Lue keskustelun säännöt.
Työpaikka Helsingissä, ei varaa asua edes kehyskunnassa??
26.12.2019 |
Vuorotyö, auto löytyy. Nettopalkka vajaa pari tonnia kuussa. Perheessä yksi aikuinen ja yksi eskarilainen.
Mitähän tässä keksisi seuraavaksi, kun nykyisestä kodista pitää muuttaa putkirempan tieltä lähiaikoina pois, mutta tilalle ei vaan löydy kohtuuhintaista asuntoa mistään? Ihan keskelle korpea emme voi kuitenkaan muuttaa, ja työmatka on jo nyt vajaa 40km/suunta. Työpaikan vaihtaminen ei tule kysymykseen.
Vuokrat nousevat järkyttävää tahtia, tässäkin vuokra oli alle 700e kun tähän muutimme v. 2014. Nyt vuokra ja autopaikka onkin sitten 900e! Ja missään luksusasunnossa ei asuta, vaan todella heikkokuntoisessa talossa. Edes tuolla 900€, joka on ehdottomasti kipurajoilla jo, ei saa täältä kehyskunnasta saman kokoista asuntoa mistään. Eikä näytä saavan muualtakaan lähikunnista.
Oman ostaminen ei ole realistinen vaihtoehto, kun ne omatkin maksavat sen verran ettei sellaiseen ole varaa. Kaupungilta on haettu asuntoa, se onkin ainoa halvempi vaihtoehto nykyisen vuokranantajamme (M2) jälkeen. Mutta jos kaupunkikaan ei asuntoa myönnä, minne sitten? Sillan alleko?
Kommentit (268)
Vierailija kirjoitti:
Noihin vuokriin tulee yleensä päälle vielä vesimaksu, autopaikka ja saunakin jos sen tahtoo. 800€ tulee nopeasti 880€.
Miten olisi Mäntsälä tai Lahti?
kuka vittu käy lahdesta helsingissä töissä? tuossahan tulee 200km joka päivä ajoa, ajasta puhumattakaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä kymmenisen vuotta sitten tällä nykyisellä vuokralla asui Helsingissä perheasunnossa. Eikö kenestäkään ole outoa, ettei siihen yhtäkkiä ole varaa?
Ap
Kymmenen vuotta ei ole mitenkään yhtäkkiä. Onhan ne asuntojen hinnat nousseet ja vuokrat myös. Siksi olisi tärkeää ostaa se ensimmäinen asunto mahdollisimman nuorena, etteivät ne hinnat karkaa ulottumattomiin.
alhaalla.
Eli tämän kommentin mukaan asuntojen realihintaindeksi on ainiaan vain kohoava, ja asunto kannattaa ostaa siksi äkkiä ettei "jää junasta".
Jos tämä on meininki, niin miten esimerkiksi nykyiset vastasyntyneet pystyvät ikinä ostamaan asuntoa kun niiden hinta on nykyisellä kehityksellä jotain aivan tähtitieteellistä yleiseen ansiotasoon nähden?
Älä usko kaikkea.
Tuo on asunto-omistajien pascapuhetta jolla yrityävät uskotella itselleen kätensä pascaan lyömisen järkevyyttä.
Asunnon säästämisessä pienistä tuloista ei ole mitään päätä eikä häntää.
Kunta-asunnot KAS. Asuntoja esim. Nummelassa ja Karkkilassa. Kohtuuhintaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmio pitäisi olla, kaksio on liian pieni.
Lapseni on eri sukupuolta kanssani, ja tarvitsee koulun alkaessa muutenkin oman huoneen.
Ap
Sinulla on tulotasoon nähden liian kovat vaatimukset. Ei pienituloisella yh:lla tietenkään ole varaa perheasuntoon! Tuossa tilanteessa on ihan tavallista, että asutaan kaksiossa ja lapsella on se makuuhuone. Mihin aikuinen sitä makuuhuonetta tarvitsee? Sänky vaan sohvan nurkkaan.
Avarra vähän ajatteluasi niin saat lyhyemmän työmatkan ja paremman elämänlaadun. Helsingissä kolmio on perheasunto ja siinä asutaan helposti 2-3 lapsen kanssa. Ja tämäkin ydinperheillä, joissa on kaksi tulonsaajaa.
Sen lisäksi että mielestäni on normaalia että aikuisella on oma rauha makuuhuoneessaan (kuten myös lapsellaan), teen joskus etätöitä koneella ja se voi olla aika haastavaa lapsen ollessa kotona jos joutuisin samassa huoneessa silloinkin olemaan.
Vielä kymmenisen vuotta sitten tällä nykyisellä vuokralla asui Helsingissä perheasunnossa. Eikö kenestäkään ole outoa, ettei siihen yhtäkkiä ole varaa?
Ap
Outoa on vain se etteivät ihmiset ole tätä jo huomanneet. Laskin tässä joku aika sitten että 20 vuotta sitten sain palkallani(juniori engineer) yhtä monta tuoppia baarissa kuin nykyään (nimellisesti) yli kaksi kertaa suuremmalla senior specialist -palkallani. Ostovoimani on siis polkenut paikallaan vaikka urakehityksen myötä saan teoriassa paljon suurempaa palkkaa.
Tuoppia/per palkka on mielestäni aika hyvä ostovoiman mittari. Tuoppiin kulkeutuu suunnilleen kaikki mahdolliset verot ja maksut(valmisteverot, alvit, vuokrat, polttoaineet, sähkö, tuloverot, sos-maksut, työnantajamaksut, jne).
Syy tähän tilanteeseen on tietenkin Suuri Salaisuus; 3500 miljoonan euron ylimääräinen kuluerä veronmaksajille per vuosi. BTW. tällä summalla voisi rakentaa joka vuosi 800km nelikaistaista moottoritietä. Ei ihme että pitää rakentaa lumienkeleitä olohuoneeseen kun makkareihin ei ole varaa.
Olisiko mahdollista muuttaa kauemmas (esim. Hyvinkää, Hämeenlinna) ja kulkea junalla töihin? Helsinkiin pääsee junalla kauempaa samassa ajassa ellei nopeammin kuin autolla kehyskunnasta. Kannattaa tutustua ajatukseen. Saatte perheasunnon tai peräti omakotitalon ja enemmän tilaa samalla rahalla. 900 eurolla lyhentää jo miltei 200 000 euron asuntolainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ap haluaa?
Kyllä pikkupalkkainen yh ihan hyvin kapunginvuokra-asunnossa pärjää, mutta He-Kan asuntoja ei ole.
Tunnistan ap:n ongelman. Tuntuu kohtuuttomalta yrittää pienituloisena pärjätä jotenkin. Tuhlaamalla vuorokaudesta 8 h töihin ja 2h työmatkoihin saa palkan, jolla juuri ja juuri maksat asumisen ja ruuan. Käytännössä tuon rahan saisi työttömänäkin eikä aikaa tarvitsisi tuhlata turhiin työmatkoihin. Ruuan voisi tehdä alusta asti itse edullisista aineksista, jos ei tarvitsisi käydä töissä. Saisin kyllä työttömänä päiväni sujumaan kotoillen ja ystäviä tapaillen, mutta luonne ei anna periksi. Olen kyllä alkanut yhä enemmän kyseenalaistaa työssäkäynnin mielekkyyttä.
Taustalla on siis lama-ajan traumat. Elin köyhän lapsuuden ja nuoruuden ja vannoin, että omat lapseni saavat parempaa. Onnellinen avioliitto kaatui 15 vuoden jälkeen riitaisaan eroon, josta hyötyivät vain juristit. Yhteinen omaisuus suli olemattomiin. Välit lasten isään ja sukuun meni samalla. Masentaa, kun lopulta en voinut lapsille tarjota edes ydinperhettä enkä omia huoneita. Olen mokannut oman ja lasteni elämän aivan täysin. Pahimmalta tuntuu nämä kommentit, että tilanne on itse aiheutettu, joten ei auta kuin kärsiä. Erotrauman lisäksi lapset tulisi repiä tutusta koulusta ja kavereista eroon ja muuttaa halvimpaan mahdolliseen kaupunginosaan spurgujen keskelle (mistähän johtuu, että ne ovatkin niin halpoja..?). Eli samalla pilata lasten tulevaisuus surkeassa koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap:n ongelman. Tuntuu kohtuuttomalta yrittää pienituloisena pärjätä jotenkin. Tuhlaamalla vuorokaudesta 8 h töihin ja 2h työmatkoihin saa palkan, jolla juuri ja juuri maksat asumisen ja ruuan. Käytännössä tuon rahan saisi työttömänäkin eikä aikaa tarvitsisi tuhlata turhiin työmatkoihin. Ruuan voisi tehdä alusta asti itse edullisista aineksista, jos ei tarvitsisi käydä töissä. Saisin kyllä työttömänä päiväni sujumaan kotoillen ja ystäviä tapaillen, mutta luonne ei anna periksi. Olen kyllä alkanut yhä enemmän kyseenalaistaa työssäkäynnin mielekkyyttä.
Taustalla on siis lama-ajan traumat. Elin köyhän lapsuuden ja nuoruuden ja vannoin, että omat lapseni saavat parempaa. Onnellinen avioliitto kaatui 15 vuoden jälkeen riitaisaan eroon, josta hyötyivät vain juristit. Yhteinen omaisuus suli olemattomiin. Välit lasten isään ja sukuun meni samalla. Masentaa, kun lopulta en voinut lapsille tarjota edes ydinperhettä enkä omia huoneita. Olen mokannut oman ja lasteni elämän aivan täysin. Pahimmalta tuntuu nämä kommentit, että tilanne on itse aiheutettu, joten ei auta kuin kärsiä. Erotrauman lisäksi lapset tulisi repiä tutusta koulusta ja kavereista eroon ja muuttaa halvimpaan mahdolliseen kaupunginosaan spurgujen keskelle (mistähän johtuu, että ne ovatkin niin halpoja..?). Eli samalla pilata lasten tulevaisuus surkeassa koulussa.
Kenen idea oli riidellä oikeudessa? Koulussa pärjäämi nen on onneksi itsestä, ei koulusta, kiinni. Jos edellytyksiä ei ole, niin ei auta hienostokoulukaan. Omassa lukiossani eniten kuutta ällää saivat työläisperheiden lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
separaatt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikku eläke kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh-äideistä leveimmin pk-seudulla asuvat asumistuen saajat. Näin olen huomannut. Itse asumisensa maksavilla sen sijaan on kaksio. Tämä on minusta outoa. Tienaan itse vuodessa päälle 50 tonnia ja asun silti teinin kanssa omistuskaksiossa ja olen aina maksanut asumisen omasta pussista. Pitäisin itseäni hieman yksinkertaisena, jos ostaisin isomman kuplahintaisen asunnon. Asuntolainaa ei tietenkään enää ole. Olen kyllä hankkinut kesämökin synnyinseudulta. Rahalle pitää mielestäni saada vastinetta.
Ei pidä paikkaansa! Ei enää saa tolkuttomia asumistukia,tyly vastaus tulee/Muuta pienempään/etsi halvempi! Hädin tuskin saan tähän asumistukea vaikka olen eläkkeellä,muutaman hassun kympin![/quot
Pitää ainakin Espoossa. Yh-äitien vertailun olen suorittanut siellä. Eläkeläisillä harvemmin on lapsia. Espoossa tuensaaja-yh:t asuu kolmioissa ja itse maksavat kaksioissa. Tuensaajat saavat maksimimäärän asumistukea. Tämän tuensaaja minulle kertoi.
MIks jankkaat,ei kaikki saa! Itse en saanut penniäkään astukea,"liian hyvät tulot". Ei nykyään saa liikaa asumistukea kukaan! Ei edes työttömät,aina pitää maksaa osa itse![/quote
Niin osa pitää maksaa. 400 euroa kuussa asumistukea vääristää asuntomarkkinat. On se nyt aivan väärin, että koulunsa hyvin hoitanut keskituloinen asuu ahtaammin kuin vähän kouluttautunut pienipalkkainen asumistuen saaja. Yhteiskunnan päättäjien pitäisi miettiä tukien vaikutusta ponnisteluun: jos vähemmällä panostuksella saakin enemmän, kuka kohta viitsii tehdä mitään? Jos työttömänä kotona lasten kanssa saa enemmän rahaa kuin töissä käymällä, niin jokin on pahasti pielessä.Se pienituloinen on voinut ponnistella ihan yhtä lailla. Itse opiskelin lähihoitajaksi vaikka olin jo kirjastonhoitaja. Ihan siitä syystä että teen mieluummin töitä kuin olen työtön ikäni. Saan asumistukea mutta silti elän todella pienillä tuloilla. Luokallani oli useampi joka vaihtoi ammattia (useampi korkeasti koulutettu) syystä että eivät työllistyneet enää.
Kenen vastuulla on tutustua alan työllisyysnäkymiin? Ihmettelen jatkuvasti nuoria, jotka kouluttautuvat aloille, joilta ei töitä saa. Ei tarvitse kuin googlata ja pilvin pimein löytyy keskusteluja siitä, ettei alalla töitä ole. Sitten vielä ollaan sitä mieltä, ettei työn perässä muuteta mihinkään. Lopputuloksena on työttömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista muuttaa kauemmas (esim. Hyvinkää, Hämeenlinna) ja kulkea junalla töihin? Helsinkiin pääsee junalla kauempaa samassa ajassa ellei nopeammin kuin autolla kehyskunnasta. Kannattaa tutustua ajatukseen. Saatte perheasunnon tai peräti omakotitalon ja enemmän tilaa samalla rahalla. 900 eurolla lyhentää jo miltei 200 000 euron asuntolainaa.
Tätä ajatusta en vaan ymmärrä! Aina jauhetaan, että vuokran määrällä lyhentäisi omaa. Joo, mutta entäs ne vastikkeet? Perheasunnon vastike on helposti 300-400 euroa, joten varsinaiseen lyhennykseen ei todellakaan voi upottaa 900 euroa. Itse maksan tonnin vuokraa. Vastaavanlainen perheasunto maksaa min 200 000 euroa ja yhtiövastikkeet vähintään tuon 300 euroa. Mikään pankki ei myönnä minunlaiselle hakijalle yhtään mitään, vaikka olisi miten vakituinen työpaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap:n ongelman. Tuntuu kohtuuttomalta yrittää pienituloisena pärjätä jotenkin. Tuhlaamalla vuorokaudesta 8 h töihin ja 2h työmatkoihin saa palkan, jolla juuri ja juuri maksat asumisen ja ruuan. Käytännössä tuon rahan saisi työttömänäkin eikä aikaa tarvitsisi tuhlata turhiin työmatkoihin. Ruuan voisi tehdä alusta asti itse edullisista aineksista, jos ei tarvitsisi käydä töissä. Saisin kyllä työttömänä päiväni sujumaan kotoillen ja ystäviä tapaillen, mutta luonne ei anna periksi. Olen kyllä alkanut yhä enemmän kyseenalaistaa työssäkäynnin mielekkyyttä.
Taustalla on siis lama-ajan traumat. Elin köyhän lapsuuden ja nuoruuden ja vannoin, että omat lapseni saavat parempaa. Onnellinen avioliitto kaatui 15 vuoden jälkeen riitaisaan eroon, josta hyötyivät vain juristit. Yhteinen omaisuus suli olemattomiin. Välit lasten isään ja sukuun meni samalla. Masentaa, kun lopulta en voinut lapsille tarjota edes ydinperhettä enkä omia huoneita. Olen mokannut oman ja lasteni elämän aivan täysin. Pahimmalta tuntuu nämä kommentit, että tilanne on itse aiheutettu, joten ei auta kuin kärsiä. Erotrauman lisäksi lapset tulisi repiä tutusta koulusta ja kavereista eroon ja muuttaa halvimpaan mahdolliseen kaupunginosaan spurgujen keskelle (mistähän johtuu, että ne ovatkin niin halpoja..?). Eli samalla pilata lasten tulevaisuus surkeassa koulussa.
Kenen idea oli riidellä oikeudessa? Koulussa pärjäämi nen on onneksi itsestä, ei koulusta, kiinni. Jos edellytyksiä ei ole, niin ei auta hienostokoulukaan. Omassa lukiossani eniten kuutta ällää saivat työläisperheiden lapset.
Tähän en vastaa muuta kuin höpö höpö. Ei ole noin yksioikoinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
separaatt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikku eläke kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh-äideistä leveimmin pk-seudulla asuvat asumistuen saajat. Näin olen huomannut. Itse asumisensa maksavilla sen sijaan on kaksio. Tämä on minusta outoa. Tienaan itse vuodessa päälle 50 tonnia ja asun silti teinin kanssa omistuskaksiossa ja olen aina maksanut asumisen omasta pussista. Pitäisin itseäni hieman yksinkertaisena, jos ostaisin isomman kuplahintaisen asunnon. Asuntolainaa ei tietenkään enää ole. Olen kyllä hankkinut kesämökin synnyinseudulta. Rahalle pitää mielestäni saada vastinetta.
Ei pidä paikkaansa! Ei enää saa tolkuttomia asumistukia,tyly vastaus tulee/Muuta pienempään/etsi halvempi! Hädin tuskin saan tähän asumistukea vaikka olen eläkkeellä,muutaman hassun kympin![/quot
Pitää ainakin Espoossa. Yh-äitien vertailun olen suorittanut siellä. Eläkeläisillä harvemmin on lapsia. Espoossa tuensaaja-yh:t asuu kolmioissa ja itse maksavat kaksioissa. Tuensaajat saavat maksimimäärän asumistukea. Tämän tuensaaja minulle kertoi.
MIks jankkaat,ei kaikki saa! Itse en saanut penniäkään astukea,"liian hyvät tulot". Ei nykyään saa liikaa asumistukea kukaan! Ei edes työttömät,aina pitää maksaa osa itse![/quote
Niin osa pitää maksaa. 400 euroa kuussa asumistukea vääristää asuntomarkkinat. On se nyt aivan väärin, että koulunsa hyvin hoitanut keskituloinen asuu ahtaammin kuin vähän kouluttautunut pienipalkkainen asumistuen saaja. Yhteiskunnan päättäjien pitäisi miettiä tukien vaikutusta ponnisteluun: jos vähemmällä panostuksella saakin enemmän, kuka kohta viitsii tehdä mitään? Jos työttömänä kotona lasten kanssa saa enemmän rahaa kuin töissä käymällä, niin jokin on pahasti pielessä.Se pienituloinen on voinut ponnistella ihan yhtä lailla. Itse opiskelin lähihoitajaksi vaikka olin jo kirjastonhoitaja. Ihan siitä syystä että teen mieluummin töitä kuin olen työtön ikäni. Saan asumistukea mutta silti elän todella pienillä tuloilla. Luokallani oli useampi joka vaihtoi ammattia (useampi korkeasti koulutettu) syystä että eivät työllistyneet enää.
Kenen vastuulla on tutustua alan työllisyysnäkymiin? Ihmettelen jatkuvasti nuoria, jotka kouluttautuvat aloille, joilta ei töitä saa. Ei tarvitse kuin googlata ja pilvin pimein löytyy keskusteluja siitä, ettei alalla töitä ole. Sitten vielä ollaan sitä mieltä, ettei työn perässä muuteta mihinkään. Lopputuloksena on työttömyys.
Kirjoitin ylioppilaaksi 2000-luvun alussa, jolloin kerrottiin, että kolmannen asteen tutkinnon (lähes alasta riippumatta) jälkeen voi kävellä työpaikkaan, koska suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Enpä tajunnut nuorena lukiolaisena, että paskapuhettahan se hypetys oli. Varsinkin metsäteollisuuteen suunnanneet kokivat myöhemmin tulleensa kusetetuiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vuokralla asuminen ei vaan kannata. Tuhlasin vuokriin 40t€ ihan muutamassa vuodessa, ennen kuin ostin 120t€ oman, vuonna 2004. Nyt se on jo maksettu ja asumiskulut on 300€/kk, vartin päässä keskustasta, 4mh+k. Vuokrahinnat on ihan sairaita. Onneksi ostin oman ennen kuin hankin lapsen.
Vartti keskustasta? Mistä keskustasta, Pihtiputaan? Ei ainakaan Helsingin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1 makkari on ihan ok Helsingin keskustassa. Meidän 1 huoneen asunto maksaa 370 000e, 55nm Kalliossa. Ollaan yrittäjäpariskunta. Haaveilen, että 2 h + keittiö ennen kuin täytetään 50 vuotta. Kaksio maksaisi meille noin 600 000e, jos siinä olisi sauna tai parveke, mikä olisi kiva vanhempana. En tajua, miten pidät kolmiota normaalina näillä hinnoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista muuttaa kauemmas (esim. Hyvinkää, Hämeenlinna) ja kulkea junalla töihin? Helsinkiin pääsee junalla kauempaa samassa ajassa ellei nopeammin kuin autolla kehyskunnasta. Kannattaa tutustua ajatukseen. Saatte perheasunnon tai peräti omakotitalon ja enemmän tilaa samalla rahalla. 900 eurolla lyhentää jo miltei 200 000 euron asuntolainaa.
Tätä ajatusta en vaan ymmärrä! Aina jauhetaan, että vuokran määrällä lyhentäisi omaa. Joo, mutta entäs ne vastikkeet? Perheasunnon vastike on helposti 300-400 euroa, joten varsinaiseen lyhennykseen ei todellakaan voi upottaa 900 euroa. Itse maksan tonnin vuokraa. Vastaavanlainen perheasunto maksaa min 200 000 euroa ja yhtiövastikkeet vähintään tuon 300 euroa. Mikään pankki ei myönnä minunlaiselle hakijalle yhtään mitään, vaikka olisi miten vakituinen työpaikka.
Jep. Lyhennän asuntolainaa 300e/kk, puoliso toiset 300e/kk ja vastike 440e sisältäen vesimaksut. Tästä jo tulee yli tonni. Vähemmän maksaisi vuokralla ollessa ja kun asunnon arvo vain laskenut ja putkiremontti tulossa niin tilanne on aika ahdistava.
Kerrostalokolmion vastike on helposti 300e, päälle vesimaksut, sähköt, netti, autopaikka. Lähennelläänkin äkkiä 400 euroa. Laina ja korot saisivat olla max 500e, jos on varaa käyttää 900e asumiskuluihin. Eipä tuolla lainasummalla kummoista asuntoa saa.
T. Samassa veneessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
separaatt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikku eläke kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh-äideistä leveimmin pk-seudulla asuvat asumistuen saajat. Näin olen huomannut. Itse asumisensa maksavilla sen sijaan on kaksio. Tämä on minusta outoa. Tienaan itse vuodessa päälle 50 tonnia ja asun silti teinin kanssa omistuskaksiossa ja olen aina maksanut asumisen omasta pussista. Pitäisin itseäni hieman yksinkertaisena, jos ostaisin isomman kuplahintaisen asunnon. Asuntolainaa ei tietenkään enää ole. Olen kyllä hankkinut kesämökin synnyinseudulta. Rahalle pitää mielestäni saada vastinetta.
Ei pidä paikkaansa! Ei enää saa tolkuttomia asumistukia,tyly vastaus tulee/Muuta pienempään/etsi halvempi! Hädin tuskin saan tähän asumistukea vaikka olen eläkkeellä,muutaman hassun kympin![/quot
Pitää ainakin Espoossa. Yh-äitien vertailun olen suorittanut siellä. Eläkeläisillä harvemmin on lapsia. Espoossa tuensaaja-yh:t asuu kolmioissa ja itse maksavat kaksioissa. Tuensaajat saavat maksimimäärän asumistukea. Tämän tuensaaja minulle kertoi.
MIks jankkaat,ei kaikki saa! Itse en saanut penniäkään astukea,"liian hyvät tulot". Ei nykyään saa liikaa asumistukea kukaan! Ei edes työttömät,aina pitää maksaa osa itse![/quote
Niin osa pitää maksaa. 400 euroa kuussa asumistukea vääristää asuntomarkkinat. On se nyt aivan väärin, että koulunsa hyvin hoitanut keskituloinen asuu ahtaammin kuin vähän kouluttautunut pienipalkkainen asumistuen saaja. Yhteiskunnan päättäjien pitäisi miettiä tukien vaikutusta ponnisteluun: jos vähemmällä panostuksella saakin enemmän, kuka kohta viitsii tehdä mitään? Jos työttömänä kotona lasten kanssa saa enemmän rahaa kuin töissä käymällä, niin jokin on pahasti pielessä.Se pienituloinen on voinut ponnistella ihan yhtä lailla. Itse opiskelin lähihoitajaksi vaikka olin jo kirjastonhoitaja. Ihan siitä syystä että teen mieluummin töitä kuin olen työtön ikäni. Saan asumistukea mutta silti elän todella pienillä tuloilla. Luokallani oli useampi joka vaihtoi ammattia (useampi korkeasti koulutettu) syystä että eivät työllistyneet enää.
Kenen vastuulla on tutustua alan työllisyysnäkymiin? Ihmettelen jatkuvasti nuoria, jotka kouluttautuvat aloille, joilta ei töitä saa. Ei tarvitse kuin googlata ja pilvin pimein löytyy keskusteluja siitä, ettei alalla töitä ole. Sitten vielä ollaan sitä mieltä, ettei työn perässä muuteta mihinkään. Lopputuloksena on työttömyys.
Voi kuule, sitäpä ei voi aina kovin tarkkaan ennustaa miten millekin alalle käy. Itse valmistuin joskus 2000-luvun alussa laboratorioanalyytikoksi ja meidät revittiin töihin. No sitten tuli taantuma ja työpaikoista suunnilleen puolet suli omassa työpaikassani. Moni ala on tästä samasta kärsinyt. Olin aina ajatellut että hammaslääkärit ei tasan joudu työttömäksi vaikka olisi susipaska lääkäri. No nytpä on heidän hommiaan alettu siirtää suuhygienisteille koska se tulee halvemmaksi. Saa nähdä milloin tilanne on jo se että töitä ei löydykään. Kyllä se vaan niin on että nykyään voi joutua ammattia vaihtamaan tai opiskelemaan enemmän. Mikään ei ole varmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista muuttaa kauemmas (esim. Hyvinkää, Hämeenlinna) ja kulkea junalla töihin? Helsinkiin pääsee junalla kauempaa samassa ajassa ellei nopeammin kuin autolla kehyskunnasta. Kannattaa tutustua ajatukseen. Saatte perheasunnon tai peräti omakotitalon ja enemmän tilaa samalla rahalla. 900 eurolla lyhentää jo miltei 200 000 euron asuntolainaa.
Tätä ajatusta en vaan ymmärrä! Aina jauhetaan, että vuokran määrällä lyhentäisi omaa. Joo, mutta entäs ne vastikkeet? Perheasunnon vastike on helposti 300-400 euroa, joten varsinaiseen lyhennykseen ei todellakaan voi upottaa 900 euroa. Itse maksan tonnin vuokraa. Vastaavanlainen perheasunto maksaa min 200 000 euroa ja yhtiövastikkeet vähintään tuon 300 euroa. Mikään pankki ei myönnä minunlaiselle hakijalle yhtään mitään, vaikka olisi miten vakituinen työpaikka.
Jep. Lyhennän asuntolainaa 300e/kk, puoliso toiset 300e/kk ja vastike 440e sisältäen vesimaksut. Tästä jo tulee yli tonni. Vähemmän maksaisi vuokralla ollessa ja kun asunnon arvo vain laskenut ja putkiremontti tulossa niin tilanne on aika ahdistava.
Meillä myös asumiskustannukset 1200€ juuri sen vuoksi että yhtiöön tehtiin mittava julkisivuremontti. Tämä nostaa vastiketta 350€/kk eli yhteensä vastike on n. 700€. Tosin omalla alueella ei saa tämän halvemmalla vuokra-asuntoakaan joten ei ihan järjettömästi harmita.
Tulee siis olemaan tähtitieteellistä kun nykyiset vastasyntyneet ovat täysi-ikäisiä.