Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Aivoverenkierron häiriö oli tk lääkärin mielestä jumiutunut niska. 

Terveyskeskus totesi että käsi on murtunut ja lähetti Jorviin kipsattavaks. Jorvissa totesivat 30min päästä että ei ole murtunut.... totesin että sehän parani nopeasti ja lähdin nauraen pois

Nykypäivän tk-lääkäreistä tulee mieleen ammatikoulun terkka 90-luvulta: Joka vaivaan asperiinia ja mobilatia! Sama oliko menkkakivut, nyrjhtänyt nilkka vai  pää kainalossa. Tästä naisesta tuli suoranainen vitsi ja jotkut opet lähettikin kipeän opiskelijan  suoraan kotiin tai  päivystykseen. Surllista, että nykyään koko terveydenhuolto on samassa tilassa :(

Olin syönyt kaalta vain vähän, mutta alkoi omituinen kierto mahassa. Mitään ei tullut ulos, mutta vaiva jatkui. Crp nousi "liian" korkealle, suoraan osastolle olis pitänyt mennä, mutta kukaan ei suostunut sitä kaalta tutkimaan, vaan kirurgi ensiavussa määräsi pari antibioottikuuria ja väitti, et divertikkeleitä ne on, kuten lähettävä lääkäri oli päätellyt. Opin toki kaikenlaista siitä itsekin: kukaan ei selvitä syytä, jos et osta luomua ja säästä pakkausta.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymparisto/viljelij%C3%A4lle-ropsaht…

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia lääkärit määräävät jokaiseen tautiin buranaa? Buranaa osaan itsekin apteekista ostaa- ja saan siitä aikamoisia vatsaväänteitä. Tietääkseni lääkärin koulutus kestää 7 vuotta - kai siinä muutakin opetetaan kun kirjoittamaan buranaresepteja.

Huono lääke. Vasta haudattiin yks, jolle sitä määrättiin. Monta muuta vaivaa siunaantui vuosien varrella. Alunperin lie nivelsiteiden venähdys tai vastaavaa, perusterveellä ihmisellä. En unohda koskaan. 56v:-(

https://historianet.fi/sivilisaatiot/rooman-valtakunta/miksi-caesar-kay…

Vierailija kirjoitti:

Olin syönyt kaalta vain vähän, mutta alkoi omituinen kierto mahassa. Mitään ei tullut ulos, mutta vaiva jatkui. Crp nousi "liian" korkealle, suoraan osastolle olis pitänyt mennä, mutta kukaan ei suostunut sitä kaalta tutkimaan, vaan kirurgi ensiavussa määräsi pari antibioottikuuria ja väitti, et divertikkeleitä ne on, kuten lähettävä lääkäri oli päätellyt. Opin toki kaikenlaista siitä itsekin: kukaan ei selvitä syytä, jos et osta luomua ja säästä pakkausta.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymparisto/viljelij%C3%A4lle-ropsaht…

Onko terveyskeskukseen mahdollista viedä kaali tutkittavaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loukkasin polven harrastuksen kautta ja menin päivystykseen, jossa oli nuori mies lääkäri joka väänteli ja käänteli polvea ja sanoi "ei ole ainakaan murtunut, tule parin viikon päästä uudestaan jos kipeä vielä silloin" ja antoi pari päivää saikkua ja buranaa. Neljän päivän päästä menin yksityiselle ja siellä mangeettikuvattiin ja polvessa oli menny eturistiside ja kierukka hajalle. Leikkuupöydälle meni polvi lopulta.

Ja? Eturistiside- ja kierukkavammat paranee joskus itsestään, minkä vuoksi ensin kannattaa seurailla pari viikkoa. Usein myös kuntoutuksella saa yhtä hyvän tuloksen kun leikkauksella. Tottakai yksityisellä tehtiin noin koska ne rahastaa, mutta se että oliko se millään tavalla tarpeen niin epäilen. Mulla oli vastaava potilas just jolla epäilin kierukkavammaa, soitin ortopedian konsultille joka nimenomaan neuvoi oottamaan pari viikkoa jos alkais paranemaan.

Voi kun tietämättömät ei vaahtoais täällä...

Olisin voinut olla minä. Satutin polveni, ensimmäisellä käynnillä otettiin röntgenkuva, josta näkyi, että mikään ei ole murtunut, eikä ole nivelrikkoa. Ravasin vuoden eri tk-lääkäreillä, koska kipu ei loppunut enkä pystynyt kävelemään kunnolla. Sairauslomaa tuli lääkäristä riippuen kerralla viikko - 2 kuukautta. Diagnooseja, tai arvauksia tuli melkein yhtä paljon kuin oli lääkärikäyntejä, oudoin arvaus oli masennus. Kuntoutuksesta ei ollut mainittavaa apua.

Pääsin lopulta vuoden kuluttua armosta uudestaan röntgeniin, jossa todettiin pidemmälle edennyt nivelrikko. Lääkäri totesi kuvan katsottuaan, että jalkahan on oikeasti kipeä.

Mun sana ei riittänyt, eikä se että kävely oli huonoa. Sain lähetteen ortopedille, ja kävin, mutta en uskalla mennä tekonivelleikkaukseen, koska pelkään, että sen jälkeen en kävele ollenkaan. Luottamus lääkäreihin on monesta muustakin syystä huono.

Polvikipuun ei kuitenkaan ole ehdotettu masennuslääkettä enää uusien kuvien jälkeen.

Vieläkään en tiedä, mikä polvessa alkujaan oli, mutta työkyky on alentunut huomattavasti, kipu haittaa elämää ja liikkuminen on edelleen vaikeaa. Kaikkeen tietysti tottuu, en enää edes muista miltä tuntuu kun ei satu.

No itsehän sen sanoit: nivelrikko. Se usein ärtyy jostain lievästä traumasta. Jos siinä on lepokipua ja oireilee, mene tekonivelleikkaukseen.

Ok, eli ajattelet, että trauman jälkeen otettu ensimmäinen puhdas kuva oli virheellinen? Ei siinä kenenkään mielestä ollut mitään. Tietämättömänä maallikkona päättelin, että nivelrikko kehittyi hoitamattoman trauman takia, varsinkin, kun se ei kuulemma tule vuodessa.

Ymmärrän, että lääkäri saattaa määritellä lievän trauman eri tavalla kuin minä. Kipu ja kävelykyky on henkilökohtainen ongelmani, joka ei tapa vaikka invalidisoi.

Ymmärrän senkin, että aina ei voi tehdä mitään, mutta sen voi sanoa, eikä asennoitua niin, että potilas puhuu paskaa eikä tarvitse hoitoa. Huumeita en ole vailla.

Lepokivusta ja myöhemmin tulleista lukkiutumisista huolimatta ajateltiin, että valehtelen. En voinut nukkua kivun takia, diagnoosi oli masennus - rtg oli puhdas ja kipua ei siis voinut olla. Vain kaksi lääkäriä uskoi, että polveen sattui paljon.

Uskaltaisin mennä tekonivelleikkaukseen, kun tietäisin etukäteen kuka osaa tehdä sen. Olisiko vinkkiä siitä, kenen onnistumisprosentti tekonivelleikkauksissa olisi hyvä? Mielellään sellainen, joka ei automaattisesti epäile potilaan valehtelevan, jos jotain meneekin pieleen?

Luultavasti ollut alkavaa nivelrikkoa jo alunperin, vaikea kuvitella että vuodessa kehittyisi kohtalaiseksi/vaikeaksi täysin terve polvi. Ei välttämättä vain näy vielä alkuvaiheessa normaalissa räntgenkuvassa (magneetissa tod.näk. olisi näkynyt). Voinut toki olla myös esim. nivelkierukan repeämä, mutta se monella onkin ensimmäinen merkki alkavasta polven nivelrikosta, etenkin jos tuo vamma ollut suhteellisen lievä ennen polven kipeytymistä.

Polven tekonivelleikkaukset ovat nykypäivänä sen verran rutiinia ja proteesit toimivia, että itse uskaltaisin mennä operaatioon melkein missä vain sairaalassa. Ortopedit tekevät keskussairaaloissakin monta tekoniveltä päivässä ja suurin osa leikkauksista onnistuu hyvin. Uskon että elämänlaatusi parantuisi, jos uskaltaudut leikkaukseen, jos nyt rajoittaa noin paljon elämää.

Kiitos sinulle, noin se varmaan pääsääntöisesti menee, kuten menikin.

Trauma oli kaatuminen lenkillä. Muutaman kuukauden kuluttua kun kävely alkoi sujua, polvi pamahti kävellessä (esim. nivelkierukan repeäminen tai mikä lienee).Tämän jälkeen läääriin ja ne kuvat, joissa ei näkynyt mitään.

Ei tässä nyt enää mitään, olen sopeutunut elämänlaatuuni ja jatkan osaavan ortopedin etsintää.

Tekonivel laitetaan vasta kun on pahimman eli 4.asteen nivelrikko. Tekonivel ei vastaa omaa niveltä se vaan mahdollistaa kävelemisen eikä sillä pysty esim. urheilemaan. 4 asteen nivelrikossa luun pään alkaa kulua, siihen asti on kulunut vain rusto ja syntyy tilanne jossa luunpäät hankaa toisiaan vastaan ilman etta on enää rustoa yhtaan välissä. Tästa syysta käsittääkseni tekonivel voi kannattaa ottaa.

Tiedän ihmisen, jolla on molempiin polviin laitettu tekonivelet. Ihan vaivattomasti hiihtää, ui, lenkkeilee, pyöräilee, käy salilla, tekee porrastreeniä yms. Että kyllä pystyy urheilemaan.

Mulla meni polven nivelsiteet ja kyynärsauvoilla nilkutin monta kuukautta. En käyny lääkärissä, mulla oli iso purkki buranaa.

Puukko en halunnut koska rappeumassa siinä voi päätyä ojasta allikkoon. Hajoo enemmän.

Grade4 nivelrikon vuoksi en myöskään halunnut mitään immobilisaatiota, voisi vaan pahentaa nivelrikkoa.

Aikansa otti mutta parani ihan hyvin, vaikka välillä oli usko loppua. Pitää vaan antaa rauhassa parantua eikä rasittaa kuormituksessa. Polvi suorana kävelyä. Varovaisia venyttelyjä.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia lääkärit määräävät jokaiseen tautiin buranaa? Buranaa osaan itsekin apteekista ostaa- ja saan siitä aikamoisia vatsaväänteitä. Tietääkseni lääkärin koulutus kestää 7 vuotta - kai siinä muutakin opetetaan kun kirjoittamaan buranaresepteja.

Täällä se on Panadolia. On kuin karkkia söisi, ei ainakaan kipua poista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" päätä itse tarviiko lapsesi antibioottikuurin".. siinä sit olin et okeii joopa joo..en kyl oo mikää lääkäri

Mitä tuhonnut voi sanoa lääkärille?

Museoiden ensin kaikilta lähettyvillä olevalta hoitajilta että antaisitteko te tässä tilanteessa lapselle antibiootti kuuria.

???

Menin lääkäriin pitkään jatkuneiden selkäkipujen vuoksi. Lääkäri sanoi vihaisella äänellä: "Mitä sille selällesi pitäisi tehdä? Aiotko selkäleikkaukseen? Sairaala ei ota nykyisin edes vastaan, ellei ole selkäleikkaukseen menossa." Minun itseni olisi siis pitänyt  neuvoa, mitä selälleni tehdään ja leikataanko se. Typertyneenä läksin kotiin ilman, että selkääni edes tutkittiin.

Viisiviikkoinen vauva oksensi antibiootit ulos. Kysyin puhelimitse neuvoa terkkarilta. Tämä välitti lääkärin neuvon antakaa antibiootit kiinteän ruuan kanssa. Tarkka itsekin totesi ettei taida oikein auttaa viisiviikkoisen vauvan kanssa, ja lopetti puhelun. Ja minä jäin miettimään edelleen voisinko antaa uuden annoksen antibioottia jos oksentaa heti edellisen pois. Oli muuteN tosi avuton olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" päätä itse tarviiko lapsesi antibioottikuurin".. siinä sit olin et okeii joopa joo..en kyl oo mikää lääkäri

Mitä tuhonnut voi sanoa lääkärille?

Museoiden ensin kaikilta lähettyvillä olevalta hoitajilta että antaisitteko te tässä tilanteessa lapselle antibiootti kuuria.

???

*Mitä tuohon nyt

*tiedustelisin ensin

Hiukan ot - kyse erikoislääkäristä 90-luvun alussa:

Lapsella (6v) vatsakipuja ja tuskaisaa oloa jo kuukausikaupalla. Keskussairaalassa useampi lääkärissäkäynti takana, kun lääkäri yllättäen kertoo lapselle ettei tässä ole mitään vikaa - on vaan ryhdistäydyttävä.

Häkellyin, ärsyynnyin ja kysyin että onko lääkäri nyt aivan varma siitä ettei lapsella ole mahahaavaa, kun nuo oireet mielestäni viittasivat selvästi siihen suuntaan. Lääkäri vilkaisi minuun ja sanoi sitten lapselle että tehdään nyt niin että käyt tuolla röntgenissä, että saadaan tuo äiti rauhoittumaan ja julistetaan sinut sitten terveeksi.

Röntgentutkimus tehtiin samantien; tutkimustuloksena mahahaava.

Pelkäsin että varvas on murtunut ja menin kiireellä terveystalolle kun julkiselle en saanut aikaa. Lääkäri näki heti ettei varvas ole murtunut mutta määräsi silti mulle antibiootti kuurin! Sanoi että mustelma lähtee nopeampaa pois. En hakenut lääkkeitä ja mustelma parani 2 päivässä.. lasku oli kamala. 5min olisi riittänyt mutta höpöttelystä tuli 10min ja lasku lähes 100e!! Mitä helkkaria kuka luottaa lääkäriin??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tk:ssa diagnosoitiin fibromyalgia ilman tutkimuksia.

No, menin toiselle lääkärille, koska mun oireet aaltoilee välillä on hyvä olo mutta stressin takia olen niin kivuissa ja väsynyt etten jaksa päätäkään pystyssä pitämään.

No sainkin Kandin lääkäriksi joka sanoi "en mä ala mua viisaimpien diagnooseihin koskemaan"

Silleen wtf.

En toki väitä, että sulla olis fibro, mutta se kyllä aaltoilee juurikin esim. stressin määrän mukaan.

Toki, mutta minulla ei löydy niitä "kipupisteitä" ei tule saunakrapulaa eikä muitakaan siihen kuuluvia asioita.

Ei kipupisteitä nykyään enää tutkitakaan vaan täytetään sellainen kysely. Saunakrapulaakaan ei tule läheskään kaikille, osalle fibropotilaista sauna itse asiassa auttaa. Esim. minulla.

Fibromyalgia voi ilmetä erittäin eri tavoilla eri ihmisillä. Itselläni kipualueet ei täysin vastaa sitä, mitä pitäisi, mutta lääkäri konsultoi viisaampiaan ja sain diagnoosin, koska kaikki muu täsmää -ja kaikki muut syyt on poissuljettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistäköhän on muuten tullut se käsitys että lääkärin/sairaanhoitajan työssä arvaus (ensin vaiva, sitten hoito) on riittävän hyvin tehty työ ja jossain määrin sallituksi vakioksi muodostunut toimintatapa?

Ymmärrän että aikaan ennen tutkimusmahdollisuuksia päättely on ollut ainoa vaihtoehto, mutta nykyisten tutkimusmahdollisuuksien aikana on absurdia että on ammattiryhmä jolta arvaus riittää jos asian selvittämiseksi on jokin muu keino.

Missä muussa työssä saa pidemmän päälle jatkaa jos arvailee asiakkaiden asioita tarkistamatta niiden tilaa ja vielä estää selvittämästä asian tilaa, en ainakaan heti keksi.

Mitä jos menisin vaikka vaatekauppaan ja siellä olisi myyjä vastassa joka sanoisi että ”Nämä housut otat, tai et ota mitään, sovituskoppiin et mene koska mielestäni sinun ei tarvitse.” ”Tota mut hei, nämä on kaksi kokoa pienemmät kuin yleensä käytän, niin pitäiskö kuitenkin katsoa mulle sopivat?” ”Ei, minä olen vaatekaupassa töissä ja vaatteet ovat osaamisalani. Naamasi ja arvailusi ärsyttää, voitko poistua, saat ostaa huivin kassalta lähtiessäsi jos jotain haluat.”

Voisiko syynä olla, etteivät ne tutkimukset ole mitään kovin halpoja tehdä? Yhteiskunnan varoilla tehtävissä tutkimuksissa ja hoidoissa on kaiketi edelleen jotkin kriteerit ja kustannuskatto.

Yksikkökohtaiset kulut varmaankin on yksi syy mutta tuo systeemi onkin täysin kieroutunut ka hölmöläisten hommaa. Sitä kannattaisi miettiä hetki kuinka halvaksi yksilölle ja yhteiskunnalle tulee toistuvat käynnit tai työkyvyn sekä jaksamisen menetykset tai alenemat. Varsinkin niissä tapauksissa kun testi maksaa muutaman kympin tai satasen ja ongelman hoitamattomuus johtaa esimerkiksi vuosien tai lopulliseen työkyvyn menetykseen, uuteen sairauteen josta kuluiksi tulee lääkkeet, kontrollikäynnit ja niin edelleen. Sitä en tiedä miten kuolema arvotetaan, säästöksi kai.

Liittyy tuohon kyllä pakosti muitakin asenteita ja toimintakulttuuria. Korjatkaa jos olen väärässä mutta ei kai raha niin tiukassa ole että esimerkiksi 25 e testi viisi vuotta jatkuneisiin oireisiin on rahasta kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen luona eri paikkakunnalla iski järisyttävä mahakipu.

Siellä päivystykseen: mieslääkäri ei edes tutki vaan tokaisee "eiköhän miehes ole kähny vieraissa ja nyt sulla joku sptauti, käy kotonas tutkimuksissa"

Meen kotiin ja päivystykseen siellä jaaritellaan ettei oo mitkää arvot koholla ja vähän aikaa nestemäinen kipulääke auttoi. No pidin pintani ja pääsin eteenpäin tutkimuksiin. 4pv leikkausvalmiudessa ja sit leikkurissa huomattiin että verta vatsaontelossa, munasarjakysta räjähtänyt sisäänpäin.

Ainiin paras kohta unohtui. Päivystyksen lääkäri kun se nestemäinen kipulääke auttoi 5minuuttia tokaisi että "taisit tulla kipulääkkeitä vaan hakemaan".

Ottaen huomioon miten vakava tilanne tuossa olisi, tuolle tokaisijalle voisi olla varoitus paikallaan. Hengenlähtöhän tuossa on ollut jo lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Hengenahdistukseen liikuntaa huonon kunnon vuoksi ja alkavaan flunssaan yskänlääkettä. 2 päivän päästä ambulanssilla päivystykseen keuhkoveritulpan takia.

Keuhkoembolia voi etenkin alkuvaiheessa olla todella vaikea tunnistaa. Oireet voivat olla hyvinkin epämääräisiä esim. vain epämääräistä suorituskyvyn laskua tai saman tyyppisiä kuin juuri esim. ihan tavallisessa flunssassa. Toki sitten pahentuvat taudin edetessä ja diagnoosi voi olla lopulta aika selkeä.

Minulla alkuraskauden aikana pahoja vatsakouristuksia. Lääkäri ultralla tsekkasi ja sanoi että oli kuollut alkio mikä jos ei itsestään poistuisi kaavittaisiin kahden viikon päästä. Kahden viikon kuluttua olin menossa kaavintaan ja kuitenkin sitä ennen tekivät uuden ultraäänen. Nyt tuo poika on 28 vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia lääkärit määräävät jokaiseen tautiin buranaa? Buranaa osaan itsekin apteekista ostaa- ja saan siitä aikamoisia vatsaväänteitä. Tietääkseni lääkärin koulutus kestää 7 vuotta - kai siinä muutakin opetetaan kun kirjoittamaan buranaresepteja.

Miksi niin moni tulee lääkäriin ilman että on kokeillut edes sitä Buranaa? Aika moni selkäkipu, bursiitti, lihaskipu, jännetulehdus jne parantuu 1-2 viikon tulehduskipulääke-kuurilla. Toki kannattaa tarkastaa, että sopii muiden lääkkeiden kanssa yhteen, esim. verenohennuslääkkeiden kanssa ei pidä ottaa. Eikä tietysti, jos on esim. vatsahaava tai munuaisten vajaatoimintaa taustalla.