Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Säärihaavaa hoidettiin vuosia eri kortisonivoiteilla yms. Lopuksi diagnoosi diabetes, haava parani viikon kuluttua lääkityksen aloituksesta. Kiitos tk 😡

Vähän aikaa sitten menin pitkin hampain vuosia kestäneen selkä- ja lantionalueen säryn (joka vaan pahenee) takia kunnalliseen. Käski taivutella sinne tänne ja totesi vain että rasitusta ja antoi lähetteen fyssarille. Just. Olis varmaan pitänyt itse vaatia tutkimuksia ja hoitoa. Tyhmä minä. Vuosia sitten jonotin kolme tuntia lääkärille kovissa vatskivuissa. 5 min diagnoosin aikana lääkri katsoi puutikulla suuhun ja kysyi olenko tehnyt raskaustestin. Olin niin häkeltynyt etten osannut vaatia mitään. Autossa vain tuli itku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kova kuume ja vaikea hengittää, hengitys vinkui ja pulputti, soitin viikonloppuna päivystykseen enkä päässyt sinne, ei antanut aikaa, hoitaja sanoi vaan puhelimessa että angiinaa on (ei ollut edes kurkku kipeä) ja nielunäytteen ehtii ottaa seuraavalla viikolla terveyskeskuksessakin.

Maanantaina menin terveyskeskukseen ja tulos oli että mulla on keuhkokuume. Tulehdus arvot oli ko todella korkeat. Olisi pitänyt mennä kuulema aikaisemmin, no yritin mutta en päässyt.

Päivystykseen pitäisi voida mennä ilman ajanvarausta jos on tarvetta. Ei puhelimessa voida toisen kuntoa arvioida.

Päivystyspisteessä  päällä useimmat huonokuntoiset kuitenkin tunnistetaan mutta ei aina mikä on tietysti huono juttu. On toki ambulanssin tuomia huonokuntoisia joiden arviointi ovella menee niin vikaan että potilas saattaa kuolla. Onpa elottomia eli kliinisesti kuolleita tuotu yliopistosairaalan valvontahuoneeseen. ja sitten elvytettiin..

Siis jos kunto tuntuu huonolta niin pitää mennä päivystykseen tai soittaa ambulanssi. Onneksi et ollut niin huonossa kunnossa että olisit joutunut teho-osastolle koska silloin tilanne on jo kriittinen.

Täällä kaupungissa ei päässyt silloin kymmenen vuotta sitten päivystykseen kun ensin sinne soittamalla ja siten ajan saamalla. Päivystys oli silloin ruuhkainen ja hoitaja oli sitä mieltä puhelimessa etten tarvitse "angiinaan" kiireistä apua. Ambulanssi olisi ollut sitten se seuraava vaihtoehto jos olo olisi liikaa pahentunut. Onneksi en ollut yksin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Olin leirillä, jossa oli terveydenhoitaja mukana. Sain jonku ripulitaudin, kuten moni muukin. Oksensin käytännössä kaiken. Tään terveydenhoitajan ohje oli, että en saa syödä enkä juoda mitään, siis mitään. No, tietysti päädyin nesteytykseen ("tiputukseen") oitis kotiin tultuani, kun olin niin huonossa kunnossa, että siinä vaiheessa en enää edes VOINUT syödä.

Toinen hoitajan  moka oli, kun olin sisäelintulehduksen vuoksi sairaalassa. Osastolla tiesin toki miten kauan mun suonensisäinen antibioottihoito oli tarkoitus kestää. Multa lähti tippa irti. Hoitajantapainen tuhisi, että hankala homma, jospa ottaisit nää pillerit suun kautta. Sanoin että ok, mutta lääkärinhän pitää tietty tää kai hyväksyä? Tää juttu ei sopinut neidille, hän vänkäs siinä jonkun aikaa yrittäen saada mua "päättämään" tai "vaatimaan" itse tätä suun kautta hoitoa, mutta kun en tähän lähtenyt, hän lopulta tuhahti, että "laitetaan se tippa sit".

Kun hän tuli takaisin, kävi ilmi, miksi homma oli hankala. Hän tipautti steriilistä pakkauksesta otetun neulan kerran jo lattialle, ja sen jälkeen sitten sinne mun suoneen. Se kyllä joo onnistui. Mutta rukoilin siinä sivussa, että ne antibioottimömmöt siinä tipassa on niin vahvoja, että tappavat myös sairaalan lattiabakteerit. 

Ja siis, lääkärit tällä jaksolla oli fiksuja. Hoitajat ei niinkään. Terkkui vaan Rytköskälle.

Sinä siis vänkäsit tiputusbiootin puolesta tablettihoidon sijaan, muttet pistänyt yhtään vastaan kun sinuun tuikataan lattialla käynyt neula. Just joo.

Olin käynyt yhteensä neljään otteeseen terveyskeskuksessa ja työterveydessä valittamassa jalkakipujani. Kukaan lääkäreistä ei edes tutkinut mitenkään. Yksi huusi suoraa huutoa, ettei tiedä, toinen sanoi, ettei se nyt ainakaan hermovikaa ole, ja kolmas, jolle ehdotin selkäydinkanavan ahtauman diagnoosia, sanoi, ettei se tietystikään sitä voi olla.

Menin yksityiselle ortopedille. Ensimmäinen lääkäri, joka tutki. Diagnoosiepäily oli selkäydinkanavan ahtauma. Viikon päästä magneetti, jolla diagnoosi varmistui.

Menin äkillisen kovan vatsakivun takia yöllä päivystykseen, noin klo 23. Lääkäri otti minut vastaan vasta klo 6 aamulla (oltiin siinä kyllä otettu verikoe aiemmin). No siinä vaiheessa oli mennyt se mahakipu jo ohi. Lääkäri tunnusteli vaan sormin ja diagnoosi oli.... ei tietoa. Että silleen. Tulin tulokseen, että päivystykseen ei kannata mennä ennen kuin on pää puoliksi irti tai jotain. 

huono.. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin leirillä, jossa oli terveydenhoitaja mukana. Sain jonku ripulitaudin, kuten moni muukin. Oksensin käytännössä kaiken. Tään terveydenhoitajan ohje oli, että en saa syödä enkä juoda mitään, siis mitään. No, tietysti päädyin nesteytykseen ("tiputukseen") oitis kotiin tultuani, kun olin niin huonossa kunnossa, että siinä vaiheessa en enää edes VOINUT syödä.

Toinen hoitajan  moka oli, kun olin sisäelintulehduksen vuoksi sairaalassa. Osastolla tiesin toki miten kauan mun suonensisäinen antibioottihoito oli tarkoitus kestää. Multa lähti tippa irti. Hoitajantapainen tuhisi, että hankala homma, jospa ottaisit nää pillerit suun kautta. Sanoin että ok, mutta lääkärinhän pitää tietty tää kai hyväksyä? Tää juttu ei sopinut neidille, hän vänkäs siinä jonkun aikaa yrittäen saada mua "päättämään" tai "vaatimaan" itse tätä suun kautta hoitoa, mutta kun en tähän lähtenyt, hän lopulta tuhahti, että "laitetaan se tippa sit".

Kun hän tuli takaisin, kävi ilmi, miksi homma oli hankala. Hän tipautti steriilistä pakkauksesta otetun neulan kerran jo lattialle, ja sen jälkeen sitten sinne mun suoneen. Se kyllä joo onnistui. Mutta rukoilin siinä sivussa, että ne antibioottimömmöt siinä tipassa on niin vahvoja, että tappavat myös sairaalan lattiabakteerit. 

Ja siis, lääkärit tällä jaksolla oli fiksuja. Hoitajat ei niinkään. Terkkui vaan Rytköskälle.

Sinä siis vänkäsit tiputusbiootin puolesta tablettihoidon sijaan, muttet pistänyt yhtään vastaan kun sinuun tuikataan lattialla käynyt neula. Just joo.

Ei hoitajalla ole lupa vaihtaa antibioottia tablettimuotoiseksi, pitää aina kysyä lääkäriltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koettakaa myös ymmärtää miten monenlaisia oireita ja ongelmia eri ihmisillä on. Monet eivät osaa edes kuvailla oireitaan. Koeta siinä sitten selvittää mikä on vialla.

Google osaa diagnosoida paremmin siis. Luettelee vaan oireita oireiden perään. Ehkä lääkärit sillä tavalla näpyttelevätkin jos eivät itse hiffaa

Lääkärit eivät googlette. Lääkäreillä on käytössä Terveysportin tietokannat. Lääketiede on niin laaja asia, että kukaan ei voi kaikkea tietää / muistaa.

Nykyään kaikenlaisia lääkkeitä saa tilata netistäkin. Myös hoito-ohjeita löytyy. En yleensä luota kehenkään lääkäriin tai hoitajaan, eivät juuri minun tilanteeseeni ehdi tai halua perehtyä. Katson googlesta diagnoosin ja tilaan itse lääkkeet. Tähän mennessä olen aina parantunut. 

Periaatteessa reseptilääkkeitä ei saisi tilata itse, mutta niin kauan kuin kyse ei ole sekakäyttöön sopivista, kukaan ei ole ollut minun tilauksistani kiinnostunut. 

Tietysti jokin asia voi vaatia kiireellisyyden takia päivystystä, esim haavan ompelu. Haavan voi sulkea kotona pikaliimalla (elokuvistakin tuttua) mutta vaan jos ei verta vuoda liikaa.

Burn out ja masennus: viikko sairaslomaa ja takaisin töihin "että saa muuta mietittävää". 

Välillä yksityislääkäreitä kuvaillaan jumalina jotka ei koskaan erehdy, mutta kyllä sielläkin tehdään virheitä .Eräs mies menetti toisesta kädestään toimintakyvyn, kun työterveyslääkäri hoidatti murtuman kipulääkkeillä tutkimatta, yksityisen puolella siis. Oman lapseni pitkäaikaissairauden oikean diagnoosin teki lopulta ihan tk-lääkäri, sen jälkeen kun oli käyty kirurgeja myöten tutkituttamassa, eikä sairaus ole mikään harvinaínenkaan, vaan lastenreuma. Tk-lääkäri vain vilkaisi, sanoin epäilynsä ja teki lähetteen, epäily osui oikeaan. Patteja jaloissa ei yksityislääkäri osannut tulkita muuta kuin luuston liikakasvuna, mutta ne olivatkin tulehdusperäisiä ja hoidettavissa helposti pois. Tätä ei kysytty, mutta välillä ihmettelen tätä yksityislääkäreiden ylistystä, sillä virheitä hekin tekevät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoi koneelta mitä lääkettä olin edelliseen flunssaan saanut.

- oliko tää hyvä? Laitetaanko sitä?

Kuka menee flunssan takia lääkäriin?

No vaikka sellainen, jolla on vastustuskyky heikentynyt esim jonkin perussairauden tai lääkityksen johdosta.

Sairastodistusta varten voi olla pakko mennä jos työnantaja ei tarjoa työterveyttä esim osa -aikaisuuden takia. Näin esim staffpointilla, aina pakko mennä lääkäriin, aina pakko lähettää paperinen saikkutodistus 3pv sisällä. Toivottavasti ei enää koskaan staffpointille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kova kuume ja vaikea hengittää, hengitys vinkui ja pulputti, soitin viikonloppuna päivystykseen enkä päässyt sinne, ei antanut aikaa, hoitaja sanoi vaan puhelimessa että angiinaa on (ei ollut edes kurkku kipeä) ja nielunäytteen ehtii ottaa seuraavalla viikolla terveyskeskuksessakin.

Maanantaina menin terveyskeskukseen ja tulos oli että mulla on keuhkokuume. Tulehdus arvot oli ko todella korkeat. Olisi pitänyt mennä kuulema aikaisemmin, no yritin mutta en päässyt.

Päivystykseen pitäisi voida mennä ilman ajanvarausta jos on tarvetta. Ei puhelimessa voida toisen kuntoa arvioida.

Päivystyspisteessä  päällä useimmat huonokuntoiset kuitenkin tunnistetaan mutta ei aina mikä on tietysti huono juttu. On toki ambulanssin tuomia huonokuntoisia joiden arviointi ovella menee niin vikaan että potilas saattaa kuolla. Onpa elottomia eli kliinisesti kuolleita tuotu yliopistosairaalan valvontahuoneeseen. ja sitten elvytettiin..

Siis jos kunto tuntuu huonolta niin pitää mennä päivystykseen tai soittaa ambulanssi. Onneksi et ollut niin huonossa kunnossa että olisit joutunut teho-osastolle koska silloin tilanne on jo kriittinen.

Siis sinne saa kyllä mennä, ei siellä ovet lukossa ole, menet sinne tiskille ja sanot et tulit vaikka ei ole aikaa ja haluat et ainakin hoitaja tutkii. Vähän ehkä pitää vängätä mut kyllä onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Burn out ja masennus: viikko sairaslomaa ja takaisin töihin "että saa muuta mietittävää". 

Ainiin, ja nauratti kuin tämä samainen lääkäri tiedusteli harrastuksiani ja sanoin että maalaaminen ja taide. Kysyi sitten että "ai jotain sellaista netissä tapahtuvaa juttua?". Siihen vastasin että ei kun ihan pensselillä maalaan paperille ja käyn taidenäyttelyissä. Tuntuu että hänellä oli jotain alentuvia ennakkoluuloja sukupolveni ihmisiä kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koettakaa myös ymmärtää miten monenlaisia oireita ja ongelmia eri ihmisillä on. Monet eivät osaa edes kuvailla oireitaan. Koeta siinä sitten selvittää mikä on vialla.

Google osaa diagnosoida paremmin siis. Luettelee vaan oireita oireiden perään. Ehkä lääkärit sillä tavalla näpyttelevätkin jos eivät itse hiffaa

Itse asiassa osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä hyväkuntoinen ihoni alkoi kukkia kasvoissa leuassa ja suun ympärillä. Menin näyttämään ja nuori lääkäri vaan sanoi, että nuo ihottumat nyt voi olla mitä vaan, kokeile vaikka kortisonia.

Näin tein ja kuukauden päästä ihoni oli entistä pahemmassa kunnossa. Menin uudelleen terveysasemalle. Nyt sattui vanhempi lääkäri, joka vain vilkaisi naamaani ja sanoi, että kyseessä on suunympärysihottuma (perioraalidermatiitti), johon tarvitsen kahden kuukauden antibioottikuurin. Lopuksi sanoi, että älä laita siihen ainakaan kortisonia.

Itse kärsin tästä ongelmasta myös. Joillakin auttaa kortisoni, joillakin antibiootti joillakin ei kumpikaan. Molemmilla on ikävät sivuvaikutukset.

Oletko syönyt antibioottia riittävän pitkän kuurin. Minullakin oli aikoinaan tuo sama. Lääkäri sanoi, että hoitona on ensin 1kk antibioottikuuri, jos ihottuma uusii sen jälkeen niin 3kk kuuri ja jos vieläkin uusii niin sitten 6kk kuuri ja sitten ei uusi enää takuulla. Ekan kuurin jälkeen ihottuma tuli takas parissa viikossa, toisen kuurin jälkeen meni puoli vuotta ilman ihottumaa, mutta sillä 6 kk kuurilla se on nyt pysynyt pois noin 30 vuotta.

En muista antibiootin nimeä, mutta sen muistan että lääkäri varoitti, että kesällä piti varoa aurinkoa eikä ulkomaille saanut mennä rantalomalle kuurin aikana, koska iho paloi paljon normaalia herkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koettakaa myös ymmärtää miten monenlaisia oireita ja ongelmia eri ihmisillä on. Monet eivät osaa edes kuvailla oireitaan. Koeta siinä sitten selvittää mikä on vialla.

Google osaa diagnosoida paremmin siis. Luettelee vaan oireita oireiden perään. Ehkä lääkärit sillä tavalla näpyttelevätkin jos eivät itse hiffaa

Lääkärit eivät googlette. Lääkäreillä on käytössä Terveysportin tietokannat. Lääketiede on niin laaja asia, että kukaan ei voi kaikkea tietää / muistaa.

Olen bongannut useamman googlaamasta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä hyväkuntoinen ihoni alkoi kukkia kasvoissa leuassa ja suun ympärillä. Menin näyttämään ja nuori lääkäri vaan sanoi, että nuo ihottumat nyt voi olla mitä vaan, kokeile vaikka kortisonia.

Näin tein ja kuukauden päästä ihoni oli entistä pahemmassa kunnossa. Menin uudelleen terveysasemalle. Nyt sattui vanhempi lääkäri, joka vain vilkaisi naamaani ja sanoi, että kyseessä on suunympärysihottuma (perioraalidermatiitti), johon tarvitsen kahden kuukauden antibioottikuurin. Lopuksi sanoi, että älä laita siihen ainakaan kortisonia.

Itse kärsin tästä ongelmasta myös. Joillakin auttaa kortisoni, joillakin antibiootti joillakin ei kumpikaan. Molemmilla on ikävät sivuvaikutukset.

Oletko syönyt antibioottia riittävän pitkän kuurin. Minullakin oli aikoinaan tuo sama. Lääkäri sanoi, että hoitona on ensin 1kk antibioottikuuri, jos ihottuma uusii sen jälkeen niin 3kk kuuri ja jos vieläkin uusii niin sitten 6kk kuuri ja sitten ei uusi enää takuulla. Ekan kuurin jälkeen ihottuma tuli takas parissa viikossa, toisen kuurin jälkeen meni puoli vuotta ilman ihottumaa, mutta sillä 6 kk kuurilla se on nyt pysynyt pois noin 30 vuotta.

En muista antibiootin nimeä, mutta sen muistan että lääkäri varoitti, että kesällä piti varoa aurinkoa eikä ulkomaille saanut mennä rantalomalle kuurin aikana, koska iho paloi paljon normaalia herkemmin.

Doximed

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koettakaa myös ymmärtää miten monenlaisia oireita ja ongelmia eri ihmisillä on. Monet eivät osaa edes kuvailla oireitaan. Koeta siinä sitten selvittää mikä on vialla.

Google osaa diagnosoida paremmin siis. Luettelee vaan oireita oireiden perään. Ehkä lääkärit sillä tavalla näpyttelevätkin jos eivät itse hiffaa

Lääkärit eivät googlette. Lääkäreillä on käytössä Terveysportin tietokannat. Lääketiede on niin laaja asia, että kukaan ei voi kaikkea tietää / muistaa.

Kyllä minun käydessä arvauskeskuksessa lääkäri kirjoitti oireet googleen ja mietti ääneen mikä tauti olisi kyseessä. Näyttö oli minuun päin, joten näin mitä ruudulla tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koettakaa myös ymmärtää miten monenlaisia oireita ja ongelmia eri ihmisillä on. Monet eivät osaa edes kuvailla oireitaan. Koeta siinä sitten selvittää mikä on vialla.

Google osaa diagnosoida paremmin siis. Luettelee vaan oireita oireiden perään. Ehkä lääkärit sillä tavalla näpyttelevätkin jos eivät itse hiffaa

Lääkärit eivät googlette. Lääkäreillä on käytössä Terveysportin tietokannat. Lääketiede on niin laaja asia, että kukaan ei voi kaikkea tietää / muistaa.

Älä höpötä! Kävin pahentuneista ms-taudin oireista tk-lääkärillä. Lääkäri oli nuori nainen. Hän itse sanoi, että "Minäpä googletan vähän ms-tautia, kun se on minulle outo sairaus". 

Googletuksen jälkeen hän soitti päivystävälle neurologille ja sai tältä ohjeet jatkoon.