Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Vierailija kirjoitti:

Täähän on klassikko, mutta laitetaan se kuitenkin tänne: yskä paranee yskimällä!

Tuohan on taivahan tosi. Jos vedät henkitorveen vaikka ruokaa, siitä seuraava yskä ei oikein muulla parane kuin yskimällä. Jos on pahemmin tukossa, se ei ole enää yskä, kun ilmaa ei kulje läpi jotta kykenisit yskimään. Vain jos yskiminen ei riitä parantamaan oiretta voi olla muita keinoja.

Mun alhainen ferritiini diagnosoitiin vuosia masennukseksi. Masennuslääkkeetkin määrättiin, mutta en ostanut. Lisäksi hoitaja oli todella törkeä, mm. kyseli johtuuko masennukseni seksin puutteesta (olen neitsyt ja sinkku). Vasta kalliilla yksityisellä selvisi mistä on kyse. Olin syönyt thyroxiniakin turhaan vuosia.

Veljeni joutui sairalaan, mutten kerro syytä tässä. Lääkärit pohtivat pitäisikö konsultoida anestesialääkäriä, mutta jättivät sen tekemättä. Seuraavana aamuna veljeni löytyi kuolleena. Anestesialääkäriä konsultoimalla hän olisi pelastunut. Meni kaikki luotto lääkäreihin.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on muutama ihminen kirjoittanut asiaa mutta nämä minä-minä ja lääkäreiltä koneen erehtymättömyyttä ja selvännäkijän taitoa vaativat useat valittajat hoitovirheineen huutavat idioottia ja aggressivisesti ajavat omaa asiaansa.

Mietin vaan kuinka paljon helpompi heitä olisi ollut hoitaa ja oireita tulkita oikein jos nämä

ihmiset käyttäytyisivät asiallisesti tai kohtuullisesti. Totuus on että harva näistä huutelijoista pärjäisi itse mitenkään lääkärikoulussa tai ammatin paineissa ja monet luulevat että raha on näiden ahneiden ja lähes tahalleen hutiloivien ja mielipahaa tuottavien lääkäreuden suurin motiivi ja ovat siitä väärydellä ansaitusta rahasta kovin kateellisia.

Aika turha ketju tämä. Myöskään ketjuun ”Lääkäri pelasti henkeni/työkykyni/antoi tarpeeksi saikkua” ketjuun ei tällä palstalla tule viestejä.

Itse olen valitettavasti huomannut, että kun lääkärille kertoo asiallisesti ja rauhallisesti oireensa, saa osakseen lääkärin suunnalta epäasiallista kohtelua.

Sitten kun on käynyt 10 kertaa asiallisesti selvittämässä ja saanut pelkkää vittuilua osakseen ja rauvostuu sillä yhdennellätoista lääkärikäynnillä kun eivät ne oireet sillä vittuilulla ole parantuneet, niin sitten saa asiallista kohtelua ja parhaimmillaan jopa oikeita tutkimuksia joilla oireiden syy selviää

Oikeasti minua ärsyttää suunnattomasti se, että mitään ei uskota eikä oteta tosissaan ennenkuin oikeasti menee raivoissaan lääkärin vastaanotolle.

Olen rauhallinen ja hitaasti hermostuva henkilö, joten aika monta turhaa käyntiä siinä aina tulee ennenkuin lääkäri alkaa tekemään työtään.

Tämä kaikki maksaa aivan turhaan minulle ja yhteiskunnalle ja kuormittaa julkista terveydenhoitoa. En ymmärrä mikä järki tässä touhussa on.

Sillä raivoamiskerralla en anna lääkärille mitään muuta uutta tietoa kuin sen, että mitta on nyt täysi ja jotain on pakko tehdä. Miksi vasta silloin aletaan selvittämään mistä oireet johtuvat ja miksi vasta silloin lääkäri käyttäytyy asiallisesti. En lainkaan pidä huutamisesta enkä raivoamisesta ja olen aina ahdistunut loppupäivän kun tilanne menee siihen pisteeseen. Ilmeisesti lääkäreille pitää kuitenkin sillä tavalla kertoa asiansa.

Parhaiten on jäänyt mieleen eräs lastenlääkäri joka väitti minua hysteeriksi kun asiallisesti kerroin lapsen oireista ja kysyin mistä ne voisivat johtua. No seuraavalla kerralla tavatessamme olin jo oikeasti hysteerinen ja silloin hoito alkoi järjestymään.

Ex avomieheni meni työterveyslääkärin käskystä suoraan sairaalan päivystykseen ja lääkäri kysyi mieheltä mitä tämä on syönyt, mies vastasi rehellisesti syöneensä aamulla paahtoleipää (työpaikan lounaalle ei ehtinyt). Epikriisissä luki että potilas syö pelkkää paahtoleipää! Exä ehti käydä useita kertoja lääkärissä kunnes joutukin leikkaukseen, kroonistunut umpisuoli  tai joku sellainen.

Minulla ensimmäinen MS-taudin oire oli "hassu oire jonka takia ei kannata tänne tulla". Tuo kommentti tuli siltä ajanvarauksen justiinalta joka vartioi lohikäärmeen tavoin ettei vaan kukaan turhaan tulisi TK-vastaanotolle.

Se hassu oire oli sellainen, että yön aikana oli tunto kadonnut kokonaan toisesta jalasta. Tuntui kuin koko jalka nivusista alaspäin olisi kadonnut.

Ajattelin sitten, että ehkä se on vaan joku hermopinne kun ei sen takia lääkäriinkään päässyt.

Seuraavassa terveystarkastuksessa satuin kuitenkin kysymään hoitajalta, että mikähän se outo puutuminen on ollut. Kaksi viikkoa kesti ja sitten parani itsestään. Ihan vaan mielenkiinnosta kysyin kun se omasta mielestä tuntui oudolta oireelta, eikä siihen aikaan ollut nettiä mistä olisi itse voinut etsiä tietoa.

Tämä hoitaja sanoikin yllättäen, että kerro lääkärille tuosta oireesta. Kerroin sitten lääkärille vaikka pelkäsin että lääkäri suuttuu kun tuommoisella typerällä vanhalla jo parantuneella oireella häntä vaivaan. Lääkäreillä kun tuppaa olevan taipumusta suuttua jos heille mainitsee jotain turhaa minkä itse luulee oireeksi.

Lääkäri ei suuttunut vaan määräsi verikokeita ja kirjoitti lähetteen neurolle.

Toisinaan tuntuu, että pitäisi itse olla lääkäri että tietää milloin pitää mennä lääkäriin ja mikä oire on merkityksellinen.

Suomessa ollaan menty tähän, kun terveyskeskuksissa noteerataan vain kuoleman vaaraa, selkeää työkyvyttömyyttä tai odotettua elinikää suurella todennäköisyydellä lyhentävät on terveyskeskusten hoitajilta ja puhelinvaihteilta odotettu osaaminen.

Puhelinvaihteille ei taideta neuvoa ohjaamaan lääkäriin ellei oire viittaa liki 100% todennäköisyydellä vaaraan. Hoitajat ohjaa lääkärille jos puhelinvaihde on onnistunut olemaan vähättelemättä potilaalle oiretta ja tutuimmat kansantautien riskit näkyy.

Kun lääkärit ei näekään niitä potilaita joilla on vain elämänlaatua olennaisesti heikentäviä sairauksia, voi kansainvälisissä selvityksissä elämänlaatua heikentävien hoito olla heikolla tasolla. Kun keskitytään etsimään vain ne kaikkein ilmeisimmät, henkiä pelastuu, keski-ikä nousee ja niin kuuluukin tapahtua. Se ei kuitenkaan ole kuin hengen pelastusta, terveydenhoito hoitaa myös elämänlaatua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verikokeessa TSH 4.4, T4V 11, kilpirauhasen vajaatoimintaa suvussa molemmin puolin lähes jokaisella naispuolisella henkilöllä.

"Näillä arvoilla oireesi eivät voi johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Ehkä kyse on stressistä? Harrastatko kovin paljon liikuntaa?"

Nuo ovat vielä normaalirajoissa, vaikkakin alarajan tuntumassa T4V ja TSH ylärajan tuntumassa. Lääketieteellisessä sisätautien dosentti opetti että labra- arvo on joko normaali tai poikkeava, ei väliä diagnostiikan kannalta onko se rajoilla, jos se on rajojen sisällä niin se on normaali ja sillä hyvä, ne rajat on syystä ja arvioitu eikä keksitty. Eli joko kilpirauhasarvot ovat normaalit tai eivät, mitään harmaata aluetta että on vähän niin kuin epänormaali ja vähän niin kuin vajaatoimintaa ei ole, sama kuin ihminen joko on raskaana tai ei ole, ei voi olla osittain raskaana tai vähän niin kuin raskaana. Se on joko / tai. Jos kilpirauhasarvot ovat normaalit niin kilpirauhasen vajaatoimintaa ei todeta eikä hoitoa ole syytä aloittaa kilporauhashormonilla. Oikea toimintamalli on kontrolloida nuo samat labrat esim. kuukauden kuluttua, etenkin jos oireita on. Tietenkin kilpirauhanen tutkitaan se päältä päin tunnustelemalla sormilla ja tarkastetaan muukin status ja kysellään oireet. Myös muut syyt oireille pitää sulkea pois. Syytä olisi ottaa myös kilpirauhasvasta-aineet, autoimmuuni tyreoidiitti ja sen jälkitilana ilmenevä hypotyreoosi on ehdottomasti yleisin syy kilpirauhasen vajaatoiminnalle.

Mutta jos labrat ovat normaalit niin pelkkien vajaatoimintaan sopivien oireiden perusteella ei voida asettaa kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosia ja aloittaa hoitoa vaan pitää selvitellä tilannetta tarkemmin, vaikka labrat olisivat melkein viitearvojen ulkopuolella, nuo eivät ole, melkein on vain melkein.

Jännä miten ne viitearvot vaihtelee maittain sitten. Jos kerran ovat eksaktia tiedettä.

Jännä myös että meille kyllä opetettiin että 10 % ihmisistä on kaikissa labroissa viitearvojen ulkopuolella ja se on niiden normaali. Yksilöllistä vaihtelua nääs. Tällaisen ihmisen sairaus luonnollisesti on sitten viitearvojen sisällä...

Itselläni esim. on kreatiniini aina koholla. Aina. Ominaisuus, ei merkki mistään sairaudesta tai toimintahäiriöstä.

Miksiköhän lääkäriporukka puhelimessa on yleensä melko leppoisan oloisia ja vaikka potilas soittelisi jostain kivusta niin chillisti vaan otetaan ja tuumaillaan että kokeilehan jotain apteekin lääkettä ensin ja katsotaan sitten uudestaan. Netistä taas kun googlettelee, niin lähes poikkeuksetta pelotellaan syövällä yms. ja kehoitetaan kiireesti hakeutumaan tutkimuksiin, ennenkuin alkaa harrastelemaan mitään itsehoitoja. Jos moni kuolee syöpiin sen takia, kun ei ajoissa tutkittu, niin en ihmettele lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoi koneelta mitä lääkettä olin edelliseen flunssaan saanut.

- oliko tää hyvä? Laitetaanko sitä?

Kuka menee flunssan takia lääkäriin?

Naiset. Jotka käyttävät julkisen sektorin terveyspalveluita 10 miljardilla miehiä enemmän vuosittain. 

Lasketaanko han neuvolakäynnit lapsille vai äideille? Ainakin synnytyksen menee äitien piikkiin, eikä koko perheelle.

Nykyisin synnyttää muualta tulleet, ja keskihintaisilla synnytyksillä tällä syntyvyystahdilla synnytysten osuus on vain 200 miljoonaa euroa.

Miksi neuvolat laskettaisiin naisten lukuihin?

Kyllä te hassaatte sen rahan juoksemalla turhasta julkisella. 

Toihan on totta että naiset käy helpommin lääkärillä tarkistuttamassa. Jos ei nuorena niin viimeistään neuvolarumban jälkeen.

Naiset myös elävät pidempään.

Omalla kohdallani päädyin isoon leikkaukseen neuvolan kautta, eli vaikka neuvolakäyntejä ei laskettais niin kyllä mun kihdallani terveydenhoidon kulut kohosivat, kiitos neuvolan.

Kysymys sulle, katkera penninvenyttäjä: pitäiskö kulujen mielestäsi olla tasan, ja miten toteuttaisit tasajaon?

Naiset synnyttämääm kodeissa, esimerkiksi kerrostalossa suihkukaapin lattialle?

Hoito lopetettais kaikilta kun ylittyis keskimääräinen elinikä? Myös pitkäikäisiltä miehiltä, muuhan ei olis tasaveroista 👍🏻

Mitäs muuta?

Kyllä äitiysneuvolan ja seulaultraäänet ovat äitien kuluja. Eihän lapsi ole syntynyt, eikä sillä ole mitään etua jolle edes kirjata neuvolakäyntejä. Lastenneuvola vasta kirjautuvat lapselle.

Lisäksi naisten tulisi käydä kerran vuodessa gynellä, vaikka ei edes olisi mitään akuutteja oireita. Se vaan on niin, että kun on kohtu ja munasarjat, niissä voi olla sairauksia jotka pitää hoitaa. Jokainen lääkäri tietää että naisten vatsavaivat ovat paljon monimutkaisempia diagnosoida kuin miesten (ja enää tätä ei yleisesti kutsuta hysteriaksi).

Nykyään jatkuvaa gynellä käyntiä ei enää suositella. Kohdussa ja munasarjoissa kun ei ole mitenkään erityisen paljon oireettomia sairauksia verrattuna muihin elimiin. Ei miehetkään käy kolonoskopiassa vuosittain ilman oireita. Eikä maksa-arvoja oteta vuosittain.

Mitä sinä selität, kohtu ja munasarjasyöpä ovat oireettomia niin kauan, että kun oireita tulee, syöpä on jo pitkällä.

Kohdunrungonsyöpä on hitaasti etenevä ja lähes aina hyväennusteinen. Ei todellakaan edellytä vuosittaisia gynekäyntejä.

Munasarjasyöpää on oireettomana hyvin vaikea havaita gynekologisessa tutkimuksessa, ultrauksessakaan sitä ei usein havaita. Sen alkuvaiheen seulonta ei ole mahdollista säännöllisin gynekäynnein.

Lisäksi munasarjasyöpä on oikeasti harvinainen: noin 400 tapausta vuodessa. Saman verran kuin maksasyöpää. Maksasyöpä tulee melkein pelkästään miehille, joten noita voi hyvin verrata. Maksasyöpääkin voisi ultraamalla seuloa, mutta ei kukaan oleta että kaikki miehet kävisi ultrauttamassa maksansa yksityisellä vuosittain!

Kohdunrungon syöpiä on vuosittain sitten tuplat tuohon. Siihen sairastuu enimmäkseen vanhemmat naiset ja siihen harvemmin kuolee -toisin kuin maksasyöpään, johon kuollaan lähes aina. Munasarjasyöpä on tappavampi, mutta silti huomattavasti vähemmän tappava kuin maksasyöpä.

Näin naisena välillä tuntuu että tässä "ravaa jatkuvasti gynellä" -jutussa on kyse vain "rahat pois tyhmiltä" -teeman variaatiosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä koko ketju osoittaa sen, kuinka haastavaa on tk-lääkärin työ. Siihen ei pysty vasta-alkaja ja suoraan koulun penkiltä tullut lääkäri. Olen itse keski-ikäinen lääkäri ja muistelen kauhulla urani alkua tk- lääkärinä. Ihme, että ei tullut enempää ruumiita. Vain kokenut lääkäri pystyy suoriutumaan kiitettävästi niin monipuolisesta työtä.

  Mä olen keski-ikäinen ja kokenut tk-lääkäri ja mä näen tässä ketjussa ensisijaisesti viestinnän ongelmaa. Mitä potilas on kertonut, mitä lääkäri on kuullut/kuunnellut. Nuoriltakaan harvoin puuttuu se varsinainen tieto, jonka perusteella oikeat päätökset tehdään, hankalin osuus on usein poimia puhetulvasta se oleellinen ja tähän asiaan liittyvä.

Pitää muistaa että lääkärit ei ole ajatuksenlukijoita, eli he tekevät päätelmät sen perusteella mitä on kerrottu ja toki todennäköisyyksien valossa myös. Jokaista närästelijää ei voi tähystää, mutta jos iästä riippumatta puhutaan myös nielemisvaikeudesta ja laihtumisesta niin johan lähtee paatuneimmaltakin ja kiireisimmältäkn lähete skopiaan.

Itsellekin on kyllä tullut vuosien varrella virhearvioita ja viivästyneitä diagnooseja. Mutta myös niitä tilanteita, joissa on ohjannut potilaan jatkotutkimuksiin ilman selkeitä perusteita, kun "vaan jotenkin on hälytyskellot soineet" ja sitten on löytynyt jotain. Pahimmillaan vielä niin, että itse on lähettänyt potilaan sairaalaan vakuuttuneena siitä, että tässä on nyt jotain vakavaa, ja sieltä sitten nuori etupäivystäjä kotiuttanut ja potilas ei ole uskaltanut hakea apua uudelleen, kun hänen ja hoitavan lääkärin huoli on mitätöity. 

Tämän takia lääkäreille pitäisi opettaa viestintää. Potilas saattaa käydä kerran viidessä vuodessa lääkärissä, jännittää eikä kaikilla ole kovin hyvä ulosanti ikinä.

Se lääkäri tekee sitä työtä joka päivä. Sen velvollisuus on opetella esittämään sellaisia kysymyksiä joiden perusteella voi tehdä edes suurin piirtein valistuneen arvauksen siitä mikä potilasta vaivaa. Siitähän sille maksetaan.

Itse koen ärsyttävimpänä ne lääkärit jotka vaan hölöttävät ja hölöttävät eivätkä anna minun kertoa asiaani kunnolla ja jäsennellysti loppuun. Alkavat siis selittää jotain ihan random settiä: gynenikin kerran kertoi pitkään ja hartaasti erikoistuneensa siksi ettei kestänyt valvomista kun oli ennen sairaalatyössä. Siitähän minä maksan että saisin kuunnella gynen elämäntarinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa että lääkärit ei ole ajatuksenlukijoita, eli he tekevät päätelmät sen perusteella mitä on kerrottu ja toki todennäköisyyksien valossa myös. Jokaista närästelijää ei voi tähystää, mutta jos iästä riippumatta puhutaan myös nielemisvaikeudesta ja laihtumisesta niin johan lähtee paatuneimmaltakin ja kiireisimmältäkn lähete skopiaan.

Tuossahan olisi useampi eri oire. Potilas saa mainita niistä vastaanotolla vain yhden.

"Ota vastaanotolla esille vain yksi hoidettava asia."

"Ystävällisin terveisin Maisa Kuusela, terveyspalveluyksikön johtaja, yleisterveyden ylilääkäri YTHS, Turku-Rauma"

. Mä ymmärsin tuon niin, että yhdellä vastaanotolla ei käsitellä monta erillistä vaivaa. Polvikipu ja mielenterveys vaativat oman aikansa, tällä käynnillä käsitellään diabetestä. Yhdessä vaivassa voi toki olla useampi eri oire joista lääkärin on saatava tieto voidakseen tehdä diagnoosin ja suunnitella hoidon.

Närästys, nielemisvaikeudet ja laihtuminen ovat potilaalle kolme erillistä vaivaa, ellei hän jo ole itse osannut diagnosoida itselleen syöpää. Kuuselan ohjeen mukaan ensin pitää varata lääkäriaika, jossa käsitellään vain närästys.

Juuri näin. Erityisen hankalaa on jos ihmisellä on monta sinänsä pientä oiretta, joista yhdenkään takia ei erikseen menisi lääkäriin mutta yhdessä niistä muodostuukin ikävämpi kuva. Moni reumasairaus esim. oireilee niin, vaikkapa Sjögrenin syndrooma. On kuivat silmät ja suu ja sen sellaista, eihän sellaisen takia nyt saa Suurta ja Mahtavaa Lääkäriä vaivata, päättelee hempukka puhelimen päässä.

Nykyään täytyy melkein itse tietää mikä on diagnoosi ja sitten syöttää lääkärille ne oireet oikealla tavalla ja oikeassa järjestyksessä.

Mä niin odotan aikaa kun tekoäly tekee diagnoosit: ihminen vaan syöttää sinne joka ikisen oireensa ja tekoäly laskee mihin sairauteen täsmää. Ei mitään "kellään muullakaan ikinä ole tällaista vaivaa ollut" -laskelmointia, tai tietoisuutta siitä että "olen lähettänyt tässä kuussa jo kolme tyyppiä erikoislääkärille, en voi enää, maksaa liikaa."

Jenkeissä noita tekoälyjä on testattu jo, diagnoosit ovat paljon varmempia kuin lääkäreiden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa että lääkärit ei ole ajatuksenlukijoita, eli he tekevät päätelmät sen perusteella mitä on kerrottu ja toki todennäköisyyksien valossa myös. Jokaista närästelijää ei voi tähystää, mutta jos iästä riippumatta puhutaan myös nielemisvaikeudesta ja laihtumisesta niin johan lähtee paatuneimmaltakin ja kiireisimmältäkn lähete skopiaan.

Tuossahan olisi useampi eri oire. Potilas saa mainita niistä vastaanotolla vain yhden.

"Ota vastaanotolla esille vain yksi hoidettava asia."

"Ystävällisin terveisin Maisa Kuusela, terveyspalveluyksikön johtaja, yleisterveyden ylilääkäri YTHS, Turku-Rauma"

. Mä ymmärsin tuon niin, että yhdellä vastaanotolla ei käsitellä monta erillistä vaivaa. Polvikipu ja mielenterveys vaativat oman aikansa, tällä käynnillä käsitellään diabetestä. Yhdessä vaivassa voi toki olla useampi eri oire joista lääkärin on saatava tieto voidakseen tehdä diagnoosin ja suunnitella hoidon.

Närästys, nielemisvaikeudet ja laihtuminen ovat potilaalle kolme erillistä vaivaa, ellei hän jo ole itse osannut diagnosoida itselleen syöpää. Kuuselan ohjeen mukaan ensin pitää varata lääkäriaika, jossa käsitellään vain närästys.

Juuri näin. Erityisen hankalaa on jos ihmisellä on monta sinänsä pientä oiretta, joista yhdenkään takia ei erikseen menisi lääkäriin mutta yhdessä niistä muodostuukin ikävämpi kuva. Moni reumasairaus esim. oireilee niin, vaikkapa Sjögrenin syndrooma. On kuivat silmät ja suu ja sen sellaista, eihän sellaisen takia nyt saa Suurta ja Mahtavaa Lääkäriä vaivata, päättelee hempukka puhelimen päässä.

Nykyään täytyy melkein itse tietää mikä on diagnoosi ja sitten syöttää lääkärille ne oireet oikealla tavalla ja oikeassa järjestyksessä.

Mä niin odotan aikaa kun tekoäly tekee diagnoosit: ihminen vaan syöttää sinne joka ikisen oireensa ja tekoäly laskee mihin sairauteen täsmää. Ei mitään "kellään muullakaan ikinä ole tällaista vaivaa ollut" -laskelmointia, tai tietoisuutta siitä että "olen lähettänyt tässä kuussa jo kolme tyyppiä erikoislääkärille, en voi enää, maksaa liikaa."

Jenkeissä noita tekoälyjä on testattu jo, diagnoosit ovat paljon varmempia kuin lääkäreiden.

On ne ainakin meidän tk:ssa netissä ajanvarausta tehdessä käytössä. Törmäsin sattumalta, kun syksyllä viikonloppuna etsin päivystyksen terveysneuvonnan numeroa. Maanantaina minulle suoraan ilmoitettiin hoitajan aika keskiviikolle (olikohan jopa tekstiviestillä), maanantai iltapäivänä oireiden mentyä ohi olin jo peruuttamassa aikaa. Silloin ensimmäistä kertaa hoitaja sanoi, että jos kuitenkin pidät ajan ja tiistaina perun jos ei muuta. Ehdotti kuitenkin, että siirretään keskiviikko iltapäivään jolloin saatan perua sen samana aamuna ja he ehtivät täyttää jos ei enää oireita. Tiistai-iltana oireet palasivat ja jopa pahenivat. CRP mitattiin hoitajalla, pika-CRP oli 89, joten hän laittoi lisälabroihin ja lääkärille. Labroissa CRP oli yli 100. Lääkäri katsoi, antoi antibiootin ja ohjeita, palasin kotiin. Parin päivän päästä oireet oli vielä pahemmat. Soitin, kävin labroissa, röntgenissä ja sain puhelimessa jotain muuta lääkettä lisäksi, lisäksi siinä varmistui keuhkokuume. Kolme viikkoa olin sairaana joista kaksi vuoteessa. Vieläkään ei kaikki ole aivan kunnossa, mutta CRP aivan normaali, olen jonkun vuoksi ollut säännöllisessä seurannassa, lääkärinkin nähnyt joku kerta.

Veikkaan, että moni mies jolla vain yksittäinen häiritsevä vaiva ja sen vuoksi, kun läheisetkin jo patistaa hakeutuu lääkäriin edelleen kertoo vain sen yksittäisen vaivan joka yksin johtaa pitkään arviointiaikaan. Muuten varmaan toimii melko hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Täähän on klassikko, mutta laitetaan se kuitenkin tänne: yskä paranee yskimällä!

Keuhkokuume (-tulehdus) ei parane yskimällä.

Vierailija kirjoitti:

Epilepsia kohtaus oli kuulemma vain pyörtyminen. Sitten sain uuden kohtauksen, käsi oli mennyt samalla sijoiltaa. Onneksi äiti vaati että pääsen tutkimuksiin ja sain epilepsia diagnoosin  XD ei voi olla totta että ihan kivenlujaa lääkärit sanoo että varmasti oli vaan pyörtyminen, ihan kuin potilas ei itse tietäisi.

Eivät ne lääkäritkään kivenlujaa usko, että kyseessä oli vain pyörtyminen. Ne on vain niin peloteltu siihen, että ihmisiä EI SAA lähettää jatkotutkimuksiin. Aina pitää olla joku äiti tai vaimo tai joku, joka nostaa rähinän ja VAATII. Ja kas, tutkimuksiin pääsee. Ja tuo on SURULLISTA. Tarvitsemme todellakin paremman julkisen terveydenhuollon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No et varmasti kertonut sille ekalle lääkärille kaikkea. Itse olen masentunut, ja kyseinen ongelma ilmenee muillakin tavoilla kuin pelkkinä öisinä heräämisinä. Sitäkin tapahtuu, mutta kyllä tämä olotila on muutenkin aivan paska. Tosin nuorempana asiat kokee hiukan erilailla, koska kroppakin on erilainen. Masennushan iskee pikku hiljaa enemmän ja enemmän, kunnes joku tapahtuma, tai sarja tapahtumia laukaisee varsinaisen ongelman esiin.

Niin, sinun masennuksesi.

Minä olen sairastanut masennusta 30-35 vuotta niin, että vasta kymmenisen vuotta sitten taudin juuri tunnistettiin masennukseksi, kun rankassa elämäntilanteessa alkoi aamuöinen ahdistusheräily, päivisinkin tunne, että ei saa henkeä  ja sen jälkeen niin pahat rytmihäiriöt, että sairaalakeikka oli jo tarjolla. Kun masennukseen sairastuu murrosiässä aikuistumisen myötä eikä kasvuolosuhteissa ei tukevia aikuisia ympärillä, saattaa käydä niin, että kasvava ajattelee aikuisuuden vaan olevan tällaista eikä vuosikausiin reagoi itse jatkuvaan masennukseensa.

Mulla on kokemus vain yksityisestä oudosta lääkäristä. Menin yksityiselle yleislääkärille esittelemään paria mystistä pattia, että mitä ne ovat, toinen korvan takana ja toinen suussa. Lääkäri tunnisti toisen imusolmukkeeksi mutta ei osannut sanoa toisesta mitään, ja pohti siinä sitten että määräisi niihin antibioottikuurin, koska "joskus niissä antibiooteissa on taikaa". Kieltäydyin ehdottomasti tällaisesta älyttömästä magiaplasebosta, jolloin yleislääkäri ohjeisti saman lafkan korvalääkärille. Diagnoosi: korvan takana ollut patti oli täysin harmiton imusolmuke, jonka kokoinen ei jossain muussa paikassa edes tuntuisi sormiin, ja suussa ollut patti... nyt tulee nolo... mun leukaluu vain on sen muotoinen että se muodostaa sellaisen kohouman. Kuulemma vähintään joka toinen kuukausi joku tulee esittelemään sellaista syöpänä, eli ihan ainoa tyhmä en ollut :) Yleislääkäri olisi siis halunnut hoitaa mun leukaluun muotoa antibiootilla! Julkisessa terveydenhuollossa ei ole ikinä tullut vastaan mitään noin omituista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä koko ketju osoittaa sen, kuinka haastavaa on tk-lääkärin työ. Siihen ei pysty vasta-alkaja ja suoraan koulun penkiltä tullut lääkäri. Olen itse keski-ikäinen lääkäri ja muistelen kauhulla urani alkua tk- lääkärinä. Ihme, että ei tullut enempää ruumiita. Vain kokenut lääkäri pystyy suoriutumaan kiitettävästi niin monipuolisesta työtä.

  Mä olen keski-ikäinen ja kokenut tk-lääkäri ja mä näen tässä ketjussa ensisijaisesti viestinnän ongelmaa. Mitä potilas on kertonut, mitä lääkäri on kuullut/kuunnellut. Nuoriltakaan harvoin puuttuu se varsinainen tieto, jonka perusteella oikeat päätökset tehdään, hankalin osuus on usein poimia puhetulvasta se oleellinen ja tähän asiaan liittyvä.

Pitää muistaa että lääkärit ei ole ajatuksenlukijoita, eli he tekevät päätelmät sen perusteella mitä on kerrottu ja toki todennäköisyyksien valossa myös. Jokaista närästelijää ei voi tähystää, mutta jos iästä riippumatta puhutaan myös nielemisvaikeudesta ja laihtumisesta niin johan lähtee paatuneimmaltakin ja kiireisimmältäkn lähete skopiaan.

Itsellekin on kyllä tullut vuosien varrella virhearvioita ja viivästyneitä diagnooseja. Mutta myös niitä tilanteita, joissa on ohjannut potilaan jatkotutkimuksiin ilman selkeitä perusteita, kun "vaan jotenkin on hälytyskellot soineet" ja sitten on löytynyt jotain. Pahimmillaan vielä niin, että itse on lähettänyt potilaan sairaalaan vakuuttuneena siitä, että tässä on nyt jotain vakavaa, ja sieltä sitten nuori etupäivystäjä kotiuttanut ja potilas ei ole uskaltanut hakea apua uudelleen, kun hänen ja hoitavan lääkärin huoli on mitätöity. 

Organisaatioissa ”Viestinnän ongelma” harvoin on oikeasti vain ongelma keskusteluissa, kanssakäymisessä ja perus viestinnässä. Tiedon eteneminen on organisaation suurimpia kompastuskiviä joka puolella yritysmaailmassakin. Viestinnän todellinen ongelma on tieto jota sen johto ei osaa tai yritäkään saada näkyväksi.

Monet on täällä kirjoittaneet puhelinvaihteen ohjaavan toimintaa. Onko johtajilla mitään tietoakaan päivittäin tai viikottain moniko potilas on ohjattu onnistuneesti ja mikä on toimitusvarmuus jokaiselle yhteydenotolle?

Ei toimitusvarmuus ole yksittäisillä tapauksilla määritettävissä, mutta jokainen yksittäinen virhe tai hidaste jo ketjun työhön ottamisessa laskee sitä. En usko, että toimitusvarmuus tk:ssa edes lähenee kotimaisten tukkureiden edellyttämää noin 96% tasoa (toiminnasta riippuva, jollain kriittisellä toimituksella voidaan edellyttää korkeampaa). Monet hitaasti selviävät taitavat alentaa toimitusvarmuuden hyvin alas.

Toimitusvarmuus ilman odotettuja aikoja saada asiat kunnolla tehtyä ei ole toimitusvarmuus, mutta sen vaatimusten määrittäminen alkuselvityksille ja siitä etenemään on auttanut aika monia yrityksiä. Kilpailijat jotka eivät ole kyenneet saamaan sitä kuntoon hiljalleen jäävät jalkoihin.

Toimitusvarmuus nostaa näkyvänä esille jos asioita ei kommunikoida kunnolla. Korkean toimitusvarmuuden odotus ja juurisyiden etsiminen nostaa esille juuri tuotantoketjujen alkupään, loppuvaiheessa kun eteneminen tunnetaan tiedetään minkä verran aikaa on ja sen säätäminen on monesti melko suoraviivaista.

Kommunikaation onnistuminen on se jota johdon kuuluisi aina seurata. Mitä työkaluja tk:ssa siihen käytetään? Saadaanko alussa tieto niin hyvin muille ja etenkin toiminnan johdolle, että toiminta oikeasti hallitaan? Asiakas tai potilas ei tarvitse kommunikaatiota paljoa, kun ammattilaiset kertoo hänelle luulojen sijaan asian heti ja mahdollisimman tarkasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupan myyjä ei tiennyt missä hyllyssä on patterit.

Pesukoneen korjaaja ei osannut korjata sitä vaikka yritti laskuttaa käynnistä, kehotti ostamaan uuden, toinen korjaaja osasi korjata kyllä.

Sain kypsän pihvin vaikka tilasin mediumin.

Taksi odotti väärän talon edessä, me asutaan xpolku 6 kun auto oli xtie 6 edessä.

Palvelunumeroon soittaessani äitini puolesta ei minua osattu yhdistää oikeaan numeroon.

Tässä jouluviikkona tapahtuneiden ”ammattilaisten” mokia. Ehkä kyseessä ovat kouluttamattomammat tyypit mutta työtehtävät varsin yksinkertaisia verrattuna ihmiseen joka on hoidettavana. Silti pihvinsä saa kyllä useimmin väärin tehtynä

kun olen kokenut lääkärin tai sairaanhoitajan mokia. Pihvin tilaan myös jopa harvemmin kuin käyn lääkärissä/hoitajalla.

 Nämä on vissiin vähän eri tason virheitä kuin kuolemaan johtanut (hoito)virhe.

Etkö todella ymmärrä eroa? Taidat olla yksi näistä virheiden tekijöistä.

Kaikissa ammateissa tapahtuu virheitä ja myös lääkärit ovat ihmisiä. Suomessa hoitovirheitä sattuu todella vähän maailmanlaajuisesti vertaillen. Terveyskeskuslääkärien virheet eivät useimmiten ole mitään varsinaisia hoitovirheitä, vaikka jonkinasteinen virhearvio kävisikin. Lisäksi virhe on usein niin pieni ettei sillä ole juuri merkitystä, vaikka mielipahaa aiheuttaisikin. Terveyskeskuslääkäri tekee päätöksensä käytettävissään olevien tietojen pohjalta, eli potilaan antamien esitietojen pohjalta ja oman tutkimuksensa pohjalta, tarvittaessa labrakokeita ja röntgeniä hyödyntäen, joskus jossain terveyskeskuksessa saa ultraäänitutkimuksenkin, mutta tietokonetomografia ja magneetti on vain erikoissairaanhoidon käytössä. Tärkeintä terveyskeskuslääkärin työssä on osata erottaa ne potilaat, jotka tarvitsevat erikoissairaanhoitoa, terveyskeskuslääkäri toimii tässä eräänlaisena portinvartijana ja seulojana, terveydenhuollon kallein väline on lääkärin kynä, lääkärin allekirjoitus lähetteeseen on yksittäisistä hoitotoimenpiteistä kaikkein kallein, koska lähete johtaa suuriin kustannuksiin erikoissairaanhoidon kautta, kaikkia ei voida lähettää tietenkään vaan pitää osata seuloa ne, jotka tarvitsevat ja hyötyvät erikoissairaanhoidosta.

Lääkärissä käydään jatkuvasti aina vain entistä herkemmin ja entistä lievempien vaivojen takia, sellaisista vaivoista jotka paranevat itsestään ja joihin ei ole kummempaa hoitoa, toki oireita lievittävää lääkettä usein löytyy, mutta ilman reseptiäkin. Lisäksi samoista vaivoista jotka on tutkittu perusteellisesti ja joihin on aivan käypä hoito määrätty käydään uudestaan jopa kymmeniä kertoja, jos vaiva on sellainen että se ei parane kokonaan ja jota ei kuitenkaan leikata kuten nyt vaikka selkäkivut selän kulumaan takia tai nivelkivut nivelrikon takia. Tai krooniset vatsavaivat vaikka ärtyvän suolen takia. Vaikka ärtyvän suoli olisi todettu ja vatsa erikoissairaanhoidossa perusteellisesti tutkittu, tähystetty moneen kertaan niin jopa 5 kertaa enemmän terveydenhuoltopalvelujen käyttöä vaiva turhaan aiheuttaa, vaiva on diagnosoitu, hoito määrätty, silti rampataan saman vatsavaivan takia pari kolme kertaa vuodessa lääkärissä jatkuvasti. Jne. Pitää osata seuloa ne oikeasti sairaat joukosta ja se useimmiten onnistuukin, ei aina, koska kun potilaskontakteja on yli tuhatkin vuodessa niin ihmiselle käy joskus niin että yksi tuhannesta menee pieleen. Hoitovirhe se ei ole, yleensä lopputulos olisi ollut sama vaikka olisi heti lähetetty eikä seuraavan kontaktin yhteydessä ja yleensä lääkäri aina kirjaakin että tarvittaessa uusi yhteys jos ei parane tai pahenee ja silloin on oikeat jatko-ohjeet annettu ja selusta turvattu. Varsinaisen hoitovirheen osalta päätöksen tekee Valvira kantelun pohjalta, se on toimivaltainen viranomainen arvioimaan onko virhettä tapahtunut vai ei, eikä potilas itse oman mutu-tuntumansa pohjalta arvioi onko virhettä tapahtunut vaiko ei.

Suomessa sattuu paljon hoitovirheitä. Niitä ei vaan ilmoitella minnekään, koska se ei kannata mitään. Minä olen kannellut yhdestä mutta niitä on minullekin sattunut jo viisi.

Suomessa ei ole perustettu viranomaistahoa, jossa kirjattaisiin keskitetysti hoitovirheet. Muissa Pohjoismaissa sellainen on, eli Suomessa potilasturvallisuus  ja potilaan oikeudet ovat heikommalla tasolla.

Arvioiden mukaan Suomessa tapahtuu vuosittain 700-1700 hoitovirhettä. 

Mikään muu ammatti kuin lääkäri ei ole yhtä hyvin suojattu. Potkuja ei tule, vaikka tekisi useita virheitä, eikä lääkärinoikeuksia menetä paitsi tahallisten tekojen seurauksena ja sitenkin vain äärimmäisen harvoin. 

Tk:ssa ongelman on se, että lääkäri saa käyttää potilasta kohden rajallisen ja kovin lyhyen ajan.

Ykistyisellä puolella ongelmana on rahastus, eli ns. turhat kokeet, jotka selitetään usein asiakkaalle "varmistuksena".

Kummallakin puolella tehdään virheitä. Yksi syy virheisiin on se, että lääkäri ei kuuntele, eikä häntä kiinnosta kysellä potilaalta asioita.  Tämä taas johtuu siitä, että lääkärikoulutukseen pääseville ei ole olemassa psykologisia soveltuvuustestejä ja näin ollen lääkäreinä toimiikin ominaisuuksiltaan tehtävään täysin  sopimattomia henkilöitä.

Tärkein asia olisi saada nuo soveltuvuustestit pakollisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verikokeessa TSH 4.4, T4V 11, kilpirauhasen vajaatoimintaa suvussa molemmin puolin lähes jokaisella naispuolisella henkilöllä.

"Näillä arvoilla oireesi eivät voi johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Ehkä kyse on stressistä? Harrastatko kovin paljon liikuntaa?"

Nuo ovat vielä normaalirajoissa, vaikkakin alarajan tuntumassa T4V ja TSH ylärajan tuntumassa. Lääketieteellisessä sisätautien dosentti opetti että labra- arvo on joko normaali tai poikkeava, ei väliä diagnostiikan kannalta onko se rajoilla, jos se on rajojen sisällä niin se on normaali ja sillä hyvä, ne rajat on syystä ja arvioitu eikä keksitty. Eli joko kilpirauhasarvot ovat normaalit tai eivät, mitään harmaata aluetta että on vähän niin kuin epänormaali ja vähän niin kuin vajaatoimintaa ei ole, sama kuin ihminen joko on raskaana tai ei ole, ei voi olla osittain raskaana tai vähän niin kuin raskaana. Se on joko / tai. Jos kilpirauhasarvot ovat normaalit niin kilpirauhasen vajaatoimintaa ei todeta eikä hoitoa ole syytä aloittaa kilporauhashormonilla. Oikea toimintamalli on kontrolloida nuo samat labrat esim. kuukauden kuluttua, etenkin jos oireita on. Tietenkin kilpirauhanen tutkitaan se päältä päin tunnustelemalla sormilla ja tarkastetaan muukin status ja kysellään oireet. Myös muut syyt oireille pitää sulkea pois. Syytä olisi ottaa myös kilpirauhasvasta-aineet, autoimmuuni tyreoidiitti ja sen jälkitilana ilmenevä hypotyreoosi on ehdottomasti yleisin syy kilpirauhasen vajaatoiminnalle.

Mutta jos labrat ovat normaalit niin pelkkien vajaatoimintaan sopivien oireiden perusteella ei voida asettaa kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosia ja aloittaa hoitoa vaan pitää selvitellä tilannetta tarkemmin, vaikka labrat olisivat melkein viitearvojen ulkopuolella, nuo eivät ole, melkein on vain melkein.

Jännä miten ne viitearvot vaihtelee maittain sitten. Jos kerran ovat eksaktia tiedettä.

Jännä myös että meille kyllä opetettiin että 10 % ihmisistä on kaikissa labroissa viitearvojen ulkopuolella ja se on niiden normaali. Yksilöllistä vaihtelua nääs. Tällaisen ihmisen sairaus luonnollisesti on sitten viitearvojen sisällä...

Itselläni esim. on kreatiniini aina koholla. Aina. Ominaisuus, ei merkki mistään sairaudesta tai toimintahäiriöstä.

"Matala viitealueen alaraja johtuu siitä, että ferritiini on tilastollinen käsite eli 95% naisista sijoittuu viitealueelle ja kun raudanpuute on yleistä naisilla, muodostuu viitealueen alaraja liian matalaksi. Useimmiten viitearvo ja normaaliarvo ovat jokseenkin sama asia laboratorioarvojen osalta mutta ferritiini (mielestäni myös naisten Hb) on selvä poikkeus tästä. Mielestäni viitearvojen vieressä voisi olla esim. sopiva ferritiinin tavoiteaso, joka voisi olla vaikkapa 50-250. Miksi naisten pitää tyytyä raudanpuutteeseen ferritiinin ollessa viitealueen alalaidalla (S-ferritiinin viitealue usein 5-150) kun miesten seerumin ferritiinin viitealue on usein 28-360. Asianhan pitäisi olla oikeastaan päinvastoin koska raudan menetys on naisilla huomattavasti suurempaa kuin mieheillä ja naiset niitä rautavarastoja tarvitsevat." Sisätautien ja kliinisen hematologian erikoislääkärin blogi https://foibos.fi/blogi/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ota vastaanotolla esille vain yksi hoidettava asia."

"Ystävällisin terveisin Maisa Kuusela, terveyspalveluyksikön johtaja, yleisterveyden ylilääkäri YTHS, Turku-Rauma"

.

Veikkaan, että moni mies jolla vain yksittäinen häiritsevä vaiva ja sen vuoksi, kun läheisetkin jo patistaa hakeutuu lääkäriin edelleen kertoo vain sen yksittäisen vaivan joka yksin johtaa pitkään arviointiaikaan. Muuten varmaan toimii melko hyvin.

Maisa Kuuselan metodi toimii tosiaan käytännössä niin, että puhelimessa kerrotaan yksi asia. Jos se yksi asia (esim. närästys) ei kuulosta kiireelliseltä, aika voi mennä pitkälle. Vastaanotollakaan eivät muut samaan sairauteen liittyvät oireet (esim. laihtuminen ja nielemisvaikeudet) tule lääkärin tietoon, ellei hän kysy niistä nimenomaisesti.

Kuuselan metodi voi johtaa siihenkin, että jos se yksi asia ei hoitajasta kuulosta lääkäriin pääsyn arvoiselta, niin sitten ei mennä lääkäriin ollenkaan.