Kysymys: sukulaisteini joka ei ikinä kiitä lahjoista...

Ja taas pitäisi palstamammoja nostaa jalustalle. 

Lopetimme miehen siskon tyttöjen lahjomisen kun ei meille lapsettomalle pariskunnalle tullut koskaan joulukukkaa, punkkupulloa tai edes kiitostekstaria. Ihan älytöntä. Synttäreille ei kehtaa mennä tyhjin käsin mutta silloinkin viedään vaan ihan jotain pientä, koska tarjottavat on tyyliin keksejä ja kiitosta ei silloinkaan tule. Ihan rahastamisen meininki. 

Oman lapseni kohdalla emme ole koskaan pitäneet ristiäisiä tai synttärikahveja, ihan turhaa ja vanhanaikaista. Niiden sukulaisten näkeminen riittää keiden kanssa ollaan muutenkin tekemisissä ja synttäreinä saa paljon lahjoja meiltä ja tehdään yhdessä jotain kivaa. Kaverisynttärit tottakai saa. 

N30

Juu ei kitiseville teineille enää mitään. Risuja max.

Milleniumit ja 1990 luvulla syntyneet aika moskaa ja saa kyllä voimaa pahoin aina naama nuttu rutussa.

Miksi ihmeessä annatte lahjoja yli seitsemän vuotiaalle? Sanokaa, että ilmaston takia lopetatte kaiken ylimääräisen ostelun ja jos rahaa on ylimääräistä, annatte vaikka spr:lle.

Tässä on eroja perheiden välillä tapakulttuurin suhteen. Kaikissa perheissä ei ole tapana erikseen kiittää postitse saapuneesta lahjasta, ainoastaan käteen annetusta. Teini ei välttämättä ole siis kiittämätön vaan saattaa vilpittömästi olla siinä kuvitelmassa, että kiitos ei ole tarpeen.

Olen itse melkein nelikymppinen nainen enkä näe kiittämistä tarpeellisena. En itsekään odota kiitosta lähetettyäni paketin. Tiedän kahden vanhemman sukulaisen toivovan kiitosta ja heidän lahjoistaan yritän aina muistaa kiittää. Ehkä voisit kysyä, miten nuorta on perheessään opetettu toimimaan ja toki voit itsekin viestiä hänelle toiveistasi.

Olisin lopettanut lahjojen antamisen ensimmäiseen unohdettuun kiitokseen. Käytöstavat pitää olla, muuten ei ansaitse lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on eroja perheiden välillä tapakulttuurin suhteen. Kaikissa perheissä ei ole tapana erikseen kiittää postitse saapuneesta lahjasta, ainoastaan käteen annetusta. Teini ei välttämättä ole siis kiittämätön vaan saattaa vilpittömästi olla siinä kuvitelmassa, että kiitos ei ole tarpeen.

Olen itse melkein nelikymppinen nainen enkä näe kiittämistä tarpeellisena. En itsekään odota kiitosta lähetettyäni paketin. Tiedän kahden vanhemman sukulaisen toivovan kiitosta ja heidän lahjoistaan yritän aina muistaa kiittää. Ehkä voisit kysyä, miten nuorta on perheessään opetettu toimimaan ja toki voit itsekin viestiä hänelle toiveistasi.

Siis oikeasti?? Herrajestas miten huonotapaista olla kiittämättä lahjasta! Moukkamaista ja junttia suorastaan.

Minä tulkitsen kiittämättä jättämisen siten, että saaja ei olisi halunnut lahjaa. Eli lahja oli jotenkin huono tai vaan turha saajalleen, eikä saaja ilahtunut siitä.

Joten jättäisin jatkossa lahjat ostamatta, ei tulisi kellekään paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on eroja perheiden välillä tapakulttuurin suhteen. Kaikissa perheissä ei ole tapana erikseen kiittää postitse saapuneesta lahjasta, ainoastaan käteen annetusta. Teini ei välttämättä ole siis kiittämätön vaan saattaa vilpittömästi olla siinä kuvitelmassa, että kiitos ei ole tarpeen.

Olen itse melkein nelikymppinen nainen enkä näe kiittämistä tarpeellisena. En itsekään odota kiitosta lähetettyäni paketin. Tiedän kahden vanhemman sukulaisen toivovan kiitosta ja heidän lahjoistaan yritän aina muistaa kiittää. Ehkä voisit kysyä, miten nuorta on perheessään opetettu toimimaan ja toki voit itsekin viestiä hänelle toiveistasi.

Siis oikeasti?? Herrajestas miten huonotapaista olla kiittämättä lahjasta! Moukkamaista ja junttia suorastaan.

khuuluu pohjoisen khulttuuriin.. Ouluun ja Laphiin.. ei oo tarvetta kiitellä eikä kahavittaa vieraitakaan kö oven suussa lähtiessä.. olisitta te kahaviaki saannu.. just!

Ihan ok olla ostamatta lahjoja. Itse kyllä muistutan lapsiani kiitosviestin laittamisesta. Mutta välillä on tehnyt mieli jättää väliin, kun isolle lapselle ostetaan 5-vuotiaalle sopiva prinsessakirja tms. Ehkä ajatus on silti ollut hyvä.

Jos ei ole sen vertaa käytöstapoja, että kiittäisi lahjasta, niin kovin on sivistymätöntä. Oli sitten kyseessä aikuinen tai teini.

Jos ei jatkossa kuulu kiitosta, loppuu setelien jakaminen- tulee fiilis , että nehän on voinut joutua vaikka roskiin kuoren mukana.

Siis mix niitä lahjoja pitäs niinku antaa?

Itse en varmaan osannut kiittää teininä. Olin todella ujo ja sosiaalisesti vähän kömpelökin.

Vielä lähes nelikymppisenä muistan varmaan jokaisen lahjan jonka joku perheen ulkopuolinen on minulle ostanut. Oli tosi mieluisia ja tärkeitä. Lahja saattoi olla vain joku kirja, papukaijakorvikset, ripsiväri ja huulipuna, muki... Kaikki muistissa huulipunan sävyä myöten 😊

Nykyään omaan hyvät sosiaaliset taidot ja opetan omia lapsia olemaan sosiaalisia. Olen itse seurannut muita miten he toimivat missäkin tilanteissa ja niistä oppinut. Minulla varmaan jotain lievää aspergeria.

Omista kömpelyyksistä viisastuneena osaan neuvoa omia lapsia hyvin miten missäkin tilanteissa toimitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on eroja perheiden välillä tapakulttuurin suhteen. Kaikissa perheissä ei ole tapana erikseen kiittää postitse saapuneesta lahjasta, ainoastaan käteen annetusta. Teini ei välttämättä ole siis kiittämätön vaan saattaa vilpittömästi olla siinä kuvitelmassa, että kiitos ei ole tarpeen.

Olen itse melkein nelikymppinen nainen enkä näe kiittämistä tarpeellisena. En itsekään odota kiitosta lähetettyäni paketin. Tiedän kahden vanhemman sukulaisen toivovan kiitosta ja heidän lahjoistaan yritän aina muistaa kiittää. Ehkä voisit kysyä, miten nuorta on perheessään opetettu toimimaan ja toki voit itsekin viestiä hänelle toiveistasi.

Siis oikeasti?? Herrajestas miten huonotapaista olla kiittämättä lahjasta! Moukkamaista ja junttia suorastaan.

Kuten sanoin, tässä on eroja, ja koska minua ei ole opetettu siihen, että kiittämättä jättäminen olisi moukkamaista, en koe asiaa näin. En tosiaan itsekään odota kiitosta.

Minusta tässä tavassa on se hyvä puoli, että ei tarvitse hehkuttaa lahjaa, joka ei ole osunut kohdalleen. Olen todella huono valehtelemaan ja pelkään aina, että todelliset ajatukseni paistavat läpi tilanteissa, joissa joudun keksimään valkoisia valheita. Jos lahjasta pitää erikseen kiittää, kysyy antaja aivan varmasti, mitä mieltä saaja on lahjasta. Tunnistan myös, jos minulle valehdellaan, ja minulle tulee siitä kiusallinen olo toisen puolesta. Minua vähäeleinen lahjomiskulttuuri, jossa ei puolin eikä toisin udella, onko se-ja-se lasimaljakko päässyt paraatipaikalle asunnossa, miellyttää enemmän.

Ei kai kukaan teini hoksaa kiitellä lahjoista, jos kotona ei ole erikseen opetettu että aina pitää kiittää. En vetäisi siitä valtavan pitkiä johtopäätöksiä.

Jos lahja on lähetetty postissa, kannattaa ehkä tiedustella onko se tullut edes perille.

Juppivanhemmat eivät nähneet tarpeelliseksi nousukkaina opettaa lapsilleen käytöstqpoja ja se on tullut nähdyksi.

Mulla läheinen aspergernuori, joka ei osaa kiittää, vaikka kuinka on opetettu. En loukkaannu asiasta.

Silloin kyllä ajattelee että nämä ovat oikeasti elinkelvottomia.