Tiettekö ne tyypit jotka vaan onnistuu?
Mulla yks hyvä kaveri joka vaan onnistuu kaikess mitä tekee. Se on ihana tyyppi ja ansaitsee varmasti kaiken mutta nyt tuntuu ekaa kertaa tosi tylsältä. Itse kun yrittää ja yrittää ja luulee onnistuneensa kerrankin mutta se toinen voittaa joka kerta.
En nyt voi kertoa tarkemmin mistä kyse mutta eilen oli taas sellainen tilanne että olin todella onnellinen kun pääsin valituksi yhteen juttuun ja tein kaiken että onnistuisin parhaiten. Ei se riittänyt. Tämä kaveri päihitti jälleen. Harmittaa kun on tehnyt tosi paljon jonkun asian eteen ja toinen vaan käytännössä ilmestyy paikalle ja voittaa. Eihän se sen syy ole tietenkään mutta harmittaa.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen muiden mielestä tuollainen onnekas. Harkintaa, ystävällisyyttä, hyvää ihmistuntemusta, positiivisuutt. Mahdollisuudet tulee käyttää eikä jäädä miettimään.
Sama, mulle sanotaan usein ”saat aina kaiken mitä haluat” juu niin saan, koska kun haluan jotain TEEN KAIKKENI että saan sen. Ei se tuuri mun puolesta opiskellut myöhään yöhön ja laittanut satoja hakemuksia ja mennyt juhlissa sen alan pomon juttusille. Se olin minä. Ihmiset jotenkin kuvittelevat että minut tullaan kotoa hakemaan?!?
Ihan asenne! Ja kiva että olet sanaut kaiken! Mä myös olen tällainen. Mutta sitten on joku parempi. Mä myös teen KAIKKENI. Mä vaan en ole niin hyvä siinä kaikessa kuin sä tai sitten tuuri ON puuttunut peliin ja laittanut sulle huonommat vastustajat kun mulle. Ihan kaikkeen me ei voida vaikuttaa vaikka ne sadat hakemukset laitetaankin. Ja joskus ON oikeus rupeä siinä itsesäälissä. Sitten siitä voi joko nousta tai jäädä. Ap
Et ole tehnyt tarpeeksi kerran et ole onnistunut.
Täällä on paljon menestyjiä, kuten jonkun yrityksen keskijohdon läskiporsaan vaimo ja lähihoitaja, josta on tullut työpaikkansa luottamusmies.
Näiltä menestyjiltä kannattaa ottaa hyviä neuvoja vastaan.
... Tai hän on voittanut "kuukauden työntekijä" -palkinnon
Väkivaltainen juoppo narsistiexä joka ei lukenut Raamattua eikä edes pyrkinyt elämään hyveellisesti, avasi kerran Raamatun ja alkoi lukemaan kohdasta "juokaa viiniä ja iloitkaa". Kyse oli vain sattumasta. Ja jatkoi juomista.
Sama henkilö opiskeli taidekorkeakoulussa, vaikka ei ollut ainuttakaan omaa ideaa, päässä ei ollut mitään. Mutta kopioi häikäilemättä ideoita muilta ja kirjoista. En koskaan nähnyt hänessä mitään herkkyyttä tai luovuutta. Mutta hän on silti menestynyt röyhkeytensä avulla. On ura ja lapsia useamman kanssa.
Se on AP niin, että joskus voileipä putoaa voipuoli ylöspäin, toisilla alaspäin.
Yks toinen menestyi hyvin koulussa ja kysyin miten se onnistuu. Hän sanoi että näkee tekstit kuin valokuvamuistissa. Minun pitää ajatella asiayhteys, enkä ole niin menestynyt. Voithan kysyä kaveriltasi esim opiskelutekniikasta.
Niin ja älä välitä.
Älä vertaile, olet ainoa sinä.
Nyckeln till glädje är tacksamhet.
Miettikääpä jotakin Tapio Rautavaaraa:
-lääkäri sanoi, että nyt urheilemaan penska, ja penska urheili - olympiakultaa 1948 keihäänheitossa Lontoossa
-köyhä lapsuus, mutta joku kiltti lahjoitti mandoliinin ja sitten raavittiin rahat kokoon ihan kitaraa varten - Rautavaara sävelsi ja esitti liudan suomalaisia klassikoita ja hankki sangen mittavan omaisuuden, kultalevyjä ja palkintoja soittamalla kitaraa ja laulamalla
-oli epäsuomalaisen näköinen brezhneviläisine kulmakarvoineen, oli sen ja köyhyyden ja isättömyyden takia lapsena koulu- ja lastenkotikiusattu, mutta kelpasi hyvin salskeaksi ensirakastajaksi suomalaiseen elokuvaan, vaikkapa Tundra-Taunoksi, elokuvaurakin on varsin näyttävä, vaikkei näyttelijäpalkintoja herunutkaan
-kun keihäänheitto jäi, niin Rautavaaralla oli 'luppoaikaa' keikkailun ja filmaamisen ohella - alkoi harrastaa jousiammuntaa ja tuli siinäkin niin hyväksi, että voitti mm. joukkueammunnan maailmanmestaruuden
-oli esim. Esa Pakarisen mielestä kokovartalokrypä mieheksi, mutta silti on suomalaisten mielestä suomalaisen rehtiyden ja suoraselkäisyyden perikuva
Siinä on todellinen onnistuja. Ihan käsittämätön. Niin kuin joku sanoi: jos sille olisi laittanut jonkun viitan harteille, niin se olis ollut Supermies tahi Flash Gordon.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että vaan ilmestyy paikalle ja kaikki menee hienosti?
Eihän se taustatyö ulospäin näy. 🙄
Itse usein saan mitä haluan, koska olen tavoitteellinen. Otan selvää asioista ja paneudun niihin. Jos kyseessä vaikka motivaatiokirje yliopistoon tai työhakemus, käytän kirjoittamiseen hyvin paljon aikaa ja jo sitä ennen olen selvitellyt asioita ja jutellut ihmisille oppiakseni lisää.
Ihan oikeasti pelkkään työhaastatteluun valmistaudun hyvin pitkäjänteisesti, kirjoitan muistiinpanoja ja omia pohdintoja sivukaupalla ylös. Auttaa näkemään omat vahvuudet, motivaatio ja ymmärtämään, että miten oma osaaminen vastaa ilmoa.
Tätä eivät tosiaan monet tee. Sitten he ihmettelevät, miksi eivät saaneet työ- tai opiskelupaikkaa. Tuttava kerran näytti minulle cv:tään ja hakemuskirjettään ja oli tosi ylpeä, kun oli panostanut niihin niin paljon. Silmään osui monta kirjoitus-, tavutus- ja pilkkuvirhettä. Itse olisin muutenkin muotoillut tekstin eri lailla. Hän oli kuitenkin jo lähettänyt hakemuksen, niin en viitsinyt sanoa mitään. (Hänellä kävi tuuri ja hän saikin sen työpaikan, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.)
Tai sitten ne eivät vaan kerro niitä kaikkia epäonnistumisia tai sitä työmäärää mitä ovat tehneet. Harva menestyy sormia napsauttamalla. Usein se vaatii kovaa työtä ja sitä, et on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Mä oon se kenestä ap puhuu.
Onnistun aina siinä minkä päätän tehdä.
Salaisuus on kaiken muun rajaaminen pois jotka vievät aikaa tavoitteen saavuttamiseen.
Eli ihan alusta lähtien karsitaan peseytymisestä ja syömisestä lähtien. Syödään vain sen verran että aikaa ei kulu liikaa ruokailuun. Peseytymisen voi jättää kokonaan pois kuukaudeksikin.
Erityisesti toimii jos tavoitteena on opinnot tai liikunnallinen suoriutuminen jostain, vaikkapa maratoonista tai leuanvedosta jossa tavoitteena on saada 40kpl leukaa tai spagaatti kuukaudessa.
Luonnollisesti myös työnteko jää pois, koska se vie tavoitteelta resursseja.
Kaikki ylimääräinen paitsi tavoitteeseen harjoittelu pois, niin takaan että menestyt tavoitteessasi.
Kun suuntaat voimasi keskitetysti yhteen pisteeseen, niin onnistut.
Jos voima hajaantuu ystäville, perheelle, lapsille, seurakunnalle, työelämään yms turhaan, niin menestyminen on epävarmaa.
Eli hampaita harjatessakin voi tehdä jotain menestymisen eteen.
Ongelmana ei usein olekaan se että ei onnistu, vaan ei haluta onnistua ja puuttuu intohimoa onnistua.
Ollaan vain ja möllötetään tyytyväisinä.
Sekin on mielestäni onnistumista.
Ap nyt haihattelee jotain epätodellista itselleen. Jos ap elää ja toteuttaa omaa elämäänsä, niin mielestäni hän on onnistunut siinä mitä tekee.
Toiset tekee erilaisia asioita ja heillä on erilaisia intohimoja.
Tunsin naisen joka onnistui työntämään 1,5l colapullon anukseensa.
Hän oli tätä toimitusta varten harjoitellut paljon ja käyttänyt aikaansa tämän asian onnistumiseen. Seurasin ihan vierestä ja totesin että onnistui. Olin ällikältä lyöty ja hämmästynyt.
En uskonut että se on mahdollista.
Eli kaikenlaista löytyy.
Se mitä sinulla on jo ja mitä olet elämässäsi saavuttanut on sitä mitä kaverisi omassa elämässään on saavuttanut.
Ei hän kykenisi yhtään parempaan sinun elämässäsi. Ja uskon että hän ei todellakaan saisi noin suurta colapulloa anukseensa!
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä jotakin Tapio Rautavaaraa:
-lääkäri sanoi, että nyt urheilemaan penska, ja penska urheili - olympiakultaa 1948 keihäänheitossa Lontoossa
-köyhä lapsuus, mutta joku kiltti lahjoitti mandoliinin ja sitten raavittiin rahat kokoon ihan kitaraa varten - Rautavaara sävelsi ja esitti liudan suomalaisia klassikoita ja hankki sangen mittavan omaisuuden, kultalevyjä ja palkintoja soittamalla kitaraa ja laulamalla
-oli epäsuomalaisen näköinen brezhneviläisine kulmakarvoineen, oli sen ja köyhyyden ja isättömyyden takia lapsena koulu- ja lastenkotikiusattu, mutta kelpasi hyvin salskeaksi ensirakastajaksi suomalaiseen elokuvaan, vaikkapa Tundra-Taunoksi, elokuvaurakin on varsin näyttävä, vaikkei näyttelijäpalkintoja herunutkaan
-kun keihäänheitto jäi, niin Rautavaaralla oli 'luppoaikaa' keikkailun ja filmaamisen ohella - alkoi harrastaa jousiammuntaa ja tuli siinäkin niin hyväksi, että voitti mm. joukkueammunnan maailmanmestaruuden
-oli esim. Esa Pakarisen mielestä kokovartalokrypä mieheksi, mutta silti on suomalaisten mielestä suomalaisen rehtiyden ja suoraselkäisyyden perikuva
Siinä on todellinen onnistuja. Ihan käsittämätön. Niin kuin joku sanoi: jos sille olisi laittanut jonkun viitan harteille, niin se olis ollut Supermies tahi Flash Gordon.
Sen ulkonäkö oli filmitähtimäisen komea ja ääni kuin samettinen tryffeli niin ei ihan omaa tekoa kaikki.
Tästä ketjusta tuli mieleen yksi mun koulukaveri. Hänen lähtökohtansa oli hyvät ja huonot eli ensin oli tosi hyvä perhe, mutta kun isänsä kuoli niin sitten kaikki menikin ihan pyllylleen. Lukiossa lintsasi ja muuta, olin aika varma, että menee moista alamäkeä koko elämä, säälinkin vähän.
Nähtiin sitten pitkän ajan päästä samassa työpaikassa ja mitäs olikaan tapahtunut, hän oli johtopaikoilla, oli tosi hyvän miehen kanssa naimisissa, elämä meni kaikin puolin hyvin. Tutustuttiin paremmin kuin kouluaikoina ja voin vain sanoa, että hänestä vaan loistaa jonkinlainen käsittämätön karisma. Joku valo. Just niin että kaikki halusi tehdä hänen kanssa töitä, kilpailtiin, kuka saa hänet projektiin.
Mutta syy miksi hän nousi mieleen, niin kerran mentiin työporukalla vitsiksi semmoiseen selvännäkötilaisuuteen, siellä joku meedio kertoi ihmisille asioita heistä. En uskonut enkä usko vieläkään näihin, siellä tuli näitä tusinajuttuja. Mutta sitten kesken kaiken sen meedion katse ihan kuin lasittui ja hän katsoi tätä mun kaveria ja sanoi: sä kävelet kuin sateenkaarella, isolla ja leveällä, sulla on ympärillä todella isot ja vahvat tukijoukot.
Se oli tosi creepyä vaikka me kaikki tietysti, hän eniten, naurettiin koko jutulle ja pitkään vitsailtiin sillä. Mutta se, mitä olen elämästään kuullut ja tiedän, saa mut aina välillä ajattelemaan sitä juttua ja niitä sanoja. Että entäs, jos sellaisia ihmisiä nyt vaan on?
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltainen juoppo narsistiexä joka ei lukenut Raamattua eikä edes pyrkinyt elämään hyveellisesti, avasi kerran Raamatun ja alkoi lukemaan kohdasta "juokaa viiniä ja iloitkaa". Kyse oli vain sattumasta. Ja jatkoi juomista.
Sama henkilö opiskeli taidekorkeakoulussa, vaikka ei ollut ainuttakaan omaa ideaa, päässä ei ollut mitään. Mutta kopioi häikäilemättä ideoita muilta ja kirjoista. En koskaan nähnyt hänessä mitään herkkyyttä tai luovuutta. Mutta hän on silti menestynyt röyhkeytensä avulla. On ura ja lapsia useamman kanssa.
Se on AP niin, että joskus voileipä putoaa voipuoli ylöspäin, toisilla alaspäin.
Yks toinen menestyi hyvin koulussa ja kysyin miten se onnistuu. Hän sanoi että näkee tekstit kuin valokuvamuistissa. Minun pitää ajatella asiayhteys, enkä ole niin menestynyt. Voithan kysyä kaveriltasi esim opiskelutekniikasta.
Niin ja älä välitä.
Älä vertaile, olet ainoa sinä.
Nyckeln till glädje är tacksamhet.
hahah ihan pirun hupisti kerroit Raamattukohdan ja juopon kohtaamisesta :) Tuli mieleen aikoinaan koulussa opettaja komensi ottamaan vaan yhden ainoan Raamatunjakeen ja eräs kaikkein rämäpäisin poika aukaisi Raamatun ja lukin:
Ja jos olet kovin nälkäinen , niin vie veitsi kurkullesi :)
Ja löytyy Raamatusta ja on 1 jae.
Hei Ap,
Yksi konkreettinen neuvo, sillä olen ollut kanssasi samassa tilanteessa: kun on joku tärkeä juttu, jota todella haluat, pyydä kaveriasi, että ei osallistu. Että jos juttu ei ole hänelle yhtä tärkeä kuin sulle, pysyisi poissa.
Vaikeaa mennä sanomaan, mä tiedän, ja kuulostaa tyhmältä, mutta jos hän on sellainen ihminen, kuin kuvailit, hän kyllä ymmärtää.
Voit sanoa suoraan senkin, että tuntuu kurjalta hävitä hänelle aina, vaikka pidätkin hänestä kovin paljon. Että pliis, jätä mulle tämä.
Pitkälle on kyse myös siitä kenen ANNETAAN menestyä. kuka siis kiteyttää olemuksessaan juuri sen kulttuurisen ja poliittisen ja visuaalisen kultamunan jonka kaikki halauvat itselleen, lähelleen tuomaan loistetta itselleen. Eri kulttuureissa tämä vaihtelee, toisessa loistaa alasti toisessa kivitetään alasti olosta jne.
Monesti suosituiksi mielletyt ihmiset on niitä, jotka ovat kiinnostuneita muista. Eli ihmiset viihtyvät näiden karismaattisten tyyppien seurasta, koska kokevat itsensä arvokkaaksi kun tulevat nähdyksi ja kuulluksi. Tätä voi jokainen kokeilla ihmissuhteissaan, kuuntelemisella ja läsnäololla pääsee pitkälle. Sen sijaan, että on kiire kertoa omia juttujaan ja mielipiteitään kääntääkin huomion toisiin. Moni meistä ei tule arjessaan nähdyksi.
Kivoja tyyppejä herkemmin autetaan ja suositellaan eri hommiin, joten nämä saavat elämässä tarvittavaa tukea ja voi näyttää, että kaikki tulee helpolla. Sosiaaliset taidot ovat onneksi yhtä opeteltavissa kuin muutkin taidot.
Vierailija kirjoitti:
Pitkälle on kyse myös siitä kenen ANNETAAN menestyä. kuka siis kiteyttää olemuksessaan juuri sen kulttuurisen ja poliittisen ja visuaalisen kultamunan jonka kaikki halauvat itselleen, lähelleen tuomaan loistetta itselleen. Eri kulttuureissa tämä vaihtelee, toisessa loistaa alasti toisessa kivitetään alasti olosta jne.
Toisaalta, jos on kasvanut samassa kulttuuripiirissä kuin missä aikuisena "kilpailee" (työpaikoista yms.), on ehtinyt jo omaksua oman kulttuurin tavat ja pitäisi osata tuoda esiin niitä piirteitä itsessään, jotka täsmää sen kulttuuripiirin kanssa.
Jos taas tuntuu siltä, että jossain toisen alueen kulttuurissa arvostetaan juuri niitä omia piirteitä enemmän, voi sitten muuttaa sinne toiselle alueelle kilpailemaan siellä. Näin on melko moni maastamuuttaja jo tehnyt. (Suurella) osalla se on kannattanut, osalla ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkälle on kyse myös siitä kenen ANNETAAN menestyä. kuka siis kiteyttää olemuksessaan juuri sen kulttuurisen ja poliittisen ja visuaalisen kultamunan jonka kaikki halauvat itselleen, lähelleen tuomaan loistetta itselleen. Eri kulttuureissa tämä vaihtelee, toisessa loistaa alasti toisessa kivitetään alasti olosta jne.
Toisaalta, jos on kasvanut samassa kulttuuripiirissä kuin missä aikuisena "kilpailee" (työpaikoista yms.), on ehtinyt jo omaksua oman kulttuurin tavat ja pitäisi osata tuoda esiin niitä piirteitä itsessään, jotka täsmää sen kulttuuripiirin kanssa.
Jos taas tuntuu siltä, että jossain toisen alueen kulttuurissa arvostetaan juuri niitä omia piirteitä enemmän, voi sitten muuttaa sinne toiselle alueelle kilpailemaan siellä. Näin on melko moni maastamuuttaja jo tehnyt. (Suurella) osalla se on kannattanut, osalla ei.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä että Suomeen tarvittaisi minimipalkkalaki 15e tunti.
Tämä vähentäisi eriarvoisuutta monessa mielessä.
Tai sitten voisi lisätä sosialismia tuntuvasti. En tiedä kumpi on parempi.
Vierailija kirjoitti:
Monesti suosituiksi mielletyt ihmiset on niitä, jotka ovat kiinnostuneita muista. Eli ihmiset viihtyvät näiden karismaattisten tyyppien seurasta, koska kokevat itsensä arvokkaaksi kun tulevat nähdyksi ja kuulluksi. Tätä voi jokainen kokeilla ihmissuhteissaan, kuuntelemisella ja läsnäololla pääsee pitkälle. Sen sijaan, että on kiire kertoa omia juttujaan ja mielipiteitään kääntääkin huomion toisiin. Moni meistä ei tule arjessaan nähdyksi.
Kivoja tyyppejä herkemmin autetaan ja suositellaan eri hommiin, joten nämä saavat elämässä tarvittavaa tukea ja voi näyttää, että kaikki tulee helpolla. Sosiaaliset taidot ovat onneksi yhtä opeteltavissa kuin muutkin taidot.
Tämä on totta. Kadehdin vähän aina yhtä kaveriani, kun hän menestyi ja kaikki tykkäsi hänestä. Sitten aloin seurata häntä, mitä tekee eri tilanteissa. Se tuli hyvin esille, kun oli eräs ryhmähaastattelu, jossa jokaisen piti kertoa jotain itsestään, tiedättehän, niitä tilanteita kun paritetaan ihmisiä muka tiimiytymään. Kun pari kysyi häneltä: mitä teet vapaa-ajallasi, hän vastasi: tykkään lukea - mikä on sinun lempikirjasi? Ei nyt ihan näin, en muista, mitä se oli, mutta siis esimerkkinä. Loppuajan vastapari jaaritteli itsestään ja palautteessa sanoi, että olipas syvällinen ja hieno keskustelutuokio:-)
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta tuli mieleen yksi mun koulukaveri. Hänen lähtökohtansa oli hyvät ja huonot eli ensin oli tosi hyvä perhe, mutta kun isänsä kuoli niin sitten kaikki menikin ihan pyllylleen. Lukiossa lintsasi ja muuta, olin aika varma, että menee moista alamäkeä koko elämä, säälinkin vähän.
Nähtiin sitten pitkän ajan päästä samassa työpaikassa ja mitäs olikaan tapahtunut, hän oli johtopaikoilla, oli tosi hyvän miehen kanssa naimisissa, elämä meni kaikin puolin hyvin. Tutustuttiin paremmin kuin kouluaikoina ja voin vain sanoa, että hänestä vaan loistaa jonkinlainen käsittämätön karisma. Joku valo. Just niin että kaikki halusi tehdä hänen kanssa töitä, kilpailtiin, kuka saa hänet projektiin.
Mutta syy miksi hän nousi mieleen, niin kerran mentiin työporukalla vitsiksi semmoiseen selvännäkötilaisuuteen, siellä joku meedio kertoi ihmisille asioita heistä. En uskonut enkä usko vieläkään näihin, siellä tuli näitä tusinajuttuja. Mutta sitten kesken kaiken sen meedion katse ihan kuin lasittui ja hän katsoi tätä mun kaveria ja sanoi: sä kävelet kuin sateenkaarella, isolla ja leveällä, sulla on ympärillä todella isot ja vahvat tukijoukot.
Se oli tosi creepyä vaikka me kaikki tietysti, hän eniten, naurettiin koko jutulle ja pitkään vitsailtiin sillä. Mutta se, mitä olen elämästään kuullut ja tiedän, saa mut aina välillä ajattelemaan sitä juttua ja niitä sanoja. Että entäs, jos sellaisia ihmisiä nyt vaan on?
Huh. Mä taas uskon kaikkeen, mitä ihminen ei näe, niin voin uskoa tähänkin. Ihmeellinen ajatus, mutta tarkoittaako tämä, että sille sitten ei voi mitään, jos näitä tukijoukkoja ei ole?
Kuuntele Miljoonasade: Voipallo
Mikäköhän sitten et onnistu? Kehittää voit tiettyjä taitoja, muista se.