Lue keskustelun säännöt.
Missä te naiset koko ajan muka kohtaatte sitä ahdistelua ja häirintää?
08.12.2019 |
Alustukseksi siis, että olen itsekin nainen, normaalin/hyvännäköinen ja 30v.
En ole koskaan tajunnut niitä, ketkä koko ajan itkevät saavansa miesten taholta liikaa huomiota ja häirintää milloin missäkin. Ihan vilpittömästi kysyn, missä te muut naiset kohtaatte sitä paljonpuhuttua jatkuvaa esineellistämistä ja ahdistelua?
Ihan rauhassa olen koko elämäni saanut olla ilman pelkoakaan siitä, että joku olisi liian innokkaasti tuppautumassa seuraan. Suomessa varsinkin saa kulkea täysin näkymättömänä ilman, että kukaan kiinnittäisi mitään huomiota mihinkään. Ulkomaillakin olen ollut, miehet ovat kohdelleet aina normaalisti/kunnioittavasti.
Minulle on aina jäänyt jotenkin todella epäselväksi, missä ja miten tällaisia tilanteita syntyy, että naiset kokevat miesten taholta ahdistelua ja häirintää? Itse en ole naisellisesti pukeutuvana ja laittautuvana koskaan kokenut mitään vastaavaa. Tarkoitus ei siis ole mitenkään loukata ketään, vaan aidosti ihmettelen.
Saa jakaa kokemuksia.
Kommentit (876)
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta näihin ahdistelukokemuksiin varmasti vaikuttaa useampikin asia:
- Epävarmemman/kiltimmän oloiset tytöt ja naiset ovat ensisijaista riistaa näille ahdistelijoille. He haluavat saada tytön hämilleen. Siksi itsevarmoja ja yleensä vanhempia naisia ei niinkään ahdistella. He saattaisivat sanoa takaisin ahdistelijalle ja nolata tämän.
- Toiset saattavat kokea voimakkaammin nämä ahdistelukokemukset. Tähän vaikuttaa juurikin naisen itsevarmuus, ikä (nuorena ahdisti enemmän), aiemmat kokemukset jne. Itse olen sitä tyyppiä, että ahdistelut ovat lähinnä huvittaneet/hämmästyttäneet/ärsyttäneet, mutta olen unohtanut ne saman tien, eivätkä ne ole jääneet sen kummemmin vaivaamaan. Enemmän minua on ahdistanut ns. emotionaalinen kuin seksuaalinen ahdistelu, eli se, että joku jolla on yksipuolisia tunteita minua kohtaan, ripustautuu/takertuu tunnetasolla. Helvetin ahdistavaa.
Varmaan näin. Mua ei ole paljon ahdisteltu. Ja se vähän mitä onkin on vuosien varrella huuhtoutunut mielestä pois tehokkaasti. Pitää oikein pinnistellä, että muistan jotakin ja nekin varhaisilta teinivuosilta.
Olen jo nuorena ollut itsevarma ja itsepäinen. Ja sitä paitsi olen aina tykännyt miehistä ja miesten huomiosta tosi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingin rautatieasemalla keski-ikäinen siistin näköinen mies käveli vastaan ja kouraisi haaroista ja jatkoi matkaa, puhuin itse puhelimessa ja jäi todella käsittämätön olo tästä. Huusin toki perään että mitä helvettiä, mutta ihmiset luulivat että minä olen hullu.. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te naiset, jotka koette katselun tai juttelemaan tulevat miehet ahdisteluna niin miten ihmeessä löydätte poikaystäviä/yhden illan juttuja/seksiseuraa? Jos baarissa vastenmielinen katselee, tulee lähelle ja koittaa jutella niin sekö on ahdistelua? Mutta jos kiinnostava mies tekee nuo jutut niin silloin se onkin jees?
Ahdistelulla ja normaalilla seuranhaualla ja tutustumisella on sellainen ero, että ahdistelua on kaikki mitä teet toiselle vastoin hänen tahtoaan. Yleensä ahdistelijat eivät halua tutustua eikä seurustella vaan se uhri on pelkkä lihakimpale heille tai uhria halutaan nöyryyttää ja hallita. Tästä ymmärtäneet ettei ahdistelusta seuraa seurustelua , seksistä puhumattakaan. Normaali katsekontakti ja juttelemaan tulo ei ole ahdistelua. Jos toinen ei tykkää niin sitten ei tupata. Jos jää jankkaamaan, seuraillaan tai muuten häiriköimään niin tilanne voi kääntyä ahdisteluksi. Kannattaa ihan perus sosiaalisia taitoja harjoitella, että osaa käyttäytyä.
Korjattu jos ei tykätä niin ei tupata
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta näihin ahdistelukokemuksiin varmasti vaikuttaa useampikin asia:
- Epävarmemman/kiltimmän oloiset tytöt ja naiset ovat ensisijaista riistaa näille ahdistelijoille. He haluavat saada tytön hämilleen. Siksi itsevarmoja ja yleensä vanhempia naisia ei niinkään ahdistella. He saattaisivat sanoa takaisin ahdistelijalle ja nolata tämän.
- Toiset saattavat kokea voimakkaammin nämä ahdistelukokemukset. Tähän vaikuttaa juurikin naisen itsevarmuus, ikä (nuorena ahdisti enemmän), aiemmat kokemukset jne. Itse olen sitä tyyppiä, että ahdistelut ovat lähinnä huvittaneet/hämmästyttäneet/ärsyttäneet, mutta olen unohtanut ne saman tien, eivätkä ne ole jääneet sen kummemmin vaivaamaan. Enemmän minua on ahdistanut ns. emotionaalinen kuin seksuaalinen ahdistelu, eli se, että joku jolla on yksipuolisia tunteita minua kohtaan, ripustautuu/takertuu tunnetasolla. Helvetin ahdistavaa.
Luulen, että sulle ei ole käynyt mitään kovin uhkaavaa (ja HYVÄ, jos niin on). Vai oikeastiko sinua huvittaisi tai ärsyttäisi, jos iso mies ottaisi peniksensä esiin vieressäsi autiolla kadulla, tai juoksisi perääsi ja alkaisi seurata kotiisi.
Minua pelotti ja raivostutti. Usein on tehnyt mieli raivota noille tyypeille ihan kunnolla, mutta en ole pitänyt sitä järkevänä väkivallan uhan takia. Toistaiseksi olen selvinnyt itsehillinnällä, keskustelulla ja hyvällä tuurilla.
Kadulta yritetty vetää väkisin auton kyytiin, kotimatkalla lähdetty seuraamaan kotiovelle asti, tartuttu käsivarteen kiinni väkisin ja pysäytetty, huuhdeltu kun olen lenkillä, ehdotettu kadulla kaikkea mahdollista treffeistä maksulliseen seksiin, baarissa tietysti kaikkea mahdollista mutta niissä en paljoa ole käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helsingin rautatieasemalla keski-ikäinen siistin näköinen mies käveli vastaan ja kouraisi haaroista ja jatkoi matkaa, puhuin itse puhelimessa ja jäi todella käsittämätön olo tästä. Huusin toki perään että mitä helvettiä, mutta ihmiset luulivat että minä olen hullu.. :D
Olisit juossut perään ja kouraissut takamuksesta ja kiljassut , että sitä saa mitä tilaa :D
Vierailija kirjoitti:
Helsingin rautatieasemalla keski-ikäinen siistin näköinen mies käveli vastaan ja kouraisi haaroista ja jatkoi matkaa, puhuin itse puhelimessa ja jäi todella käsittämätön olo tästä. Huusin toki perään että mitä helvettiä, mutta ihmiset luulivat että minä olen hullu.. :D
Itselle kävi samoin silloin kun linja-autoasema oli vielä Lasipalatsissa. Perjantairyysiksessä olin menossa linja-autolle kun joku työntää käden takaapäin jalkoväliin. Tottakai käännähdin ja yritin nähdä kuka se oli ja miksi noin teki, mutta eihän tekijästä ollut varmuutta. Kysyn vaan miksi näin teki? Vaatetukseni oli normaali farkut ,huppari, toppatakki yhdistelmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun lukeminen on avannut silmäni sille, kuinka suojattua elämää olenkaan saanut elää tähän asti. Pitäisi oikeasti olla monesta asiasta äärimmäisen kiitollinen.
ApEn kyllä ihan suoraansanottuna usko sinun eläneen kovin suojattuna, sillä aloituksesi paljastaa tarkkasilmäiselle jotain.
Kertoisitko minullekin, mitä se paljastaa?
Ap
Kesäiltana minut on raiskattu Kapteeninkadun puistossa 13-vuotiaana. Elämäni karmein kokemus. En ole kertonut edes parhaimmalle ystävälle. Nyt vasta sen me too kampanjan aikana mainitsin miehelleni, ei meinannut uskoa. Äiti oli aina sanonut että Rööperiin ja Telakan rantaan ei saa illalla mennä, toinen kielletty paikka oli Kansallisteatterin takana oleva Kaisaniemenpuisto. Tämä nuori mies oli n. 185 cm pitkä, en voinut yhtään mitään. Myöhemmin stalkkasin , hän asui Munkkisaarenkadulla, tuntisin vallan mainiosti, oli niin erikoiset tuntomerkit. Kerran näin hänet liikennevaloissa Erottajalla viereisessä autossa. Nimestäkin olen jo melko varma ja rapun numerosta. Minä olen juuri yksi niistä joita aina ahdistellaan ja seurataan kotiin. Tästä syystä EN KOSKAAN kulje julkisilla. Siihen aikaan oli turhaa mennä poliisille, olen jo isoäiti. En halua muistella, pimeällä ahdistaa mennä ulos. Pidän aina veistä mukanani piilossa. Jos tuo mies tulisi vastaan oksentaisin. Käsitys miehistä on: He ovat säälittäviä, käyvät pienempien kimppuun raiskaavat ja tappavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta näihin ahdistelukokemuksiin varmasti vaikuttaa useampikin asia:
- Epävarmemman/kiltimmän oloiset tytöt ja naiset ovat ensisijaista riistaa näille ahdistelijoille. He haluavat saada tytön hämilleen. Siksi itsevarmoja ja yleensä vanhempia naisia ei niinkään ahdistella. He saattaisivat sanoa takaisin ahdistelijalle ja nolata tämän.
- Toiset saattavat kokea voimakkaammin nämä ahdistelukokemukset. Tähän vaikuttaa juurikin naisen itsevarmuus, ikä (nuorena ahdisti enemmän), aiemmat kokemukset jne. Itse olen sitä tyyppiä, että ahdistelut ovat lähinnä huvittaneet/hämmästyttäneet/ärsyttäneet, mutta olen unohtanut ne saman tien, eivätkä ne ole jääneet sen kummemmin vaivaamaan. Enemmän minua on ahdistanut ns. emotionaalinen kuin seksuaalinen ahdistelu, eli se, että joku jolla on yksipuolisia tunteita minua kohtaan, ripustautuu/takertuu tunnetasolla. Helvetin ahdistavaa.
Tässä tuli se pahin, uhrin syyllistäminen ja syiden/vikojen etsiminen uhrista. Eikö vihdoin voitaisi naiset olla tässä yhtenä rintamana ja vaatia rauhaa kaikille naisille ilman että aletaan pohtia, mitä uhri taas teki väärin ja miten hän oli erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sen nyt jatkuvaa tarvitse olla ollakseen häiritsevää. Halaileva yksikönpomo, muka viaton kosketus tuntemattomalta tai työkaverilta - ota nyt vttu ne kätesi pois olkapäiltäni, baarissa iholle käynti, julkisilla paikoilla ulkonäön kommentointia tai ehdottelua ikävään seksuaalissävytteiseen tyyliin tai herjaten. Bussi- ja taksikuskeilta kummaltakin kaksi kertaa epäasiallisuuksia, yksi näistä pelottava. Ei meinannut päästä illalla ulos bussista. Nuorena sekaporukassa ajelulla puolituttu poika alkoi käyttäytymään uhkaavasti.
Tytöttelyä ja mitätöintiä työelämässä nuorena tasaisesti.
Tämä teillä naisilla menee jotenkin kummasti jatkuvasti sekaisin. Jos puhutaan ahdistelusta tai seksuaalisesta ahdistelusta, niin "tytöttely" ei ole mikään relevantti vastaus aiheeseen. Tismalleen sama ilmiö kävi me too -kampanjassa, missä seksuaalisesta ahdistelusta mentiinkin jo johonkin oksennuksen syömiseen ja kylmissä olosuhteissa pitämiseen. Koitetaan nyt herranjestas pysyä aiheessa. Ilkeitä ihmisiä ja kaiken maailman narsisteja on maailma väärällään, mutta ei se "seksuaalista ahdistelua" silti ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta näihin ahdistelukokemuksiin varmasti vaikuttaa useampikin asia:
- Epävarmemman/kiltimmän oloiset tytöt ja naiset ovat ensisijaista riistaa näille ahdistelijoille. He haluavat saada tytön hämilleen. Siksi itsevarmoja ja yleensä vanhempia naisia ei niinkään ahdistella. He saattaisivat sanoa takaisin ahdistelijalle ja nolata tämän.
- Toiset saattavat kokea voimakkaammin nämä ahdistelukokemukset. Tähän vaikuttaa juurikin naisen itsevarmuus, ikä (nuorena ahdisti enemmän), aiemmat kokemukset jne. Itse olen sitä tyyppiä, että ahdistelut ovat lähinnä huvittaneet/hämmästyttäneet/ärsyttäneet, mutta olen unohtanut ne saman tien, eivätkä ne ole jääneet sen kummemmin vaivaamaan. Enemmän minua on ahdistanut ns. emotionaalinen kuin seksuaalinen ahdistelu, eli se, että joku jolla on yksipuolisia tunteita minua kohtaan, ripustautuu/takertuu tunnetasolla. Helvetin ahdistavaa.
Ei pidä paikkaansa on ihan sama millainen se nainen on kun siihen osuu se rajaton ukko joka haluaa juuri tietynlaista eikä se aina ole se epävarmin vaan hyvinkin usein itsevarma ja eloisakin.
Tottakai jokainen ihminen on yksilö ja kokee asioita eri lailla kuin joku toinen mutta tämä on itsestäänselvää ei mikään puolustelukalu asioihin missään.
Ja sitäpaitsi kun se rajasi ollaan ylitetty jo kerrankin niin se seuraava on vielä pahempi ja näitä on naisilla todella monta useimmillakin.
Minua ventovieras, ihan siististi pukeutunut mies joka ei vaikuttanut edes olevan kännissä kouraisi haaroista suojatiellä, olin pukeutunut kevyttoppahousuihin ja toppatakkiin, olin töihin menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun lukeminen on avannut silmäni sille, kuinka suojattua elämää olenkaan saanut elää tähän asti. Pitäisi oikeasti olla monesta asiasta äärimmäisen kiitollinen.
ApEn kyllä ihan suoraansanottuna usko sinun eläneen kovin suojattuna, sillä aloituksesi paljastaa tarkkasilmäiselle jotain.
Kertoisitko minullekin, mitä se paljastaa?
Ap
Se paljastaa että sijoitat nämä kokemukset itsesi ulkopuolelle. Motiivisi siihen. Ja se taas paljastaa asioita joita ei ole tässä asiani alkaa puimaan. jossakin olisi ne hyvä puida sinunkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te naiset, jotka koette katselun tai juttelemaan tulevat miehet ahdisteluna niin miten ihmeessä löydätte poikaystäviä/yhden illan juttuja/seksiseuraa? Jos baarissa vastenmielinen katselee, tulee lähelle ja koittaa jutella niin sekö on ahdistelua? Mutta jos kiinnostava mies tekee nuo jutut niin silloin se onkin jees?
35 sivua on keskusteltu asiasta ja sinä et ymmärrä mikä on ahdistelua? Ahdistelijan ulkonäkö ei mitenkään lievennä tilanteen inhottaviutta. Tuntuuko sinusta luonnollisesta yrittää tutustua tuntemattomaan ihmiseen tunkemalla kätesi tämän ahteeriin tai tisseihin tai arvailemalla tämän vaginan tiukkuuttaa tai perseen pyöreyttä tai tissien kokoa? Oma mieheni tuli juttelemaan kuin kelle tahansa ihmisille ja intiimeihin kosketuksiin siirryttiin molempien halusta vasta paljon paljon myöhemmin.
Lue uudestaan kysymykseni ensimmäinen lause.
Luin sanot siinä katselua ja juttelua ahdisteluksi. Näinhän ei ole mikäli katseesi ei ole maaninen tuijotus kieltä lupien ja juttelemaan saa tulla mikäli myös uskoo jos/kun seura ei kiinnosta. Eli todellakaan et hahmota, mitä naiset pitävät ahdisteluna ja mikä sitä ei ole kenenkään mielestä.
Niin, enpä taida hahmottaa. Siinä sitä ongelmaa onkin ja itsekin vielä olen nainen.
Joku on kokenut taksikuskin peilistä luoman katseen ahdisteluksi. Toinen taas on tullut seksuaalisesti loukatuksi kun nuori mies oli baarissa ensin katsellut ja sitten koittanut jutella. Kyseenalaistin nämä kokemukset ja vastaus oli että jos ne kokee ahdisteluksi niin silloin ne ovat ahdistelua. Missä raja sitten menee? Voiko kaiken epämiellyttävän kokea ahdisteluksi jos tyyppi ei miellytä? Saisiko Brat Pitt enemmän ahdistelua anteeksi kuin suomussalmelainen 64-vuotias ylipainoinen rekkakuski?
Vierailija kirjoitti:
Kesäiltana minut on raiskattu Kapteeninkadun puistossa 13-vuotiaana. Elämäni karmein kokemus. En ole kertonut edes parhaimmalle ystävälle. Nyt vasta sen me too kampanjan aikana mainitsin miehelleni, ei meinannut uskoa. Äiti oli aina sanonut että Rööperiin ja Telakan rantaan ei saa illalla mennä, toinen kielletty paikka oli Kansallisteatterin takana oleva Kaisaniemenpuisto. Tämä nuori mies oli n. 185 cm pitkä, en voinut yhtään mitään. Myöhemmin stalkkasin , hän asui Munkkisaarenkadulla, tuntisin vallan mainiosti, oli niin erikoiset tuntomerkit. Kerran näin hänet liikennevaloissa Erottajalla viereisessä autossa. Nimestäkin olen jo melko varma ja rapun numerosta. Minä olen juuri yksi niistä joita aina ahdistellaan ja seurataan kotiin. Tästä syystä EN KOSKAAN kulje julkisilla. Siihen aikaan oli turhaa mennä poliisille, olen jo isoäiti. En halua muistella, pimeällä ahdistaa mennä ulos. Pidän aina veistä mukanani piilossa. Jos tuo mies tulisi vastaan oksentaisin. Käsitys miehistä on: He ovat säälittäviä, käyvät pienempien kimppuun raiskaavat ja tappavat.
Voi helvetin kuustoista että on hirveä kokemus nuorella naisella :(. Ihan tajutonta ettet saanut MITÄÄN apua silloin ja tiesit ettet saisikaan.
Nytkin kun yhä tänäpäivänä saattaa jokin osastonhoitaja tai lääkäri tokaista raiskatuille: Mutta jospa se olikin sun toiveesi vaan?
Puhumattakaan poliiseista joitten kohtelu on usein kuraa näissä. hae siinä sitten apuja. Voimia sulle ja kiitokset kun jaoit asian tänne.
Vierailija kirjoitti:
Minua ventovieras, ihan siististi pukeutunut mies joka ei vaikuttanut edes olevan kännissä kouraisi haaroista suojatiellä, olin pukeutunut kevyttoppahousuihin ja toppatakkiin, olin töihin menossa.
Tämä on just kaikkein pahinta ja se äijä tietää kyllä sen. Nämä täytyy saada LOPPUMAAN!
Minä pidän ulkona vaateneuloja sepaluksessa poikittain ja ranteissani. Se joka aikoo kiinni jättää dnansa välittömästi. Ja saahan ne vaateneulat unohtua ompelusten jälkeen kukaan ei voi sanoa.
Toinen hyvä keino on glitteriä ranteisiin jne kun lenkille. Jää ukko kiinni saletisti, ne nilmittäin tarttuvat ja paljastavat ahdistajanne.
Avaa kyllä silmiä tämän ketjun lukeminen näin miehenä, joka ei sitten yhdeksänkymmentä luvun alun jälkeen ole ahdistellut saati häirinnyt. Koskaan en ole kourinut tai puristellut luvatta, eli poislukien parisuhteet.
Ja sitten, kyllähän tässä ketjussa, olen muutamia ylitulkintoja ja yleistystä havainnut, että kaikki miehet. Jos mies pidempänä tarjoutuu auttamaan kaupassa jotain tavaraa ylähyllyltä, pidetään ahdisteluna tai häirintänä ollaan jo melkoisen ahdistavissa sfääreissä. En sano etteikö miehellä voi olla taka-ajatuksia, mutta silti, jollei mies muuta sano kuin tarjoaa apua ja hymyilee, niin mikä siinä ahdistaa?
Tuon tapaisia arjen pikku apuja voin tarjota kelle tahansa, jos tulee tilanne eteen.
Ja pyydän anteeksi, että joskus katseeni saattaa viivähtää, kun näen jotain viehättävää, en ole tulossa iholle.
Te jotka kourimista ja puristelua yritätte puolustaa, lukekaa ketju uudestaan ja miettikääpä moniko nainen on ketjussa huomionosoituksista hyvillään.
Ahdistelulla ja normaalilla seuranhaualla ja tutustumisella on sellainen ero, että ahdistelua on kaikki mitä teet toiselle vastoin hänen tahtoaan. Yleensä ahdistelijat eivät halua tutustua eikä seurustella vaan se uhri on pelkkä lihakimpale heille tai uhria halutaan nöyryyttää ja hallita. Tästä ymmärtäneet ettei ahdistelusta seuraa seurustelua , seksistä puhumattakaan. Normaali katsekontakti ja juttelemaan tulo ei ole ahdistelua. Jos toinen ei tykkää niin sitten ei tuosta. Jos jää jankkaamaan, seuraillaan tai muuten häiriköimään niin tilanne voi kääntyä ahdisteluksi. Kannattaa ihan perus sosiaalisia taitoja harjoitella, että osaa käyttäytyä.