Lue keskustelun säännöt.
Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?
Kommentit (2721)
Olin eroamassa ekasta poikaystävästäni sen todella sairaan mustasukkaisuuden takia.
"Ei susta ole tyttöystäväksi, jotku saa susta hyvän panopuun"
Tämä syöpyi mieleen todella ikävästi ja jopa hetkittäin uskoin siihen. Onneksi nykyisessä suhteessa minua kohdellaan todella hyvin ja arvostavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin teini, äidin uusi mies totesi: Kun sinä muutat pois kotoa, meidän jääkaapin oveen ilmestyy lukko. Vastasin, että laita vaikka 5 lukkoa jääkaappisi oveen.
Toisaalta kun olin jo aikuinen eräs mies sanoi, että pystyn mihin tahansa, kun vain alan ottaa vastuuta elämästäni.
Näin eri tavoilla sitä voi eri ihmiset nähdä saman ihmisen.
"Näytät räjähtäneeltä", sanoi äitini kun olin 12 ja akne pahimmillaan. Totta se oli ja on yhä, näytän epäsiistiltä vaikka laittautuisin kuinka.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin teini, äidin uusi mies totesi: Kun sinä muutat pois kotoa, meidän jääkaapin oveen ilmestyy lukko. Vastasin, että laita vaikka 5 lukkoa jääkaappisi oveen.
Toisaalta kun olin jo aikuinen eräs mies sanoi, että pystyn mihin tahansa, kun vain alan ottaa vastuuta elämästäni.
Näin eri tavoilla sitä voi eri ihmiset nähdä saman ihmisen.
Äidillesikö se mies sitä lukkoa laittoi? Mitä sillä on enää väliä, kun olet muuttanut pois kotoa? Vai epäilikö mies, että käyt kotona käydessäni tyhjentämässä jääkaapin.
Vierailija kirjoitti:
Isosiskoni ei nuoruudessamme oikein koskaan arvostanut minua. Hän oli hoikka, kaunis ja suosittu, minä taas lapsenpyöreä omituinen nörtti, joka teki lähinnä hallaa hänen julkisuuskuvalleen. Oli siis ilmeisesti paikallaan, että hän aina julkisesti moitti ja lyttäsi minua, tai vähintään osallistui kiusaamiseeni, jottei menettäisi "mainettaan" muiden silmissä... Joskus teininä aloin itsekin hoikistua ja ennen pitkää minulle muodostui myös hyvin muodokas lantio. Sitä jo täysi-ikäinen siskoni sitten jossain sukuloimassa päivitteli kovaan ääneen ja vastenmielisin ilmein että "sulla on ihan jäätävän iso perse". En usko että tarkoitti hyvällä, mutta joka tapauksessa ainakin itse koin sen niin, että mitä minusta ikinä tulisikaan, en tulisi kelpaamaan siskolleni.
Hauskana sattumuksena joitain vuosia myöhemmin olin kavereideni kanssa festareilla, ja siellä leirintäalueella hengaillessamme lueskelin kirjaa mahallani maassa maaten, kun leiriimme saapui joku rempseä kaverin kaveri. Nainen jäi monttu auki seisomaan viereeni ja huusi "ei jumalauta miten upea perse!"
Elämäni ei tietenkään pyöri pelkästään perseeni ja sen kommentoinnin ympärillä, mutta tämä opetti itselleni paljon siitä, miten muiden mielipiteisiin ei kannata suhtautua yhtenä oikeana totuutena. Toki olen itse mieluummin samaa mieltä tuon jälkimmäisen kommentin kanssa. :)
Sittemmin siskolleni on kertynyt ikää ja huomattavasti kiloja omasta mielestäni esteettisesti epäedullisiin paikkoihin. En kuitenkaan itse aio mennä hänelle tai muille huutelemaan kuinka hänellä on jäätävän iso maha. Se tai mikään muukaan ei korjaisi sisarussuhdettamme siltä osin kuin se minun mielessäni on särjetty.
Jos ei tarkoituskaan ole korjata välejänne, sittenhän on sama, mitä sanot. Itse en jättäisi sanomatta. Muistelisin menneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Näytät räjähtäneeltä", sanoi äitini kun olin 12 ja akne pahimmillaan. Totta se oli ja on yhä, näytän epäsiistiltä vaikka laittautuisin kuinka.
Hirveää puhetta tyttärelle jolle pitäisi olla kannustavana naiseutta kohti. Voimia sulle !
"Joissain asioissa olet varsinainen kermaperse" sanoi sukulaiseni minulle, kun mietin, voinko ostaa asunnon 4. kerroksesta talosta, jossa ei ollut hissiä. Olin järkyttynyt. Ja ostin sen asunnon! Olen olllut siihen tosi tyytyväinen ja kiitollinen sukulaiseni huomiosta. Pitää olla todella läheinen ja rakas, että uskaltaa sanoa noin suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ai sinä oot jääny tuommoseks." -Isoisäni jonka näin ensimmäistä kertaa n. viiteen vuoteen. Tervehdin, hän vastasi noilla sanoilla.
Liittyi varmaan pituuteesi tuo kommentti?
Totesi ääneen, ettet ole kasvanut normaalisti, vaan jäänyt lyhytkasvuiseksi?
Tai painoosi, et ole laihduttanut?
Eräs paikallinen nainen jota en tuntenut tuli hotellin ala-aulassa vastaan jonne olin työkseni viemässä amerikkalaisia huippuesiintyjiä.
Nainen siis kävelee nenäni eteen ja tuumaa kuuluvalla äänellä:
-Sinä näytät ihan huo.alta!
Myöhemmin nainen oli hotellin jollekin miesasiakkaalle osoitellut minua kun mies tuli sanomaan:
-Tuota oletko sinä täällä niinkuin..., kun tuo nainen sanoo niin.
Olin psykologian opiskelija yliopistossa, olin kesätössä päälläni tumman sininen bleiseri ja asialliset vaaleat housut ja huivi kaulassa ja ns lentoemännän meikki, eli hillitty ja siisti.
Sama nainen kävelee vuosia myöhemmin vastaan jonkun miehen kanssa ja taas:
Heti kun menivät ohitseni kuului kuuluvasti:
- Tuo nainen on hu..a...!
Kaivoin naisen naaman ja nimen esiin että terveisiä vaan Hely L, seuraavasta napsahtaa jo kunnianloukkaus sulle. Ja sinun sanomasi kuuli monet jo nytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lopetin ala-asteen ja vietimme viimeisiä läksiäisiä koulusta, vein eräälle lemppari opelle lahjaksi mukin. Muki oli ruma ja halpa, mutta ostin sen omilla rahoillani ja olin ylpeä, että sain edes jotain hankittua.
Lapsuuden perheessäni oli paljon vaikeuksia, alkoholismia, väkivaltaa yms. Ja koululla asia oli hyvin tiedossa. Luulen, että eräät opettajat olivat aidosti pahoillaan ja huolissaan, että mihin mahtaa minunkin elämäni kulkea, juoppoisän heittopussina.
Koululla vapisevin käsin ja lähes itku silmässä vein siis mukin tälle opettajalle. Hän oli siihen astisen elämäni ainoita aikuisia, joka näki minussa jotain hyvää ja kaunista.
Kun olin antanut mukin, opettaja pysähtyi ja kyykistyi alas ollakseen kasvotusten kanssani ja otti molemmilla käsillä hartioistani kiinni ja katsoi silmiin. Hän sanoi minulle "Sinusta tulee vielä jotain, älä koskaan epäile itseäsi. Pääset vielä elämässäsi pitkälle"
Kukaan ei koskaan ollut sanonut minulle noin. Nuo sanat ja tuo tilanne on jäänyt niin elävästi mieleeni, ja kun elämässäni on ollut vaikeaa, olen palannut siihen. Olen saanut vuosien varrella noista parista sanasta aivan uskomattoman paljon voimaa ponnistaa kaikkien vastoinkäymisten läpi.
Nyt vuosia myöhemmin olen todella selvinnyt aivan kauheasta perhehelvetistä ja vaikeista tilanteista. Olen melko hyvätuloinen, korkeakoulutettu perheenäiti, jota ei elämän pienet tuulet saa kaadettua kumoon.
Tiedän ettei ko. Opettaja koskaan tule tätä lukemaan, mutta kaiken varuilta;
Kiitos sinulle Tytti-ope saimaanrantojen kaupunkiin. Olet tehnyt elämääni suuremman vaikutuksen, mitä varmasti ikinä uskoisit. Kiitos kun uskoit minuun.
Isäni sanoi mulle joskus teini-iässä ollessani et "näytät ihan sumopainijalta" isoveljeni virnuillessa vieressä. Muistan vielä et olin just herännyt ja seistiin meidän kodin eteisaulassa. Näin elävästi jäänyt mieleen. Ikää taisi mulla olla 16.
Olin yläasteella (ala-astellakin pullea) ylipainoinen ja koulukiusattu, mutta silti enemmän kuin se koulussa kuuntelemani huutelu, tuo isäni kommentti on jäänyt mieleeni. Hämmentävää tästä tekee sen et mielestäni lapsuuteni oli onnellinen ja mun vanhemmat tosi leppoisia ja meillä hyvät välit, en muista missä yhteydessä isäni ton heiton heitti mutta se on kyl jäänyt mieleen. Vitsi se ei siis ollut.
Noh, pituutta kun tuli lisää, lähti myös painoni putoamaan ja nyt olen 172cm ja painan 68kg (eli tosi hyvät mitat, tiedän sen). Silti edelleenkin kehonkuvani on täysin vääristynyt ja mietin koko ajan miten iso mahani on, miten pitäis laihduttaa, miltä näytän missäkin asennossa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isosiskoni ei nuoruudessamme oikein koskaan arvostanut minua. Hän oli hoikka, kaunis ja suosittu, minä taas lapsenpyöreä omituinen nörtti, joka teki lähinnä hallaa hänen julkisuuskuvalleen. Oli siis ilmeisesti paikallaan, että hän aina julkisesti moitti ja lyttäsi minua, tai vähintään osallistui kiusaamiseeni, jottei menettäisi "mainettaan" muiden silmissä... Joskus teininä aloin itsekin hoikistua ja ennen pitkää minulle muodostui myös hyvin muodokas lantio. Sitä jo täysi-ikäinen siskoni sitten jossain sukuloimassa päivitteli kovaan ääneen ja vastenmielisin ilmein että "sulla on ihan jäätävän iso perse". En usko että tarkoitti hyvällä, mutta joka tapauksessa ainakin itse koin sen niin, että mitä minusta ikinä tulisikaan, en tulisi kelpaamaan siskolleni.
Hauskana sattumuksena joitain vuosia myöhemmin olin kavereideni kanssa festareilla, ja siellä leirintäalueella hengaillessamme lueskelin kirjaa mahallani maassa maaten, kun leiriimme saapui joku rempseä kaverin kaveri. Nainen jäi monttu auki seisomaan viereeni ja huusi "ei jumalauta miten upea perse!"
Elämäni ei tietenkään pyöri pelkästään perseeni ja sen kommentoinnin ympärillä, mutta tämä opetti itselleni paljon siitä, miten muiden mielipiteisiin ei kannata suhtautua yhtenä oikeana totuutena. Toki olen itse mieluummin samaa mieltä tuon jälkimmäisen kommentin kanssa. :)
Sittemmin siskolleni on kertynyt ikää ja huomattavasti kiloja omasta mielestäni esteettisesti epäedullisiin paikkoihin. En kuitenkaan itse aio mennä hänelle tai muille huutelemaan kuinka hänellä on jäätävän iso maha. Se tai mikään muukaan ei korjaisi sisarussuhdettamme siltä osin kuin se minun mielessäni on särjetty.
On muuten aika huvittavaa miten kauneus"ihanteet" muuttuu. Vielä 90-luvulla, ja varsinkin 80-luvulla yleisin teinityttöjen huolenaihe ulkonäköön liittyen oli "eihän mun perse näytä tässä isolta?!?" Nykyään muodokasta peppua tavoitellaan. Kauneus on katsojan silmissä, ja ilkeys versoo kateudesta ja epävarmuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Isäni sanoi mulle joskus teini-iässä ollessani et "näytät ihan sumopainijalta" isoveljeni virnuillessa vieressä. Muistan vielä et olin just herännyt ja seistiin meidän kodin eteisaulassa. Näin elävästi jäänyt mieleen. Ikää taisi mulla olla 16.
Olin yläasteella (ala-astellakin pullea) ylipainoinen ja koulukiusattu, mutta silti enemmän kuin se koulussa kuuntelemani huutelu, tuo isäni kommentti on jäänyt mieleeni. Hämmentävää tästä tekee sen et mielestäni lapsuuteni oli onnellinen ja mun vanhemmat tosi leppoisia ja meillä hyvät välit, en muista missä yhteydessä isäni ton heiton heitti mutta se on kyl jäänyt mieleen. Vitsi se ei siis ollut.
Noh, pituutta kun tuli lisää, lähti myös painoni putoamaan ja nyt olen 172cm ja painan 68kg (eli tosi hyvät mitat, tiedän sen). Silti edelleenkin kehonkuvani on täysin vääristynyt ja mietin koko ajan miten iso mahani on, miten pitäis laihduttaa, miltä näytän missäkin asennossa jne.
Oletko muuten varma että et ole nähnyt unta? Jos siis lapsuutesi oli muuten onnellinen ja tuo kommentti poikkesi kaikesta muusta. Joskushan näkee unia, missä lähimmät käyttäytyvät ilkeästi, vaikka oikeasti eivät niin tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Syöt niin kuin et olis ikinä ennen ruokaa nähny."
Olin lounastreffeillä todella ylilihavan "ystävän" kanssa ja hän sanoi mulle näin, kun ilmeisesti söin liian nopeasti tai jotain. Olen normaalipainoinen ja jäin miettimään sitä kommenttia pitkäksi aikaa. En siksi, että olisin loukkaantunut, vaan koska tiedän että hänelle on varmasti sanottu näitä ilkeitä ikiaikaisia läskiloukkauksia paljonkin, minä en tietenkään sano sellaista kenellekään. Se vaan ihmetytti, että miksi hän koki tarpeelliseksi panna vahingon kiertämään? Oltiin siihen asti hyviä ystäviä, mutta en pidä ystäväpiirissäni ihmisiä, jotka pyrkii tahallaan loukkaamaan. Sen hämmennyksen vaan muistan vieläkin.
Jos itseä on loukattu jollain typerällä lauseella, niin minkälainen pitää olla ihmisen, joka haluaa käyttää samaa lausetta loukatakseen vuorollaan muita? Aika vitun paska ja ilkeä, sanon minä.
Ei toi kommentti minusta mitenkään liity painoon, tai ole kovin ilkeä.
Siinähän vaan todettiin että sulla on kova nälkä.Samaa mieltä. Tuo yleensä todetaan vauhdikkaalle syöjälle.
Mun tuttavapiirissä ei kyllä todellakaan kommentoida ketään tolla tyylillä. Ei syömistä eikä mitään muitakaan asioita. Onhan tuo nyt selvästi ilkeäksi tarkoitettu.
Mä luulen, että tämänkaltaisten kommenttien heittely on normaalia lähinnä alemmissa sosiaaliluokissa.
Siis tarkoitin noita kommentteja, ettei ole koskaan ruokaa nähnyt kun hotkii. Sivistyneet ihmiset ei kommentoi toisten ulkonäköä, ruokailutapoja jne. Alemmissa yhteiskuntaluokissa on ihan tavallista yrittää nokkia toisia koko ajan. Samoin kateus ja vahingonilo kukkii siellä, missä yritetään estää muita menestymästä, kun ei itsekään menesty. Jos lihava ihminen mollaa tuolla tavalla hoikkaa ihmistä, niin kateuttahan se on.
Tätini mies sanoi minulle "nyt näytät ihan ihmiseltä", kun olin puottanut painoa about 20kg ollessani 17-18v. Sekä tätini että hänen miehensä ovat korkeasti koulutettuja ja johtajia, että kyllä ne sivistyneetkin osaa. Tosin tuo mies on aina ollut ylpeä ja hieman ylimielinen asenteiltaan.
Samalla tuo hänen sanomansa lause on se mikä on minulla jäänyt mieleen.
"Sulle on vaikea ostaa vaatteita kun sulla on tuollainen ongelmavartalo." (Isäni vaatekaupassa kun olin 12 v.)
"Onneksi toisesta lapsesta tuli sentään kunnollinen." (Mummoni vertaili minua siskooni, jolla oli työpaikka ja minä taas opiskelija. Olimme alle 20 v. Olispa mummo tiennyt siskoni alkoholismista, velkakierteestä ja aborteista.)
"Läski, pallo, lihava, tankkeri, sika," (Koko lapsuus, koska olin pyöreä. Tätä sai kuulla usein niin luokka"kavereilta", ylemmän luokan pojilta jotka seurasivat minua usein koulumatkoilla nälvien ja haukkuen, kuin oman mummonikin suusta.)
Tätini tokaisi sukujuhlissa 60luvulla.: Sinä olet sitten meiän suvun läski, noi muut tytöt on sinua nätimpiä. Olin 16v ja painoin 52kg pituus166 joten ihan ok. Työelämässä myöhemmin tokaisi lähiesimies: Kyllä olet ikävä ihminen. Epämiellyttävä et yhtään hauska. To7nen työkaveri siunaili muutamaa suonikohjuani ikäni oli silloin jo60v ja seisoma duunia koko ikäni tehnyt. Näihin vinouluihin jo oisin jäänyt junnaamaan ois elämä kulunut huonosti. Ajattelin niitä heidän tyhminä ongelminaan ja toisten ihmisten suvaitsemisen vaikeutena. Hyvin on elämä mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Tätini tokaisi sukujuhlissa 60luvulla.: Sinä olet sitten meiän suvun läski, noi muut tytöt on sinua nätimpiä. Olin 16v ja painoin 52kg pituus166 joten ihan ok. Työelämässä myöhemmin tokaisi lähiesimies: Kyllä olet ikävä ihminen. Epämiellyttävä et yhtään hauska. To7nen työkaveri siunaili muutamaa suonikohjuani ikäni oli silloin jo60v ja seisoma duunia koko ikäni tehnyt. Näihin vinouluihin jo oisin jäänyt junnaamaan ois elämä kulunut huonosti. Ajattelin niitä heidän tyhminä ongelminaan ja toisten ihmisten suvaitsemisen vaikeutena. Hyvin on elämä mennyt.
Ei kukaan ole väittänytkään että niihin pitäs jäädä junnaamaan, mutta onhan noi kommentit sinunkin päähäsi syöpyneet. Sitähän tässä on kysytty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Syöt niin kuin et olis ikinä ennen ruokaa nähny."
Olin lounastreffeillä todella ylilihavan "ystävän" kanssa ja hän sanoi mulle näin, kun ilmeisesti söin liian nopeasti tai jotain. Olen normaalipainoinen ja jäin miettimään sitä kommenttia pitkäksi aikaa. En siksi, että olisin loukkaantunut, vaan koska tiedän että hänelle on varmasti sanottu näitä ilkeitä ikiaikaisia läskiloukkauksia paljonkin, minä en tietenkään sano sellaista kenellekään. Se vaan ihmetytti, että miksi hän koki tarpeelliseksi panna vahingon kiertämään? Oltiin siihen asti hyviä ystäviä, mutta en pidä ystäväpiirissäni ihmisiä, jotka pyrkii tahallaan loukkaamaan. Sen hämmennyksen vaan muistan vieläkin.
Jos itseä on loukattu jollain typerällä lauseella, niin minkälainen pitää olla ihmisen, joka haluaa käyttää samaa lausetta loukatakseen vuorollaan muita? Aika vitun paska ja ilkeä, sanon minä.
Ei toi kommentti minusta mitenkään liity painoon, tai ole kovin ilkeä.
Siinähän vaan todettiin että sulla on kova nälkä.Samaa mieltä. Tuo yleensä todetaan vauhdikkaalle syöjälle.
Mun tuttavapiirissä ei kyllä todellakaan kommentoida ketään tolla tyylillä. Ei syömistä eikä mitään muitakaan asioita. Onhan tuo nyt selvästi ilkeäksi tarkoitettu.
Mä luulen, että tämänkaltaisten kommenttien heittely on normaalia lähinnä alemmissa sosiaaliluokissa.
Siis tarkoitin noita kommentteja, ettei ole koskaan ruokaa nähnyt kun hotkii. Sivistyneet ihmiset ei kommentoi toisten ulkonäköä, ruokailutapoja jne. Alemmissa yhteiskuntaluokissa on ihan tavallista yrittää nokkia toisia koko ajan. Samoin kateus ja vahingonilo kukkii siellä, missä yritetään estää muita menestymästä, kun ei itsekään menesty. Jos lihava ihminen mollaa tuolla tavalla hoikkaa ihmistä, niin kateuttahan se on.
Sitä kutsutaan tilannehuumoriksi tavallisten ihmisten kesken, joilla ei ole kankea perseessä. Siinä nauretaan yhdessä, eikä sille hotkijalle.
Tyhmä kaverini möläyttelee kokoajan jotain ilkeän omaista, yleensä annan kaiken mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta silmiä saa kyllä pyöritellä koska kyllä ne typerimmät aivopierut aina jää suodattimeen.
Esim kun sain ainoan lapseni, tuppasi sairaalaan ja sanoi tenkin näin "ja sitten toista heti tekemään!", jotenkin halusi lytätä, koska oli selvästi kateellinen tyttärestäni, hänellä kun ei tytärtä ole vaikka lapsia on. On sellanen ikuinen vauvaihminen ja lapsettomillekin aina jankuttaa mauttomia sivalluksia vauvanteosta.
Hänen antamassa vauvakortissakin viitattiin siihen että pitäisi tehdä heti sisarus lapselle.
Ihme moukka.
Ei ole kuin tämä yksi (jo täysi-ikäinen) lapsi minulla, enkä enempää aikonut tuolloinkaan lapsia tehdä, saati että synnytyslaitoksella olisin miettinyt uuden vauvan tekemistä, herran jestas sentään, olin pyörällä päästäni ja ihmettelin täydellistä lastani.
Miksi edes tuli sairaalaan, ei sinne minusta pitäisi tunkea kuin korkeintaan perheeseen kuuluvien jäsenien, eli mummon tms.
Isosiskoni ei nuoruudessamme oikein koskaan arvostanut minua. Hän oli hoikka, kaunis ja suosittu, minä taas lapsenpyöreä omituinen nörtti, joka teki lähinnä hallaa hänen julkisuuskuvalleen. Oli siis ilmeisesti paikallaan, että hän aina julkisesti moitti ja lyttäsi minua, tai vähintään osallistui kiusaamiseeni, jottei menettäisi "mainettaan" muiden silmissä... Joskus teininä aloin itsekin hoikistua ja ennen pitkää minulle muodostui myös hyvin muodokas lantio. Sitä jo täysi-ikäinen siskoni sitten jossain sukuloimassa päivitteli kovaan ääneen ja vastenmielisin ilmein että "sulla on ihan jäätävän iso perse". En usko että tarkoitti hyvällä, mutta joka tapauksessa ainakin itse koin sen niin, että mitä minusta ikinä tulisikaan, en tulisi kelpaamaan siskolleni.
Hauskana sattumuksena joitain vuosia myöhemmin olin kavereideni kanssa festareilla, ja siellä leirintäalueella hengaillessamme lueskelin kirjaa mahallani maassa maaten, kun leiriimme saapui joku rempseä kaverin kaveri. Nainen jäi monttu auki seisomaan viereeni ja huusi "ei jumalauta miten upea perse!"
Elämäni ei tietenkään pyöri pelkästään perseeni ja sen kommentoinnin ympärillä, mutta tämä opetti itselleni paljon siitä, miten muiden mielipiteisiin ei kannata suhtautua yhtenä oikeana totuutena. Toki olen itse mieluummin samaa mieltä tuon jälkimmäisen kommentin kanssa. :)
Sittemmin siskolleni on kertynyt ikää ja huomattavasti kiloja omasta mielestäni esteettisesti epäedullisiin paikkoihin. En kuitenkaan itse aio mennä hänelle tai muille huutelemaan kuinka hänellä on jäätävän iso maha. Se tai mikään muukaan ei korjaisi sisarussuhdettamme siltä osin kuin se minun mielessäni on särjetty.