Lapsensa hylkäävät isät

Monet miehet on kasvatettu täysin tunnevammaisiksi. He eivät ole saaneet näyttää tunteitaan vaan tunteita on pilkattu ja ivattu. Uskon, että monet miehet eivät vain pysty tuntemaan pyyteetöntä rakkautta eivätkä osaa olla läsnä edes lapselleen. He eivät ymmärrä lasten tunteita, eivätkä omiaan, eivätkä kykene kasvatustehtävään. Hylkäävät lapsensa, koska uskovat, että lapsella on parempi ilman.

Kyllä on niin vittumaisia exiäkin. Komentelee exää, juoksuttaa, maksattaa, pitää lastenhoitajana eikä suo toiselle yhtään omaa aikaa. Minäkin sanoisin: hoida yksin. Juu ja olen nainen. Äiti myös.

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet on kasvatettu täysin tunnevammaisiksi. He eivät ole saaneet näyttää tunteitaan vaan tunteita on pilkattu ja ivattu. Uskon, että monet miehet eivät vain pysty tuntemaan pyyteetöntä rakkautta eivätkä osaa olla läsnä edes lapselleen. He eivät ymmärrä lasten tunteita, eivätkä omiaan, eivätkä kykene kasvatustehtävään. Hylkäävät lapsensa, koska uskovat, että lapsella on parempi ilman.

Ehkä lapsella on parempi ilman isää kuin tuollaisen isän kanssa? Vaikka ei syy alunperin isän ole, mutta se, ettei isä näe tarpeeksi syytä hoitaa omia puutteellisia tunteidensäätelykykyjään kuntoon edes lasten takia on isän oma syy ja silloin parempi varmaan pysyä poissa.

Miesjossain kirjoitti:

En esim halunnut lasta vaan se oli vahinko. Elarit maksan mutta muuten elän elämäni niinkuin itse haluan.

Mikä ihmeen VAHINKO, jos et käyttänyt kondomia, se ei ollut vahinko, sinulla on vastuu miehenä yhtälailla hoitaa ehkäisy, ei se ole pelkästään naisten asia. Oletpa lapsellinen, oma lapsesi on sinulle vahinko, turha sitten vinkua vanhana enää mitään tältä vahingoltasi kun alat itse rappeutua.

Up

Nosto

Olisiko joillakin miehillä sellainen syndrooma, että kokevat olevansa kuin lapsia perheessä, eivät perheensä isä. Sitten ikäänkuin itsenäistyvät "äidin" helmoista. Siis kokevat jotenkin kummallisesti omat lapsensa sisaruksen tasoisiksi. Heidän ei tarvitse mitään asioita hoitaa eikä mistään "aikuisten vanhempien velvollisuuksista" olla vastuussa.

Minun läheltä näkemässäni tapauksessa eniten vaikuttivat äidin vieraannuttaminen ja isän mielenterveysongelmat ja masennus. En usko, että pelkät vieraannuttamisyritykset saavat normaalia tervepäistä isää lannistumaan ja luovuttamaan, mutta tässä tapauksessa psyyke oli niin heikko, ettei isästä ollut pistämään kampoihin. Psyyke on vielä vuosikymmentenkin jälkeen suht heikko, naissuhteetkin tuppaavat jäämään lyhyeksi. Nyt, kun halu olla osa lasten elämää on iän myötä kasvanut uusiin mittasuhteisiin, ei oikein osaa korjata välejä tai käsitellä lasten loukkaantumista itseään kohtaan. Myös syyllisyys on välillä painanut niin että on vaan yrittänyt sulkea mielestään lapset, joiden kanssa välit katkesivat kauan sitten. Alkoholia on kulunut. Välillä tulee henkisiä romahduksia.

Tilanteita lienee monia, mutta yhdistävä tekijä lienee se, että isällä on valtavia henkisiä ongelmia. Joko joku persoonallisuushäiriö tai sitten ihan vaan mielisairaus. Ei terve ihminen hylkää lapsiaan koskaan.

Tuommoisia lapsiaan hylkääviä isiä en pidä minkäänlaisina miehinä. Selkärangattomia raukkoja ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen juuri tuollainen lapsi. Isosiskoni mies “piti” ei hyvin, mutta oli kontaktissa. Omasta elämästäni hävisi kun olin vauva eikä ottanut yhteyttä enää 20v. Elarit kuljetti ulosoton kautta. Nyt ukkoa kyllä kiinnostaisi osallistua minun elämääni, minua vaan ei. Hällä on 3 minun lasteni ikäistä lasta joille on ihan ydinperheiskä.

Nolo äijä. Varmasti jos voisi niin pyyhkisi minut ja isosiskoni jollain keinolla perinnöstään pois jos hoksaa. En ole häntä paljon kaivannut, jotain vikaahan siellä päässä on oltava jos ei edes oma lapsi kiinnosta, oli se sitten vahinko tai ei.

Onko tämä suomea ja mitä yrität kertoa?

Minäkin luin monta kertaa ja selvisi. Kirjoittajalla on isosisko, jonka elämässä isä oli jotenkuten, mutta hävisi kokonaan ap:n elämästä. Loppuhan onkin selvää.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tehty, koska mammalla vauvakuume, ei siinä mieheltä mitään kyselty.

Jos isä ei halua vauvaa niin isä on hyvä ja huolehtii ehkäisystä.

Vielä käsittämättömämpää on se, että monet isät tekevät uusia lapsia vaikka on hylännyt aikaisemmin syntyneet. Ihan kuin ne lapset siitä paranisivat. Jos ei kiinnosta olla isä niin sen verran selkärankaa pitäisi olla että laittaa johdot poikki eikä tee lisää lapsia uuden naisen mieliksi.

Huonoin selitys minkä olen kuullut on se, että isä teki uuteen suhteeseen lapsia koska oli epäonnistunut olemaan isä edellisen perheen lapsille. Ero tuli siihenkin suhteeseen mutta nuorempia lapsia isä sentään hoitaa.

Nainen muuttuu pedoksi eron myötä.

Mun exä on kiinnostunut lapsesta ainoastaan silloin, kun uusi nainen on hänen luonaan. Yksin ollessaan ei pyydä lasta luokseen. Eikä nyt ole kysymys mistään taaperosta. 2 eri naisen kanssa tehtyä lasta hylkäsi laitokseen, kun niiden äiti sairastui eikä pystynyt pitämään lapsista huolta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tehty, koska mammalla vauvakuume, ei siinä mieheltä mitään kyselty.

Ihmeellisiä velliperseitä.

Niin. Senkun tietäisi miksi mies muksun ollessa 12v hylkäsi. Ei käy mitenkään logiikkaan.

Parisuhde oli viimeiset vuodet huonoa ja siitä keskusteltiin. Minä hain yksin eroa.

Mies totaali hylkäsi poikansa. Mitä ihmettä hän oli pojan kanssa 12v tehnyt? Feikannut tunteensa?

En usko että ihminen jolla on normaali empatia pystyy omalle lapselleen tekemään noin. Mitään muuta selitystä en ole keksinyt.

Lapseksi jäänyt mies pelaa, juo aina vaan enemmän, pakoilee vastuuta ,  kometelee,  vaatii passausta kuin lapsi, kaikki  rahat kuuluu miehelle.  Estää kaikin keinon vaimon työssäkäynnin , ja vaimo hakataan kun aikoo pitää hyväpalkaisen  virkansa.  Onneksi sai avioeron ja huoltajuuden  se  ahkera suomalainen   voimanainen. Ex -mies on jo kuollut,  sitä  enne kiusasi toista naista , joka myös jo kuollut.  Näitä  kateellisia  löytyy  duunarimiehistä  , tunnen  näitä useitakin. Varoitan  koirastakin on enemmän  iloa kuin  joistakin lapsimiehestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen juuri tuollainen lapsi. Isosiskoni mies “piti” ei hyvin, mutta oli kontaktissa. Omasta elämästäni hävisi kun olin vauva eikä ottanut yhteyttä enää 20v. Elarit kuljetti ulosoton kautta. Nyt ukkoa kyllä kiinnostaisi osallistua minun elämääni, minua vaan ei. Hällä on 3 minun lasteni ikäistä lasta joille on ihan ydinperheiskä.

Nolo äijä. Varmasti jos voisi niin pyyhkisi minut ja isosiskoni jollain keinolla perinnöstään pois jos hoksaa. En ole häntä paljon kaivannut, jotain vikaahan siellä päässä on oltava jos ei edes oma lapsi kiinnosta, oli se sitten vahinko tai ei.

Onko tämä suomea ja mitä yrität kertoa?

Sulla luetun ymmärtäminen hankalaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet on kasvatettu täysin tunnevammaisiksi. He eivät ole saaneet näyttää tunteitaan vaan tunteita on pilkattu ja ivattu. Uskon, että monet miehet eivät vain pysty tuntemaan pyyteetöntä rakkautta eivätkä osaa olla läsnä edes lapselleen. He eivät ymmärrä lasten tunteita, eivätkä omiaan, eivätkä kykene kasvatustehtävään. Hylkäävät lapsensa, koska uskovat, että lapsella on parempi ilman.

Ehkä lapsella on parempi ilman isää kuin tuollaisen isän kanssa? Vaikka ei syy alunperin isän ole, mutta se, ettei isä näe tarpeeksi syytä hoitaa omia puutteellisia tunteidensäätelykykyjään kuntoon edes lasten takia on isän oma syy ja silloin parempi varmaan pysyä poissa.

Kyllä näin. Silti itselläni meni kolmekymmentä vuotta hyväksyä oma hylätyksi tuleminen tunnetasolla. Järki sanoi tuota alusta asti.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Senkun tietäisi miksi mies muksun ollessa 12v hylkäsi. Ei käy mitenkään logiikkaan.

Parisuhde oli viimeiset vuodet huonoa ja siitä keskusteltiin. Minä hain yksin eroa.

Mies totaali hylkäsi poikansa. Mitä ihmettä hän oli pojan kanssa 12v tehnyt? Feikannut tunteensa?

En usko että ihminen jolla on normaali empatia pystyy omalle lapselleen tekemään noin. Mitään muuta selitystä en ole keksinyt.

Mulle käynyt samoin, lapsen ominaisuudessa. Olin kymmenen. Ja kuvittelin olevani isän tyttö. Aikuisena olen tajunnut, että isä teki kaiken kanssani omilla ehdoillaan. Kivoja juttuja. Ei koskaan pitänyt minun fyysisistä tai emotionaalisista tarpeista huolta että kai se lähtökin sitten onnistui.

Aikuisena olen vielä kuullut lisää isän lapsuuskodista. Isosisko joutui huolehtimaan monesta jutusta, pikkuveljeä (isä) palveli äiti ja pakotettuna sisko. Vain poika sai korkeakoulutuksen ja siihen panostettiin. Sairaan tiivis suhde pojan ja äidin välillä. Ehkä lapsen asemaan jäänyt isä ei jaksanut pitää huolta vaimosta ja lapsesta vaan käyttäytyi todella itsekkäästi perheessä.