Lue keskustelun säännöt.
Tiettekö ne tyypit jotka vaan onnistuu?
11.12.2019 |
Mulla yks hyvä kaveri joka vaan onnistuu kaikess mitä tekee. Se on ihana tyyppi ja ansaitsee varmasti kaiken mutta nyt tuntuu ekaa kertaa tosi tylsältä. Itse kun yrittää ja yrittää ja luulee onnistuneensa kerrankin mutta se toinen voittaa joka kerta.
En nyt voi kertoa tarkemmin mistä kyse mutta eilen oli taas sellainen tilanne että olin todella onnellinen kun pääsin valituksi yhteen juttuun ja tein kaiken että onnistuisin parhaiten. Ei se riittänyt. Tämä kaveri päihitti jälleen. Harmittaa kun on tehnyt tosi paljon jonkun asian eteen ja toinen vaan käytännössä ilmestyy paikalle ja voittaa. Eihän se sen syy ole tietenkään mutta harmittaa.
Kommentit (105)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ketjussa tuntuu unohtuvan hyvin olennainen asia. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
Minun elämääni voi pitää ulkoapäin onnistuneena, jos minut tapaisi nyt. On kaunis koti, komea mies, vakituinen työpaikka ja työni on noteerattu valtakunnallisissa uutisissa asti. Olen tehnyt paljon töitä päästäkseni työelämässä siihen asemaan, missä olen. Olen usein työskennellyt myös vapaa-ajalla tehden ylimääräisiä töitä sekä käyttäen aikaa verkostoitumiseen. Pärjätäkseni työelämässä olen joutunut myös luopumaan asioista. En ole ehtinyt näkemään ystäviäni ja sukulaisiani läheskään niin paljon kuin haluaisin. En ehdi harrastamaan tavoitteellisesti mitään ja koti on usein sotkuinen. Harva sitä tietää, koska en ehdi kutsumaan vieraita kotiini usein.
Elämäni ei muutenkaan ole täydellistä. Olen aikoinaan eronnut, mutta harva tietää, kuinka kipeä avioero ja entisen miehen uskottomuus minulle oli. Moni luulee nykyisen mieheni olevan ensimmäinen aviomieheni. Miehen kanssa menee hyvin, mutta meillä molemmilla on perussairauksia, jotka vievät välillä sängyn pohjalle. Tällöin edes arkiaskareet eivät onnistu.. Olen elänyt vuosia kovien kipujen kanssa ja sen takia joutunut luopumaan monista harrastuksista enkä aina jaksa töissäkään. Tulevaisuudesta ei voi tietää, paheneeko tilanteeni, vaikka nyt on rauhallisempaa. En kuitenkaan ääneen viitsi puhua sairaudestani, ettei se heikentäisi asemiani työmarkkinoilla.
Saatan siis vaikuttaa Hannu Hanhelta, jolla pyyhkii hyvin. Elämäni on kuitenkin päällimmäisten asioiden takana tavallista iloineen ja suruineen. Yritän tällä sanoa sitä, että täydelliseltä vaikuttavan elämän takana on usein paljon muutakin. Kukaan ulkopuolinen ei voi koskaan tietää, millaista arki neljän seinän sisällä on. Samoin moni on myös voinut tehdä todella paljon muille näkymätöntä työtä päästäkseen siihen pisteeseen, jossa elämässä on.
Mistä voit päätellä jonkun elämän olevan kaikin puolin onnistunutta? Näetkö toisen elämän 24/7?
Vierailija kirjoitti:
Luin kaikki viestit, kiitos niistä. Kävin sateessa kävelemässä mutta ei satanut. Epäonneako? Jos minun kaveri olisi halunnu lähteä sateeseen niin varmasti ois satanut kaatamalla. Hah no ei kai. Mutta nyt vähän parempi olo mutta kyllä se eilinen tulee kaivelemaan pitkään. Pitää saada joku onnistuminen niin kai se siitä sitten. p
Ehä et ap enää tule tähän ketjuun, mutta jos tulet: olisitko sinä siis tuntenut onnistumisen tunnetta, jos ulkona olisikin ollut se toivomasi sade? Eihän se sade olisi mitenkään ollut sinun omaa ansiotasi!
Samalla tavalla satamattomuus ei ollut merkki omasta epäonnistumisestasi, vaan pelkästä hiukan huonosta tuurista. Nimenomaan vain hiukan. Tosi huonoa tuuria olisi ollut, jos olisit kävelylläsi liukastunut koiranjätökseen, venäyttänyt selkäsi ja lyönyt pääsi asfalttiin.
Sinun omaksi onnistumiseksi taas voi laskea vaikka sen, että lähdit huonon päivän päätteeksi kuitenkin kävelylle. Sinä sait sen aikaan, sinä onnistuit siinä.
Whaaaat..? Oot samaa mieltä mun kanssa? Milloin minä sanoin mitään minimipalkasta tai ylipäätään työpolitiikasta?