"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle

"Olen 15-v tyttö ja haluaisin tutustua toisiin Ace of Base-faneihin. Kirjoita mulle, jos tykkäät AOB:sta. [osoite]"

Aika rohkeasti silloin jaettiin osoitteita julkisesti.

Tulihan siihen muutamia vastauksia ja osan kanssa kirjoiteltiin pitkäänkin. Terkut kaikille entisille AOB-faneille!

Jos ei saanut selvää laulun sanoista, piti kirjoittaa Suosikkiin. Sai ehkä kuukauden päästä vastauksen, miten jotkut sanat menee.

Mikä maksu se oli pitänyt suorittaa -70 luvun lopulla kun autojen tuulilaseihin liimattiin sellainen tarra siitä maksusta? muistaakseni niitä oli vielä -80 luvun alussa autojen etulasin kulmassa.

Muistan kun tv-lupa tarkastaja laittoi jalkansa ovenväliin ja alkoi kuulustelemaan rappukäytävässä että kauanko teillä on ollut televisio, lupamaksu saatettiin määrätä takautuvasti jos möläytit vaikka että kolme vuotta. Elettiin 90-luvun alkua.

Tänäpäivänä ovi ei aukea jos kenenkään kanssa ei ole sovittu vierailusta, ovessa on ketju ja karmin kupeessa värjäyssuihkepullo joka silmään osuessaan myös sokaisee.

Eipä tosin ole enää tarkastajiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansakoulussa kerättiin jätepaperia jolla ostettiin kouluun televisio jota ei kertaakaan katsottu.

-Ennenvanhaan ei televisiosta tullut päivisin muuta kuin testikuvaa.

Joskus saattoi tulla koulu-TV.

Meillä katsottiin kyllä jotain videoita, esim. enkun tunnilla Muzzy in Gondoland, muistaako muutkin sen?

Kun isä ja äiti menivät aikaisin aamulla töihin, minut vietiin "aamukerhoon" koulun kirjastoon. Siellä katselin  mm. Astrid Lindgrenin kirjoihin perustuvia elokuvia, joita rakastin. Ronja ryövärintytär, Veljeni Leijonamieli, Peppi pitkätossu... 

Kirjastonhoitaja oli paikalla ja toimi lapsenvahtina. En tiedä miten nämä nykyään järjestetään, vuosi taisi olla -86-88. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun tv-lupa tarkastaja laittoi jalkansa ovenväliin ja alkoi kuulustelemaan rappukäytävässä että kauanko teillä on ollut televisio, lupamaksu saatettiin määrätä takautuvasti jos möläytit vaikka että kolme vuotta. Elettiin 90-luvun alkua.

Tänäpäivänä ovi ei aukea jos kenenkään kanssa ei ole sovittu vierailusta, ovessa on ketju ja karmin kupeessa värjäyssuihkepullo joka silmään osuessaan myös sokaisee.

Eipä tosin ole enää tarkastajiakaan.

Ainakin maalla jossain vaiheessa mentiin vaan kylään toisten luo. Siellä sitten suhtauduttiin kuin omaan perheeseen. Keitettiin ehkä kahvit ja syötiin pullaa, tai sitten vaan oltiin yhdessä ja juteltiin. Isäntä saattoi ottaa tirsat keittiön sängyssä, kun emäntä jutteli naapurin kanssa kahvipöydässä. 

En tiedä oliko se parempi vai huonompi systeemi kuin tämä nykyinen. Varmaan jotkut olisivat halunneet olla joskus vain perheen kesken, mutta vieraita oli siedettävä tai suututti toiset.

Puhelinkopit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tv-tarkastajia enää ole. Joten missä jutun pihvi?

Juuri siinä ettei niitä ole. Yritäppä se selittää 2000-> syntyneille..

Paitsi että normaaleissa laskunsa maksaneissa perheissä ei ole koskaan tuollaista sanottu. En ole ikinä kuullut. Koska eihän ne tarkastajat käyneet ikinä niissä talouksissa, missä lupa oli maksettu.

Ainakin maaseudulla lupatarkastajat kulkivat ovelta ovelle, ei siihen aikaan mitään listoja ollut.

 

v. 88 KÄVI MINULLA LUPATARKASTAJA VIIMMEKSI.

Meillä kävi vuonna 1989. Tunkeutui puoliväkisin eteiseen ja oli voitonriemuisena, kun olohuoneessa olikin televisio. Ilme muuttui aivan kuin vähän pettyneeksi, kun meillä olikin lupa voimassa. Olimme muuttaneet vastikään tähän asuntoon ja lupatarkastajalla oli ilmeisesti vanhentunutta tietoa, että osoitteessa ei ole televisiolupaa.

Kai teitte rikosilmoituksen tuosta tunkeutumisesta?

Eipä sitä silloin älynnyt

Vierailija kirjoitti:

Mikä maksu se oli pitänyt suorittaa -70 luvun lopulla kun autojen tuulilaseihin liimattiin sellainen tarra siitä maksusta? muistaakseni niitä oli vielä -80 luvun alussa autojen etulasin kulmassa.

Oli niitä vielä 90-luvullakin kun sain kortin.

Autoverotarra. Muistaakseni.

Kun osti CD-levyn, siinä oli monta sivua pitkä kansilehti. Laulujen sanat, kuvia bändin jäsenistä ja ehkä vielä kiitokset-osio, jossa kukin bändin jäsen kirjoitti ketä haluaa kiittää. 

Nämä olivat kova juttu bändin fanille.

Enpä ole moneen kymmeneen vuoteen ostanut CD:tä, vieläkö mahtaa olla tällaisia vai onko kaikki siirtynyt nettiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä maksu se oli pitänyt suorittaa -70 luvun lopulla kun autojen tuulilaseihin liimattiin sellainen tarra siitä maksusta? muistaakseni niitä oli vielä -80 luvun alussa autojen etulasin kulmassa.

Oli niitä vielä 90-luvullakin kun sain kortin.

Autoverotarra. Muistaakseni.

Juu. Uusi "väliaikainen" käyttömaksu, joka muuttui nimenvaihdoksen myötä pysyväksi päästöihin perustuvaksi maksuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansakoulussa kerättiin jätepaperia jolla ostettiin kouluun televisio jota ei kertaakaan katsottu.

-Ennenvanhaan ei televisiosta tullut päivisin muuta kuin testikuvaa.

Koulu TV-ohjelmia tuli silloin tällöin, mutta ei ainakaan meidän luokalla niitä juurikaan katsottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansakoulussa kerättiin jätepaperia jolla ostettiin kouluun televisio jota ei kertaakaan katsottu.

-Ennenvanhaan ei televisiosta tullut päivisin muuta kuin testikuvaa.

Noissa oli sekin ongelma, että jos sieltä tulikin joku ohjelma, joka olisi voitu katsoa, se ei tullut siihen aikaan, kun olisi ollut aiheeseen sopiva oppitunti.

Joo, kylään saatettiin lapsena mennä samalla kadulla asuvan naapurin perheen tai mummelin luokse tai jopa pikkusiskon päivähoitajan kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun tv-lupa tarkastaja laittoi jalkansa ovenväliin ja alkoi kuulustelemaan rappukäytävässä että kauanko teillä on ollut televisio, lupamaksu saatettiin määrätä takautuvasti jos möläytit vaikka että kolme vuotta. Elettiin 90-luvun alkua.

Tänäpäivänä ovi ei aukea jos kenenkään kanssa ei ole sovittu vierailusta, ovessa on ketju ja karmin kupeessa värjäyssuihkepullo joka silmään osuessaan myös sokaisee.

Eipä tosin ole enää tarkastajiakaan.

Ainakin maalla jossain vaiheessa mentiin vaan kylään toisten luo. Siellä sitten suhtauduttiin kuin omaan perheeseen. Keitettiin ehkä kahvit ja syötiin pullaa, tai sitten vaan oltiin yhdessä ja juteltiin. Isäntä saattoi ottaa tirsat keittiön sängyssä, kun emäntä jutteli naapurin kanssa kahvipöydässä. 

En tiedä oliko se parempi vai huonompi systeemi kuin tämä nykyinen. Varmaan jotkut olisivat halunneet olla joskus vain perheen kesken, mutta vieraita oli siedettävä tai suututti toiset.

Ylä-asteen vältunnilla pelattiin matopeliä (!) ja rimputettiin niitä soittoääniä. Nykyajan penskat nauraisi silmät kippurassa jollekin alkeelliselle matopelille. Soittoäänilläkään ei ole enää isoa merkitystä, sillä nykyajan älykännyköistä löytyy vaikka ja mitä muuta viihdykettä. 

Tästäkin on aikaa reilu 20 vuotta. Miltähän kännykät näyttää 20 vuoden päästä? Varmaan nauretaan silmät kippurassa tälle 2020-luvun tekniikalle :D

Puhelinkoppi oli ensimmäinen "oma" puhelin kun muutti omilleen.

Laskut käytiin maksamassa pankkiautomaatilla.

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan kirjeshakin? 

Eräs sukulaisnainen harrasti tätä 80-luvulla. Vastapuoli oli norjalainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tv-tarkastajia enää ole. Joten missä jutun pihvi?

Juuri siinä ettei niitä ole. Yritäppä se selittää 2000-> syntyneille..

Hyvin onnistu, ei mitään ongelmaa heidän ymmärryksessään.

Snagarin nurkalla tuli pummimaan röökiä sellainen nöösipoika, joka ei tiennyt Crazy Cavania. Oli pakko liata rystyset ja ottaa senkka nenästä. Vinoa klyyvaria kun peilailee, niin muistaa jatkossa olla vittuilematta fiksummilleen.