Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

" päätä itse tarviiko lapsesi antibioottikuurin".. siinä sit olin et okeii joopa joo..en kyl oo mikää lääkäri

”Masennuksen” aiheuttamat fyysiset oireet oli oikeasti aivokasvain. Onneksi leikkaus auttoi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin monet vaan alistuvat tilanteeseen ja terveyskeskuksen tuomioon, eikä hanki toisen tai kolmannen (yksityisen) lääkärin mielipidettä, jos diagnoosi tai lääkehoito on selvästi väärä? Odotetaan suurin piirtein kuolemankielissä vaan ihmeparantumista ja alistutaan? Ei se lääkärissäkäynti nyt niin kallista ole.

Minä olisin nyt kuollut, jos olisin tehnyt niin. Kohdunkaulansyöpä oli ensin vaan runsaat kuukautiset. Sitten se oli kysta. Vasta kokenut gynekologian kirurgi lähetti kolposkopiaan, koska hän tunsi jo näpeissään sisätutkimuksessa, että jotain pahasti vialla. Diagnoosi oli tason 2 syöpä, max taso on 4. Siitä sitten olin todella hyvissä hoidoissa vuoden, ja nyt terve yli 20 vuotta.

Älä vähättele oireitasi. Kirjaa kaikki ylös, jotta muistat. Älä liitä itse vanhoihin tauteihisi. Älä kerro masennusdiagnooseista, jos haet apua fyysiseen vaivaan. Älä kerro edellistä diagnoosia tai käyntiä välttämättä, jos haluat tuoreen mielipiteen. Älä helkkarissa sano, että sulla on "flunssa", jos sulla on hengenahdistusta tai rintakipua. Jos voit todella huonosti, näytä ja kerro se, äläkä esitä urheaa. Jos et jaksa istua, makaa lattialla tk odotustilassa.

Muuten hyvä, mutta koska lääkärit/hoitajat pääsevät myös psykiatrian käynti/diagnoosi tietoihin käsiksi oikein kätevästi, niin ei taida auttaa se, ettet itse kerro masennusdiagnooseista tai vastaavista. Itse kävin todellakin jalkasienen vuoksi lääkärillä toiveissani saada antibioottikuuri vaivaan. Kirjaukseen laitettiin mukaan psykiatrian dg, jonka todenmukaisuudesta ei ole mitään luotettavaa näyttöä/tietoa dgn alkuperästä ei ole. Mistä lie kaivellut noita vanhoja tietoja, se ei selviä potilaskirjauksesta,vaikka lain mukaan näin tulisi ehdottomasti olla. Jos olet joutunut terv.huollossa silmätikuksi, sinut on leimattu loppuiäksesi ja kohtelu/hoito on sen tasoista. Tätä tehdään myös yksityisellä ja henkilökuntahan kulkee eri toimipisteiden välillä siten, että välillä ovat yksityisellä ja välillä julkisella tekemässä keikkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loukkasin polven harrastuksen kautta ja menin päivystykseen, jossa oli nuori mies lääkäri joka väänteli ja käänteli polvea ja sanoi "ei ole ainakaan murtunut, tule parin viikon päästä uudestaan jos kipeä vielä silloin" ja antoi pari päivää saikkua ja buranaa. Neljän päivän päästä menin yksityiselle ja siellä mangeettikuvattiin ja polvessa oli menny eturistiside ja kierukka hajalle. Leikkuupöydälle meni polvi lopulta.

Ja? Eturistiside- ja kierukkavammat paranee joskus itsestään, minkä vuoksi ensin kannattaa seurailla pari viikkoa. Usein myös kuntoutuksella saa yhtä hyvän tuloksen kun leikkauksella. Tottakai yksityisellä tehtiin noin koska ne rahastaa, mutta se että oliko se millään tavalla tarpeen niin epäilen. Mulla oli vastaava potilas just jolla epäilin kierukkavammaa, soitin ortopedian konsultille joka nimenomaan neuvoi oottamaan pari viikkoa jos alkais paranemaan.

Voi kun tietämättömät ei vaahtoais täällä...

Olisin voinut olla minä. Satutin polveni, ensimmäisellä käynnillä otettiin röntgenkuva, josta näkyi, että mikään ei ole murtunut, eikä ole nivelrikkoa. Ravasin vuoden eri tk-lääkäreillä, koska kipu ei loppunut enkä pystynyt kävelemään kunnolla. Sairauslomaa tuli lääkäristä riippuen kerralla viikko - 2 kuukautta. Diagnooseja, tai arvauksia tuli melkein yhtä paljon kuin oli lääkärikäyntejä, oudoin arvaus oli masennus. Kuntoutuksesta ei ollut mainittavaa apua.

Pääsin lopulta vuoden kuluttua armosta uudestaan röntgeniin, jossa todettiin pidemmälle edennyt nivelrikko. Lääkäri totesi kuvan katsottuaan, että jalkahan on oikeasti kipeä.

Mun sana ei riittänyt, eikä se että kävely oli huonoa. Sain lähetteen ortopedille, ja kävin, mutta en uskalla mennä tekonivelleikkaukseen, koska pelkään, että sen jälkeen en kävele ollenkaan. Luottamus lääkäreihin on monesta muustakin syystä huono.

Polvikipuun ei kuitenkaan ole ehdotettu masennuslääkettä enää uusien kuvien jälkeen.

Vieläkään en tiedä, mikä polvessa alkujaan oli, mutta työkyky on alentunut huomattavasti, kipu haittaa elämää ja liikkuminen on edelleen vaikeaa. Kaikkeen tietysti tottuu, en enää edes muista miltä tuntuu kun ei satu.

No itsehän sen sanoit: nivelrikko. Se usein ärtyy jostain lievästä traumasta. Jos siinä on lepokipua ja oireilee, mene tekonivelleikkaukseen.

Ok, eli ajattelet, että trauman jälkeen otettu ensimmäinen puhdas kuva oli virheellinen? Ei siinä kenenkään mielestä ollut mitään. Tietämättömänä maallikkona päättelin, että nivelrikko kehittyi hoitamattoman trauman takia, varsinkin, kun se ei kuulemma tule vuodessa.

Ymmärrän, että lääkäri saattaa määritellä lievän trauman eri tavalla kuin minä. Kipu ja kävelykyky on henkilökohtainen ongelmani, joka ei tapa vaikka invalidisoi.

Ymmärrän senkin, että aina ei voi tehdä mitään, mutta sen voi sanoa, eikä asennoitua niin, että potilas puhuu paskaa eikä tarvitse hoitoa. Huumeita en ole vailla.

Lepokivusta ja myöhemmin tulleista lukkiutumisista huolimatta ajateltiin, että valehtelen. En voinut nukkua kivun takia, diagnoosi oli masennus - rtg oli puhdas ja kipua ei siis voinut olla. Vain kaksi lääkäriä uskoi, että polveen sattui paljon.

Uskaltaisin mennä tekonivelleikkaukseen, kun tietäisin etukäteen kuka osaa tehdä sen. Olisiko vinkkiä siitä, kenen onnistumisprosentti tekonivelleikkauksissa olisi hyvä? Mielellään sellainen, joka ei automaattisesti epäile potilaan valehtelevan, jos jotain meneekin pieleen?

Luultavasti ollut alkavaa nivelrikkoa jo alunperin, vaikea kuvitella että vuodessa kehittyisi kohtalaiseksi/vaikeaksi täysin terve polvi. Ei välttämättä vain näy vielä alkuvaiheessa normaalissa räntgenkuvassa (magneetissa tod.näk. olisi näkynyt). Voinut toki olla myös esim. nivelkierukan repeämä, mutta se monella onkin ensimmäinen merkki alkavasta polven nivelrikosta, etenkin jos tuo vamma ollut suhteellisen lievä ennen polven kipeytymistä.

Polven tekonivelleikkaukset ovat nykypäivänä sen verran rutiinia ja proteesit toimivia, että itse uskaltaisin mennä operaatioon melkein missä vain sairaalassa. Ortopedit tekevät keskussairaaloissakin monta tekoniveltä päivässä ja suurin osa leikkauksista onnistuu hyvin. Uskon että elämänlaatusi parantuisi, jos uskaltaudut leikkaukseen, jos nyt rajoittaa noin paljon elämää.

Kiitos sinulle, noin se varmaan pääsääntöisesti menee, kuten menikin.

Trauma oli kaatuminen lenkillä. Muutaman kuukauden kuluttua kun kävely alkoi sujua, polvi pamahti kävellessä (esim. nivelkierukan repeäminen tai mikä lienee).Tämän jälkeen läääriin ja ne kuvat, joissa ei näkynyt mitään.

Ei tässä nyt enää mitään, olen sopeutunut elämänlaatuuni ja jatkan osaavan ortopedin etsintää.

Tekonivel laitetaan vasta kun on pahimman eli 4.asteen nivelrikko. Tekonivel ei vastaa omaa niveltä se vaan mahdollistaa kävelemisen eikä sillä pysty esim. urheilemaan. 4 asteen nivelrikossa luun pään alkaa kulua, siihen asti on kulunut vain rusto ja syntyy tilanne jossa luunpäät hankaa toisiaan vastaan ilman etta on enää rustoa yhtaan välissä. Tästa syysta käsittääkseni tekonivel voi kannattaa ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Tk lääkäri lähetti ambulanssilla sairaalaan, kun oli mielestään keuhkoveritulppa. Vaiva, joka sairaalassa löytyi, oli munuaisten vajaatoiminta.

Idiootti, olisitko mieluummin jäänyt ilman hoitoa? Molemmat vaivat ovat tärkeitä hoitaa mahd nopeasti ja voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita kuten hengenahdistusta. Niin keuhkoveritulppa kuin munuaisten vajaatoimintakin paree saada mahd nopeasti kiinni niin ennuste on parempi.

Ei lääkäri, mutta olin kärsinyt pitkään kaikenlaisista vatsaoireista ja lopulta tajusin itse että ne johtuvat viljoista. Menin ravitsemusterapeutille jotta saisin ohjeita miten korvaan viljat ruokavaliossa jatkossa. Sain ohjeeksi syödä ruisleipää 😊

Vierailija kirjoitti:

" päätä itse tarviiko lapsesi antibioottikuurin".. siinä sit olin et okeii joopa joo..en kyl oo mikää lääkäri

Mitä tuhonnut voi sanoa lääkärille?

Museoiden ensin kaikilta lähettyvillä olevalta hoitajilta että antaisitteko te tässä tilanteessa lapselle antibiootti kuuria.

Dialyysihoitaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tk lääkäri lähetti ambulanssilla sairaalaan, kun oli mielestään keuhkoveritulppa. Vaiva, joka sairaalassa löytyi, oli munuaisten vajaatoiminta.

Idiootti, olisitko mieluummin jäänyt ilman hoitoa? Molemmat vaivat ovat tärkeitä hoitaa mahd nopeasti ja voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita kuten hengenahdistusta. Niin keuhkoveritulppa kuin munuaisten vajaatoimintakin paree saada mahd nopeasti kiinni niin ennuste on parempi.

Ei tarvitse nimitellä toista idiootiksi. Eikö sulla hyvä ihminen ole mitään käytöstapoja? Bedside manner ei ilmeisesti ole vielä käännetty suomeksi. Onneksi sai hoitoa ambulanssikyydillä, aivan sama mikä diagnoosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin monet vaan alistuvat tilanteeseen ja terveyskeskuksen tuomioon, eikä hanki toisen tai kolmannen (yksityisen) lääkärin mielipidettä, jos diagnoosi tai lääkehoito on selvästi väärä? Odotetaan suurin piirtein kuolemankielissä vaan ihmeparantumista ja alistutaan? Ei se lääkärissäkäynti nyt niin kallista ole.

Minä olisin nyt kuollut, jos olisin tehnyt niin. Kohdunkaulansyöpä oli ensin vaan runsaat kuukautiset. Sitten se oli kysta. Vasta kokenut gynekologian kirurgi lähetti kolposkopiaan, koska hän tunsi jo näpeissään sisätutkimuksessa, että jotain pahasti vialla. Diagnoosi oli tason 2 syöpä, max taso on 4. Siitä sitten olin todella hyvissä hoidoissa vuoden, ja nyt terve yli 20 vuotta.

Älä vähättele oireitasi. Kirjaa kaikki ylös, jotta muistat. Älä liitä itse vanhoihin tauteihisi. Älä kerro masennusdiagnooseista, jos haet apua fyysiseen vaivaan. Älä kerro edellistä diagnoosia tai käyntiä välttämättä, jos haluat tuoreen mielipiteen. Älä helkkarissa sano, että sulla on "flunssa", jos sulla on hengenahdistusta tai rintakipua. Jos voit todella huonosti, näytä ja kerro se, äläkä esitä urheaa. Jos et jaksa istua, makaa lattialla tk odotustilassa.

Muuten hyvä, mutta koska lääkärit/hoitajat pääsevät myös psykiatrian käynti/diagnoosi tietoihin käsiksi oikein kätevästi, niin ei taida auttaa se, ettet itse kerro masennusdiagnooseista tai vastaavista. Itse kävin todellakin jalkasienen vuoksi lääkärillä toiveissani saada antibioottikuuri vaivaan. Kirjaukseen laitettiin mukaan psykiatrian dg, jonka todenmukaisuudesta ei ole mitään luotettavaa näyttöä/tietoa dgn alkuperästä ei ole. Mistä lie kaivellut noita vanhoja tietoja, se ei selviä potilaskirjauksesta,vaikka lain mukaan näin tulisi ehdottomasti olla. Jos olet joutunut terv.huollossa silmätikuksi, sinut on leimattu loppuiäksesi ja kohtelu/hoito on sen tasoista. Tätä tehdään myös yksityisellä ja henkilökuntahan kulkee eri toimipisteiden välillä siten, että välillä ovat yksityisellä ja välillä julkisella tekemässä keikkaa. 

Tämän takia olen jarrutellut omakannassa tietojen jakamista kysyvän nappulan klikkaamista. Mulla on YTHS:llä joitain masennusdiagnooseaja ja on tullut mieleen, että mikä jos lääkäri pikaisesti vilkaisee vanhoja diagnooseja ja sen jälkeen epäillään toiminnallista häiriötä. Etenkin jos johonkin on kirjattu epäily epävakaudesta, sen jälkeen kohtelu muuttuu. Tästä on muuten tutkimuksiakin, kohtelusta psykiatrisen diagnoosin jälkeen, siis tutkimuksessa oli annettu tekaistu psykiatrinen diagnoosi jonka jälkeen hoitohenkilökunta kohteli potilasta huonommin.

Vierailija kirjoitti:

Pyörryin, löin pääni ja olin tajuttomana jonkun aikaa, olin siis yksin kotona. Tk:ssa lääkäri jostain syystä tutki vaan käsivarsia ja määräsi joogaa. Jooh, ei oo tullu toista kertaa käytyä.

Toisin sanoen teki neurologisen tutkimuksen.

Mistäköhän on muuten tullut se käsitys että lääkärin/sairaanhoitajan työssä arvaus (ensin vaiva, sitten hoito) on riittävän hyvin tehty työ ja jossain määrin sallituksi vakioksi muodostunut toimintatapa?

Ymmärrän että aikaan ennen tutkimusmahdollisuuksia päättely on ollut ainoa vaihtoehto, mutta nykyisten tutkimusmahdollisuuksien aikana on absurdia että on ammattiryhmä jolta arvaus riittää jos asian selvittämiseksi on jokin muu keino.

Missä muussa työssä saa pidemmän päälle jatkaa jos arvailee asiakkaiden asioita tarkistamatta niiden tilaa ja vielä estää selvittämästä asian tilaa, en ainakaan heti keksi.

Mitä jos menisin vaikka vaatekauppaan ja siellä olisi myyjä vastassa joka sanoisi että ”Nämä housut otat, tai et ota mitään, sovituskoppiin et mene koska mielestäni sinun ei tarvitse.” ”Tota mut hei, nämä on kaksi kokoa pienemmät kuin yleensä käytän, niin pitäiskö kuitenkin katsoa mulle sopivat?” ”Ei, minä olen vaatekaupassa töissä ja vaatteet ovat osaamisalani. Naamasi ja arvailusi ärsyttää, voitko poistua, saat ostaa huivin kassalta lähtiessäsi jos jotain haluat.”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tk:ssa diagnosoitiin fibromyalgia ilman tutkimuksia.

No, menin toiselle lääkärille, koska mun oireet aaltoilee välillä on hyvä olo mutta stressin takia olen niin kivuissa ja väsynyt etten jaksa päätäkään pystyssä pitämään.

No sainkin Kandin lääkäriksi joka sanoi "en mä ala mua viisaimpien diagnooseihin koskemaan"

Silleen wtf.

En toki väitä, että sulla olis fibro, mutta se kyllä aaltoilee juurikin esim. stressin määrän mukaan.

Toki, mutta minulla ei löydy niitä "kipupisteitä" ei tule saunakrapulaa eikä muitakaan siihen kuuluvia asioita.

Olin kaksi viikkoa kuumeessa ja tuntui kuin leijuisi patjan yläpuolella. Käskettiin ottaa höyryhengitystä. Toiseen terveyskeskukseen pakolla ja kuvissa toinen keuhko tulehtunut ja toinen alkamassa. Noin alakoulun aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljeni kipulääkeiden yliannostus diagnosoitiin humalaksi. Hän kuoli. Itselläni vakava varastoraudanpuute diagnosoitiin keskivaikeaksi masennukseksi. Onneksi menin yksityiselle, enkä aloittanut määrättyjä mielialalääkkeitä. Ei tee mieli enää asioida tk:ssa.

Toivottavasti tutkittiin muutakin kuin Ferrit-arvo ja raudanpuute oli todellinen. Jossain vaiheessa etenkin yksityislääkäreillä oli trendi rahastaa potilaitaan aloittelemalla turhia (ja kalliita) suonensisäisiä rautakuureja ihmisille, joilla ei edes ollut todellista raudanpuutetta. Eli ihmisille joilla jopa tuo Ferrit oli aivan viiterajoissa, toinen rauta-arvo TfR normaali (tai ei edes katsottu) ja hemoglobiini normaali.

Mutta mikäs siinä, jos maksaa itse turhat rautainfuusionsa. Harvoin niistä nyt haittaakaan on muuten kuin lompakolle.

En usko että kukaan yksityinen antaa turhaan suonensisäistä rautaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä muuten on ettei lääkäriin pääse ihan vain pyytämällä aikaa? Hyvin harva siellä huvikseen käy vaikka toki niitäkin on. Täällä saa aina hoitajan kanssa väitellä ajasta. Joka kerta ajan antoa on pitkitetty ja sitten lääkäriltä saa moitteet kun en tullut aiemmin lääkäriin.

Yksityisellä kukaan ei edes kysy miksi olet tänne tulossa.

Nyt asiat vasta sekaisin onkin, nyt kun piti lääkärissä ”asioida” niin piti lähettää kuva tekstiviestinä vaivasta, jäin vain miettimään montaako potilasturvallisuuden pykälää tuokin rikkoo. En kerennyt edes kertoa vaivaa kunnolla kun hoitajalla oli kiire lopettaa puhelu.

Valitettavasti on yllättävän paljon ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista maalaisjärkeä. Pidin aikoinaan yksityisvastaanottoa, jonne etenkin laajan terveysvakuutuksen turvin ja työterveyden kautta hakeutui toinen toistaan kummallisempia tapauksia (saivat siis varata suoraan ajan netin kautta). On tultu näyttämään ihan tavallisia mustelmia, finnejä, naarmuja jne ihan vain "varmuuden vuoksi", kun kerta työnantaja tai vakuutus maksaa. Puhumattakaan siitä tyypillisimmästä turhasta kävijäryhmästä eli lieväoireisista flunssapotilaista (tämä siis ennen korona-aikaa). Sanoisin, että karkeasti n. 50% käynneistä oli turhia ja olisivat hoituneet joko parin päivän seurannalla tai sairaanhoitajan vastaanotolla. Välillä kyllä kirpaisi kirjoittaa 70 euron erikoislääkärin lasku (ja tarvikekulut päälle) työnantajan maksettavaksi jostain finnin puhkaisusta. En minä ainakaan haluaisi, että minun verorahojani käytetään tuollaiseen.

Ei tapahtunut minulle, mutta olin paikalla. Ystävälläni oli pahoja vatsaoireita ja tuntui hyvin ikävänä poltteluna ja närästyksenä ylävatsalla. Mentiin terveysasemalle, missä hoitajat olivat kyllä aivan mahtavia, muttä sitten tämä meidän lääkäri. Joku nuori mies, kandi. Ystävälläni heikkeni oireet ja koki, että turha reissu, mutta olin konsultoinut sukulaistani (joka on lääkäri, pistin hänelle viestejä kun odottelimme tälle lääkärille pääsyä) Sukulaiseni mukaan kuulosti joltain allergiareaktiolta tai sappikiviltä, kun oireet vaihteli ja aaltoili. Kerroin tälle kandille myös millaisena olin oireet nähnyt ja mitä sukulaiseni oli sanonut. Hän oli suositellut jotain piikkiä ja tk-lääkäri sanoi, että joo sellainen on olemassa,  mutta ei. Lääkäri oli sitä mieltä että ihan hyvältähän ystäväsi vaikuttaa ja passitti menemään närästysreseptin kanssa. Lääkärikäynnin aikana ystävälläi oli jonkin aikaa olo ok. Noh, oireet tuli hetken päästä takaisin ja sanoin ystävälleni että nyt mennään takaisin ja otetaan se piikki. Oli nyt paljon huonommassa kunnossa, itki oikein kivusta. Päästiin nopeasti sisään, kun kerroin vastaanottavalle hoitajalle tilanteen. Ystäväni oli pahasti kivun kourissa, hädin tuskin pystyi puhumaan. Hoitaja kysyi että johtuuko tämä piikistä, mutta kun kerroin ettei sitä laitettu, hoitaja oli että häh, kyllä se olisi pitänyt laittaa ja hän näkikin heti, mikä ystävääni vaivasi. Sappikiviepäily. Vähän ajan päästä hoitaja laittoi piikin ja olo helpottui. Myöhemmin todettiin että sappikivet. Elikkä joo, tämmönen.Ymmärtäähän sinänsä jos kandi ei kaikkea tiedä, mutta silti pitäisi hänen kai kokeneilta kysellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loukkasin polven harrastuksen kautta ja menin päivystykseen, jossa oli nuori mies lääkäri joka väänteli ja käänteli polvea ja sanoi "ei ole ainakaan murtunut, tule parin viikon päästä uudestaan jos kipeä vielä silloin" ja antoi pari päivää saikkua ja buranaa. Neljän päivän päästä menin yksityiselle ja siellä mangeettikuvattiin ja polvessa oli menny eturistiside ja kierukka hajalle. Leikkuupöydälle meni polvi lopulta.

Ja? Eturistiside- ja kierukkavammat paranee joskus itsestään, minkä vuoksi ensin kannattaa seurailla pari viikkoa. Usein myös kuntoutuksella saa yhtä hyvän tuloksen kun leikkauksella. Tottakai yksityisellä tehtiin noin koska ne rahastaa, mutta se että oliko se millään tavalla tarpeen niin epäilen. Mulla oli vastaava potilas just jolla epäilin kierukkavammaa, soitin ortopedian konsultille joka nimenomaan neuvoi oottamaan pari viikkoa jos alkais paranemaan.

Voi kun tietämättömät ei vaahtoais täällä...

Olisin voinut olla minä. Satutin polveni, ensimmäisellä käynnillä otettiin röntgenkuva, josta näkyi, että mikään ei ole murtunut, eikä ole nivelrikkoa. Ravasin vuoden eri tk-lääkäreillä, koska kipu ei loppunut enkä pystynyt kävelemään kunnolla. Sairauslomaa tuli lääkäristä riippuen kerralla viikko - 2 kuukautta. Diagnooseja, tai arvauksia tuli melkein yhtä paljon kuin oli lääkärikäyntejä, oudoin arvaus oli masennus. Kuntoutuksesta ei ollut mainittavaa apua.

Pääsin lopulta vuoden kuluttua armosta uudestaan röntgeniin, jossa todettiin pidemmälle edennyt nivelrikko. Lääkäri totesi kuvan katsottuaan, että jalkahan on oikeasti kipeä.

Mun sana ei riittänyt, eikä se että kävely oli huonoa. Sain lähetteen ortopedille, ja kävin, mutta en uskalla mennä tekonivelleikkaukseen, koska pelkään, että sen jälkeen en kävele ollenkaan. Luottamus lääkäreihin on monesta muustakin syystä huono.

Polvikipuun ei kuitenkaan ole ehdotettu masennuslääkettä enää uusien kuvien jälkeen.

Vieläkään en tiedä, mikä polvessa alkujaan oli, mutta työkyky on alentunut huomattavasti, kipu haittaa elämää ja liikkuminen on edelleen vaikeaa. Kaikkeen tietysti tottuu, en enää edes muista miltä tuntuu kun ei satu.

No itsehän sen sanoit: nivelrikko. Se usein ärtyy jostain lievästä traumasta. Jos siinä on lepokipua ja oireilee, mene tekonivelleikkaukseen.

Ok, eli ajattelet, että trauman jälkeen otettu ensimmäinen puhdas kuva oli virheellinen? Ei siinä kenenkään mielestä ollut mitään. Tietämättömänä maallikkona päättelin, että nivelrikko kehittyi hoitamattoman trauman takia, varsinkin, kun se ei kuulemma tule vuodessa.

Ymmärrän, että lääkäri saattaa määritellä lievän trauman eri tavalla kuin minä. Kipu ja kävelykyky on henkilökohtainen ongelmani, joka ei tapa vaikka invalidisoi.

Ymmärrän senkin, että aina ei voi tehdä mitään, mutta sen voi sanoa, eikä asennoitua niin, että potilas puhuu paskaa eikä tarvitse hoitoa. Huumeita en ole vailla.

Lepokivusta ja myöhemmin tulleista lukkiutumisista huolimatta ajateltiin, että valehtelen. En voinut nukkua kivun takia, diagnoosi oli masennus - rtg oli puhdas ja kipua ei siis voinut olla. Vain kaksi lääkäriä uskoi, että polveen sattui paljon.

Uskaltaisin mennä tekonivelleikkaukseen, kun tietäisin etukäteen kuka osaa tehdä sen. Olisiko vinkkiä siitä, kenen onnistumisprosentti tekonivelleikkauksissa olisi hyvä? Mielellään sellainen, joka ei automaattisesti epäile potilaan valehtelevan, jos jotain meneekin pieleen?

Luultavasti ollut alkavaa nivelrikkoa jo alunperin, vaikea kuvitella että vuodessa kehittyisi kohtalaiseksi/vaikeaksi täysin terve polvi. Ei välttämättä vain näy vielä alkuvaiheessa normaalissa räntgenkuvassa (magneetissa tod.näk. olisi näkynyt). Voinut toki olla myös esim. nivelkierukan repeämä, mutta se monella onkin ensimmäinen merkki alkavasta polven nivelrikosta, etenkin jos tuo vamma ollut suhteellisen lievä ennen polven kipeytymistä.

Polven tekonivelleikkaukset ovat nykypäivänä sen verran rutiinia ja proteesit toimivia, että itse uskaltaisin mennä operaatioon melkein missä vain sairaalassa. Ortopedit tekevät keskussairaaloissakin monta tekoniveltä päivässä ja suurin osa leikkauksista onnistuu hyvin. Uskon että elämänlaatusi parantuisi, jos uskaltaudut leikkaukseen, jos nyt rajoittaa noin paljon elämää.

Kiitos sinulle, noin se varmaan pääsääntöisesti menee, kuten menikin.

Trauma oli kaatuminen lenkillä. Muutaman kuukauden kuluttua kun kävely alkoi sujua, polvi pamahti kävellessä (esim. nivelkierukan repeäminen tai mikä lienee).Tämän jälkeen läääriin ja ne kuvat, joissa ei näkynyt mitään.

Ei tässä nyt enää mitään, olen sopeutunut elämänlaatuuni ja jatkan osaavan ortopedin etsintää.

Tekonivel laitetaan vasta kun on pahimman eli 4.asteen nivelrikko. Tekonivel ei vastaa omaa niveltä se vaan mahdollistaa kävelemisen eikä sillä pysty esim. urheilemaan. 4 asteen nivelrikossa luun pään alkaa kulua, siihen asti on kulunut vain rusto ja syntyy tilanne jossa luunpäät hankaa toisiaan vastaan ilman etta on enää rustoa yhtaan välissä. Tästa syysta käsittääkseni tekonivel voi kannattaa ottaa.

Tiedän ihmisen, jolla on molempiin polviin laitettu tekonivelet. Ihan vaivattomasti hiihtää, ui, lenkkeilee, pyöräilee, käy salilla, tekee porrastreeniä yms. Että kyllä pystyy urheilemaan.

Tän on täytyny tapahtua Kouvolassa. On vaan niin tuttua itelleni.

Joutunut käymään pari kertaa tk:ssa.

1. Arveltiin myyräkuumeeksi. Olikin myyräkuume.

2. Arveltiin keuhkokuumeeksi. Olikin keuhkokuume.

Vierailija kirjoitti:

Paikallinen tk kyllä ansaitsee  pilkkanimensä arvauskeskus!

Lapsellani oli mukamas syyhy, lopulta selvisi että hänelle on puhjennut eläinallergia ja oirehti siliteltyään parhaan kaverinsa kissaa.

Mieheni kaatui pyörällä ja mursi kaksi sormeaan, lääkäri ei katsonut aiheelliseksi kuvata ja sitoi vain sideharsolla sormet kiinni toisiinsa sekä käski heilutella niitä. Miehen oli hankala tehdä töitä ja hakeutui uudelleen lääkäriin, jolloin todettiin jo luutuvat  murtumat. Sormet eivät  enää ikinä toimi normaalisti.

Minulla oli rajuja vatsavaivoja ja lääkäri suositteli kaurapuuroa ja ruisleipää, suuttui kun sanoin että niistä vasta kipeäksi tulenkin. Lopulta tehtiin keliakia- testi joka oli positiivinen jolloin lääkäri vielä heitti kuolemattoman lauseen, että hänen mielestään tälläistä "kelitakiaa" ei ole olemassa!

Isä satutti selkänsä pihahommissa ja lääkäri käski roikkua puussa jotta selkä vetreytyisi, tämä roikkuminenhan sitten johtik ambulanssikyytiin ja leikkaukseen!  Välilevyn  repeämä..Vaadin isääni tekemään kantelun mutta ei suostunut. 

"Kelitakia", tuo lääkäri kuullostaa ihan joltain seitsemänkymppiseltä joka käy "sipimarketassa"! Sama lääkärikö sinne puuhun pisti roikkumaan? Mikä ihmeen perähikiän terveyskeskus on kyseessä?