Tiettekö ne tyypit jotka vaan onnistuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kiitos tsempeistä ja mielipiteistä. Mä lähen nyt kävelylle hetkeks tonne vesisateeseen rypemään vielä itsesäälissä. Ap

Musta tuntuu, että tääon just se syy mikset sä onnistu. Jos vaan ryvet itsesäälissä, tulet automaattisesti vetämään negatiivisiä asioita puoleesi. Rupea ajattelemaan positiivisesti ja lähde innolla kokeilemaan uusia asioita. Uusia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia menestymiseen on joka puolella, ne 'onnekkaat' ihmiset ovat vaan rohkeampia tarttumaan niihin, kun taas 'epäonneekkaat' eivät lähde yrittämäänkään koska uskoo epäonnistuvansa. Ja se onnekaskin ihminen kyllä epäonnistuu varmasti joskus, mutta ei vaan anna tämän lannistaa itseään.

Hieno analyysi mutta höpönlöpön. Jos yhden päivän vingun tänne aiheesta niin se ei ole koko totuus. Anna nyt vähän armoa ja koita nähdä palstan yli. Ps.ihan joka päivä ei sinunkaan tarvitse olla onnistuja! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen muiden mielestä tuollainen onnekas. Harkintaa, ystävällisyyttä, hyvää ihmistuntemusta, positiivisuutt. Mahdollisuudet tulee käyttää eikä jäädä miettimään.

Sama, mulle sanotaan usein ”saat aina kaiken mitä haluat” juu niin saan, koska kun haluan jotain TEEN KAIKKENI että saan sen. Ei se tuuri mun puolesta opiskellut myöhään yöhön ja laittanut satoja hakemuksia ja mennyt juhlissa sen alan pomon juttusille. Se olin minä. Ihmiset jotenkin kuvittelevat että minut tullaan kotoa hakemaan?!?

Ihan asenne! Ja kiva että olet sanaut kaiken! Mä myös olen tällainen. Mutta sitten on joku parempi. Mä myös teen KAIKKENI. Mä vaan en ole niin hyvä siinä kaikessa kuin sä tai sitten tuuri ON puuttunut peliin ja laittanut sulle huonommat vastustajat kun mulle. Ihan kaikkeen me ei voida vaikuttaa vaikka ne sadat hakemukset laitetaankin. Ja joskus ON oikeus rupeä siinä itsesäälissä. Sitten siitä voi joko nousta tai jäädä. Ap

Vierailija kirjoitti:

On hyvä tuntea ja tunnistaa negatiivisiakin tunteita esim itsesääli, möyriä siinä hetki. Mutta vain hetki. Sitten taas uuteen nousuun!

Aamen. Ja kiitos. Ap

Ei, mina ei tietä sellainen tyypit. Mina ole sellainen tyypi. Mina asu suomi ja omista KelaGold.

Vierailija kirjoitti:

Mä tuppaan aina tietämään onnistuuko joku läheisempi ihminen jossain vai ei. Esim. Lapseni epäonnistuu aina, ja hänellä on siis ihan käsittämättömän huono tuuri, eli ei ole itsessä vika kuin harvoin. PAras ystäväni on saanut aina kaiken mitä on halunnut/tavoitellut, jopa erään työn niin, että ympäri Suomen oli 300 hakijaa, ja lopulta 2, joista ystäväni valittiin. Minä tiesin jo siitä asti kun hän haki tätä paikkaa että tulee sen ilman muuta saamaan :D Toisen kaverin lapsi pyrki opiskelemaan kouluun johon hakee varmaan tuhat, mutta otetaan 30 sisälle vuodessa. Tiesin heti että lapsi pääsee sinne, ja niin pääsikin.

Just tätä tarkotan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä niinkuin tapahtui, haitteko molemmat samaa työpaikkaa ihan vahingossa ja vain yksi pääsi sisään ja oliko valintakriteeri siis pelkkä haastattelu ?

Kyse ei ole millään tavalla työhön liittyvä. Enempää en asiasta kerro. Ap

Vierailija kirjoitti:

Muuten, millainen ero teillä on vanhempien koulutuksessa tai varallisuudessa.  Tiedän yhden varakkaan perheen lapsen jonka ei koskaan tarvitse tehdä työtä....eikä se paljoa kyllä teekkään..... mutta hakee huvikseen aika usein uusia typaikkoja ja hyvin usein pääsee sisään.

Nimittäin sillä EI ole mitään pelkoa epäonnistumisesta koska ei se rahan takia töitä tee

Jos kysyit minulta niin aika samanlaisista taustoista ollaan. Kaveri ehkä hieman varakkaammmasta perheestä mutta ei mitään niiiiin suurta eroa. En ole itse lähtöisin rikkaasta perheestä mutta ei meillä ole ikinä rahahuolia ollut eikä minullakaan itsellä aikuisena. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tuppaan aina tietämään onnistuuko joku läheisempi ihminen jossain vai ei. Esim. Lapseni epäonnistuu aina, ja hänellä on siis ihan käsittämättömän huono tuuri, eli ei ole itsessä vika kuin harvoin. PAras ystäväni on saanut aina kaiken mitä on halunnut/tavoitellut, jopa erään työn niin, että ympäri Suomen oli 300 hakijaa, ja lopulta 2, joista ystäväni valittiin. Minä tiesin jo siitä asti kun hän haki tätä paikkaa että tulee sen ilman muuta saamaan :D Toisen kaverin lapsi pyrki opiskelemaan kouluun johon hakee varmaan tuhat, mutta otetaan 30 sisälle vuodessa. Tiesin heti että lapsi pääsee sinne, ja niin pääsikin.

Mielenkiintoista! :) Mutta eihän sinne työpaikkaan ja opiskeluihin arvalla valittu, vaan cv:n, haastattelujen, pääsykokeiden ja todistusten avulla. Joten ei kyseessä nyt ihan vain huono tuuri ole.

Minkälaisissa asioissa sinun lapsesi on epäonnistunut? Siis jos asiat ovat vain tuurista kiinni, ei mielestäni edes voida puhua epäonnistumisesta.

Esim siinä hänellä on ollut epäonnea, että jos jotakin voi arvalla voittaa, tai vedetään pitkää tikkua, tai kahdesta valitaan ihan summamutikassa, niin se ei ole ikinä lapseni. Hän myös sairastui sairauteen joka on todella harvinainen, ja johon 99.9 prosentissa käy hyvin tietty lääke. No hän kuuluu siihen osaan joille se ei toimi. Eli varmaan sinusta todella mielenkiintoista ;) Taisi vain olle tarkoituksena päästä jotenkin vauvapalstalla pätemään, joka jo mielestäni on täysin epäonnistujan hommaa se, ja vieläpä omasta syystä, ei huonosta onnesta johtuen.

Hei. Rauhoitu. On varmasti ikävää, että lapsesi on sairas. Minulla ei ole lapsia, joten en valitettavasti voi tuntea, kuinka pahalta sinusta tuntuu. Lapsesi sairaus ei kuitenkaan oikeuta sinua vääntämään tätä niin päin, että minä olen täällä pätemässä, tai että tarkoitin sanan "mielenkiintoista" nimenomaan lapsesi ongelmia kuvaamaan. Jatkoin seuraavassa lauseessa heti niistä työhaastatteluista yms., joten aika epäreilua sinulta vihjata, että jotenkin vinoilen lapsesi ongelmilla.

En tiedä, puhutko yhtä ilkeästi kuin kirjoitat, mutta toivon todella, että olet ainakin läheisimmillesi ystävällisempi kuin minulle.

Lapsesi "epäonnistumisista": nuo ovat ihan normaalia huonoa tuuria, ei epäonnistumisia. Älä nyt ainakaan lapsesi nähden murehdi asiaa, muuten hänkin alkaa uskoa johonkin mystiseen huono-onnisuuteen. Enpä minäkään ole voittanut lapsuuden arvonnoissa kuin kerran, ja silloinkin sain jotkut aikuisten nahkakintaat. Olin alle 10 v. Serkkuni sai samasta arvonnasta ison suklaamunan. Kyllä se silloin harmitti, mutta se myös valmisti sitten elämän oikeisiin vastoinkäymisiin.

Epäonnistumista voisi olla esim. että lapsi ei saa kovasta opiskelusta huolimatta kuin seiskan jostain kokeesta (jos on jo koululainen). Tai jos hän koettaa oppia leipomaan korvapuusteja, mutta taikinasta tulee aina liian kovaa/löysää, se ei nouse tai pullat palavat uunissa. Tässä ei ole kyse enää pelkästä huonosta tuurista, vaan monimutkaisemmista jutuista.

Luin kaikki viestit, kiitos niistä. Kävin sateessa kävelemässä mutta ei satanut. Epäonneako? Jos minun kaveri olisi halunnu lähteä sateeseen niin varmasti ois satanut kaatamalla. Hah no ei kai. Mutta nyt vähän parempi olo mutta kyllä se eilinen tulee kaivelemaan pitkään. Pitää saada joku onnistuminen niin kai se siitä sitten. p

Siis täh. Kukaan ei ikinä onnistu kaikessa mitä yrittää, harvemmin vain kuulet niistä missatuista mahdollisuuksista ja keskityt märehtimään niitä onnistumisia. Jos tikkatauluun heittää 200 tikkaa, niin isommalla todennäköisyydellä taulusta myös löytyy niitä tikkoja enemmän kuin vain yhden heittäneeltä.

Ainakin omalla kohdalla epäonnistumisten sarja on paljon pidempi kuin onnistumisten:

- en päässyt lukiossa vaihtariksi

- enkä seuraavanakaan vuonna (= ikinä)

- en mennyt erääseen yliopistoon josta olin kiinnostunut

- en saanut kesätöitä

- en päässyt edes kesävaihtoon

- en saanut kämppää jonka halusin

- ihastus meni toisen kanssa naimisiin

- eläinyhdistys ei antanut minulle haluamaani kissanpentua

- en saanut stipendiä yliopistovaihtoon (= en mennyt)

- valintamme ei kohdistunut sinuun x9999

- palkkani on huonompi kuin haluaisin

- en saa vakitöitä

- tuli ero ja olen nyt yksin

- en löydä kämppää haluamastani kaupungista

Jne jne jne.

Ulkoapäin on helppo huudella että aina saan kaiken mitä haluan, kun nopeasti katsottuna minulla on loppuunsaatu itse valittu koulutus, kiva koti, ihana kissa, koulutusta vastaava työpaikka ja niin edelleen. Olen todennut että noin joka kolmas tai viides hanke mitä yritän, käy toteen. En todellakaan saa kaikkea mitä haluan, heitän vain enemmän tikkoja siihen kuvitteelliseen tauluun. Elämä olisi tylsää jos ei ikinä tarvitsisi ponnistella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen muiden mielestä tuollainen onnekas. Harkintaa, ystävällisyyttä, hyvää ihmistuntemusta, positiivisuutt. Mahdollisuudet tulee käyttää eikä jäädä miettimään.

Sama, mulle sanotaan usein ”saat aina kaiken mitä haluat” juu niin saan, koska kun haluan jotain TEEN KAIKKENI että saan sen. Ei se tuuri mun puolesta opiskellut myöhään yöhön ja laittanut satoja hakemuksia ja mennyt juhlissa sen alan pomon juttusille. Se olin minä. Ihmiset jotenkin kuvittelevat että minut tullaan kotoa hakemaan?!?

Jaa minut ollaan aina pyydetty töihin, ikinä en ole hakenut itse ja kyllä kotoakin ollaan haettu. Monta kertaa.

Prc edellä puuhun kirjoitti:

Siis täh. Kukaan ei ikinä onnistu kaikessa mitä yrittää, harvemmin vain kuulet niistä missatuista mahdollisuuksista ja keskityt märehtimään niitä onnistumisia. Jos tikkatauluun heittää 200 tikkaa, niin isommalla todennäköisyydellä taulusta myös löytyy niitä tikkoja enemmän kuin vain yhden heittäneeltä.

Ainakin omalla kohdalla epäonnistumisten sarja on paljon pidempi kuin onnistumisten:

- en päässyt lukiossa vaihtariksi

- enkä seuraavanakaan vuonna (= ikinä)

- en mennyt erääseen yliopistoon josta olin kiinnostunut

- en saanut kesätöitä

- en päässyt edes kesävaihtoon

- en saanut kämppää jonka halusin

- ihastus meni toisen kanssa naimisiin

- eläinyhdistys ei antanut minulle haluamaani kissanpentua

- en saanut stipendiä yliopistovaihtoon (= en mennyt)

- valintamme ei kohdistunut sinuun x9999

- palkkani on huonompi kuin haluaisin

- en saa vakitöitä

- tuli ero ja olen nyt yksin

- en löydä kämppää haluamastani kaupungista

Jne jne jne.

Ulkoapäin on helppo huudella että aina saan kaiken mitä haluan, kun nopeasti katsottuna minulla on loppuunsaatu itse valittu koulutus, kiva koti, ihana kissa, koulutusta vastaava työpaikka ja niin edelleen. Olen todennut että noin joka kolmas tai viides hanke mitä yritän, käy toteen. En todellakaan saa kaikkea mitä haluan, heitän vain enemmän tikkoja siihen kuvitteelliseen tauluun. Elämä olisi tylsää jos ei ikinä tarvitsisi ponnistella.

Tykkään sun tavasta ajatella! Maalasit ensin aika negatiivisen kuvan itsestäsi, mutta lopussa mulle tuli semmoinen olo, ettet kuitenkaan ihan hirveän surkea tapaus ole. Ja musta on ihana tuo toteamus, että noin joka kolmas t. viides hanke käy toteen. Siitä voi sitten itse kukin laskeskella, että montako hakemusta on lähetetty, monetko treffit pidetty, montako asuntoa katsottu yms.

Kysymys: Tunnetko itsesi onnelliseksi? Vai surkutteletko epäonnistumisiasi vielä?

Olen aina ollut se, joka häviää. Ajattelin muuttua vihdoin tyypiksi, joka voittaa aina. Alustavat kokeilut ovat antaneet hyviä tuloksia.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut se, joka häviää. Ajattelin muuttua vihdoin tyypiksi, joka voittaa aina. Alustavat kokeilut ovat antaneet hyviä tuloksia.

Joka aina voittaa, kilpailee väärässä sarjassa. Elämään kuuluu häviöt ja niitä on yleensä enemmän kuin voittoja. Häviöistä voi oppia ja siinä sitä kehittyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut se, joka häviää. Ajattelin muuttua vihdoin tyypiksi, joka voittaa aina. Alustavat kokeilut ovat antaneet hyviä tuloksia.

Joka aina voittaa, kilpailee väärässä sarjassa. Elämään kuuluu häviöt ja niitä on yleensä enemmän kuin voittoja. Häviöistä voi oppia ja siinä sitä kehittyy.

Juurihan sanoin, että olen tähän mennessä aina hävinnyt. Se on sinusta luonnollista? Ehkä lukulasit joulupukilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut se, joka häviää. Ajattelin muuttua vihdoin tyypiksi, joka voittaa aina. Alustavat kokeilut ovat antaneet hyviä tuloksia.

Joka aina voittaa, kilpailee väärässä sarjassa. Elämään kuuluu häviöt ja niitä on yleensä enemmän kuin voittoja. Häviöistä voi oppia ja siinä sitä kehittyy.

Juurihan sanoin, että olen tähän mennessä aina hävinnyt. Se on sinusta luonnollista? Ehkä lukulasit joulupukilta.

Kävin kuukausi sitten optikolla: en tarvitse lukulaseja. Kiitos kuitenkin huomaavaisuudestasi. Kommenttini oli tarkoitettu viestisi seuraavaan osaan, jossa kerroit alkavasi tyypiksi, joka voittaa aina.

Ei ainainen häviö ole luonnollista. En itse asiassa usko, että olet menneisyydessäsi aina kaikessa hävinnyt. Et vain muista tai huomannut niitä asioita, joissa onnistuit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut se, joka häviää. Ajattelin muuttua vihdoin tyypiksi, joka voittaa aina. Alustavat kokeilut ovat antaneet hyviä tuloksia.

Joka aina voittaa, kilpailee väärässä sarjassa. Elämään kuuluu häviöt ja niitä on yleensä enemmän kuin voittoja. Häviöistä voi oppia ja siinä sitä kehittyy.

Juurihan sanoin, että olen tähän mennessä aina hävinnyt. Se on sinusta luonnollista? Ehkä lukulasit joulupukilta.

Kävin kuukausi sitten optikolla: en tarvitse lukulaseja. Kiitos kuitenkin huomaavaisuudestasi. Kommenttini oli tarkoitettu viestisi seuraavaan osaan, jossa kerroit alkavasi tyypiksi, joka voittaa aina.

Ei ainainen häviö ole luonnollista. En itse asiassa usko, että olet menneisyydessäsi aina kaikessa hävinnyt. Et vain muista tai huomannut niitä asioita, joissa onnistuit.

Sitähän minäkin. Ei ole hyvä, että olen aina hävinnyt. Mutta luonnollinen vastapaino tälle taustalle on se, että voitan aina hyvin pitkään tästä hetkestä lähtien. Katson kokonaisuutta summana. Pidähän mielessä se, että minulla on hyvin, hyvin paljon rutiinia epäonnistumisten käsittelemiseen. Joten miksi en saisi onnistua nyt yhtä monta kertaa kuin mitä olen epäonnistunut? 50-50?

Kieltämättä Sanna Marinin urakehitystä ihmetellessä muistui tämä ihmistyyppi taas mieleen. :D

Lisäksi Sanna, kuten nämä Hannu Hanhet yleensäkin, vaikuttaa niin hyvältä tyypiltä, etten osaa edes olla katkera, vaan toivon hälle kaikkea hyvää.

Jaa, luulin tietäväni tällaisia, kunnes totuus lävähti päin kasvojani. Suurin osa näistä naismenestyjistä pääsi ylös reittä pitkin. Siinä syy nopeaan kiitoon. Tällaisia asioita ei vaan julkisuuteen kerrota.

Oletko varma, että vaan ilmestyy paikalle ja kaikki menee hienosti?

Eihän se taustatyö ulospäin näy. 🙄

Itse usein saan mitä haluan, koska olen tavoitteellinen. Otan selvää asioista ja paneudun niihin. Jos kyseessä vaikka motivaatiokirje yliopistoon tai työhakemus, käytän kirjoittamiseen hyvin paljon aikaa ja jo sitä ennen olen selvitellyt asioita ja jutellut ihmisille oppiakseni lisää.

Ihan oikeasti pelkkään työhaastatteluun valmistaudun hyvin pitkäjänteisesti, kirjoitan muistiinpanoja ja omia pohdintoja sivukaupalla ylös. Auttaa näkemään omat vahvuudet, motivaatio ja ymmärtämään, että miten oma osaaminen vastaa ilmoa.