Lapsensa hylkäävät isät

Itse kyllä mietin vain paria kuukautta nuorempaa pikkuveljeäni. Miltä hänestä tuntuu, kun varmaan jo melko pian isämme kuolee ja saa perunkirjoituksesta tietää, että hän vain sattui syntymään oikealle naiselle, ja siksi hän kasvoi ydinperheessä ok-talossa eikä yksinhuoltajaäidin kanssa kunnan vuokra-asunnossa (jossa muuten ei sinänsä ollut mitään vikaa). Minä olen isämme poika aivan yhtä paljon kuin hänkin, mutta minua hän ei ole koskaan halunnut edes tavata.

Vierailija kirjoitti:

Nainen muuttuu pedoksi eron myötä.

Hyvin todettu. Tästä monesti kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä mietin vain paria kuukautta nuorempaa pikkuveljeäni. Miltä hänestä tuntuu, kun varmaan jo melko pian isämme kuolee ja saa perunkirjoituksesta tietää, että hän vain sattui syntymään oikealle naiselle, ja siksi hän kasvoi ydinperheessä ok-talossa eikä yksinhuoltajaäidin kanssa kunnan vuokra-asunnossa (jossa muuten ei sinänsä ollut mitään vikaa). Minä olen isämme poika aivan yhtä paljon kuin hänkin, mutta minua hän ei ole koskaan halunnut edes tavata.

Jatkoa tähän vielä se, että soitin kerran hieman alle 20-vuotiaana isälleni. Se oli siis ainoa kerta, kun olen hänen kanssaan puhunut. Hänen ensireaktionsa oli ihmetys ja totesi, että hänhän on hoitanut kaikki elatusmaksut. Hänelle ei tuntunut tulevan mieleenkään, että joku saattaisi haluta puhua biologisen isänsä kanssa edes kerran, tai esimerkiksi tavata tai saada nähdä valokuvaa hänestä. Näitä en siis viitsinyt edes ehdottaa, kun asenteensa oli tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä mietin vain paria kuukautta nuorempaa pikkuveljeäni. Miltä hänestä tuntuu, kun varmaan jo melko pian isämme kuolee ja saa perunkirjoituksesta tietää, että hän vain sattui syntymään oikealle naiselle, ja siksi hän kasvoi ydinperheessä ok-talossa eikä yksinhuoltajaäidin kanssa kunnan vuokra-asunnossa (jossa muuten ei sinänsä ollut mitään vikaa). Minä olen isämme poika aivan yhtä paljon kuin hänkin, mutta minua hän ei ole koskaan halunnut edes tavata.

Jatkoa tähän vielä se, että soitin kerran hieman alle 20-vuotiaana isälleni. Se oli siis ainoa kerta, kun olen hänen kanssaan puhunut. Hänen ensireaktionsa oli ihmetys ja totesi, että hänhän on hoitanut kaikki elatusmaksut. Hänelle ei tuntunut tulevan mieleenkään, että joku saattaisi haluta puhua biologisen isänsä kanssa edes kerran, tai esimerkiksi tavata tai saada nähdä valokuvaa hänestä. Näitä en siis viitsinyt edes ehdottaa, kun asenteensa oli tuollainen.

Minun isäni oli elämässäni ja häipyi vasta kun olin jo koululainen. Puhuin hänen kanssaan kerran aikuisena. Hän ei kysynyt mitään siitä miten voin tai millainen elämäni on, hän ei kommentoinut mitenkään sitä että lähti selityksittä tai poissaoloaan. Hän ei esittänyt edes osanottoa siihen, että äitini oli juuri kuollut ja olin jäänyt "orvoksi".

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä mietin vain paria kuukautta nuorempaa pikkuveljeäni. Miltä hänestä tuntuu, kun varmaan jo melko pian isämme kuolee ja saa perunkirjoituksesta tietää, että hän vain sattui syntymään oikealle naiselle, ja siksi hän kasvoi ydinperheessä ok-talossa eikä yksinhuoltajaäidin kanssa kunnan vuokra-asunnossa (jossa muuten ei sinänsä ollut mitään vikaa). Minä olen isämme poika aivan yhtä paljon kuin hänkin, mutta minua hän ei ole koskaan halunnut edes tavata.

Sinun äitisi olisi tullut miettiä tarkemmin lisääntymisensä, että olisi tehnyt sen oikeanlaisen miehen kanssa. Äitisi on yhtä syyllinen kuin isäsi.

Vierailija kirjoitti:

Nainen muuttuu pedoksi eron myötä.

Enpä allekirjoita omalle kohdalle. Sitä paitsi, vaikka isä lapselle olisikin vanhempi, niin äidin kanssa ei tarvi olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä mietin vain paria kuukautta nuorempaa pikkuveljeäni. Miltä hänestä tuntuu, kun varmaan jo melko pian isämme kuolee ja saa perunkirjoituksesta tietää, että hän vain sattui syntymään oikealle naiselle, ja siksi hän kasvoi ydinperheessä ok-talossa eikä yksinhuoltajaäidin kanssa kunnan vuokra-asunnossa (jossa muuten ei sinänsä ollut mitään vikaa). Minä olen isämme poika aivan yhtä paljon kuin hänkin, mutta minua hän ei ole koskaan halunnut edes tavata.

Sinun äitisi olisi tullut miettiä tarkemmin lisääntymisensä, että olisi tehnyt sen oikeanlaisen miehen kanssa. Äitisi on yhtä syyllinen kuin isäsi.

Ihmiset muuttuu. Sellainen ei tajua, joka ei tällaista muutosta ole nähnyt. Isä on perheessä vuosia, huoltaa lapsia ja on kiltti ja rauhallinen. Joku päivä sitten vain lähtee. Arvot ja asenteet muuttuu eikä enää lapsia tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä mietin vain paria kuukautta nuorempaa pikkuveljeäni. Miltä hänestä tuntuu, kun varmaan jo melko pian isämme kuolee ja saa perunkirjoituksesta tietää, että hän vain sattui syntymään oikealle naiselle, ja siksi hän kasvoi ydinperheessä ok-talossa eikä yksinhuoltajaäidin kanssa kunnan vuokra-asunnossa (jossa muuten ei sinänsä ollut mitään vikaa). Minä olen isämme poika aivan yhtä paljon kuin hänkin, mutta minua hän ei ole koskaan halunnut edes tavata.

Sinun äitisi olisi tullut miettiä tarkemmin lisääntymisensä, että olisi tehnyt sen oikeanlaisen miehen kanssa. Äitisi on yhtä syyllinen kuin isäsi.

Ihmiset muuttuu. Sellainen ei tajua, joka ei tällaista muutosta ole nähnyt. Isä on perheessä vuosia, huoltaa lapsia ja on kiltti ja rauhallinen. Joku päivä sitten vain lähtee. Arvot ja asenteet muuttuu eikä enää lapsia tapaa.

Mitä yrität sanoa tällä? Minusta se rikollista toimintaa, jos on lapsen huoltaja. Miten sitä voi vaan ottaa ja lähteä? Pitäisi olla laki, että pitää ilmottautua viranomaisille, jotka tekisivät kokonaisarvion taloudellisesta puolesta sekä äidin kyvystä ja halusta kantaa huoltajuus yksin sekä lapsen mahdollisesta terapiantarpeesta.

Minun on ollut vaikea saada ajokorttia ja passia, koska isä oli huoltaja, mutta ei mitään käsitystä miten ja milloin häneen saa yhteyden. Puhumattakaan siitä, että äiti joutui koville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen muuttuu pedoksi eron myötä.

Enpä allekirjoita omalle kohdalle. Sitä paitsi, vaikka isä lapselle olisikin vanhempi, niin äidin kanssa ei tarvi olla tekemisissä.

Näinpä! Meilläkään mies ei suostu sopimaan tapaamisasioita ja haluaisi mennä ja tulla miten sattuu, joka johtanut siihen, että minä yleensä sovin tapaamiset ja soitan lapsen kanssa isälle, joka ei itse koskaan soita, ei kysy lapsen kuulumisia, ei edes onnitellut viime syntymäpäivänä. Kerran kuukaudessa saattaa ehkä tulla viesti, että tällä viikolla voisin lasta tavata, mutta olen selittänyt isälle, että jos meillä suunnitelmat tehtynä en ala niitä hänen takiaan muuttamaan.

Mies itse jätti minut ja otti lennosta uuden naisen. Olen nyt yli vuoden yrittänyt saada asiat kulkemaan, mutta ei niin ei. Ja olen sanonut, että minua ei tarvitse tavata, saa tavata lasta äidillään/isoäidillään, kunhan sovimme jonkun rutiinin tapaamisiin. Mutta ei. Olen myös sanonut suoraan, että ehkä olisi parempi pysyä poissa kokonaan kuin kiusata näin, tulkoon takaisin, kun kysymys isäksi kunnolla. Lapsellekin olisi parempi vastuuntuntoinen ja läsnäoleva isä, ei isä, joka on lähinnä setä, jota tavataan silloin tällöin ja lapsi aina miettisi mikä hänessä vikana, kun oma isä ei halua nähdä useammin.

Miehen mielestä minä tietenkin olen syyllinen, kun en haluaisi päästää häntä meidän kotiimme tapaamaan poikaa, mutta olen sanonut, että en halua hänen kanssaan olla yhtään ylimääräistä tekemisissä.

Nosto

Up

Millainen mies jättää lapsensa ja perheensä, tuo on loukkaavinta mitä voi tehdä,itse teen kaikkeni että perheellä on aina kaikki valmiina ruokaa myöten

Luin 14-vuotiaana puhelinluetteloa jos löytäisin isäni nimen sieltä jota en ole koskaan edes tavannut, en löytänyt nimeä ja 2 päivää myöhemmin tuli puhelu lankapuhelimeen johon äitini vastasi ja vain lopulta ilmoitti minulle puhelun jälkeen että biologinen isäni oli tehnyt itsemurhan.

Tuo on jättänyt tosi isot arvet ja toisaalta kasvattanut itseäni ihmisenä ja isänä.

Suojeluvaisto

Tiedän valitettavasti enemmän kuin tarpeeksi niitä tarinoita, joissa jätetty äiti on katkeroitunut ja vihastuksissaan yrittää joko suoraan tai salakavalasti te r r o risoida isän elämän. Se voi olla henkisesti todella rankkaa isälle, jolla ei muutenkaan ole samoja oikeuksia kuin äidillä lastensa suhteen. Jos tällainen jatkuu pitkään ja isä näkee että lapsetkin kärsii, niin hän voi kadota. Hän pelastaa siinä itsensä ja mahdollisesti lapset, joille olisi pahempi juttu äidin holtiton riidanhakuisuus isää kohtaan kuin isän katoaminen.

Mies34 kirjoitti:

Millainen mies jättää lapsensa ja perheensä, tuo on loukkaavinta mitä voi tehdä,itse teen kaikkeni että perheellä on aina kaikki valmiina ruokaa myöten

Ajattelisivatpa kaikki isät noin. Lapseni isä ei suostu sopimaan tapaamisia ja laittaa kerran kuussa viestiä jospa tulisi lasta katsomaan. Kun yritän kysyä mitä hän haluaa (lapsen suhteen), niin vastaus on 'en tiedä'. Ei osaa edes sanoa haluaako nähdä lastaan viikottain tai että kuinka aktiivisesti haluaa olla mukana..

M34 kirjoitti:

Luin 14-vuotiaana puhelinluetteloa jos löytäisin isäni nimen sieltä jota en ole koskaan edes tavannut, en löytänyt nimeä ja 2 päivää myöhemmin tuli puhelu lankapuhelimeen johon äitini vastasi ja vain lopulta ilmoitti minulle puhelun jälkeen että biologinen isäni oli tehnyt itsemurhan.

Tuo on jättänyt tosi isot arvet ja toisaalta kasvattanut itseäni ihmisenä ja isänä.

Hyvä, että olet tehnyt päätöksen kasvaa ihmisenä, etkä antaa p askan siirtyä seuraavalle sukupolvelle. Oman poikani isä oli juoppo, joka lähti ja nyt poikani isä lähti sen sijaan, että olisi yrittänyt päästää asiasta eteenpäin. Surullista.

Onnea sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Isällä on joku ongelma päässä.

Joskus se ongelma on äidillä ja äiti vieraannuttaa lasta isästään.

Mies34 kirjoitti:

Millainen mies jättää lapsensa ja perheensä, tuo on loukkaavinta mitä voi tehdä,itse teen kaikkeni että perheellä on aina kaikki valmiina ruokaa myöten

Kyllä nainen voi perheensä jättää myöskin. Isäni oli jalkapalloharrastuksensa vuoksi pois paljon iltoja kotoaan. Ne olivat raittiita harrastushetkiä ja todellisia,ei mitään valehtelua ja ukkojen kaljailtoja. Olin itse mukana peleissä pallopoikana. Äiti jäi sitten yksinään kotiin ja oli sitten vaan turhautunut. Ei olla sen koommin nähty. Jonkin verran viime aikoina yhteyttä pidetty. No hard feelings.

Vierailija kirjoitti:

Suojeluvaisto

Tiedän valitettavasti enemmän kuin tarpeeksi niitä tarinoita, joissa jätetty äiti on katkeroitunut ja vihastuksissaan yrittää joko suoraan tai salakavalasti te r r o risoida isän elämän. Se voi olla henkisesti todella rankkaa isälle, jolla ei muutenkaan ole samoja oikeuksia kuin äidillä lastensa suhteen. Jos tällainen jatkuu pitkään ja isä näkee että lapsetkin kärsii, niin hän voi kadota. Hän pelastaa siinä itsensä ja mahdollisesti lapset, joille olisi pahempi juttu äidin holtiton riidanhakuisuus isää kohtaan kuin isän katoaminen.

Ymmärrän kantasi todella hyvin, mutta päätös on silti ollut isän oma.

Esimerkkitapauksessasi äitiin sattuu, isään sattuu ja lapsiin sattuu. Kaikkiin sattuu. Asiat voi hoitaa myös oikeuden kautta, mutta monet isät luovuttavat ennemmin. Tuollaisessa tilanteessa kaikki osapuolet tarvitsisivat vain apua.

Vierailija kirjoitti:

Suojeluvaisto

Tiedän valitettavasti enemmän kuin tarpeeksi niitä tarinoita, joissa jätetty äiti on katkeroitunut ja vihastuksissaan yrittää joko suoraan tai salakavalasti te r r o risoida isän elämän. Se voi olla henkisesti todella rankkaa isälle, jolla ei muutenkaan ole samoja oikeuksia kuin äidillä lastensa suhteen. Jos tällainen jatkuu pitkään ja isä näkee että lapsetkin kärsii, niin hän voi kadota. Hän pelastaa siinä itsensä ja mahdollisesti lapset, joille olisi pahempi juttu äidin holtiton riidanhakuisuus isää kohtaan kuin isän katoaminen.

Lässyn Lässyn. Isällä on samat oikeudet kuin äidilläkin. Jos isä on etävanhempi niin toki vasta viime vuosina on hyväksytty 50/50 lapsenhuolto. Joka isä saa kuitenkin vähintään joka toisen viikonlopun pitää lasta luonaan. Mitä lie itkusurkuja sulle on miehet selittäneet. Totuus on ettei lapset ole kiinnostaneet.