta päätin, että en huuda, jotta saan käytettyä kaiken energiani oleelliseen eli synnyttämiseen.

- eri

Olen itse lapseton, terveydehuoltoalalla työskentelevä nainen. Tuntuu järkyttävältä kuulla, että synnytyssalissa pitäisi jotenkin käyttäytyä. Miksi ei saisi huutaa? Synnytyssalit rakennetaan hyvin ääntäeristäviksi (toki poikkeuksiakin on), ja jos huutaminen ja kiroilu jollain helpottaa tai väkisin pääsee, siitä vain! Ja tiedoksi: synnytykset OVAT erilaisia. Toisin sanoen: synnytys oikeuttaa huutamiseen ja kiroiluun. Jotkut ovat kovimman kivun hetkellä automaattisesti hiljaa, toiset reagoivat ulospäin. Se on aivan ok. 

Olin yökastelija ja äitini huusi, että olen kuin kulkukoira kun kusen alleni.

"Kuka se hemaiseva blondi oli?" oli kaverini miespuolinen tuttu kysynyt myöhemmin kaveriltani kun oltiin törmätty häneen kaupungilla.

Ei mikään iso juttu, mutta olin silloin juuri saanut tietää olevani raskaana ja lapsen isän kanssa mennyt sukset ristiin eli aika lailla pohjamudissa ryvin henkisesti. Tämmöinen tuntemattoman kommentti, niin pinnallinen kuin se olikin, toi siinä hetkessä hymyä kasvoille ja kohotti lytättyä itsetuntoani.

Luoja, ylläpito poisti kommentin missä nainen kertoi, että sukulainen oli sanonut että hänen veljensä voivat ainoina jatkaa suvun nimeä. Sukunimen ongelmista ja seksistisyydestä ei siis saa puhua? Kauheaa sensuuria tämä perhe-elämä, miehen valtaa ja naisen alentamista ei saa kritisoida?

Kaikki aviomiehen nimen valitsevat naiset jatkaa naisille kasaantuvaa taakkaa, jossa naisen oletetaan jatkavan TOISEN suvun nimeä, ja tämän takia tyttölapsia pidetään arvottomina. Asiasta ei saa puhua? Miehennehän ne teidän valintojanne rajoittaa, kun kääntävät nimenne teitä ja kaikkia naisia vastaan. On TODELLA törkeää alentaa syntyviä tyttöjä syrjivän nimen takia, jonka voisi ihan hyvin valita EI SYRJIVÄLLÄ TAVALLA.

Naisen nimi ei syrji ketään, sen takia ketään ei abortoida tai vihata. Siksi naisten nimiä tulisi jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Halusin lapsena luistimet isovanhemmiltani. Sattumalta olin paikalla, kun he puhuivat asiasta, mutta eivät tienneet että kuulin. Isoisäni tokaisi inhottavasti, että mitä se niillä luistimilla tekee, kun on niin lihava että ei pysty luistelemaan. Se sattui pahasti, mutta en ilmaissut koskaan, että kuulin keskustelun, vaan kilttinä nielin sen sisääni. Hullua kyllä sain ne luistimet, kiitos varmaan mummon, mutta en niitä koskaan käyttänyt. Sen sijaan tuosta hetkestä lähtien kiinnostuin painoni sairaalloisesta tarkkailusta, joka johti syömishäiriöön.

Aikaa tästä on 35 vuotta, mutta muisto tapauksesta saa edelleen minut surulliseksi ja vaikuttaa paljon muistooni isoisästä ja muokkasi minäkuvaani. Muuten niin mukava vaari halveksi minua ja lamasi sanoillaan paitsi lapsen liikunnan ilon, myös manasi todellisen pirun, eli syömishäiriön, joka on vainonnut minua koko elämäni.

Vai oliko se syömishäiriö olemassa jo lapsuudessa havaittavissa?

Oot ihana

Olen elämäni aikana saanut paljon kehuja ulkonäöstäni. Kaksi lähintä miestä ovat haukkuneet: isä ja aviomies. Tulkitsen, että siinä on kyse hallinnan halusta, kun mies sanoi, että sulla on rumat jalat tai leveä perse. Noloahan se on, miehille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Esimerkillinen ensisynnyttäjä, et huutanut, kironnut, etkä kertaakaan sanonut ettet pysty tai jaksa."

Näin sanoi kätilö 23h kestäneen synnytyksen seuraavana päivänä palatessaan töihin ja kävi osastolla tervehtimässä :)

Omasta mielestä yllä mainitut asiat tuskin olisivat tilanteessa auttaneetkaan, mutta hyvä mieli tuli kommentista silti.

Siis mitä ihmettä, millä vuosikymmenellä tuollainen on sanottu? Tuo kuulostaa ihan sellaisen henkilön asenteelta, joka ei ole ikinä nähnyt synnytystä! Ja jos synnyttäjä tosiaan on niin kipulääketokkuroissaan ettei tunnu missään, en nyt ehkä pitäisi sellaista kovin hyvänä esimerkkinä muille.

On monta tilannetta joissa on syytä pyrkiä käyttäytymään hyvin. Synnytyssali ei ole yksi niistä.

Ottiko noin koville kuulla, että joku on osannut käyttäytyä synnytyssalissa? Itse synnytin 1.5 vuotta sitten ja en huutanut kertaakaan ja voin sanoa, että minulla on erittäin pieni kipukynnys. Pelkäsin synnytystä etukäteen, mutta päätin, että en huuda, jotta saan käytettyä kaiken energiani oleelliseen eli synnyttämiseen.

- eri

Olen itse lapseton, terveydehuoltoalalla työskentelevä nainen. Tuntuu järkyttävältä kuulla, että synnytyssalissa pitäisi jotenkin käyttäytyä. Miksi ei saisi huutaa? Synnytyssalit rakennetaan hyvin ääntäeristäviksi (toki poikkeuksiakin on), ja jos huutaminen ja kiroilu jollain helpottaa tai väkisin pääsee, siitä vain! Ja tiedoksi: synnytykset OVAT erilaisia. Toisin sanoen: synnytys oikeuttaa huutamiseen ja kiroiluun. Jotkut ovat kovimman kivun hetkellä automaattisesti hiljaa, toiset reagoivat ulospäin. Se on aivan ok. 

Neuvolassa ja synnytysvalmennuksessa kerrottiin, että synnytys sujuu helpommin/nopeammin, kun on mahdollisimman rentona ja hengittää syvään jokaisen supistuksen tullessa. Miten sitä pystyy olemaan rentona, jos käyttää energiansa huutamiseen?

Miehen sisko otti asiakseen omissa häissään tivata ja painostaa, että olisi teidänkin jo aika hankkia lapsia. Siinä vaiheessa lapsettomuudesta kärsitty vuosia. Aihe oli kipeä, joten ei oltu puhuttu. Itkuun repesin, hän vain ihmetteli mikäs ihme mun tuli. Kun hän tuli raskaaksi ihan vain pikkuhousut jalassa suurinpiirtein. Heti.

Sellaista. Nykyään kyllä elämässämme on suurinta rakkautta, oma lapsi.

Nauroimme kavereiden kanssa yhtä kuvaa minusta jostain bileistä, joka oli täysin epäonnistunut. Siinä oli ihan ihmeellinen valaistus ja näytin kaikin puolin järkyttävältä päästä varpaisiin, ja kuva oli ihan helvetin koominen. No siinä eri juttuja kommentoidessamme yksi kavereistani tokaisi tyyliin "ja siis mä en tajua noita sun reisiä tässä kuvassa? Sulla on oikeasti ehkä parhaat reidet ja sääret mitä oon koskaan oikeessa elämässä nähnyt, siis Victorias Secret tasoa, niin mitä helvettiä niille oikein kävi tässä kuvassa?"

Kuvassa niiden yli meni outoja varjoja ja valoja jotka saivat näyttämään jalat yläreisistä varpaisiin ihan aaltoilevilta ja kummallisilta. Nauroin siinä sitten lisää sitä kuvaa mutta kyllä helvetissä jäi mieleen ikuisiksi ajoiksi että hänen mielestään mulla on VS-jalat! :D Ylivoimaisesti paras kehu mitä oon ulkonäöstäni saanut!!

Olin teini ja jättänyt hiukset auki. Pidin niitä yleensä kiinni. Eräällä huoltoasemalla vanhemmat romanimiehet puhuivat isoon ääneen, et tytöllä hyvä perä, mut pussi pitäis laittaa päähän, jos p****. Olen jo yli kolmekymppinen enkä ikinä pidä hiuksia auki. En ole ikinä pystynyt kertomaan tätä juttua kenellekkään. Usein kyllä ihmetellään, miksi pidän pitkät paksut hiukseni kiinni.

”Toivon, että et olisi koskaan syntynytkään.” Vanhempani sanoi.

Veikkaan että minulle ei ole uskallettu sanoa kun ilmeisesti vaikutan herkältä ja itsekriittiseltä. Toisaalta halveksin ilkeilyä eli jos joku tekee niin, nuo herkkyys ja itsekriittisyys matkustavat hetkellisesti pois, ajattelen vaan että ääliö.