Onko tosiaan näin että Jörn Donner oli ja on ainoa suuri suomalainen kulttuurihenkilö
Mistä moinen ihailu oikein johtuu tai johtui?
Eihän ne elokuvatkaan menestyneet kansainvälisesti. Muistan lapsuudesta että Jörn itse näytteli jossain elokuvassa itseään ja jahtasi naisia yms
Kommentit (62)
Ennen oli harvinaista olla kielitaitoinen, sanavalmis, sivistynyt, rohkea ja vähän röyhkeä ja samalla toimia menestyksellä usealla eri alalla.
Nykyään pelkästään Suomi-Twitter-aktiiveista löytyy jo tämmöisiä.
Ei ollut ainoa, mutta aikanaan varmaan yksi kansainvälisimmistä suomalaisista kulttuurihenkilöistä. Tunsi Ingmar Bergmanin ja teki yhteistyötä hänen kanssaan, kirjoitti kirjoja, teki elokuvia, tuotti ja ohjasi elokuvia, joissa myös näytteli usein itseironisesti itseään. Monialainen kulttuuripersoona ja mielestäni omalla tavallaan renesanssinero. Ihan ainutlaatuinen ihminen Suomen oloissa.
"Geeninsä kumminkin jakoi."
Täytti siis tarkoituksensa.
Kuinka kova panomíes täytyy olla että oma etunimi alkaa tarkoittaa ko. toimitusta?
Kysynpä vain.
No mistä päättelet että ainoa? Kirjoittanut mittavan kokoelman kirjoja ainakin.
Olihan se raikasta tuulahdusta 60-luvun ummehtuneessa Suomessa. Nuoriso ruletti.
Donner taitaa olla edelleen ainoa suomalainen joka on käynyt pokkaamassa Oscarin, Bergmanin Fanny & Alexanderin tuottajana.
Jörkka mokasi hommansa Losisssa, sillä "ettekö tiedä kuka olen?"-meinigillään. Ei siellä tiedetä Suomen ja Ruotsin kyldyyriporukoista mitään. Olisi kertonut esiintyneensä pornoleffassa, kuten esiintyikin (Björn Thunder-nimellä). Vetelä ja löysästi puhuva ryhditön ketjupolttaja. On hänellä ansioitakin, mutta ei riittävästi ikonin asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut ainoa, mutta aikanaan varmaan yksi kansainvälisimmistä suomalaisista kulttuurihenkilöistä. Tunsi Ingmar Bergmanin ja teki yhteistyötä hänen kanssaan, kirjoitti kirjoja, teki elokuvia, tuotti ja ohjasi elokuvia, joissa myös näytteli usein itseironisesti itseään. Monialainen kulttuuripersoona ja mielestäni omalla tavallaan renesanssinero. Ihan ainutlaatuinen ihminen Suomen oloissa.
Eipäs nyt liioitella. Suomessa ei ole yhtään renessassineroa ollut. Jotain neroja toki, mutta jos esikuvana on Leonardo Da Vincia, niinkuin on, jos käytetään sanaa renessanssinero, niin niitä ei ole ollut.
Neroiksi hyväksyttäviä taiteijoita Suomen historiassa on ollut Jean Sibelius, joka oli viimeisiä suuria säveltäjiä klassisessa musiikissa, ja Alvar Aalto, jota voidaan pitä arkkitehtuurin nerona,
En saa nyt muita neroja mieleen, jos puhutaan taiteesta, eikä kulttuuripernoosa JD kuulu tähän joukkoon.
Ei vaan, Vesku Loiri oli kaikkein aikojen suomalaisuuden kansallisaarteemme, ikimuistoinen moni lahjakkuus.
Mielestäni ansaitsee patsaan kuten Nykänen mutta Loirille pitäisi tulla näköis patsas eikä mitään filmi rullaa kuten Nykänen sai jonkun suksi viritelmän.
Parempi nimi olisi Don jörniä.
olisi saanut enemmän mainetta tolla nimellä ja sen jälkeen itseluottamus kasvattanut menestystä koska sehän auttaa kun luo uraa. Ei pääse mihinkään ilman sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan, Vesku Loiri oli kaikkein aikojen suomalaisuuden kansallisaarteemme, ikimuistoinen moni lahjakkuus.
Mielestäni ansaitsee patsaan kuten Nykänen mutta Loirille pitäisi tulla näköis patsas eikä mitään filmi rullaa kuten Nykänen sai jonkun suksi viritelmän.
VML oli harvinainen monilahjakkuus, mutta ei ihan poikkeus Suomessa, sillä kyllä Tapio Rautavaara oli myös vastaavantasoinen monilahjakkuus kuin VML
Loiri oli panomies, Donner jörnijä.
Vierailija kirjoitti:
Loiri oli panomies, Donner jörnijä.
Minkäs sille mies mahtaa kun naiset rakastuu ihan huumassaan. Siitähän sen tietää että miehessä on sitä jotain.
https://areena.yle.fi/1-1632218,
mun mielestä parhaimpia Donnerin tuotannossa. Vähän sellainen väärin ymmärretty nero omalla sarallaan.
Vierailija kirjoitti:
https://areena.yle.fi/1-1632218,
mun mielestä parhaimpia Donnerin tuotannossa. Vähän sellainen väärin ymmärretty nero omalla sarallaan.
Ei neroja ymmärretä väärin, niitä ei vain ymmärretä tämän omana elinaikanaan, koska todellinen nero ei ole ajanmukainen yksilö, vaan aikaansa edellä olevä yksilö, joka ymmärretään vasta jälkisukupolvien toimesta.
Olin nuorena tyttönä töissä eräässä ravintolassa, jonne hänellä oli tapana tulla usein syömään tai /ja joskus drinkille.
Hän istui aina samassa paikassa lukien sanomalehtiä. Kun ravintolassa oli hiljaisempaa; hän tykkäsi jutella myöskin muutaman henkilökuntaan kuuluvan kanssa.
Usein juttelin itsekin hänen kanssaan kaikenlaista; olihan hän sellainen, omanlainen persoonallisuus; käyttäytyminen meitä henkilökuntaa kohtaan oli aina asiallista ja kohteliasta.
Mielenkiintoinen persoonallisuus ; älykästä sharmia- mitä lie, mutta varmasti hän herätti monien naisten mielenkiinnon.
Lapsia kyllä siunaantui mutta ei kumminkaan halunnut olla kaikkien kanssa tekemisissä vaikka geeninsä kumminkin jakoi