Miksi jotkut ihmiset soittavat puhelimella toistamiseen, mutta eivät laita viestiä

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei rekrytoijana ole mielenkiintoa tai edes aikaa naputella soittopyyntöviestejä. Soitan kerran tai pari. Jos vastausta ei kuulu, siirryn seuraavaan hakijaan. 

No oletpas erikoinen (ja ammattitaidoton) rekrytoija. Kyllä minulle vaan on jätetty puhelinvastaajaan viesti vastaavissa tilanteissa. Helpompi tajuta nopeasti ilman Googlea tai Finderia onko kyseessä "liian sitkeä puhelinmyyjä osa 2200" vai onko jollakin tärkeää asiaa. Toisekseen ei mulla ainakaan ole puhelimen äänet päällä 24/7, eikä edes saa olla tietyissä tilanteissa. Vielä koskaan ei ole rekrytointi ollut niin kiireinen, että puhelimeen olisi pakko vastata välittömästi, eikä olisi ehtinyt soittaa takaisin esim samana päivänä tai seuraavana arkipäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko siis saada erikseen viestin, jossa toinen pyytää sinua soittamaan takaisin kun hänellä olisi tärkeää asiaa ennen kuin uskot, että hänellä on sinulle asiaa?

Haluan, koska haluan minimoida puhelujen määrän ja kaikkien ihmisten kanssa en halua puhua lainkaan, ellei asia ole hyvin tärkeä. Jotkut ovat todella raskaita puhelinpersoonia.

Ap

Ystävä hyvä, puhelun voi lopettaa milloin tahansa, jos ei halua puhua. Ei puhelimeen vastaaminen velvoita yhtään mihinkään. 

Pitäisin töykeänä sanoa toiselle suoraan, että ei kiinnosta, heippa.

Ei kukaan käske olemaan töykeä. Aina voi valita myös kohteliaan sanamuodon. "Nyt en ehdi jutella enempää. Palaillaan joskus toiste" on ihan toimiva ja kohtelias tapa lopettaa ei toivotut puhelut. Tai keksi vaikka joku tekosyy "Pitää mennä että ehdin bussiin" tms. 

Et ole yrittänyt lopettaa puhelua mummoni kanssa. Se ei nimittäin riitä, että monta kertaa sanoo, että pitää mennä. Mummolla on aina joku "ja vielä sitä piti kysyä että...". En ole kokeillut lyödä luuria korvaan, koska varmasti pahoittaisi mielensä ja sitten valittaisi koko kylälle kuinka koppava se lapsenlapsi nykyään on. Huoh. :(

Lyö vain luuri korvaan, jos puhe ei mene perille. Se on sitten aivan sama, mitä hän ehkä juoruaa muille ihmisille. Sinä tiedät kuitenkin paremmin, että mummo on vain liian höperö ymmärtämään puhetta jne.

Lopeta kynnysmattoilu ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Minä käytän viestejä vain ei-tärkeiden asioiden kanssa. Kun on oikeasti tärkeää asiaa, soitan. Ja teen niin niin monta kertaa, että minulle vastataan. Jos ei useasta peräkkäisestä puhelusta tajua ilman viestiä, että toisella on tärkeää asiaa, on kyllä ymmärryksessä pahoja puutteita. 

Tärkeät asiat nimenomaan tekstarilla tai sähköpostilla,että jää mustaa valkoisella asiasta. Kavereiden kanssa lörpöttelyt sitten puhelimella.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä nämä "olin paikassa, jossa en voi puhua"-tyypit kuitenkin soittavat takaisin välittömästi, jos heille laittaa viestin, että soita kun voit. Kummasti se tilanne muuttuu viestin jälkeen puhumiselle sopivaksi. Mistäköhän tämä johtuu?

No vaikka esim. siitä että työskentelee avokonttorissa. Itse työskentelen sellaisessa. Kahden minuutin viive syntyy, kun siirryn puhelinkoppiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko siis saada erikseen viestin, jossa toinen pyytää sinua soittamaan takaisin kun hänellä olisi tärkeää asiaa ennen kuin uskot, että hänellä on sinulle asiaa?

Haluan, koska haluan minimoida puhelujen määrän ja kaikkien ihmisten kanssa en halua puhua lainkaan, ellei asia ole hyvin tärkeä. Jotkut ovat todella raskaita puhelinpersoonia.

Ap

Ystävä hyvä, puhelun voi lopettaa milloin tahansa, jos ei halua puhua. Ei puhelimeen vastaaminen velvoita yhtään mihinkään. 

Lol. Niinhän sitä luulisi. Oma isäni on todellakin raskas puhelinpersoona, josta ei pääse sitten eroon kulumallakaan, jos on erehtynyt esimerkiksi työpäivän aikana vastaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä nämä "olin paikassa, jossa en voi puhua"-tyypit kuitenkin soittavat takaisin välittömästi, jos heille laittaa viestin, että soita kun voit. Kummasti se tilanne muuttuu viestin jälkeen puhumiselle sopivaksi. Mistäköhän tämä johtuu?

Olisiko vaikka niin, että ei ensisijaisesti halua/jouda puhumaan puhelimessa, kun ei tiedä että onko sillä soittajalla oikeasti tärkeää asiaa. Jos tulee viesti, niin tietää että nyt on ilmeisesti kiireistä asiaa ja tietenki silloin joustaa tilanteessa kuin tilanteessa.

Totuus kun on se, että joskus ihmiset soittavat ihan ns. turhan päitenkin, ja monia ihmisiä ahdistaa puhelimessa jutteleminen, joten viestillä asiat hoituu vaan helpommin.

Joku sanoi, että jos soittaa monta kertaa niin pitäis tajuta että asia on tärkeä. No ei todellakaan aina ole! Jos soitat monta kertaa eikä toinen vastaa pitäisi itse tajuta että ehkä soittelet turhaan.

Isäni soitti kerran työpäivän aikana 1-2 tunnissa 15(!) kertaa. Soitin toki takaisin välittömästi kun huomasin, ja kysyin mikä on hätänä. Mikään ei ollut. Jotkut ei vaan osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko siis saada erikseen viestin, jossa toinen pyytää sinua soittamaan takaisin kun hänellä olisi tärkeää asiaa ennen kuin uskot, että hänellä on sinulle asiaa?

Haluan, koska haluan minimoida puhelujen määrän ja kaikkien ihmisten kanssa en halua puhua lainkaan, ellei asia ole hyvin tärkeä. Jotkut ovat todella raskaita puhelinpersoonia.

Ap

Ystävä hyvä, puhelun voi lopettaa milloin tahansa, jos ei halua puhua. Ei puhelimeen vastaaminen velvoita yhtään mihinkään. 

Pitäisin töykeänä sanoa toiselle suoraan, että ei kiinnosta, heippa.

Ei kukaan käske olemaan töykeä. Aina voi valita myös kohteliaan sanamuodon. "Nyt en ehdi jutella enempää. Palaillaan joskus toiste" on ihan toimiva ja kohtelias tapa lopettaa ei toivotut puhelut. Tai keksi vaikka joku tekosyy "Pitää mennä että ehdin bussiin" tms. 

Et ole yrittänyt lopettaa puhelua mummoni kanssa. Se ei nimittäin riitä, että monta kertaa sanoo, että pitää mennä. Mummolla on aina joku "ja vielä sitä piti kysyä että...". En ole kokeillut lyödä luuria korvaan, koska varmasti pahoittaisi mielensä ja sitten valittaisi koko kylälle kuinka koppava se lapsenlapsi nykyään on. Huoh. :(

Lyö vain luuri korvaan, jos puhe ei mene perille. Se on sitten aivan sama, mitä hän ehkä juoruaa muille ihmisille. Sinä tiedät kuitenkin paremmin, että mummo on vain liian höperö ymmärtämään puhetta jne.

Lopeta kynnysmattoilu ajoissa.

Näitä asioita on kiva sitten melko pian tulevissa hautajaisissa muistella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On surullista, että puhelut tuntuvat monelle (nuorelle) ihmiselle nykyisin olevan kuin saatanasta. Ennen puhelut ystäviltä ja tutuilta oli iloinen ja kiva asia elämässä.

Ei minulla ole mitään tekstareita ja pikaviestejä tai ryhmäviestejä vastaankaan, mutta ihmisillä on kai nykyään aikaa hoitaa asiat tehottomasti. Niin moni sanoo, että puhelimessa puhuminen ahdistaa. Minusta tuo ei ole normaalia ja tervettä, ja on aika säälittävää aikuiselta. Ethän silloin pysty edes kunnolla toimimaan monessa työpaikassakaan.

Erityisesti työpaikalla olisi paikallaan käyttää muita viestimiä, kuten esimerkiksi sähköposti. Sähköposti ei keskeytä töitä, kuten puhelu ja lisäksi siitä jää todiste, mistä on sovittu. On aika vaikea jälkikäteen todistaa jollekin, että joku asia tehtiin juuri näin, koska hän itse sen halusi niin tehtävän, jos se perustuu pelkkään puhelinsoittoon.

Et selvästikään ole koskaan yrittänyt saada jotain tärkeää asiaa eteenpäin kiireisen ja tärkeän ihmisen kanssa, joka ei ehdi lukea ja hoitaa kaikkia sähköpostejaan, ainakaan kovin nopeasti. Ainakin keskieurooppalaisten kanssa homma on mennyt minulla niin, että emailiin ei reagoida, mutta puhelimella (tai nykyisin usein skypellä) soittamalla on vastattu iloisesti tai soitettu takaisin kun voidaan ja asiat on hetkessä puhuttu halki ja vaihdettu samalla vähän kuulumisia. Sosiaalisen kanssakäymisen arvostus on sielä vielä olemassa.

Oikeasti kiireiset, tärkeät ja tehokkaat ihmiset ei kerkeä mitään pitkiä tekstichattailuja naputella työasioissa, heille soitto on helpotus, koska siinä asian voi keskustella heti ja samalla myös antaa tiedoksi tarpeellisia asioita. Silloin kun puhelin keksittiin, tätä pidettiin suurena etuna kirjeisiin verrattuna. Tehokkaat ihmiset osaa myös tehdä muistiinpanoja puhelimessa ollessaan ja laittaa sovitut asiat emaililla puhelun perään.

On myös vähän vajaata, jos ei osaa ohjata puheluitaan vastaajaan kun haluaa olla rauhassa. Tämä on aika hyvä ketju siinä mielessä, että jos joskus rekrytoin nuoria, niin täytyy varmistaa että he käyttää puhelinta luontevasti, eikä pelkää sitä. Siksiköhän sukulaispoikani ei saa töitä, jos eivät uskalla soittaa tai vastaa puhelimeen, rupesin tässä ihan miettimään.

Kesällä oltiin syömässä Mäkkärissä perheen kesken. Isä (72 v) soitti aterian aikana kolme (!!!) kertaa. En vastannut, koska tiesin, ettei mene kauaa syömisessä, ja mun isä ei ymmärrä sanoja en voi nyt puhua, vaan se monologi alkaa samantien, voit tai et. Saatuani hampparin syötyä soitin takaisin, koska ajattelin, että nyt hänellä voi oikeasti olla joku hätä. Tulos: ”Ei mulla ollut mitään asiaa”. Niin. Aivan.

188 jatkaa... näköjään täällä on muitakin kenelle tämä isätyyppi on tuttu 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on aika itsekeskeistä ajatella, että toisen kuulumiset eivät ole tärkeä asia. Ne voivat olla hänelle hyvinkin tärkeä asia. Esimerkiksi mummoni soittaa minulle ihan "vain" kertoakseen kuinka kävi kaupassa ja keitä näki siellä jne. Ne ovat hänelle tärkeitä asioita ja minusta olisi todella tylyä olla vastaamatta mummolle vain siksi, että minun maailmassani kaupassakäynti ei ole puhelinsoiton väärti. Yritän muutenkin ajatella asioita laajemmin kuin vain omasta navasta käsin. 

Vastaat siis ihan kaikille aina. Minä en ehdi aina enkä halua aina. Joidenkin kanssa en koskaan.

Ap

Miksi roikutat tuollaisia ihmisiä tuttavapiirissäsi, joiden kanssa et halua olla tekemisissä?

En roikuta enkä myöskään harrasta dramaattisia välienkatkomisia. Voin vastata viestiin, mutta en käytä aikaani vastenmieliseen puheluun.

Ap

Aloitukseni aihe ei ollut puhelut vastaan viestit, johon keskustelu on nyt kääntynyt.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei rekrytoijana ole mielenkiintoa tai edes aikaa naputella soittopyyntöviestejä. Soitan kerran tai pari. Jos vastausta ei kuulu, siirryn seuraavaan hakijaan. 

Joten teille voi hakea vain, jos on ennestään töissä paikassa, jossa on mahdollisuus vastata puhelimeen koska vain? Esim työtehtävissä moni ei tosiaan voi koska vain vastata, joten onpa kovin kiva, jos tuo yhteen soittoon vastaaminen on ainoa mahdollisuus edetä rekryprosessissa!

Muttakun ei kukaan nuori käytä sitä puhelinta enää kuten ihmiset ennen. Taitaa jäädä rekrytoimatta nuori työntekijä sulla sitten

Vierailija kirjoitti:

Muttakun ei kukaan nuori käytä sitä puhelinta enää kuten ihmiset ennen. Taitaa jäädä rekrytoimatta nuori työntekijä sulla sitten

Niin se toden totta jääkin, jos työssä pitää sitä puhelinta osata käyttää. Kas kun kaikki maailman ihmiset ei ole tekstailijoita.

Ainakin jenkeissä se menee niin, että jos työnhakija ei vastaa puhelimeen, vaikka keskellä yötä, baarissa tai vessassa tai mitä vaan, niin voi yleensä unohtaa paikan. Tämä siis vähänkin paremmissa töissä. Jos olet kiinnostunut, niin vastaat. Isot pomot ei jättele soittopyyntöjä.

Minä arvostan jos viestiä laitetaan jos en pysty puheluun vastaamaan. Tiedän varata sille puhelulle aikaa kun on viesti muistuttamassa. Vastaamattomat puhelut häviää näytöltä ja myös muististani.

Nuorempana halusin että tärkeät ja ei tärkeät asiat laitetaan viestillä koska minulla on ongelmia puhua puhelimessa, mikä lie fobia (on helpottunut mutta kartan jos mahdollista).

Yksi kaveri viis veisas ongelmastani, saattoi keskellä yötä soittaa monta kertaa ihan vain seuran takia(ei välittänyt herättääkö ihmisiä kesken unien!) niin jätin puhelimen vuosikausiksi äänettömälle ja tämä kaveri sai minut vain viestillä kiinni koska ärsytti sen puheripulit ja ajantajun puute.

Aina soitan takaisin jos huomaan että vastaamaton puhelu. Erikoisinpia ovat ihmiset jotka eivät vastaa puhelimeen ja lähettävät heti viestin "Soititko?" ..mitä vi**ua? Mitä luulet?

Vierailija kirjoitti:

Ainakin jenkeissä se menee niin, että jos työnhakija ei vastaa puhelimeen, vaikka keskellä yötä, baarissa tai vessassa tai mitä vaan, niin voi yleensä unohtaa paikan. Tämä siis vähänkin paremmissa töissä. Jos olet kiinnostunut, niin vastaat. Isot pomot ei jättele soittopyyntöjä.

Isot pomot siis arvostavat enemmän toimettomia kuin toimeliaita työnhakijoita? 

Vierailija kirjoitti:

Ai niin unohtuikin että kesällä olin yksinäni yhdessä tapahtumassa jossa mun reppu varastettiin ja kännykkä, avaimet, auton avaimet siis siinä samalla. No infokopista kun sain puhelimen käyttööni ja selvitettyä parin kaverin numeron että voisi soittaa apua niin arvatkaa vaan kuinka moni vastasi?

Lopulta kun tarpeeksi pommitin tunnin ajan, sain toisen kiinni. Ei joutanut apuun, mutta antoi kuitenkin parin muun kaverin numeron jolle voi soittaa. Ja taas sama juttu. Kukaan ei vastaa.

Ärsyttävää kun itse vastaan aina puhelimeen ja olen nämäkin kaverit pelastanut vaikka kuinka monesta pinteestä, niin itse kun tarvisi apua niin kukaan ei ehdi auttamaan. Ja nämä tietää että en soita turhan takia vaan kun jos on tärkeää asiaa. Ehkä ne ajattelee että pärjään kuitenkin.

No pärjäsinhän minä. Löysin reppuni ojasta tapahtuma-alueen ulkopuolelta jossa onneksi avaimet ja auton avaimet tallella ja jäljitin lopulta puhelimeni Find my phone-sovelluksen avulla ja hain sen pois. 12 tunnin seikkailun ja tarpomisen jälkeen mutavellissä sain kuin sainkin kaikki omaisuuteni takaisin.

Mutta: VASTATKAA PUHELIMEEN kun teille soitetaan!

Mikset siis lähettänyt viestiä sillä lainapuhelimella?