Miksei lääkäri kerro, että lääke lihottaa?
Minulle on 15 vuoden aikana kolme eri lääkäriä määrännyt kolmea eri lääkettä, joista jokainen on lihottavien lääkkeiden kärjessä.
Ensimmäisestä lihoin aivan hetkessä 13 kiloa, toista käytin vain hetken, ja kolmannen aloitin kuukausi sitten. Nyt vasta selvisi, että lääke on jälleen kerran erityisen lihottava.
Miksi lääkärit eivät mainitse noin yleisestä ja noin vaikeasta sivuvaikutuksesta? Moni on lihonut näillä lääkkeillä kymmeniä kiloja. Olisi paljon helpompaa, jos tietäisi heti lääkkeen aloittaessa varoa syömisiään.
Selosteet ovat usein niin pitkiä, ettei lihomisjuttu nouse niin selvästi esille kuin pitäisi. Eikä sairas aina muista miettiä kaikkea, kun on unettomuudesta (tai muusta) pää sekaisin ja sitä odottaa vain helpotusta.
(Käytän sanaa ”lihottaa”, vaikka tiedän kyllä että kyse on yleensä ruokahalujen lisääntymisestä tai kylläisyyden tunteen puutteesta.)
Joten: miksi?
Kiireestä ei ole ollut kyse, viimeksikin oli kaksi tunnin käyntiä erikoislääkärillä.
Kommentit (139)
Lääke ei lihota vaan se mitä syöt.
Aina näitä riittää. Hohhoijjaa
Lääkkeet voivat aiheuttaa näppylöitä, ihottumaa, hiustenlähtöä, nenäverenvuotoa, hormoonitoiminta voi mennä sekaisin, verenpaine voi laskea ja kuollakin voi, mutta painon nousu, se ei vaan voi mitenkään olla mahdollista lääkkeiden takia. Se on ihan mahdoton reaktio keholle jonkun lääkkeen sivuvaikutuksesta. Jopa kortisioonin aiheuttama rasvankertyminen on ihmisten kuvittelua, koska ei lääkkeet voi vaikuttaa mitenkään rasvasoluihin ja rasvanpolttoon tai aineenvaihduntaan ja tämä on todistettu lukemattomia kertoja palstalla, koska keskitysleirilläkin ihmiset olivat laihoja.
;D
Vierailija kirjoitti:
Ei se lääke teille ruokaa työnnä suuhun, teette sen ihan itse. Mutta helppohan sitä on syyttää :)
Jutellaan lisää, kun olet sairastunut verisyöpään, saanut valtavan kortisonikuurin ja ulkonäkösi on muuttunut tunnistamattomasi. Hihi.
ohis
Miksi noita mieliala-ja masennuslääkkeitä syödään jopa kymmeniä vuosia, lääke ei silloin tehoa jos on noin pitkään joutuu niitä syömään, koska haittojahan noissa tunnetusti on. Viimeistään 10 vuoden jälkeen alkaa näkyä haitat ulkonäössäkin, turvotus, lihominen, liikkeiden hidastuminen, terveys menee vaan ala-mäkeä noiden lääkkeiden sivuvaikutusten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Lääke ei lihota vaan se mitä syöt.
Aina näitä riittää. Hohhoijjaa
Ote Zyprexan (neurolepti) pakkausselosteesta:
"Hyvin yleisiä haittavaikutuksia (esiintyy yli 1 käyttäjällä 10:stä) ovat painon nousu" ----
Eli onko tämän lääkkeen pakkausselosteessa virhe? Teidän kommentoijien kannattaa varmaan laittaa noille lääkefirmoille palautetta, että lääke ei aiheuta painon nousua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi noita mieliala-ja masennuslääkkeitä syödään jopa kymmeniä vuosia, lääke ei silloin tehoa jos on noin pitkään joutuu niitä syömään, koska haittojahan noissa tunnetusti on. Viimeistään 10 vuoden jälkeen alkaa näkyä haitat ulkonäössäkin, turvotus, lihominen, liikkeiden hidastuminen, terveys menee vaan ala-mäkeä noiden lääkkeiden sivuvaikutusten kanssa.
Ei nuo lääkkeet ole sillä tavalla parantavia lääkkeitä kuin joku antibioottikuuri, että syö kuuri ja vaiva on pois. Masennus voi lisäksi olla joko ulkoisista tapahtumista tai omista psyykkisistä traumoista tms johtuvaa jolloin lääkkeellä voidaan päästä yli vaikeimpien olojen, kun samalla aika, oma pohdinta ja terapia parantavat itse ongelmaa.
Mutta on myös masennusta joka on vain aivokemiallinen epätasapainotila ilman mitään erityistä psyykkistä syytä. Tällaisesta kärsivillä yleensä lääkitystarve on loppuelämän mittainen. Vanhoina huonoina aikoina nämä olisivat päätyneet rappioalkoholisteiksi turruttaessaan tuskaansa viinalla tai itsemu rhaan.
En tiedä miten paljon lääke voi turvottaa, mutta minä turposin viidessä päivässä kipulääkekuurilla kolme kiloa. Kyllä, söin ainoastaan sitä kipulääkettä. Maha turposi järkyttäväksi, joka päivä oli kilo tullut lisää. Yäk. Onneksi vielä ainakaan ei ole pakko syödä säännöllisesti mitään lääkettä. Ja toki nuo kilot hävisi kun lopetin.
Masennukseen söin joskus venlafaksiinia ja oli hyvä, ja lihottamaton lääke.
Sanon aina potilailleni lääkkeiden yleisimmät sivuvaikutukset ja myös sen, että jos paino lähtee nousuun, lääke ei sovi ja se vaihdetaan. Potilas saa valita sen lääkkeen, minkä edut ja haitat vaikuttavat hänestä sopivimmilta. T. Psykiatri
Lyrica on sellainen mikä lihottaa muodottomaksi ja teet itsarin.
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet voivat aiheuttaa näppylöitä, ihottumaa, hiustenlähtöä, nenäverenvuotoa, hormoonitoiminta voi mennä sekaisin, verenpaine voi laskea ja kuollakin voi, mutta painon nousu, se ei vaan voi mitenkään olla mahdollista lääkkeiden takia. Se on ihan mahdoton reaktio keholle jonkun lääkkeen sivuvaikutuksesta. Jopa kortisioonin aiheuttama rasvankertyminen on ihmisten kuvittelua, koska ei lääkkeet voi vaikuttaa mitenkään rasvasoluihin ja rasvanpolttoon tai aineenvaihduntaan ja tämä on todistettu lukemattomia kertoja palstalla, koska keskitysleirilläkin ihmiset olivat laihoja.
;D
keskitysleireillä oli rautaisen itsekurin omaavia ihmisiä, sen kertoo heidän painoindeksinsä.
Oma kokemukseni masennuslääkkeistä on todella huono. Ainoa oikeast toimiva lääke on ollut mulle ketipinor (unirytmiin). Siitä on ollut paljon apua. Sivuvaikutuksina kaikista muista lihomista, ahdistusta, erektiohäiriöitä yms. Ketipinor aiheutti alkuun myös itsemurha-ajatuksia, mutta menivät ohi.
Lääke voi lihottaa, vaikka se ei lisääsi ruokahalua ja ruokatottumukset pysyisi samanlaisena, vaan aineenvaihdunta muuttuu ja neste kerääntyy elimistöön ja paino nousee.
Söin 8kk neuropasttiseen kipuun kipulääkettä ja lihoin reilut 10kg, vaikka ruokatottumukset pysyivät samana ja liikunnan määrää lisäsin.
Ja tiesin lääkkeen sivuvaikutukset.
Tosin se 10kg oli myös helppo laihduttaa, kun en enää tarvinnut syödä lääkettä ja läksi lähes itsekseen.
Ei mua ainakaan lääke lihottanut.
Se vain aiheutti näläntunteen ja saatoin itse valita söinkö vai en. Pari kiloa tuli lisää, useimmat täällä kertoneet 20-30 kilon painonnoususta!?
Vierailija kirjoitti:
Lyrica on sellainen mikä lihottaa muodottomaksi ja teet itsarin.
Mutta se taitaa olla ainoa lääke, joka auttaa neuropaattiseen kipuun.
Ja teet myös itsarin, jos et saa mitään kipulääkitystä neuropaattiseen kipuun, kun kipu on helvetellinen ja olet kuin tulessa.
Lihavuustilastoissa pitäisi erotella lääkkeiden aiheuttama lihavuus E66.1# mutta eipä erotella. Nykyisin kaikki lihavuus katsotaan itseaiheutetuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi noita mieliala-ja masennuslääkkeitä syödään jopa kymmeniä vuosia, lääke ei silloin tehoa jos on noin pitkään joutuu niitä syömään, koska haittojahan noissa tunnetusti on. Viimeistään 10 vuoden jälkeen alkaa näkyä haitat ulkonäössäkin, turvotus, lihominen, liikkeiden hidastuminen, terveys menee vaan ala-mäkeä noiden lääkkeiden sivuvaikutusten kanssa.
Ei nuo lääkkeet ole sillä tavalla parantavia lääkkeitä kuin joku antibioottikuuri, että syö kuuri ja vaiva on pois. Masennus voi lisäksi olla joko ulkoisista tapahtumista tai omista psyykkisistä traumoista tms johtuvaa jolloin lääkkeellä voidaan päästä yli vaikeimpien olojen, kun samalla aika, oma pohdinta ja terapia parantavat itse ongelmaa.
Mutta on myös masennusta joka on vain aivokemiallinen epätasapainotila ilman mitään erityistä psyykkistä syytä. Tällaisesta kärsivillä yleensä lääkitystarve on loppuelämän mittainen. Vanhoina huonoina aikoina nämä olisivat päätyneet rappioalkoholisteiksi turruttaessaan tuskaansa viinalla tai itsemu rhaan.
Aivojen epätasapainotila? Eihän sitä kokeilematta tiedä, jos pärjääkin myöhemmin ilman noita haittavaikutuksia aiheuttavia lääkkeitä. Masennukseen auttaa liikunta lähes yhtä tehokkaasti, noistahan on tutkimuksiakin. Lääkärit määrää noita nykyään vähän liian helposti.
Lääkärit harvemmin myös kertovat, miten heikkotehoisia monet heidän määräämänsä lääkkeet ovat ja miten lääkeyhtiöiden rahoitus on vääristänyt sitä näyttöä, jota lääkärit käyttävät lääkkeitä määrätessään. Potilaat harvemmin saavat tietoa, jonka perusteella voisivat antaa suostumuksen käypään hoitoon, koska sitä tietoa ei oikeastaan ole usein edes lääkäreillä. Esimerkiksi monien psyykelääkkeiden pitkäaikaiskäyttöä suositellaan tutkimusten pohjalta, joissa potilaat vieroitetaan aivan liian nopeasti lääkitykseltä, jolloin saadaan vieroitusoireista kärsiville potilaille enemmän psyykkisestä epätasapainosta johtuvia oireita, kuin lääkityksellä pysyville. Usein näissä lääkeyhtiöiden rahoittamissa kokeissa ei ole yhtenäistä määritelmää relapsille, vaan esimerkiksi jopa skitsofreniassa "relapsi" voi viitata epämääräiseen ahdistukseen, joka nostaa pisteitä PANSS-skaalalla sen verran, että mielivaltaisesti valittu relapsin kriteeri täyttyy. Esimerkiksi Moncfrieff et al. (2019) tekemän tutkimuskatsauksen mukaan 81 skitsofrenia-spektrumiin liittyvässä lääkekokeessa oli yhteensä 54 eri kriteeriä relapsille, joista 7 viittasi kliinisesti merkitsevään eli psykoositasoiseen relapsiin. Kaikissa näissä kokeissa potilaat systemaattisesti vieroitetaan lääkitykseltä useimmiten alle kahdessa viikossa, jopa päivässä, lääkitykseltä, jota he ovat syöneet kuukausia, jopa vuosia.
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0920996419303913
Kaikissa psyykelääkekokeissa käytetään lähes aina valmiiksi lääkeriippuvaisia potilaita, joista suurin osa vieroitetaan lääkitykseltä alle kahdessa viikossa, usein paljon nopeamminkin. Erityisen lyhyt vieroitusjakso on kokeissa, joissa osa potilaista vieroitetaan lääkitykseltä suoraan ilman plasebokontrollia. Nämä toimivat kaikkien psyykenlääkkeiden pitkäaikaiskäytön pohjana. Pitkäaikaistutkimuksia ei ole tai ne ovat niin epätoivottavia tuloksiltaan ja johtopäätöksiltään, että ne eivät päädy käypä hoito -suosituksiin saakka. Moni oikeasti varmaan miettisi, että miksi käyttäisin plasebon tasoista lääkettä, joka lihottaa 30 kg vuodessa ja tuhoaa seksuaalisuuden, jos saisi oikeaa tietoa lääkkeiden oikeasta tehosta tai sen puutteesta ja sivuvaikutuksista.
Av-palstalaiset lanseeraavat lääkkeen:
PSYCHOTRIX 100 MG
Käytetään ainoastaan erittäin vaikeiden psykoositilojen hoitoon.
Yleiset haittavaikutukset: Lääke saattaa tehdä potilaasta erittäin nälkäisen. Joillain ihmisillä on havaittu taipumusta reagoida nälkään syömällä. Tämä ei kuitenkaan johdu itse lääkkeestä, vaan siitä, että potilas on onneton surkimus.
Lääke sopii parhaiten terveille ja tasapainoisille ihmisille, joilla on säännölliset elämäntavat.
Saatavana sekä kalvopäällysteisenä että suussa sulavana tablettina.
Lihominen on niitä harvoja sivuvaikutuksia, joihin voi melko hyvin itse vaikuttaa, jos vain tietää kunnolla varautua.
Moni on kysellyt, että kaikistako sivuvaikutuksista pitäisi lääkärin kertoa, mutta jotain päänsärkyä ja suun kuivumista ei voi oikein verrata. Suurin osa sivuvaikutuksista on harmittomia, ohimeneviä tai suht harvinaisia ja muutenkin ikävät oireet keksii yleensä helposti tarkistaa selosteesta, kun taas kaikki eivät tajua huolestua siitä, että ruoka maittaa yhtäkkiä tosi hyvin. Kunnes... oho.
Eli joo, samaa mieltä kuin ap, ruohakalu/painonnousu on niin salakavala ilmiö ja usein lääkkeen lopettamisenkin jälkeen pitkään jatkuva todella kurja haitta, että siitä voisi kyllä lääkäri mainita.
Moni kertoo, että lääkkeistä lihominen on nimenomaan vain pahentanut masennusta.