Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Lapseni kuolemasta oli kuulunut noin kuukausi ja menin vo:lle uusimaan ahdistuslääkkeeni. Lääkärin mielestä mun olisi pitänyt varata aika psyk.hoitajalle, jotta lääkitys voitaisiin siten lopettaa. En todellakaan varannut ja olin todella hajalla. Puolen vuoden päästä pääsin avopsykiatriaan terapiaan ja lääkityksen lopettamisesta ei puhettakaan.

Koko aikuisen iän vaihtelevasti poskiontelontulehdusta, joku vuosi 4-5 kertaa, joku vuosi ei yhtään kertaa. Joskus sai lääkettä, useasti ei, sairaslomaa viikko joka kerta.

Eläkkeellä ollessa alettiin tutkia mun astmaa vähän tarkemmin, sekin on vaivannut jo kauaaaaan. Kuvauksissa havaittiin että mulla on krooninen poskiontelontulehdus. Nyt olen nuuskinut Dymistaa kolmisen vuotta eikä yhtään poskiontelontulehdusta. Jos joku niistä työterveyslääkäreistä olisi viitsinyt tutkia, olisi multa jäänyt viikkoja sairaslomaa pitämättä. No työnantajalle tappiota.