Minkä ihmeen takia lastentarhanopettajille pitäisi maksaa jopa yli 3000 euroa? Työ, jota voi tehdä kuka tahansa.

Vierailija kirjoitti:

No mutta pääasia että meillä naiset saa urautua ja olla ihanan tasan.arvoisia.

Ihanaa että nainen saa raahata aamulla kaksivuotiaanda tarhaan ja mennä sitten toiseen tarhaan hoitamaan toisten naisten kaksi vuotiaita

Eläköön vapaus.

Sen toisen naisen kaksivuotiaan hoidosta maksetaan. Oman hoidosta ei. Ja rahaa pitää saada, että voi maksaa sen miehen vaatiman puolikkaan menoista kun nykymieshän ei kotona makaajia elätä.

Minun kaksivuotiaani ei tähän rumbaan joutunut.

HourijatHourii kirjoitti:

Voit siis toki kuvitella, että tarvitsee kirjata mutta ei tarvitse. 100 000 vuotta pärjättiin ilman kirjaamisia siitä mitä kookospähkinää on tänä päivänä pyöritelty kun muut olivat metsästämässä ja lastenhoitaja hoivasi penikoita. Kun ihminen alkoi tehdä kauppaa, laskea kantavuuksia, suunnitella valtamerikelpoisia laivoja tarvittiin kirjauksia.

Koittakaa ymmärtää lastenhoito ei ole ydinfysiikkaa vaikka itsellenne niin uskottelette.

Kukaan tuskin näin uskoo ja täällä on sellaista edes väittänyt. Se työ kuitenkin on muutakin kuin maalaisjärjen käyttöä. Siihen nyt vaan tarvitsee sen koulutuksen, että ymmärtää tuota työtä, vaikka se ei ydinfysiikkaa olekaan. Ei ole sairaanhoito tai sähkötyötkään ydinfysiikkaa, silti niihin kuin kaikkeen muuhunkin opiskellaan tietyt opinnot.

Vierailija kirjoitti:

Odotan mielenkiinnolla tulevaa kevättä. Saattaa tulla melkoinen kevät. Ettei vaan pitkään muhinut mätäpaise purskahtaisi rikki ja koko komeus mäiskähtäisi lasten etu edellä marssivan hallituksemme sulokkaille kasvoille.

Pedagoginen lakkonen mielessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa työskentelevälle on tärkeämpää olla lapsirakas ja empaattinen kuin se lto-tutkinto. Lapsemme päiväkodissa oli kyllä niin karmeita, ilkeitä muodollisesti päteviä lto:ja, että meni kyllä arvostus heitä kohtaan. Usein heillä on vielä tarve päteä ja tekevät "diagnooseja" ja leimaavat tavallisia lapsia.

Olet siis laittanut lapsesi huonoon päiväkotiin ja sitten haukut koko ammattikunnan sen perusteella?

Kyllä päiväkodin työntekijän on osattava tunnistaa lapsista mahdollisia erityispiirteitä, jotta lasta osataan käsitellä oikein jo ennen mahdollista diagnoosia, jonka lapsi saattaisi tarvita. Ammattitaito piilee siinä osaako sen tunnistamisen tehdä oikein. Jos olet hyvä, et diagnosoi tervettä lasta.

Ihan kuin voisi tuosta vain valita ihanan päiväkodin monien joukosta... Mutta siis huvittavaa kun lto: t siis oikeasti luulevat olevansa päteviä tekemään diagnooseja. Huomaa, että ehkä.hieman liian suuret luulot....

Etkö ymmärrä lukemaasi? Ei ne LTO:t mitään diagnooseja laadi, sen tekee lääkäri. Työntekijöiden tulee kuitenkin osata tunnistaa nämä erityispiirteet yllämainitusta syystä. Se on osa sitä ammattitaitoa eikä mitään luuloja itsestä. Jos sitä ei osata tehdä, niin lapsi jää vaille tarvitsemastaan tuesta eikä vanhemmatkaan saa silloin tukea päiväkodista. Voi hyvää päivää.

Kaikki tietävät, että lääkärit, esimerkiksi lastenneurologit, tekevät diagnooseja, eivät lto:t. Tosiasiassa lääkäreillä ei ole kuitenkaan aikaa tarkkailla lasta tämän päivittäisessä ympäristössä, ainoastaan tavata tämä lyhyesti.

Lääkäri perustaa diagnoosinsa psykologin, lto:n ja vanhempien täyttämiin havaintolomakkeisiin näihin luottaen. Käytännössä lto:n ajama diagnoosi menee siis läpi lääkärille, elleivät vanhemmat kyseenalaista sitä voimakkaasti. Joskus tämä on lapsen onneksi, joskus vahingoksi. Lto ei kuitenkaan ole lääkäri, eivätkä lto:t aina osaa huomioida – koulutuksestaan huolimatt – lapsen ikätasoa. Tämä kuulostaa kummalliselta, mutta kun vaikkapa eskariryhmässä on alkuvuonna ja loppuvuonna syntyneitä, niin tutkimuksenkin mukaan haaviin jää useammin loppuvuonna syntyneitä, jotka eivät lto:n mukaan ole ikäkautensa kehitystasolla. Esimerkiksi ahdh-diagnooseja on leivottu merkittävästi runsaammin loppuvuonna kuin alkuvuonna syntyneille. Tämä indikoi sitä, että on vahingollista lapselle odottaa häneltä samaa kehitystasoa kuin mihin melkein vuosi aikaisemmin syntyneet pystyvät. Osaamattomuus aiheuttaa turhautumista ja häiriökäyttäytymistä, kun vaaditaan liian varhain sellaista mihin ei pysty. Ja tätä virhettä on toistettu pitkään päiväkodeissa ja eskareissa, ja se on aiheuttanut lasten itsetunnolle vahinkoa leimaamisen muodossa, kun ainoa mitä olisi tarvittu, on 11 kuukautta lisää aikaa.

Tässä kommentissa on tärkeitä asioita. Tuossa iässä kehityserot voivat olla alku- ja loppuvuodesta syntyneiden välillä todella suuria. On järkyttävää, jos sen pohjalta aletaan diagnosoida lapsia esim. adhd-diagnoosilla, ja määrätä lääkkeitä. Kyllä on asiantuntijoiden ammattitaito pahasti kateissa, jos ei ymmärretä kehityseroja. Netissä on tätä asiaa käsitelty monessa paikassa.

Esiopetusikäisten lasten kasvua ja kehitystä seurataan aika tiukalla aikataululla ajatellen tulevaa koulunaloitusta. Mitä aikaisemmin tukitoimet aloitetaan, sitä pienemmillä resursseilla voidaan auttaa ( tämä tietysti koskee kaikkia alle kouluikäisiä, ei vain esiopetusikäisiä). Esiopetusikäisten kohdalla voida eritellä alku-tai loppuvuonna syntyneitä, Suomessa kun koulun aloittaa koko ikäluokka samaan aikaan.

Erot kehitystasossa voivat olla suuret, mutta ei ole vakaopen päätettävissä, huomioidaanko syntymäkuukausi vai ei.

Kyllä jonkinlaista vastuuta lasten elämästä olettaisi ammattikasvattajilta löytyvän, kun omaa pedagogista osaamistakin nostetaan jalustalle. Vastuu tarkoittaa esim. sitä, että loppuvuodesta syntyneelle lapselle ei anneta adhd-diagnoosia sen vuoksi, että hänen kehityksensä ei ole samalla tasolla kuin alkuvuodesta syntyneen. Ei voi muuta sanoa kuin että julmia vääryyksiä voidaan pienelle ihmiselle tehdä hepposilla perusteilla.

https://www.aka.fi/fi/akatemia/media/Ajankohtaiset-uutiset/2017/loppuvu…

Tutkimuksen johtaja, professori Andre Sourander lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksesta muistuttaa, että vanhempien, opettajien ja ADHD-arvioita tekevien kliinikoiden on tärkeä huomioida lapsen suhteellinen ikä.

"Tällä hetkellä ikävaihtelu luokassa saattaa johtaa siihen, että loppuvuodesta syntynyt saa todennäköisemmin ADHD-diagnoosin, vaikka lapsen käytös olisi selitettävissä kypsymättömyydellä. Näyttäisi siltä, että lapsen erilaiset yksilölliset kehityspolut tulkitaan diagnostisten häiriöiden näkökulmasta. Kyseessä on epäkohta, joka voi vaikuttaa ratkaisevasti lapsen koulunaloitukseen ja myöhempään kehitykseen. ADHD-diagnoosi johtaa usein myös vuosia kestävään lääkitykseen amfetamiinijohdannaisilla, vaikka ensisijaisesti tulisi huomioida lapsen erityistarpeet kasvuympäristössä. Tämä on suuri haaste niin varhaiskasvatukselle, koululaitokselle kuin terveydenhuollollekin", Sourander painottaa.

Nyt olet ehkä ymmärtänyt väärin, opettajilla varhaiskasvatuksessa tai koulussa ei ole diagnoosin määrämisoikeutta.

Tässä ketjussa on kerrottu, että diagnooseja tekevät lääkärit käyttävät myös päiväkodista saatuja tietoja. Juuri sitähän lto:t tässä ketjussa korostavat, että heillä on pedagogista osaamista tällaisten asioiden huomioimiseen. Nytkö siis pestään kädet ja vastuu sälytetään muille? Koittakaa nyt itsekin päättää, mitä osaamista teillä on.

Useimmiten juuri lto päiväkodista tai eskarista käynnistää diagnoosinhakuprosessin ilmaisemalla huolensa ja laittamalla asian eteenpäin tutkittavaksi. Lääkäreillä ei käytännössä ole aikaa alkaa tutkimaan kaikkia diagnoosiepäilyjä lasta hänen arkiympäristössään tunteja ja päiviä tarkaten, vaan lääkäri tekee johtopäätökset luottaen ammattilaisten, kuten lto:n tai psykologin hankkimiin esitietoihin. Kuten edellä on jo todettu, ainoastaan vanhemman kriittisyys voi tässä suojata lasta leimaavalta diagnoosilta (jos se on turha), mutta vanhemmat saadaan usein mukaan diagnostisointiin, koska he luottavat lto:n ammattitaitoon ja kokemukseen. Vanhemmathan eivät ole siellä ylisuuressa ja levottomassa päiväkotiryhmässä tarkkaamassa lastaan, he näkevät tämän vain kotona rauhallisemmassa ympäristössä.

Naisvaltaisille aloille on valitettavan yleistä pelko ottaa vastuuta. Siksi suositaan tiimejä, vastuukysymykset saadaan kätevästi tiimin piikkiin ja näin kukaan ei erityisesti ole vastuussa. Näinhän oli Vilja Eerika -tapauksessakin: tiimi oli käsitellyt, tiimi oli päättänyt.

Lto ei pane mitään tutkittavaksi, vanhemmat laittavat. Lto voi sanoa vanhemmille, että lapsen käytös ryhmässä on ongelmallista ja asiaa kannattaisi ehkä tutkia - ja tämän huolen ilmaiseminen on erittäin hyvä ja tärkeä asia!

Vanhemmat sitten hakeutuvat neuvolan ja omalääkärin kautta tutkimuksiin. Tutkimuksiin pääsy kestää monta kuukautta, ja prosessin aloittaminen ennen kouluunmenoa on erittäin tärkeää, koska lapselle on hyvä miettiä mahdollisia tukitoimia ENNEN kuin hän menee kouluun. Erityisopetukseen pitää myös hakea jo eskarivuoden keväällä, muutoin koulun aloitus menee plörinäksi ja lapsi saa syyttä suotta huonon itsetunnon ja minäkuvan häiläävänä häirikkönä.

Likikaan kaikille adhd-lapsille ei lääkitystä määrätä, monelle apuna on pienryhmäpaikka tai luokkaan saatava avustaja. Ja niille, joille adhd-lääkitys katsotaan tarpeelliseksi, se on todellakin tarpeen - ja auttaa selviytymään koulusta, hankkimaan opetusta ja ammatin - versus se, että lapsi syrjäytyy.

Turhaan adhd-lääkityksiä ei kyllä yleensä lapsille määrätä. Väitän, että Sourander on tyypillinen lastenpsykiatri siinä suhteessa, että osalla heistä on ollut neurologisiin ongelmiin aina vähän... hmmm.... sanoisinko eri näkökulma. Kyse on suoranaisesta vähättelystä. Autismistakin syyttivät sitkeästi vielä 1970-luvulle saakka äitejä, neurologinen synnynnäinen ongelma oli heidän mielestään "tunnekylmällä kasvatuksella" aikaansaatu.

En nyt tuota ihmistä oikeasti tunne, mutta JOS joku taho oikeasti muka jakaa adhd-diagnoosin ja lääkitystä pelkästään siksi, että lapsi juuri sillä hetkellä on vähän levottomampi kuin melkein vuotta vanhemmat ikätoverinsa, niin kyllä se vastuu on ennen kaikkea ko. diagnosoijan.

Paljon suurempi ongelma on alidiagnosointi, varsinkin tytöt jäävät aivan liian harvoin ja liian myöhään adhd-haaviin, koska heillä usein ei ole sitä h-ongelmaa eli ylivilkkautta, ainoastaan keskittymiskyvyn ongelma eli ADD. Oma tyttäreni esimerkiksi pärjäsi hyvin peruskoulussa, koska siellä riitti vielä älykkyys ja hereillä olo tunneilla. Lukiossa olisi pitänyt jo lukea oma-aloitteisesti aihealueita, joita ei käyty tunneilla lävitse - mutta ajatus ei pysy kasassa, lukeminen ei suju. Kesti vuoden päästä tutkimuksiin ja ADD-diagnoosi tuli vasta 19-vuotiaana, liian myöhään lukion kunnollisen suorittamisen kannalta.

Toisin sanoen: tutkimusta ei pidä pelätä, lääkityksestä on usein iso apu.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta se diagnoosista jauhaminen. Päiväkodissa ei niitä tehdä. Piste.

Auts. Alkoiko omatunto omista asiantuntijalausunnoista soimata?

Mua kiinnostaisi kuulla perusteluita sille miksi vaka opettajan palkkaa ei tule nostaa. Jos olet sitä mieltä, että 2400-2600€ on vähintäänkin sopiva palkka ja vastustat korotuksia, niin olisin kiitollinen, jos kaivelisit ajatustesi perustoja ja kertoisit mahdollisimman selkeästi miksi. Keskusteluissa näkee välähdyksiä näistä mielipiteistä, mutta usein perustelut puuttuvat tai ovat hankalasti ymmärrettäviä. Se mikä sanojalle on itsestäänselvää ei välttämättä ole sitä kuulijalle. Varsinkin somessa on omat haasteensa käydä tällaisia keskusteluja, mutta arvostan sitä, että keskustelua ylipäätään käydään. Eiköhän meidän kaikkien tavoite ole parempi Suomi....(ei ainakaan huonompi)

Laitan vielä muutaman syyn miksi itse olen päinvastaista mieltä eli mielestäni palkkoja tulisi korottaa 3000€:oon:

- vaka opettajia ei saada töihin nykyisellä palkalla, kysynnän & tarjonnan laki voimaan ja kartellit nurin!

- vaka open palkka on kaikilla mittareilla mitattuna alempi kuin vertaisilla (alempi kuin kunnan työntekijöillä yleensä, kunnan saman koulutustason työntekijöillä, kunnan saman ammattiryhmän töissä, vaka opettajilla muissa maissa...), tähän ei ole hyvää syytä

- vaka on hallinnollisesti vaihtunut sosiaalipalvelusta osaksi koulutusjärjestelmää, lasten herkkyyskausia ymmärretään paremmin kuin ennen ja on huomattu että varhaisilla vuosilla on suuri merkitys myöhempään elämään, siksi on tärkeää että jos lapsi on ryhmämuotoisessa kasvatuksessa päivisin, niin hänen etuaan valvoo sellainen ammattilainen joka osaa ottaa huomioon kaikki olennaiset tekijät onnistuneen päivän takaamiseksi (eli tarvitaan ope)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksa edes vastata nuin typerään kommenttiin.

Varhaiskasvatuksen opettajat eivät vain katsele lasten perään, vaan laativat lapsille suunnitelmat kehityksen tueksi. Lisäksi huolehtivat pedagogiikasta ja mahdollisten tuen tarpeiden toteutumisista.

Insinöörit vain katselee numeroita. Pitääkö siitä maksaa?

Poliisit vain ajelee autolla. Pitääkö siitä maksaa?

Lääkärit vain istuu ja katselee potilaita. Pitääkö siitä maksaa?

Rekkamiehet vain ajaa autoa. Pitääkö siitä maksaa?

Opettajat vain puhua höpisee turhia. Pitääkö siitä maksaa?

Okei. Ootko koskaan ajatellut, että ilman insinöörejä ei olisi koko nettiä eikä sitä älylaitetta, jonka avulla sinäkin täällä aikaasi kulutat.

Ootko ajatellut, että jos päiväkoti ja eskari ei olisi suunniteltua, pedagogista toimintaa, lasten kehitys tuossa iässä ja kouluiässä olisi paljon myöhemmässä kuin mitä se Suomessa keskimääräisesti on?

En ole ollut minuuttiakaan päiväkodissa ja nyt olen DI. Toki pelkkä yksittäistapaus, mutta en usko siltikään että päiväkodilla on mitään merkitystä ihmisten tulevaisuuden kannalta. Lapsille riittää kun saavat leikkiä tuossa iässä, opiskelua ei vielä siinä vaiheessa tarvita.

Luulisi DI:n ymmärtävän jotain tilastoista sekä tutkitun tiedon ja yksilön kokemuksen eroista.

Luulisi lukijan ymmärtävän luettunsa, laitetaanko tavuviivat?

"yk-sit-täis-ta-paus"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa työskentelevälle on tärkeämpää olla lapsirakas ja empaattinen kuin se lto-tutkinto. Lapsemme päiväkodissa oli kyllä niin karmeita, ilkeitä muodollisesti päteviä lto:ja, että meni kyllä arvostus heitä kohtaan. Usein heillä on vielä tarve päteä ja tekevät "diagnooseja" ja leimaavat tavallisia lapsia.

Olet siis laittanut lapsesi huonoon päiväkotiin ja sitten haukut koko ammattikunnan sen perusteella?

Kyllä päiväkodin työntekijän on osattava tunnistaa lapsista mahdollisia erityispiirteitä, jotta lasta osataan käsitellä oikein jo ennen mahdollista diagnoosia, jonka lapsi saattaisi tarvita. Ammattitaito piilee siinä osaako sen tunnistamisen tehdä oikein. Jos olet hyvä, et diagnosoi tervettä lasta.

Ihan kuin voisi tuosta vain valita ihanan päiväkodin monien joukosta... Mutta siis huvittavaa kun lto: t siis oikeasti luulevat olevansa päteviä tekemään diagnooseja. Huomaa, että ehkä.hieman liian suuret luulot....

Etkö ymmärrä lukemaasi? Ei ne LTO:t mitään diagnooseja laadi, sen tekee lääkäri. Työntekijöiden tulee kuitenkin osata tunnistaa nämä erityispiirteet yllämainitusta syystä. Se on osa sitä ammattitaitoa eikä mitään luuloja itsestä. Jos sitä ei osata tehdä, niin lapsi jää vaille tarvitsemastaan tuesta eikä vanhemmatkaan saa silloin tukea päiväkodista. Voi hyvää päivää.

Kaikki tietävät, että lääkärit, esimerkiksi lastenneurologit, tekevät diagnooseja, eivät lto:t. Tosiasiassa lääkäreillä ei ole kuitenkaan aikaa tarkkailla lasta tämän päivittäisessä ympäristössä, ainoastaan tavata tämä lyhyesti.

Lääkäri perustaa diagnoosinsa psykologin, lto:n ja vanhempien täyttämiin havaintolomakkeisiin näihin luottaen. Käytännössä lto:n ajama diagnoosi menee siis läpi lääkärille, elleivät vanhemmat kyseenalaista sitä voimakkaasti. Joskus tämä on lapsen onneksi, joskus vahingoksi. Lto ei kuitenkaan ole lääkäri, eivätkä lto:t aina osaa huomioida – koulutuksestaan huolimatt – lapsen ikätasoa. Tämä kuulostaa kummalliselta, mutta kun vaikkapa eskariryhmässä on alkuvuonna ja loppuvuonna syntyneitä, niin tutkimuksenkin mukaan haaviin jää useammin loppuvuonna syntyneitä, jotka eivät lto:n mukaan ole ikäkautensa kehitystasolla. Esimerkiksi ahdh-diagnooseja on leivottu merkittävästi runsaammin loppuvuonna kuin alkuvuonna syntyneille. Tämä indikoi sitä, että on vahingollista lapselle odottaa häneltä samaa kehitystasoa kuin mihin melkein vuosi aikaisemmin syntyneet pystyvät. Osaamattomuus aiheuttaa turhautumista ja häiriökäyttäytymistä, kun vaaditaan liian varhain sellaista mihin ei pysty. Ja tätä virhettä on toistettu pitkään päiväkodeissa ja eskareissa, ja se on aiheuttanut lasten itsetunnolle vahinkoa leimaamisen muodossa, kun ainoa mitä olisi tarvittu, on 11 kuukautta lisää aikaa.

Tässä kommentissa on tärkeitä asioita. Tuossa iässä kehityserot voivat olla alku- ja loppuvuodesta syntyneiden välillä todella suuria. On järkyttävää, jos sen pohjalta aletaan diagnosoida lapsia esim. adhd-diagnoosilla, ja määrätä lääkkeitä. Kyllä on asiantuntijoiden ammattitaito pahasti kateissa, jos ei ymmärretä kehityseroja. Netissä on tätä asiaa käsitelty monessa paikassa.

Esiopetusikäisten lasten kasvua ja kehitystä seurataan aika tiukalla aikataululla ajatellen tulevaa koulunaloitusta. Mitä aikaisemmin tukitoimet aloitetaan, sitä pienemmillä resursseilla voidaan auttaa ( tämä tietysti koskee kaikkia alle kouluikäisiä, ei vain esiopetusikäisiä). Esiopetusikäisten kohdalla voida eritellä alku-tai loppuvuonna syntyneitä, Suomessa kun koulun aloittaa koko ikäluokka samaan aikaan.

Erot kehitystasossa voivat olla suuret, mutta ei ole vakaopen päätettävissä, huomioidaanko syntymäkuukausi vai ei.

Kyllä jonkinlaista vastuuta lasten elämästä olettaisi ammattikasvattajilta löytyvän, kun omaa pedagogista osaamistakin nostetaan jalustalle. Vastuu tarkoittaa esim. sitä, että loppuvuodesta syntyneelle lapselle ei anneta adhd-diagnoosia sen vuoksi, että hänen kehityksensä ei ole samalla tasolla kuin alkuvuodesta syntyneen. Ei voi muuta sanoa kuin että julmia vääryyksiä voidaan pienelle ihmiselle tehdä hepposilla perusteilla.

https://www.aka.fi/fi/akatemia/media/Ajankohtaiset-uutiset/2017/loppuvu…

Tutkimuksen johtaja, professori Andre Sourander lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksesta muistuttaa, että vanhempien, opettajien ja ADHD-arvioita tekevien kliinikoiden on tärkeä huomioida lapsen suhteellinen ikä.

"Tällä hetkellä ikävaihtelu luokassa saattaa johtaa siihen, että loppuvuodesta syntynyt saa todennäköisemmin ADHD-diagnoosin, vaikka lapsen käytös olisi selitettävissä kypsymättömyydellä. Näyttäisi siltä, että lapsen erilaiset yksilölliset kehityspolut tulkitaan diagnostisten häiriöiden näkökulmasta. Kyseessä on epäkohta, joka voi vaikuttaa ratkaisevasti lapsen koulunaloitukseen ja myöhempään kehitykseen. ADHD-diagnoosi johtaa usein myös vuosia kestävään lääkitykseen amfetamiinijohdannaisilla, vaikka ensisijaisesti tulisi huomioida lapsen erityistarpeet kasvuympäristössä. Tämä on suuri haaste niin varhaiskasvatukselle, koululaitokselle kuin terveydenhuollollekin", Sourander painottaa.

Nyt olet ehkä ymmärtänyt väärin, opettajilla varhaiskasvatuksessa tai koulussa ei ole diagnoosin määrämisoikeutta.

Tässä ketjussa on kerrottu, että diagnooseja tekevät lääkärit käyttävät myös päiväkodista saatuja tietoja. Juuri sitähän lto:t tässä ketjussa korostavat, että heillä on pedagogista osaamista tällaisten asioiden huomioimiseen. Nytkö siis pestään kädet ja vastuu sälytetään muille? Koittakaa nyt itsekin päättää, mitä osaamista teillä on.

Useimmiten juuri lto päiväkodista tai eskarista käynnistää diagnoosinhakuprosessin ilmaisemalla huolensa ja laittamalla asian eteenpäin tutkittavaksi. Lääkäreillä ei käytännössä ole aikaa alkaa tutkimaan kaikkia diagnoosiepäilyjä lasta hänen arkiympäristössään tunteja ja päiviä tarkaten, vaan lääkäri tekee johtopäätökset luottaen ammattilaisten, kuten lto:n tai psykologin hankkimiin esitietoihin. Kuten edellä on jo todettu, ainoastaan vanhemman kriittisyys voi tässä suojata lasta leimaavalta diagnoosilta (jos se on turha), mutta vanhemmat saadaan usein mukaan diagnostisointiin, koska he luottavat lto:n ammattitaitoon ja kokemukseen. Vanhemmathan eivät ole siellä ylisuuressa ja levottomassa päiväkotiryhmässä tarkkaamassa lastaan, he näkevät tämän vain kotona rauhallisemmassa ympäristössä.

Naisvaltaisille aloille on valitettavan yleistä pelko ottaa vastuuta. Siksi suositaan tiimejä, vastuukysymykset saadaan kätevästi tiimin piikkiin ja näin kukaan ei erityisesti ole vastuussa. Näinhän oli Vilja Eerika -tapauksessakin: tiimi oli käsitellyt, tiimi oli päättänyt.

Lto ei pane mitään tutkittavaksi, vanhemmat laittavat. Lto voi sanoa vanhemmille, että lapsen käytös ryhmässä on ongelmallista ja asiaa kannattaisi ehkä tutkia - ja tämän huolen ilmaiseminen on erittäin hyvä ja tärkeä asia!

Vanhemmat sitten hakeutuvat neuvolan ja omalääkärin kautta tutkimuksiin. Tutkimuksiin pääsy kestää monta kuukautta, ja prosessin aloittaminen ennen kouluunmenoa on erittäin tärkeää, koska lapselle on hyvä miettiä mahdollisia tukitoimia ENNEN kuin hän menee kouluun. Erityisopetukseen pitää myös hakea jo eskarivuoden keväällä, muutoin koulun aloitus menee plörinäksi ja lapsi saa syyttä suotta huonon itsetunnon ja minäkuvan häiläävänä häirikkönä.

Likikaan kaikille adhd-lapsille ei lääkitystä määrätä, monelle apuna on pienryhmäpaikka tai luokkaan saatava avustaja. Ja niille, joille adhd-lääkitys katsotaan tarpeelliseksi, se on todellakin tarpeen - ja auttaa selviytymään koulusta, hankkimaan opetusta ja ammatin - versus se, että lapsi syrjäytyy.

Turhaan adhd-lääkityksiä ei kyllä yleensä lapsille määrätä. Väitän, että Sourander on tyypillinen lastenpsykiatri siinä suhteessa, että osalla heistä on ollut neurologisiin ongelmiin aina vähän... hmmm.... sanoisinko eri näkökulma. Kyse on suoranaisesta vähättelystä. Autismistakin syyttivät sitkeästi vielä 1970-luvulle saakka äitejä, neurologinen synnynnäinen ongelma oli heidän mielestään "tunnekylmällä kasvatuksella" aikaansaatu.

En nyt tuota ihmistä oikeasti tunne, mutta JOS joku taho oikeasti muka jakaa adhd-diagnoosin ja lääkitystä pelkästään siksi, että lapsi juuri sillä hetkellä on vähän levottomampi kuin melkein vuotta vanhemmat ikätoverinsa, niin kyllä se vastuu on ennen kaikkea ko. diagnosoijan.

Paljon suurempi ongelma on alidiagnosointi, varsinkin tytöt jäävät aivan liian harvoin ja liian myöhään adhd-haaviin, koska heillä usein ei ole sitä h-ongelmaa eli ylivilkkautta, ainoastaan keskittymiskyvyn ongelma eli ADD. Oma tyttäreni esimerkiksi pärjäsi hyvin peruskoulussa, koska siellä riitti vielä älykkyys ja hereillä olo tunneilla. Lukiossa olisi pitänyt jo lukea oma-aloitteisesti aihealueita, joita ei käyty tunneilla lävitse - mutta ajatus ei pysy kasassa, lukeminen ei suju. Kesti vuoden päästä tutkimuksiin ja ADD-diagnoosi tuli vasta 19-vuotiaana, liian myöhään lukion kunnollisen suorittamisen kannalta.

Toisin sanoen: tutkimusta ei pidä pelätä, lääkityksestä on usein iso apu.

https://www.kela.fi/ajankohtaista-henkiloasiakkaat/-/asset_publisher/kg…

Suomessa on satoja päiväkotiryhmiä, jossa ei ole sitä opea ollenkaan, vaan lastenhoitaja toimii epäpätevänä opena.

Tässä onkin oiva halpuutuksen paikka. Pistetään lähäri tekemään open hommat 2000 €/kuussa palkalla.

No joo. Monilta unohtuu, että työ päiväkodissa on vastuullista, eikä sitä voi tehdä kuka vaan. On lapsia, joilla on tuen tarpeita ja on perheitä, joista joudutaan tekemään lasuja. Ei mitään pelkkää kivakiva-lasten leikittämistä ja laulattamista päivästä toiseen.

Jos opettajien palkkaa nostetaan niin suhteessa on nostettava hoitajienkin palkkaa

Kunnilla ei ole tähän varaa.

Ellei hoitajien palkkaa nosteta ne kieltäytyvät tekemästä enää niitä hommia jotka oikeastaan kuuluu opeille

Eli esim toiminnan suunnittelu ja toteutus. Nyt se liian usein jää hoitajille kun opet häärää jotain.

Onko tuo virkaintoileva varhaiskasvattaja trolli vai vaan joku lahopää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa työskentelevälle on tärkeämpää olla lapsirakas ja empaattinen kuin se lto-tutkinto. Lapsemme päiväkodissa oli kyllä niin karmeita, ilkeitä muodollisesti päteviä lto:ja, että meni kyllä arvostus heitä kohtaan. Usein heillä on vielä tarve päteä ja tekevät "diagnooseja" ja leimaavat tavallisia lapsia.

Olet siis laittanut lapsesi huonoon päiväkotiin ja sitten haukut koko ammattikunnan sen perusteella?

Kyllä päiväkodin työntekijän on osattava tunnistaa lapsista mahdollisia erityispiirteitä, jotta lasta osataan käsitellä oikein jo ennen mahdollista diagnoosia, jonka lapsi saattaisi tarvita. Ammattitaito piilee siinä osaako sen tunnistamisen tehdä oikein. Jos olet hyvä, et diagnosoi tervettä lasta.

Ihan kuin voisi tuosta vain valita ihanan päiväkodin monien joukosta... Mutta siis huvittavaa kun lto: t siis oikeasti luulevat olevansa päteviä tekemään diagnooseja. Huomaa, että ehkä.hieman liian suuret luulot....

Etkö ymmärrä lukemaasi? Ei ne LTO:t mitään diagnooseja laadi, sen tekee lääkäri. Työntekijöiden tulee kuitenkin osata tunnistaa nämä erityispiirteet yllämainitusta syystä. Se on osa sitä ammattitaitoa eikä mitään luuloja itsestä. Jos sitä ei osata tehdä, niin lapsi jää vaille tarvitsemastaan tuesta eikä vanhemmatkaan saa silloin tukea päiväkodista. Voi hyvää päivää.

Kaikki tietävät, että lääkärit, esimerkiksi lastenneurologit, tekevät diagnooseja, eivät lto:t. Tosiasiassa lääkäreillä ei ole kuitenkaan aikaa tarkkailla lasta tämän päivittäisessä ympäristössä, ainoastaan tavata tämä lyhyesti.

Lääkäri perustaa diagnoosinsa psykologin, lto:n ja vanhempien täyttämiin havaintolomakkeisiin näihin luottaen. Käytännössä lto:n ajama diagnoosi menee siis läpi lääkärille, elleivät vanhemmat kyseenalaista sitä voimakkaasti. Joskus tämä on lapsen onneksi, joskus vahingoksi. Lto ei kuitenkaan ole lääkäri, eivätkä lto:t aina osaa huomioida – koulutuksestaan huolimatt – lapsen ikätasoa. Tämä kuulostaa kummalliselta, mutta kun vaikkapa eskariryhmässä on alkuvuonna ja loppuvuonna syntyneitä, niin tutkimuksenkin mukaan haaviin jää useammin loppuvuonna syntyneitä, jotka eivät lto:n mukaan ole ikäkautensa kehitystasolla. Esimerkiksi ahdh-diagnooseja on leivottu merkittävästi runsaammin loppuvuonna kuin alkuvuonna syntyneille. Tämä indikoi sitä, että on vahingollista lapselle odottaa häneltä samaa kehitystasoa kuin mihin melkein vuosi aikaisemmin syntyneet pystyvät. Osaamattomuus aiheuttaa turhautumista ja häiriökäyttäytymistä, kun vaaditaan liian varhain sellaista mihin ei pysty. Ja tätä virhettä on toistettu pitkään päiväkodeissa ja eskareissa, ja se on aiheuttanut lasten itsetunnolle vahinkoa leimaamisen muodossa, kun ainoa mitä olisi tarvittu, on 11 kuukautta lisää aikaa.

Tässä kommentissa on tärkeitä asioita. Tuossa iässä kehityserot voivat olla alku- ja loppuvuodesta syntyneiden välillä todella suuria. On järkyttävää, jos sen pohjalta aletaan diagnosoida lapsia esim. adhd-diagnoosilla, ja määrätä lääkkeitä. Kyllä on asiantuntijoiden ammattitaito pahasti kateissa, jos ei ymmärretä kehityseroja. Netissä on tätä asiaa käsitelty monessa paikassa.

Esiopetusikäisten lasten kasvua ja kehitystä seurataan aika tiukalla aikataululla ajatellen tulevaa koulunaloitusta. Mitä aikaisemmin tukitoimet aloitetaan, sitä pienemmillä resursseilla voidaan auttaa ( tämä tietysti koskee kaikkia alle kouluikäisiä, ei vain esiopetusikäisiä). Esiopetusikäisten kohdalla voida eritellä alku-tai loppuvuonna syntyneitä, Suomessa kun koulun aloittaa koko ikäluokka samaan aikaan.

Erot kehitystasossa voivat olla suuret, mutta ei ole vakaopen päätettävissä, huomioidaanko syntymäkuukausi vai ei.

Kyllä jonkinlaista vastuuta lasten elämästä olettaisi ammattikasvattajilta löytyvän, kun omaa pedagogista osaamistakin nostetaan jalustalle. Vastuu tarkoittaa esim. sitä, että loppuvuodesta syntyneelle lapselle ei anneta adhd-diagnoosia sen vuoksi, että hänen kehityksensä ei ole samalla tasolla kuin alkuvuodesta syntyneen. Ei voi muuta sanoa kuin että julmia vääryyksiä voidaan pienelle ihmiselle tehdä hepposilla perusteilla.

https://www.aka.fi/fi/akatemia/media/Ajankohtaiset-uutiset/2017/loppuvu…

Tutkimuksen johtaja, professori Andre Sourander lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksesta muistuttaa, että vanhempien, opettajien ja ADHD-arvioita tekevien kliinikoiden on tärkeä huomioida lapsen suhteellinen ikä.

"Tällä hetkellä ikävaihtelu luokassa saattaa johtaa siihen, että loppuvuodesta syntynyt saa todennäköisemmin ADHD-diagnoosin, vaikka lapsen käytös olisi selitettävissä kypsymättömyydellä. Näyttäisi siltä, että lapsen erilaiset yksilölliset kehityspolut tulkitaan diagnostisten häiriöiden näkökulmasta. Kyseessä on epäkohta, joka voi vaikuttaa ratkaisevasti lapsen koulunaloitukseen ja myöhempään kehitykseen. ADHD-diagnoosi johtaa usein myös vuosia kestävään lääkitykseen amfetamiinijohdannaisilla, vaikka ensisijaisesti tulisi huomioida lapsen erityistarpeet kasvuympäristössä. Tämä on suuri haaste niin varhaiskasvatukselle, koululaitokselle kuin terveydenhuollollekin", Sourander painottaa.

Nyt olet ehkä ymmärtänyt väärin, opettajilla varhaiskasvatuksessa tai koulussa ei ole diagnoosin määrämisoikeutta.

Tässä ketjussa on kerrottu, että diagnooseja tekevät lääkärit käyttävät myös päiväkodista saatuja tietoja. Juuri sitähän lto:t tässä ketjussa korostavat, että heillä on pedagogista osaamista tällaisten asioiden huomioimiseen. Nytkö siis pestään kädet ja vastuu sälytetään muille? Koittakaa nyt itsekin päättää, mitä osaamista teillä on.

Useimmiten juuri lto päiväkodista tai eskarista käynnistää diagnoosinhakuprosessin ilmaisemalla huolensa ja laittamalla asian eteenpäin tutkittavaksi. Lääkäreillä ei käytännössä ole aikaa alkaa tutkimaan kaikkia diagnoosiepäilyjä lasta hänen arkiympäristössään tunteja ja päiviä tarkaten, vaan lääkäri tekee johtopäätökset luottaen ammattilaisten, kuten lto:n tai psykologin hankkimiin esitietoihin. Kuten edellä on jo todettu, ainoastaan vanhemman kriittisyys voi tässä suojata lasta leimaavalta diagnoosilta (jos se on turha), mutta vanhemmat saadaan usein mukaan diagnostisointiin, koska he luottavat lto:n ammattitaitoon ja kokemukseen. Vanhemmathan eivät ole siellä ylisuuressa ja levottomassa päiväkotiryhmässä tarkkaamassa lastaan, he näkevät tämän vain kotona rauhallisemmassa ympäristössä.

Naisvaltaisille aloille on valitettavan yleistä pelko ottaa vastuuta. Siksi suositaan tiimejä, vastuukysymykset saadaan kätevästi tiimin piikkiin ja näin kukaan ei erityisesti ole vastuussa. Näinhän oli Vilja Eerika -tapauksessakin: tiimi oli käsitellyt, tiimi oli päättänyt.

Lto ei pane mitään tutkittavaksi, vanhemmat laittavat. Lto voi sanoa vanhemmille, että lapsen käytös ryhmässä on ongelmallista ja asiaa kannattaisi ehkä tutkia - ja tämän huolen ilmaiseminen on erittäin hyvä ja tärkeä asia!

Vanhemmat sitten hakeutuvat neuvolan ja omalääkärin kautta tutkimuksiin. Tutkimuksiin pääsy kestää monta kuukautta, ja prosessin aloittaminen ennen kouluunmenoa on erittäin tärkeää, koska lapselle on hyvä miettiä mahdollisia tukitoimia ENNEN kuin hän menee kouluun. Erityisopetukseen pitää myös hakea jo eskarivuoden keväällä, muutoin koulun aloitus menee plörinäksi ja lapsi saa syyttä suotta huonon itsetunnon ja minäkuvan häiläävänä häirikkönä.

Likikaan kaikille adhd-lapsille ei lääkitystä määrätä, monelle apuna on pienryhmäpaikka tai luokkaan saatava avustaja. Ja niille, joille adhd-lääkitys katsotaan tarpeelliseksi, se on todellakin tarpeen - ja auttaa selviytymään koulusta, hankkimaan opetusta ja ammatin - versus se, että lapsi syrjäytyy.

Turhaan adhd-lääkityksiä ei kyllä yleensä lapsille määrätä. Väitän, että Sourander on tyypillinen lastenpsykiatri siinä suhteessa, että osalla heistä on ollut neurologisiin ongelmiin aina vähän... hmmm.... sanoisinko eri näkökulma. Kyse on suoranaisesta vähättelystä. Autismistakin syyttivät sitkeästi vielä 1970-luvulle saakka äitejä, neurologinen synnynnäinen ongelma oli heidän mielestään "tunnekylmällä kasvatuksella" aikaansaatu.

En nyt tuota ihmistä oikeasti tunne, mutta JOS joku taho oikeasti muka jakaa adhd-diagnoosin ja lääkitystä pelkästään siksi, että lapsi juuri sillä hetkellä on vähän levottomampi kuin melkein vuotta vanhemmat ikätoverinsa, niin kyllä se vastuu on ennen kaikkea ko. diagnosoijan.

Paljon suurempi ongelma on alidiagnosointi, varsinkin tytöt jäävät aivan liian harvoin ja liian myöhään adhd-haaviin, koska heillä usein ei ole sitä h-ongelmaa eli ylivilkkautta, ainoastaan keskittymiskyvyn ongelma eli ADD. Oma tyttäreni esimerkiksi pärjäsi hyvin peruskoulussa, koska siellä riitti vielä älykkyys ja hereillä olo tunneilla. Lukiossa olisi pitänyt jo lukea oma-aloitteisesti aihealueita, joita ei käyty tunneilla lävitse - mutta ajatus ei pysy kasassa, lukeminen ei suju. Kesti vuoden päästä tutkimuksiin ja ADD-diagnoosi tuli vasta 19-vuotiaana, liian myöhään lukion kunnollisen suorittamisen kannalta.

Toisin sanoen: tutkimusta ei pidä pelätä, lääkityksestä on usein iso apu.

https://www.kela.fi/ajankohtaista-henkiloasiakkaat/-/asset_publisher/kg…

Niin?

Jos lähdetään nollasta ja kyse on yleisestä neurologisesta ongelmasta, totta munassa lääkityksen käyttö yleistyy. Se ei silti tarkoita, että sitä määrättäisiin TURHAAN tai edes sitä, että kaikki sellaiset sitä saavat, jotka tarvitsisivat.

Olen satavarma että lapset pärjää aivan yhtä hyvin koulussa vaikka eivät olisi eskarissa. Päinvastoin jotkut opettajat sanoo että lapset turhautuu ensimmäisellä luokalla kun eskarissa on yritetty jo käydä läpi kaikki ne asiat jotka kuuluu kouluun.

Jos se on sulle pelkkää lasten vahtimista niin ei voi mitään. Onneksi varhaiskasvatuksen merkityksen ymmärrys on noussut ja harvat ajattelee noin yksinkertaisesti kuin sinä. Oikeastaan mun mielestä myös opettajan työtä voisi tehdä kuka tahansa mutta en menisi huutelemaan ääneen.

-ope yläasteelta

Hei tehkääs se kansalaisaloite! Katsotaan vaikka ihan mielenkiinnosta miten moni on sitä mieltä, että varhaiskasvatus on huuhaata. Tuskin siitä mitään hyötyä kuitenkaan on, kun viisaammat on päättämässä ja he perustavat päätöksensä tutkimukseen ja ammattilaisten mielipiteisiin, mutta eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka saisitte tahtonne läpi;) katsotaan sitten parinkymmenen vuoden päästä mihin suuntaan on menty

Älkää nyt puhuko yleisesti opettajista, kun tarkoitatte päiväkodin tai eskarin kandeja. Luokanopettajat ja aineenopettajat on se ryhmä, joka ensisijaisesti tulee mieleen, kun puhutaan opettajista. Jopa yliopisto-opettajat tulee enemmin mieleen kuin varhaiskasvatuksen opet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa?? Itse muistan lapsuudestani aivan järkyttävän matamin joka oli jollain konstilla saanut perhepäivähoitajan statuksen kunnalta. Siellä oltiin päivät kusi sukassa kunnes vakituinen hoitaja palasi lomaltaan.

Kyllä vaan ennen moni emäntä tienasi sivutyönään perhepäivähoitajana. Niin teki minunkin serkkuni ja ei ollut mitään koulutusta takana tai tukena. Luulen, että hoiti aivan hyvin lapset, joita tuli hoitoonsa muutaman kilometrin säteeltä maalla.

Ainoo vaan et eskari taitaa olla pakollinen tätänykyä.

Ei sen pakollisempi kuin koulukaan.

Mutta hei, eikö ookin hienoa, kun on vaihtoehtona tuo perhepäivähoito päiväkodin lisäksi! Joillekin se pph on mukavampi ja sopivampi paikka, tekeekö se kuitenkaan päiväkodista huonompaa? Toiset saavat siitä enemmän irti.

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut minuuttiakaan päiväkodissa ja nyt olen DI. Toki pelkkä yksittäistapaus, mutta en usko siltikään että päiväkodilla on mitään merkitystä ihmisten tulevaisuuden kannalta. Lapsille riittää kun saavat leikkiä tuossa iässä, opiskelua ei vielä siinä vaiheessa tarvita.

Oliko äitisi kotirouva vai oliko teillä kotiapulainen? Olitko mahdollisesti mummolassa hoidossa? Suuressa osassa perheistä molemmat vanhemmat ovat palkkatöissä, isovanhemmat eivät ole 24/7 käytettävissä ja kotiapulaisen palkkaaminen taloudellinen mahdottomuus.

Äitini oli suurimmaksi osaksi kotiäiti, siihen aikaan vielä perheet pärjäsivät isän palkalla. Mummoja tai kotiapulaisia ei ollut apuna. Elämä oli suurimmaksi osaksi ulkona leikkimistä ja välillä käytiin sisällä syömässä.

Olin kyllä varmaan jonkin verran jäljessä muita lapsia kun aloitin koulun. Muistan kun istuin tunnilla vaan haaveilemassa omiani enkä seurannut opetusta lainkaan. Ensimmäinen keskiarvoni oli 8.2, siitä se nousi sitten tasaisesti siten että kuudennen luokan kevättoikkarin keskiarvo oli kympin pinnassa, kuvaamataidot, musiikit ja liikunta ysejä, kaikki muut kymppejä.

Jos olisin käynyt päiväkodit ja eskarit niin luultavasti ensimmäiset keskiarvot olisivat olleet hiukan parempia, mutta lopputuloksen kannalta ei mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta hei, eikö ookin hienoa, kun on vaihtoehtona tuo perhepäivähoito päiväkodin lisäksi! Joillekin se pph on mukavampi ja sopivampi paikka, tekeekö se kuitenkaan päiväkodista huonompaa? Toiset saavat siitä enemmän irti.

Ja siis tarkoitan, että on varmasti paljon hyviä perhepäivähoitajia, ja sellaisessa pienessä ryhmässä moni varmasti viihtyy ja pärjää. Itse kun olin hetken perhepäiväoitajalla sain mennä yksin tien yli puistoon, ruokavaihtoehtoina oli muutamaa eri einestä. Muistan ikävän jännittävän tunnelman, kun hoitajan ukko oli kotona. Eli näitä kokemuksia löytyy hyviä ja huonoja varmasti molemmista.

Kuitenkin näen sen pedagogisen koulutuksen ja monipuoliset taidot suunnitella ja arvioida jotka yliopisto-opinnoista vakaopettaja saa suurena etuna verrattuna muihin hoitomuotoihin.

Ehdottomuus ei toimi monessa asiassa. Miksi kumpikaan näistä ammateista pitäisi tuomita turhaksi?