Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Noi pari valkoista rakkulaa on suussa aftoja. Niihin vain aftabit päälle apteekista ja Pafucin imeskelytabletteja kipuun. Sanoin että kun on ennenkin ollut angiina, niin voidaanko tehdä nieluviljely ja antaa tarvittaessa antibiootteja. Ei sitä sellaista turhaa, kun selvä tapaus.

Seuraavana päivänä Mehiläisen yksityiselle, nieluviljely ja angiinahan se oli.

Vierailija kirjoitti:

Tämä koko ketju osoittaa sen, kuinka haastavaa on tk-lääkärin työ. Siihen ei pysty vasta-alkaja ja suoraan koulun penkiltä tullut lääkäri. Olen itse keski-ikäinen lääkäri ja muistelen kauhulla urani alkua tk- lääkärinä. Ihme, että ei tullut enempää ruumiita. Vain kokenut lääkäri pystyy suoriutumaan kiitettävästi niin monipuolisesta työtä.

  Mä olen keski-ikäinen ja kokenut tk-lääkäri ja mä näen tässä ketjussa ensisijaisesti viestinnän ongelmaa. Mitä potilas on kertonut, mitä lääkäri on kuullut/kuunnellut. Nuoriltakaan harvoin puuttuu se varsinainen tieto, jonka perusteella oikeat päätökset tehdään, hankalin osuus on usein poimia puhetulvasta se oleellinen ja tähän asiaan liittyvä.

Pitää muistaa että lääkärit ei ole ajatuksenlukijoita, eli he tekevät päätelmät sen perusteella mitä on kerrottu ja toki todennäköisyyksien valossa myös. Jokaista närästelijää ei voi tähystää, mutta jos iästä riippumatta puhutaan myös nielemisvaikeudesta ja laihtumisesta niin johan lähtee paatuneimmaltakin ja kiireisimmältäkn lähete skopiaan.

Itsellekin on kyllä tullut vuosien varrella virhearvioita ja viivästyneitä diagnooseja. Mutta myös niitä tilanteita, joissa on ohjannut potilaan jatkotutkimuksiin ilman selkeitä perusteita, kun "vaan jotenkin on hälytyskellot soineet" ja sitten on löytynyt jotain. Pahimmillaan vielä niin, että itse on lähettänyt potilaan sairaalaan vakuuttuneena siitä, että tässä on nyt jotain vakavaa, ja sieltä sitten nuori etupäivystäjä kotiuttanut ja potilas ei ole uskaltanut hakea apua uudelleen, kun hänen ja hoitavan lääkärin huoli on mitätöity. 

Tulin 16-vuotiaana raskaaksi, kävin tekemässä raskaustestin tk:ssa ja kun soitin tulokset noin hoitsu sanoi että "kyllä nyt valitettavasti näyttää siltä, että oot raskaana" :D Nyt se valitettava raskaus on jo 19-vuotias nuori mies, eikä valitettavaa ole hänestä näiden vuosien aikana löytynyt.

Saman pojan synnytyksen jälkeen sain komplikaatioita, pala istukkaa oli jäänyt kohtuun ja vuodin kuin seula ja kätilö kävi tunnin välein painamassa kohdustani ulos appelsiinin kokoisia hyytymiä. Kesti melkein vuorokausi ennenkuin pääsin kaavinyaan, sinä aikana olin menettänyt puolitoista litraa verta, hb oli joku 80 ja pyörryin vessaan ja sen jälkeen olin puoli vuorokautta puolitajuton ja puolikuollut, ja siltikin vain odottelin pääsyä kaavintaan. En pystynyt enää edes puhumaan tai reagoimaan hoitajien kysymyksiin. Kaavinnan jälkeen sitten sain monta pussia verta ja hemohessiä, ja olin kauan huonossa kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ihan tosissaan ihmiset, jos teille tulee selittämättömiä, levossakin esiintyviä, unta estäviä kipuiluja ihan sama missä tahansa päin elimistöä, runsasta laihtumista, lämpöilyä, ihon värin muutoksia, aiemmasta poikkeavaa yskää, paineen tunnetta alavatsalla, tiputteluvuotoa etenkin menopaussissa, väsymystä, ripulia, veristä ulostetta, nielemisvaikeuksia, oksentelua, verioksentelua, luonteenmuutoksia, ylipäätään jotain uutta oiretta joka ei millään helpota, on jatkuvaa ja alati pahenevaa, luetelkaa nää kaikki oireet ja ihan sama, liiotelkaa niitä vaikka jos ei muuta. Listassa vois olla kaikkee muutakin, mutta tuossa nyt osa tärkeimmistä.

Koska kyseessä voi olla pahanlaatuinen sairaus, ja valitettavan usein ne löydetään liian myöhää. Jos potilaat tietäis mitä kaikkia on "red flag" oireet, joita lääkiksessä opetetaan ja painotetaan, ja osaisivat ne lääkärille kertoa, useempi syöpä varmaan löydettäs aikasemmin. Mutta kun potilas ei välttis osaa kaikkia olennaisia oireita kertoa eikä lääkäri välttämättä muista tai älyä kysyä, vaikka ne kuullessa kyllä varmasti tajuiais ruveta vakavaa tautia epäilemään.

Eivät lääkärit anna kertoa yhdellä käyntikerralla useammasta kuin yhdestä oireesta! Jos sinne lääkärille nyt yleensä pääsee...

Tämä! Joko saat ajan kolmen kk päähän, tai menet oirelistan kanssa päivystykseen, jolloin lääkäri tukkii suusi yhden oireen jälkeen, koska on kiire. Kuinka hän voisi tehdä diagnoosin kuuntelematta yleiskuvaa? Hoidetaan sitten sitä yhtä varpaanväliä.

Vierailija kirjoitti:

Influenssa-aikaan soitin 13v lapsestani lekuriin. Kuumetta 41 astetta, ja muita oireita jotka voisivat viitata influenssaan. Nainen luurissa sanoi että taitaa olla influenssaa, mutta koska kuume on noin korkea, niin ei hän ainakaan uskalla neuvoa jäämään kotiin. Niinpä menimme enpoon, ja kyseessä olikin verenmyrkytys. 

No mitä valittamista? Oikein toimittu.

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa että lääkärit ei ole ajatuksenlukijoita, eli he tekevät päätelmät sen perusteella mitä on kerrottu ja toki todennäköisyyksien valossa myös. Jokaista närästelijää ei voi tähystää, mutta jos iästä riippumatta puhutaan myös nielemisvaikeudesta ja laihtumisesta niin johan lähtee paatuneimmaltakin ja kiireisimmältäkn lähete skopiaan.

Tuossahan olisi useampi eri oire. Potilas saa mainita niistä vastaanotolla vain yhden.

"Ota vastaanotolla esille vain yksi hoidettava asia."

"Ystävällisin terveisin Maisa Kuusela, terveyspalveluyksikön johtaja, yleisterveyden ylilääkäri YTHS, Turku-Rauma"

Ei tarvitse olla tk-lääkäri. Minun ns. nivelrikkoni oli pitkälle edennyt verisyöpä.

Kaikki tekevät virheitä - lääkäritkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on, että sitä lääkärille pääsyä valvovat jotkut täysin heikkolahjaiset tyypit. Minulla oli papa-seulonnassa muutoksia, ja tuloskirjeessä sanottiin että uusi testi pitää ottaa vuoden päästä. Soitin sitten tk:n ajanvaraukseen kysyäkseni miten menetellään. Siellä vastasi joku ilmeisen vähämielinen hempukka joka a) ei tiennyt heidän protokollaansa näissä tapauksissa, b) ei osannut sitä selvittää ja c) ilmeisesti ei edes tiennyt mikä papa-koe on, koska se kysyi: "Mahtaako meidän lääkäri osata sellaisen ottaa?"

Tuollainen sitten arvioi mahtaako potilaalla olla lorvikatarri vai aneurysma puhjennut...

Tämä juuri. En todellakaan ymmärrä että lähihoitajat/sairaanhoitajat määrittelevät koska pääsee lääkäriin. Itse jouduin pari vuotta sitten työttömäksi ja siten pois työterveydestä, joka oli meillä erinomainen. En ollut juuri terveyskeskuksessa käynyt mutta kun minulla on 2t diabetes niin piti varata aika vuosikontrolliin. No sain ajan sairaanhoitajalle jonka kanssa jaarittelin varmaan tunnin ihan turhaan kaikenmaailman ravinnosta ym. 4v diabetestä sairastaneena tiedän jo perusasiat Hän toki laittoi lähetteen labraan ja sain ajan jollekin lekurille yli kuukauden päähän. Nimestä päätellen tämä lääkäri oli turkkilainen tms. Sanoin että haluan suomalaisen lääkärin mutta se ei käynyt. Sen jälkeen hän alkoi pakkotuputtamaan minulle insuliiniä vaikka en mitenkään ollut sen tarpeessa eikä hän tiennyt mitään arvoistani kun en vielä labrassakaan ollut käynyt. Hoitotasapainoni on hyvä ja minulla on hyvät lääkkeet. Keskeytin hänet ja sanoin että puhun lääkityksestä mieluiten lääkärin kanssa. Se ei auttanut vaan jatkoi paasaamistaan. Tämä hoitsu oli niin ylimielinen että päätin parin päivän päästä perua lääkäriajan ja siirryin yksityiselle erikoislääkärille. Onneksi minulla on säästöjä että voin sen tehdä. Käyn siellä 1-2 krt vuodessa ja kaikki on hyvässä hoidossa.

Kenen ajattelisit sitten olevan sopiva päättämään, kuka pääsee lääkärille? Lääkärinkö siellä puheli palvelussa pitäisi olla? Vai aika aina, kun potilas niin haluaa?

Nuori lääkäri kirjoitti HS:ssa marraskuussa, että ensikontaktin pitäisi olla nimenomaan lääkäriin.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006309238.html

 

"Minkä takia tämä tärkeä ensikontakti on pitkään ollut muiden vastuulla? Etulinja on kokeneellekin lääkärille haaste. Silti arviota tekee ammattiryhmä, jonka koulutusta ei ole rakennettu tehtävää varten. Hoitoonohjaus ja potilaiden segmentointi on koko prosessin kulmakivi, joka toimii nyt rikkinäisen puhelimen tavoin.

Uskallan väittää, että joka päivä miljoonia veroeuroja valuu hukkaan, kun hoito lähtee monesti heti kättelyssä väärille raiteille."

Lääkäri etulinjassa olisi hyvä. Erityisesti tk:ssa vielä niin, että potilaan omalääkäri arvioisi hoidon tarpeen, todella usein potilaan tunteminen auttaa tässä merkittävästi. Mutta millä resursseilla? Aika ei riitä edes potilaiden hoitoon, lisäksi lääkäreille on viime vuosina lisätty myös toisille ammattiryhmille kuuluvia tehtäviä (hoitajan, sihteerin ja siivoojan). 

Lisäksi tk:ssa laitetaan usein se kokemattomin hoitaja puhelimeen. Ei hyvä, koska jos asiat lähtee väärille jengoille, voi tapahtua kamalia. Yksikin 90v mummo oli saanut seuraavalle viikolle soittoajan lääkärille, kun syke oli 150, "keskustellakseen lääkeasioista". 

t. terveyskeskuslääkäri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa että lääkärit ei ole ajatuksenlukijoita, eli he tekevät päätelmät sen perusteella mitä on kerrottu ja toki todennäköisyyksien valossa myös. Jokaista närästelijää ei voi tähystää, mutta jos iästä riippumatta puhutaan myös nielemisvaikeudesta ja laihtumisesta niin johan lähtee paatuneimmaltakin ja kiireisimmältäkn lähete skopiaan.

Tuossahan olisi useampi eri oire. Potilas saa mainita niistä vastaanotolla vain yhden.

"Ota vastaanotolla esille vain yksi hoidettava asia."

"Ystävällisin terveisin Maisa Kuusela, terveyspalveluyksikön johtaja, yleisterveyden ylilääkäri YTHS, Turku-Rauma"

. Mä ymmärsin tuon niin, että yhdellä vastaanotolla ei käsitellä monta erillistä vaivaa. Polvikipu ja mielenterveys vaativat oman aikansa, tällä käynnillä käsitellään diabetestä. Yhdessä vaivassa voi toki olla useampi eri oire joista lääkärin on saatava tieto voidakseen tehdä diagnoosin ja suunnitella hoidon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa että lääkärit ei ole ajatuksenlukijoita, eli he tekevät päätelmät sen perusteella mitä on kerrottu ja toki todennäköisyyksien valossa myös. Jokaista närästelijää ei voi tähystää, mutta jos iästä riippumatta puhutaan myös nielemisvaikeudesta ja laihtumisesta niin johan lähtee paatuneimmaltakin ja kiireisimmältäkn lähete skopiaan.

Tuossahan olisi useampi eri oire. Potilas saa mainita niistä vastaanotolla vain yhden.

"Ota vastaanotolla esille vain yksi hoidettava asia."

"Ystävällisin terveisin Maisa Kuusela, terveyspalveluyksikön johtaja, yleisterveyden ylilääkäri YTHS, Turku-Rauma"

. Mä ymmärsin tuon niin, että yhdellä vastaanotolla ei käsitellä monta erillistä vaivaa. Polvikipu ja mielenterveys vaativat oman aikansa, tällä käynnillä käsitellään diabetestä. Yhdessä vaivassa voi toki olla useampi eri oire joista lääkärin on saatava tieto voidakseen tehdä diagnoosin ja suunnitella hoidon.

Närästys, nielemisvaikeudet ja laihtuminen ovat potilaalle kolme erillistä vaivaa, ellei hän jo ole itse osannut diagnosoida itselleen syöpää. Kuuselan ohjeen mukaan ensin pitää varata lääkäriaika, jossa käsitellään vain närästys.

Vierailija kirjoitti:

Influenssa-aikaan soitin 13v lapsestani lekuriin. Kuumetta 41 astetta, ja muita oireita jotka voisivat viitata influenssaan. Nainen luurissa sanoi että taitaa olla influenssaa, mutta koska kuume on noin korkea, niin ei hän ainakaan uskalla neuvoa jäämään kotiin. Niinpä menimme enpoon, ja kyseessä olikin verenmyrkytys. 

Mikä tässä siis oli ongelma? Ettei suoraan puhelimessa diagnosoinut verenmyrkytystä vai että epäili influenssaa ja käski näytille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa että lääkärit ei ole ajatuksenlukijoita, eli he tekevät päätelmät sen perusteella mitä on kerrottu ja toki todennäköisyyksien valossa myös. Jokaista närästelijää ei voi tähystää, mutta jos iästä riippumatta puhutaan myös nielemisvaikeudesta ja laihtumisesta niin johan lähtee paatuneimmaltakin ja kiireisimmältäkn lähete skopiaan.

Tuossahan olisi useampi eri oire. Potilas saa mainita niistä vastaanotolla vain yhden.

"Ota vastaanotolla esille vain yksi hoidettava asia."

"Ystävällisin terveisin Maisa Kuusela, terveyspalveluyksikön johtaja, yleisterveyden ylilääkäri YTHS, Turku-Rauma"

. Mä ymmärsin tuon niin, että yhdellä vastaanotolla ei käsitellä monta erillistä vaivaa. Polvikipu ja mielenterveys vaativat oman aikansa, tällä käynnillä käsitellään diabetestä. Yhdessä vaivassa voi toki olla useampi eri oire joista lääkärin on saatava tieto voidakseen tehdä diagnoosin ja suunnitella hoidon.

Närästys, nielemisvaikeudet ja laihtuminen ovat potilaalle kolme erillistä vaivaa, ellei hän jo ole itse osannut diagnosoida itselleen syöpää. Kuuselan ohjeen mukaan ensin pitää varata lääkäriaika, jossa käsitellään vain närästys.

Toivottavasti kukaan, sen paremmin lääkäri kuin potilas, ei tulkitse ohjetta noin, koska kaikille lienee selvää, ettei sitä noin ole tarkoitettu. Ja kyllähän lääkäri kysyy, onko muita mahdollisia asiaan liittyviä oireita, vaikka potilas ei itse sanoisikaan, että närästää ja paino laskee enkä pysty nielemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa että lääkärit ei ole ajatuksenlukijoita, eli he tekevät päätelmät sen perusteella mitä on kerrottu ja toki todennäköisyyksien valossa myös. Jokaista närästelijää ei voi tähystää, mutta jos iästä riippumatta puhutaan myös nielemisvaikeudesta ja laihtumisesta niin johan lähtee paatuneimmaltakin ja kiireisimmältäkn lähete skopiaan.

Tuossahan olisi useampi eri oire. Potilas saa mainita niistä vastaanotolla vain yhden.

"Ota vastaanotolla esille vain yksi hoidettava asia."

"Ystävällisin terveisin Maisa Kuusela, terveyspalveluyksikön johtaja, yleisterveyden ylilääkäri YTHS, Turku-Rauma"

. Mä ymmärsin tuon niin, että yhdellä vastaanotolla ei käsitellä monta erillistä vaivaa. Polvikipu ja mielenterveys vaativat oman aikansa, tällä käynnillä käsitellään diabetestä. Yhdessä vaivassa voi toki olla useampi eri oire joista lääkärin on saatava tieto voidakseen tehdä diagnoosin ja suunnitella hoidon.

Närästys, nielemisvaikeudet ja laihtuminen ovat potilaalle kolme erillistä vaivaa, ellei hän jo ole itse osannut diagnosoida itselleen syöpää. Kuuselan ohjeen mukaan ensin pitää varata lääkäriaika, jossa käsitellään vain närästys.

Toivottavasti kukaan, sen paremmin lääkäri kuin potilas, ei tulkitse ohjetta noin, koska kaikille lienee selvää, ettei sitä noin ole tarkoitettu. Ja kyllähän lääkäri kysyy, onko muita mahdollisia asiaan liittyviä oireita, vaikka potilas ei itse sanoisikaan, että närästää ja paino laskee enkä pysty nielemään.

Miten se sitten on tarkoitettu? Potilaalla on ummetusta ja iho kuivuu. Saako hän kertoa kummankin vaivan samalla käynnillä?

Vai pitääkö hänen googlettaa itselleen diagnoosi (kilpirauhasen vajaatoiminta) ja mennä sitten sen yhden asian (kilpirauhasen vajaatoiminnan) kanssa lääkäriin?

Siis jos ongelmana on närästys, nielemisvaikeus ja laihtuminen, niin voit varata ajan närästyksen vuoksi. Asiantunteva lääkäri kyllä närästyksen yhteydessä osaa kysyä, onko näitä muita oireita.

Jos ei esim kiireen vuoksi tajua kysyä, niin toivottavasti on esim ohjeistanut potilasta tulemaan uudelleen, jos ei somac-kuurilla ala helpottamaan. Sitten ehkä alkaa uudestaan miettiä ja kyselee onko muita oireita.

Itse menin kandina lääkäriin närästyksen takia, lääkäri tiesi mitä opiskelin ja kysyi sitten vaan, onko sulla hälyttäviä oireita närästyksen ohella ja kun vastasin että ei ole, niin sain sitte lääkettä kouraan. Mietin vaan jälkikäteen ett periaatteessa ehkä sen olis multaki pitäny eriksee kysellä ne hälyttävät oireet, enhä mä välttämättä niitä edes olis tienny ku vasta opiskelija olin.

Vierailija kirjoitti:

Siis jos ongelmana on närästys, nielemisvaikeus ja laihtuminen, niin voit varata ajan närästyksen vuoksi. Asiantunteva lääkäri kyllä närästyksen yhteydessä osaa kysyä, onko näitä muita oireita.

Jos ei esim kiireen vuoksi tajua kysyä, niin toivottavasti on esim ohjeistanut potilasta tulemaan uudelleen, jos ei somac-kuurilla ala helpottamaan. Sitten ehkä alkaa uudestaan miettiä ja kyselee onko muita oireita.

Itse menin kandina lääkäriin närästyksen takia, lääkäri tiesi mitä opiskelin ja kysyi sitten vaan, onko sulla hälyttäviä oireita närästyksen ohella ja kun vastasin että ei ole, niin sain sitte lääkettä kouraan. Mietin vaan jälkikäteen ett periaatteessa ehkä sen olis multaki pitäny eriksee kysellä ne hälyttävät oireet, enhä mä välttämättä niitä edes olis tienny ku vasta opiskelija olin.

Eikö se ohje koske lääkäriä? Yksi asia per käynti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa että lääkärit ei ole ajatuksenlukijoita, eli he tekevät päätelmät sen perusteella mitä on kerrottu ja toki todennäköisyyksien valossa myös. Jokaista närästelijää ei voi tähystää, mutta jos iästä riippumatta puhutaan myös nielemisvaikeudesta ja laihtumisesta niin johan lähtee paatuneimmaltakin ja kiireisimmältäkn lähete skopiaan.

Tuossahan olisi useampi eri oire. Potilas saa mainita niistä vastaanotolla vain yhden.

"Ota vastaanotolla esille vain yksi hoidettava asia."

"Ystävällisin terveisin Maisa Kuusela, terveyspalveluyksikön johtaja, yleisterveyden ylilääkäri YTHS, Turku-Rauma"

. Mä ymmärsin tuon niin, että yhdellä vastaanotolla ei käsitellä monta erillistä vaivaa. Polvikipu ja mielenterveys vaativat oman aikansa, tällä käynnillä käsitellään diabetestä. Yhdessä vaivassa voi toki olla useampi eri oire joista lääkärin on saatava tieto voidakseen tehdä diagnoosin ja suunnitella hoidon.

Närästys, nielemisvaikeudet ja laihtuminen ovat potilaalle kolme erillistä vaivaa, ellei hän jo ole itse osannut diagnosoida itselleen syöpää. Kuuselan ohjeen mukaan ensin pitää varata lääkäriaika, jossa käsitellään vain närästys.

Toivottavasti kukaan, sen paremmin lääkäri kuin potilas, ei tulkitse ohjetta noin, koska kaikille lienee selvää, ettei sitä noin ole tarkoitettu. Ja kyllähän lääkäri kysyy, onko muita mahdollisia asiaan liittyviä oireita, vaikka potilas ei itse sanoisikaan, että närästää ja paino laskee enkä pysty nielemään.

Hankaluus tuleekin systeemisissä sairauksissa jossa kynsien ongelmat ja suun kutina voi jonkun kolmannen kanssa viitata selvästi tiettyyn syyhyn. Monessa systeemisessä sairaudessa voi olla vaikka 10 mahdollista eri oirettaa, joista kolme yhdessä on tyypillinen tilanne ja vain yksi niistä syy potilaalle hakeutua terveydenhoitoon. Erikseen voimakkaimpia oireita aiheuttava ei kerrokaan mitään. Potilas ei osaa miettiä jonkun yhteyttä joka häntä ei vaivaa, kun ei edes vaikuta millään tavalla siihen joka häiritsee tai ole liityksissä sijainnin tai oireiden samankaltaisuuden vuoksi.

Maksaan tai moneen selkeään yksittäiseen elimeen liittyessään ne saadaan selville verikokeista. Systeemisenä jos ei ole vain yhdessä kohteessa tai on elimissä joille ei ole selkeää koetta niinkuin alat tai afos maksalle pitäisi tk:ssa ensimmäisenä vastaavan osata kysyä siihen oireeseen viittaavia muita. Puhelinvaihde on saattanut iltapäivälehdistä lukea samaan vaivaan liittyen kolme oiretta kymmenestää ja vain niiden kohdalla ohjata oikein. Hoitajallekaan ei nuo oireet viittaa kuin sen mukaan mitä potilas itse osaa sanoa. Lääkärin pitäisi osata kysyä ja tutkia osoittamatta suoraan, mutta vaivan jatkuessa jo hoitajalla käyneelle on määrättykin ensimmäiseen oireeseen lääke joka toimii ja vaihde antaa parin viikon päähän vartin lääkäriajan jossa lääkäri ei ehdi kuin seuloa ilmeisimmät, miettiä vahvemman lääkkeen ja päättää verikokeet jotka sulkevat pois muita ilmeisiä. Jos sama oire jatkuu kahdenkin käynnin jälkeen, potilas ei välttämättä hyödy mitään, jos hänet taas uudelleen lähetetään hoitajalle joka katsoo lääkärin jo nähneen vaivan ja kehottaa vain kärsivällisyyteen. Kun potilas on jo käynyt lääkärillä ja sitä ennen hoitajallaeikä vaiva ole kehittynyt mihinkään, hoitajan luonnollinen johtopäätös on, että hänen määräämänsä hoito on ollut yhtä hyvä kuin lääkärin tai pahimmillaan hänestä ja muusta hoitohenkilökunnasta alkaa vaikuttaa, että hoito on oikea ja vaiva ei välttämättä ole sitä hoitoa vastaava, eli potilas vain luulee vaivansa.

Terveydenhuollon ohjaus lähtee aivan väärin päin. Kaikki työ tehdään moneen kertaan ensin puhelinvaihteilla joiden jälkeen hoitajilla. Lääkäri ei välttämättä sen kaiken kiireen seassa saa kuin kaikkein selvimmät potilaat. Vaikeammin ohjattavat jäävät ohjaamatta hänelle ja kuormittavat terveydenhuoltoa, kun käyvät yhä uudelleen hoitajilla vaivan vuoksi joka voisi olla alusta alkaen ilmeinen.

Systeemiset sairaudet on ihan oma ryhmänsä, eikä lääkärilläkään ne oireet ole muistissa josta vetää kuin hatusta kuin apteekin hyllyllä yleiset lääkkeet. Moni voi vaatia pohtimista ja kun sellainen ilmenee, potilaat on sisätautien, hematologian tai muiden haarojen potilaina, eikä heitä näy enää tk:ssa kerryttämässä hoitajille tietoa kun ovat erikoislääketieteen seurannassa. Hematologialle tai helpommin ihotaudeille kuuluvan hakeutuessa tk:lle ei siellä osata katsoa kuin verenkuva joka ei systeemisissä ole kuin se jäävuoren huippu joskus ehkä kausittain. Joku saattaa olla ilmeinen perus sairaus joka nostaa heti CRP:n, mutta terveyskeskuksia työllistää eniten ne joita tk:t ei osaa ohjata oikein ensimmäisillä yhteydenotoilla.

Ohjaus pitäisi olla kunnossa, jotta hoitaja ei ohjaa parikymppistä yhä uudelleen hoitajille jossa käy 20 v muutaman vuoden välein ja vasta oireiden ilmentyessä verikokeista 40 vuotiaana tutkitaan juurisyytä. Juurisyyn selviäminen pitäisi olla ensimmäinnen kysymys heti ennen kuin mietitään kuka hoitaa näkyvintä vaivaa. Mikä voikaan nopeimmin varmistaa juurisyyn? Ei niin, että vain kaikkein selvimmät tapaukset ohjataan lääkärille. Ilman juurisyyn ensimmäisenä selvittämistä potilaisiin käytetään yhteiskunnassa hirveästi hoitovoimavaroja ja se maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Siis jos ongelmana on närästys, nielemisvaikeus ja laihtuminen, niin voit varata ajan närästyksen vuoksi. Asiantunteva lääkäri kyllä närästyksen yhteydessä osaa kysyä, onko näitä muita oireita.

Jos ei esim kiireen vuoksi tajua kysyä, niin toivottavasti on esim ohjeistanut potilasta tulemaan uudelleen, jos ei somac-kuurilla ala helpottamaan. Sitten ehkä alkaa uudestaan miettiä ja kyselee onko muita oireita.

Itse menin kandina lääkäriin närästyksen takia, lääkäri tiesi mitä opiskelin ja kysyi sitten vaan, onko sulla hälyttäviä oireita närästyksen ohella ja kun vastasin että ei ole, niin sain sitte lääkettä kouraan. Mietin vaan jälkikäteen ett periaatteessa ehkä sen olis multaki pitäny eriksee kysellä ne hälyttävät oireet, enhä mä välttämättä niitä edes olis tienny ku vasta opiskelija olin.

Ei mene noin. Jos menee väsymyksen takia lääkäriin, lääkäri ei kysy hämäränäöstä.

Epilepsia kohtaus oli kuulemma vain pyörtyminen. Sitten sain uuden kohtauksen, käsi oli mennyt samalla sijoiltaa. Onneksi äiti vaati että pääsen tutkimuksiin ja sain epilepsia diagnoosin  XD ei voi olla totta että ihan kivenlujaa lääkärit sanoo että varmasti oli vaan pyörtyminen, ihan kuin potilas ei itse tietäisi.

Täähän on klassikko, mutta laitetaan se kuitenkin tänne: yskä paranee yskimällä!