Lue keskustelun säännöt.
Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet
itse sain refluksioireisiin burana-kuurin. Ibuprofeeni on muuten yksi refluksitaudin aiheuttajista.
Kommentit (2561)
Vierailija kirjoitti:
Endometrioosi oli stressivatsa, astma normaalia lapsella, kilpirauhastulehdus alkoholismia, murtunut selkänikama lihasvenähdys...
Joo, konkreettinen esimerkki siitä, että julkisella puolella ei todellakaan osata endometrioosia tunnistaa ja se diagnoosiviive on sitten sen 6-9 vuotta. Jumalan kiitos itselläni ei ole ollut, koska käynyt yksityisellä, MUTTA muistan silloin takavuosina, kun työterveyslääkärin mielestä oli vain vatsatautia kovat, toispuoleiset kivut alavatsalla. Sattumoisin oli isot munasarjakystat, kun gynekologi tutki!
Siihen on syynsä, miksi en arvauskeskusta käytä lainkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loukkasin polven harrastuksen kautta ja menin päivystykseen, jossa oli nuori mies lääkäri joka väänteli ja käänteli polvea ja sanoi "ei ole ainakaan murtunut, tule parin viikon päästä uudestaan jos kipeä vielä silloin" ja antoi pari päivää saikkua ja buranaa. Neljän päivän päästä menin yksityiselle ja siellä mangeettikuvattiin ja polvessa oli menny eturistiside ja kierukka hajalle. Leikkuupöydälle meni polvi lopulta.
Ja? Eturistiside- ja kierukkavammat paranee joskus itsestään, minkä vuoksi ensin kannattaa seurailla pari viikkoa. Usein myös kuntoutuksella saa yhtä hyvän tuloksen kun leikkauksella. Tottakai yksityisellä tehtiin noin koska ne rahastaa, mutta se että oliko se millään tavalla tarpeen niin epäilen. Mulla oli vastaava potilas just jolla epäilin kierukkavammaa, soitin ortopedian konsultille joka nimenomaan neuvoi oottamaan pari viikkoa jos alkais paranemaan.
Voi kun tietämättömät ei vaahtoais täällä...
Olisin voinut olla minä. Satutin polveni, ensimmäisellä käynnillä otettiin röntgenkuva, josta näkyi, että mikään ei ole murtunut, eikä ole nivelrikkoa. Ravasin vuoden eri tk-lääkäreillä, koska kipu ei loppunut enkä pystynyt kävelemään kunnolla. Sairauslomaa tuli lääkäristä riippuen kerralla viikko - 2 kuukautta. Diagnooseja, tai arvauksia tuli melkein yhtä paljon kuin oli lääkärikäyntejä, oudoin arvaus oli masennus. Kuntoutuksesta ei ollut mainittavaa apua.
Pääsin lopulta vuoden kuluttua armosta uudestaan röntgeniin, jossa todettiin pidemmälle edennyt nivelrikko. Lääkäri totesi kuvan katsottuaan, että jalkahan on oikeasti kipeä.
Mun sana ei riittänyt, eikä se että kävely oli huonoa. Sain lähetteen ortopedille, ja kävin, mutta en uskalla mennä tekonivelleikkaukseen, koska pelkään, että sen jälkeen en kävele ollenkaan. Luottamus lääkäreihin on monesta muustakin syystä huono.
Polvikipuun ei kuitenkaan ole ehdotettu masennuslääkettä enää uusien kuvien jälkeen.
Vieläkään en tiedä, mikä polvessa alkujaan oli, mutta työkyky on alentunut huomattavasti, kipu haittaa elämää ja liikkuminen on edelleen vaikeaa. Kaikkeen tietysti tottuu, en enää edes muista miltä tuntuu kun ei satu.
No itsehän sen sanoit: nivelrikko. Se usein ärtyy jostain lievästä traumasta. Jos siinä on lepokipua ja oireilee, mene tekonivelleikkaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Endometrioosi oli stressivatsa, astma normaalia lapsella, kilpirauhastulehdus alkoholismia, murtunut selkänikama lihasvenähdys...
Joo, konkreettinen esimerkki siitä, että julkisella puolella ei todellakaan osata endometrioosia tunnistaa ja se diagnoosiviive on sitten sen 6-9 vuotta. Jumalan kiitos itselläni ei ole ollut, koska käynyt yksityisellä, MUTTA muistan silloin takavuosina, kun työterveyslääkärin mielestä oli vain vatsatautia kovat, toispuoleiset kivut alavatsalla. Sattumoisin oli isot munasarjakystat, kun gynekologi tutki!
Siihen on syynsä, miksi en arvauskeskusta käytä lainkaan...
Voi ei, harkitse nyt vielä, terveyskeskukseen kun niin kovasti toivotaan teitä työikäisiä. Not. Eiköhän se nimenomaan ole idea, että työikäiset käyttäisivät ihan sitä työterveyshuoltoa...?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljeni kipulääkeiden yliannostus diagnosoitiin humalaksi. Hän kuoli. Itselläni vakava varastoraudanpuute diagnosoitiin keskivaikeaksi masennukseksi. Onneksi menin yksityiselle, enkä aloittanut määrättyjä mielialalääkkeitä. Ei tee mieli enää asioida tk:ssa.
Toivottavasti tutkittiin muutakin kuin Ferrit-arvo ja raudanpuute oli todellinen. Jossain vaiheessa etenkin yksityislääkäreillä oli trendi rahastaa potilaitaan aloittelemalla turhia (ja kalliita) suonensisäisiä rautakuureja ihmisille, joilla ei edes ollut todellista raudanpuutetta. Eli ihmisille joilla jopa tuo Ferrit oli aivan viiterajoissa, toinen rauta-arvo TfR normaali (tai ei edes katsottu) ja hemoglobiini normaali.
Mutta mikäs siinä, jos maksaa itse turhat rautainfuusionsa. Harvoin niistä nyt haittaakaan on muuten kuin lompakolle.
Kyllä kaikki tutkittiin tarkkaan ja ferritiini oli 9. En saanut infuusiota, vaan rauy0talääkkeet ja nyt ferritiini on 45. Kaikki sanovat että olen kuin eri ihminen. Ennen en jaksanut kuin nukkua. Normaali hemoglobiini ei poissulje varastoraudanpuutetta, se oli minullakin normaali.
Hyvä että tehosi. Jos hyvin matala ferrit, niin silloin toki rauta hyvä ainakin kokeilla, vaikka tästäkin vähän kaksi eri koulukuntaa on. Enemmän ongelmallisena näkisin, että jotkut lääkärit aloittavat rautakuureja ihan normaaliarvoillakin.
Ai, enpä ole ennen kuullutkaan, mutta viljan fytaatit estävät raudan imeytymisen. Kumpaan se kuuluu?
https://yle.fi/uutiset/3-7885478
Miksi niin monet vaan alistuvat tilanteeseen ja terveyskeskuksen tuomioon, eikä hanki toisen tai kolmannen (yksityisen) lääkärin mielipidettä, jos diagnoosi tai lääkehoito on selvästi väärä? Odotetaan suurin piirtein kuolemankielissä vaan ihmeparantumista ja alistutaan? Ei se lääkärissäkäynti nyt niin kallista ole.
Minä olisin nyt kuollut, jos olisin tehnyt niin. Kohdunkaulansyöpä oli ensin vaan runsaat kuukautiset. Sitten se oli kysta. Vasta kokenut gynekologian kirurgi lähetti kolposkopiaan, koska hän tunsi jo näpeissään sisätutkimuksessa, että jotain pahasti vialla. Diagnoosi oli tason 2 syöpä, max taso on 4. Siitä sitten olin todella hyvissä hoidoissa vuoden, ja nyt terve yli 20 vuotta.
Älä vähättele oireitasi. Kirjaa kaikki ylös, jotta muistat. Älä liitä itse vanhoihin tauteihisi. Älä kerro masennusdiagnooseista, jos haet apua fyysiseen vaivaan. Älä kerro edellistä diagnoosia tai käyntiä välttämättä, jos haluat tuoreen mielipiteen. Älä helkkarissa sano, että sulla on "flunssa", jos sulla on hengenahdistusta tai rintakipua. Jos voit todella huonosti, näytä ja kerro se, äläkä esitä urheaa. Jos et jaksa istua, makaa lattialla tk odotustilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loukkasin polven harrastuksen kautta ja menin päivystykseen, jossa oli nuori mies lääkäri joka väänteli ja käänteli polvea ja sanoi "ei ole ainakaan murtunut, tule parin viikon päästä uudestaan jos kipeä vielä silloin" ja antoi pari päivää saikkua ja buranaa. Neljän päivän päästä menin yksityiselle ja siellä mangeettikuvattiin ja polvessa oli menny eturistiside ja kierukka hajalle. Leikkuupöydälle meni polvi lopulta.
Ja? Eturistiside- ja kierukkavammat paranee joskus itsestään, minkä vuoksi ensin kannattaa seurailla pari viikkoa. Usein myös kuntoutuksella saa yhtä hyvän tuloksen kun leikkauksella. Tottakai yksityisellä tehtiin noin koska ne rahastaa, mutta se että oliko se millään tavalla tarpeen niin epäilen. Mulla oli vastaava potilas just jolla epäilin kierukkavammaa, soitin ortopedian konsultille joka nimenomaan neuvoi oottamaan pari viikkoa jos alkais paranemaan.
Voi kun tietämättömät ei vaahtoais täällä...
Olisin voinut olla minä. Satutin polveni, ensimmäisellä käynnillä otettiin röntgenkuva, josta näkyi, että mikään ei ole murtunut, eikä ole nivelrikkoa. Ravasin vuoden eri tk-lääkäreillä, koska kipu ei loppunut enkä pystynyt kävelemään kunnolla. Sairauslomaa tuli lääkäristä riippuen kerralla viikko - 2 kuukautta. Diagnooseja, tai arvauksia tuli melkein yhtä paljon kuin oli lääkärikäyntejä, oudoin arvaus oli masennus. Kuntoutuksesta ei ollut mainittavaa apua.
Pääsin lopulta vuoden kuluttua armosta uudestaan röntgeniin, jossa todettiin pidemmälle edennyt nivelrikko. Lääkäri totesi kuvan katsottuaan, että jalkahan on oikeasti kipeä.
Mun sana ei riittänyt, eikä se että kävely oli huonoa. Sain lähetteen ortopedille, ja kävin, mutta en uskalla mennä tekonivelleikkaukseen, koska pelkään, että sen jälkeen en kävele ollenkaan. Luottamus lääkäreihin on monesta muustakin syystä huono.
Polvikipuun ei kuitenkaan ole ehdotettu masennuslääkettä enää uusien kuvien jälkeen.
Vieläkään en tiedä, mikä polvessa alkujaan oli, mutta työkyky on alentunut huomattavasti, kipu haittaa elämää ja liikkuminen on edelleen vaikeaa. Kaikkeen tietysti tottuu, en enää edes muista miltä tuntuu kun ei satu.
No itsehän sen sanoit: nivelrikko. Se usein ärtyy jostain lievästä traumasta. Jos siinä on lepokipua ja oireilee, mene tekonivelleikkaukseen.
Ok, eli ajattelet, että trauman jälkeen otettu ensimmäinen puhdas kuva oli virheellinen? Ei siinä kenenkään mielestä ollut mitään. Tietämättömänä maallikkona päättelin, että nivelrikko kehittyi hoitamattoman trauman takia, varsinkin, kun se ei kuulemma tule vuodessa.
Ymmärrän, että lääkäri saattaa määritellä lievän trauman eri tavalla kuin minä. Kipu ja kävelykyky on henkilökohtainen ongelmani, joka ei tapa vaikka invalidisoi.
Ymmärrän senkin, että aina ei voi tehdä mitään, mutta sen voi sanoa, eikä asennoitua niin, että potilas puhuu paskaa eikä tarvitse hoitoa. Huumeita en ole vailla.
Lepokivusta ja myöhemmin tulleista lukkiutumisista huolimatta ajateltiin, että valehtelen. En voinut nukkua kivun takia, diagnoosi oli masennus - rtg oli puhdas ja kipua ei siis voinut olla. Vain kaksi lääkäriä uskoi, että polveen sattui paljon.
Uskaltaisin mennä tekonivelleikkaukseen, kun tietäisin etukäteen kuka osaa tehdä sen. Olisiko vinkkiä siitä, kenen onnistumisprosentti tekonivelleikkauksissa olisi hyvä? Mielellään sellainen, joka ei automaattisesti epäile potilaan valehtelevan, jos jotain meneekin pieleen?
Korvien välissä vikaa.
Oikeasti oli välikorvassa vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä muuten on ettei lääkäriin pääse ihan vain pyytämällä aikaa? Hyvin harva siellä huvikseen käy vaikka toki niitäkin on. Täällä saa aina hoitajan kanssa väitellä ajasta. Joka kerta ajan antoa on pitkitetty ja sitten lääkäriltä saa moitteet kun en tullut aiemmin lääkäriin.
Yksityisellä kukaan ei edes kysy miksi olet tänne tulossa.
Nyt asiat vasta sekaisin onkin, nyt kun piti lääkärissä ”asioida” niin piti lähettää kuva tekstiviestinä vaivasta, jäin vain miettimään montaako potilasturvallisuuden pykälää tuokin rikkoo. En kerennyt edes kertoa vaivaa kunnolla kun hoitajalla oli kiire lopettaa puhelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loukkasin polven harrastuksen kautta ja menin päivystykseen, jossa oli nuori mies lääkäri joka väänteli ja käänteli polvea ja sanoi "ei ole ainakaan murtunut, tule parin viikon päästä uudestaan jos kipeä vielä silloin" ja antoi pari päivää saikkua ja buranaa. Neljän päivän päästä menin yksityiselle ja siellä mangeettikuvattiin ja polvessa oli menny eturistiside ja kierukka hajalle. Leikkuupöydälle meni polvi lopulta.
Ja? Eturistiside- ja kierukkavammat paranee joskus itsestään, minkä vuoksi ensin kannattaa seurailla pari viikkoa. Usein myös kuntoutuksella saa yhtä hyvän tuloksen kun leikkauksella. Tottakai yksityisellä tehtiin noin koska ne rahastaa, mutta se että oliko se millään tavalla tarpeen niin epäilen. Mulla oli vastaava potilas just jolla epäilin kierukkavammaa, soitin ortopedian konsultille joka nimenomaan neuvoi oottamaan pari viikkoa jos alkais paranemaan.
Voi kun tietämättömät ei vaahtoais täällä...
Olisin voinut olla minä. Satutin polveni, ensimmäisellä käynnillä otettiin röntgenkuva, josta näkyi, että mikään ei ole murtunut, eikä ole nivelrikkoa. Ravasin vuoden eri tk-lääkäreillä, koska kipu ei loppunut enkä pystynyt kävelemään kunnolla. Sairauslomaa tuli lääkäristä riippuen kerralla viikko - 2 kuukautta. Diagnooseja, tai arvauksia tuli melkein yhtä paljon kuin oli lääkärikäyntejä, oudoin arvaus oli masennus. Kuntoutuksesta ei ollut mainittavaa apua.
Pääsin lopulta vuoden kuluttua armosta uudestaan röntgeniin, jossa todettiin pidemmälle edennyt nivelrikko. Lääkäri totesi kuvan katsottuaan, että jalkahan on oikeasti kipeä.
Mun sana ei riittänyt, eikä se että kävely oli huonoa. Sain lähetteen ortopedille, ja kävin, mutta en uskalla mennä tekonivelleikkaukseen, koska pelkään, että sen jälkeen en kävele ollenkaan. Luottamus lääkäreihin on monesta muustakin syystä huono.
Polvikipuun ei kuitenkaan ole ehdotettu masennuslääkettä enää uusien kuvien jälkeen.
Vieläkään en tiedä, mikä polvessa alkujaan oli, mutta työkyky on alentunut huomattavasti, kipu haittaa elämää ja liikkuminen on edelleen vaikeaa. Kaikkeen tietysti tottuu, en enää edes muista miltä tuntuu kun ei satu.
No itsehän sen sanoit: nivelrikko. Se usein ärtyy jostain lievästä traumasta. Jos siinä on lepokipua ja oireilee, mene tekonivelleikkaukseen.
Ok, eli ajattelet, että trauman jälkeen otettu ensimmäinen puhdas kuva oli virheellinen? Ei siinä kenenkään mielestä ollut mitään. Tietämättömänä maallikkona päättelin, että nivelrikko kehittyi hoitamattoman trauman takia, varsinkin, kun se ei kuulemma tule vuodessa.
Ymmärrän, että lääkäri saattaa määritellä lievän trauman eri tavalla kuin minä. Kipu ja kävelykyky on henkilökohtainen ongelmani, joka ei tapa vaikka invalidisoi.
Ymmärrän senkin, että aina ei voi tehdä mitään, mutta sen voi sanoa, eikä asennoitua niin, että potilas puhuu paskaa eikä tarvitse hoitoa. Huumeita en ole vailla.
Lepokivusta ja myöhemmin tulleista lukkiutumisista huolimatta ajateltiin, että valehtelen. En voinut nukkua kivun takia, diagnoosi oli masennus - rtg oli puhdas ja kipua ei siis voinut olla. Vain kaksi lääkäriä uskoi, että polveen sattui paljon.
Uskaltaisin mennä tekonivelleikkaukseen, kun tietäisin etukäteen kuka osaa tehdä sen. Olisiko vinkkiä siitä, kenen onnistumisprosentti tekonivelleikkauksissa olisi hyvä? Mielellään sellainen, joka ei automaattisesti epäile potilaan valehtelevan, jos jotain meneekin pieleen?
Luultavasti ollut alkavaa nivelrikkoa jo alunperin, vaikea kuvitella että vuodessa kehittyisi kohtalaiseksi/vaikeaksi täysin terve polvi. Ei välttämättä vain näy vielä alkuvaiheessa normaalissa räntgenkuvassa (magneetissa tod.näk. olisi näkynyt). Voinut toki olla myös esim. nivelkierukan repeämä, mutta se monella onkin ensimmäinen merkki alkavasta polven nivelrikosta, etenkin jos tuo vamma ollut suhteellisen lievä ennen polven kipeytymistä.
Polven tekonivelleikkaukset ovat nykypäivänä sen verran rutiinia ja proteesit toimivia, että itse uskaltaisin mennä operaatioon melkein missä vain sairaalassa. Ortopedit tekevät keskussairaaloissakin monta tekoniveltä päivässä ja suurin osa leikkauksista onnistuu hyvin. Uskon että elämänlaatusi parantuisi, jos uskaltaudut leikkaukseen, jos nyt rajoittaa noin paljon elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hollantilainen lääkäri kirjoitti:
Korvien välissä vikaa.
Oikeasti oli välikorvassa vikaa.
https://jamanetwork.com/journals/jamaotolaryngology/article-abstract/62…
Voiko tuo vaikuttaa sinnekin, kun nieluun ainakin vaikuttaa? Nielussa on se poikittaisjuovalihas, tiiät kai?
Tk:ssa diagnosoitiin fibromyalgia ilman tutkimuksia.
No, menin toiselle lääkärille, koska mun oireet aaltoilee välillä on hyvä olo mutta stressin takia olen niin kivuissa ja väsynyt etten jaksa päätäkään pystyssä pitämään.
No sainkin Kandin lääkäriksi joka sanoi "en mä ala mua viisaimpien diagnooseihin koskemaan"
Silleen wtf.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paikallinen tk kyllä ansaitsee pilkkanimensä arvauskeskus!
Lapsellani oli mukamas syyhy, lopulta selvisi että hänelle on puhjennut eläinallergia ja oirehti siliteltyään parhaan kaverinsa kissaa.
Mieheni kaatui pyörällä ja mursi kaksi sormeaan, lääkäri ei katsonut aiheelliseksi kuvata ja sitoi vain sideharsolla sormet kiinni toisiinsa sekä käski heilutella niitä. Miehen oli hankala tehdä töitä ja hakeutui uudelleen lääkäriin, jolloin todettiin jo luutuvat murtumat. Sormet eivät enää ikinä toimi normaalisti.
Minulla oli rajuja vatsavaivoja ja lääkäri suositteli kaurapuuroa ja ruisleipää, suuttui kun sanoin että niistä vasta kipeäksi tulenkin. Lopulta tehtiin keliakia- testi joka oli positiivinen jolloin lääkäri vielä heitti kuolemattoman lauseen, että hänen mielestään tälläistä "kelitakiaa" ei ole olemassa!
Isä satutti selkänsä pihahommissa ja lääkäri käski roikkua puussa jotta selkä vetreytyisi, tämä roikkuminenhan sitten johtik ambulanssikyytiin ja leikkaukseen! Välilevyn repeämä..Vaadin isääni tekemään kantelun mutta ei suostunut.
Joskus teini-ikäisenä olin flunssassa ja sen yhteydessä molempien silmien alaluomet yhtäkkiä turposivat. Olin silloin ja olen edelleen monta kertaa vuodessa flunssassa, tosin niin, että kovinkaan usein ei ole oman jaksamisen takia tarvinnut olla montaa päivää pois koulusta/töistä (kuumetta on harvoin ja pääoireena yleensä nenän tukkoisuus). Se on sitten eri asia, miksi olen näin usein kipeänä, saattaa olla allergiaakin.
No anyways. Palomies-sairaankuljettajana toiminut isäni totesi heti, että silmien turpoaminen johtuu poskiontelotulehduksesta (hänelläkin näitä tulehduksia usein, lienee perinnöllistä). Siltä se tuntuikin, poskissa oli painetta ja flunssakin oli jo kestänyt melkein kaksi viikkoa. Kun samana iltana mentiin terkkarin päivystykseen, lääkärin diagnoosi oli perinteinen: meikit jääneet putsaamatta ja siitä syntynyt tulehdus. Ei edes ultrannut poskionteloita, vaikka kaikki oireet kerrottiin.
Sain silmiin antibioottivoidetta, jolla turvotus laskikin viikossa. Vielä viikon vietin ilman meikkiä ihan varmuuden vuoksi. Oireet kuitenkin palasivat salamana takaisin, sekä turvotus että flunssa. Tällä kertaa mentiin tutulle lääkärille, joka heti ensimmäisenä katsoi poskiontelot ja sieltähän se tulehdus löytyi. Sen koommin ei ole silmät turpoilleet poskiontelotulehdusten saatika putsaamattomien meikkien takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loukkasin polven harrastuksen kautta ja menin päivystykseen, jossa oli nuori mies lääkäri joka väänteli ja käänteli polvea ja sanoi "ei ole ainakaan murtunut, tule parin viikon päästä uudestaan jos kipeä vielä silloin" ja antoi pari päivää saikkua ja buranaa. Neljän päivän päästä menin yksityiselle ja siellä mangeettikuvattiin ja polvessa oli menny eturistiside ja kierukka hajalle. Leikkuupöydälle meni polvi lopulta.
Ja? Eturistiside- ja kierukkavammat paranee joskus itsestään, minkä vuoksi ensin kannattaa seurailla pari viikkoa. Usein myös kuntoutuksella saa yhtä hyvän tuloksen kun leikkauksella. Tottakai yksityisellä tehtiin noin koska ne rahastaa, mutta se että oliko se millään tavalla tarpeen niin epäilen. Mulla oli vastaava potilas just jolla epäilin kierukkavammaa, soitin ortopedian konsultille joka nimenomaan neuvoi oottamaan pari viikkoa jos alkais paranemaan.
Voi kun tietämättömät ei vaahtoais täällä...
Olisin voinut olla minä. Satutin polveni, ensimmäisellä käynnillä otettiin röntgenkuva, josta näkyi, että mikään ei ole murtunut, eikä ole nivelrikkoa. Ravasin vuoden eri tk-lääkäreillä, koska kipu ei loppunut enkä pystynyt kävelemään kunnolla. Sairauslomaa tuli lääkäristä riippuen kerralla viikko - 2 kuukautta. Diagnooseja, tai arvauksia tuli melkein yhtä paljon kuin oli lääkärikäyntejä, oudoin arvaus oli masennus. Kuntoutuksesta ei ollut mainittavaa apua.
Pääsin lopulta vuoden kuluttua armosta uudestaan röntgeniin, jossa todettiin pidemmälle edennyt nivelrikko. Lääkäri totesi kuvan katsottuaan, että jalkahan on oikeasti kipeä.
Mun sana ei riittänyt, eikä se että kävely oli huonoa. Sain lähetteen ortopedille, ja kävin, mutta en uskalla mennä tekonivelleikkaukseen, koska pelkään, että sen jälkeen en kävele ollenkaan. Luottamus lääkäreihin on monesta muustakin syystä huono.
Polvikipuun ei kuitenkaan ole ehdotettu masennuslääkettä enää uusien kuvien jälkeen.
Vieläkään en tiedä, mikä polvessa alkujaan oli, mutta työkyky on alentunut huomattavasti, kipu haittaa elämää ja liikkuminen on edelleen vaikeaa. Kaikkeen tietysti tottuu, en enää edes muista miltä tuntuu kun ei satu.
No itsehän sen sanoit: nivelrikko. Se usein ärtyy jostain lievästä traumasta. Jos siinä on lepokipua ja oireilee, mene tekonivelleikkaukseen.
Ok, eli ajattelet, että trauman jälkeen otettu ensimmäinen puhdas kuva oli virheellinen? Ei siinä kenenkään mielestä ollut mitään. Tietämättömänä maallikkona päättelin, että nivelrikko kehittyi hoitamattoman trauman takia, varsinkin, kun se ei kuulemma tule vuodessa.
Ymmärrän, että lääkäri saattaa määritellä lievän trauman eri tavalla kuin minä. Kipu ja kävelykyky on henkilökohtainen ongelmani, joka ei tapa vaikka invalidisoi.
Ymmärrän senkin, että aina ei voi tehdä mitään, mutta sen voi sanoa, eikä asennoitua niin, että potilas puhuu paskaa eikä tarvitse hoitoa. Huumeita en ole vailla.
Lepokivusta ja myöhemmin tulleista lukkiutumisista huolimatta ajateltiin, että valehtelen. En voinut nukkua kivun takia, diagnoosi oli masennus - rtg oli puhdas ja kipua ei siis voinut olla. Vain kaksi lääkäriä uskoi, että polveen sattui paljon.
Uskaltaisin mennä tekonivelleikkaukseen, kun tietäisin etukäteen kuka osaa tehdä sen. Olisiko vinkkiä siitä, kenen onnistumisprosentti tekonivelleikkauksissa olisi hyvä? Mielellään sellainen, joka ei automaattisesti epäile potilaan valehtelevan, jos jotain meneekin pieleen?
Luultavasti ollut alkavaa nivelrikkoa jo alunperin, vaikea kuvitella että vuodessa kehittyisi kohtalaiseksi/vaikeaksi täysin terve polvi. Ei välttämättä vain näy vielä alkuvaiheessa normaalissa räntgenkuvassa (magneetissa tod.näk. olisi näkynyt). Voinut toki olla myös esim. nivelkierukan repeämä, mutta se monella onkin ensimmäinen merkki alkavasta polven nivelrikosta, etenkin jos tuo vamma ollut suhteellisen lievä ennen polven kipeytymistä.
Polven tekonivelleikkaukset ovat nykypäivänä sen verran rutiinia ja proteesit toimivia, että itse uskaltaisin mennä operaatioon melkein missä vain sairaalassa. Ortopedit tekevät keskussairaaloissakin monta tekoniveltä päivässä ja suurin osa leikkauksista onnistuu hyvin. Uskon että elämänlaatusi parantuisi, jos uskaltaudut leikkaukseen, jos nyt rajoittaa noin paljon elämää.
Kiitos sinulle, noin se varmaan pääsääntöisesti menee, kuten menikin.
Trauma oli kaatuminen lenkillä. Muutaman kuukauden kuluttua kun kävely alkoi sujua, polvi pamahti kävellessä (esim. nivelkierukan repeäminen tai mikä lienee).Tämän jälkeen läääriin ja ne kuvat, joissa ei näkynyt mitään.
Ei tässä nyt enää mitään, olen sopeutunut elämänlaatuuni ja jatkan osaavan ortopedin etsintää.
Vierailija kirjoitti:
Tk:ssa diagnosoitiin fibromyalgia ilman tutkimuksia.
No, menin toiselle lääkärille, koska mun oireet aaltoilee välillä on hyvä olo mutta stressin takia olen niin kivuissa ja väsynyt etten jaksa päätäkään pystyssä pitämään.
No sainkin Kandin lääkäriksi joka sanoi "en mä ala mua viisaimpien diagnooseihin koskemaan"
Silleen wtf.
En toki väitä, että sulla olis fibro, mutta se kyllä aaltoilee juurikin esim. stressin määrän mukaan.
Pyörryin, löin pääni ja olin tajuttomana jonkun aikaa, olin siis yksin kotona. Tk:ssa lääkäri jostain syystä tutki vaan käsivarsia ja määräsi joogaa. Jooh, ei oo tullu toista kertaa käytyä.
Neljä vuotta kävin lääkärissä valittamassa kättä mitä särki ja veriarvot mitä sattuu. Käskettiin jumpata ja jollain vain kuulemma voi olla tuollaiset veriarvot. Sitten kroppa romahti totaalisesti ja vihdoin alettiin tutkimaan ja löytyi kädestä kasvain joka oli kietoutunut hermon ympärille.
Tk lääkäri lähetti ambulanssilla sairaalaan, kun oli mielestään keuhkoveritulppa. Vaiva, joka sairaalassa löytyi, oli munuaisten vajaatoiminta.
Jalka oli murtunut sain TK:ssa kehotuksen käyttää mobilaattia. Piti mennä yksityiselle, että pääsi kuvattavksi ja kipsattavaksi... Valitin asiasta ja sain hoitovirheen takia korvauksia
Minulla oli jalassa epätarkkarajainen luomi, jossa oli montaa eri väriä, luomea kutitti ja se oli ilmestynyt kuin huomaamatta.
Lääkärin mielestä luomi näytti ihan hyvältä eikä sitä tarvitsisi poistaa. Minä kuitenkin vaadin että se on poistettava.
Parin kolmen viikon päästä samainen lääkäri soitti ja kertoi että se oli melanooma. Pahoitteli hirveästi ja oli nolona kun itse arvio luomen olevan ihan ok. Myöhemmin poistettaisiin palanen isommalla marginaalilla sairaalassa.
Tuosta tuli valtava rumba kun lopullinen leikkaushaava repesi auki, tulehtui, lopulta jouduin sairaalaan antibioottitiputukseen, jalkaan tehtiin puhdistusleikkauksia. Kotiin päästyä piti käydä päivittäin tk.ssa hoidattamassa isoa onkaloa jonka bakteeri oli kaivanut. Siihen päälle kontrolliultrat ja lääkärikäynnit.
Muistona ruma arpi jalassa, mutta onneksi henki säilyi.