"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle

Nykyään ei voi käydä Unskallakaan enää kahvilla..

Nallekarkkeja oli jo -60 luvulla ja maksoivat pennin kappale. Oli ihan normaalia lapsena ostaa vaikka vain viidellä pennillä 5 nalle karkkia ainakin meillä päin. Ei ollut ainakaan meillä viikkorahaa lapsille. Mökillä oli paljon hyttysiä ja Isä lupasi 5 penniä jokaisesta listitystä hyttysestä aina illalla ennen peteihin menoa, kun hyttyset sillai ilkeesti ujeltaa yöllä häiriten nukkumista. 

Polttomoottoriauto 20 vuoden päästä

Mulla oli tapana kuunnella uusimmat hitit viikonloppuöisin Radio Luxemburgista. Niitä ei vielä soitettu Suomen Yleisradiossa.

Jos olisi tv-lupa tarkastajia vielä tänäpäivänä, tulisi monesta kämpästä selkäsauna.

Kun koulun välitunnilla sai vuorollaan jäädä luokkaan ja pyyhkiä liitutaulun, tuulettaa luokan ja järjestää pulpetit suoriin riveihin. En muista mikä nimitys tällä oli, joku välitunti..tyyppi.

Muistaako kukaan senssilinjaa, one to one is douple fun, teininä soiteltiin ja se oli naisille ilmainen ja miehille maksullinen. Siellä oli aina ällöjä setiä, jotka puhui rumia ja ähki ja huohotti luuriin. Samalla puhelinlinjalla pystyi olemaan yhtä aikaa jos oli kaksi puhelinta, yläkerrassa yksi ja toinen alakerrassa. Näin pystyi myös salakuuntelemaan toisen puhelua, piti peittää kädellä luuri. Ja ääntä ei tunnistanut jos peitti luurin nenäliinalla.

Puhelinluettelo. Tai että kehotettiin katsomaan keltaisilta sivuilta.

Vierailija kirjoitti:

Kansakoulussa kerättiin jätepaperia jolla ostettiin kouluun televisio jota ei kertaakaan katsottu.

-Ennenvanhaan ei televisiosta tullut päivisin muuta kuin testikuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun koulun välitunnilla sai vuorollaan jäädä luokkaan ja pyyhkiä liitutaulun, tuulettaa luokan ja järjestää pulpetit suoriin riveihin. En muista mikä nimitys tällä oli, joku välitunti..tyyppi.

Järjestäjä?

Ja ihan ketjun alkupuolella kirjoittaneelle se on "Kruunalla kotiin, ja klaavalla esson baariin" Ei siis laavalla kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tupakkaa sai ostaa 16-vuotiaana. En kuitenkaan polttanut.

Meillä oli yläasteella oikeen rakennettu röökipaikka näille laillisille tupakoitsiloille. "Poissa käytöstä" jo siinä vaiheessa kun itse aloitin yläasteen.

Kuullut myös että oli erityisesti nuorille suunnattua tupakkaa, makuna joku minttu-suklaa ja askissa 14 tai 16 röökiä.

Tuollaista tupakkaa ei ollut ainakaan enää 80-luvun lopussa.

Ysärillä oli Yo! -tupakkaa eli oikein värikkäitä graffittiaskeja joita kerättiin (niin en mä tupakkaa sen tupakan vuoksi osta vaan askin :) ku 16-vuotiaana sai ostaa. Ehdin itse poltella laillisesti kuukauden kun helmikuussa täytin 16, ja tupakkaikäraja nousi maaliskuussa (1995).

Aikoinaan tupakan ostoon ei ollut mitään ikärajaa

Silloinhan lähetettiin kakaratkin tupakan ostoon.

Eräs koulukaveri asui kylän kioskin vieressä, ja kioskinpitäjä oli tehnyt tämän koulukaverin isän kanssa "sopimuksen", että kaveri saa hakea sieltä Colt-askin isällensä. No mehän ala-asteikäisinä käytettiin tätä hyväksi ja kaveri otti takin pois, aivan kuin olisi tullut suoraan kotoa, ja osti Colttia jota me sitten poskiin vedettiin ja oltiin niin kovia että vieläkin nousee ihokarvat pystyyn.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tv-tarkastajia enää ole. Joten missä jutun pihvi?

Siinähän se, sun vastauksessa ;)

Vierailija kirjoitti:

Eipä vielä nykypäivänä tarvitse olla kovinkaan vanha tietääkseen, mikä TV-lupatarkastaja on. Tarkastuksethan loppuivat vasta vuodenvaihteessa 2012-2013. Joten ihan hyvin esim. vuoden 2005 paikkeilla syntyneet lapset voivat tietää ja muistaakin TV-lupatarkastajan.

No kyllä mum -05 syntynyt siskonpoika ainaki on ihan pihalla 😃

Aikanaan ulkomaankaupan sopimukset tehtiin A3-paperille, viitenä kappaleena kirjoituskoneella niin, että kalkkeeripaperi oli välissä. Lyöntivirhettä ei voinut korjata korjausnäppäimellä, vaan piti käyttää korjauslakkaa, jonka kuivuminen joka kalkkeerin välissä tuntui kestävän ikuisuuden ja oli hankala pitää sivuja erillään kunnes kuivuivat.

IBM:n pallokoneessa vaihdettiin aina pallo eri kielelle, koska sopimuksissa käytettiin eri kieliä (eri kirjaimenjärjestelmät).

"En omista laitteistoa, jolla voi vastaanottaa Yleisradion lähettämää liikkuvaa kuvaa."

Lause jota käytettiin opiskeluaikoina, kun lupatarkastajat kävivät ovella kovistelemassa. Eräs lupatarkastaja yritti esittää, että eihän se lupamaksu nyt kovin paljon ole jos kolmen hengen solu jakaa kustannukset keskenään. Hyvin riitti pokka siihen, kun sanottiin vastaan että miksi ihmeessä pitäisi ostaa lupa jos ei ole tv:tä (jokaisella oma tv huoneessaan :)

Jos et nyt tottele niin”tuossa on viisi hirttä poikki”

Hei, kukaan ei sitä muistakaan kun on nuorempaa sukupolvea , että on ollut myös Radioluvan tarkastaja .

Sähkömittarin lukija , joka kävi talosta taloon lukemas mittarit sitten tuli postissa paperinen sähkölasku( paperisena tämän laskun saa tänäkin päivänä mutta ei käy lukijoita).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansakoulussa kerättiin jätepaperia jolla ostettiin kouluun televisio jota ei kertaakaan katsottu.

-Ennenvanhaan ei televisiosta tullut päivisin muuta kuin testikuvaa.

Musta ori alkoi klo 13.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matti Virtanen, Matti Virtanen. Matkalla jossain päin Suomea. Liikkeellä punaisella Opel Corsalla, rekisterinumero xay-430.

Niin, tällaisiahan radiossa kuuluteltiin. Muistaako joku, millä perusteella näitä ilmoitettiin ?

Pitikö olla joku hätätilanne?

Ja kuka ne ilmoitti ja minne?

Läheinen oli vaikka joutunut onnettomuuteen. Jotain tosi vakavaa piti olla kyseessä niin poliisi?

(Korjatkaa ) jos muistan väärin, teki radioasemalle pyynnön. Silloin ei ollut kymmeniä radioasemia, valtakunnan radio luki näitä ilmoituksia.

Tosin kaikilla ei ollut autoissa radiotakaan, niin ihmettelen että saiko ne huoltiksella tiedon asiasta.

Oliko joku silloin huoltoasemalla töissä ja muistaa teidän keränneen tietoja tankilla ja kaffella käyvistä autoilijoitten rekkareista. Usein näitä kuuli, varsinkin kesälomien aikaan.

13v poikani näki museossa kirjoituskoneen. Kysyin häneltä, että tiedätkö mikä tuo laite on?

Poikani mietti hetken ja vastasi "se on sellainen laite millä ennen vanhaan lähetettiin viestejä". No joo, onhan se sitä jos tarkkaan miettii.

Radiolupa oli ennen televisiolupaa. Piti olla kuitti maksetusta radioluvasta ja televisiosta erikseen. Ne yhdistettiin samaksi luvaksi yhdessä taloudessa, mutta se lupa ei kattanut autossa olevaa radioa. Sillä piti olla eri lupa. Koski myös matkaradioa, jos sitä kuljetti kodin ulkopuollella. 

Jonkun aikaa oli vielä sekin, että väritelkkarin tultua sille piti hakkia värilupa, joka oli kalliimpi kuin mustavalkoisen lupa. Tässä vaiheessa poistettiin autoradio/matkaradiolupa kokonaan. 

Ensimmäiset videonauhurit aiheutti keskustelua, koska niissä oli sisällä TV vastaanotin. Pitääkö sille maksaa Tv-lupa vai ei. Päätös oli, että tietenkin pitää ja lakitekstiä muokatiin hieman, koskemaan laiteita, joilla on mahdollista ottaa vastaan TV- lähetyksiä. Enää ei lakitekstissä mainittu sanaa televisiovastaanotin. Se korvatiin sanoilla, televisiolähetyksiä vastaanottava laite 

Oma poikani ei tunnistanut puhelinta. Kaivoin vaarin vanhoja tavaroita ja löysin keskuksen kautta ohjattavan pöytäpuhelimen, joka on pakeliittia 1950 luvulta. Siinä ei ole numerovalintakiekkoa eikä näppäimiä. Veivi kyljessä.

Poika ei myöskään tunnistanut mustekynää, joka pitää kirjoittaessa kastaa mustepulloon.  Piti sitä kuitenkin aivan upeana keksintönä, kun saatiin se toimimaan. Sillä kirjoitus näyttää kauniilta hänen mielestään. 

Poikani on kiinnostunut historiasta, kuten minäkin ja kuuntelee mielellään tarinoita joita olen itse kuullut isältäni ja vaariltani.