Mies 29v + 5v miettii; ajatuksia henkilökohtaisesta kehityksestä
Tänä syksynä minun oli tarkoitus suorittaa monia avoimen korkeakoulun kursseja tutkinto-opiskelun ohessa. Sain muutamia valmiiksi, mutta jotain tapahtui sisälläni ja motivaatio muihin romahti kokonaan. Syitä on varmasti monia; mitättömät ohjeet, toisten opiskelijoiden paimentaminen ja opettajien mielivalta. Esim.yhdellä kurssilla pääsin jo pitkälle, mutta sain kryptiset miniohjeet, joiden mukaan minun olisi pitänyt kaivella jonkun sote- tai vastaavan kunnalliskanavan kautta haastateltavaksi huonossa jamassa oleva alaikäinen tietämättä mitä minun pitäisi hänelle sanoa. Kyseenalaistin tämän laillisuuden, eettisyyden ja mielekkyyden itselleni ja kurssi jäi kesken.
Päätin ottaa hermolomaa kirjoittamisesta eli siitä mitä opiskelulla yleensä tarkoitetaan ja perustelin sen itselleni lisäksi sillä, että se ei anna minulle sosiaalisesti yhtään mitään; se lisää mahdollisuuksiani saada ystäviä ja puoliso 0% eikä kehitä sosiaalisia valmiuksia muutenkaan. Kun taas opiskelen esim.kansalaisopistossa, tiedän että todistus on tulossa ja teoriaoppiminen yhdistyy todellisiin ihmiskontakteihin elävien ihmisten kanssa, jolloin samalla ajan kanssa oppii sivussa jotain uutta ihmisyydestä.
Jos minun tarvitsee tietää jotain vaikka ADHD:stä, voin kyllä lukea siitä keskustelun lomassa työssä, mutta en voi keskustella esim.miekkailusta samalla tavalla jos en itse käy miekkailukurssilla eikä se ADHD-kurssi tuota minulle mitään sen rikkaampia muistoja ja elämyksiä.
Vaikka ikää tulee, aloin tuntea olevani aivan liian nuori ja terve kuivaan asiantuntijarooliin ja toisaalta hierarkiassa korkeammalla olevat eivät muutenkaan arvostaisi noita ponnistuksia jos niiden perässä ei ole tietynlainen tutkintopaperi. Haluan nyt kehittää karisma- ja energiaominaisuuksia.
Toinen juttu, minkä olen oppinut, on että joissakin taidoissa kehittyminen on paljon hitaampaa kuin toisissa. Jos kohtaan ihmisen, jolla on vaikka itsemurha-ajatuksia, kykyni reagoida tähän hätään ei ole 17 plus 17 vuotiaana hirveän paljon parempi kuin 17 vuotiaana, koska ihminen tuo mukanaan niin suuren ja epämääräisen ongelmavyyhdin, jota voi vain yrittää ruveta avaamaan vähän sokkonakin ja todennäköisesti silti epäonnistuu.
En ole varma mitä tästä pitäisi ajatella, mutta yritän olla armollinen itselleni lopettamatta kehittymistä.
Kommentit (2)
Hienoja mietteitä.
Hauska aina välillä kuulla päivitystä siitä miten menee ja siitä että opettajien mielivalta on edelleen voimissaan.
Olen aina ihmetellyt opettajia, hehän saavat palkkansa meiltä ja oppilailta, että miten he kehtaavat käyttäytyä liian oikeistolaisesti. Opettajan ammattihan on sosialistinen rakenteeltaan.
Pitäisi olla enemmän läsnä ja antaa realistisia tavotteita. Toki nykyään opettajilla on rankkaa ja työ on hutilointia. Ei ole mahdollisuuksiakaan tehdä hommia huolella. Sama siivoojilla.
Tein ihan äskettäin tarkastuksen kirjastoon, jossa huomasin että siivoilu on taas käynnissä.
Mitään sanomatonta jälkeä ja tein siitä valituksenkin.
Kyselin valituksen perään, niin ei mitään.
Pelkkää teatteria koko työelämä. Onneksi olen työtön ja minulla on aikaa seurata mitä ympärillä tapahtuu.
Teen huomenna taas valituksen vessojen siivouksen tasosta. En halua olla harmiksi siivoojille mitenkään. Haluaisin vain että työt tehdään huolella ja jokaisella on miellyttävää asioida yhteisissä veronmaksajien tiloissa.
Lopeta itsellesi valehteleminen senkin spede-pasasen alterego asburgeri. Neurologisen poikkeavuutesi vuoksi tulet olemaan tuollainen vittumainen rasite niin itsellesi kuin muillekin. MUUKSI ET MUUTU KOTA JO TAJUTA TÄMÄ!