Miksi jotkut ihmiset soittavat puhelimella toistamiseen, mutta eivät laita viestiä
jos heille ei vastata? Nykyteknologia mahdollistaisi sujuvan viestin välittämisen. Usein on hyvä syy, miksi ei voi vastara. Itse tulkitsen, että asia ei ole ollut tärkeä, jos ei ole tullut viestiä perään. En soita takaisin
Kommentit (307)
Tärkeässä asiassa soitetaan eikä viestitellä.
Meillä on yritys ja välillä on ollut työharjoittelijoita ja jos heidän ensikontakti meihin päin on tekstiviesti niin emme huomioi sitä millään tavalla.
Oikeissa ja tärkeissä asioissa otetaan yhteyttä ensin soittamalla.
Mä laitan lapselle viestin, että vastaa. Nykyteknologia mahdollistaa senkin. Siihen pari ukaasia päälle, niin vastaahan se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kyllä saanut rekrytoijilta soittopyyntöjä. Useimmat tajunnevat sen, että kesken työpäivää ei voi milloin vain vastata, eikä iltaisinkaan.
Pikkufirmoissa on vara odotella, koska hakija viitsii ilmoitella itsestään. Kun hakijoita on satoja, aina löytyy sellainen, jota kiinnostaa vastata puhelimeen. Jos hakee töitä, kannattaa siis olla mahdollisimman usein puhelimella tavoitettavissa. Toki aina ei kukaan voi olla.
Pikkufirmoissa jos missä ymmäretään, että puhelimeen ei voi työaikana vastata, varsinkin jos tekee asiakaspalvelua. Potkut rekrytoinnista sellaiselle, joka ei ymmärrä, että aika monessa ammatissa ei puhelimeen voi vastata kuin tauoilla. Tai jos on opiskelija, pitääkö oppitunnilta juosta käytävälle ja häiritä opetusta? Tai jos on tentti, eihän siellä saa puhelimeen vastata! Epäpätevä tyyppi, täysin kykenemätön loogiseen ajatteluun. Kuka moisen tomppelin on palkannut, kun monta hyvää hakijaa jää saavuttamatta, kun ei ymmäretä, että puhelimen ääressä voi olla todella vain harvoissa ammateissa. Hyvä esimerkki siitä - taas kerran - että rekryyn palkataan tomppeleita. Eikä pikkufirmoissa nimenomaan ole aikaa soitella, vaan laitetaan sähköpostia, mikä on nopein ja käytännöllisin tapa. Terveisin pienen firman assistentti, joka hoitaa vähän kaikkea.
Itse taas henkilökohtaisesti ihmettelen ihmisiä, jotka rimputtaa ja rimputtaa kerta toisensa jälkeen, vaikka toinen ei vastaa. Sitten loukkaannutaan verisesti, jos se ei heti soita takaisin.
On tilanteita, jolloin puhelin ei voi olla äänet päällä, ainakin itselläni ja en voi puhua puhelimessa kavereiden kanssa
-töissä. Koko päivän. Meillä ei voi olla töissä puhelimessä äänet päällä.
-kun asioin kaupassa (kassalla en todellakaan vastaa puhelimeen) ja eri virastoissa
-auton ratissa en vastaa puhelimeen
-nukkuessa
-kun on esim vieraita ja syödään ja kahvitellaan. En ala rupattelemaan kenenkään kanssa silloin puhelimessa, kun on vieraita tai olen kylässä
Kun tulen esim. töistä kotiin, niin jos ei ole viestiä, että asia oli tärkeä, en ala heti ovesta sisään tullessa soittelemaan. Ensin hoidan lapset ja teen ruoan ja vietän heidän kanssaan aikaa ja laittelen seuraavan päivän päiväkotivaatteet valmiiksi ja puuhaan muuta. En ovesta sisään astuessa soita heti takaisin ja kuuntele tuntia, kuinka toisesta oli vain kiva lörpötellä, kun ei ole kuullut minusta pitkään aikaan.
Voin soittaa sitten illalla ja kysyä, mitä oli asiaa. Jos ei ollut mitään, sanon, että soitellaan paremmalla ajalla, olen menossa nukkumaan, kun aamulla 05.30 herätys.
Eli takaisin soitan vain heti niihin puheluihin, joiden jälkeen on tullut viesti, että soita, kun ehdit, tärkeää asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeässä asiassa soitetaan eikä viestitellä.
Meillä on yritys ja välillä on ollut työharjoittelijoita ja jos heidän ensikontakti meihin päin on tekstiviesti niin emme huomioi sitä millään tavalla.
Oikeissa ja tärkeissä asioissa otetaan yhteyttä ensin soittamalla.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeässä asiassa soitetaan eikä viestitellä.
Meillä on yritys ja välillä on ollut työharjoittelijoita ja jos heidän ensikontakti meihin päin on tekstiviesti niin emme huomioi sitä millään tavalla.
Oikeissa ja tärkeissä asioissa otetaan yhteyttä ensin soittamalla.Miksi?
- meistä se kertoo epäsosiaalisuudesta ja aloitekyvyttömyydestä jos ei voi/ osaa soittaa puhelimella, esitellä itseään ja kysyä työharjoittelupaikkaa.
Nämä tekstarityypit on tahtoo poikkeuksetta olla niitä tuppisuuna ja tumput ojossa seisovia joille tärkeintä on työharjoittelun läpivieminen eikä uusien asioiden oppiminen.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeässä asiassa soitetaan eikä viestitellä.
Meillä on yritys ja välillä on ollut työharjoittelijoita ja jos heidän ensikontakti meihin päin on tekstiviesti niin emme huomioi sitä millään tavalla.
Oikeissa ja tärkeissä asioissa otetaan yhteyttä ensin soittamalla.
Ok kiva, tämä ei ollut ketjun pointti.
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää nykynuorten ajatusmaailmaa. Puhelin on liimattuna käteen lähes 24/7, mutta siihen ei osata vastata ilman, että kerrotaan viestillä, että nyt pitäisi vastata. Hämmentävää.
Vaikka puhelin olisi kädessä, niin ei se sitä tarkoita että välttämättä haluaa olla saatavilla.
Lankapuhelinaikoihinkin jätettiin vastaajaan viesti kun oli oikeaa asiaa ja kunnioitettiin sitä että ihmisten ei täydy olla langan päässä 24/7.
Eikö tässäkin asiassa järjen käyttö ole sallittua? Ei pidä liiaksi kangistua omiin tapoihinsa.
Jos puhelu on tullut tuntemaltani ihmiseltä, jonka numero on puhelimessa, soitan tietysti takaisin heti kun ehdin.
Jos on vieras numero, silloin oletan, että tärkeällä asialla oleva ottaa tavalla tai toisella yhteyttä uudestaan. Tosin silloinkin yritän esim. Fonectalla selvittää, kuka soitti.
Ehkäpä he eivät halua jättää viestiä? Nykykännyköissä kun on monesti semmoinen jännä ominaisuus, että tavoiteltu henkilö näkee numeron (ellei sitä ole soittajan kännykässä estetty), mistä on tavoiteltu, ja hän voi soittaa takaisin. Minä inhoan vastaajia, itselläni se ei ole käytössä enkä ikinä jätä viestiä.
Tietysti tosi tosi tärkeissä ja henkilökohtaisissa asioissa puhelu on parempi. Mutta yleensä asiat eivät ole ihan niin tärkeitä, etteikö sitä voisi laittaa viestinä. Viestin voi lukea ja vastata pikaisesti lyhyessä ajassa, kun tulee sellainen sopiva väli. Vilkaisen puhelinta usein vaikka se olisi äänettömälläkin. Puheluun pitää varata enemmän aikaa ja rauhallisempi hetki. Sitä ei ehkä tule koko päivänä ja lopulta se puhelun soittaminen saattaa unohtua kokonaan.
Rupattelu ja kuulumisten vaihto on sitten ihan eri asia. Silloin on kiva kuulla myös ääni.
Lankapuhelimen aikaan jätettiin vastaajaan viesti, mikäli asia oli ollut tärkeä. Nykyään sen korvaa tekstiviesti. Muuten ei voi tietää, onko joku vain huvikseen soitellut. Sarjarimputtajat eivät ilmeisesti hyväksy sitä, että heille ei haluta vastata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kyllä saanut rekrytoijilta soittopyyntöjä. Useimmat tajunnevat sen, että kesken työpäivää ei voi milloin vain vastata, eikä iltaisinkaan.
Pikkufirmoissa on vara odotella, koska hakija viitsii ilmoitella itsestään. Kun hakijoita on satoja, aina löytyy sellainen, jota kiinnostaa vastata puhelimeen. Jos hakee töitä, kannattaa siis olla mahdollisimman usein puhelimella tavoitettavissa. Toki aina ei kukaan voi olla.
Pikkufirmoissa jos missä ymmäretään, että puhelimeen ei voi työaikana vastata, varsinkin jos tekee asiakaspalvelua. Potkut rekrytoinnista sellaiselle, joka ei ymmärrä, että aika monessa ammatissa ei puhelimeen voi vastata kuin tauoilla. Tai jos on opiskelija, pitääkö oppitunnilta juosta käytävälle ja häiritä opetusta? Tai jos on tentti, eihän siellä saa puhelimeen vastata! Epäpätevä tyyppi, täysin kykenemätön loogiseen ajatteluun. Kuka moisen tomppelin on palkannut, kun monta hyvää hakijaa jää saavuttamatta, kun ei ymmäretä, että puhelimen ääressä voi olla todella vain harvoissa ammateissa. Hyvä esimerkki siitä - taas kerran - että rekryyn palkataan tomppeleita. Eikä pikkufirmoissa nimenomaan ole aikaa soitella, vaan laitetaan sähköpostia, mikä on nopein ja käytännöllisin tapa. Terveisin pienen firman assistentti, joka hoitaa vähän kaikkea.
Tämä ymmärretään isommissakin firmoissa. Rekrytoija on todella vanhanaikainen ja muita kunnioittamaton, jos menettelytapana on pelkkä puhelinsoitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kyllä saanut rekrytoijilta soittopyyntöjä. Useimmat tajunnevat sen, että kesken työpäivää ei voi milloin vain vastata, eikä iltaisinkaan.
Pikkufirmoissa on vara odotella, koska hakija viitsii ilmoitella itsestään. Kun hakijoita on satoja, aina löytyy sellainen, jota kiinnostaa vastata puhelimeen. Jos hakee töitä, kannattaa siis olla mahdollisimman usein puhelimella tavoitettavissa. Toki aina ei kukaan voi olla.
Pikkufirmoissa jos missä ymmäretään, että puhelimeen ei voi työaikana vastata, varsinkin jos tekee asiakaspalvelua. Potkut rekrytoinnista sellaiselle, joka ei ymmärrä, että aika monessa ammatissa ei puhelimeen voi vastata kuin tauoilla. Tai jos on opiskelija, pitääkö oppitunnilta juosta käytävälle ja häiritä opetusta? Tai jos on tentti, eihän siellä saa puhelimeen vastata! Epäpätevä tyyppi, täysin kykenemätön loogiseen ajatteluun. Kuka moisen tomppelin on palkannut, kun monta hyvää hakijaa jää saavuttamatta, kun ei ymmäretä, että puhelimen ääressä voi olla todella vain harvoissa ammateissa. Hyvä esimerkki siitä - taas kerran - että rekryyn palkataan tomppeleita. Eikä pikkufirmoissa nimenomaan ole aikaa soitella, vaan laitetaan sähköpostia, mikä on nopein ja käytännöllisin tapa. Terveisin pienen firman assistentti, joka hoitaa vähän kaikkea.
Tämä ymmärretään isommissakin firmoissa. Rekrytoija on todella vanhanaikainen ja muita kunnioittamaton, jos menettelytapana on pelkkä puhelinsoitto.
Toinen näkökulma: kuinka moni työnantaja katsoo hyvällä sitä, että työntekijä puhuu työnhakupuheluita ajalla, jolta saa palkkaa...
Tällein introverttinä en todellakaan tykkää vastata puhelimeen. Joskus ylitän itseni ja vastaan mutta yleensä en. Onneksi suurin osa tutuistani laittaa viestejä. Kaksi tuttua mammaa soittaa aina. Ja kun en vastaa niin saattavat soittaa uudestaan tai sitten asia jää siihen. En soita takaisin mutta saatan laittaa viestin jälkeenpäin "en huomannutkaan kun soitit, oliko vielä kotain asiaa?" jonka luulisi olevan ilmiselvä viesti siitä että älä soita vaan laita viesti. Mutta ei.
Mulla on vaikea puhelinahdistus, en halua vastata mihinkään puheluihin, enkä kestä yhtään jutustelua puhelimessa. Olen yrittänyt kertoa siitä kaikille mahdollisimman selvästi, mutta jotkut eivät suostu uskomaan, koska kyllähän puhelimessa jutustelu kuuluu elämään!?! Niinpä kännykkäni on aina äänettömällä. Vastaan viesteihin kun ne huomaan, mutta jotkut kuvittelevat että se on merkki että nyt olisi tilaisuus soittaa mulle... Viesteillä keskustellaan mitä ovat valmiita keskustelemaan niin, jos se ei riitä niin sitten sovitaan että nähdään. Ne jotka eivät kykene hyväksymään sitä että puhelimessa puhuminen on mulle hirveää, varmaan kokevat itsensä jatkuvasti feidatuiksi. No, mä koen että he ovat välinpitämättömiä ja hyökkääviä kun eivät anna tilaa olla millainen olen pelkoineni. Jotenkin ne ihmiset sitten katoavat elämästä, hyvä niin varmaan sitten.
Vierailija kirjoitti:
Minä käytän viestejä vain ei-tärkeiden asioiden kanssa. Kun on oikeasti tärkeää asiaa, soitan. Ja teen niin niin monta kertaa, että minulle vastataan. Jos ei useasta peräkkäisestä puhelusta tajua ilman viestiä, että toisella on tärkeää asiaa, on kyllä ymmärryksessä pahoja puutteita.
Tuhlaat omaakin aikaasi, yhden soiton jälkeen viesti "tärkeää asiaa, soittele(tko)", ja that's it.
Miksi jotkut ihmiset laittavat viestiä, eivätkä soita toistamiseen?
Jos minulle tulee tekstiviestinä kaverilta joku kysymys, niin soitan hänelle vastauksen. Monesti asiasta tulee pitkä viestittelyketju, kun pallotellaan asian eri kohtia, mitkä pitää sopia. Nopeammin asia hoituu soittamalla.
Näin juuri. Olen saanut poliisiltakin vastaavan viestin, kun olivat yrittäneet tavoittaa minua työpäivän aikana (liittyi tekemääni rikosilmoitukseen). Sujuvaa ja tyylikästä.
Ap