Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Pieni poikani kirjoitti kouluaineeseen,aiheena äiti,että ”äitini on yhtä kaunis kuin miss suomi”sydämeni suli:)

Laihduttaisit, niin voisit näyttää kauniilta.

Vierailija kirjoitti:

Yläasteen jumppatunnilla täysmulkku opettaja rupesi meille pojille saarnaamaan lättäjaloista. Ja siihen titenkin liittyi julkinen jalkojen tarkastus. Olin jo silloin isokokoinen ja isojalkainen.  Paniikki kohosi, kun tiesin, että todella olen pahasti lättäjalka. Minä sitten tulin oikein esimerkiksi lättäjaloista. Kommentti oli, että "Kuinkahan sinä noilla ylileveillä lättäjaloilla mahtaat elämässä pärjätä? Ainkain armeijassa tulee vaikeaa, jos sinne pääset. Etkä tassilattialla tyttöjä hurmaa". Ja tästälä htien sitten olin se luokan virallinen lättäjalka, joka aina pukuhuoneessa pakotettiin näyttämään hassuja jälkiä, joita iso ja holviton jalka märkänä lattialle jätti.

Saattapi yllättävän monen suomalaisen miehen muistossa ola samantyyppinen kokemus.

Tätini sanoi että on tuontyttö niin kaunis että silmiä kirvelee. Riotsin maikka, nainen, sanoin että Du är så vackert! Olipa kiva muistaa nämä lauseet tämän ketjun myötä.

Ei mikään. Hoidattakaa päänne, etenkin äitihullu.

Sä et ikinä saa miestä, sanoi kammottava vuokraemäntäni minulle kun olin 24 v. En saanutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään. Hoidattakaa päänne, etenkin äitihullu.

Luuletko olevasi nyt muita ihmisiä tervepäisempi ja parempi, kun mikään ei koskaan jää mieleesi?

"hoidattakaa päänne" ei ole mikään sellainen lausahdus, jonka rääkäisijästä tulisi mikään fiksu kuva.

Jos joku lausahdus on jollekin jäänyt mieleen, niin ei se nyt sitä tarkoita, että pitäisi "hoidatuttaa päänsä".

Vierailija kirjoitti:

Tätini sanoi että on tuontyttö niin kaunis että silmiä kirvelee. Riotsin maikka, nainen, sanoin että Du är så vackert! Olipa kiva muistaa nämä lauseet tämän ketjun myötä.

Kukaan tai mikään ei ole niin kaunis, että silmiä kirveleisi. Pieru voi olla niin pahan hajuinen, että silmiä kirvelee.

Uskon kyllä että olet kaunis, kun täti ja Riotsin maikka niin sanoivat.

Vierailija kirjoitti:

"Sä elät puoliliekillä." Noin sanoi entinen poikaystävä kahdenkymmenen vuoden takaa. Edelleen mietityttää, osaanko varmasti ottaa elämästä kaiken irti.

Mun kokemuksella tuollainen toteamus tarkoittaa oikeastaan "et tee niin kuin minä haluan/et halua samoja asioita kuin minä, ja se ärsyttää, joten loukkaan sinua".

Vierailija kirjoitti:

"Oli hauska nähdä sun vanhempiakin! Sun sisko on tullut äitiisi, sä olet enemmän isäsi näköinen!"

Älkää i k i n ä vertailko lapsen ulkonäköä vanhempansa ulkonäköön! Isäni oli ja on edelleen perhettään terrorisoiva ihmishirviö (siis ihan sitten myöhemmin vankilatuomionkin saanut), mitä tosin tämä asian laukonut henkilö ei tiennyt. 

Joka aamu se sama naama toljottaa peilistä takaisin. Ei omat kasvot, vaan isän kasvot. Aivan helvetillinen taakka. Ja enkä osaa sanoa, oliko henkilö oikeassa vai ei. Muutenkin on riittävästi kärsittävää siinä, että olen sen hirviön jälkeläinen. Se langettaa niin ison varjon, että valoa ei juuri näy.

Mulle on sanottu että näytän ihan mun mammalta (äidin äidiltä) ja se oli mulle tosi iso kehu ja muistan sen vieläkin lämpimästi. Sun ajatusmallilla jotain tosi kaunista ja rohkaisevaa ois voinut jäädä sanomatta :/

Yläasteen lopulla pistin Irc-galleriaan koulun käytävällä otetun kuvan, jossa olin kavereideni sekä muutaman rinnakkaisluokan tytön kanssa. Ihan tavallinen, iloinen naurukuva. Eräs noista rinnakkaisluokkalaisista kommentoi siihen "kiva kuva". Vastasin "joo, onnistui hyvin munkin mielestä" tms. Siihen hän vastasi "joo, siis kaikki me näytetään siinä hyvältä, paitsi sä. Sä näytät joltain alienilta".

En koskaan ymmärtänyt miksi hän v*ttuili, sillä hän oli kaverini kaveri emmekä koskaan olleet oikeastaan puhuneet toisillemme mitään; hän oli porukassamme aina todella ujo ja hiljainen, ja tullut kouluumme uutena vasta edellisenä syksynä. Luulisi siis, että hän olisi halunnut mieluummin olla mukava kaveriporukkansa jäseniä kohtaan - varsinkin, kun olin kiltti ja hiljainen tyttö itsekin.

Olin joskus mieheni kaverin valmistujaisissa, jossa melkein kaikki olivat minulle tuntemattomia ennestään. Jatkoilla baarissa yritin tehdä juttua vieressäni istuneen tytön kanssa, ja kehuin hänen mekkoaan kauniiksi. Hän kiitti ja sanoi: "mä tykkään varsinkin tästä kaula-aukosta. Mulla kun on rinnat joita kehtaa esitellä, toisin kuin sulla." Sitten nousi ja lähti jonnekin muualle.

Olin ihan että aha :D

Lapsena, ehkäpä noin 7v olin mummolassa ja siellä mummon sisko oli karjalanpiirakoita tekemässä ja minäkin halusin tehdä, niin täti sanoi ensimmäisen piirakan jälkeen tylysti, että mene pois, kun ei tuosta näy mitään tulevan.

Tuntui todella pahalle ja muistan sen todennäköisesti lopun ikääni.

N50v

Aika paljonkin muistan negatiivisia kommentteja mutta kirjotetaan tänne nyt se positiivinen kommentti joka on jäänyt mieleen.

Olin kavereiden luona Kanarialla ja jonkun baari-illan jälkeen hyppäsin taksiin.. itse asiassa oli jo aamu kun aurinko paistoi ja oltiin biletetty yökerhossa aamuun asti. Muistan kun taksikuski huudahti nähdessäni ”que ojos”... eli mitkä silmät. Joo, niistä olen kuulut koko elämäni ( onneksi positiivista palautetta )... mies vain tuijotteli taustapeiliin ja päivitteli silmiäni. Muistan että se silloin hiveli olematonta itsetuntoani... ja näin jälkeenpäin kuvia kun katselen niin olin ihan hyvännäköinen, iho oli paahtunut ruskeaksi, tukka oli tumma ja silmät vaaleanvihreät. Joo, eipä enää yli nelikymppisenä ylipainoisena äiti-ihmisenä kukaan kehu silmiä 🥺

en ole saanut hirveästi kehuja ulkonäöstäni koskaan, enkä mielestäni ollutkaan, varsinkaan nuorena, juuri minkään näköinen. olematon itsetunto jne... olen siitä kuullutkin monilta (pojilta) ala- ja yläasteikäisenä että olen ruma... mutta kerran eräs tuntematon mies kehui silmiäni kadulla, siitä tuli tosi hyvä mieli ja muistan sen edelleen. :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haaveilin nuorena kondiitorin urasta, johon siskoni totesi että "jos kondiittoriksi ryhdyt, pysyt aina yhtä läskinä". Lähdin sitten opiskelemaan ihan muuta. Muutenkin perheestäni ei löytynyt paljoa tukea opiskeluasioihin, kun olisin halunnut ottaa ranskan valinnaiseksi kieleksi minua muistutettiin kuinka sitä ei meillä kotona puhu kukaan, että "sitten kun et osaa tehdä läksyjä niin kukaan ei voi auttaa". Lukioonkaan ei kannattanut hakea kun "siellä pitää lukea niin paljon, et jaksaisi kuitenkaan". Olin siis kuitenkin aina koulussa hyvä kaikessa muussa paitsi laskemista vaativissa asioissa, joten näin jälkikäteen ajateltuna syy patistaa opiskelemaan ammattia ennemin kuin mennä lukioon johtui vanhempien taloudellisesta tilanteesta koska he kokivat lukion tulevan liian kalliiksi. Useamman ammatin opiskelleena olen kuitenkin ihan tyytyväinen nykyiseen uraani, mutta joskus mietin että jos olisin näistä sanoista huolimatta opiskellut sekä ranskaa että leipurin uraa voisin olla jossain hienossa Ranskalaisessa kondiittorissa töissä nyt :D

Huomaa ettet ole käynut lukiota. Ne kirjoitetaan kondiittorin ura ja ranskalainen konditoria.

Pilkkusäännöt ja oikeinkirjoitus, niitä sinun pitäisi hieman kerrata. Muuten, nuo mainitsemasi asiat kyllä opetetaan jo peruskoulun ala-asteella.

-eri

Mulle on tällaisia ikävyyksiä sanottu vuosien varrella:

-olen lampaan näköinen ( kun mulla oli blondit kiharahiukset )

-olen noita-akan näköinen ( kun mulla oli pitkä,tumma tukka )

-ei sua koskaan kukaan mies huoli ( ilkeä exäni )

-ei sua koskaan kukaan palkkaa töihin ( ilkeä exäni )

-tapan sut ( ilkeä exäni )

-tapa itsesi ( ilkeä sukulainen )

Tämmösiä tuli tässä äkkiseltään mieleen. Kurjaa sinäänsä, koska olen aina ollut kiltti,tunnollinen,ahkera ja nätti enkä todellakaan tappamisen arvoinen.Onneksi olen saanut myös paljon mukavia kehuja vastapainoksi ja päässy eroon lopullisesti näistä ikävistä ihmisistä.Tulkannut sen vaan niin, että heillä on ollut vaikeaa...

Mutta muistakaa ihmiset, että kun loukkaatte toista tällaisilla sanoilla, ei niitä koskaan unohda.Hyvänä päivänä niitä ei muista,mutta pahana päivänä palaavat mieleen,siellä ne pysyy ikuisesti.

Tästä ketjusta on se hyöty ainakin joilla on sanottu pahasti että noin on käynyt muillekin. Ehkä se tasaa puntteja.

Erehdyin mainitsemaan päälle 50- v kollegalle väsymyksestäni, , johon hän sanoi ettet sä nuori ihminen voi olla väsynyt. Ikää 33-v, elän ruuhkavuosia ja töissä oli kiireinen ja stressaava tilanne silloin.

Ei toki, minun pitää olla rautaa ja teflonia, aina vaan olla iloinen energinen, jaksavainen!

ok boomer.

"Mun sohvalla ei oo koskaan ennen ollu mitään noin kaunista"

Sanoi yksi mies kaverilleen,kun luuli että olin nukahtanut. Mitään vakavaa meidän välille ei koskaan tullut, mutta välillä vieläkin tulee toi mieleen kun peilin edessä tuskailee, ja aattelen että ehkä tuskailen turhaan :)