Lapsensa hylkäävät isät
Olen pohtinut selitystä mulle miksi jotkut isät katoavat lapsensa/lastensa elämästä.
Voiko johtua siitä, että äiti väärä? Lapsi tuli saatua väärän naisen kanssa? On ollut esim. Satunnainen seksisuhde tai ihan parisuhdekin, mutta miehelle ei niin vakavaa. Jos äitiä kohtaan ei koskaan ole ollut ihastumista kummempaa, ei suurta rakkautta.
Voiko se selittää, miksi jotkut lapset on helpompi jättää taakseen kuin toiset? Jos on esim. Muitakin lapsia, ennen tai jälkeen syntyneitä.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (99)
Minä olen saamassa lapsen ( pojan) miehen kanssa, jota alkoi koko vauva kammottaa kesken raskautta. Olemme näennäisesti yhdessä koska hänen moraalinsa ei antanut vain häipyä enkä edes halunnut päästää häntä tästä vastuusta noin vain. Mutta olen huolestunut. Lapsi ei synny rakastavaan parisuhteeseen vaan pettyneelle äidille ja vastoin tahtoaan isäksi tulevalle miehelle. Tuleeko heidän välilleen koskaan läheistä vanhemmuutta, en tiedä. Lapsi syntyy ihan kohta, eikä isän tunteet ole muuttuneet. Hän ei tunne mitään, lähinnä loukussa olemista. Kummallisinta tässä on, että miehellä on aiemmasta liitosta lapsia joita rakastaa yli kaiken ja hemmottelee. Hän on avoimesti ilmaissut olevansa huolissaan, siitä että vauva vie hänen lapsiltaan huomiota ja aikaa. En tiedä, teinkö oikean ratkaisun päätteessäni pysyä miehen kanssa jotta tulevalla lapsella olisi mahdollisuus isäsuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen saamassa lapsen ( pojan) miehen kanssa, jota alkoi koko vauva kammottaa kesken raskautta. Olemme näennäisesti yhdessä koska hänen moraalinsa ei antanut vain häipyä enkä edes halunnut päästää häntä tästä vastuusta noin vain. Mutta olen huolestunut. Lapsi ei synny rakastavaan parisuhteeseen vaan pettyneelle äidille ja vastoin tahtoaan isäksi tulevalle miehelle. Tuleeko heidän välilleen koskaan läheistä vanhemmuutta, en tiedä. Lapsi syntyy ihan kohta, eikä isän tunteet ole muuttuneet. Hän ei tunne mitään, lähinnä loukussa olemista. Kummallisinta tässä on, että miehellä on aiemmasta liitosta lapsia joita rakastaa yli kaiken ja hemmottelee. Hän on avoimesti ilmaissut olevansa huolissaan, siitä että vauva vie hänen lapsiltaan huomiota ja aikaa. En tiedä, teinkö oikean ratkaisun päätteessäni pysyä miehen kanssa jotta tulevalla lapsella olisi mahdollisuus isäsuhteeseen.
Minullakin mies ilmoitti vk11, että tee abortti. Ei ollut kuulemma viitsinyt aiemmin sanoa, mutta oli kuitenkin suunnitellut tulevaisuutta ja lapsen nimiä kanssani yhessä. Lähti, tuli takaisin ennen lapsen syntymää, lähti muutama kuukausi syntymän jälkeen, tuli taas takaisin ja vuosi sitten lähti lopullisesti. Lasta näkee satunnaisesti, ei soita tai kysy kuulumisia, ei edes onnitellut pojan syntymäpäivänä. Rakastaa lasta, kuulemma, ja haluaa olla mukana, mutta tekojensa puolesta ei uskoisi.
Anteeksi nyt miehet. Teidän joukossa on aika monta vastuutonta vässykkää . Aina kun tekee mieli naista, kannattaa ajatella, että täysin varmaa ehkäisyä ei ole. Ei ole kysymys naisesta, vaan lapsesta, joka tarvitsee isän.
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllä mietin vain paria kuukautta nuorempaa pikkuveljeäni. Miltä hänestä tuntuu, kun varmaan jo melko pian isämme kuolee ja saa perunkirjoituksesta tietää, että hän vain sattui syntymään oikealle naiselle, ja siksi hän kasvoi ydinperheessä ok-talossa eikä yksinhuoltajaäidin kanssa kunnan vuokra-asunnossa (jossa muuten ei sinänsä ollut mitään vikaa). Minä olen isämme poika aivan yhtä paljon kuin hänkin, mutta minua hän ei ole koskaan halunnut edes tavata.
niin olet ja ihmisenä yhtä arvokas kuin veljesikin. Näitä vastuun pakoilijaisiä löytyy, eikä se ole sinun vikasi. Toivon sinulle onnea elämääsi.
Veljen vaimo kosti avioeron syyttämällä veljeäni lasten seks. hyväksikäytöstä. Lapset joutuivat tutkimuksiin, jotka lopulta keskeytettiin epäeettisinä, kun mitään ei löytynyt. Koko tänä aikana veli ei saanut nähdä lapsiaan. Sanoin veljelle, että vie eksän käräjille, mutta ei ollut voimia. Sitten alkoi tapaamisista vääntäminen. Kun veli löysi uuden tyttöystävän, tälle läheteltiin viestejä, joissa syytettiin taas hyväksikäytöstä. Veli ei jaksanut vääntää, antoi olla. Veljellä on nyt uusi perhe ja entinen haukkuu, että on hylännyt heidän yhteiset lapset uusien tieltä. Semmostakin voi käydä.
Vierailija kirjoitti:
Suojeluvaisto
Tiedän valitettavasti enemmän kuin tarpeeksi niitä tarinoita, joissa jätetty äiti on katkeroitunut ja vihastuksissaan yrittää joko suoraan tai salakavalasti te r r o risoida isän elämän. Se voi olla henkisesti todella rankkaa isälle, jolla ei muutenkaan ole samoja oikeuksia kuin äidillä lastensa suhteen. Jos tällainen jatkuu pitkään ja isä näkee että lapsetkin kärsii, niin hän voi kadota. Hän pelastaa siinä itsensä ja mahdollisesti lapset, joille olisi pahempi juttu äidin holtiton riidanhakuisuus isää kohtaan kuin isän katoaminen.
Tätä vierestä seurannut. Se on ollu yhtä helvettiä. Nainen oli jättäjä. Kaikki keinot on käytetty sen jälkeen, kun sai tietää, että miehellä on uusi. Mies on hoitanut lasta eron jälkeen todella paljon.
Kovin sukupuolittunut ketju. Tiedän äidin, joka heittää lapsensa kadulle niiden tullessa teini-ikään. Eivät ole enää söpöjä, ja niille alkaa tulla omia mielipiteitä. Tiedän toisen äidin, joka virallisesti näkee lastaan joka toinen viikonloppu mutta todellisuudessa jättää usein vain hakematta. On sanonut suoraan, ettei hänellä ole aikaa lapselleen. Ja lapsen isä on kasvattanut lapsen pienestä pitäen ihan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen saamassa lapsen ( pojan) miehen kanssa, jota alkoi koko vauva kammottaa kesken raskautta. Olemme näennäisesti yhdessä koska hänen moraalinsa ei antanut vain häipyä enkä edes halunnut päästää häntä tästä vastuusta noin vain. Mutta olen huolestunut. Lapsi ei synny rakastavaan parisuhteeseen vaan pettyneelle äidille ja vastoin tahtoaan isäksi tulevalle miehelle. Tuleeko heidän välilleen koskaan läheistä vanhemmuutta, en tiedä. Lapsi syntyy ihan kohta, eikä isän tunteet ole muuttuneet. Hän ei tunne mitään, lähinnä loukussa olemista. Kummallisinta tässä on, että miehellä on aiemmasta liitosta lapsia joita rakastaa yli kaiken ja hemmottelee. Hän on avoimesti ilmaissut olevansa huolissaan, siitä että vauva vie hänen lapsiltaan huomiota ja aikaa. En tiedä, teinkö oikean ratkaisun päätteessäni pysyä miehen kanssa jotta tulevalla lapsella olisi mahdollisuus isäsuhteeseen.
Ei teidän tarvitse olla yhdessä. Tuon kuvion luulisi vahingoittavan sun psyyketä jo. Vauva ei tarvitse kylmää aikuista pyörimään nurkkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen saamassa lapsen ( pojan) miehen kanssa, jota alkoi koko vauva kammottaa kesken raskautta. Olemme näennäisesti yhdessä koska hänen moraalinsa ei antanut vain häipyä enkä edes halunnut päästää häntä tästä vastuusta noin vain. Mutta olen huolestunut. Lapsi ei synny rakastavaan parisuhteeseen vaan pettyneelle äidille ja vastoin tahtoaan isäksi tulevalle miehelle. Tuleeko heidän välilleen koskaan läheistä vanhemmuutta, en tiedä. Lapsi syntyy ihan kohta, eikä isän tunteet ole muuttuneet. Hän ei tunne mitään, lähinnä loukussa olemista. Kummallisinta tässä on, että miehellä on aiemmasta liitosta lapsia joita rakastaa yli kaiken ja hemmottelee. Hän on avoimesti ilmaissut olevansa huolissaan, siitä että vauva vie hänen lapsiltaan huomiota ja aikaa. En tiedä, teinkö oikean ratkaisun päätteessäni pysyä miehen kanssa jotta tulevalla lapsella olisi mahdollisuus isäsuhteeseen.
Ei teidän tarvitse olla yhdessä. Tuon kuvion luulisi vahingoittavan sun psyyketä jo. Vauva ei tarvitse kylmää aikuista pyörimään nurkkiin.
No kyllä se vahingoittaakin, olen koko raskausajan voinut henkisesti erittäin huonosti. Mies ei ymmärrä, että tällä on suora vaikutus lapsen hyvinvointiin ja se vahingoittaa myös minun suhtautumista ja kiintymyssuhdetta vauvaan. Ts. Ei vaan välitä. Ihmettelen, mikä hänen vanhemmista lapsistaan tekee niin paljon tärkeämpiä ja rakkaita kun ei vauvaa kohtaan tunne mitään.
Setäni ei kuulemma halunnut lapsia, vaimonsa halusi ja niskassa oli myös yhteiskunnan painostus kun 70-luvulla oletettiin että ilman muuta kaikki tekee lapsia. Serkut oli alle kouluikäisiä kun häipyi. Nyt setäni on vanha, huonokuntoinen alkoholisti jolle kelpaisi viimein oma jälkikasvu kuskeiksi ja omaishoitajiksi mutta serkut eivät tahdo nähdä isäänsä jota muuten kutsuvat etunimellä, eivät isäksi.
Tiedän miehen jolla on vissiin joku raskausfetissi, tahtoo naisen heti raskaaksi mutta itse lapsi ei kiinnosta yhtään. Tällä henkilöllä on kuusi lasta eri naisille eikä tiettävästi pidä yhteenkään lapseen yhteyttä. Ja surullisinta on, että ainakin yhtä näistä naisista koetettiin varoittaa mutta kuittasi pas""npuhumisena ja oli sitä mieltä että aiemmat puolisot olivat omalla käytöksellään aiheuttaneet miehen häipymisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen saamassa lapsen ( pojan) miehen kanssa, jota alkoi koko vauva kammottaa kesken raskautta. Olemme näennäisesti yhdessä koska hänen moraalinsa ei antanut vain häipyä enkä edes halunnut päästää häntä tästä vastuusta noin vain. Mutta olen huolestunut. Lapsi ei synny rakastavaan parisuhteeseen vaan pettyneelle äidille ja vastoin tahtoaan isäksi tulevalle miehelle. Tuleeko heidän välilleen koskaan läheistä vanhemmuutta, en tiedä. Lapsi syntyy ihan kohta, eikä isän tunteet ole muuttuneet. Hän ei tunne mitään, lähinnä loukussa olemista. Kummallisinta tässä on, että miehellä on aiemmasta liitosta lapsia joita rakastaa yli kaiken ja hemmottelee. Hän on avoimesti ilmaissut olevansa huolissaan, siitä että vauva vie hänen lapsiltaan huomiota ja aikaa. En tiedä, teinkö oikean ratkaisun päätteessäni pysyä miehen kanssa jotta tulevalla lapsella olisi mahdollisuus isäsuhteeseen.
Ei teidän tarvitse olla yhdessä. Tuon kuvion luulisi vahingoittavan sun psyyketä jo. Vauva ei tarvitse kylmää aikuista pyörimään nurkkiin.
No kyllä se vahingoittaakin, olen koko raskausajan voinut henkisesti erittäin huonosti. Mies ei ymmärrä, että tällä on suora vaikutus lapsen hyvinvointiin ja se vahingoittaa myös minun suhtautumista ja kiintymyssuhdetta vauvaan. Ts. Ei vaan välitä. Ihmettelen, mikä hänen vanhemmista lapsistaan tekee niin paljon tärkeämpiä ja rakkaita kun ei vauvaa kohtaan tunne mitään.
Suosittelen, että annat miehen mennä. Minä sairastuin masennukseen, joka vuosien ajan kasvoi vaikeaksi masennukseksi ja yritin melkein itsemurhaa lopulta tänä keväänä, koska asia oli minulle liikaa. Olin ehdottanut miehelle raskausaikana, ettei hänen tarvitse tunnustaa isyyttä tai maksaa mitään, mutta mies itse halusi niin. Välillä hän halusi olla kanssamme perhe, mutta selvisi, että se olikin enemmän velvollisuus kuin halu olla perhe kanssamme ja se satuttaa vielä enemmän, koska sekoitti sekä minun että lapsen pään ja syöksi minua pahempaan masennukseen. Lapsi ei tunnu merkkaavan miehelle tarpeeksi. Lapsi saa vain rippeet isän vapaa-ajasta silloin tällöin. Ja kun näkevät isän pitää levätä, kun väsyttää tai räplätä puhelinta.
Itse en kyennyt tuntemaan rakkautta lasta kohtaan kunnolla. Kielisin sitä itseltäni, koska koin pilanneeni sekä lapsen että lapsen isän elämän synnyttämällä lapsen, jota toinen vanhempi ei halunnut. Vasta nyt itsemurha-ajatusten, avun hakemisen, lääkityksen ja terapian avulla olen ymmärtänyt, että rakastan lasta enemmän kuin mitään ja olen aina rakastanut.
Ole onnellinen lapsesta ja anna miehen mennä. Enemmän satutat itseäsi ja lastasi sillä, että yrität väkisin pitää kiinni henkilöstä, joka ei halua olla paikalla. Helpompi selittää lapselle, ettei isä ollut valmis isäksi kuin toistuvista pettymyksistä johtuen antaa lapsen miettiä mitä hänessä vikana, kun isä ei halua tavata enempää.
Jos mies joskus haluaa lapsen elämään mukaan anna hänen tulla, mutta painota, että mukaan tullaan kunnolla 100% eikä vain käväisemään ja hämmentämään lasta.
T.83
Toisaalta ymmärrän, jos mitään tunnetta lapseen ei synny, että mies kävelee tiehensä, mutta jos tunteita lapseen on, niin miten sellainen ihminen pystyy hylkäämään lapsensa?
Miesjossain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tällaisia miehiä kyllä halveksin.
En pystyisi olla edes kaveri tollasen miehen kanssa, jonka arvomaailma on noin surkea ja välinpitämätön.
Eihän se lapsi mitään sille voi, kenelle ja mihin tilanteeseen syntyy.
Hyhhyh, sinä olet harvinaisen ruma ihminen.Minusta itse taas olet sairas mielipiteeltäsi. Miksi minun pitäisi olla lapseen yhteydessä jos minulla ei ollut asiassa valinnanvaraa, nainenhan valitsi kasvattaa lapsen yksin ja se on miehen vika koska ei isäksi halua?
Käytä ehkäisyä, jos et halua lapsia.
Mun mielestä nuorille pitäisi alkaa takoa heti ekasta seksivalistuksesta että aina on mahdollisuus raskauteen, joten valitse tarkkaan kenen kanssa haluat seksiä harrastaa ja jos vahinko sattuu sinun on kannettava vastuu siitä. Mitä tapahtuisi jos maailmanlaajuisesti kiellettäisiin abortti?
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä nuorille pitäisi alkaa takoa heti ekasta seksivalistuksesta että aina on mahdollisuus raskauteen, joten valitse tarkkaan kenen kanssa haluat seksiä harrastaa ja jos vahinko sattuu sinun on kannettava vastuu siitä. Mitä tapahtuisi jos maailmanlaajuisesti kiellettäisiin abortti?
Jep
Jos ei ole valmis aborttiin, ei tule harrastaa seksiä.
Exä ihailee kovasti sitä kaapin kokoista voimannostajaa jonka nimeä en yhtäkkiä saa mieleeni. Kerran näin jonkun lehtijutun otsikon jossa tämä kovaan ääneen toitotti "perhe ensin" jne ylistystä. Miltähän tuntui exän lukea kyseinen juttu idolistaan kun itse hylännyt kolme lastaan äiteineen?