Miksi jotkut ihmiset soittavat puhelimella toistamiseen, mutta eivät laita viestiä

Joitain asioita ei voi keskustella loppuun saakka viesteillä niin helposti, jos asian seuraava kysymys, ja sitä seuraava, riippuu siitä mitä toinen on ensin vastannut.

Jotkut ei edes vastaa viesteihin selkeästi mitään.

Juttelemalla kuulee myös fiiliksen.

No jotkut kai ennemmin haluaa sitten sen "soittaisitko takaisin?" viestin ja soittaa itse... Inhoan kännykällä kirjoittamista ja usein soitan autolla ajaessani, jolloin se ei edes käy päinsä.

Inhoan yli kaiken viestien saamistakin. Voi kun ihmiset osaisi soittaa, en jaksa ollenkaan vastatailla jatkuviin viesteihin kun homma olisi ohi lyhyellä puhelulla.

Samat viestittäjät ovat varmaan niitä työkavereitakin, jotka lähettävät kaikesta sähköpostia, vaikka asia olisi heti hoidettu puhelimessa tai jopa kasvotusten, jos jaksaisi kävellä viereiseen työhuoneeseen. 

Jotkin asiat on vain helpompi ilmaista soittamalla.

Vierailija kirjoitti:

Jotkin asiat on vain helpompi ilmaista soittamalla.

Mutta jos puheluusi ei vastata juuri silloin, etkä ole jättänyt viestiä, saattaa puhelusi jäädä noteeraamatta, viesti vain harvoin, ellei sitten tarkoituksella.

Vierailija kirjoitti:

Minä käytän viestejä vain ei-tärkeiden asioiden kanssa. Kun on oikeasti tärkeää asiaa, soitan. Ja teen niin niin monta kertaa, että minulle vastataan. Jos ei useasta peräkkäisestä puhelusta tajua ilman viestiä, että toisella on tärkeää asiaa, on kyllä ymmärryksessä pahoja puutteita. 

Tommoiset frendit skippaan väliin. Jos kerran ymmärryksessä on niin pahoja puutteita, että ei ymmärrä laittaa viestiä, mutta soittaa itsepäisesti vaikka 7 kertaa peräkkäin. V**** mikä dille.

Minäkin viestikoulukuntaa. Työni on hektistä, ja haluan yleensä vapaalla olla rauhassa ja vastata yhteydenottoihin omaan tahtiini. Puhelu on joskus kätevä, mutta en oleta, että niihin aina vastataan.

Itse INHOAN sitä, kun joltakulta on tullut puheluita, ja sitten viesti "soitatko kun ehdit".

Jos vaivautuu kirjoittamaan tuon, voi kyllä hyvin kirjoittaa että: "halusin vain juoruilla", "pääsetkö synttäreille 25.2." tai "lapsesi on joutunut onnettomuuteen." Eikä jättää toista miettimään pitääkö juosta samantien kokouksesta ulos vai riittääkö jos vastaa huomenna.

Haluaa vain höpötellä.

Vierailija kirjoitti:

No jotkut kai ennemmin haluaa sitten sen "soittaisitko takaisin?" viestin ja soittaa itse... Inhoan kännykällä kirjoittamista ja usein soitan autolla ajaessani, jolloin se ei edes käy päinsä.

Inhoan yli kaiken viestien saamistakin. Voi kun ihmiset osaisi soittaa, en jaksa ollenkaan vastatailla jatkuviin viesteihin kun homma olisi ohi lyhyellä puhelulla.

Samat viestittäjät ovat varmaan niitä työkavereitakin, jotka lähettävät kaikesta sähköpostia, vaikka asia olisi heti hoidettu puhelimessa tai jopa kasvotusten, jos jaksaisi kävellä viereiseen työhuoneeseen. 

Jos mun ystävät harrastaisivat soitatko takaisin -viestejä niin olisivat nopeasti entisiä ystäviä TAI kouluttaisin heidät lopettamaan sen. Ei ole mitään syytä soitella, jos sillä toisella on asiaa. Jos en itse ohi menneestä puhelusta innostu. Toki jos se on joku tuttu, niin soitan melkein aina takaisin. Oletus on, ettei ollut tärkeää, ellei perään tule tosiaan viestiä, mitä asia koski.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Tärkeässä asiassa soitetaan eikä viestitellä.

Meillä on yritys ja välillä on ollut työharjoittelijoita ja jos heidän ensikontakti meihin päin on tekstiviesti niin emme huomioi sitä millään tavalla.

Oikeissa ja tärkeissä asioissa otetaan yhteyttä ensin soittamalla.

No eikä oteta, vaan sähköpostilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävikö mielessä että voi myös olla hyvä syy siihen että ei voi kirjoittaa viestiä?

Mikähän tällainen syy esimerkiksi olisi? Ainoa tilanne, joka minulle tulee mieleeni on se, että olet jossain henkihieverissä, etkä viimeisillä voimillasi pysty edes kirjoittamana. Onko muita? 

No ajan vaikka autoa, jolloin voin soittaa hands freellä mutta en kirjoittaa viestejä.

”Hei Siri, lähetä viesti Penalle: laita kaljat kylmään ja sauna päälle, olen jo matkalla.”

Minä vaan kysyn kirjoitti:

Miksi jotkut ihmiset laittavat viestiä, eivätkä soita toistamiseen?

Koska heidän ÄO on suurempi kuin kengännumero.

Puhelimessa pöliseminen on äärimmäisen rajoittavaa. Varsinkin kun suurinosa on vain juorujen kuuntelua. Välillä saa käydä vessanpönttöön ravistamassa toisesta korvasta kaikki shaisse pois. Viestit kunniaan! Samalla lakkaa todennäköisesti se turha juoruilu.

Viesti-inho on jopa karsinut kaveripiiriäni. En kertakaikkisesti jaksa kommunikoida viesteillä, joten olkoot sitten. Voi mennä monta päivääkin, että viitsin vastata, se on niin kertakaikkisen vastenmielistä ja ärsyttävää näpräämistä. Tietokoneella menee joten kuten ja käytänkin tietokonetta usein viesteihin vastaamiseen (sitten kun jaksan). Jos ei halua soitella tai nähdä, niin olkoot sitten ilman seuraani.

En ole vielä tavannut ihmistä, joka kykenisi kommunikoimaan niin sujuvasti ja ymmärrettävästi viesteillä, että se olisi kertakaikkisen minkäänlainen vaihtoehto puhumiselle tai näkemiselle. Kuka edes jaksaa lukea niitä hirveän pitkiä sadan metriviestin sepustuksia?

Ei kiitos. Viestit ovat mielestäni vain pienten kiireisten asioiden hoitamiseen kun ei pysty puhumaan. Tapaan: "tuotko maitoa?" "joo", ei tuoreesta erosta avautumiseen tai yhtään mihinkään vastaavaan.

Puhelin soitto tulee aina juuri silloin kun ei pysty puhumaan,mutta kun laittaa viestin niin siihen voi reagoida juuri silloin kun pystyy.tämän vuoksi olen viestittelyn kannalla. Lisä plussana viestistä jää myös todistusaineistoa ja esim päivämäärät ja ajat ovat helppo tarkistaa viestistä.

Itse en enää kuulu nykyluokituksen mukaan ryhmään nuoriso eli teinit - 29-vuotiaat (olen 36-vuotias), mutta kallistun hieman tekstiviestien puolelle. En ole koskaan ollut mikään puhelimella soittelija, esim. isäni (64-v) ja siskoni (30-v) ovat tässä suhteessa samanlaisia. Myös esim. mummini eli isän äiti oli puhelimella soittelun suhteen samaa kaliiperia. Toisaalta taas isä on joskus sellainen hätähousu, jos ei vastaa kun hän on yrittänyt soittaa ja hän saattaa joskus ajatella, että minulle on sattunut jotain. Mummo (äidin äiti) on samanlainen. Hän saattaa myös soittaa useita kertoja peräkkäin, jos en ole vastannut puhelimeen päivällä tai vastaavasti illalla, jos olin illalla esim. saunassa enkä pystynyt vastaamaan tai olin jo nukkumassa ja puhelin äänettömällä ja sitten kun soitan hänelle hän joskus sanoo, että luulin sinun makaavan hengettömänä ojassa tai olevan sairaalassa kun et vastannut. Opetin kerran mummolle tekstiviestien kirjottamisen ja lähetyksen ja pistin ohjeetkin ylös (se oli tosi hidasta), mutta hän on jo unohtanut sen.  Ymmärrän, et mummo tuntee itsensä yksinäiseksi sen jälkeen, kun pappa kuoli ja hän haluaa jutella, mutta itse en aina jaksa vastata tai en aina päivisin pysty ja joskus illallakaan en. Toisaalta soitan sitten itse kun minulle tulee aidosti sellainen hetki, että haluan soittaa mummolle tai jollekin toiselle ja kysyä kuulumisia. Siskolle lähetän usein tekstiviestejä, kun häntä on vaikea tavoittaa puhelimella, mutta olen tottunut siihen ja siksi en soita hänelle kuin tosi harvoin. Minusta siinä voi olla kysymyksessä myös se, jos isovanhemmat tai vanhemmat soittelevat aikuisen lapsenlapsen tai lapsen perään jatkuvasti tai ainakin useita kertoja kuukaudessa, ettei myös aina luoteta, että toinen pärjää. Ja jonkinlainen läheisriippuvuus myös. Jossain haastattelussa (en muista lehteä, mutta lainasin sen kerran kirjastosta) Saara Aalto sanoi, että soittaa vanhemmilleen vain kerran kuussa eikä aina ole siskonsakaan kanssa tekemisissä, koska on nyt aikuinen ja elää omaa elämäänsä ja kyllä hänen vanhempansa luottavat siihen, että hän pärjää.

Laitan aina viestin perään sellaiselle, jonka tiedän kiireiseksi. En halua, että joku soittaa vaikka kesken töitten takaisin, jos ei mulla ole ollut mitään erityistä asiaa. Jos taas on asiaa, silloinkin laitan viestin, että soita kun ehdit. Tykkään olla selkeä ja miellyttävä persoona ja tykkään sellaisista ihmisistä itsekin.

Korjaus: isäni 65-v.

Ja vielä yksi juttu. Kun olin ala-ja yläasteikäinen 1990-luvulla, niin ei silloin vielä kännykät olleet yleisiä. Ehkä joillain yrittäjillä oli sellainen tai joillain, jotka halusi olla aikaansa edellä ja ne oli sitäpaitsi aika kömpelöitäkin käyttää ja aika kalliitakin. Lankapuhelimella soiteltiin ja jos puhelimeen ei vastattu, niin soittaja ehkä vain arveli, että ihminen jota yritti tavoittaa on esim. kaupassa/töissä/matkoilla/ulkona kävelylenkillä ja soittaa sitten, kun tulee takaisin (soittaa takaisin, jos vastaanottajalla puhelinvastaaja ja kuuntelee viestit jos niitä jätetty). Ja kun me lapset olimme ulkona leikkimässä, niin ei vanhemmat voinneet soittaa perään, kun ei ollu kännyköitä. Ainoastaan pystyi soittamaan jonkun lapsensa kaverin vanhemmille ja kysymään, että oko meidän lapsi siellä. Lapsena sitä tuli juostua pitkin metsiä ja kesäisin käytyä uimarannalla uimassa ja talvisin laskettua mäkeä ja ties missä kolusimme ja aina tulimme ehjinä kotiin. Nykyään ei tuollainen kävisi niin vain, ainakin pitäisi lapsella olla kännykkä mukana ja nykyään saa jopa sellaisia paikannuslaitteita, joista vanhemmat voi seurata missä lapsi milloinkin kulkee.  

On myös ihmisiä, jotka ovat niin hätähousuja, että ilmoittavat poliisille, jos esim. heidän tavoittelemansa henkilö (esim. kaveri, sisko, veli, aikuinen lapsi) ei ole vastannut päivän aikana puhelimeen ja/tai on käyty katsomassa asunnolla että siellä ei olla kotona ja postilaatikossa tukku mainoksia (näinkin on kerran käynyt).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko siis saada erikseen viestin, jossa toinen pyytää sinua soittamaan takaisin kun hänellä olisi tärkeää asiaa ennen kuin uskot, että hänellä on sinulle asiaa?

Haluan, koska haluan minimoida puhelujen määrän ja kaikkien ihmisten kanssa en halua puhua lainkaan, ellei asia ole hyvin tärkeä. Jotkut ovat todella raskaita puhelinpersoonia.

Ap

Ystävä hyvä, puhelun voi lopettaa milloin tahansa, jos ei halua puhua. Ei puhelimeen vastaaminen velvoita yhtään mihinkään. 

Pitäisin töykeänä sanoa toiselle suoraan, että ei kiinnosta, heippa.

Ei kukaan käske olemaan töykeä. Aina voi valita myös kohteliaan sanamuodon. "Nyt en ehdi jutella enempää. Palaillaan joskus toiste" on ihan toimiva ja kohtelias tapa lopettaa ei toivotut puhelut. Tai keksi vaikka joku tekosyy "Pitää mennä että ehdin bussiin" tms. 

Kaikki ei tykkää valehtelusta.

Sitten kun alkaa keksiä tuollaisia selityksiä, niin pitää miettiä kuulostaako ne uskottavalta.

"Pitää ehtiä bussiin" ei ole uskottava, jos kaikesta kuulee että istut tuolissa.

Kyllä sitäkin on syytä kunnioittaa, että kaikki eivät jaksa kuunnella juttuja jotka eivät millään tasolla liity heihin tai heidän elämäänsä. Ei nämä jaarittelijat itsekään yleensä jaksa sen toisen elämästä puhua.