Miksi pitäisi tyytyä "ihan ok" tavismieheen, jos on onnellisempi sinkkuna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä samaa pohdiskellut nainen. En ole koskaan ollut parisuhteessa, koska sopivaa miestä ei ole löytynyt. Voin hyvin olla koko loppuelämäni ilman parisuhdetta, jos sopivaa miestä ei löydy jatkossakaan. Ei nuo tyytymissuhteet kestä tai ole onnellisia suhteita muutenkaan. 

Et ole koskaan ollut parisuhteessa, mutta osaat muiden puolesta kertoa, että tyytymissuhteet eivät kestä eivätkä ole onnellisia? Aha.

Kyllä minä olen onnellinen pitkässä avioliitossani puolison kanssa johon jouduin tyytymään, kun en unelmieni kumppania onnistunut löytämään. Puolisoni myös tyytyi minuun, koska meidän oli hyvä olla yhdessä vaikkei suurta räiskyntää ollut edes suhteen alussa.

Olen erittäin onnellinen ja tyytyväinen valintaani. Myös puolisoni vaikuttaa onnelliselta.

Ihmettelen miksi tämä on saanut niin paljon alapeukkuja. Itse en ole tyytynyt, mutta tunnen hyvin läheltä pareja jotka ovat. Joissakin pareissa näkyy katkeruutta, mutta paljon on myös niitä jotka vaikuttavat onnellisilta ja vuosienkin päästä omasta perheestään ja kumppanistaan innostuneilta. Ei kaikki jää kitkerinä haikailemaan missien tai kalsarimallien perään, vaan jotkut ihmiset osaavat löytää onnen siitä minkä saavat. Se on kuulkaas ihmisen itsensä kannalta aivan helkkarin arvokas taito eikä sitä kannata yhtään vähätellä.

Mistä tulee oletuksesi, että naiset haluaisivat kalsarimallin? Tai formulatähden tai julkkiksen tai miljonäärin? Lukemattomat naiset ovat rakastuneet aivan tavallisiin miehiin, olen itse yksi heistä, eikä siinä ole kyse tyytymisestä. Joskus esiteini-ikäisenä pohdin, mitä tekisin jos seurustelisin suomalaisen poikaystävän kanssa ja sitten eräs tietty ulkomaalainen julkkis ihastuisikin minuun; jättäisinkö poikaystäväni. Mutta enhän minä herrajumala sentään ole jäänyt henkisesti sille tasolle! Välillä tuntuu silä kuin osa palstalaisista olisi.

Tiedän, että kalsarimalli -termistä tulee vähän turhan kovat palstaulivibat, pahoittelut siitä. Viittasin vaan aloitukseen, jossa nimenomaan puhuttiin tilanteesta jossa tavallinen ok mies ei kelpaa. Ne naiset, jotka kykenevät rakastumaan ihan tavallisiin miehiin ovatkin kaikkein onnellisimmassa asemassa eikä koko keskustelu koskene heitä. Ongelma on sen sijaan niillä naisilla (ja miehillä), jotka eivät tähän pysty, ja joiden vaihtoehto on tyytyä siihen mitä saa tai olla yksin. Joillekin heistä sinkkuus on paras vaihtoehto mutta on myös heitä, joille se ihan mukiinmenevään kumppaniin tyytyminen on oikea valinta. Ihmettelin miksi tästä puolesta puhunut kommentti sai niin paljon alapeukkuja. Onko se jotenkin tabu, ettei kaikki tyytymissuhteeseen lähteneet olekaan onnettomia ja katkeria?

Oikeasti tunnet pareja, jotka sanovat julkisesti, että eivät toisiaan rakasta eivätkä himoitse mutta ovat onnellisia? Itse en tunne yhtään sellaista paria. Itse olen kerran yrittänyt tyytyä mieheen, jonka tapasin netin kautta. Olin ihastunut mielikuvaan ja kun hän oli kiltti ja mukava, päätin etten anna "pinnallisten" asioiden häiritä itseäni eli sen, etten pystynyt haluamaan häntä seksuaalisesti. Ei siitä mitään tullut. Puolitoista vuotta yritin ja mitä pitemmälle aika kului, sitä enemmän etsin syitä ja keinoja välttää hänen fyysistä läheisyyttään. Silloin kaikki toimi, kun olimme erillämme ja soittelimme pitkiä puheluita, mutta kun tuli aika tavata ja olisi pitänyt haluta katsella ja kosketella häntä niin ei, halua ei vaan syntynyt.

Miksi tyytyminen sulkisi pois rakastamisen tai edes himoitsemisen?

Jos ihminen rakastaa ja himoitsee toista, niin mikä ihme siitä silloin tekisi pelkän tyytymisen?? Tyytymistä on se, että menee parisuhteeseen ihmisen kanssa, jota ei pysty rakastamaan eikä himoitsemaan mutta jonka kanssa pystyy elämään.

No vaikka se että aluksi valitsee ihmisen jonka kanssa uskoo pystyvänsä elämään ja rakkaus ja intohimo tulevat kuvaan myöhemmin, sen sijaan että etsisi ainoastaan kumppania joka räjäyttää tajunnan jo ensitapaamisella?

Mutta miksi ihmeessä tehdä niin? Koska on myös mahdollista, että vastaan tuleekin joku muu, joka vie jalat alta, ja se tyytymiskumppani jää kuin nalli kalliolle.

Sitä paitsi parisuhdeterapeutitkin pitävät tärkeänä sitä, että suhteen alussa on "intohimovaihe", koska sitten kun suhteeseen tulee arki ja ongelmia, yleensä suositellaan palaamaan siihen hetkeen, kun toiseen rakastuttiin ja kun oltiin onnellisia ja intohimoisia.

En itse kertakaikkiaan ymmärrä, miksi pitäisi mennä parisuhteeseen ihmisen kanssa, johon ei ole korviaan myöten ihastunut.

Olen eri, mutta ei kai kenenkään pidäkään mennä. Mutta joku voi valita mennä eikä se aina ole huono ratkaisu. On täysin mahdollista elää ilman palavaa molemminpuolista rakastumista vaikka hautaan saakka, ja joku valitsee mieluummin ihan kivan suhteen kuin yksinäisyyden. Minusta se on ihan ymmärrettävä valinta.

Entäs jos se toinen kesken kivan suhteen löytääkin jonkun, joka vie jalat alta ja joka tuntuu puuttuvalta puoliskolta? Siinä se toinen tyytyjä voi kuitenkin päätyä yksinäiseksi.

No joo, jos kokee tarpeelliseksi hypätä joka intohimon perässä uusiin suhteisiin, niin ei ehkä ole kovin luotettavaa kumppaniainesta muutenkaan. Minä kyllä luulen, että tuo on enemmän teidän intohimon perässä juoksijoiden ongelma kuin toisiinsa tyytyvien järkipariskuntien.

Minä olen rakastunut elämäni aikana kunnolla vain yhden kerran. Olen ollut rakkauteni kohteen kanssa pitkää yhdessä. Tottakai pitkässä suhteessa on hyviä ja huonoja aikoja, mutta niistä osaa ajatella, onko kyseessä jotain ohimenevää vai onko jotain peruuttamatonta tapahtunut. Pystyn muistelemalla saamaan vatsaan sen tunteen, kun odottelin tapaamista. Myös sen, kun lopetimme seurustelun. Sekä senkin tunteen, kun vuorokautta myöhemmin olimme taas yhdessä. Mitä järkiliitossa oleva muistelee?

Varmaan muistelee niitä syitä miksi alunperin yhteen mentiin, toteaa että niiden osalta mikään ei ole muuttunut. Tai sitten niitä monia vuosia siinä välissä kun on puolin ja toisin rakastettu jotka ovat paljon merkityksellisempiä kuin suhteen alkumetrit.

Wow, palstalla on niin viisas ihminen, että hän pystyy kumoamaan parisuhde-ammattilaisten (terapeuttien) opit!

Mitkähän opit tuossa nyt kumottiin?

Se, että parisuhteen haasteissa kehotetaan palaamaan muistoissa alkuajan tunteisiin. Siihen intohimoon ja rakkauteen, mitä silloin tunnettiin toisiaan kohtaan.

Ja sekö nyt kumottiin sillä tavalla että jossakin on joku pariskunta jolle tuollainen lähestyminen ei todennäköisesti toimi? Et pysty kuvittelemaan että pätevällä terapeutilla olisi työkalupakissaan ehkä muitakin konsteja, sellaisia jotka voisivat toimia järkisyistä alunperin yhteen menneelle pariskunnalle paremmin?

Juuri tämä. Taitavat nämä terapeutit olla työttömänä niissä maissa joissa järkiliitot on yleisiä, jos tuo on ainut keino valikoimissa.

"Palatkaa alun intohimoon. Ai teillä oli rauhallisempi alku? No sitten vaan erojuristin pakeille, naapurihuone olkaa hyvä! Seuraava!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoit sanoja suuhuni. Koen olevani myös hyvä kuuntelemaan, minkä mielestäni toin ilmi jo siinä kohtaa kun sanoin, että haluan aidosti kuulla miehen oivalluksia eri asioihin liittyen. Mutta millaisen miehen? Niin -älykkään ja keskustelutaitoisen.

Tällaisia miehiä, jos ei lasketa mukaan insinööriaiheita, on vähän, koska miesten maailmassa oikeasti älykkäät, oivaltavat ja keskustelutaitoiset joutuvat koulu-, työ- ja armeijakiusatuiksi. Ja jopa isolle osalle naisista elävässä elämässä tällainen vaihtoehto on ennemmin pelottava kuin houkutteleva. Pitää olla paksu nahka tai oppia pitämään turpa kiinni yleisillä paikoilla.

Höpö höpö. Noin käy ehkä joidenkin neanderdalilaisten seurassa. Fiksu nainen haluaa fiksun miehen seuraa olipa kyse parisuhteesta tai työkaverista.

Fiksuja naisia on pieni vähemmistö, kuten fiksuja miehiäkin. Ja se tavisenemmistö naisista tuhlaa aikaansa somen ja aivottomien viihdeohjelmien parissa.

Totta. Miehet tuhlaavat taas aikansa metsästyksen, kalastuksen, penkkiurheilun, romuautojen rassaamisen ,pelaamisen ja kaljoittelun parissa. Pahimmilla on useampia näistä handicapeistä.

Juu, se on niin väärin viettää aikaansa mukavina pitämiensä harrastusten parissa!

Sinkkuna niin voit tehdä ihan vapaasti. Parisuhteessa ollessasi silloin kun paremmalle puoliskollisesi sopii.. varsinkin jos menet lisääntymään vapaa-aikasi kuuluu lapsillesi.

Vaikka lisääntyisin, on minulla omakin elämä olemassa. Oma aika, lienee sinulle käsitteenä aivan uusi?

T. MIes

Jos teet lapsia, niin rahan ja ajan suhteen sinun on ajateltava aina ensin niitä lapsia. Sitten sovit ajasta ja rahasta puolison kanssa, miten niitä käytetään. Sinkkuelämä sopii sinkulle, ei perheelliselle.

Kunhan olen tarjonnut perheelle riittävästi aikaa ja rahaa, ei minun tarvitse muita ajatella aina ensimmäisenä. Edes lapsia ja vaimoani.

Joo, kyllä huomaa, että et ole parisuhteessa ja perheellinen, etkä kyllä vaikuta tarpeeksi kypsältä tulemaan isäksi. Kyllä se nyt vaan on niin, että lapset ja perhe tulee ensin ja itse viimeisenä.

M42

Harmi jos sinulla on näin ja ankea elämä, työtä kotiolotkin.

Perheellisenäkin olen itsenäinen yksilö Ja tyytyväinen siitä.

M40

Kuka puhui ankeasta elämästä ja työstä kotioloissa? Tai siitä että ei voisi perheellisenö olla yksilö?

Ei kukaan muu kuin sinä. Kolkuttaako omatunto?

-eri-

Minusta kuulostaa juurikin ankealta elämältä jos itse tulee lähtökohtaisesti (aina) viimeisenä tai omaa aikaa ei ole. Miten voi olla yksilö jos 100% ajasta menee lasten tai vaimon pyllyä kuuraamassa? ”Kyllä sitä kerkeää hyvin keskellä yötä 2min tehdä omaa ristisanavihkoa? Ei ole mies eikä mikään jos se ei riitä”, niinkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoit sanoja suuhuni. Koen olevani myös hyvä kuuntelemaan, minkä mielestäni toin ilmi jo siinä kohtaa kun sanoin, että haluan aidosti kuulla miehen oivalluksia eri asioihin liittyen. Mutta millaisen miehen? Niin -älykkään ja keskustelutaitoisen.

Tällaisia miehiä, jos ei lasketa mukaan insinööriaiheita, on vähän, koska miesten maailmassa oikeasti älykkäät, oivaltavat ja keskustelutaitoiset joutuvat koulu-, työ- ja armeijakiusatuiksi. Ja jopa isolle osalle naisista elävässä elämässä tällainen vaihtoehto on ennemmin pelottava kuin houkutteleva. Pitää olla paksu nahka tai oppia pitämään turpa kiinni yleisillä paikoilla.

Höpö höpö. Noin käy ehkä joidenkin neanderdalilaisten seurassa. Fiksu nainen haluaa fiksun miehen seuraa olipa kyse parisuhteesta tai työkaverista.

Fiksuja naisia on pieni vähemmistö, kuten fiksuja miehiäkin. Ja se tavisenemmistö naisista tuhlaa aikaansa somen ja aivottomien viihdeohjelmien parissa.

Totta. Miehet tuhlaavat taas aikansa metsästyksen, kalastuksen, penkkiurheilun, romuautojen rassaamisen ,pelaamisen ja kaljoittelun parissa. Pahimmilla on useampia näistä handicapeistä.

Juu, se on niin väärin viettää aikaansa mukavina pitämiensä harrastusten parissa!

Sinkkuna niin voit tehdä ihan vapaasti. Parisuhteessa ollessasi silloin kun paremmalle puoliskollisesi sopii.. varsinkin jos menet lisääntymään vapaa-aikasi kuuluu lapsillesi.

Vaikka lisääntyisin, on minulla omakin elämä olemassa. Oma aika, lienee sinulle käsitteenä aivan uusi?

T. MIes

Jos teet lapsia, niin rahan ja ajan suhteen sinun on ajateltava aina ensin niitä lapsia. Sitten sovit ajasta ja rahasta puolison kanssa, miten niitä käytetään. Sinkkuelämä sopii sinkulle, ei perheelliselle.

Kunhan olen tarjonnut perheelle riittävästi aikaa ja rahaa, ei minun tarvitse muita ajatella aina ensimmäisenä. Edes lapsia ja vaimoani.

Sinä saat perhe-elämän kuulostamaan velvollisuudelta, jota pitää sietää ansaitakseen sitä ruhtinaallista omaa aikaa. Minusta tuolla tavalla ajattelevien ihmisten olisi ehkä fiksua tehdä sellaisia elämänvalintoja, joissa maksimoidaan ne ihanat omat hetket ja minimoidaan ne kurjat perhehetket. Vasektomia lienee suositeltavin ratkaisu. Jätetään lastenteko niille, joista se perheen kanssa vietetty aika on oikeasti kivaa.

Kumman yleistä tällä palstalla mustavalkoisuus. Jos on lapset tehty niin omalle elämälle niskalaukaus, kerrasta elämä TÄYSIN erilaiseksi.

Onneksi en ole noin syvällä, marttyyriasenteella.

M40

Edelleen, kukaan ei ole täällä sanonut ettei sitä omaa elämää saisi olla. Se on kyllä totta, että elämä muuttuu normaalilla ihmisellä aika hemmetin erilaiseksi, jos ei sinulla ole muuttunut juuri lainkaan niin sinulla lienee valtaosan hommista tekevä kotivaimo kotona. Sekin on ihan täysin sallittua, jos vaimo sen roolin itse hyväksyy ja jaksaa. Sitähän täällä on tuolle toisellekin yritetty tolkuttaa. Turha tällä palstalla on sen oman ajan perään kiukutella, oma emäntä se on jonka kanssa teidän täytyy näistä neuvotella.

Enkä muuten usko, että teillä on tasa-arvoinen työnjako, 3+ lasta ja lisäksi niin paljon omaa-aikaa molemmilla että se kelpaisi tuolle oman ajan perään kiekujalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoit sanoja suuhuni. Koen olevani myös hyvä kuuntelemaan, minkä mielestäni toin ilmi jo siinä kohtaa kun sanoin, että haluan aidosti kuulla miehen oivalluksia eri asioihin liittyen. Mutta millaisen miehen? Niin -älykkään ja keskustelutaitoisen.

Tällaisia miehiä, jos ei lasketa mukaan insinööriaiheita, on vähän, koska miesten maailmassa oikeasti älykkäät, oivaltavat ja keskustelutaitoiset joutuvat koulu-, työ- ja armeijakiusatuiksi. Ja jopa isolle osalle naisista elävässä elämässä tällainen vaihtoehto on ennemmin pelottava kuin houkutteleva. Pitää olla paksu nahka tai oppia pitämään turpa kiinni yleisillä paikoilla.

Höpö höpö. Noin käy ehkä joidenkin neanderdalilaisten seurassa. Fiksu nainen haluaa fiksun miehen seuraa olipa kyse parisuhteesta tai työkaverista.

Fiksuja naisia on pieni vähemmistö, kuten fiksuja miehiäkin. Ja se tavisenemmistö naisista tuhlaa aikaansa somen ja aivottomien viihdeohjelmien parissa.

Totta. Miehet tuhlaavat taas aikansa metsästyksen, kalastuksen, penkkiurheilun, romuautojen rassaamisen ,pelaamisen ja kaljoittelun parissa. Pahimmilla on useampia näistä handicapeistä.

Juu, se on niin väärin viettää aikaansa mukavina pitämiensä harrastusten parissa!

Sinkkuna niin voit tehdä ihan vapaasti. Parisuhteessa ollessasi silloin kun paremmalle puoliskollisesi sopii.. varsinkin jos menet lisääntymään vapaa-aikasi kuuluu lapsillesi.

Vaikka lisääntyisin, on minulla omakin elämä olemassa. Oma aika, lienee sinulle käsitteenä aivan uusi?

T. MIes

Jos teet lapsia, niin rahan ja ajan suhteen sinun on ajateltava aina ensin niitä lapsia. Sitten sovit ajasta ja rahasta puolison kanssa, miten niitä käytetään. Sinkkuelämä sopii sinkulle, ei perheelliselle.

Kunhan olen tarjonnut perheelle riittävästi aikaa ja rahaa, ei minun tarvitse muita ajatella aina ensimmäisenä. Edes lapsia ja vaimoani.

Joo, kyllä huomaa, että et ole parisuhteessa ja perheellinen, etkä kyllä vaikuta tarpeeksi kypsältä tulemaan isäksi. Kyllä se nyt vaan on niin, että lapset ja perhe tulee ensin ja itse viimeisenä.

M42

Harmi jos sinulla on näin ja ankea elämä, työtä kotiolotkin.

Perheellisenäkin olen itsenäinen yksilö Ja tyytyväinen siitä.

M40

Kuka puhui ankeasta elämästä ja työstä kotioloissa? Tai siitä että ei voisi perheellisenö olla yksilö?

Ei kukaan muu kuin sinä. Kolkuttaako omatunto?

-eri-

Minusta kuulostaa juurikin ankealta elämältä jos itse tulee lähtökohtaisesti (aina) viimeisenä tai omaa aikaa ei ole. Miten voi olla yksilö jos 100% ajasta menee lasten tai vaimon pyllyä kuuraamassa? ”Kyllä sitä kerkeää hyvin keskellä yötä 2min tehdä omaa ristisanavihkoa? Ei ole mies eikä mikään jos se ei riitä”, niinkö?

Olen eri, mutta kuka täällä on puhunut 100% ajasta paitsi sinä? Ainoastaan naiset ovat tässä keskustelussa tuoneet ilmi konkreettisia esimerkkejä siitä, mikä on liikaa ja mikä ei. Sinä ja tuo toinen ukko vaan jankutatte että kaikki oma aika olisi kielletty, vaikka kukaan ei ole sanonut niin.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä hankala kunnioittaa naisia kun palstalla lukee miten naiset kirjoittelevat miehistä :D Turha itkeä naisvihasta jos itse aiheutat miesvihaa.

Et voi kunnioittaa koko sukupuolta koska jotkut heistä ilkeilee? Jos kaikki ajattelisivat samanlailla kuin sinä niin KUKAAN ei kunnioittaisi vastakkaista sukupuoltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä samaa pohdiskellut nainen. En ole koskaan ollut parisuhteessa, koska sopivaa miestä ei ole löytynyt. Voin hyvin olla koko loppuelämäni ilman parisuhdetta, jos sopivaa miestä ei löydy jatkossakaan. Ei nuo tyytymissuhteet kestä tai ole onnellisia suhteita muutenkaan. 

Et ole koskaan ollut parisuhteessa, mutta osaat muiden puolesta kertoa, että tyytymissuhteet eivät kestä eivätkä ole onnellisia? Aha.

Kyllä minä olen onnellinen pitkässä avioliitossani puolison kanssa johon jouduin tyytymään, kun en unelmieni kumppania onnistunut löytämään. Puolisoni myös tyytyi minuun, koska meidän oli hyvä olla yhdessä vaikkei suurta räiskyntää ollut edes suhteen alussa.

Olen erittäin onnellinen ja tyytyväinen valintaani. Myös puolisoni vaikuttaa onnelliselta.

Ihmettelen miksi tämä on saanut niin paljon alapeukkuja. Itse en ole tyytynyt, mutta tunnen hyvin läheltä pareja jotka ovat. Joissakin pareissa näkyy katkeruutta, mutta paljon on myös niitä jotka vaikuttavat onnellisilta ja vuosienkin päästä omasta perheestään ja kumppanistaan innostuneilta. Ei kaikki jää kitkerinä haikailemaan missien tai kalsarimallien perään, vaan jotkut ihmiset osaavat löytää onnen siitä minkä saavat. Se on kuulkaas ihmisen itsensä kannalta aivan helkkarin arvokas taito eikä sitä kannata yhtään vähätellä.

Mistä tulee oletuksesi, että naiset haluaisivat kalsarimallin? Tai formulatähden tai julkkiksen tai miljonäärin? Lukemattomat naiset ovat rakastuneet aivan tavallisiin miehiin, olen itse yksi heistä, eikä siinä ole kyse tyytymisestä. Joskus esiteini-ikäisenä pohdin, mitä tekisin jos seurustelisin suomalaisen poikaystävän kanssa ja sitten eräs tietty ulkomaalainen julkkis ihastuisikin minuun; jättäisinkö poikaystäväni. Mutta enhän minä herrajumala sentään ole jäänyt henkisesti sille tasolle! Välillä tuntuu silä kuin osa palstalaisista olisi.

Tiedän, että kalsarimalli -termistä tulee vähän turhan kovat palstaulivibat, pahoittelut siitä. Viittasin vaan aloitukseen, jossa nimenomaan puhuttiin tilanteesta jossa tavallinen ok mies ei kelpaa. Ne naiset, jotka kykenevät rakastumaan ihan tavallisiin miehiin ovatkin kaikkein onnellisimmassa asemassa eikä koko keskustelu koskene heitä. Ongelma on sen sijaan niillä naisilla (ja miehillä), jotka eivät tähän pysty, ja joiden vaihtoehto on tyytyä siihen mitä saa tai olla yksin. Joillekin heistä sinkkuus on paras vaihtoehto mutta on myös heitä, joille se ihan mukiinmenevään kumppaniin tyytyminen on oikea valinta. Ihmettelin miksi tästä puolesta puhunut kommentti sai niin paljon alapeukkuja. Onko se jotenkin tabu, ettei kaikki tyytymissuhteeseen lähteneet olekaan onnettomia ja katkeria?

Oikeasti tunnet pareja, jotka sanovat julkisesti, että eivät toisiaan rakasta eivätkä himoitse mutta ovat onnellisia? Itse en tunne yhtään sellaista paria. Itse olen kerran yrittänyt tyytyä mieheen, jonka tapasin netin kautta. Olin ihastunut mielikuvaan ja kun hän oli kiltti ja mukava, päätin etten anna "pinnallisten" asioiden häiritä itseäni eli sen, etten pystynyt haluamaan häntä seksuaalisesti. Ei siitä mitään tullut. Puolitoista vuotta yritin ja mitä pitemmälle aika kului, sitä enemmän etsin syitä ja keinoja välttää hänen fyysistä läheisyyttään. Silloin kaikki toimi, kun olimme erillämme ja soittelimme pitkiä puheluita, mutta kun tuli aika tavata ja olisi pitänyt haluta katsella ja kosketella häntä niin ei, halua ei vaan syntynyt.

Miksi tyytyminen sulkisi pois rakastamisen tai edes himoitsemisen?

Jos ihminen rakastaa ja himoitsee toista, niin mikä ihme siitä silloin tekisi pelkän tyytymisen?? Tyytymistä on se, että menee parisuhteeseen ihmisen kanssa, jota ei pysty rakastamaan eikä himoitsemaan mutta jonka kanssa pystyy elämään.

No vaikka se että aluksi valitsee ihmisen jonka kanssa uskoo pystyvänsä elämään ja rakkaus ja intohimo tulevat kuvaan myöhemmin, sen sijaan että etsisi ainoastaan kumppania joka räjäyttää tajunnan jo ensitapaamisella?

Mutta miksi ihmeessä tehdä niin? Koska on myös mahdollista, että vastaan tuleekin joku muu, joka vie jalat alta, ja se tyytymiskumppani jää kuin nalli kalliolle.

Sitä paitsi parisuhdeterapeutitkin pitävät tärkeänä sitä, että suhteen alussa on "intohimovaihe", koska sitten kun suhteeseen tulee arki ja ongelmia, yleensä suositellaan palaamaan siihen hetkeen, kun toiseen rakastuttiin ja kun oltiin onnellisia ja intohimoisia.

En itse kertakaikkiaan ymmärrä, miksi pitäisi mennä parisuhteeseen ihmisen kanssa, johon ei ole korviaan myöten ihastunut.

Olen eri, mutta ei kai kenenkään pidäkään mennä. Mutta joku voi valita mennä eikä se aina ole huono ratkaisu. On täysin mahdollista elää ilman palavaa molemminpuolista rakastumista vaikka hautaan saakka, ja joku valitsee mieluummin ihan kivan suhteen kuin yksinäisyyden. Minusta se on ihan ymmärrettävä valinta.

Entäs jos se toinen kesken kivan suhteen löytääkin jonkun, joka vie jalat alta ja joka tuntuu puuttuvalta puoliskolta? Siinä se toinen tyytyjä voi kuitenkin päätyä yksinäiseksi.

No joo, jos kokee tarpeelliseksi hypätä joka intohimon perässä uusiin suhteisiin, niin ei ehkä ole kovin luotettavaa kumppaniainesta muutenkaan. Minä kyllä luulen, että tuo on enemmän teidän intohimon perässä juoksijoiden ongelma kuin toisiinsa tyytyvien järkipariskuntien.

Minä olen rakastunut elämäni aikana kunnolla vain yhden kerran. Olen ollut rakkauteni kohteen kanssa pitkää yhdessä. Tottakai pitkässä suhteessa on hyviä ja huonoja aikoja, mutta niistä osaa ajatella, onko kyseessä jotain ohimenevää vai onko jotain peruuttamatonta tapahtunut. Pystyn muistelemalla saamaan vatsaan sen tunteen, kun odottelin tapaamista. Myös sen, kun lopetimme seurustelun. Sekä senkin tunteen, kun vuorokautta myöhemmin olimme taas yhdessä. Mitä järkiliitossa oleva muistelee?

Tämä rakastuneiden ihmisten lällättely on kyllä jotenkin absurdia tässä ketjussa. Ei kukaan varmasti kuvittele, että tyytymissuhde olisi jotenkin parempi kuin syvään intohimoon ja rakkauteen pohjautuva. Mutta kun elämässä ei aina mene ne nallekarkit tasan. Jotkut eivät koskaan rakastu intohimoisesti, toiset rakastuvat mutta yksipuolisesti, kolmannet varattuun joka ei halua rikkoa perhettään, joku muu taas rakastuu ihmiseen jonka kanssa ei taas jostain muusta syystä voi pysyvää parisuhdetta rakentaa. Silloin nämä ihmiset valitsevat kahdesta huonosta vaihtoehdosta toisen. Ei se ole ideaalitilanne, mutta valitsematta jättäminenkin on valinta, ja joskus sen seuraukset on vieläkin kipeämmät.

Mikä lällättely? Kommentoin vain tuolle, joka väitti, että tässä aina lähdetään juoksemaan uuden intohimon perään. Onko siinä jotain väärää, kun sanoin, että olen rakastunut vain kerran elämässäni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä hankala kunnioittaa naisia kun palstalla lukee miten naiset kirjoittelevat miehistä :D Turha itkeä naisvihasta jos itse aiheutat miesvihaa.

Et voi kunnioittaa koko sukupuolta koska jotkut heistä ilkeilee? Jos kaikki ajattelisivat samanlailla kuin sinä niin KUKAAN ei kunnioittaisi vastakkaista sukupuoltaan.

Nimenomaan. Voi hitsi, joku mies on joskus pettänyt ja joku toinen mies lyönyt, kyllä nyt meni luottamus ja kunnioitus koko miessukupuoleen. Pitääkin laittaa heti eropaperit vetämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoit sanoja suuhuni. Koen olevani myös hyvä kuuntelemaan, minkä mielestäni toin ilmi jo siinä kohtaa kun sanoin, että haluan aidosti kuulla miehen oivalluksia eri asioihin liittyen. Mutta millaisen miehen? Niin -älykkään ja keskustelutaitoisen.

Tällaisia miehiä, jos ei lasketa mukaan insinööriaiheita, on vähän, koska miesten maailmassa oikeasti älykkäät, oivaltavat ja keskustelutaitoiset joutuvat koulu-, työ- ja armeijakiusatuiksi. Ja jopa isolle osalle naisista elävässä elämässä tällainen vaihtoehto on ennemmin pelottava kuin houkutteleva. Pitää olla paksu nahka tai oppia pitämään turpa kiinni yleisillä paikoilla.

Höpö höpö. Noin käy ehkä joidenkin neanderdalilaisten seurassa. Fiksu nainen haluaa fiksun miehen seuraa olipa kyse parisuhteesta tai työkaverista.

Fiksuja naisia on pieni vähemmistö, kuten fiksuja miehiäkin. Ja se tavisenemmistö naisista tuhlaa aikaansa somen ja aivottomien viihdeohjelmien parissa.

Totta. Miehet tuhlaavat taas aikansa metsästyksen, kalastuksen, penkkiurheilun, romuautojen rassaamisen ,pelaamisen ja kaljoittelun parissa. Pahimmilla on useampia näistä handicapeistä.

Juu, se on niin väärin viettää aikaansa mukavina pitämiensä harrastusten parissa!

Sinkkuna niin voit tehdä ihan vapaasti. Parisuhteessa ollessasi silloin kun paremmalle puoliskollisesi sopii.. varsinkin jos menet lisääntymään vapaa-aikasi kuuluu lapsillesi.

Vaikka lisääntyisin, on minulla omakin elämä olemassa. Oma aika, lienee sinulle käsitteenä aivan uusi?

T. MIes

Jos teet lapsia, niin rahan ja ajan suhteen sinun on ajateltava aina ensin niitä lapsia. Sitten sovit ajasta ja rahasta puolison kanssa, miten niitä käytetään. Sinkkuelämä sopii sinkulle, ei perheelliselle.

Kunhan olen tarjonnut perheelle riittävästi aikaa ja rahaa, ei minun tarvitse muita ajatella aina ensimmäisenä. Edes lapsia ja vaimoani.

Joo, kyllä huomaa, että et ole parisuhteessa ja perheellinen, etkä kyllä vaikuta tarpeeksi kypsältä tulemaan isäksi. Kyllä se nyt vaan on niin, että lapset ja perhe tulee ensin ja itse viimeisenä.

M42

Harmi jos sinulla on näin ja ankea elämä, työtä kotiolotkin.

Perheellisenäkin olen itsenäinen yksilö Ja tyytyväinen siitä.

M40

Kuka puhui ankeasta elämästä ja työstä kotioloissa? Tai siitä että ei voisi perheellisenö olla yksilö?

Ei kukaan muu kuin sinä. Kolkuttaako omatunto?

-eri-

Minusta kuulostaa juurikin ankealta elämältä jos itse tulee lähtökohtaisesti (aina) viimeisenä tai omaa aikaa ei ole. Miten voi olla yksilö jos 100% ajasta menee lasten tai vaimon pyllyä kuuraamassa? ”Kyllä sitä kerkeää hyvin keskellä yötä 2min tehdä omaa ristisanavihkoa? Ei ole mies eikä mikään jos se ei riitä”, niinkö?

Olen eri, mutta kuka täällä on puhunut 100% ajasta paitsi sinä? Ainoastaan naiset ovat tässä keskustelussa tuoneet ilmi konkreettisia esimerkkejä siitä, mikä on liikaa ja mikä ei. Sinä ja tuo toinen ukko vaan jankutatte että kaikki oma aika olisi kielletty, vaikka kukaan ei ole sanonut niin.

Kyllä se niin vaan että minä sanoin, että minulla on omakin elämä ja omat menot vaikka on perhe. Tämä teilattiin kerrasta ”sulla mitään naista ole olemassa”.

Ja naiset komppaavat kuinka valitsivat tarkoituksella miehen ”jolla ei mitään omia tarpeita”.

Toinen mies lisäksi valkopesee naisten mainetta kertomalla kuinka hän tulee itse viimeisenä perheensä jälkeen.

Minä en ole sanonut muutakuin että on mulla omatkin jutut vaikka on perhe. Ja tasan määrittelen niiden laajuuden omassa ryhmässä, en palstamammojen kanssa joissa on eittämättä paljon marttyyrimammoja joiden elämän kiimaisin juttu on köyttää mies kotiin kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidäkään ja siksi tässä avauksessa ei ollut pienintäkään järkeä. Eikö sinulla ole mitään muuta tekemistä kuin keksiä väkisin avauksia?

Aika usein vaan saa kuulla täälläkin rutinaa siitä, miten naisille ei kelpaa tavismies, naiset ovat nirsoja, naiset eivät tyydy taviksiin jne. -Ap

Kuinka monta kertaa olet tavannut naisen joka sanoisi, että pariutuu mielellään työttömän, rumahkon ja kouluttautumattoman miehen kanssa ”jos natsaa”? Miehille edes naisen tavisnaama ei ole ongelma, naiset sen sijaan pitävät 80% miehistä KESKIMÄÄRÄISTÄ epäviehättävämpinä. Eikö tuo kerro jotain Siitä, että naIset OVAT nirsoja?

Vika ei siis ole miesten tason vaan naisten vaatimusten. Joten ihan turha ulista että ”ei vaan löydy parisuhdetta”.

Mistä tämän 80% olet repäissyt? Toki itse pidän miestä komeana vasta sitten, kun luonnekin on kohdillaan. En pelkän ulkonäön perusteella arvioi kenenkään parisuhdekelpoisuutta, mutta miehet ilmeisesti eivät muusta välitä kuin ulkonäöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidäkään ja siksi tässä avauksessa ei ollut pienintäkään järkeä. Eikö sinulla ole mitään muuta tekemistä kuin keksiä väkisin avauksia?

Aika usein vaan saa kuulla täälläkin rutinaa siitä, miten naisille ei kelpaa tavismies, naiset ovat nirsoja, naiset eivät tyydy taviksiin jne. -Ap

Kuinka monta kertaa olet tavannut naisen joka sanoisi, että pariutuu mielellään työttömän, rumahkon ja kouluttautumattoman miehen kanssa ”jos natsaa”? Miehille edes naisen tavisnaama ei ole ongelma, naiset sen sijaan pitävät 80% miehistä KESKIMÄÄRÄISTÄ epäviehättävämpinä. Eikö tuo kerro jotain Siitä, että naIset OVAT nirsoja?

Vika ei siis ole miesten tason vaan naisten vaatimusten. Joten ihan turha ulista että ”ei vaan löydy parisuhdetta”.

Siis onko se sinusta joku ihme jos työtön, kouluttamaton ja "ruma" ei ole kovin haluttu kumppani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoit sanoja suuhuni. Koen olevani myös hyvä kuuntelemaan, minkä mielestäni toin ilmi jo siinä kohtaa kun sanoin, että haluan aidosti kuulla miehen oivalluksia eri asioihin liittyen. Mutta millaisen miehen? Niin -älykkään ja keskustelutaitoisen.

Tällaisia miehiä, jos ei lasketa mukaan insinööriaiheita, on vähän, koska miesten maailmassa oikeasti älykkäät, oivaltavat ja keskustelutaitoiset joutuvat koulu-, työ- ja armeijakiusatuiksi. Ja jopa isolle osalle naisista elävässä elämässä tällainen vaihtoehto on ennemmin pelottava kuin houkutteleva. Pitää olla paksu nahka tai oppia pitämään turpa kiinni yleisillä paikoilla.

Höpö höpö. Noin käy ehkä joidenkin neanderdalilaisten seurassa. Fiksu nainen haluaa fiksun miehen seuraa olipa kyse parisuhteesta tai työkaverista.

Fiksuja naisia on pieni vähemmistö, kuten fiksuja miehiäkin. Ja se tavisenemmistö naisista tuhlaa aikaansa somen ja aivottomien viihdeohjelmien parissa.

Totta. Miehet tuhlaavat taas aikansa metsästyksen, kalastuksen, penkkiurheilun, romuautojen rassaamisen ,pelaamisen ja kaljoittelun parissa. Pahimmilla on useampia näistä handicapeistä.

Juu, se on niin väärin viettää aikaansa mukavina pitämiensä harrastusten parissa!

Sinkkuna niin voit tehdä ihan vapaasti. Parisuhteessa ollessasi silloin kun paremmalle puoliskollisesi sopii.. varsinkin jos menet lisääntymään vapaa-aikasi kuuluu lapsillesi.

Vaikka lisääntyisin, on minulla omakin elämä olemassa. Oma aika, lienee sinulle käsitteenä aivan uusi?

T. MIes

Jos teet lapsia, niin rahan ja ajan suhteen sinun on ajateltava aina ensin niitä lapsia. Sitten sovit ajasta ja rahasta puolison kanssa, miten niitä käytetään. Sinkkuelämä sopii sinkulle, ei perheelliselle.

Kunhan olen tarjonnut perheelle riittävästi aikaa ja rahaa, ei minun tarvitse muita ajatella aina ensimmäisenä. Edes lapsia ja vaimoani.

Joo, kyllä huomaa, että et ole parisuhteessa ja perheellinen, etkä kyllä vaikuta tarpeeksi kypsältä tulemaan isäksi. Kyllä se nyt vaan on niin, että lapset ja perhe tulee ensin ja itse viimeisenä.

M42

Harmi jos sinulla on näin ja ankea elämä, työtä kotiolotkin.

Perheellisenäkin olen itsenäinen yksilö Ja tyytyväinen siitä.

M40

Kuka puhui ankeasta elämästä ja työstä kotioloissa? Tai siitä että ei voisi perheellisenö olla yksilö?

Ei kukaan muu kuin sinä. Kolkuttaako omatunto?

-eri-

Minusta kuulostaa juurikin ankealta elämältä jos itse tulee lähtökohtaisesti (aina) viimeisenä tai omaa aikaa ei ole. Miten voi olla yksilö jos 100% ajasta menee lasten tai vaimon pyllyä kuuraamassa? ”Kyllä sitä kerkeää hyvin keskellä yötä 2min tehdä omaa ristisanavihkoa? Ei ole mies eikä mikään jos se ei riitä”, niinkö?

Olen eri, mutta kuka täällä on puhunut 100% ajasta paitsi sinä? Ainoastaan naiset ovat tässä keskustelussa tuoneet ilmi konkreettisia esimerkkejä siitä, mikä on liikaa ja mikä ei. Sinä ja tuo toinen ukko vaan jankutatte että kaikki oma aika olisi kielletty, vaikka kukaan ei ole sanonut niin.

Kyllä se niin vaan että minä sanoin, että minulla on omakin elämä ja omat menot vaikka on perhe. Tämä teilattiin kerrasta ”sulla mitään naista ole olemassa”.

Ja naiset komppaavat kuinka valitsivat tarkoituksella miehen ”jolla ei mitään omia tarpeita”.

Toinen mies lisäksi valkopesee naisten mainetta kertomalla kuinka hän tulee itse viimeisenä perheensä jälkeen.

Minä en ole sanonut muutakuin että on mulla omatkin jutut vaikka on perhe. Ja tasan määrittelen niiden laajuuden omassa ryhmässä, en palstamammojen kanssa joissa on eittämättä paljon marttyyrimammoja joiden elämän kiimaisin juttu on köyttää mies kotiin kiinni.

Hohhoijaa. Eli tavoitteena oli vain jankuttaa tuota samaa mantraa. Et suostu tietenkään kertomaan, että miten paljon sitä tätä omaa aikaa saat, jotta joku voisi kertoa saako sitä muissa tavallisissa perheissä ihan öyhöttämättäkin. Kun edelleenkään kukaan ei ole sanonut, ettei sitä saa ollenkaan. Tuo "mies jolla ei ole mitään tarpeita" on sekin omaa keksintöäsi. Täällä on vaan sanottu, että jos se oman ajan tarve on kovin suuri, niin aika moni nainen ei lapsiperhe-elämään sellaisen miehen kanssa lähde. Itse en esimerkiksi olisi lähtenyt, jos mies haluaa vakituisesti esimerkiksi kaksi harrastusiltaa viikossa. Se ei ole meidän perheessä mahdollista.

Minä olin onnellinen sinkkuna, ja kun löysin oman "ihan ok" tavismieheni, tein valinnan ihsn puhtaasti rakkaudesta. Jos rakastaa, ei ole väliä kuinka tavallinen se toinen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian kovat vaatimukset aloittajalla. Ei sitä täydellistä löydy ikinä. Ja kannattaa ottaa huomioon myös aikaperspektiivi. Kuinka täydellinen se kumppani onkaan muutaman kymmenen vuoden kuluttua? Täydellisen etsiskelyyn hukkaa aikansa täydellisesti. Toisaalta, voiko toiselta vaatiakaan täydellisyyttä? Minulle epätäydellisenä sellainen olisi mahdotonta.

Mieleen tulee aloittajasta teini ehdottomuuksineen.

Ja onko oletettava, että ap itse on "täydellinen" miesten makuun... Epäilenpä :D

Miesten? Miksi pitäisi olla useiden miesten makuun?Eiköhän se riitä että löytyy yksi hyvä mies jonka kanssa natsaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoit sanoja suuhuni. Koen olevani myös hyvä kuuntelemaan, minkä mielestäni toin ilmi jo siinä kohtaa kun sanoin, että haluan aidosti kuulla miehen oivalluksia eri asioihin liittyen. Mutta millaisen miehen? Niin -älykkään ja keskustelutaitoisen.

Tällaisia miehiä, jos ei lasketa mukaan insinööriaiheita, on vähän, koska miesten maailmassa oikeasti älykkäät, oivaltavat ja keskustelutaitoiset joutuvat koulu-, työ- ja armeijakiusatuiksi. Ja jopa isolle osalle naisista elävässä elämässä tällainen vaihtoehto on ennemmin pelottava kuin houkutteleva. Pitää olla paksu nahka tai oppia pitämään turpa kiinni yleisillä paikoilla.

Höpö höpö. Noin käy ehkä joidenkin neanderdalilaisten seurassa. Fiksu nainen haluaa fiksun miehen seuraa olipa kyse parisuhteesta tai työkaverista.

Fiksuja naisia on pieni vähemmistö, kuten fiksuja miehiäkin. Ja se tavisenemmistö naisista tuhlaa aikaansa somen ja aivottomien viihdeohjelmien parissa.

Totta. Miehet tuhlaavat taas aikansa metsästyksen, kalastuksen, penkkiurheilun, romuautojen rassaamisen ,pelaamisen ja kaljoittelun parissa. Pahimmilla on useampia näistä handicapeistä.

Juu, se on niin väärin viettää aikaansa mukavina pitämiensä harrastusten parissa!

Sinkkuna niin voit tehdä ihan vapaasti. Parisuhteessa ollessasi silloin kun paremmalle puoliskollisesi sopii.. varsinkin jos menet lisääntymään vapaa-aikasi kuuluu lapsillesi.

Vaikka lisääntyisin, on minulla omakin elämä olemassa. Oma aika, lienee sinulle käsitteenä aivan uusi?

T. MIes

Jos teet lapsia, niin rahan ja ajan suhteen sinun on ajateltava aina ensin niitä lapsia. Sitten sovit ajasta ja rahasta puolison kanssa, miten niitä käytetään. Sinkkuelämä sopii sinkulle, ei perheelliselle.

Kunhan olen tarjonnut perheelle riittävästi aikaa ja rahaa, ei minun tarvitse muita ajatella aina ensimmäisenä. Edes lapsia ja vaimoani.

Joo, kyllä huomaa, että et ole parisuhteessa ja perheellinen, etkä kyllä vaikuta tarpeeksi kypsältä tulemaan isäksi. Kyllä se nyt vaan on niin, että lapset ja perhe tulee ensin ja itse viimeisenä.

M42

Harmi jos sinulla on näin ja ankea elämä, työtä kotiolotkin.

Perheellisenäkin olen itsenäinen yksilö Ja tyytyväinen siitä.

M40

Kuka puhui ankeasta elämästä ja työstä kotioloissa? Tai siitä että ei voisi perheellisenö olla yksilö?

Ei kukaan muu kuin sinä. Kolkuttaako omatunto?

-eri-

Minusta kuulostaa juurikin ankealta elämältä jos itse tulee lähtökohtaisesti (aina) viimeisenä tai omaa aikaa ei ole. Miten voi olla yksilö jos 100% ajasta menee lasten tai vaimon pyllyä kuuraamassa? ”Kyllä sitä kerkeää hyvin keskellä yötä 2min tehdä omaa ristisanavihkoa? Ei ole mies eikä mikään jos se ei riitä”, niinkö?

Olen eri, mutta kuka täällä on puhunut 100% ajasta paitsi sinä? Ainoastaan naiset ovat tässä keskustelussa tuoneet ilmi konkreettisia esimerkkejä siitä, mikä on liikaa ja mikä ei. Sinä ja tuo toinen ukko vaan jankutatte että kaikki oma aika olisi kielletty, vaikka kukaan ei ole sanonut niin.

Kyllä se niin vaan että minä sanoin, että minulla on omakin elämä ja omat menot vaikka on perhe. Tämä teilattiin kerrasta ”sulla mitään naista ole olemassa”.

Ja naiset komppaavat kuinka valitsivat tarkoituksella miehen ”jolla ei mitään omia tarpeita”.

Toinen mies lisäksi valkopesee naisten mainetta kertomalla kuinka hän tulee itse viimeisenä perheensä jälkeen.

Minä en ole sanonut muutakuin että on mulla omatkin jutut vaikka on perhe. Ja tasan määrittelen niiden laajuuden omassa ryhmässä, en palstamammojen kanssa joissa on eittämättä paljon marttyyrimammoja joiden elämän kiimaisin juttu on köyttää mies kotiin kiinni.

Hohhoijaa. Eli tavoitteena oli vain jankuttaa tuota samaa mantraa. Et suostu tietenkään kertomaan, että miten paljon sitä tätä omaa aikaa saat, jotta joku voisi kertoa saako sitä muissa tavallisissa perheissä ihan öyhöttämättäkin. Kun edelleenkään kukaan ei ole sanonut, ettei sitä saa ollenkaan. Tuo "mies jolla ei ole mitään tarpeita" on sekin omaa keksintöäsi. Täällä on vaan sanottu, että jos se oman ajan tarve on kovin suuri, niin aika moni nainen ei lapsiperhe-elämään sellaisen miehen kanssa lähde. Itse en esimerkiksi olisi lähtenyt, jos mies haluaa vakituisesti esimerkiksi kaksi harrastusiltaa viikossa. Se ei ole meidän perheessä mahdollista.

Kaksi harrastusiltaa viikossa ei kyllä kovin paljolta kuulosta, miksi se ei onnistuisi?

Vierailija kirjoitti:

Minä olin onnellinen sinkkuna, ja kun löysin oman "ihan ok" tavismieheni, tein valinnan ihsn puhtaasti rakkaudesta. Jos rakastaa, ei ole väliä kuinka tavallinen se toinen on.

Minä luulen, että ongelma onkin niillä joille se oman tason tavikseen palavasti rakastuminen ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoit sanoja suuhuni. Koen olevani myös hyvä kuuntelemaan, minkä mielestäni toin ilmi jo siinä kohtaa kun sanoin, että haluan aidosti kuulla miehen oivalluksia eri asioihin liittyen. Mutta millaisen miehen? Niin -älykkään ja keskustelutaitoisen.

Tällaisia miehiä, jos ei lasketa mukaan insinööriaiheita, on vähän, koska miesten maailmassa oikeasti älykkäät, oivaltavat ja keskustelutaitoiset joutuvat koulu-, työ- ja armeijakiusatuiksi. Ja jopa isolle osalle naisista elävässä elämässä tällainen vaihtoehto on ennemmin pelottava kuin houkutteleva. Pitää olla paksu nahka tai oppia pitämään turpa kiinni yleisillä paikoilla.

Höpö höpö. Noin käy ehkä joidenkin neanderdalilaisten seurassa. Fiksu nainen haluaa fiksun miehen seuraa olipa kyse parisuhteesta tai työkaverista.

Fiksuja naisia on pieni vähemmistö, kuten fiksuja miehiäkin. Ja se tavisenemmistö naisista tuhlaa aikaansa somen ja aivottomien viihdeohjelmien parissa.

Totta. Miehet tuhlaavat taas aikansa metsästyksen, kalastuksen, penkkiurheilun, romuautojen rassaamisen ,pelaamisen ja kaljoittelun parissa. Pahimmilla on useampia näistä handicapeistä.

Juu, se on niin väärin viettää aikaansa mukavina pitämiensä harrastusten parissa!

Sinkkuna niin voit tehdä ihan vapaasti. Parisuhteessa ollessasi silloin kun paremmalle puoliskollisesi sopii.. varsinkin jos menet lisääntymään vapaa-aikasi kuuluu lapsillesi.

Vaikka lisääntyisin, on minulla omakin elämä olemassa. Oma aika, lienee sinulle käsitteenä aivan uusi?

T. MIes

Jos teet lapsia, niin rahan ja ajan suhteen sinun on ajateltava aina ensin niitä lapsia. Sitten sovit ajasta ja rahasta puolison kanssa, miten niitä käytetään. Sinkkuelämä sopii sinkulle, ei perheelliselle.

Kunhan olen tarjonnut perheelle riittävästi aikaa ja rahaa, ei minun tarvitse muita ajatella aina ensimmäisenä. Edes lapsia ja vaimoani.

Joo, kyllä huomaa, että et ole parisuhteessa ja perheellinen, etkä kyllä vaikuta tarpeeksi kypsältä tulemaan isäksi. Kyllä se nyt vaan on niin, että lapset ja perhe tulee ensin ja itse viimeisenä.

M42

Harmi jos sinulla on näin ja ankea elämä, työtä kotiolotkin.

Perheellisenäkin olen itsenäinen yksilö Ja tyytyväinen siitä.

M40

Kuka puhui ankeasta elämästä ja työstä kotioloissa? Tai siitä että ei voisi perheellisenö olla yksilö?

Ei kukaan muu kuin sinä. Kolkuttaako omatunto?

-eri-

Minusta kuulostaa juurikin ankealta elämältä jos itse tulee lähtökohtaisesti (aina) viimeisenä tai omaa aikaa ei ole. Miten voi olla yksilö jos 100% ajasta menee lasten tai vaimon pyllyä kuuraamassa? ”Kyllä sitä kerkeää hyvin keskellä yötä 2min tehdä omaa ristisanavihkoa? Ei ole mies eikä mikään jos se ei riitä”, niinkö?

Olen eri, mutta kuka täällä on puhunut 100% ajasta paitsi sinä? Ainoastaan naiset ovat tässä keskustelussa tuoneet ilmi konkreettisia esimerkkejä siitä, mikä on liikaa ja mikä ei. Sinä ja tuo toinen ukko vaan jankutatte että kaikki oma aika olisi kielletty, vaikka kukaan ei ole sanonut niin.

Kyllä se niin vaan että minä sanoin, että minulla on omakin elämä ja omat menot vaikka on perhe. Tämä teilattiin kerrasta ”sulla mitään naista ole olemassa”.

Ja naiset komppaavat kuinka valitsivat tarkoituksella miehen ”jolla ei mitään omia tarpeita”.

Toinen mies lisäksi valkopesee naisten mainetta kertomalla kuinka hän tulee itse viimeisenä perheensä jälkeen.

Minä en ole sanonut muutakuin että on mulla omatkin jutut vaikka on perhe. Ja tasan määrittelen niiden laajuuden omassa ryhmässä, en palstamammojen kanssa joissa on eittämättä paljon marttyyrimammoja joiden elämän kiimaisin juttu on köyttää mies kotiin kiinni.

Hohhoijaa. Eli tavoitteena oli vain jankuttaa tuota samaa mantraa. Et suostu tietenkään kertomaan, että miten paljon sitä tätä omaa aikaa saat, jotta joku voisi kertoa saako sitä muissa tavallisissa perheissä ihan öyhöttämättäkin. Kun edelleenkään kukaan ei ole sanonut, ettei sitä saa ollenkaan. Tuo "mies jolla ei ole mitään tarpeita" on sekin omaa keksintöäsi. Täällä on vaan sanottu, että jos se oman ajan tarve on kovin suuri, niin aika moni nainen ei lapsiperhe-elämään sellaisen miehen kanssa lähde. Itse en esimerkiksi olisi lähtenyt, jos mies haluaa vakituisesti esimerkiksi kaksi harrastusiltaa viikossa. Se ei ole meidän perheessä mahdollista.

Kaksi harrastusiltaa viikossa ei kyllä kovin paljolta kuulosta, miksi se ei onnistuisi?

Myös naiselle kuuluu silloin kaksi harrastusiltaa. Jos on kolme lasta, niin heidän harrastukset ei välttämättä osu samaan aikaan samaan iltaan, joten kuskaamista riittää. Montako iltaa perheelle jää yhteistä aikaa ja vanhemmille kahdenkeskistä aikaa?

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoit sanoja suuhuni. Koen olevani myös hyvä kuuntelemaan, minkä mielestäni toin ilmi jo siinä kohtaa kun sanoin, että haluan aidosti kuulla miehen oivalluksia eri asioihin liittyen. Mutta millaisen miehen? Niin -älykkään ja keskustelutaitoisen.

Tällaisia miehiä, jos ei lasketa mukaan insinööriaiheita, on vähän, koska miesten maailmassa oikeasti älykkäät, oivaltavat ja keskustelutaitoiset joutuvat koulu-, työ- ja armeijakiusatuiksi. Ja jopa isolle osalle naisista elävässä elämässä tällainen vaihtoehto on ennemmin pelottava kuin houkutteleva. Pitää olla paksu nahka tai oppia pitämään turpa kiinni yleisillä paikoilla.

Höpö höpö. Noin käy ehkä joidenkin neanderdalilaisten seurassa. Fiksu nainen haluaa fiksun miehen seuraa olipa kyse parisuhteesta tai työkaverista.

Fiksuja naisia on pieni vähemmistö, kuten fiksuja miehiäkin. Ja se tavisenemmistö naisista tuhlaa aikaansa somen ja aivottomien viihdeohjelmien parissa.

Totta. Miehet tuhlaavat taas aikansa metsästyksen, kalastuksen, penkkiurheilun, romuautojen rassaamisen ,pelaamisen ja kaljoittelun parissa. Pahimmilla on useampia näistä handicapeistä.

Juu, se on niin väärin viettää aikaansa mukavina pitämiensä harrastusten parissa!

Sinkkuna niin voit tehdä ihan vapaasti. Parisuhteessa ollessasi silloin kun paremmalle puoliskollisesi sopii.. varsinkin jos menet lisääntymään vapaa-aikasi kuuluu lapsillesi.

Vaikka lisääntyisin, on minulla omakin elämä olemassa. Oma aika, lienee sinulle käsitteenä aivan uusi?

T. MIes

Jos teet lapsia, niin rahan ja ajan suhteen sinun on ajateltava aina ensin niitä lapsia. Sitten sovit ajasta ja rahasta puolison kanssa, miten niitä käytetään. Sinkkuelämä sopii sinkulle, ei perheelliselle.

Kunhan olen tarjonnut perheelle riittävästi aikaa ja rahaa, ei minun tarvitse muita ajatella aina ensimmäisenä. Edes lapsia ja vaimoani.

Joo, kyllä huomaa, että et ole parisuhteessa ja perheellinen, etkä kyllä vaikuta tarpeeksi kypsältä tulemaan isäksi. Kyllä se nyt vaan on niin, että lapset ja perhe tulee ensin ja itse viimeisenä.

M42

Harmi jos sinulla on näin ja ankea elämä, työtä kotiolotkin.

Perheellisenäkin olen itsenäinen yksilö Ja tyytyväinen siitä.

M40

Kuka puhui ankeasta elämästä ja työstä kotioloissa? Tai siitä että ei voisi perheellisenö olla yksilö?

Ei kukaan muu kuin sinä. Kolkuttaako omatunto?

-eri-

Minusta kuulostaa juurikin ankealta elämältä jos itse tulee lähtökohtaisesti (aina) viimeisenä tai omaa aikaa ei ole. Miten voi olla yksilö jos 100% ajasta menee lasten tai vaimon pyllyä kuuraamassa? ”Kyllä sitä kerkeää hyvin keskellä yötä 2min tehdä omaa ristisanavihkoa? Ei ole mies eikä mikään jos se ei riitä”, niinkö?

Olen eri, mutta kuka täällä on puhunut 100% ajasta paitsi sinä? Ainoastaan naiset ovat tässä keskustelussa tuoneet ilmi konkreettisia esimerkkejä siitä, mikä on liikaa ja mikä ei. Sinä ja tuo toinen ukko vaan jankutatte että kaikki oma aika olisi kielletty, vaikka kukaan ei ole sanonut niin.

Kyllä se niin vaan että minä sanoin, että minulla on omakin elämä ja omat menot vaikka on perhe. Tämä teilattiin kerrasta ”sulla mitään naista ole olemassa”.

Ja naiset komppaavat kuinka valitsivat tarkoituksella miehen ”jolla ei mitään omia tarpeita”.

Toinen mies lisäksi valkopesee naisten mainetta kertomalla kuinka hän tulee itse viimeisenä perheensä jälkeen.

Minä en ole sanonut muutakuin että on mulla omatkin jutut vaikka on perhe. Ja tasan määrittelen niiden laajuuden omassa ryhmässä, en palstamammojen kanssa joissa on eittämättä paljon marttyyrimammoja joiden elämän kiimaisin juttu on köyttää mies kotiin kiinni.

Hohhoijaa. Eli tavoitteena oli vain jankuttaa tuota samaa mantraa. Et suostu tietenkään kertomaan, että miten paljon sitä tätä omaa aikaa saat, jotta joku voisi kertoa saako sitä muissa tavallisissa perheissä ihan öyhöttämättäkin. Kun edelleenkään kukaan ei ole sanonut, ettei sitä saa ollenkaan. Tuo "mies jolla ei ole mitään tarpeita" on sekin omaa keksintöäsi. Täällä on vaan sanottu, että jos se oman ajan tarve on kovin suuri, niin aika moni nainen ei lapsiperhe-elämään sellaisen miehen kanssa lähde. Itse en esimerkiksi olisi lähtenyt, jos mies haluaa vakituisesti esimerkiksi kaksi harrastusiltaa viikossa. Se ei ole meidän perheessä mahdollista.

Kaksi harrastusiltaa viikossa ei kyllä kovin paljolta kuulosta, miksi se ei onnistuisi?

Kaksi harrastusiltaa molemmille tekee jo suurimman osan viikosta. Vuorotyö päälle, niin yhteisiä iltoja ei sitten jäisikään. Toisella isolla tuttavaperheellä päivätyöt mutta yksi lapsista erityinen. Heillä ei kumpikaan jaksa yksin kahta iltaa viikossa. Sitten on perheitä, joissa kaikki jäsenet ei ole terveitä. Ja näitä ei aina tiedä ennalta. Siksi en ikinä lähtisi perustamaan lapsiperhettä ihmisen kanssa, joka suhtautuu jopa vihamielisen vaativasti useisiin vapaailtoihin viikoissa. Sellaisen ihmisen kanssa voi pyörittää lapsiperhettä vain hyvänä päivänä, mutta kuten kaikki useamman lapsen perheen vanhemmat tietää, ei kaikki lapsiperhepäivät ole niitä hyviä.

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan ole normaalia jos et ole ikinä ollut ihastunut. Et edes nuorena? 

Hei. Saanko tutustuttaa sinut aromanttisuuteen, joka on ihan normaali juttu siinä missä alloromanttisuuskin?

"Aromanttisuus on romanttinen suuntautuminen, jossa henkilö kokee vain vähän tai ei lainkaan romanttista vetovoimaa muita kohtaan. Romanttinen vetovoima ilmenee usein ihastuksina (tai haluna toimia ihastuksen pohjalta niin, että ihastus voisi johtaa johonkin pysyvämpään romanttiseen suhteeseen) tai tarpeena olla romanttisessa suhteessa yhden tai useamman henkilön kanssa. Sen sijaan aromanttisella ihmisellä ei ole tarvetta olla romanttisessa suhteessa jonkun kanssa ja usein heille riittävät ystävyyssuhteet ja muut ei-romanttiset suhteet."

Ei se ole sen kummallisempaa kuin aseksuaalisuus tai alloseksuaalisuus.

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä kysymys näille muutamille palstan miehille.

Minä ainakin koen olevani onnellisempi sinkkuna kuin sellaisen miehen kanssa, joka ei viehätä minua täysin sekä sisäisesti että ulkoisesti. En saisi mitään irti jostain tyytymisparisuhteesta enkä edes haluaisi seksiä tai mitään muutakaan läheisyyttä sellaisessa suhteessa. Ei kovin hyvä lähtökohta onnelliselle parisuhteelle.

Tuo kirjoituksesi toimii myöskin toiseen suuntaan, miksi ihmeessä pitäisi tyytyä "ihan ok tavisnaiseen" jos on onnellisempi sinkkuna🙂

Tämä on palstan hassuus. Täytyy tulla kertomaan aikuisille ihmisille, että "tuo muuten toimii sitten toisinkin päin, tiedä se." Totta kai toimii, miksei toimisi?

eri

Olet väärässä.

Jos minä esimerkiksi teen aloituksen joka on vastaava kuin tämä mutta naisia koskettava niin se poistetaan :D  Se on tämän palstan hassuus ja vielä hassunpaa että poistattaja on tuohtunut miten julkenen moisia väittää :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoit sanoja suuhuni. Koen olevani myös hyvä kuuntelemaan, minkä mielestäni toin ilmi jo siinä kohtaa kun sanoin, että haluan aidosti kuulla miehen oivalluksia eri asioihin liittyen. Mutta millaisen miehen? Niin -älykkään ja keskustelutaitoisen.

Tällaisia miehiä, jos ei lasketa mukaan insinööriaiheita, on vähän, koska miesten maailmassa oikeasti älykkäät, oivaltavat ja keskustelutaitoiset joutuvat koulu-, työ- ja armeijakiusatuiksi. Ja jopa isolle osalle naisista elävässä elämässä tällainen vaihtoehto on ennemmin pelottava kuin houkutteleva. Pitää olla paksu nahka tai oppia pitämään turpa kiinni yleisillä paikoilla.

Höpö höpö. Noin käy ehkä joidenkin neanderdalilaisten seurassa. Fiksu nainen haluaa fiksun miehen seuraa olipa kyse parisuhteesta tai työkaverista.

Fiksuja naisia on pieni vähemmistö, kuten fiksuja miehiäkin. Ja se tavisenemmistö naisista tuhlaa aikaansa somen ja aivottomien viihdeohjelmien parissa.

Totta. Miehet tuhlaavat taas aikansa metsästyksen, kalastuksen, penkkiurheilun, romuautojen rassaamisen ,pelaamisen ja kaljoittelun parissa. Pahimmilla on useampia näistä handicapeistä.

Juu, se on niin väärin viettää aikaansa mukavina pitämiensä harrastusten parissa!

Sinkkuna niin voit tehdä ihan vapaasti. Parisuhteessa ollessasi silloin kun paremmalle puoliskollisesi sopii.. varsinkin jos menet lisääntymään vapaa-aikasi kuuluu lapsillesi.

Vaikka lisääntyisin, on minulla omakin elämä olemassa. Oma aika, lienee sinulle käsitteenä aivan uusi?

T. MIes

Jos teet lapsia, niin rahan ja ajan suhteen sinun on ajateltava aina ensin niitä lapsia. Sitten sovit ajasta ja rahasta puolison kanssa, miten niitä käytetään. Sinkkuelämä sopii sinkulle, ei perheelliselle.

Kunhan olen tarjonnut perheelle riittävästi aikaa ja rahaa, ei minun tarvitse muita ajatella aina ensimmäisenä. Edes lapsia ja vaimoani.

Joo, kyllä huomaa, että et ole parisuhteessa ja perheellinen, etkä kyllä vaikuta tarpeeksi kypsältä tulemaan isäksi. Kyllä se nyt vaan on niin, että lapset ja perhe tulee ensin ja itse viimeisenä.

M42

Harmi jos sinulla on näin ja ankea elämä, työtä kotiolotkin.

Perheellisenäkin olen itsenäinen yksilö Ja tyytyväinen siitä.

M40

Kuka puhui ankeasta elämästä ja työstä kotioloissa? Tai siitä että ei voisi perheellisenö olla yksilö?

Ei kukaan muu kuin sinä. Kolkuttaako omatunto?

-eri-

Minusta kuulostaa juurikin ankealta elämältä jos itse tulee lähtökohtaisesti (aina) viimeisenä tai omaa aikaa ei ole. Miten voi olla yksilö jos 100% ajasta menee lasten tai vaimon pyllyä kuuraamassa? ”Kyllä sitä kerkeää hyvin keskellä yötä 2min tehdä omaa ristisanavihkoa? Ei ole mies eikä mikään jos se ei riitä”, niinkö?

Olen eri, mutta kuka täällä on puhunut 100% ajasta paitsi sinä? Ainoastaan naiset ovat tässä keskustelussa tuoneet ilmi konkreettisia esimerkkejä siitä, mikä on liikaa ja mikä ei. Sinä ja tuo toinen ukko vaan jankutatte että kaikki oma aika olisi kielletty, vaikka kukaan ei ole sanonut niin.

Kyllä se niin vaan että minä sanoin, että minulla on omakin elämä ja omat menot vaikka on perhe. Tämä teilattiin kerrasta ”sulla mitään naista ole olemassa”.

Ja naiset komppaavat kuinka valitsivat tarkoituksella miehen ”jolla ei mitään omia tarpeita”.

Toinen mies lisäksi valkopesee naisten mainetta kertomalla kuinka hän tulee itse viimeisenä perheensä jälkeen.

Minä en ole sanonut muutakuin että on mulla omatkin jutut vaikka on perhe. Ja tasan määrittelen niiden laajuuden omassa ryhmässä, en palstamammojen kanssa joissa on eittämättä paljon marttyyrimammoja joiden elämän kiimaisin juttu on köyttää mies kotiin kiinni.

Hohhoijaa. Eli tavoitteena oli vain jankuttaa tuota samaa mantraa. Et suostu tietenkään kertomaan, että miten paljon sitä tätä omaa aikaa saat, jotta joku voisi kertoa saako sitä muissa tavallisissa perheissä ihan öyhöttämättäkin. Kun edelleenkään kukaan ei ole sanonut, ettei sitä saa ollenkaan. Tuo "mies jolla ei ole mitään tarpeita" on sekin omaa keksintöäsi. Täällä on vaan sanottu, että jos se oman ajan tarve on kovin suuri, niin aika moni nainen ei lapsiperhe-elämään sellaisen miehen kanssa lähde. Itse en esimerkiksi olisi lähtenyt, jos mies haluaa vakituisesti esimerkiksi kaksi harrastusiltaa viikossa. Se ei ole meidän perheessä mahdollista.

Kaksi harrastusiltaa viikossa ei kyllä kovin paljolta kuulosta, miksi se ei onnistuisi?

Kaksi harrastusiltaa molemmille tekee jo suurimman osan viikosta. Vuorotyö päälle, niin yhteisiä iltoja ei sitten jäisikään. Toisella isolla tuttavaperheellä päivätyöt mutta yksi lapsista erityinen. Heillä ei kumpikaan jaksa yksin kahta iltaa viikossa. Sitten on perheitä, joissa kaikki jäsenet ei ole terveitä. Ja näitä ei aina tiedä ennalta. Siksi en ikinä lähtisi perustamaan lapsiperhettä ihmisen kanssa, joka suhtautuu jopa vihamielisen vaativasti useisiin vapaailtoihin viikoissa. Sellaisen ihmisen kanssa voi pyörittää lapsiperhettä vain hyvänä päivänä, mutta kuten kaikki useamman lapsen perheen vanhemmat tietää, ei kaikki lapsiperhepäivät ole niitä hyviä.

Kyllä perheellisen aikuisen ihmisen pitää osata joustaa ja ajatella perheen etua. Toki jokainen tarvitsee omaakin aikaa, mutta lasten ollessa pieniä/nuoria, on aikuisen pystyttävä laittamaan omat tarpeensa toiselle sijalle. Harrastukset ovat vain harrastuksia...