Minkä ihmeen takia lastentarhanopettajille pitäisi maksaa jopa yli 3000 euroa? Työ, jota voi tehdä kuka tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä opet suunnittelee koko ajan? Jos oletetaan, että päiväkodilla on jo materiaaleja yms käytössä. Päivien rakenne on pitkälti sama. Pitääkö jokaisen päivän aamupiiri suunnitella erikseen? Puuron jako? 3-4v askartelut? Metsäretki? Kuukauden teema on nyt kettu, viimekuussa oli karhu. Suurin osa lapsista on kuitenkin ihan tavallisia lapsia, heille tärkeintä on ne leikit kavereiden kanssa. Vasukeskustelu vie 5-10 min, lomakkeen kirjaaminen ja täyttö 15-30min. Vanhemmalle kerrotaan 5x viikossa, hyvä päivä, hyvin syönyt, on nukkunut päiväunet. Hurjan vaativaa.

Opettajan tehtäviin kuuluu 5h viikossa suunnittelu, arviointi ja kehittämisaikaa. Sinä aikana suunnitellaan toimintaa, yksittäisten lasten tavoitteita, ryhmän tavoitteita, koko päiväkodin tavoitteita. Näiden toteutumista myös arvioidaan ja koko toimintaa/oppimisympäristöä kehitetään. Tälllä ajalla myös kirjoitetaan lausuntoja vaikkapa lastensairaalaan lääkärille, jos lapsi on menossa tutkimuksiin. Tai käsitellään jotain vanhempien esiintuomaa asiaa. Pari kertaa vuodessa eskarissa ja kerran vuodessa nuoremmilla käydään joka lapsesta keskustelu vanhempien kanssa ja keskustelut kirjataan. Siihen on oma keskustelurunkonsa. Jos on nelivuotiaita ryhmässä, niin heille tehdään paperit neuvolan isompaa seurantaa varten (Lene). Jos on eskari kyseessä, niin pitkin vuotta menee aika paljon aikaa kouluun siirtymiseen liittyviin asioihin, koulun opettajien tapaamiseen, rehtoreiden kanssa keskustelemiseen. Erityistä tukea haetaan pitkin päiväkotitaivalta lapsille ja siihen liittyy papereita ja keskusteluja, arvioita ym.

Mutta siis jos ajatellaan toimintaa. Nykyään ei enää tehdä aikuislähtöisesti, että tällä viikolla kettu ja ensi viikolla karhu. Kaiken toiminnan pitää olla lasten tarpeista ja kiinnostuksista nousevaa. Jos lapset ovat vaikkapa osoittaneet erityistä kiinnostusta kallioihin, niin sitten ope suunnittelee siihen liittyvää toimintaa ja miettii kuinka valtakunnalliset tavoitteet toteutuu toiminnassa ja kuinka lasten yksilölliset tavoitteet.

Aamupiirin toimivuutta tarkkaillaan koko tiimin kanssa yhdessä ja mietitään palveleeko se lapsia. Oppivatko he niitä asioita mitä toivotaan (esimerkiksi mielipiteiden kuuntelemista ja kertomista, innostumista yhdessä tekemisestä yms.) Yleensä ei kaikille lapsille ole sama kokemus, niin sitten mietitään, että mitä voitaisiin tehdä toisin. Opettaja pohtii näitä yhdessä tiimin kanssa ja myös sak-ajallaan. Saatetaan esimerkiksi päättää, että ryhmä jaetaan pienempiin porukoihin ja osalla on toiminnallisempi aamupiiri ja toisilla toisenlainen. 

Sama pätee ihan kaikkeen. Ruokailu- ja pukeutumistilanteisiin, wc-käynteihin, ulkoiluun. Kaikki mietitään lapsen kantilta, että miten se häneen vaikuttaa ja ollaanko menossa tavoitteita kohti. 

Askartelut eivät yleensä ole mitään irrallisia, netistä bongattuja kaikki-tekee-saman malliaskarteluja. Niissä pitäisi näkyä lapsen ja lapsiryhmän omalaatuisuus ja kiinnostukset.

Lapsella itsellään pitää olla vaikutusta siihen minkälainen päivä hänelle tulee.

Lapset kehittyvät hurjaa vauhtia. Se mikä kiinnosti elokuussa tuskin enää kiinnostaa lokakuussa. Siksi suunnittelua, arviointia ja kehittämistä tarvitaan jatkuvasti.  

Tämä kertoo vaan sen, että nostat itseäsi jalustalle. Oikeasti, LENE täyttäminen ja Vasujen täyttäminen on rutiinomaista työtä. Ja, ryhmässä on max 28 lasta ja jos siinä on puolet 4 vuotiaita, niin se on 14 LENE täyttämistä vuodessa. Esikoulu ja rehtorin kanssa keskustelut koskevat ainoastaan lapsia jolla on erityisen tuen tarve. Onko ryhmässä monta, jos jokaisessa ryhmässä on 2 niin sekin on paljon.  Ei ole varmasti jokaiselle päivälle tai edes joka viikko lausuntoja sariaalaa varten. Sitä paperityötä te arvostatte, samalla kuin vähättelette muitten työpanosta. 

Arvostan nimenomaan niitä jotka ovat sen lapsen kanssa, ja en todellakaan arvosta niitä joka pyörittävät papereita. Mielumminen lastenhoitajia lisää kun LTOn ja varsinkin semmoisten palkkojen nostamista joka vähättelevät muitten koulustusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä opet suunnittelee koko ajan? Jos oletetaan, että päiväkodilla on jo materiaaleja yms käytössä. Päivien rakenne on pitkälti sama. Pitääkö jokaisen päivän aamupiiri suunnitella erikseen? Puuron jako? 3-4v askartelut? Metsäretki? Kuukauden teema on nyt kettu, viimekuussa oli karhu. Suurin osa lapsista on kuitenkin ihan tavallisia lapsia, heille tärkeintä on ne leikit kavereiden kanssa. Vasukeskustelu vie 5-10 min, lomakkeen kirjaaminen ja täyttö 15-30min. Vanhemmalle kerrotaan 5x viikossa, hyvä päivä, hyvin syönyt, on nukkunut päiväunet. Hurjan vaativaa.

Opettajan tehtäviin kuuluu 5h viikossa suunnittelu, arviointi ja kehittämisaikaa. Sinä aikana suunnitellaan toimintaa, yksittäisten lasten tavoitteita, ryhmän tavoitteita, koko päiväkodin tavoitteita. Näiden toteutumista myös arvioidaan ja koko toimintaa/oppimisympäristöä kehitetään. Tälllä ajalla myös kirjoitetaan lausuntoja vaikkapa lastensairaalaan lääkärille, jos lapsi on menossa tutkimuksiin. Tai käsitellään jotain vanhempien esiintuomaa asiaa. Pari kertaa vuodessa eskarissa ja kerran vuodessa nuoremmilla käydään joka lapsesta keskustelu vanhempien kanssa ja keskustelut kirjataan. Siihen on oma keskustelurunkonsa. Jos on nelivuotiaita ryhmässä, niin heille tehdään paperit neuvolan isompaa seurantaa varten (Lene). Jos on eskari kyseessä, niin pitkin vuotta menee aika paljon aikaa kouluun siirtymiseen liittyviin asioihin, koulun opettajien tapaamiseen, rehtoreiden kanssa keskustelemiseen. Erityistä tukea haetaan pitkin päiväkotitaivalta lapsille ja siihen liittyy papereita ja keskusteluja, arvioita ym.

Mutta siis jos ajatellaan toimintaa. Nykyään ei enää tehdä aikuislähtöisesti, että tällä viikolla kettu ja ensi viikolla karhu. Kaiken toiminnan pitää olla lasten tarpeista ja kiinnostuksista nousevaa. Jos lapset ovat vaikkapa osoittaneet erityistä kiinnostusta kallioihin, niin sitten ope suunnittelee siihen liittyvää toimintaa ja miettii kuinka valtakunnalliset tavoitteet toteutuu toiminnassa ja kuinka lasten yksilölliset tavoitteet.

Aamupiirin toimivuutta tarkkaillaan koko tiimin kanssa yhdessä ja mietitään palveleeko se lapsia. Oppivatko he niitä asioita mitä toivotaan (esimerkiksi mielipiteiden kuuntelemista ja kertomista, innostumista yhdessä tekemisestä yms.) Yleensä ei kaikille lapsille ole sama kokemus, niin sitten mietitään, että mitä voitaisiin tehdä toisin. Opettaja pohtii näitä yhdessä tiimin kanssa ja myös sak-ajallaan. Saatetaan esimerkiksi päättää, että ryhmä jaetaan pienempiin porukoihin ja osalla on toiminnallisempi aamupiiri ja toisilla toisenlainen. 

Sama pätee ihan kaikkeen. Ruokailu- ja pukeutumistilanteisiin, wc-käynteihin, ulkoiluun. Kaikki mietitään lapsen kantilta, että miten se häneen vaikuttaa ja ollaanko menossa tavoitteita kohti. 

Askartelut eivät yleensä ole mitään irrallisia, netistä bongattuja kaikki-tekee-saman malliaskarteluja. Niissä pitäisi näkyä lapsen ja lapsiryhmän omalaatuisuus ja kiinnostukset.

Lapsella itsellään pitää olla vaikutusta siihen minkälainen päivä hänelle tulee.

Lapset kehittyvät hurjaa vauhtia. Se mikä kiinnosti elokuussa tuskin enää kiinnostaa lokakuussa. Siksi suunnittelua, arviointia ja kehittämistä tarvitaan jatkuvasti.  

Kyllä on päiväkodistakin osattu tehdä hankalaa :D. Eikä tämä ole käytännössä totta.

Pk:ssa suurin osa sisällöistä on kyllä todella aikuislähtöistä, oman työkokemuksen mukaan. Kaikki tekee samaa, halusi tai ei. On vain yksi tapa tehdä asioita, edes eri laatikoiden leluja ei saa sekoittaa.

Ja eikö niitä kallioita voisi jokainen tutkia vapaa-ajallaan kotona...?

Tää on niin ikävää, kun aikuiset ihmiset ei ymmärrä, että kaikilla lapsilla ei todellakaan ole samat lähtökohdat. Päiväkoti voi tarjota paljon asioita joita osa lapsista ei kotona saa, mm. turvaa, ymmärrystä, taidekokemuksia, huomiota, monipuolista ravitsevaa ruokaa jne. Jotkut lapset eivät saa em asioita kotoaan. Lisäksi lapset pääsevät tutustumaan esimerkiksi luontoon, kaupungin kulttuuritarjontaan, musiikkiin, liikuntaan, kuvikseen, ja vaikka mihin muuhun, joihin harva vanhempi ehtii saatika osaa lasta tutustuttaa. Ne ovat hienoja mahdollisuuksia lapsille. Jos näitä ei halua lapselleen tarjota, voi harkita muita hoitomahdollisuuksia. Ja näitä taas ei vaan hatusta heitetä, ne tarvitsevat taitoa ja kykyä suunnitella ja arvioida jälkikäteen onnistumista ka kehitysmahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä opet suunnittelee koko ajan? Jos oletetaan, että päiväkodilla on jo materiaaleja yms käytössä. Päivien rakenne on pitkälti sama. Pitääkö jokaisen päivän aamupiiri suunnitella erikseen? Puuron jako? 3-4v askartelut? Metsäretki? Kuukauden teema on nyt kettu, viimekuussa oli karhu. Suurin osa lapsista on kuitenkin ihan tavallisia lapsia, heille tärkeintä on ne leikit kavereiden kanssa. Vasukeskustelu vie 5-10 min, lomakkeen kirjaaminen ja täyttö 15-30min. Vanhemmalle kerrotaan 5x viikossa, hyvä päivä, hyvin syönyt, on nukkunut päiväunet. Hurjan vaativaa.

Opettajan tehtäviin kuuluu 5h viikossa suunnittelu, arviointi ja kehittämisaikaa. Sinä aikana suunnitellaan toimintaa, yksittäisten lasten tavoitteita, ryhmän tavoitteita, koko päiväkodin tavoitteita. Näiden toteutumista myös arvioidaan ja koko toimintaa/oppimisympäristöä kehitetään. Tälllä ajalla myös kirjoitetaan lausuntoja vaikkapa lastensairaalaan lääkärille, jos lapsi on menossa tutkimuksiin. Tai käsitellään jotain vanhempien esiintuomaa asiaa. Pari kertaa vuodessa eskarissa ja kerran vuodessa nuoremmilla käydään joka lapsesta keskustelu vanhempien kanssa ja keskustelut kirjataan. Siihen on oma keskustelurunkonsa. Jos on nelivuotiaita ryhmässä, niin heille tehdään paperit neuvolan isompaa seurantaa varten (Lene). Jos on eskari kyseessä, niin pitkin vuotta menee aika paljon aikaa kouluun siirtymiseen liittyviin asioihin, koulun opettajien tapaamiseen, rehtoreiden kanssa keskustelemiseen. Erityistä tukea haetaan pitkin päiväkotitaivalta lapsille ja siihen liittyy papereita ja keskusteluja, arvioita ym.

Mutta siis jos ajatellaan toimintaa. Nykyään ei enää tehdä aikuislähtöisesti, että tällä viikolla kettu ja ensi viikolla karhu. Kaiken toiminnan pitää olla lasten tarpeista ja kiinnostuksista nousevaa. Jos lapset ovat vaikkapa osoittaneet erityistä kiinnostusta kallioihin, niin sitten ope suunnittelee siihen liittyvää toimintaa ja miettii kuinka valtakunnalliset tavoitteet toteutuu toiminnassa ja kuinka lasten yksilölliset tavoitteet.

Aamupiirin toimivuutta tarkkaillaan koko tiimin kanssa yhdessä ja mietitään palveleeko se lapsia. Oppivatko he niitä asioita mitä toivotaan (esimerkiksi mielipiteiden kuuntelemista ja kertomista, innostumista yhdessä tekemisestä yms.) Yleensä ei kaikille lapsille ole sama kokemus, niin sitten mietitään, että mitä voitaisiin tehdä toisin. Opettaja pohtii näitä yhdessä tiimin kanssa ja myös sak-ajallaan. Saatetaan esimerkiksi päättää, että ryhmä jaetaan pienempiin porukoihin ja osalla on toiminnallisempi aamupiiri ja toisilla toisenlainen. 

Sama pätee ihan kaikkeen. Ruokailu- ja pukeutumistilanteisiin, wc-käynteihin, ulkoiluun. Kaikki mietitään lapsen kantilta, että miten se häneen vaikuttaa ja ollaanko menossa tavoitteita kohti. 

Askartelut eivät yleensä ole mitään irrallisia, netistä bongattuja kaikki-tekee-saman malliaskarteluja. Niissä pitäisi näkyä lapsen ja lapsiryhmän omalaatuisuus ja kiinnostukset.

Lapsella itsellään pitää olla vaikutusta siihen minkälainen päivä hänelle tulee.

Lapset kehittyvät hurjaa vauhtia. Se mikä kiinnosti elokuussa tuskin enää kiinnostaa lokakuussa. Siksi suunnittelua, arviointia ja kehittämistä tarvitaan jatkuvasti.  

Kyllä on päiväkodistakin osattu tehdä hankalaa :D. Eikä tämä ole käytännössä totta.

Pk:ssa suurin osa sisällöistä on kyllä todella aikuislähtöistä, oman työkokemuksen mukaan. Kaikki tekee samaa, halusi tai ei. On vain yksi tapa tehdä asioita, edes eri laatikoiden leluja ei saa sekoittaa.

Ja eikö niitä kallioita voisi jokainen tutkia vapaa-ajallaan kotona...?

Tää on niin ikävää, kun aikuiset ihmiset ei ymmärrä, että kaikilla lapsilla ei todellakaan ole samat lähtökohdat. Päiväkoti voi tarjota paljon asioita joita osa lapsista ei kotona saa, mm. turvaa, ymmärrystä, taidekokemuksia, huomiota, monipuolista ravitsevaa ruokaa jne. Jotkut lapset eivät saa em asioita kotoaan. Lisäksi lapset pääsevät tutustumaan esimerkiksi luontoon, kaupungin kulttuuritarjontaan, musiikkiin, liikuntaan, kuvikseen, ja vaikka mihin muuhun, joihin harva vanhempi ehtii saatika osaa lasta tutustuttaa. Ne ovat hienoja mahdollisuuksia lapsille. Jos näitä ei halua lapselleen tarjota, voi harkita muita hoitomahdollisuuksia. Ja näitä taas ei vaan hatusta heitetä, ne tarvitsevat taitoa ja kykyä suunnitella ja arvioida jälkikäteen onnistumista ka kehitysmahdollisuuksia.

Kaupungin kulttuuritarjontaan, salli minun nauraa. Retket ovat lähimetsässä tai puistossa, yksi uintireissu voi olla. Yleensä pitää lounaaksi tulla takaisin ja sitten lapset nukkumaan, jotta pääsee kahvittelemaan.

Annat ymmärtää, että on paljon lapsia jonka asiat ovat huonosti kotona. Älä yleistä, kuitenkin valtaosa lapsista tulee perheistä joka huolehtii juuri näistä asioista.

Ei meillä lapsuudessani mitään päiväkoteja edes ollut pienillä paikkakunnilla 70-luvulla. Jos äidit olivat töissä, mummot, kotona olevat tädit tai naapurit hoitivat - miespuoliset aika harvoin. Itse opin lukemaan neljävuotiaana ja ryhmätöitä opeteltiin leikkimällä naapuruston lasten kanssa isoissa laumoissa. En tiedä mitä on mennyt pieleen, kun kaikista siitä laumasta on "tullut jotain". Ensihoitaja, useampi sairaanhoitaja, suunnitteluinsinööri, kovapalkkainen johtaja, hammaslääkäri, kauppias ja ties mitä muuta..kaikki on saaneet ammatin ja pärjänneet ihan hyvin. Kun aloitin 1. luokan, luokassa oli 29 oppilasta. Meillä oli rytmi. Kaikilla oli ruoka samaan aikaan ja silloin ei sopinut mennä kylään kaverille. Enimmäkseen kyllä oltiinkin ulkona, sisällä todella vähän. Kun lapseni olivat kotona, meillä oltiin ulkona tuntikausia. Kun olivat päiväkodissa, ulkoiltiin illalla, koska päiväkodissa oli liian vähän ulkoilua.

Toisesta lapsestani tehtiin päiväkodissa erityislapsi, siitä, joka on nyt valmistumassa DI:ksi ja jolla on jo vakituinen työpaikka ja iso liuta kavereita.  Kyllä hänellä pieniä erikoisuuksia oli, mutta opettaja sanoi ekaluokalla, että tämä lapsi ei diagnoosia tarvitse, hänellä on erikoisempiakin lapsia ilman diagnooseja. Meillä on kyllä suvussa erityislapsia, joten en vastusta jos todella on tarve saada tukea, mutta meidän lapsen kohdalla turhaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sairaanhoitaja ja opiskelen nyt sosionomiksi. Saan vielä vakapätevyyden. Tämä kandit vs sosionomit on yllättänyt itseni täysin. En ole törmännyt terveyspuolella siihen että sairaanhoitajat ajattelevat vaikka kätilöiden tai ensihoitajien olevan ei oikeita sairaanhoitajia. Kätilöt opiskelevat ensin sh tutkinnon ja päälle kätilötyötä. Sama sosionomeilla, ovat laajemman kuvan vakaopettajia, se on siis ns kaksoistutkinto kuten kätilö.

Siis ero kandin ja sosionomin välillä on se, että kandi on yliopistosta ja sosionomi amk:sta. Ihan eri tason koulutus sisällöiltään. En väitä, etteikö sosionomi olisi yhtä hyvä lto, mutta ero on koulutustasossa ja sisällöissä. Ei siis mitään tekemistä sh ja kätilö välillä.

Tätä asiaa jankattu monessa yhteydessä: amk ja yliopisto ovat täysin eri asioita. Ongelma tietysti käytännössä se, että eri tasoisilla tutkinnoilla voi tehdä samoja töitä samalla palkalla.

Yliopisto ja amk eivät ole täysin eri asioita, etenkään tällä alalla. Myöskin toisin kuin väität, tutkinnot ovat saman tasoisia. AMK-tutkinto vastaa tasoltaan kandia.

Takuulla iso osa tän ketjun viesteistä on jonkun taulapään trollin

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ehdotus: te, jotka ajattelette, että päiväkodin työntekijöiden työt voisi tehdä kuka tahansa, älkää ruuhkauttako päiväkoteja viemällä lapsianne sinne! Jättäkää tilaa meille, jotka haluamme viedä lapsemme osaaviin käsiin. Antakaa te omanne vaikka sille naapurille hoidettavaksi.

Mulla on toinen ehdotus: siirrytään jenkkimalliin eli lopetetaan kunnallinen päivähoito kokonaan ja yksityiset saavat hinnoitella itse itsensä (muistaakseni isommissa kaupungeissa hoitopaikka maksaa useamman tonnin kuukaudessa, New Yorkissa saattaa mennä jopa viisinumeroinen summa). Halvimmaksi tulee se, että toinen vanhemmista (yleensä äiti) jää kokonaan kotiin ja toinen vanhempi (yleensä isä) elättää kaikki. Eron tullessa sama laki kuin Yhdysvalloissakin: etävanhempi maksaa elatusmaksut sekä lapselle/lapsille että ex-puolisolle - ja tästä ei pääse luistelemaan, vaan menee tarvittaessa ulosottoon (tai velkavankeuteen) eli Kelan/veronmaksajien ei tarvitsisi maksella ruokkoja lusmuilijan puolesta.

Veikkaan, että lastentarhojen työntekijöiden arvostus (ja palkka) kohoaisi aika nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä opet suunnittelee koko ajan? Jos oletetaan, että päiväkodilla on jo materiaaleja yms käytössä. Päivien rakenne on pitkälti sama. Pitääkö jokaisen päivän aamupiiri suunnitella erikseen? Puuron jako? 3-4v askartelut? Metsäretki? Kuukauden teema on nyt kettu, viimekuussa oli karhu. Suurin osa lapsista on kuitenkin ihan tavallisia lapsia, heille tärkeintä on ne leikit kavereiden kanssa. Vasukeskustelu vie 5-10 min, lomakkeen kirjaaminen ja täyttö 15-30min. Vanhemmalle kerrotaan 5x viikossa, hyvä päivä, hyvin syönyt, on nukkunut päiväunet. Hurjan vaativaa.

Opettajan tehtäviin kuuluu 5h viikossa suunnittelu, arviointi ja kehittämisaikaa. Sinä aikana suunnitellaan toimintaa, yksittäisten lasten tavoitteita, ryhmän tavoitteita, koko päiväkodin tavoitteita. Näiden toteutumista myös arvioidaan ja koko toimintaa/oppimisympäristöä kehitetään. Tälllä ajalla myös kirjoitetaan lausuntoja vaikkapa lastensairaalaan lääkärille, jos lapsi on menossa tutkimuksiin. Tai käsitellään jotain vanhempien esiintuomaa asiaa. Pari kertaa vuodessa eskarissa ja kerran vuodessa nuoremmilla käydään joka lapsesta keskustelu vanhempien kanssa ja keskustelut kirjataan. Siihen on oma keskustelurunkonsa. Jos on nelivuotiaita ryhmässä, niin heille tehdään paperit neuvolan isompaa seurantaa varten (Lene). Jos on eskari kyseessä, niin pitkin vuotta menee aika paljon aikaa kouluun siirtymiseen liittyviin asioihin, koulun opettajien tapaamiseen, rehtoreiden kanssa keskustelemiseen. Erityistä tukea haetaan pitkin päiväkotitaivalta lapsille ja siihen liittyy papereita ja keskusteluja, arvioita ym.

Mutta siis jos ajatellaan toimintaa. Nykyään ei enää tehdä aikuislähtöisesti, että tällä viikolla kettu ja ensi viikolla karhu. Kaiken toiminnan pitää olla lasten tarpeista ja kiinnostuksista nousevaa. Jos lapset ovat vaikkapa osoittaneet erityistä kiinnostusta kallioihin, niin sitten ope suunnittelee siihen liittyvää toimintaa ja miettii kuinka valtakunnalliset tavoitteet toteutuu toiminnassa ja kuinka lasten yksilölliset tavoitteet.

Aamupiirin toimivuutta tarkkaillaan koko tiimin kanssa yhdessä ja mietitään palveleeko se lapsia. Oppivatko he niitä asioita mitä toivotaan (esimerkiksi mielipiteiden kuuntelemista ja kertomista, innostumista yhdessä tekemisestä yms.) Yleensä ei kaikille lapsille ole sama kokemus, niin sitten mietitään, että mitä voitaisiin tehdä toisin. Opettaja pohtii näitä yhdessä tiimin kanssa ja myös sak-ajallaan. Saatetaan esimerkiksi päättää, että ryhmä jaetaan pienempiin porukoihin ja osalla on toiminnallisempi aamupiiri ja toisilla toisenlainen. 

Sama pätee ihan kaikkeen. Ruokailu- ja pukeutumistilanteisiin, wc-käynteihin, ulkoiluun. Kaikki mietitään lapsen kantilta, että miten se häneen vaikuttaa ja ollaanko menossa tavoitteita kohti. 

Askartelut eivät yleensä ole mitään irrallisia, netistä bongattuja kaikki-tekee-saman malliaskarteluja. Niissä pitäisi näkyä lapsen ja lapsiryhmän omalaatuisuus ja kiinnostukset.

Lapsella itsellään pitää olla vaikutusta siihen minkälainen päivä hänelle tulee.

Lapset kehittyvät hurjaa vauhtia. Se mikä kiinnosti elokuussa tuskin enää kiinnostaa lokakuussa. Siksi suunnittelua, arviointia ja kehittämistä tarvitaan jatkuvasti.  

Tämä kertoo vaan sen, että nostat itseäsi jalustalle. Oikeasti, LENE täyttäminen ja Vasujen täyttäminen on rutiinomaista työtä. Ja, ryhmässä on max 28 lasta ja jos siinä on puolet 4 vuotiaita, niin se on 14 LENE täyttämistä vuodessa. Esikoulu ja rehtorin kanssa keskustelut koskevat ainoastaan lapsia jolla on erityisen tuen tarve. Onko ryhmässä monta, jos jokaisessa ryhmässä on 2 niin sekin on paljon.  Ei ole varmasti jokaiselle päivälle tai edes joka viikko lausuntoja sariaalaa varten. Sitä paperityötä te arvostatte, samalla kuin vähättelette muitten työpanosta. 

Arvostan nimenomaan niitä jotka ovat sen lapsen kanssa, ja en todellakaan arvosta niitä joka pyörittävät papereita. Mielumminen lastenhoitajia lisää kun LTOn ja varsinkin semmoisten palkkojen nostamista joka vähättelevät muitten koulustusta.

Toistan vielä, että vaka ope on 5h/vko suunnittelemassa ja 33h/vko lasten kanssa.

Täällä kysyttiin mitä suunnitteluaika pitää sisällään ja yritin antaa jonkinlaisen kokonaiskuvan että minkä tyyppisiä asioita vaka opet tekee. Jokainen ymmärtää, että aika harvoin lapsi menee lastensairaalaan sellaisiin tutkimuksiin joihin tarvitaan vaka open lausunto, mutta kyllä niitä silloin tällöin tulee. Sitten on ihan muitakin lausuntoja jota pitää kirjoitella, mutta joita en ole maininnut. Varmasti jonkinlaisen kuvan saa tuosta ja muut kertokoot lisää.

En ole koskaan työskennellyt ryhmässä jossa vain kahdella lapsessa olisi tukitoimia. Suomessa on todella suurella määrällä lapsia ainakin tehostettu tuki, koska täällä pyritään tarttumaan asioihin varhain. Välttämättä ei vielä päiväkodissa ole virallisia tukitoimia, vaikka pulmia olisikin. Usein ensin katsotaan meneekö kypsymisen myötä ohi tai tukitoimia ei vain saada. Alakoulussa noin 20-30% oppilaista on tukitoimia. ADHD-tyyppisestä oireilusta puolet häviää ennen kouluun menoa ja siitä vielä puolet ensimmäisellä luokalla. Tästäkin voi päätellä kuinka haastavaa käytöstä on päiväkoti-ikäisillä.

[/quote]

Monet hoitajat kuitenkin tekevät sitä työtä ja suoriutuvat siitä hyvin. Olisiko niin, että jo ennestään hyvän hoitajan ei ole mitenkään mahdotonta oppia myös opettajan työhön kuuluvia asioita? Miksi jako opettajan ja hoitajan töiden välillä halutaan pitää niin selkeänä?[/quote]

Monet kouluavustajat kuitenkin tekevät sitä työtä ja suoriutuvat siitä hyvin. Olisiko niin, että jo ennestään hyvän kouluavustajan ei ole mitenkään mahdotonta oppia myös opettajan työhön kuuluvia asioita? Miksi jako opettajan ja avustajan töiden välillä halutaan pitää niin selkeänä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä opet suunnittelee koko ajan? Jos oletetaan, että päiväkodilla on jo materiaaleja yms käytössä. Päivien rakenne on pitkälti sama. Pitääkö jokaisen päivän aamupiiri suunnitella erikseen? Puuron jako? 3-4v askartelut? Metsäretki? Kuukauden teema on nyt kettu, viimekuussa oli karhu. Suurin osa lapsista on kuitenkin ihan tavallisia lapsia, heille tärkeintä on ne leikit kavereiden kanssa. Vasukeskustelu vie 5-10 min, lomakkeen kirjaaminen ja täyttö 15-30min. Vanhemmalle kerrotaan 5x viikossa, hyvä päivä, hyvin syönyt, on nukkunut päiväunet. Hurjan vaativaa.

Opettajan tehtäviin kuuluu 5h viikossa suunnittelu, arviointi ja kehittämisaikaa. Sinä aikana suunnitellaan toimintaa, yksittäisten lasten tavoitteita, ryhmän tavoitteita, koko päiväkodin tavoitteita. Näiden toteutumista myös arvioidaan ja koko toimintaa/oppimisympäristöä kehitetään. Tälllä ajalla myös kirjoitetaan lausuntoja vaikkapa lastensairaalaan lääkärille, jos lapsi on menossa tutkimuksiin. Tai käsitellään jotain vanhempien esiintuomaa asiaa. Pari kertaa vuodessa eskarissa ja kerran vuodessa nuoremmilla käydään joka lapsesta keskustelu vanhempien kanssa ja keskustelut kirjataan. Siihen on oma keskustelurunkonsa. Jos on nelivuotiaita ryhmässä, niin heille tehdään paperit neuvolan isompaa seurantaa varten (Lene). Jos on eskari kyseessä, niin pitkin vuotta menee aika paljon aikaa kouluun siirtymiseen liittyviin asioihin, koulun opettajien tapaamiseen, rehtoreiden kanssa keskustelemiseen. Erityistä tukea haetaan pitkin päiväkotitaivalta lapsille ja siihen liittyy papereita ja keskusteluja, arvioita ym.

Mutta siis jos ajatellaan toimintaa. Nykyään ei enää tehdä aikuislähtöisesti, että tällä viikolla kettu ja ensi viikolla karhu. Kaiken toiminnan pitää olla lasten tarpeista ja kiinnostuksista nousevaa. Jos lapset ovat vaikkapa osoittaneet erityistä kiinnostusta kallioihin, niin sitten ope suunnittelee siihen liittyvää toimintaa ja miettii kuinka valtakunnalliset tavoitteet toteutuu toiminnassa ja kuinka lasten yksilölliset tavoitteet.

Aamupiirin toimivuutta tarkkaillaan koko tiimin kanssa yhdessä ja mietitään palveleeko se lapsia. Oppivatko he niitä asioita mitä toivotaan (esimerkiksi mielipiteiden kuuntelemista ja kertomista, innostumista yhdessä tekemisestä yms.) Yleensä ei kaikille lapsille ole sama kokemus, niin sitten mietitään, että mitä voitaisiin tehdä toisin. Opettaja pohtii näitä yhdessä tiimin kanssa ja myös sak-ajallaan. Saatetaan esimerkiksi päättää, että ryhmä jaetaan pienempiin porukoihin ja osalla on toiminnallisempi aamupiiri ja toisilla toisenlainen. 

Sama pätee ihan kaikkeen. Ruokailu- ja pukeutumistilanteisiin, wc-käynteihin, ulkoiluun. Kaikki mietitään lapsen kantilta, että miten se häneen vaikuttaa ja ollaanko menossa tavoitteita kohti. 

Askartelut eivät yleensä ole mitään irrallisia, netistä bongattuja kaikki-tekee-saman malliaskarteluja. Niissä pitäisi näkyä lapsen ja lapsiryhmän omalaatuisuus ja kiinnostukset.

Lapsella itsellään pitää olla vaikutusta siihen minkälainen päivä hänelle tulee.

Lapset kehittyvät hurjaa vauhtia. Se mikä kiinnosti elokuussa tuskin enää kiinnostaa lokakuussa. Siksi suunnittelua, arviointia ja kehittämistä tarvitaan jatkuvasti.  

Kyllä on päiväkodistakin osattu tehdä hankalaa :D. Eikä tämä ole käytännössä totta.

Pk:ssa suurin osa sisällöistä on kyllä todella aikuislähtöistä, oman työkokemuksen mukaan. Kaikki tekee samaa, halusi tai ei. On vain yksi tapa tehdä asioita, edes eri laatikoiden leluja ei saa sekoittaa.

Ja eikö niitä kallioita voisi jokainen tutkia vapaa-ajallaan kotona...?

Tää on niin ikävää, kun aikuiset ihmiset ei ymmärrä, että kaikilla lapsilla ei todellakaan ole samat lähtökohdat. Päiväkoti voi tarjota paljon asioita joita osa lapsista ei kotona saa, mm. turvaa, ymmärrystä, taidekokemuksia, huomiota, monipuolista ravitsevaa ruokaa jne. Jotkut lapset eivät saa em asioita kotoaan. Lisäksi lapset pääsevät tutustumaan esimerkiksi luontoon, kaupungin kulttuuritarjontaan, musiikkiin, liikuntaan, kuvikseen, ja vaikka mihin muuhun, joihin harva vanhempi ehtii saatika osaa lasta tutustuttaa. Ne ovat hienoja mahdollisuuksia lapsille. Jos näitä ei halua lapselleen tarjota, voi harkita muita hoitomahdollisuuksia. Ja näitä taas ei vaan hatusta heitetä, ne tarvitsevat taitoa ja kykyä suunnitella ja arvioida jälkikäteen onnistumista ka kehitysmahdollisuuksia.

Omien lasten päiväkodissa ei todellakaan tutustuttu kulttuuritarjontaan! Eivät käyneet kertaakaan teatterissa, konsertissa, museossa tai tapahtumissa. Eivät yhtään kertaa. Luontoon tutustuminen tarkoitti lähimetsä, paitsi esikoisen eskarissa ei sitäkään, kiitos ryhmään integroidun sekopäälapsen.

Ja harva vanhempi tutustuttaa liikuntaan, musiikkiin ja kulttuuriin? Törkeää aliarvioimista. Kun olemme olleet lasten tapahtumissa, liikuntaharrastuksissa ja vaikka varta vasten lapsille tarkoitetuissa konserteissa, ne on olleet pullolaan väkeä joka kerta. Uimahalliin ei aina meinaa mahtua sekaan. Mutta eihän me nykyvanhemmat osata yhtään mitään! Alkaa suututtaa. Terv. viulua ja pianoa soittava, liikuntaa harrastava äiti (vm82) joka kyllä tekee parhaansa että lapsetkin oppii.

Ps. Syökö sinun hoitolapsesi siellä päiväkodissa kolmevuotiaana veitsellä ja haarukalla tai osaako yhtään mitään tapoja ilman, että on opetettu kotona kuten me? Tuskin.

Vierailija kirjoitti:

Monet hoitajat kuitenkin tekevät sitä työtä ja suoriutuvat siitä hyvin. Olisiko niin, että jo ennestään hyvän hoitajan ei ole mitenkään mahdotonta oppia myös opettajan työhön kuuluvia asioita? Miksi jako opettajan ja hoitajan töiden välillä halutaan pitää niin selkeänä?

Monet kouluavustajat kuitenkin tekevät sitä työtä ja suoriutuvat siitä hyvin. Olisiko niin, että jo ennestään hyvän kouluavustajan ei ole mitenkään mahdotonta oppia myös opettajan työhön kuuluvia asioita? Miksi jako opettajan ja avustajan töiden välillä halutaan pitää niin selkeänä?

Päiväkoti ei olep koulu. Mikset vastaa itse kysymykseen?

Vierailija kirjoitti:

Siis jos sinä kandiolet todellinen niin annat kyllä hemmetin tyhmän kuvan itsestäsi tällä jankkaamisellasi.

Täällä on useampikin kandi varmasti kirjoitellut, tai kandiksi itseään väittävä. Olisi ehkä paikallaan tosiaan osoittaa se teksti lainaamalla mihin viittaat.

Nyt jää pointtisi vain puskista huuteluksi.

Kandi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis jos sinä kandiolet todellinen niin annat kyllä hemmetin tyhmän kuvan itsestäsi tällä jankkaamisellasi.

Täällä on useampikin kandi varmasti kirjoitellut, tai kandiksi itseään väittävä. Olisi ehkä paikallaan tosiaan osoittaa se teksti lainaamalla mihin viittaat.

Nyt jää pointtisi vain puskista huuteluksi.

Kandi

Samaa mieltä. Täällä on nimittäin toinen kandi ja epäilen, että keskustelussa on lisäksi ainakin pari muuta. 

Nyt alkuun en sano aidosti tietäväni alasta, mutta nyt esitän siis vain arvauksia.

Koko ala lienee rakennettu niin, että "pätevät" opettajat, eli ne yliopistokoulutuksen saaneet viettävät osan viikkotunneista "suunnitellen". Heidän pitää suunnitella sitä, tätä ja vähän tuota. Kaikki viralliset kokoukset vanhempien kanssa pitää juuri näiden "pätevien" pitää ja niistä laatia virallistakin virallisemman dokumentit. Näihin käytetään myös aikaa. Nämä pätevät varmaakin kokoontuvat viikottain palaveeraamaan ja "vetämään yhteen" viikon tapahtumia. Sillä aikaa ne muut leikittävät lapsia.

Ja nyt saa heittää kiviä ja ampua tammenterhoilla. Aivan täysin puhdas veikkaus veronmaksajana. Mitään, en siis yhtään mitään alasta tiedä, mutta tällainen aivan hassu ja hölmö teoria tuli mieleeni.

Vierailija kirjoitti:

Minulla olisi yksi tosielämän kertomus joka on jäänyt askarruttamaan mieltä. Yhdessä päiväkodissa oli aivan loistava lastenhoitaja. Hän oli siis kertakaikkiaan niin taitava lasten kanssa ja tuli kaikkien ihmisten kanssa erinomaisesti toimeen. Älykäs ja miellyttävä. En ole koskaan niin pitkäpinnaista ihmistä tavannut. Kävipä niin, että ryhmään tarvittiin toista opettajaa. Lastenhoitaja oli pitkän uransa aikana tuuraillut opettajia. Hänet siis palkattiin siihen toiseksi opettajaksi. Jonkun ajan päästä yllätyin, kun hän alkoi olemaan pinna kireellä ja tiuskimaan, oli yleensä vakavan ja väsyneen näköinen. Minusta tuntui, että opettajan toimiminen oli kuitenkin hänelle jollain tavalla haastavaa. Vaikka ryhmässä oli toinenkin ope eli hänen ei yksin tarvinnut taakkaa kantaa ja vaikka hänellä oli paljon kokemusta. Minulle jäi sellainen ajatus siitä, että tämä lastenhoitaja oli erinomainen juuri niissä tehtävissä missä hän oli hioutunut olemaan erinomainen. Mutta että hänellä ei kuitenkaan ollut valmiuksia hieman toisenlaiseen tehtävään. Ehkä ajan kanssa olisi handlannut senkin. Siihen olen törmännyt ennenkin, että joku lastenhoitaja kertoo ettei tykännyt koulusta, ei halunnut/päässyt lukioon, meni ammattikouluun ja sieltä töihin. Henkilö vaikuttaa kaikinpuolin erittäin pätevältä tyypiltä. Mutta kun tulee joku yllättävä tehtävä vaikka listan tekeminen tai vähän monimutkaisemman tekstin lukeminen, niin se ei onnistukaan. En usko, että kaikista lastenhoitajista olisi opettajien kirjallisia töitä tekemään ja sitä isoa palettia pyörittämään. 

Se nyt voi johtua mistä vaan jos henkilö muuttuu kireemmäksi. Todennäköisemmin yksityiselämässä tapahtunut jotain ikävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet hoitajat kuitenkin tekevät sitä työtä ja suoriutuvat siitä hyvin. Olisiko niin, että jo ennestään hyvän hoitajan ei ole mitenkään mahdotonta oppia myös opettajan työhön kuuluvia asioita? Miksi jako opettajan ja hoitajan töiden välillä halutaan pitää niin selkeänä?

Monet kouluavustajat kuitenkin tekevät sitä työtä ja suoriutuvat siitä hyvin. Olisiko niin, että jo ennestään hyvän kouluavustajan ei ole mitenkään mahdotonta oppia myös opettajan työhön kuuluvia asioita? Miksi jako opettajan ja avustajan töiden välillä halutaan pitää niin selkeänä?

Päiväkoti ei olep koulu. Mikset vastaa itse kysymykseen?

Esiopetus on perusopetusta joka tapahtuu yhä useammin koulun tiloissa. Esiopettajina toimii kandit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet hoitajat kuitenkin tekevät sitä työtä ja suoriutuvat siitä hyvin. Olisiko niin, että jo ennestään hyvän hoitajan ei ole mitenkään mahdotonta oppia myös opettajan työhön kuuluvia asioita? Miksi jako opettajan ja hoitajan töiden välillä halutaan pitää niin selkeänä?

Monet kouluavustajat kuitenkin tekevät sitä työtä ja suoriutuvat siitä hyvin. Olisiko niin, että jo ennestään hyvän kouluavustajan ei ole mitenkään mahdotonta oppia myös opettajan työhön kuuluvia asioita? Miksi jako opettajan ja avustajan töiden välillä halutaan pitää niin selkeänä?

Päiväkoti ei olep koulu. Mikset vastaa itse kysymykseen?

Esiopetus on perusopetusta joka tapahtuu yhä useammin koulun tiloissa. Esiopettajina toimii kandit.

Mutta toivoisin vastausta kysymykseen, miksi halutaan pitää yllä tuollaista jyrkkää jakoa hoitajien ja opettajien töiden välillä?

Siis kelpaisiko teille päiväkotihenkilökunnan parhaimmistolle se, että hoitajia palkattaisiin lisää? Siis ei palkankorotusta, mutta lisähenkilökunnan kautta helpotusta työhön?

Vierailija kirjoitti:

Nyt alkuun en sano aidosti tietäväni alasta, mutta nyt esitän siis vain arvauksia.

Koko ala lienee rakennettu niin, että "pätevät" opettajat, eli ne yliopistokoulutuksen saaneet viettävät osan viikkotunneista "suunnitellen". Heidän pitää suunnitella sitä, tätä ja vähän tuota. Kaikki viralliset kokoukset vanhempien kanssa pitää juuri näiden "pätevien" pitää ja niistä laatia virallistakin virallisemman dokumentit. Näihin käytetään myös aikaa. Nämä pätevät varmaakin kokoontuvat viikottain palaveeraamaan ja "vetämään yhteen" viikon tapahtumia. Sillä aikaa ne muut leikittävät lapsia.

Ja nyt saa heittää kiviä ja ampua tammenterhoilla. Aivan täysin puhdas veikkaus veronmaksajana. Mitään, en siis yhtään mitään alasta tiedä, mutta tällainen aivan hassu ja hölmö teoria tuli mieleeni.

Siis kyllä, opettajan työhön ympäri maailman kuuluu suunnittelu, asioiden yhteenveto ja arvioiminen että ollaanko oikealla polulla. Toimiiko se mitä ollaan tehty. Aika huonosti olisi asiat, jos suunnittelua ei tehtäisi. Vaka opettaja on 33h viikossa läsnä lapsille kun esimerkiksi alakoulun opettaja on puolet siitä. Vaka ope siis suunnittelee huomattavan paljon vähemmän kuin koulun ope.

Se tunti kun vaka ope suunnittelee, on resurssoitu huonosti. Päättäjät eivät ole antaneet lisää henkilökuntaa kattaamaan sitä aikaa ryhmässä. Joissain taloissa joku toisesta ryhmästä tulla paikkaamaan, mutta eipä kai paljon sitä tapahdu. Yleensä suunnittelu ajoitetaan lepohetkeen jotta ope olisi mahdollisimman vähän pois lapsilta, mutta se riippuu ryhmästä. Joissain ryhmissä tarvitaan kaikkia aikuisia lepohetkellä.

Kerran viikossa ope suunnittelee yhdessä koko tiimin kanssa eli esimerkiksi kahden lastenhoitajan. Tämä kestää tunnin. Sitä tullaan paikkaamaan toisesta ryhmästä.

Kerran tai pari kuussa ope suunnittelee yhdessä muiden opettajien kanssa koko taloa koskevia asioita noin tunnin verran.

Kerran tai pari kuussa lastenhoitaja suunnittelee yhdessä muiden lastenhoitajien kanssa koko taloa koskevia asioita noin tunnin verran.

Kerran tai pari kuussa ope tai lastenhoitaja suunnittelee yhdessä muun henkilöstön kanssa koko taloa koskevia asioita noin tunnin verran.

Tämä on yhden päiväkodin malli ja näitä on erilaisia. Opelle siis suunnittelua noin 26h kuukaudessa ja läsnä lapsille 126h. Lastenhoitajalle suunnittelua noin 6h kuukaudessa ja läsnä lapsille 146h.

Vierailija kirjoitti:

Siis kelpaisiko teille päiväkotihenkilökunnan parhaimmistolle se, että hoitajia palkattaisiin lisää? Siis ei palkankorotusta, mutta lisähenkilökunnan kautta helpotusta työhön?

Tässä kellään muillekkaan mitään työn helpotuksia ole tulossa. Tahti kiristyy ja liksaa leikataan.