Auttakaa minua ymmärtämään mieheni ajatuksia

Kas, pystyykö miehetkin ylianalysointiin?

Lomalla kaikki oli hyvin, arjessa rupesit heti käskyttämään.

Minä olen samanlainen, eksän kanssa tuli kaikesta riitaa kun en halunnut tehdä asioista monimutkaisia vaan olin päässäni tehnyt työnjaon, jos olisi päästy haluttuun lopputulokseen sujuvasti.

Tämä oli dominoivaa ja käskyttävää.

No kun sen ison vauvan mielestä sinun olisi pitänyt itse käydä ja tehdä ruokaa hänelle. Onnea, tulevaisuudelle kanssaan. Tiedän tällisiä kavereita, tulee muitakin juttuja tulevaisuudessa.

No minusta on vähän outoa pyytää nimenomaan grillaamaan. Miksi et vaan pyytänyt häntä tekemään ruokaa (valitsemallaan tavalla)? Tai kysynyt edes tyyliin "voitko tehdä ruokaa samalla, ehkä olis kiva grillata?".

Mutta toki hänen reaktionsa on silti lapsellinen. Kaupassa käynti on tosiaan perus aikuispuuhaa, ja jos hän ei halunnut just grillata, olisi se suu pitänyt avata heti ja ehdottaa jotain muuta kokkaustapaa. Itse en jaksaisi tuollaista "lue mun ajatukset tai mökötän" pikkulasta.

Ehkä hän olisi halunnut enemmän keskustelua. Mitä syödään, tilataanko jotain, haetaanko pitsat vai kävisikö jompikumpi kaupassa.

Sen sijaan käskytit hänet kauppaan ja grillaamaan etkä lopulta edes syönyt. Hän koki varmaan epäonnistuneensa.

minäkin kallistun tuohon miesvauvaan. Mies vois puhua itsekin ja ehdottaa, eikä suuttua jos nainen ehdottaa,että 'käytkö sinä kaupassa'. Itsekin voi avata sen suun ja puhua. Ja tottakai siellä kaupassa voi käydä mies tai nainen tai yhdessä, mutta eihän nyt aina ole pakko yhdessä lähteä? :) Ja sitten vielä valittaa, ettet syönyt kaikkea, mitä hän teki  :D hah hah kuulostaa lapselliselta ja ylireagoinnilta :D 

Mitä AP pyysi grillattavan, kun siitä kerran tuli yllättäen rasvaista?

Vierailija kirjoitti:

No minusta on vähän outoa pyytää nimenomaan grillaamaan. Miksi et vaan pyytänyt häntä tekemään ruokaa (valitsemallaan tavalla)? Tai kysynyt edes tyyliin "voitko tehdä ruokaa samalla, ehkä olis kiva grillata?".

Mutta toki hänen reaktionsa on silti lapsellinen. Kaupassa käynti on tosiaan perus aikuispuuhaa, ja jos hän ei halunnut just grillata, olisi se suu pitänyt avata heti ja ehdottaa jotain muuta kokkaustapaa. Itse en jaksaisi tuollaista "lue mun ajatukset tai mökötän" pikkulasta.

Grillausta ehdotin sen vuoksi että mulla oli vähän grillattavaa jääkaapissa, jotka oli hyvä tehdä etteivät jäisi syömättä. Sanoin hänelle että ne voisi grillata mutta en puutu siihen vaan tee kuinka haluat. Hän kuitenkin itse päätti grillata. Sanoin myöhemmin että jos on ongelmaa grillauksen suhteen niin olisi sanonut /kysynyt neuvoa. En tietenkään halua että kenenkään tarvitsee grillata jos kokee olevansa epävarma grillaaja /grillin käyttäjä. Ap

Voiko hän tuntea olonsa vieraaksi sinun luonasi, jonka takia ylireagoi?

Vierailija kirjoitti:

Mitä AP pyysi grillattavan, kun siitä kerran tuli yllättäen rasvaista?

Itse grillattavista ei tullut rasvaista mutta mies toi kaupasta ranskiksia enkä välittänyt syödä niitä. Tästä hän pahoitti mielensä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä AP pyysi grillattavan, kun siitä kerran tuli yllättäen rasvaista?

Itse grillattavista ei tullut rasvaista mutta mies toi kaupasta ranskiksia enkä välittänyt syödä niitä. Tästä hän pahoitti mielensä. Ap

Mies on luultavasti ollut epävarma ja otti itseensä, koska on tuntenut olonsa epäonnistuneeksi vieraassa ympäristössä. Etäsuhteessa tottuminen toisen kotiin kestää yleensä kauemmin kuin henkilöillä, jotka eivät ole etäsuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän olisi halunnut enemmän keskustelua. Mitä syödään, tilataanko jotain, haetaanko pitsat vai kävisikö jompikumpi kaupassa.

Sen sijaan käskytit hänet kauppaan ja grillaamaan etkä lopulta edes syönyt. Hän koki varmaan epäonnistuneensa.

Voi olla niinkin. Mutta hän lähti niin nopeasti kauppaan ettei siinä ennättänyt keskustella kyllä mitään. Itse olin ajatellut että voisi tehdä yhdessä vaikka listaa mitä sieltä tarvitsisi tuoda. En tiedä, mielestäni en käskyttänyt mutta ehkä hän koki sen niin. Ap

Tuli mieleen siskoni mies joka aina vaan lösähtää sohvallemme heidän vieraillessaan ja odottaa palvelua. Lapsensa vaan riehuvat vieressä ja samaan aikaan minä ja sisko tehdään sekä ruokaa että katsotaan lasten perään. Siskon mies vaan näprää kännykkää eikä osallistu mihinkään edes keskusteluihin. On kuulemma aina siskoni vuoro katsoa lasten perään ja näköjään se pätee ihan jokaisessa tilanteessa.

Ärsyttää suunnattomasti se käytös.

Tosi hankala sanoa miehen logiikasta mitään, koska hän ei itse saa selittää omaa kantaansa tapahtuneesta.

Kerroit  pyytäneesi menemään kauppaan, mutta millä äänensävyllä ja millä tavalla. Voit omasta mielestäsi kuulostaa kivalta ja pyytänyt kauniisti, mutta jos olet siinä touhukkaana pyörinyt jakamassa tehtäviä saattaisi se olla kenestä tahansa ärsyttävää ja loukkaavaa.

Mies voi olla myös luonteeltaan järjestelmällinen, joten jos sinä vaan painat omassa tahdissa vaatteitasi ja hän ei oikein tiedä mitä tekee vieraassa kodissa olisi ihan aiheellista pysähtyä hetkeksi sekä sopia työnjaosta. Sitä sanotaan kohteliaaksi toisen huomioimiseksi paikassa, jossa toinen hiukan tarvitsisi opastusta. 

Niin kuin mies sanoi grillisi oli uusi ja hänelle vieras. Ihan hienoa, että annat kenen vaijn koskea siihen, mutta mies on saattanut ajatella ettei vaan aiheuttaisi vahinkoa sille.

Se, ettet halunnut syödä rasvaistagrilliruokaa paljastaa sen, miten et pysähtynyt sopimaan miehen kanssa mitä kaupasta tuodaan. Mies tuo, mitä keksii, ja sinä nirsoilet miten et voi syödä.Siinä kohtaa mene jo itseesi.

Et vaikuta kovin reilulta naiselta. Jos "puuhastelet" samaan tapaan miehenkin kodissa "pyytämässä" häntä tekemään sitä tai tätä voin ennustaa teille eroa hyvin pian.

Sovitte hyvin toisillenne, kaksi lapsellista ylianalysoijaa. Älkää kuitenkaan tehkö lapsia tuohon suhteeseen, kun niiden kanssa ei riitä aika vatvomaan jokaista sanaa päivä/viikkotolkulla.

Teillä on vasta vuosi takana ja sekin etäsuhteessa, ei ole outoa, että tulee hankauksia, kun kaksi aikuista tekee yhteistä arkea. Toki mies olisi voinut sanoa asiasta silloin, kun se oli ajankohtaista, mutta musta on tosi hyvä, että sanoi jälkeenpäin, kun se kerran jäi vaivaamaan.

Parisuhteessa kokemukseni mukaan yksi isoimmista ongelmista on se, että asiat mietitään omassa päässä valmiiksi ja kerrotaan vasta lopputulos, joka luonnollisesti tulee uutena toiselle, joka ei tiedä siien johtaneita steppejä. Kommunikaatio on tärkeetä ja kaikilla vähän erilaista. Opettelette vielä, mutta opitte varmasti.

Ei tuosta kannata ottaa isoa ongelmaa vaan käsitellä tuota oppimiskokemuksena. Jatkossa puhetta enemmän ja kysymistä yhdessä pohdintaa enemmän. Tuosta tulee hieno suhde, kun vain jaksatte vähän alkuhankaluuksia (jotka tuntuu olevan tosi pieniä).

Miehenä sanoisin, että ehkä kyseessä on mies, joka ei ole tottunut tekemään kotitöitä ja ahdistuu siitä, että toinen ehdottaa toisenkin tekevän jotain. Hän luultavasti kokee tuollaiset pyynnöt ja ehdotukset ahdistavana komenteluna. Ehkä hän ei ole lainkaan oma-aloitteinen? Voi myös olla sitä tyyppiä, joka uhriutuu, jos kaikki ei mene täysin tasan: "Minä grillasin viimeksi ja kävin kaupassa, nyt on sun vuoro."

Miehenä sanoisin, että tuo mitä kerroit kuulosti oudolta ja varoitusmerkiltä. Ehkä et saa hänestä arvostettavaa ja hyvää miestä. Mutta vaikea sanoa, kun ei tiedä tarkemmin miten kaikki meni. Saatoitathan itsekin olla töksäyttävä, outo tai ennalta-arvaamaton. Ehkä hän ajatteli teidän viettävän aikaa yhdessä ja sinä sitten käskytit häntä kuin palvelusväkeä. Vaikea sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän olisi halunnut enemmän keskustelua. Mitä syödään, tilataanko jotain, haetaanko pitsat vai kävisikö jompikumpi kaupassa.

Sen sijaan käskytit hänet kauppaan ja grillaamaan etkä lopulta edes syönyt. Hän koki varmaan epäonnistuneensa.

Voi olla niinkin. Mutta hän lähti niin nopeasti kauppaan ettei siinä ennättänyt keskustella kyllä mitään. Itse olin ajatellut että voisi tehdä yhdessä vaikka listaa mitä sieltä tarvitsisi tuoda. En tiedä, mielestäni en käskyttänyt mutta ehkä hän koki sen niin. Ap

Mies vaikuttaa hyvin jyrkkä asenteiselta ja kaavoihin kangistuneelta.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän olisi halunnut enemmän keskustelua. Mitä syödään, tilataanko jotain, haetaanko pitsat vai kävisikö jompikumpi kaupassa.

Sen sijaan käskytit hänet kauppaan ja grillaamaan etkä lopulta edes syönyt. Hän koki varmaan epäonnistuneensa.

Miksi mies ei sitten avannut keskustelua, jos sitä kaipasi?

Aloittaja: Kävisitkö kaupassa ja laittaisit jotain grillattavaa?

Mies: poistuu sanaakaan sanomatta kauppaan ja mököttää vielä pari päivää myöhemmin.

Mies olisi voinut itse kysyä, onko toiveita ruoan suhteen, voisiko tehdä kuitenkin jotain muuta, kun jännittää grillata hänelle uudella grillillä jne. Taas olisi pitänyt naisen hoitaa kommunikaatio molempien puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä AP pyysi grillattavan, kun siitä kerran tuli yllättäen rasvaista?

Itse grillattavista ei tullut rasvaista mutta mies toi kaupasta ranskiksia enkä välittänyt syödä niitä. Tästä hän pahoitti mielensä. Ap

Mies on luultavasti ollut epävarma ja otti itseensä, koska on tuntenut olonsa epäonnistuneeksi vieraassa ympäristössä. Etäsuhteessa tottuminen toisen kotiin kestää yleensä kauemmin kuin henkilöillä, jotka eivät ole etäsuhteessa.

Jos aikuinen mies tuntee itsensä noin epävarmasi sellaisen arjen perustaidon kun ruoanlaiton kanssa, että tarvitsee vielä pari päivää myöhemminkin mököttää, ei hyvältä vaikuta. 

Ehkäpä sinä juttelet miehen kanssa. Minun mielestäni miesvauvaa jutut ovat ihan törkeitä. Kyllä meillä kaikilla on erilaisia tunteita ja tuntemuksia ja reagoimme lapsellisesti. Sieltähän ne tuntemukset paljolti tulevat, lapsuudesta.

Minusta on hyvä, että mies ilmaisi tunteensa. Olisi aika ikävää, jos sinä vaan opastaisit ja komenttaisit, että mitä tehdään, eikä kumpikaan koskaan kyseenalaistaisi tai kertoisi, että jostakin tulee paha mieli.

Siitähän se keskustelu voi alkaa... Sanotaan asioita. Mies teki sen. Eikö se ole hyvä?

Ja noista miesvauva ja naisvauva Jutuista sen verran, että itse ainakin olen sitten tosi iso naisvauva, koska minulla on paljon ollut traumoja lapsuudesta ja nuoruudesta ja ne ovat näkyneet meidän suhteessamme. Olen niitä työstänyt ja olen niistä kertonut miehelleni, ja mieheni oikeasti ymmärtää ja on auttanut minua tässä kahdenkymmenen vuoden aikana todella paljon.

Puhuminen ei ole helppoa ja se vaatii luottamusta, että uskaltaa kertoa. Se vastaanottaminen voi olla mitä vaan.

Jos asenne on, että toinen kertoessaan tunteistaan on halveksittava, niin eihän siitä mitään tule.

Kun joku kertoo tunteistaan, niin se on myös arvostuksen osoitus. Se olisi hyvä osata ottaa sellaisena, keskustelun alkuna.