Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsensa hylkäävät isät
30.12.2019 |
Olen pohtinut selitystä mulle miksi jotkut isät katoavat lapsensa/lastensa elämästä.
Voiko johtua siitä, että äiti väärä? Lapsi tuli saatua väärän naisen kanssa? On ollut esim. Satunnainen seksisuhde tai ihan parisuhdekin, mutta miehelle ei niin vakavaa. Jos äitiä kohtaan ei koskaan ole ollut ihastumista kummempaa, ei suurta rakkautta.
Voiko se selittää, miksi jotkut lapset on helpompi jättää taakseen kuin toiset? Jos on esim. Muitakin lapsia, ennen tai jälkeen syntyneitä.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljeni jätti poikansa, koska uusi kumppani niin vaati. Maksoi elatusmaksut kuten kuuluukin, mutta ei ole tavannut sen jälkeen, kun poika oli noin 4 kk.
Nyt veljeni on 70 ja yksin ja hylättynä talossa jota home valtaa koko ajan enemmän. Yritti myydä talon, mutta välittäjä arvioi sen asuinkelvottomaksi.Karma?
Sisko jatkaa: karma tai jumala on kostanut. Hänellä on ollut nuoria pitkäsäärisiä naisia ja omaisuutta. Kaiken on menettänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisilla se riippuvuus alkoholiin on suurempaa kuin rakkaus lapsiin.
En osaa sanoa mikä on yleisimmin syynä, itse en tuollaisia miehiä juurikaan tunne ja ne harvat poikkeukset joita tiedän, on syvästi ongelmaisia (päihdeongelmat/masennus/ei elämäniloa, suuret traumat omasta lapsuudesta eikä kykene isyyteen koska on niin rikki).
Ketään ns. normaalia miestä en tiedä, joka ei olisi normaalisti isänä lapsilleen.
Oman lapseni isä on vanhempiensa syvästi traumatisoiva ihminen (koki lapsuudessaan vanhempiensa väkivaltaisen eron johon liittyi kolmansia osapuolia, sitten tuli uusi isäpuoli jota hän ei heti hyväksynyt niin hänet pistettiin 6-vuotiaana lastenkotiin aikuisten onnea häiritsemistä, kiltit lapset sai jäädä kotiin hän vain tuhmana eli oireilevana joutui pois) ja turruttaa itseään kaiken vapaa-aikansa alkoholilla, eli ei hänestä edes olisi mitään lisäarvoa lapsensa elämään.
Minusta hänen kohtalonsa on vain äärimmäisen surullinen, ja ymmärrän täysin miksei hän kykene isyyteen tai omaa normaalia tunne-elämää.
En syytä häntä enkä toisaalta hyysääkään, mutta ymmärrän kuitenkin enkä koe mitään vihaa tai katkeruutta siihen suuntaan.
Pärjätään lapsen kanssa hyvin näinkin, vaikka toki isä olisi tärkeä asia - hänen isänsä vain ei isyyteen kykene ja asia vain on niin.
Lapsi oli siis vahinko jota en uskaltanut abortoida, ei suunniteltu lisääntyminen.
Kerroin tämän vaan esimerkkinä siitä, ettei se ”hylkääjäisä” ole aina vaan itsekäs k-pää joka huvikseen on p*ska, vaan taustalla voi olla pahoja traumoja ja ongelmia, jotka eivät välttämättä ulkopuolisille välity millään tavalla, ja kulissit voi olla kunnossa vaikka olisikin paha päihdeongelma, toivottomuus, itsetuho ym.
Vuosikymmen on vaihtumassa, mutta mammoilla ei ole muuta tekemistä kuin lietsoa miesvihaa
Miesjossain kirjoitti:
En esim halunnut lasta vaan se oli vahinko. Elarit maksan mutta muuten elän elämäni niinkuin itse haluan.
No tällaisia miehiä kyllä halveksin.
En pystyisi olla edes kaveri tollasen miehen kanssa, jonka arvomaailma on noin surkea ja välinpitämätön.
Eihän se lapsi mitään sille voi, kenelle ja mihin tilanteeseen syntyy.
Hyhhyh, sinä olet harvinaisen ruma ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olen vierestä seurannut, niin moni äiti muuttuu niin sairaaksi, vaikka olisi kuinka kunnollinen ihminen kaikin puolin nähnyt aina eroon saakka, että yhteistyö on mahdollista vain, jos lasten isä mukautuu 100% lasten äidin mielivaltaiseen tahtoon. Mikään argumentti ei enää yllätä, niin paljon on tullut nähtyä ja kuultua. Se mielivalta on tosiaan aivan rajatonta. Koulutetut, normaalit ihmiset -> totaalinen pimahtaminen. Ja lapset kärsivät eniten. Eli todellakaan mihinlään pyhimysäiteihin en enää koskaan tule uskomaan. Jos olisin mies ja eroaisin, tulisin silti itse kynsin hampain taistelemaan lapsista
Täsmennetään vielä sen verran, että vaikka erokin menisi vielä hyvin, niin sitten kun ex löytää uuden, tai itse eroaa taas suhteesta, alkaa se kamaluus.
Niin e usein menee. Kun isä löytää uuden naisen, niin lapsi ei enää kiinnosta. Uusi nainen vie voiton joko, koska mies einjaksa panostaa lapseen enää tai koska uusi nainen ei halua lasta jalkoihin roikkumaan.
Minäkin tunnen tapauksia, jossa lasta käytetty välineenä ja se on todella surullista. Omalla kohdalla myös, kun miehen uusi suhde tuli ilmi 3kk meidän eron jälkeen olin aivan loppu, mies lakkasi tapaamasta lasta ja elarit ei enää tulleet. Et usko kuinka paljon tekisi mieli sanpa miehelle, ettei enää koskaan saa nähdä lastaan. Se on minusta normaalia, jos sydän särkynyt. Se ei enää ole, että toimii niin. Minä edelleen toivon, että mies haluaa vielä olla isä, mutta on itse sanonut, että haluaa nyt vain aikaa itselleen. Minä en aio enää yrittää ja jos/kun mies takaisin isäksi haluaa palata, niin silloin minä määrään tahdin niin, että lapsen parasta ajatellen: säännöllisyys ja ennakoitavuus luvattava, enää ei tulla ja mennä vaan, kun hänelle sopii. Tapaamiset tapahtuvat pikkuhiljaa siten, että lapsi saa taas tottua isään rauhassa. Kun asiat alkavat sujumaan, niin katsomme miten etenemme. Ehkä palaamme vielä jonakin päivä joka toinen viikonloppu järjestelyyn. Sen näkee sitten.
Vierailija kirjoitti:
Miesjossain kirjoitti:
En esim halunnut lasta vaan se oli vahinko. Elarit maksan mutta muuten elän elämäni niinkuin itse haluan.
No tällaisia miehiä kyllä halveksin.
En pystyisi olla edes kaveri tollasen miehen kanssa, jonka arvomaailma on noin surkea ja välinpitämätön.
Eihän se lapsi mitään sille voi, kenelle ja mihin tilanteeseen syntyy.
Hyhhyh, sinä olet harvinaisen ruma ihminen.
Onko susta abortti kuitenkin ihan ok?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tällaisia miehiä kyllä halveksin.
En pystyisi olla edes kaveri tollasen miehen kanssa, jonka arvomaailma on noin surkea ja välinpitämätön.
Eihän se lapsi mitään sille voi, kenelle ja mihin tilanteeseen syntyy.
Hyhhyh, sinä olet harvinaisen ruma ihminen.
Minusta itse taas olet sairas mielipiteeltäsi. Miksi minun pitäisi olla lapseen yhteydessä jos minulla ei ollut asiassa valinnanvaraa, nainenhan valitsi kasvattaa lapsen yksin ja se on miehen vika koska ei isäksi halua?
Miesjossain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tällaisia miehiä kyllä halveksin.
En pystyisi olla edes kaveri tollasen miehen kanssa, jonka arvomaailma on noin surkea ja välinpitämätön.
Eihän se lapsi mitään sille voi, kenelle ja mihin tilanteeseen syntyy.
Hyhhyh, sinä olet harvinaisen ruma ihminen.Minusta itse taas olet sairas mielipiteeltäsi. Miksi minun pitäisi olla lapseen yhteydessä jos minulla ei ollut asiassa valinnanvaraa, nainenhan valitsi kasvattaa lapsen yksin ja se on miehen vika koska ei isäksi halua?
Miesjossain mitä ehkäisyä käytitte? Mitä jos sinä olisit isäsi vahinkolaukaus? Hän olisi päättänyt olla isä, vaikka vahinko kävi. Millaista elämäsi olisi, jos isäsi olisi vahingon takia kadonnut kuvioista?
Vqi onko kenties niin, että niin isäsi teki ja nyt laitat vahingon kiertämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesjossain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tällaisia miehiä kyllä halveksin.
En pystyisi olla edes kaveri tollasen miehen kanssa, jonka arvomaailma on noin surkea ja välinpitämätön.
Eihän se lapsi mitään sille voi, kenelle ja mihin tilanteeseen syntyy.
Hyhhyh, sinä olet harvinaisen ruma ihminen.Minusta itse taas olet sairas mielipiteeltäsi. Miksi minun pitäisi olla lapseen yhteydessä jos minulla ei ollut asiassa valinnanvaraa, nainenhan valitsi kasvattaa lapsen yksin ja se on miehen vika koska ei isäksi halua?
Nimenomaan juuri niin. Lapsi ei kohtaloaan valinnut, ja hänelle sinä tämän teon teet etkä sille naiselle, joka pärjää kyllä hyvin ilman sinun apujasi.
Lapsi siinä on ainoa joka kärsii, ja se on sinun valintasi pistää taas yksi viaton ihminen kärsimään ja aiheuttaa uusi traumakasa maailmaan.
Toki hänen äidillään on tästä vastuu myös, mutta myös sinulla. Teillä molemmilla.
Ja kyllä, halveksin syvästi enkä katsoisi päinkään jos tuollaisen ukonkuvatuksen tapaisin. Sama se mitä sössötät ja itsellesi uskottelet, surkea ja epämiehekäs mato olet joka tapauksessa.
Lapsellesi toivon kaikkea hyvää, toivottavasti elämä kohtelee häntä hyvin vaikka isää ei hänen olemassaolonsa kiinnostakaan ja lapsi tämän identiteettinsä sisältää.
Jokainen henkisesti terve ihminen halveksii sinua ja ajatusmaailmaasi, ja säälii lasta jonka siitit.
Toivottavasti osaat nykyään käyttää kumia, tai pidättäydyt seksistä kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesjossain kirjoitti:
En esim halunnut lasta vaan se oli vahinko. Elarit maksan mutta muuten elän elämäni niinkuin itse haluan.
No tällaisia miehiä kyllä halveksin.
En pystyisi olla edes kaveri tollasen miehen kanssa, jonka arvomaailma on noin surkea ja välinpitämätön.
Eihän se lapsi mitään sille voi, kenelle ja mihin tilanteeseen syntyy.
Hyhhyh, sinä olet harvinaisen ruma ihminen.Onko susta abortti kuitenkin ihan ok?
Siinä vaiheessa ei ole lasta, josta pitäisi kasvattaa mahdollisimman täyspäinen kansalainen.
Asia ei ole aikuisten välinen, vaan lapsi on se ketä asia koskee. Eli ihmistä joka on syntynyt ja elää tässä maailmassa.
Kanssani on turha jankata asiasta, sillä en tule muuttamaan mielipidettäni milliäkään enkä katsele tätä asiaa aikuisten näkökulmasta ollenkaan, vaan lapsen josta aikuiset ovat vastuussa.
Itse hylkäisin jopa sisaruksenikin, jos hän tekisi noin eli ei olisi isänä siittämälleen lapselle. Samoin tekisi muukin perhe, ei olisi kotia tulemista.
Suomessa sluibailu on kyllä ihan normaalia, nössöjä low testo-miehiä maa täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska mies kiintyy lapseen oikeastaan kunnolla vasta yhteisen elämän kautta. Lapsi on aina ollut miehelle tavallaan äidin ja heidän suhteensa jatke, johon rakastuu, jos lapsen äiti on sen arvoinen. Maailmanhistoria on ollut täynnä miehiä, jotka ovat toisia lapsia suosineet, toiset hylänneet. Se on pakko tulla jostain biologiasta. Miehet ei ehkä sillä tavoin kiinny automaattisesti lapseen kuin naiset. Toki se hylätty voi olla tärkeäkin myöhemmin, jos ei muuta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen juuri tuollainen lapsi. Isosiskoni mies “piti” ei hyvin, mutta oli kontaktissa. Omasta elämästäni hävisi kun olin vauva eikä ottanut yhteyttä enää 20v. Elarit kuljetti ulosoton kautta. Nyt ukkoa kyllä kiinnostaisi osallistua minun elämääni, minua vaan ei. Hällä on 3 minun lasteni ikäistä lasta joille on ihan ydinperheiskä.
Nolo äijä. Varmasti jos voisi niin pyyhkisi minut ja isosiskoni jollain keinolla perinnöstään pois jos hoksaa. En ole häntä paljon kaivannut, jotain vikaahan siellä päässä on oltava jos ei edes oma lapsi kiinnosta, oli se sitten vahinko tai ei.
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa mikä on yleisimmin syynä, itse en tuollaisia miehiä juurikaan tunne ja ne harvat poikkeukset joita tiedän, on syvästi ongelmaisia (päihdeongelmat/masennus/ei elämäniloa, suuret traumat omasta lapsuudesta eikä kykene isyyteen koska on niin rikki).
Ketään ns. normaalia miestä en tiedä, joka ei olisi normaalisti isänä lapsilleen.Oman lapseni isä on vanhempiensa syvästi traumatisoiva ihminen (koki lapsuudessaan vanhempiensa väkivaltaisen eron johon liittyi kolmansia osapuolia, sitten tuli uusi isäpuoli jota hän ei heti hyväksynyt niin hänet pistettiin 6-vuotiaana lastenkotiin aikuisten onnea häiritsemistä, kiltit lapset sai jäädä kotiin hän vain tuhmana eli oireilevana joutui pois) ja turruttaa itseään kaiken vapaa-aikansa alkoholilla, eli ei hänestä edes olisi mitään lisäarvoa lapsensa elämään.
Minusta hänen kohtalonsa on vain äärimmäisen surullinen, ja ymmärrän täysin miksei hän kykene isyyteen tai omaa normaalia tunne-elämää.
En syytä häntä enkä toisaalta hyysääkään, mutta ymmärrän kuitenkin enkä koe mitään vihaa tai katkeruutta siihen suuntaan.
Pärjätään lapsen kanssa hyvin näinkin, vaikka toki isä olisi tärkeä asia - hänen isänsä vain ei isyyteen kykene ja asia vain on niin.
Lapsi oli siis vahinko jota en uskaltanut abortoida, ei suunniteltu lisääntyminen.Kerroin tämän vaan esimerkkinä siitä, ettei se ”hylkääjäisä” ole aina vaan itsekäs k-pää joka huvikseen on p*ska, vaan taustalla voi olla pahoja traumoja ja ongelmia, jotka eivät välttämättä ulkopuolisille välity millään tavalla, ja kulissit voi olla kunnossa vaikka olisikin paha päihdeongelma, toivottomuus, itsetuho ym.
Mutta pitäisikö tällaisessakin tapauksessa isällä olla vastuu sanoa, ettei kykene olemaan isä? Jos on omia henkisiä ongelmia niin paljon, ettei saa niitä hoidettua edes oman lapsensa vuoksi, niin pitäisikö se pystyä sanomaan rehdisti ja antaa lapselle ja äidille mahdollisuus elää keskenään ilman, että vaan katoavat tai lupailevat tyhjiä, mutta eivät pidä lupauksia? Tai näkevän lasta vain, kun ei ole muuta puuhaa. Sekin aika kauheaa, kun voi uhrata omaa aikaansa lapsensa kanssa oloon vain, kun ei ole muutakaan tekemistä.
Joskus lapsi saa paremman elämän kokonaan huostaan otettuna kuin tapa rikollisen isän kanssa ja lain mukaan huoltajaksi kelpaamattomin äidin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri tuollainen lapsi. Isosiskoni mies “piti” ei hyvin, mutta oli kontaktissa. Omasta elämästäni hävisi kun olin vauva eikä ottanut yhteyttä enää 20v. Elarit kuljetti ulosoton kautta. Nyt ukkoa kyllä kiinnostaisi osallistua minun elämääni, minua vaan ei. Hällä on 3 minun lasteni ikäistä lasta joille on ihan ydinperheiskä.
Nolo äijä. Varmasti jos voisi niin pyyhkisi minut ja isosiskoni jollain keinolla perinnöstään pois jos hoksaa. En ole häntä paljon kaivannut, jotain vikaahan siellä päässä on oltava jos ei edes oma lapsi kiinnosta, oli se sitten vahinko tai ei.
Onko tämä suomea ja mitä yrität kertoa?
Onkohan asiaa koskaan tutkittu? Tuhannet isät hylkää lapsensa ihan pitkän avioliitonkin jälkeen. Näin kävi omille lapsillenikin.
Entä jos nainen on kusettanut ehkäisyn suhteen ja tarkoituksella käyttänyt miestä vain siitoskoneena? Miten tuollaisen naisen kanssa voi jatkaa, saati kasvattaa lasta yhdessä?
Alue: Aihe vapaa
Täsmennetään vielä sen verran, että vaikka erokin menisi vielä hyvin, niin sitten kun ex löytää uuden, tai itse eroaa taas suhteesta, alkaa se kamaluus.