Lue keskustelun säännöt.
Miksi synnytysikäiset nuoret naiset eivät synnytä?
31.12.2019 |
Kahdessa maakunnassa Suomessa, Uudellamaalla ja Pirkanmaalla nuorten naisten määrä on kasvanut. Uudellamaalla on yli kymmenen ja Pirkanmaalla yli yhdeksän prosenttia enemmän 15–44-vuotiaita naisia nyt kuin vuonna 2001. Ahvenanmaalla nuorten naisten määrä on pysynyt ennallaan.
Myös yliopistokaupungit Uudenmaan ja Pirkanmaan ulkopuolella ovat voittaneet nuorten naisten muuttoaallossa. Erityisesti Jyväskylä, Oulu ja Turku ovat saaneet runsaasti lisää 15–44-vuotiaita naisia.
Näissä maakunnissa ja nuoria naisia keränneissä yliopistokaupungeissa lapsentekoikäisiä naisia riittää, mutta into lasten tekoon on aiempaa vaisumpaa.
Esimerkiksi yllä mainituissa Jyväskylässä, Oulussa ja Turussa on yli 13 000 synnytysikäistä naista enemmän kuin vuonna 2001. Tästä huolimatta näissä kaupungeissa syntyy lapsia selvästi vähemmän kuin vuonna 2001.
Kommentit (684)
Vierailija kirjoitti:
Siis anteeksi nyt vaan mutta mitä mielipuolisia naisia täällä on jotka hyökkää tuon lapsia haluavan miehen kimppuun? Olisitte onnellisia! Minä menisin heti tuon miehen kanssa naimisiin. Unelma isä, ja tukisi naista uralla suostumalla koti-isäksi. Täysi unelma olisi verrattuna vastuunpakoilija laiskiaisiin.
Onko noin hyväuskoisia naisia olemassa?
Ottaisin heti sinut😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsen synnyttäminen lisää arvostusta, nostaa statuksen korkealle, siitä saa arvostuksen lisäksi myös kompensaation rahallisesti, niin kas vain - JOKAINEN vela olisi äkkiä äiti.
Suomen alhainen syntyvyys on poliittinen arvovalinta. Toisinkin voisi olla.
Miten se arvostus näkyy sitten lapsiperheen, etenkin äitien, arjessa? Saako sitä rahallista kompensiota niin paljon, että voi palkata kodinhoitajan? Siitä pelkästä arvostuksesta ei ole kuin haittaa, kun mitään käytännön apua ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Itse aion raskautua ja synnyttää heti kun mahdollista. Mieheni vaan ei ole ihan vielä valmis lapsen tuloon.
N22
Itse olen 26v mies vakiduunissa, parempi puolisko 25v samaten. Minä olen meistä se joka haluaa lapsia (työskentelen lasten parissa), toinen sanoo että haluaa uran ja ettei tiedä haluaako lapsia.
Tuntuu vähän että some ja media on luonut nuorille naisille kuvan, etteivät muka voi toteuttaa itseään ja naiseuttaan jos hankkii lapsiaan.
Miten muka ei voi hankkia itselleen uraa jos hankkii lapsia? Tätä en voi käsittää. Tähän liittyen olen sanonut että jos kyse on vain urasta, niin minä voin jäädä vaikka koti-isäksi jos se on siitä kiinni...
Äitiyshän on juurikin naiseuden ydinasia...
Ihan mielenkiinnosta kysyn niiltä jotka ovat alapeukuttaneet: miksi teidän mielestä on huono asia että mies haluaa lapsia ja on valmis huolehtimaan heistä, ettei naisen tarvitsisi luopua urasta kuten hän kokee luopuvansa jos joutuisi olemaan päävastuussa lapsista?
Tuskin saan mitään kommentteja tähän, vaan pelkkiä alapeukkuja kun kellään ei ole perusteluita...
Sä et ole vielä kypsä isäksi kun et ymmärrä, että pienelle lapselle äidin läsnäolo on tärkein, koska hän oli 9kk sen äidin mahassa - siitä muodustuu ns näkymätön napanuora.
#Miesviha. Ai tämän takia mies joka tykkää lapsista saa feministeiltä ja veloilta alapeukkuja. Ok.
Ärsyttää miten kaksinaismoralistista väkeä.
Mielestäsi varmaan samaa sukupuolta olevat parit tai yh:t kasvattavat lapsen kieroon?
Taitaa olla niin, että sinä et ole se kypsä. Minä taas tiedän olevani kypsä ja valmis isäksi. Useiden vuosien kokemus lapsien hoidosta. Olen työskennellyt myös päihdeongelmaisten nuorten ja sossun kanssa yhteistyössä niin tiedän myös erittäin hyvin lapsuuden-/sekä vanhemmuuden varjopuoletkin.
Miksi et lähde sijaislapsitoimintaan?
Olen harkinnut tätä ja se on yksi mahdollisuus tulevaisuudessa. Toimin tällä hetkellä tukivanhempana ala-aste ikäiselle pojalle. En kuitenkaan voi lähteä sijaisperhetoimintaan ainakaan vielä, koska tyttöystäväni ei halua vielä lapsia elämään. En ole myöskään perehtynyt tarkemmin rajoituksiin/säännöksiin koskien sijaisperheenä toimimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis anteeksi nyt vaan mutta mitä mielipuolisia naisia täällä on jotka hyökkää tuon lapsia haluavan miehen kimppuun? Olisitte onnellisia! Minä menisin heti tuon miehen kanssa naimisiin. Unelma isä, ja tukisi naista uralla suostumalla koti-isäksi. Täysi unelma olisi verrattuna vastuunpakoilija laiskiaisiin.
Kiitos puolustamisestani.
Tuntuu vähän, että taistelen täällä tuulimyllyjä vastaan.
Jotenkin outoa, että vaikka minulla on korkeakoulututkinto lasten parissa toimimiseen ja olen työskennellyt vauvoista teini-ikäisiin parissa useita vuosia ja silti sanotaan etten ymmärrä lastenhoidon realiteetteja koska olen mies...
Oliko nyt näin ettei tämä nykyinen halua perhettä? Etsisin mieluiten sitten sellaisen joka haluaa perheen. Miehellekin voi tulla samanlainen katkeruus aivan kuten naisillekin
Mulla on kaikenlaista muuta puuhaa ja suunnitelmia, joihin ei lapset mahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketju on väärä mutta miehenä pakko sanoa että lapsia en halua koska ei ole koskaan ollut kumppania,en halua jäädä koti-isäksi ja en pidä perheen perustamista tärkeänä asiana elämässä.
Lapsia voisin tehdä jos keksisin jonkun hyvän syyn mennä parisuhteeseen ja jos asenteet olisi sellaisia ettei miesten tarvitsisi jäädä kotiin hoitamaan lasta.
Onneksi nykyään ei ole pakko hankkia perhettä tai kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Itse aion raskautua ja synnyttää heti kun mahdollista. Mieheni vaan ei ole ihan vielä valmis lapsen tuloon.
N22
Itse olen 26v mies vakiduunissa, parempi puolisko 25v samaten. Minä olen meistä se joka haluaa lapsia (työskentelen lasten parissa), toinen sanoo että haluaa uran ja ettei tiedä haluaako lapsia.
Tuntuu vähän että some ja media on luonut nuorille naisille kuvan, etteivät muka voi toteuttaa itseään ja naiseuttaan jos hankkii lapsiaan.
Miten muka ei voi hankkia itselleen uraa jos hankkii lapsia? Tätä en voi käsittää. Tähän liittyen olen sanonut että jos kyse on vain urasta, niin minä voin jäädä vaikka koti-isäksi jos se on siitä kiinni...
Äitiyshän on juurikin naiseuden ydinasia...
Ihan mielenkiinnosta kysyn niiltä jotka ovat alapeukuttaneet: miksi teidän mielestä on huono asia että mies haluaa lapsia ja on valmis huolehtimaan heistä, ettei naisen tarvitsisi luopua urasta kuten hän kokee luopuvansa jos joutuisi olemaan päävastuussa lapsista?
Tuskin saan mitään kommentteja tähän, vaan pelkkiä alapeukkuja kun kellään ei ole perusteluita...
Mies, joka on päävastuussa lapsista ja kodista, on yhtä harvinainen kuin yksisarvinen. Se vastuu kestää siihen asti mihin lapset asuvat kotona ja vielä jonkin matkaa sen jälkeenkin. Minun nuorimmainen on saman ikäinen mitä sinä ja voin sanoa, että lasten kasvattaminen aikuiseksi on ollut valtavan iso urakka, koska minä olen siitä ollut vastuussa ja olen sen lähes yksin hoitanut.
Mielelläni uskoisin sinua ja toivoisin, että kaltaisiasi miehiä olisi enemmänkin. Epäilen kuitenkin, että suunnitelmasi on yhtä realistinen kuin sillä alle kaksikymppisellä pariskunnalla, jotka aikoivat jäädä eläkkeelle 30-vuotiaina.
Onko se mielestäsi epärealistinen sen takia, koska olen mies?
Sinulla ei ole mitään vertaistukea samassa tilanteessa olevasta miehestä. En sano sinua epärealistiseksi, mutta helpompi miehen on iskeä hanskat tiskiin mitä naisen.
Yksi asia, mitä et osaa ottaa huomioon, on tunteet. Olin aikoinaan hyvin rakastunut mieheeni ja minusta tuntui, että näin syviä tunteita ei olekaan. Lasten synnyttyä +10 ja -10 -tunteista tuli +100 ja -100. Välillä tuntui, että siihen rakkauden tunteeseen ihan pakahtuu, mutta toisaalta hermojen mennessä tuntui, että näkee vain valkoista raivoa. Siksi en usko, että sinäkään pystyt olemaan täysin ammattimainen omien lastesi kanssa. Kun ne lapsukaiset osaavat iskeä suoraan hermoon, omat alkukantaiset tunteet iskee esiin. Työssä lasten kanssa pääsee helpommalla mitä omien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketju on väärä mutta miehenä pakko sanoa että lapsia en halua koska ei ole koskaan ollut kumppania,en halua jäädä koti-isäksi ja en pidä perheen perustamista tärkeänä asiana elämässä.
Lapsia voisin tehdä jos keksisin jonkun hyvän syyn mennä parisuhteeseen ja jos asenteet olisi sellaisia ettei miesten tarvitsisi jäädä kotiin hoitamaan lasta.
Onneksi nykyään ei ole pakko hankkia perhettä tai kumppania.
Eihän niiden tarvitsekaan joilla on rahaa. Ulkomailla riittää kun sanot olevasi vailla housewifea 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet suomalaiset miehet ovat nykyään vieraantuneita biologiasta ja lykkäävät lapsen tekoa loputtomiin. Sperman laatu on heikentynyt myös ja ihmiset haluavat matkustella. Siinä on syy miksi naiset synnyttävät vähemmän kuin ennen.
Liian monet suomalaiset naiset ovat vieraantuneet normaalista, luonnollisesta roolistaan ja paikastaan, kuvittellen olevansa jotain kovin uniikkia ja leijuen jossain ihme sfääreissä. Suomalaiset naiset eivät kertakaikkiaan ole enää aikoihin olleet Vaimo-matskua™ eikä Äiti-matskua™, joten sellaisten kanssa ei pysty tekemään kakaroita eikä edes leikillään ajatella perheen perustamista. Siinä syyt miksi naiset synnyttävät vähemmän kuin ennen.
Tilastojen valossa Suomi on kuitenkin naiselle toiseksi vaarallisin maa parisuhteessa Eu-maiden vertailussa.
Ja siinä olet oikeassa, nykyään harvat naiset tähän enää suostuvat ja alistuvat , vaan eroavat parisuhteesta.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/01/16/lahisuhdevakivallan-maa-miksi-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi suomalaiset miehet eivät pidä lapsista ja arvosta perhettä? Michelle Obaman elämäkerrassa Barackia kuvailtiin lapsirakkaaksi, hän haluaa aina ottaa kontaktia pieniin lapsiin ja ottaa vauvoja syliin. Minun on vaikea kuvitella suomalaista miestä, josta voisi antaa samanlaisen kuvauksen. Tai kun katsoin sitä eläinlääkäriohjelmaa, jossa mustilla miehillä on oma klinikka, ja yksi heistä kertoi vaimon odottavan lasta, ehkä kolmatta, en muista. Muut miehet olivat innoissaan ja kehuivat kuinka hienoa on saada lapsia, ja halaten onnittelivat. Kuvitelkaa sama suomalaiselle työpaikalle. Vaikeaa, eikö?
Lapsensaamisessa on tavallisesti kaksi osapuolta, eikä se läheskään aina ole se nainen, jonka vuoksi lapsia ei synny.
Minä olen tavannut elämässäni nyt yhden miehen, joka oikeasti on tasaveroinen vanhempi ja jolle lapset ovat kaikki kaikessa. Ehkä hänellä on vähän vanhanaikaiset arvot, sellainen ns. kunnon mies. On jo 45v. Yhtään omanikäistäni eli alle 30-vuotiasta tämänkaltaista miestä en ole tavannut. Tämä mies tekee jatkuvasti lasten kanssa jotain, pitää lapsiaan elämänsä tärkeimpänä asiana eikä pidä heitä minään riesana tai melunlähteenä. Hän menee lasten ehdoilla ja nauttii heidän olemassaolostaan. Olen itsekin äiti, enkä kykene lainkaan yhtä hyvään vanhemmuuteen kuin hän.
Ja mistäkö tunnemme? Olen ollut hänen kanssaan suhteessa kaksi vuotta. Vaimonsa selän takana. Että silleen. He ovat olleet yhdessä 20 vuotta ja mies oli ajatellut, että tässä ollaan loppuelämä. Minä tunnen hänet ja tiedän hänen ajatelleen niin, sitoutuneen perheeseensä täysin. Ja sitä hän on edelleen, koska ei aio erota vaikka kuinka rakastaisi minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju on väärä mutta miehenä pakko sanoa että lapsia en halua koska ei ole koskaan ollut kumppania,en halua jäädä koti-isäksi ja en pidä perheen perustamista tärkeänä asiana elämässä.
Lapsia voisin tehdä jos keksisin jonkun hyvän syyn mennä parisuhteeseen ja jos asenteet olisi sellaisia ettei miesten tarvitsisi jäädä kotiin hoitamaan lasta.
Onneksi nykyään ei ole pakko hankkia perhettä tai kumppania.
Eihän niiden tarvitsekaan joilla on rahaa. Ulkomailla riittää kun sanot olevasi vailla housewifea 🙄
Mihin minä sellaistakaan tarvitsen?
Pärjään ja osaan elää sinkkunakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Itse aion raskautua ja synnyttää heti kun mahdollista. Mieheni vaan ei ole ihan vielä valmis lapsen tuloon.
N22
Itse olen 26v mies vakiduunissa, parempi puolisko 25v samaten. Minä olen meistä se joka haluaa lapsia (työskentelen lasten parissa), toinen sanoo että haluaa uran ja ettei tiedä haluaako lapsia.
Tuntuu vähän että some ja media on luonut nuorille naisille kuvan, etteivät muka voi toteuttaa itseään ja naiseuttaan jos hankkii lapsiaan.
Miten muka ei voi hankkia itselleen uraa jos hankkii lapsia? Tätä en voi käsittää. Tähän liittyen olen sanonut että jos kyse on vain urasta, niin minä voin jäädä vaikka koti-isäksi jos se on siitä kiinni...
Äitiyshän on juurikin naiseuden ydinasia...
Ihan mielenkiinnosta kysyn niiltä jotka ovat alapeukuttaneet: miksi teidän mielestä on huono asia että mies haluaa lapsia ja on valmis huolehtimaan heistä, ettei naisen tarvitsisi luopua urasta kuten hän kokee luopuvansa jos joutuisi olemaan päävastuussa lapsista?
Tuskin saan mitään kommentteja tähän, vaan pelkkiä alapeukkuja kun kellään ei ole perusteluita...
Mies, joka on päävastuussa lapsista ja kodista, on yhtä harvinainen kuin yksisarvinen. Se vastuu kestää siihen asti mihin lapset asuvat kotona ja vielä jonkin matkaa sen jälkeenkin. Minun nuorimmainen on saman ikäinen mitä sinä ja voin sanoa, että lasten kasvattaminen aikuiseksi on ollut valtavan iso urakka, koska minä olen siitä ollut vastuussa ja olen sen lähes yksin hoitanut.
Mielelläni uskoisin sinua ja toivoisin, että kaltaisiasi miehiä olisi enemmänkin. Epäilen kuitenkin, että suunnitelmasi on yhtä realistinen kuin sillä alle kaksikymppisellä pariskunnalla, jotka aikoivat jäädä eläkkeelle 30-vuotiaina.
Onko se mielestäsi epärealistinen sen takia, koska olen mies?
Sinulla ei ole mitään vertaistukea samassa tilanteessa olevasta miehestä. En sano sinua epärealistiseksi, mutta helpompi miehen on iskeä hanskat tiskiin mitä naisen.
Yksi asia, mitä et osaa ottaa huomioon, on tunteet. Olin aikoinaan hyvin rakastunut mieheeni ja minusta tuntui, että näin syviä tunteita ei olekaan. Lasten synnyttyä +10 ja -10 -tunteista tuli +100 ja -100. Välillä tuntui, että siihen rakkauden tunteeseen ihan pakahtuu, mutta toisaalta hermojen mennessä tuntui, että näkee vain valkoista raivoa. Siksi en usko, että sinäkään pystyt olemaan täysin ammattimainen omien lastesi kanssa. Kun ne lapsukaiset osaavat iskeä suoraan hermoon, omat alkukantaiset tunteet iskee esiin. Työssä lasten kanssa pääsee helpommalla mitä omien kanssa.
Otan kyllä huomioon, tuntuu vain että aliarvioit minut pelkästään sukupuoleni perusteella...
Kuten yllä sanoin, tottakai tiedän että omat lapset ovat eri asia kuin työssä vastaantulevat lapset.
Ja haluaisitko perustella miksi muka miehen on helpompi lyödä hanskat tiskiin kuin naisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe olevani vielä tarpeeksi kypsä harrastamaan seksiä, joten en ole myöskään valmis synnyttämään.
N24
Synnytysikäiset nuoret naiset ja sitten puhutaan yli nelikymppisistä :) Nuoret naiset ovay kylläkin alle kolmekymppisiä vaikka toimittajat ikäkriisissään yrittävät muuttaa keski-ikäisetkin nuoriksi.
Vastaan tähän että rajalliset voimavarat ja resurssit on se syy.
Olen 30v nainen. Nuorempana en halunnut lapsia, pelkäsin hirveästi raskautta ja synnytystä (enemmän kuin kuolemaa itsessään). Minua oli käytetty hyväksi lapsena, lisäksi näin kuinka äitini oli ja on edelleen uupunut perheenäitinä (vaikka lapset nyt aikuisia). Se kammotti minua, en nähnyt siinä mitään sellaista, mitä toivoisin.
En haaveillut perheestä, en edes kihlautuessani. Suhde kesti lähemmäs 10v. Tuona aikana etenkin yhdessä asuessa huomasin, ettei miestä kiinnostanut tehdä kotitöitä, vaikka muuten oli mukava mies. Uuvuin niin paljon, että halusin erota lähinnä tuosta syystä. Muutuin itsekin masentuneeksi lopulta. Tajusin, että pelkäsin raskaaksituloa osittain myös siksi, että pelkäsin joutuvani huolehtimaan hänestä lapsen lisäksi. Mies oli masentunut, vailla ammattia ja peruskoulun jälkeistä koulutusta. Olisin siis ollut elättäjä, kotitöiden suorittaja ja yh jos naimisiin olis menty ja siihen suhteeseen ois lapsi tupsahtanut. Tiesin ettei mun voimavarat ois riittäneet.
Noh sitten löysin miehen, joka vaikutti the oikealta.. mut mä olin opiskelija ja kun valmistuin, niitä töitä ei riittänytkään. Pelkkää pätkää, koeajolla päättämistäkin vaikka yritin parhaani. Nyt sitten kohta 5v pätkätöiden ja vuorottelun jälkeen olen aivan hukassa mitä elämälläni tekisin. Lasta en tähän tee. Miestä ei ole. Todennäköisesti joudun opiskelemaan uuden ammatin mutta siihenkään ei taida riittää rahoitus (työttömyyskorvauksella saa opiskella max 2 vuotta eikä sen jälkeen enää rahoitusta opinnoille saa vaikka opiskeluaika olisi 5v), joten en osaa kuvitella toisenlaista tulevaisuutta. Työnantajat varmaan luulevat että lisäännyn muutenkin kohta, joten työpaikkahaaveet tuntuu kaukaisilta.
Tämmönen tää nyky-yhteiskunta: työelämä joka vieroksuu lisääntymistä ja miehet jotjs vieroksuvat kotitöitä. Siihen vielä työelämän ja kodin yhteensovittaminen ja kaikki neuvolan täydellisen vanhemmuudem vaatimukset. Tekee mieli heittää pyyhe kehään. Näin varsinkin sinkkuna työttömyys tuntuu erittäin raskaalta ja vauvahaaveet siintää kauaksi. Raskaaksi tulo tarkoittaisi kohdallani naimisiinmenoa (koska olen uskis), joten matka maaliin tuntuu kaukaiselta. Olen jo vähän niinkuin hyväksynyt sen, etten välttämättä lapsia tule saamaan tai etten kykene siihen henkisesti.
Itse voin listata tähän omat syyt. Minulla on taloudellinen tilanne sellainen, että tuskin pärjään itsekään joten olisi ihan tyhmää vielä lapsia tähän tilanteeseen tehdä. Itse olen nyt työtön ja toiveissa päästä opiskelemaan. Olen todellakin omilta vanhemmilta oppinut sen, että parempi katsoa kuin katua ( oma äitinikin sai minut myöhään) ja elämän pitäisi olla kunnossa ennen sitä. Toisaalta omillakin vanhemmilla on ollut omat ongelmansa kaikesta huolimatta ja olemme olleet aika köyhä perhe eli siinä mielessä toisaalta koskaan ei voi tietää miten käy. Sen vuoksi sitä silti tahtoisi olla aika hyvässä tilanteessa kuitenkin. En halua lasten kärsivän minun takiana ja se tuskin on yhteiskunnallekaan hyväksi jos kaikki saavat lapsia mihin tahansa tilanteeseen.
Tähän "toteutukseen" pitää vielä sanoa, että ei minulla ole tietoakaan miehestä ja en ole sellainen ihminen, joka edes lapsia kenenkään kanssa nopeasti tahtoisi. Olen oikeastaan päättänyt jo pari vuotta sitten etten koskaan halua lapsia ja tähän nämä edelle mainitut asiat vaikuttavat. Jos minulla ei ole taetta siitä, että saan edes itseni hyvään suuntaan elämässä niin on uskalla lähteä kokeilemaan lasten kanssa. Tällä hyvällä suunnalla tarkoitan opiskelupaikkaa, taloudellista turvaa, sitä että terveys säilyy sekä työllisyys tärkeä asia. Minulla on työttömyydestä kokemusta vanhempien kautta ja uskon, että tämäkään asia ei tule ainakaan paranemaan ja voin olla itse työtön niinkuin olen nytkin ollut .Itselleni tämä on ollut helppo päätös ja en edes kovin paljon pidä lapsista joten en tiedä kuinka "hyvä" äiti edes olisin. Muuten yritän aina ollut mukava muille, mutta en siis koe itseäni kovin lapsirakkaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tavannut elämässäni nyt yhden miehen, joka oikeasti on tasaveroinen vanhempi ja jolle lapset ovat kaikki kaikessa. Ehkä hänellä on vähän vanhanaikaiset arvot, sellainen ns. kunnon mies. On jo 45v. Yhtään omanikäistäni eli alle 30-vuotiasta tämänkaltaista miestä en ole tavannut. Tämä mies tekee jatkuvasti lasten kanssa jotain, pitää lapsiaan elämänsä tärkeimpänä asiana eikä pidä heitä minään riesana tai melunlähteenä. Hän menee lasten ehdoilla ja nauttii heidän olemassaolostaan. Olen itsekin äiti, enkä kykene lainkaan yhtä hyvään vanhemmuuteen kuin hän.
Ja mistäkö tunnemme? Olen ollut hänen kanssaan suhteessa kaksi vuotta. Vaimonsa selän takana. Että silleen. He ovat olleet yhdessä 20 vuotta ja mies oli ajatellut, että tässä ollaan loppuelämä. Minä tunnen hänet ja tiedän hänen ajatelleen niin, sitoutuneen perheeseensä täysin. Ja sitä hän on edelleen, koska ei aio erota vaikka kuinka rakastaisi minua.
Ei pettäjä ole sitoutunut. Se on, joka ei petä, vaikka tilaisuuksia tulisi ja kiusaus olisi kova.
Vierailija kirjoitti:
En koe olevani vielä tarpeeksi kypsä harrastamaan seksiä, joten en ole myöskään valmis synnyttämään.
N24
Omituisia nykyajan ihmiset. Elämä menee nopeasti ja nuoruus vielä nopeammin, miksi estää itseään elämästä?
Tuosta ei mitenkään suoraan seuraa, että sinä tulisit oikeasti ottamaan päävastuun teidän lapsista. Ehkä niin kävisi. Ehkä ei.