Lue keskustelun säännöt.
Isoin asia, jonka salaat puolisoltasi?
13.12.2019 |
Siis sellainen asia, jolla voisi olla merkitystä suhteenne kannalta.
Minulla tämä perinteinen, eli olen koko suhteemme ajan ollut rakastunut toiseen mieheen. Toisaalta mieheni ei ole koskaan kysynyt, rakastanko jotain toista.
Kommentit (383)
kuljetan köntissä vihreitä kuulia joita sitten salaa mussuttelen kun silmä välttää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytän masennuslääkkeitä. Ilman niitä olisin täyskahjo ja vaan itkisin jatkuvasti. Lääkkeiden kanssa vaikutan normaalilta.
Vierailija kirjoitti:
Valmistelen eroa. Olen jättänyt rahaa sivuun, etsin asuntoa ja sain myös ylennyksen töistä mitä en ole kertonut. En ole rakastanut miestäni enää yli 2 vuoteen ja se on suuresti hänen oma vikansa.
Ei tämän pitäisi mikään yllätys olla.
.
Maksatteko te rahojen piilottelijat osuutenne yhteisistä elinkustannuksistanne?
Mieheni on kai tällainen rahanpiilottaja. Hän valittelee koko ajan, kuinka (provisio)myyntitöistä tulee niin heikosti tuloa ja mikään ei mene töissä nykyään kaupaksi. Niinpä olen maksanut kaikki asumiskulut myös hänen puolestaan eli hän asuu luonani ilmaiseksi. En tiedä hänen tulojaan tai omaisuuttaan, jos sitä on. Hän omisti asunnon yhdessä edellisen vaimonsa kanssa ja kai siitä jotain tuli myydessä, vaikka oli kuulemma pääosin velkaa. Tottakai rahat ovat voineet kuluakin johonkin sen jälkeen.
Tämä on asia, joka vähän kaivertaa minua. En tiedä, onko mies kanssani vain rahan vuoksi. Avioehto meillä on onneksi.
Näyttää olevan yleistä tässä ketjussa tuo rahojen salailu puolisolta.
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsistamme ei välttämättä ole mieheni
Eikös tässä mennä pedofilian puolelle?
Minulla on pieni kulli mutta olen sanonut että se on normaalia isompi. Hänellä ei käsittääkseni ole omakohtaisia kokemuksia muista miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan seurusteltu kohta vuosi, enkä ole vielä kertonut kumppanilleni, että toinen silmäni on sokea. Johtuu siitä, että nuoruudessani sillä on isketty kipeästi vyön alle riidan tullen. Asia on liian arka edelleen, vaikka tiedän, ettei nykyinen kumppanini sitä käyttäisikään loukatakseen minua tahallaan.
Etkö pelkää reaktiota kun olet salannut asian noin kauan? Kumppani kokee varmaan itsensä todella loukatuksi kun et ole luottanut häneen. Minä en jatkaisi suhdetta tuollaisen jälkeen.
Jos loukkaantuu siitä, etten ole kyennyt ihan kaikkia elämäni pahimpia kipupisteitä hänelle vielä avaamaan, niin saa mennä rauhassa etsimään uuden suhteen. Onneksi hän on fiksu ja ymmärtäväinen ihminen eikä draamalle turhista asioista. T. Sama
Plus että kun kumppani saa tietää joitain asioita vuosien päästä, niin aina voi sanoa että onhan tästä puhuttu, ai eikö muka ole? Minä olen ollut siinä käsityksessä että sinä olet tiennyt tästä koko ajan. Näin minä toimin, ja yleensä nämä asiat on vielä totta, eli muistan sanoneeni jonkun asian, tai mies ei muista kuulleensa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin kovin vaikeata erota? Aina täytyy pettää ja tehdä avioerosta ruma ja likainen. Fiksu toimisi viisaammin ja kaukonäköisemmin.
No mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia? Ei kaikki halua jäädä tyhjåän päälle ilman kumppania, rahaa tai asuntoa vain siksi että sinun mielestäsi se on jotenkin ihan moraalisromanttista. Tee itse niin jos haluat, mutta anna toisten tehdä omalla tavallaan. Jos mä tästä suhteesta lähtisin, omasta halustani, niin todellakin olisin hoitanut kaikki asiat kuntoon ennen eroilmoitusta. Typerä olisin jos sitten alkaisin hädissäni muutenkin raskaassa tilanteessa säätämään asioita kuntoon. Kaikki pitää tietysti olla jo suunniteltuna, mikäli kyseessä ei ole itselle yllätysero. Ja kyllä minulla ainakin on yllätyseroakin varten suunnitelma kasassa, eli riittävästi rahaa, ja paikka minne mennä. Jännä että se avioehto on nykyään niin normivaatimus, kun eihän sitä koskaan voi tietää, mutta muulla tavoin varautuminen onkin sitten jo jotenkin sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Salaan mieheltäni stalkkerin. Lapsuudenperheeni tietää kyllä.
Miksi tämä pitää salata? Eikö olisi molempien teidän turvallisuuden kannalta hyvä että mies tietää?
En ole lainaamasi henkilö,. mutta ei se stalkkeri tarkoita sitä että tämä olisi mitenkään vaaraksi. Mulla on ollut stalkkeri n. 10 vuotta. Mieheni tietää(olemme olleet yhdessä 5 vuotta) mutta jo pari vuotta sitten sovimme että en kerro miehelleni enää näistä stalkkeroinneista, eli viesteistä eri alustoilla, siitä että hän kyselee yhteisiltä tutuiltamme asioitani, tai siitä että hän pyörii autollaan työpaikkani edessä säännöllisesti, ja ajelee talomme ohi. Teimme ihan tietoisen päätöksen miehen kanssa tästä, koska stalkkeri aiheutti vain pahaa mieltä miehessäni, ja täten sai sen mitä varmaan stalkkeroinnilla halusikin, eli itsensä puheenaiheeksi. Kun nyt emme hänestä enää puhu, häntä ei ole enää sillä tavalla olemassa.
Eli olisin ihan hyvin voinut olla kertomatta miehelleni, lopputulos on sama, ja mikäli joskus menisin uuteen suhteeseen, en enää hänelle kertoisikaan.
Se että sairastan neurofibromatoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen epävarma siitä onko suhteellamme tulevaisuutta. Haluan kuitenkin lapsen mieheni kanssa, koska luotan siihen, että hän tulee olemaan hyvä isä.
Älä luota siihen,että tulee hyvä isä. Mä tein lapsen miehen kanssa joka oikeesti tuntu tosi rakkaudelta ja et olis hyvä isä. Nyt kun olen katsonut tätä tilannetta sellaset 3v olis pitäny tajuta et luontoäiti oli sitä mieltä ettei miehestäni olisi välttämättä tarvinnu tulla ns.biologistaisää ollenkaan. Minulla lapsia edellisestä suhteesta heitä ei uskaltanur komentaa ja käyttäytyä silleem miten nyt on käyttäytyny omaa biologista lasta kohtssn. Ps nuorimmaideni oli 9kk kun alettiin seurusteleen joten hänellä oli jo pohjaa mitä pikkuihmisen ja vähän vanhemman lapsen kanssa eläminen on
Voitin mukavan summan rahaa veikkauksen pelissä. Avasin uuden tilin tätä voittoa varten. Mies ei tiedä asiasta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Salaan mieheltäni stalkkerin. Lapsuudenperheeni tietää kyllä.
Miksi tämä pitää salata? Eikö olisi molempien teidän turvallisuuden kannalta hyvä että mies tietää?
En ole lainaamasi henkilö,. mutta ei se stalkkeri tarkoita sitä että tämä olisi mitenkään vaaraksi. Mulla on ollut stalkkeri n. 10 vuotta. Mieheni tietää(olemme olleet yhdessä 5 vuotta) mutta jo pari vuotta sitten sovimme että en kerro miehelleni enää näistä stalkkeroinneista, eli viesteistä eri alustoilla, siitä että hän kyselee yhteisiltä tutuiltamme asioitani, tai siitä että hän pyörii autollaan työpaikkani edessä säännöllisesti, ja ajelee talomme ohi. Teimme ihan tietoisen päätöksen miehen kanssa tästä, koska stalkkeri aiheutti vain pahaa mieltä miehessäni, ja täten sai sen mitä varmaan stalkkeroinnilla halusikin, eli itsensä puheenaiheeksi. Kun nyt emme hänestä enää puhu, häntä ei ole enää sillä tavalla olemassa.
Eli olisin ihan hyvin voinut olla kertomatta miehelleni, lopputulos on sama, ja mikäli joskus menisin uuteen suhteeseen, en enää hänelle kertoisikaan.
Olen tuo alunperin lainattu. Kyllä, yksi iso syy on se, että en halua antaa stalkkerille huomiota. Jos mies alkaisi pitää tuohon rauhanhäiritsijään yhteyttä tavalla tai toisella, niin se sataisi stalkkerin laariin. Tämä olisi todennäköistä, sillä mies ei oikein osaa suhtautua asiallisesti, jos joku kolmas osapuoli osoittaa mitä hyvänsä kiinnostusta. Syyttäisi vielä minua. Siinä toinen syy olla puhumatta. Suoria uhkauksia ei ole tullut, en ole koskaan tavannut stalkkeriani, ja se asuu kaukana meistä.
Pimitin reilun vuoden ajan mistä velkani olivat tulleet. Kerroin, että olen lainannut kavereille, jotka eivät maksaneetkaan minulle takaisin ja velat menivät ulosottoon. Kuitenkin ryhdistäydyin ja kerroin, että oma yritykseni meni konkurssiin enkä voinut maksaa laskuja. Eli ihan oma moka oli, että olen velkahelvetissä. Mieheni sen ymmärsi ja on paljon helpottuneempi olo kuin pitkiin aikoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin kovin vaikeata erota? Aina täytyy pettää ja tehdä avioerosta ruma ja likainen. Fiksu toimisi viisaammin ja kaukonäköisemmin.
No mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia? Ei kaikki halua jäädä tyhjåän päälle ilman kumppania, rahaa tai asuntoa vain siksi että sinun mielestäsi se on jotenkin ihan moraalisromanttista. Tee itse niin jos haluat, mutta anna toisten tehdä omalla tavallaan. Jos mä tästä suhteesta lähtisin, omasta halustani, niin todellakin olisin hoitanut kaikki asiat kuntoon ennen eroilmoitusta. Typerä olisin jos sitten alkaisin hädissäni muutenkin raskaassa tilanteessa säätämään asioita kuntoon. Kaikki pitää tietysti olla jo suunniteltuna, mikäli kyseessä ei ole itselle yllätysero. Ja kyllä minulla ainakin on yllätyseroakin varten suunnitelma kasassa, eli riittävästi rahaa, ja paikka minne mennä. Jännä että se avioehto on nykyään niin normivaatimus, kun eihän sitä koskaan voi tietää, mutta muulla tavoin varautuminen onkin sitten jo jotenkin sairasta.
Ymmärrän. Eli suuri osa ihmisistä on itsekeskeisiä, toisia taloudellisesti hyväksikäyttäviä läheisriippuvaisia. Säälittävää sanoisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin kovin vaikeata erota? Aina täytyy pettää ja tehdä avioerosta ruma ja likainen. Fiksu toimisi viisaammin ja kaukonäköisemmin.
No mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia? Ei kaikki halua jäädä tyhjåän päälle ilman kumppania, rahaa tai asuntoa vain siksi että sinun mielestäsi se on jotenkin ihan moraalisromanttista. Tee itse niin jos haluat, mutta anna toisten tehdä omalla tavallaan. Jos mä tästä suhteesta lähtisin, omasta halustani, niin todellakin olisin hoitanut kaikki asiat kuntoon ennen eroilmoitusta. Typerä olisin jos sitten alkaisin hädissäni muutenkin raskaassa tilanteessa säätämään asioita kuntoon. Kaikki pitää tietysti olla jo suunniteltuna, mikäli kyseessä ei ole itselle yllätysero. Ja kyllä minulla ainakin on yllätyseroakin varten suunnitelma kasassa, eli riittävästi rahaa, ja paikka minne mennä. Jännä että se avioehto on nykyään niin normivaatimus, kun eihän sitä koskaan voi tietää, mutta muulla tavoin varautuminen onkin sitten jo jotenkin sairasta.
Ai, ei meillä vaan ole avioehtoa. Jos mies haluaisi juosta vieraissa, maksaisi se hänelle mm. perintönsä kaiken muun lisäksi. Ei pelota pettäminen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pieni kulli mutta olen sanonut että se on normaalia isompi. Hänellä ei käsittääkseni ole omakohtaisia kokemuksia muista miehistä.
Luin vahingossa että "ei käsittääkseni ole omakohtaisia kokemuksia mustista miehistä" ja olin, että no ehkäpä huijaus siinä tapauksessa menee läpi, heh
Salasin painoni, mutta raskauden aikana sekin paljastui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin kovin vaikeata erota? Aina täytyy pettää ja tehdä avioerosta ruma ja likainen. Fiksu toimisi viisaammin ja kaukonäköisemmin.
No mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia? Ei kaikki halua jäädä tyhjåän päälle ilman kumppania, rahaa tai asuntoa vain siksi että sinun mielestäsi se on jotenkin ihan moraalisromanttista. Tee itse niin jos haluat, mutta anna toisten tehdä omalla tavallaan. Jos mä tästä suhteesta lähtisin, omasta halustani, niin todellakin olisin hoitanut kaikki asiat kuntoon ennen eroilmoitusta. Typerä olisin jos sitten alkaisin hädissäni muutenkin raskaassa tilanteessa säätämään asioita kuntoon. Kaikki pitää tietysti olla jo suunniteltuna, mikäli kyseessä ei ole itselle yllätysero. Ja kyllä minulla ainakin on yllätyseroakin varten suunnitelma kasassa, eli riittävästi rahaa, ja paikka minne mennä. Jännä että se avioehto on nykyään niin normivaatimus, kun eihän sitä koskaan voi tietää, mutta muulla tavoin varautuminen onkin sitten jo jotenkin sairasta.
Ai, ei meillä vaan ole avioehtoa. Jos mies haluaisi juosta vieraissa, maksaisi se hänelle mm. perintönsä kaiken muun lisäksi. Ei pelota pettäminen.
Minä kutsun tuota kiristykseksi. " Jos juokset vieraissa se maksaa sinulle perintöä". Ei olisi mulla pokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistelen eroa. Olen jättänyt rahaa sivuun, etsin asuntoa ja sain myös ylennyksen töistä mitä en ole kertonut. En ole rakastanut miestäni enää yli 2 vuoteen ja se on suuresti hänen oma vikansa.
Ei tämän pitäisi mikään yllätys olla..
Maksatteko te rahojen piilottelijat osuutenne yhteisistä elinkustannuksistanne?Mieheni on kai tällainen rahanpiilottaja. Hän valittelee koko ajan, kuinka (provisio)myyntitöistä tulee niin heikosti tuloa ja mikään ei mene töissä nykyään kaupaksi. Niinpä olen maksanut kaikki asumiskulut myös hänen puolestaan eli hän asuu luonani ilmaiseksi. En tiedä hänen tulojaan tai omaisuuttaan, jos sitä on. Hän omisti asunnon yhdessä edellisen vaimonsa kanssa ja kai siitä jotain tuli myydessä, vaikka oli kuulemma pääosin velkaa. Tottakai rahat ovat voineet kuluakin johonkin sen jälkeen.
Tämä on asia, joka vähän kaivertaa minua. En tiedä, onko mies kanssani vain rahan vuoksi. Avioehto meillä on onneksi.
Näyttää olevan yleistä tässä ketjussa tuo rahojen salailu puolisolta.
Katso miehesi verotustiedot
Miksi tämä pitää salata? Eikö olisi molempien teidän turvallisuuden kannalta hyvä että mies tietää?