Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Vierailija kirjoitti:

Terveyskeskuslääkäri oli kyllä asiallinen, lähetti miehen sairaalapäivystykseen kovan rintakivun vuoksi. Sairaalan ensiavussa meni useampi tunti ja lopuksi lääkäri sanoi, että valitettavasti emme tiedä mikä sinua vaivaa, mutta ei se ainakaan sydäninfarkti ole - ja lähetettiin kotiin.

Niin mitä erikoista tuossa oli? Mihin sitten olisi pitänyt laittaa jos ei kotiin. Kai nyt olitte sentään ihan iloisia siitä että vakavampaa ei ollut ja pääsi kotiin.

Liittymättä nyt välttämttä tähän. Kaikille vaivoille ei ole tarpeen etsiä ns syytä, ja tätä suurin osa ihmisistä ei ymmärrä.  Julkisella puolella ei laiteta, onneksi, rahaa turhiin tutkimuksiin vaan huvin vuoksi. Yksityisellä saa omaan laskuun kyllä vaikka kaikki mahdolliset kokeet ja kuvaukset, jos haluaa. Sitten lopputulema usein on se, että vaiva on psykosomaattista. 

Vierailija kirjoitti:

"Voit etsiä lisää tietoa Googlesta" :D -todellinen lause lääkärin suusta

Mulla oli diagnostisoitu epävakaa persoonallisuus ja kysyin kahdelta eri psykiatrilta, miksi minulle tällainen diagnoosi on tehty. Molempien vastaus oli: katso netistä.

Vierailija kirjoitti:

Kauhea kokemus kirjoitti:

2 yleislääketieteen lääkäriä ei tunnustanut syyhyä. Katsoivat kumpikin netistä että pitäisi alkaa sormiväleistä. No ei alkanut vaan polvesta, siihen tuli hankala rupisyyhy ja sen jälkeen levisi muualle. Tuli helvetillinen kutina, kun se lyö allergisen reaktion päälle. Viimein sain syyhylääkkeet tablettina, sekä antihistamiinin kutinaan että pystyi nukkumaan ja apteekista saatavaa voidetta käytin 4 kertaa viikon välein. Lääkäri oli ohjeistanut väärin jatkohoidon. Sanoi 4 vk, kun syyhypunkki lisääntyy aina 10 vrk jälkeen. Uskon että sain kaupan vessasta tartunnan. Muita mahdollisia paikkoja ei oikein ole

On käsittämätöntä, ettei syyhyä tunnisteta. Se on kuitenkin yleinen ja erittäin inhottava vaiva, joka pilaa elämän vaikka miten olisi vaaraton.

Jotkut vanhemmat ovat hyvinkin tunnistavinaan lapsella syyhyn ja sitten omatoimisesti hoitavat enterorokkoa syyhyvoiteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveyskeskuslääkäri oli kyllä asiallinen, lähetti miehen sairaalapäivystykseen kovan rintakivun vuoksi. Sairaalan ensiavussa meni useampi tunti ja lopuksi lääkäri sanoi, että valitettavasti emme tiedä mikä sinua vaivaa, mutta ei se ainakaan sydäninfarkti ole - ja lähetettiin kotiin.

Niin mitä erikoista tuossa oli? Mihin sitten olisi pitänyt laittaa jos ei kotiin. Kai nyt olitte sentään ihan iloisia siitä että vakavampaa ei ollut ja pääsi kotiin.

Liittymättä nyt välttämttä tähän. Kaikille vaivoille ei ole tarpeen etsiä ns syytä, ja tätä suurin osa ihmisistä ei ymmärrä.  Julkisella puolella ei laiteta, onneksi, rahaa turhiin tutkimuksiin vaan huvin vuoksi. Yksityisellä saa omaan laskuun kyllä vaikka kaikki mahdolliset kokeet ja kuvaukset, jos haluaa. Sitten lopputulema usein on se, että vaiva on psykosomaattista. 

Kovista kivuista oli kärsinyt jo monta päivää. Ei poissuljettu kuin se sydäninfarkti. Ei edes sairauslomaa saanut.

Aivopieru työterveyslääkäriltä. Pari vuotta sitten toisen jalan kaksi varvasta alkoivat kipuilemaan aika kahden kilometrin reippaan kävelyn jälkeen. Tuo ehdotti että mitä jos siellä on sukka runtussa? Tuhahdin ja viittasin kintaalla niin typerälle selitykselle ja sanoin että ei sukkani voi joka kerta mennä solmuun vaikka kyseessä on eri sukat ja eri kengätkin. Sain apua fysioterapeutilta, joka antoi hyviä varvas- ja jalkateräjumppaohjeita. 

Veritulppa jalassa oli iskias ja käski hierontaan. Hieronnan tuloksena seuraavana yönä päivystykseen keuhkoveritulpan takia...

Onneksi jäin henkiin.

Vierailija kirjoitti:

Veritulppa jalassa oli iskias ja käski hierontaan. Hieronnan tuloksena seuraavana yönä päivystykseen keuhkoveritulpan takia...

Onneksi jäin henkiin.

Näinhän se on että uudet oireet pitää aina tutkia. Nykymeno vaan alkaa olla sellaista että enää ei riitä resurssit hoitamaan edes kunnolla sairaita vaikka kuinka haluaisi. Henkilökuntaa on joka paikassa niin vähän että jopa yliopistosairaalassa huolettaa milloin potilaita alkaa menehtymään kun ei ehditä leikata tai muuten hoitaa. Vakavasti sairastuneita potilaita ei muuten hoideta yksityisellä puolella vaan kaikki tulevat aina julkisen puolen hoidettavaksi.

Meillä on työterveyslääkäri, joka on kovin empaattinen. Kun menet valittamaan jännityspäänsärkyä, hän toteaa, että kyllä hänelläkin niskat joskus jumittavat. Kun valitat kävelyä haittaavaa lonkkasärkyä, hän toteaa omaakin lonkkaansa toisinaan kolottavan. Kun kerrot, ettet kipujen vuoksi pysty kävelemään kuin lyhyen matkan, kertoo hän omien jalkojensakin hieman alkavan oireilla useamman kilometrin kävelyn jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin aikoinani verikokeeseen. Heti kun olin ilmoittautunut, hoitaja kutsui sukunimellä. Ihmettelin että kylläpäs oli nopeaa toimintaa ja menin hoitajan luo, joka ohjasi minut vessaan ja kysyi onko minulta aiemmin otettu huumausaine testiä.. Hetken olin huuli pyöreänä jo pelkästään vessaan joutumisesta, tulinhan vain verikokeeseen joten mainitsin hoitajalle asiasta. Hän tarkasti henkilötunnuksen joka ei täsmännyt, eikä tietty etunimikään, selvisi että odotusaulassa oli toinen henkilö, jolla sama sukunimi, jonka vuorolla meikäläinen marssi sisään.. Kyllä hävetti.. Tämä nyt ei ollut mikään ihme diagnoosi, tuli vain mieleen tällainen aikoinaan sattunut kömmähdys 🤦🏼

Tietosuojavirhe! Ihan ensimmäiseksi on aina tarkastettava, että henkilö on varmasti se mikä pitää olla.

Nyt sinun tietoosi joutui toisen henkilön terveystietoja mitä ei olisi saanut tapahtua missään tapauksessa!!

Ei saisis sattua mutta näin kävi. Mitä sitten? Kun tätä aletaan selvittämään ja laatimaan papereita niin palaa taas tuntikausia työntekijöiden aikaa.

Meillä on leikkaussalissa tarkistuslista ja potilaan pitää sanoa nimi sekä henkilötunnus ja vielä varmistetaan tunnistusrannekkeet sekä että oikeat tiedot ovat auki.

Ei ollut lääkäri mutta sairaanhoitaja. Kävin keskustelemassa vakavan ahdistuksen takia (poikaystäväni oli juuri kuollut ja olin hyvin masentunut). Tätönen suositteli että osta sisustustyynyjä, niistä tulee turvallinen olo! Voi Luoja onneksi se katsoi juuri toisaalle koska mun leuka loksahti melkein sijoiltaan! En oikein voinut reagoidakaan sillä tavalla mikä olisi sopinut (eli sanoa asiallisesti että onkohan psykologian kurssit käymättä) koska kyseinen täti päätti terapian saamisestani. Siinä sitten nyökyttelin ja katselin kelloa että milloin pääsen Stokkalle ostamaan Live love laugh- tyynyjä... Ihan itte sai itsensä kursia kyllä kasaan, onneksi tästä on jo vuosia ja elämä rullaa nykyään hyvin. Ja on mulla niitä tyynyjäkin.

Vierailija kirjoitti:

Terveyskeskuslääkäri oli kyllä asiallinen, lähetti miehen sairaalapäivystykseen kovan rintakivun vuoksi. Sairaalan ensiavussa meni useampi tunti ja lopuksi lääkäri sanoi, että valitettavasti emme tiedä mikä sinua vaivaa, mutta ei se ainakaan sydäninfarkti ole - ja lähetettiin kotiin.

Kovan rintakivun syy pitää aina yrittää selvittää mutta aina se ei onnistu. Kyse voi olla sydäninfarktista tai dissekaatiosta tai ihan vaan lihasperäisestä syystä. Tavallisesti tutkitaan sen verran tarkasti että uskalletaan kotiuttaa seurannan jälkeen jos rintakipu on hävinnyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveyskeskuslääkäri oli kyllä asiallinen, lähetti miehen sairaalapäivystykseen kovan rintakivun vuoksi. Sairaalan ensiavussa meni useampi tunti ja lopuksi lääkäri sanoi, että valitettavasti emme tiedä mikä sinua vaivaa, mutta ei se ainakaan sydäninfarkti ole - ja lähetettiin kotiin.

Kovan rintakivun syy pitää aina yrittää selvittää mutta aina se ei onnistu. Kyse voi olla sydäninfarktista tai dissekaatiosta tai ihan vaan lihasperäisestä syystä. Tavallisesti tutkitaan sen verran tarkasti että uskalletaan kotiuttaa seurannan jälkeen jos rintakipu on hävinnyt. 

Passitin miehen yksityiselle tutkimuksiin tämän jälkeen. Diagnoosi oli ruokatorvisyöpä.

Lääkäriin asti jos oon päässyt niin oon kyllä saanut yleensä ihan asiallista kohtelua ja apua asiaani mutta se sinne pääseminen on joskus ollut työn ja tuskan takana. Päivystyksen ajanvaraus, tuo helvetin esikartano. 😬

Vierailija kirjoitti:

Menin paikalliseen terveyskeskukseen ihottuman vuoksi. Lääkäri tutki hetken ihottumaa ja totesi huonolla suomenkielellö että Ehkä se on ihottuma, sinun täytyy laittaa rasvaa. Lähdin kotiin kortisonirasva reseptin kanssa, ja kyllä.. olin jo koittanut kyseistä rasvaa ihottumaan eikä sillä ollut mitään vaikutusta. Lopulta ihotautien erikoislääkäriltä sain diagnoosiksi psoriasiksen.

Psoria hoidetaan kortisonilla. Eli siinä mielessä määräs oikeen hoidon mutta ei tarpeeksi vahvana.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea canalis carpi, rannekanavaoireyhtymä, käsissä ei pysynyt enää mikään, ei voinut nostaa kättä sydämen tason yläpuolelle ja yöt valvoin kivuissa---ylipaino

kun vihdoin pääsin leikkaukseen, kysyin, aiheuttaako ylipaino tuon vaivan, sain käsikirurgilta yksiselitteisen vastauksen :EI

En jaksanut tehdä valitusta tk-lääkäristä, olis pitänyt

(p.s leikkauksesta yli 10v aikaa ja valitettavasti painoa 15kg enemmän, ei oo vaiva uusiutunut!)

Minulla oli myös samoilla oireilla rannekanavan ahtauma. Diagnoosi vahvistui hermoratatutkimuksessa. Kun menin leikkaukseen, kirurgi "esihaastatteli" minut paikan päällä kandin kuullen. Aloitti kysymällä: "Tarvitsetko sinä tätä leikkausta?" Minun piti sitten perustella hänelle, miksi tarvitsen sitä. Tuhahteli siinä jollekin, mitä leikkaustarvearvion tehnyt lääkäri oli kirjannut tilanteesta, hänen mielestään liioittelua. Sitten hyvin tylysti totesi, että no, kai tämä on pakko leikata. Tuntui tosi oudolta tällainen pelottava tenttaus siinä vaiheessa kun leikkaus muutenkin pelotti, enkä olisi edes halunnut sitä elleivät oireet olisi haitanneet niin paljon joka käänteessä.

Sitten leikkauksessa samainen ukkeli selitti sille kandille että tässä kohti se ahtauma näkyy, ohoh onpas tosiaan.

Mulla oli työteveyslääkäri, jolle menin, kun oli oikein hankala astman pahenemisvaihe. Puhalsin PEF:iä alle 300 kun normaaliarvoni on 400. Huomasin, että lääkäri oikein hätkähti, kun näki PEF-seurantani. SItten hän kokosi itsensä ja käski juoda kuumaa hunajamehua, jossa on hunajaa niin paljon, että lusikka seisoo (minulla on myös diabetes). Mitään lääkemääräyksiä ei siis tehnyt. Sairauskertomukseen hän oli kirjannut siltä käynniltä minun puhaltaneen PEF :iä 380, eikä tekstissä ollut mitään mainintaa hunajamehuhoitomääräyksestä.

Minulla oli paha norovirus. Lääkäri (virolainen) sanoi että älä juo äläkä syö, niin ei okseta.

t.diabeetikko

Koettakaa myös ymmärtää miten monenlaisia oireita ja ongelmia eri ihmisillä on. Monet eivät osaa edes kuvailla oireitaan. Koeta siinä sitten selvittää mikä on vialla.

Vierailija kirjoitti:

Koettakaa myös ymmärtää miten monenlaisia oireita ja ongelmia eri ihmisillä on. Monet eivät osaa edes kuvailla oireitaan. Koeta siinä sitten selvittää mikä on vialla.

Google osaa diagnosoida paremmin siis. Luettelee vaan oireita oireiden perään. Ehkä lääkärit sillä tavalla näpyttelevätkin jos eivät itse hiffaa

Olin leirillä, jossa oli terveydenhoitaja mukana. Sain jonku ripulitaudin, kuten moni muukin. Oksensin käytännössä kaiken. Tään terveydenhoitajan ohje oli, että en saa syödä enkä juoda mitään, siis mitään. No, tietysti päädyin nesteytykseen ("tiputukseen") oitis kotiin tultuani, kun olin niin huonossa kunnossa, että siinä vaiheessa en enää edes VOINUT syödä.

Toinen hoitajan  moka oli, kun olin sisäelintulehduksen vuoksi sairaalassa. Osastolla tiesin toki miten kauan mun suonensisäinen antibioottihoito oli tarkoitus kestää. Multa lähti tippa irti. Hoitajantapainen tuhisi, että hankala homma, jospa ottaisit nää pillerit suun kautta. Sanoin että ok, mutta lääkärinhän pitää tietty tää kai hyväksyä? Tää juttu ei sopinut neidille, hän vänkäs siinä jonkun aikaa yrittäen saada mua "päättämään" tai "vaatimaan" itse tätä suun kautta hoitoa, mutta kun en tähän lähtenyt, hän lopulta tuhahti, että "laitetaan se tippa sit".

Kun hän tuli takaisin, kävi ilmi, miksi homma oli hankala. Hän tipautti steriilistä pakkauksesta otetun neulan kerran jo lattialle, ja sen jälkeen sitten sinne mun suoneen. Se kyllä joo onnistui. Mutta rukoilin siinä sivussa, että ne antibioottimömmöt siinä tipassa on niin vahvoja, että tappavat myös sairaalan lattiabakteerit. 

Ja siis, lääkärit tällä jaksolla oli fiksuja. Hoitajat ei niinkään. Terkkui vaan Rytköskälle.