Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Hei, hae kunnon.ammattiapua, ja lääkitys, varmasti.auttaa😃

Olen saanut muutamalta ihmiseltä kuulla, että kun saavun huoneeseen, tulee olemuksestani samanlainen tunne kuin valon sytyttämisestä pimeään.

Silloinen ystävä (tai luulin niin) kommentoi poikaporukan keskeltä mulle, et: " (nimeni), oot ihan toivoton tapuas. Ja tästä on aikaa varmaan 15v, mutta muistan tämän edelleen.

Nenästä on aina kiusattu. Yks puolituttu tyttö kerran tokaisi, että saisi löydä nenääni, että se vähän pienenisi.

Edelleen tää nenä - asia on itselle ongelma :'(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Onpas sievät ulkosynnyttimet!" sanoi naisgyne ensimmäisellä käynnilläni. Silloin vaivaannuin, mutta kivastihan se oli sanottu :D

Minä kyllä paheksun tuollaisia kommentteja. Vaikka sanotaankin tavaraa sieväksi, niin asiatonta silti.

Minulle papa-kokeen ottanut hoitaja sanoi, että nätti on ja läpsäisi tuon jälkeen vielä nopeasti sitä värkkiä. Oli jotenkin huvittava tilanne, mutta en tajunnut pahastua.

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella kiusattiin nenästäni, koska se on iso ja leveä. Haukuttiin muun muassa nenäapinaksi. En ole pystynyt unohtamaan. Järkyttävä häpeä nenästäni, joka muistuttaa jo dysmorfista ruumiinkuvan häiriötä ja vaivaa edelleen kolmekymppisenä. Kiitos A & kumppanit. :)

Positiivistakin on. Työkaveri sanoi joskus, että kun olen vakava ja keskityn työhöni, silmäni näyttävät surullisilta. Mutta sitten kun hymyilen, niin hymy on kauneimpia, mitä on nähnyt.

Ihana työkaveri sinulla.

Eksä totesi erokeskustelussa heikkoutensa olevan se, että on liian kiltti muille. Tämä sen jälkeen kun hän oli vuosikausia terrorisoinut etenkin minua ympärivuorokautisella väheksynnällä, kettuilulla ja joka ainoan asian tahallisella väärinymmärryksellä. Vaikka vielä siinä vaiheessa lasten takia toivoin jonkinlaista sopua ja jatkoa, niin en voinut muuta kuin katketakseni nauraa. Erohan siitä tuli ja lopulta hyvä niin.

Murrosikäisenä minulla oli finnejä, joita äiti kommentoi: naama on kirjana kuin pakanamaan kartta.

Sain ensimmäisen työpaikan avioeron jälkeen myyjänä hienossa liikkeessä. Isäni kommentti: minun tyttäreni siivoojasta seuraava.

Positiivisia kommentteja: exanoppi sanoi tavatessamme viimeisen kerran ennen hänen kuolemaansa, että olen paras mahdollinen äiti lapsenlapselleni.

Äitini joka arvosteli minua pitkään kirjoitti viimeisillä voimillaan " rakkauskirjeen" minulle. On nyt kehyksissä.

Kun käyn Israelissa sukuloimassa, sään kehuja ulkonäöstäni sekä naisilta, että miehiltä. Ja ne miehet Tel Avivissa!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Syöt niin kuin et olis ikinä ennen ruokaa nähny."

Olin lounastreffeillä todella ylilihavan "ystävän" kanssa ja hän sanoi mulle näin, kun ilmeisesti söin liian nopeasti tai jotain. Olen normaalipainoinen ja jäin miettimään sitä kommenttia pitkäksi aikaa. En siksi, että olisin loukkaantunut, vaan koska tiedän että hänelle on varmasti sanottu näitä ilkeitä ikiaikaisia läskiloukkauksia paljonkin, minä en tietenkään sano sellaista kenellekään. Se vaan ihmetytti, että miksi hän koki tarpeelliseksi panna vahingon kiertämään? Oltiin siihen asti hyviä ystäviä, mutta en pidä ystäväpiirissäni ihmisiä, jotka pyrkii tahallaan loukkaamaan. Sen hämmennyksen vaan muistan vieläkin. 

Jos itseä on loukattu jollain typerällä lauseella, niin minkälainen pitää olla ihmisen, joka haluaa käyttää samaa lausetta loukatakseen vuorollaan muita? Aika vitun paska ja ilkeä, sanon minä.

Ei toi kommentti minusta mitenkään liity painoon, tai ole kovin ilkeä.

Siinähän vaan todettiin että sulla on kova nälkä.

Samaa mieltä. Tuo yleensä todetaan vauhdikkaalle syöjälle.

Mun tuttavapiirissä ei kyllä todellakaan kommentoida ketään tolla tyylillä. Ei syömistä eikä mitään muitakaan asioita. Onhan tuo nyt selvästi ilkeäksi tarkoitettu.

Mä luulen, että tämänkaltaisten kommenttien heittely on normaalia lähinnä alemmissa sosiaaliluokissa. 

Siis tarkoitin noita kommentteja, ettei ole koskaan ruokaa nähnyt kun hotkii. Sivistyneet ihmiset ei kommentoi toisten ulkonäköä, ruokailutapoja jne. Alemmissa yhteiskuntaluokissa on ihan tavallista yrittää nokkia toisia koko ajan. Samoin kateus ja vahingonilo kukkii siellä, missä yritetään estää muita menestymästä, kun ei itsekään menesty. Jos lihava ihminen mollaa tuolla tavalla hoikkaa ihmistä, niin kateuttahan se on.

Ja mitä se sinä just tässä teetkään? Ilkeilet ja nokit muita kuvitellen olevasi jotenkin sivistynyt ja parempi ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Syöt niin kuin et olis ikinä ennen ruokaa nähny."

Olin lounastreffeillä todella ylilihavan "ystävän" kanssa ja hän sanoi mulle näin, kun ilmeisesti söin liian nopeasti tai jotain. Olen normaalipainoinen ja jäin miettimään sitä kommenttia pitkäksi aikaa. En siksi, että olisin loukkaantunut, vaan koska tiedän että hänelle on varmasti sanottu näitä ilkeitä ikiaikaisia läskiloukkauksia paljonkin, minä en tietenkään sano sellaista kenellekään. Se vaan ihmetytti, että miksi hän koki tarpeelliseksi panna vahingon kiertämään? Oltiin siihen asti hyviä ystäviä, mutta en pidä ystäväpiirissäni ihmisiä, jotka pyrkii tahallaan loukkaamaan. Sen hämmennyksen vaan muistan vieläkin. 

Jos itseä on loukattu jollain typerällä lauseella, niin minkälainen pitää olla ihmisen, joka haluaa käyttää samaa lausetta loukatakseen vuorollaan muita? Aika vitun paska ja ilkeä, sanon minä.

Ei toi kommentti minusta mitenkään liity painoon, tai ole kovin ilkeä.

Siinähän vaan todettiin että sulla on kova nälkä.

Samaa mieltä. Tuo yleensä todetaan vauhdikkaalle syöjälle.

Mun tuttavapiirissä ei kyllä todellakaan kommentoida ketään tolla tyylillä. Ei syömistä eikä mitään muitakaan asioita. Onhan tuo nyt selvästi ilkeäksi tarkoitettu.

Mä luulen, että tämänkaltaisten kommenttien heittely on normaalia lähinnä alemmissa sosiaaliluokissa. 

Ja anna kun arvaan, tällaisten kommenttien heittely on normaalia lähinnä ylemmissä sosiaaliluokissa?

Huonoja muistoja kertynyt nuoruudesta toisen vanhemman useasti sanomana:

- jos ne (sukulaiset) tietäisivät millainen olet...

- ne (sukulaiset) säälivät sinua

- olet itse pahuus

- tulen tekemään itsemurhan sinun takiasi

- sinä tulet tekemään itsemurhan 27 ikävuoteen mennessä

- teen sinut perinnöttömäksi

Ja kerran hän sanoi:

- pitääkö minun hakea ulkomailta joku musta mies sinulle.

Kaikkea en edes muista.

Yhden lähisukulaisen muistan sanoneen kerran pahasti. Toivoin takkiin ei-keskellä olevaa vetoketjua. Kommentti oli ' Sinä haluat aina jotain erikoista'. Olin hämmentynyt ja sanaton. Läheinen ihminen, joka ei koskaan sitä ennen tai sen jälkeen sanonut pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Huonoja muistoja kertynyt nuoruudesta toisen vanhemman useasti sanomana:

- jos ne (sukulaiset) tietäisivät millainen olet...

- ne (sukulaiset) säälivät sinua

- olet itse pahuus

- tulen tekemään itsemurhan sinun takiasi

- sinä tulet tekemään itsemurhan 27 ikävuoteen mennessä

- teen sinut perinnöttömäksi

Ja kerran hän sanoi:

- pitääkö minun hakea ulkomailta joku musta mies sinulle.

Kaikkea en edes muista.

Yhden lähisukulaisen muistan sanoneen kerran pahasti. Toivoin takkiin ei-keskellä olevaa vetoketjua. Kommentti oli ' Sinä haluat aina jotain erikoista'. Olin hämmentynyt ja sanaton. Läheinen ihminen, joka ei koskaan sitä ennen tai sen jälkeen sanonut pahasti.

Takkikommentti hyvä esimerkki siitä että reaktio johtuu toisesta. Hän varmaan turhaantui kun joutui metsästämään harvinaisempaa takkia eikä päässyt helpolla, siksi möläytti noin

Kritisoin parikymppisenä äitini alkoholinkäyttöä ja koitin kertoa, miten se minuun ja sisaruksiini vaikuttaa (äitini on alkoholisti), jolloin äitini muun muassa sanoi, ettei minusta koskaan olisi äidiksi senkään vertaa. Tuo on jäänyt kyllä kalvamaan, vaikka osa äitini jutuista on mennyt toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

Alle ala-asteikäisenä isoisä sanoi että ”susta ei oo mitään muuta kun haittaa!”

Myöhemmin samainen isoisä jaksoi muistuttaa ettei musta ikinä tuu yhtään mitään.

Isoäiti sanoi joskus 8-9 vuotiaana saunassa ”sulla on vähän ylimäärästä tossa mahassa, kannattais kyllä laihduttaa” Olin normaalipainoinen. Edelleenkään en tykkää mahastani.

Ala-asteella niin opettajat kun luokkalaisetkin haukkui läskiks ja lehmäks.

Yläasteella opettaja ”kuinka tyhmä ihminen voikaan olla?” Kun kysyin ilmeisesti liian helppoon asiaan selvennystä.

Ei hätkäytä suuntaan taikka toiseen mikään kommentti.

Se mitä toinen ihminen sanoo, johtuu hänestä itsestään ja hänen maailmankatsomuksestaan. 

Ei  sillä ole minun kanssa mitään tekemistä. En vain välitä siitä, kuka tai mikä olen.

Vierailija kirjoitti:

Äitini kielsi minua alle kouluikäisenä hymyilemästä koska hymyilin rumasti hänen mielestään.

Arvatkaa hymyilenkö kovin leveästi  vielä 50-vuotiaanakaan.

Ehkäpä äitini lausumassa oli jotain perää koska mieheni kysyy usein "mitä virnuilet" kun hymyilen hänelle. Tai sitten väittää että hymyilen pilkallisesti.

Minulla on samanlainen ongelma, en näytä hyvältä kun hymyilen.  Se johtuu kai siitä, että silmäni menevät viiruiksi ja näytän jotenkin kummalliselta.  Olen tämän todennut jo hyvin nuorena valokuvista.  Ja sitten kun yritän hymyillä tai nauraa niin, että pidän silmiä väkisin avoimina, näytän vielä kamalammalta, siis teennäiseltä.  Minusta on vain harvoja valokuvia, missä onnistun näyttämään ihan tavalliselta, siis luonnolliselta.  Ja tästä olen kärsinyt koko ikäni eikä minulla ole sitä tavoitetta, että näyttäisin kauniilta, minulle riittäisi, kun näyttäisin ihan tavalliselta.  Kaikissa valokuvissa näytän hölmöltä.  Terveisin kohtalotoveri.

ja p.s.  minullekin on huomauteltu tästä pitkin ikääni, varsinkin kun otetaan valokuvia. Tyyliin: miks sää tollain vääntelet naamaasi, mikset sää voi olla ihan luonnollisesti, no hymyile nyt!  Ja sitten: no älä tollain hymyile irvistämällä, säähän näytät ihan juopuneelta. Jne.  

”Lopeta valittaminen ja opiskele ittelles ammatti, joka takaa niin hyvät tienestit, että voit mennä rasvaimuun.” Tämän sanoi psykiatrinen sairaanhoitaja, joka osallistui hoitooni kärsiessäni syömishäiriöstä. Tuolloin oireilin ahmimalla, joten painoa kertyi toki liikaa ja nopealla tahdilla vakavan alipainon ja anoreksian jälkeen.

"olet parasta a-ryhmää etkä mikään second chance" kun vähättelin itseäni.

Vierailija kirjoitti:

"Esimerkillinen ensisynnyttäjä, et huutanut, kironnut, etkä kertaakaan sanonut ettet pysty tai jaksa."

Näin sanoi kätilö 23h kestäneen synnytyksen seuraavana päivänä palatessaan töihin ja kävi osastolla tervehtimässä :)

Omasta mielestä yllä mainitut asiat tuskin olisivat tilanteessa auttaneetkaan, mutta hyvä mieli tuli kommentista silti.

Siis mitä ihmettä, millä vuosikymmenellä tuollainen on sanottu? Tuo kuulostaa ihan sellaisen henkilön asenteelta, joka ei ole ikinä nähnyt synnytystä! Ja jos synnyttäjä tosiaan on niin kipulääketokkuroissaan ettei tunnu missään, en nyt ehkä pitäisi sellaista kovin hyvänä esimerkkinä muille.

On monta tilannetta joissa on syytä pyrkiä käyttäytymään hyvin. Synnytyssali ei ole yksi niistä.

Minulle hyvin läheinen ihminen tokaisi, kun voivottelin välillä paremmassa, välillä huonommassa vaiheessa olevaa ihosairauttani: "Ei me (läheiset) sun ihoasi kattella, sä olet meille rakas, ihan sama, onko sulla ihottumaa vai ei."

Tuli hyvä mieli siitä.

Vierailija kirjoitti:

"ei maistu äidin tekemältä makaroonilaatikolta", sanoi eka poikaystäväni kun kokkailin:)

Mulla kävi parempi tuuri tässä vaikessa tehtävässä tehdä samanmakuista ruokaa kuin äitee.

"Ihan kuin äidin tekemää", kehaisi mies makaronilaatikkoani.