Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Just äsken mies sanoi että minun toiminta on kuin kehitysvammaisen toimintaa. Täs 1 esimerkki.

Opiskelijabileissä 2000-luvun alussa puolitutulta miesopiskelijalta: "X kaatuu kohta hyllykön päälle". X oli toinen mies, joka istui sohvan käsinojalla vieressäni istuessani itse sohvalla. Lähimaillakaan ei ollut hyllykköjä ja X:n vieressä toisella puolella ei mitään, mistä päättelin että minä olin se hyllykkö - pienine rintoineni vai miksi? Olen 178 cm pitkä ja siihen aikaan paino alkoi vitosella, sillä treenasin paljon. En tiedustellut sanojalta mitä hän tällä tarkoitti ja tarkoittiko minua, mutta meni näköjään tunteisiin, kun vieläkin muistan tämän (ehkä siksi että olin vähän vaikeassa elämäntilanteessa tuolloin muista syistä). Elämä on kohdellut hyvin sen jälkeen ja tuonut tielleni toinen toistaan ihanampia miehiä, mutta yhden ylipainoisen sanomiset voi näköjään kumminkin muistaa 20 v.

Isäni kuoli sydänkohtaukseen kun olin lapsi.Veljeni, kahden pienen lapsen isä kuoli auto-onnettomuudessa kun olin jo naimisissa.Anoppi toivotteli "surunvalittelut":sinneppähän meni helvettiin isänsä perässä"!Taivaaseen pääsi anopin mukaan vain leastadiolaiset.

"On teiän isä varmaan nuorena ollu tosi hyvän näkönen."

80-luvulla kun rivarin ja asuin-alueemme pihoilla muiden ala-asteikäisten kanssa kirmattiin, niin yksi tyttö totesi näin, kun muut mukulat olivat ilmeisesti(?) naureskelleet aiemmin isääni jotenkin.

"Ymmärräthän sää X, että siitä tulee sanomista, kun oot tuon näkönen"

Tämä luokanvalvojaltani yläasteella ja jonkun oikein ison kiusaamisen vastaisen kampanjan aikana vieläpä. En enää edes muista mitä mulle lälläteltiin ja ei ollut raakaa tai pitkään jatkunutta, mutta kun "kaikesta saa ja pitää tulla sanomaan". Joopa joo.

Sama ihana opettaja kommentoi myös painoani joskus.

Terkkuja Annelle sinne jonnekkin. Säälin oppilaitasi.

Vierailija kirjoitti:

"... Kännissä...", mutisi eräs eläkeläispariskunta, kun oksensin sisuskalujani pihalle sairaalan pihalla jäätävässä ruokamyrkytyksessä. Eivät muuten ottaneet minua sinne sairaalaankaan vaan passittivat kotiin...

Jos on jäätävä ruokamyrkytys ja oksentaa, niin kotonakin voi oksentaa eikä siihen sairaalaa tarvita. 

Kaveri kertoi joskus lukioaikoina miettineensä toisen kaverimme kanssa pitkään, miksi kaikki pojat olivat kiinnostuneita minusta. En kuulemma ole kaunis, minun juttuni eivät ole mielenkiintoisia eikä minussa muutenkaan ole mitään erityistä. Olivat miettineet ja miettineet ja lopulta tulleet siihen tulokseen, että olen helpon näköinen.

"En ymmärrä, miten sinä saat aina jonkun, ja minä pysyn sinkkuna" - sanoi entinen kaveri, kun aloin taas seurustelemaan uuden miehen kanssa.

" Sen minkä ulkonäössä häviät, luonteessa voitat" - mies vertasi minua exiinsä.

" Sinun syy, että jouduin isäsi kanssa naimisiin" sanoi oma äiti kun olin 12-vuotias.

"saat syyttää itseäsi, kun olet tuollainen", mies seuraavana päivänä, kun oli (taas) pahoinpidellyt minut päissään.

Mainittakoon, että minulla on valtavan huono itsetunto, ja siitä syystä tunnen olevani taakka omille lapsilleni, miehelleni ja työpaikalleni, ystäviä minulla ei ole. En ole koskaan ollut ulkonäkökeskeinen tai mennyt minkään muodin perässä, vaan lapsesta saakka olen ollut oma tieni kulkija, tyylini on persoonallinen, mutta ei huomiota herättävä. Siksi sellaisina huonoina päivinä, silloin kun en kestä katsoa itseäni edes peilistä kun itseinho on niin valtava, yritän tsempata itseäni muistelemalla että mitä eräs ventovieras nainen sanoi toisille naisille minut nähdessään: "katsokaa herranjestas, miten valtavan kaunis tuo nainen on! ".

Olin n 6-vuotias kun vanhempani erosivat. Äitini, joka on kovasti tykännyt kyykyttää heikompiaan, alkoi pelottelemaan minua että joudutaan taivasalle. Pohdin toiveikkaana, että ehkä tätini ottaa minut vähäksi aikaa nurkkiinsa jos kodittomaksi jään.

Tähän viinanhuuruinen äitini ilmoitti: "Sinua ei kukaan huoli! Minä joudun naisten asuntolaan ja sinä menet lastenkotiin!"

Tämä on syöpynyt tajuntaani. Vuokra-asunto löytyi ajoissa, mutta ei elämä siitä yhtään paremmaksi muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Olin n. 8-vuotias kun sukulainen sanoi että veljeni on ainoa joka voi jatkaa sukunimeämme. Olin tyrmistynyt.

Nyt minulla on 3 lasta, kaikilla minun sukunimeni.

No mitä tuosta? Eihän se sukulainen siitä asiasta päätä.

Unelmoin tanssiharrastuksesta lapsena ja nuorena. Äitini ja isoäitini kuitenkin olivat sitä mieltä että olen liian lyhyt ja "pyöreä" ettei minusta voisi tulla tanssijaa. En minä koskaan miksikään ammattitanssijaksi halunnut, halusin vain kivan harrastuksen, mutta vuosikausiksi päähäni oli syövyttynyt ajatus että en voisi tanssia ruumiinrakenteeni vuoksi. Nyt aikuisiällä uskaltaiduin vihdoin tanssitunnille ja käyn nykyään aikuisbaletissa aivan ihanassa ryhmässä. Vuosikymmeniä meni kuitenkin hukkaan ja eipä tuollaiset kommentit nuoren itsetuntoa ja kehonkuvaa ainakaan nostattaneet.

Setäni 11-vuotias lapsi kuoli auto-onnettomuudessa. Olin itse n. 5-vuotias. Olin hautajaisissa siunaustilaisuudessa katsellut ohi lentävää perhosta ja sanonut "tuo voisi olla Hannele" Mummini veti minut korvasta kulman taakse ja läimäisi naamaan. Sanoi "olisi ollut parempi, että tuollainen törkyturpa olisi kuollut eikä Hannele"

Olen kohta 40v ja muistan tämän aina.

Vierailija kirjoitti:

Setäni 11-vuotias lapsi kuoli auto-onnettomuudessa. Olin itse n. 5-vuotias. Olin hautajaisissa siunaustilaisuudessa katsellut ohi lentävää perhosta ja sanonut "tuo voisi olla Hannele" Mummini veti minut korvasta kulman taakse ja läimäisi naamaan. Sanoi "olisi ollut parempi, että tuollainen törkyturpa olisi kuollut eikä Hannele"

Olen kohta 40v ja muistan tämän aina.

Olen kovin pahoillani puolestasi 😥Mummosi oli varmasti shokissa kuoleman johdosta eikä siksi ymmärtänyt mitä teki. Mielestäni tuo oli kauniisti sanottu.

Sää oot kaunein nainen koko Itämerellä, sanoi eräs orkesterin jäsen minulle risteilyllä.

Narsistinen isäni ollessani 7-20-vuotias: ”Susta ei tule ikinä yhtään mitään!!”

No tulipa kuitenkin. ”Enemmän” kuin hänestä itsestään ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Setäni 11-vuotias lapsi kuoli auto-onnettomuudessa. Olin itse n. 5-vuotias. Olin hautajaisissa siunaustilaisuudessa katsellut ohi lentävää perhosta ja sanonut "tuo voisi olla Hannele" Mummini veti minut korvasta kulman taakse ja läimäisi naamaan. Sanoi "olisi ollut parempi, että tuollainen törkyturpa olisi kuollut eikä Hannele"

Olen kohta 40v ja muistan tämän aina.

Olen kovin pahoillani puolestasi 😥Mummosi oli varmasti shokissa kuoleman johdosta eikä siksi ymmärtänyt mitä teki. Mielestäni tuo oli kauniisti sanottu.

Ai törkyturpa on kaunista ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Setäni 11-vuotias lapsi kuoli auto-onnettomuudessa. Olin itse n. 5-vuotias. Olin hautajaisissa siunaustilaisuudessa katsellut ohi lentävää perhosta ja sanonut "tuo voisi olla Hannele" Mummini veti minut korvasta kulman taakse ja läimäisi naamaan. Sanoi "olisi ollut parempi, että tuollainen törkyturpa olisi kuollut eikä Hannele"

Olen kohta 40v ja muistan tämän aina.

Olen kovin pahoillani puolestasi 😥Mummosi oli varmasti shokissa kuoleman johdosta eikä siksi ymmärtänyt mitä teki. Mielestäni tuo oli kauniisti sanottu.

Ai törkyturpa on kaunista ?

Ei vaan tuo viittaus perhoseen.

Mies on haukkunut läskiperseeksi, valittanut kun en juo viinaa hänen kanssaan, mun jutut on tyhmiä, en ole seksikäs kun en pukeudu läpinäkyviin vaatteisiin arkisin, olen hänen esteenä muiden naisten kanssa flirttailuun… näitä riittää.

Työhaastattelussa.

"Luuletko oikeasti, että työllistyt tällä alalla, kun änkytät?"

Sinne jäi kaupan ala.

Ex: ” Ei ihmekään, ettei kukaan maailmassa välitä susta pskn vertaa!”