Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Olen aina saanut asiallista ja hyvää hoitoa tk-lääkäreiltä.

En todellakaan voi valittaaa.

Gynekologisissa vaivoissa olen aina kääntynyt gynekologin puoleen, sillä jo nuorena minut ohjeistettiin näin.

Jotain vikaa täytyy olla potilaissa itsesäänkin, jos aina vaan ja jatkuvasti on tyytymätön terveyskeskuslääkäri käyntiin.

Tottahan sielläkin on monenlaista lääkäriä, mutta nykyisin ei tarvitse epäystävällistä, töykeää ja asiatonta kohtelua tk-lääkärin puolelta kärsiä.

Aina voi valittaa potilasasiamiehelle ja tehdä asiasta julkinen.

Ranne murtui, terveyskeskuksen yleislääketieteen erik.lääkäri käski ottaa vaan jumppapallon ja jumpata sillä murtunutta kättä. Joo en jumpannut, olis tullut paljon pahaa aiheutettua kädelle.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina saanut asiallista ja hyvää hoitoa tk-lääkäreiltä.

En todellakaan voi valittaaa.

Gynekologisissa vaivoissa olen aina kääntynyt gynekologin puoleen, sillä jo nuorena minut ohjeistettiin näin.

Jotain vikaa täytyy olla potilaissa itsesäänkin, jos aina vaan ja jatkuvasti on tyytymätön terveyskeskuslääkäri käyntiin.

Tottahan sielläkin on monenlaista lääkäriä, mutta nykyisin ei tarvitse epäystävällistä, töykeää ja asiatonta kohtelua tk-lääkärin puolelta kärsiä.

Aina voi valittaa potilasasiamiehelle ja tehdä asiasta julkinen.

Ja vastaus tulee olemaan että mitään virhettä ei ole sattunut, hoito on ollut hyvää, potilaalle vain on  kahdessa tunnissa kehittynyt keuhkoveritulppa mutta päivystykseen tullessa oli varpilla paniikkikohtaus.

Lääkäri kieltäytyi lähettämästä röngenin koska "Se menee juuri kiinni ja kyllä minä murtuneen nilkan tunnistan! " Sinnittelin illan ja yön jalkani kanssa ja aamulla uudelleen päivystykseen, sama lääkäri taas vastassa ja nyt lähetti pitkin hampain röngeniin jotta "pikkuneiti saa rauhan". Pikkuneiti saa""na. Olin 19v, mutta   pikkuneiti on kyllä niin halveksuva ja väheksyvä nimitys ettei mitään rajaa!

Ja murtunuthan se nilkka oli, lääkäri  yritti vielä pelastaa kasvonsa esittämällä epäilyksen että olikin murtunut vasta  edellisen yön aikana.

Vierailija kirjoitti:

arvauskeskus vaiko lääkäriasema kirjoitti:

Menin näyttämään polveani tk-lääkärille. Aiemmin oli toisesta polvesta leikattu kierukka ja tämä toinen koipi oireili aivan samoin. Tk lääkäri tökkäsi etusormellaan polveani ja tuumasi että Buranaa vaan, kyllä se siitä. Soitin parkkipaikalta yksityiselle, pääsin "vasta" seuraavana päivänä. Magneettikuviin heti ja nivelkierukkahan se oli hajalla. Ei olisi Buranalla parantunut, leikattiin samalla viikolla yksityisellä.

Arvata saattaa että eräs ei käy julkisessa terveydenhuollossa muuta kuin mammografiassa, papa:nkin otatan yksityisellä. Ja yksityisellä kävin raskauteni aikana, lapsella yksityislääkäri kouluikään saakka.

No eipä yllätä että rahasi ovat yksityiselle lääkärille kelvanneet. Onneksi olkoon kusetetuksi tulemisesta. Minulta repesi nivelkierukka ja parantui 3 viikossa ihan ilman leikkausta. Suurin osa nimittäin parantuu ihan fysioterapialla ihan ilman leikkausta.

Kuka maksoi fysioterapiasi? Itsekö menit yksityiselle vai ihan kunnallisella maksoit nimellisen maksun?

Vai paraniko vaivasi ilman minkäänlaista hoitoa, itsekseen? Ei fysioterapiaa eikä kipulääkkeitä, sairauslomia jne?

Onneksi ilmeisesti teistä kukaan ei tee työssään ikinä virheitä? Sen kun näkisi. Mutta lääkäri jos virheen tekee, kyseenalaistetaan koko ammattitaito. Tottakai se harmittaa, jos omalle kohdalle osuu. Toisaalta lääkäri ei ole ajatustenlukija, joten potilaan tulisi kertoa mahdollisimman tarkasti asiansa

Vierailija kirjoitti:

Menin kysymään, että onko pitkään jatkunut flunssa keuhkoputken tulehdus.

- no ainahan se keuhkoputki flunssassa tulehtuu. Mutta saikkua varmaan tulit hakemaan, niin laitanko tästä kaksi päivää?

just just... Sanoin, että kun voi ihan omalla ilmoituksellanikin olla kolme päivää, niin kiitoksia nyt tohtorille kovasti tästä avusta.

No voi hellanlettas. Yskänlääkettäkö olisit halunnut? Jos 2 päivää saikkua ei riitä, niin soita sen jälkeen että tarvitset lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin kysymään, että onko pitkään jatkunut flunssa keuhkoputken tulehdus.

- no ainahan se keuhkoputki flunssassa tulehtuu. Mutta saikkua varmaan tulit hakemaan, niin laitanko tästä kaksi päivää?

just just... Sanoin, että kun voi ihan omalla ilmoituksellanikin olla kolme päivää, niin kiitoksia nyt tohtorille kovasti tästä avusta.

No voi hellanlettas. Yskänlääkettäkö olisit halunnut? Jos 2 päivää saikkua ei riitä, niin soita sen jälkeen että tarvitset lisää.

Vai menikö "yksityiselle hakemaan antibioottireseptin" 😆

Vierailija kirjoitti:

Lekuri käski mieheni noutaa apteekista närästyslääkettä, vaikka jo kolmannen kerran toimitettiin ambulanssilla päivystykseen kovien ylävatsakipujen takia. Neljäs kerta sitten hätäleikkaus: sappikivi tukkinut koko tiehyeen. Hengenlähtö oli kyllä lähellä.

Mulla taas sappikivet diagnosoitiin aluksi nikamalukkona. Neljännen kerran jälkeen uusi lääkäri määräsi verikokeet, ja kuinka ollakkaan maksa-arvot olivat koholla. Sieltä magneettikuvaan ja kiireelliseen leikkausjonoon sappirakon leikkausta varten. Ehdin olla leikkausjonossa peräti kaksi päivää, kunnes sitten kivut yltyivät niin koviksi että jouduin ambulanssilla sairaalaan ja suoraan leikkaukseen.

Jalkani kipeytyi päkiän kohdalta kovan urheilusuorituksen jälkeen niin, etten pystynyt astumaan sille seuraavana lainkaan.

Lähdin siis päivystykseen aamulla. Minut otti vastaan lääkäri, joka sanoi kokeilematta ja juuri katsomatta, että vaivaisenluu on tulehtunut ja lepoa nyt viikko. Vaikka yritin sanoa, että eihän se kipu siinä kohtaa ihan ole, eikä minulla ole edes vaivasenluuta, ei auttanut. Buranaresepti ja kotiin.

5 päivän päästä alkoi kärsivällisyys pettää, kun en saanut astuttua lainkaan, alue oli aivan turvonnut ja jyskytti. Menin taas lääkäriin. Tällä kertaa lääkäri tutki 2 minuuttia ja sanoi, että mulle on puhjennut reuma. Akuuttiin niveltulehdukseen hän sitten laittoi piikillä kortisonia niveleen ja lähetti kotiin.

Aivan saatanallinen kipu jatkui ja suorastaan paheni. Heti seuraavana päivänä jouduin taas lähtemään lääkäriin. Tällä kertaa lääkäri tutki ja paineli ja sitten totesi, ettei kipu ole nivelessä (no kappas), vaan kudoksessa (vai niin). Hän sanoi, että mulla on ihonalaiskudoksen tulehdus. Antiobioottiresepti siis kouraan ja kehotus tulla takaisin 3 päivän päästä, ellei ala tehota.

No, eihän se tehota alkanut, joten takas lääkäriin. Seuraava lääkäri sitten ensin kehotti, että menisin vaan kotiin ja lepäilisin vielä viikon. Aloin epätoivoissani itkemään ja parkusin vastaanotolla, etten kestä tätä enää ja nyt se on tutkittava. Että jään huutamaan käytävään, ellei nyt ala tapahtua :D

Lääkäri määräsi ultran sekä röntgenin jalkaan, joissa molemmissa sitten havaittiin jonkun pienen (mutts erittäin vittumaisen) luun rasitusmurtuma isovarpaan ja sen viereisen varpaan nivelen välissä. Hoitona leikkaus, koska luu oli karannut jo niin kauas lähtöpaikastaan.

Semmosta.

Raiskatulle 1990-luvulla: alat seurustella, saat normaalin seksielämän, sillä se unohtuu.

Minullakaan ei kuulemma voinut olla migreeniä, koska olin niin nuori (25v) eikä kohtauksia ole "kuin kerran kuussa". Seuraavana keväänä menin yksityiselle pahan migreenin takia ja lääkäri sanoi heti, että näkeehän sen sokeakin, että migreeniä on. Ensimmäisen kohtauksen sain 14-vuotiaana ja tämä lääkäri oli ensimmäinen näiden vuosien varrella joka otti minut vakavasti. Että semmoista.

Ai joo ja vielä yksi tapaus. Sh tiesi, että minulla on aurallinen migreeni ja antoi kohtauslääkettä lääkärin määräyksestä. Työterveyslääkäri sanoi, ettei kohtauslääkettä kannata ottaa, koska aivoinfarktiriski on aurallisessa migreenissä kohonnut.

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni oli kuulemma alkava diabetes. Hoidettiin ruokavaliolla noin kymmenen vuotta. Ei saanut lopulta alas juuri mitään ruokaa. Kuusi viikkoa ennen kuolemaa paljastui pitkälle kehittynyt haimasyöpä.

Haimasyöpä ei todellakaan odottele kymmentä vuotta! Siihen kuollaan todella nopeaa.

TK- lääkärin diagnoosi silmäoireisiini oli kuivasilmäisyys.

12h myöhemmin kun runnoin tieni silmälääkärille, niin diagnoosi oli verkkokalvon repeämä ja akuuttileikkaus seuraavana päivänä. Leikkauksesta huolimatta näkö meni käytännössä toisesta silmästä kokonaan.

YK-lääkäri ultrasi mut ja sanoi että mulla on kaksi kohtua. Myöhemmin kyllä kielsi tämän ja sanoi että niitä on vain yksi.

Kortisoni pahentaa.

Jos nyt jollain sattuu olemaan tätä tai ruusufinniä, niin luontaistuotekaupasta otsonoitua oliiviöljyä. Erittäin vahvaa mielellään. Tepsii!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä hyväkuntoinen ihoni alkoi kukkia kasvoissa leuassa ja suun ympärillä. Menin näyttämään ja nuori lääkäri vaan sanoi, että nuo ihottumat nyt voi olla mitä vaan, kokeile vaikka kortisonia.

Näin tein ja kuukauden päästä ihoni oli entistä pahemmassa kunnossa. Menin uudelleen terveysasemalle. Nyt sattui vanhempi lääkäri, joka vain vilkaisi naamaani ja sanoi, että kyseessä on suunympärysihottuma (perioraalidermatiitti), johon tarvitsen kahden kuukauden antibioottikuurin. Lopuksi sanoi, että älä laita siihen ainakaan kortisonia.

Ymmärrän kyllä, että ihottumat voivat olla vaikeita diagnosoitavia jos ei ole paljon kokemusta. Mutta olisin arvostanut sitä jos tämä ensimmäinen lääkäri olisi konsultoinut kokeneempaa kun ei ollut mitään hajua mistä oli kyse. Sitä hän ei kuitenkaan halunnut tehdä. Eihän tuossa mistään vakavasta ollut kyse, mutta aika huonoon kuntoon iho pääsi kun en saanut oikeaa hoitoa heti.

Itse kärsin tästä ongelmasta myös. Joillakin auttaa kortisoni, joillakin antibiootti joillakin ei kumpikaan. Molemmilla on ikävät sivuvaikutukset.

Minulla on silmämigreeni eli migreeni jossa ei esiinny särkyä ollenkaan mutta tulee näköhäiriöitä ja puutumisia. Ensimmäinen tapaamani lääkäri arveli niskajumiksi ja määräsi lihasrelaksantteja, toinen taas päätteli että olen masentunut ja  kärsin paniikkikohtauksista. Meni  neljä vuotta saada oikea  diagnoosi ja omakannassani komeilee olematon masennus, kiitos vain paikalliselle tk:lle! Tämä masennuksen diagnosoinut lääkäri vielä yritti, että jos minulla kuitenkin olisi myös masennus vaikka masennustestin tulos puhui muuta eikä masennuslääkkeiden syömisestä ollut mitään hyötyä, lihoin vain 15kg kun ruokahalu kasvoi. 

Epilepsiaan määrättiin nenätippoja.

Lääkärikeskus Mehiläisen yleislääkäri kirjasi minulle alzheimer/varhaisiän dementia alle 20 minuutin vo-käynnin jälkeen. Elin äärimmäisen kuormittuneessa elämäntilanteessa tuolloin, taustalla vakavia väkivaltakokemuksia jne. Mehiläisen johto ei suostu oikaisemaan ilmiselvää väärää diagnoosia. Huvittavinta on, että sama lääkäri oli vielä kahta kuukautta aiemmin sitä mieltä, että voin suorittaa ajokortin. Jaa mutta entäs ne tutkimukset/hoito? Sellaisia ei ollut, "hoitona" lyhyt sairasloma ja tästä on aikaa jo kymmenisen vuotta. Jälkeenpäin on todettu vuosien tutkimuksien jälkeen, että todellisuudessa kärsin vakavasta traumatisaatiosta niiden asioiden johdosta, joita tuohon aikaan jouduin läpikäymään ja kokemaan. Että sellaista "hoitoa" ja diagnostiikkaa.