”Kukaan mies ei halua olla kotiäidin kanssa”
Taustatietona sen verran että ollaan alle 30v ja meillä on yksi puolivuotias lapsi. Puhutaan tosi avoimesti kaikesta niin hyvistä kuin huonoista jutuista ja tää on toiminut meillä hyvin.
Tänään mieheni oli vaisun oloinen ja kyselin tuttuun tapaan että mikä on hätänä. Mies alkoi kertomaan että suhteestamme on puuttunut lapsen saamisen jälkeen tietynlainen läheisyys ja kahdenkeskinen aika, mikä on tietty aivan normaalia pienen lapsen kanssa. Kertoi lyhyesti sanottuna, että ei ole tyytyväinen tähän, eikä todellakaan nauti tästä ajasta kun olen kotona vauvan kanssa, ja siitä kun oleskelen pääasiallisesti kotona ilman meikkiä kotivaatteissa. Sitten hän sanoi kyseisen lauseen ”puolustuksekseen” että kukaan mies ei halua olla kotiäidin kanssa... Ymmärsin pointin mutta jäi vaivaamaan tyyli millä mies halusi asiaa purkaa sydämeltään. Oon tosi loukkaantunut sillä kotiäidin ”työ” ei ole se mitä haluan tehdä pidempää kuin ns. pakko. Kotiäitinä olemisessa ei ole mitään vikaa, mutta ei oo vaan mun juttu vaikka lasta olen toivonutkin. Oisin valmis menemään töihin mutta mies ei itse halua kotiin jäädä...
Saadaan ihan ookoosti kahdenkeskistä aikaa, mutta ei tietenkään niin paljoa kuin tarvisi pitää parisuhdetta yllä samalla tavalla kuin aikaisemmin. Seksiäkin on mutta aina voisi varmasti olla enemmän.
Onko ratkaisu tähän se, että alan esim. meikkaamaan enemmän ja näyttämään edustavalta kotonakin vai pitääkö hyväksyä tosiasia että mies ei erityisemmin pidä minusta ennen kuin pääsen tästä kotiäidin roolista. Miten pitää parisuhdetta enemmän yllä?
Toivon että tähän ei tulis ”jätä se” kommentteja koska tää ei oo aikomuksena ja mieskin vielä korosti että haluu todellakin olla mun kanssa, mutta kerto asioita mitkä häiritsee.
Vertaistukea anyone?
Kommentit (85)
Voi itku. Jo ennen lapsia kaikki meikit, korut, kauniit vaatteet jne lensivät pois heti eteisessä ja molemmat sipsutimme verkkareissa, villasukissa ja teepaidassa. Jaoimme kotihoitoajan 50/50. Tiedämme jo, miltä toinen näyttää täydessä tällingissä. Ulkonäkö ei enää määrittele suhdettamme.
Lähinnä tästä ketjusta tulee vaikutelma että lapsen saaminen on naiselle vapahdus kaikesta muusta.
Ei tarvitse olla mukava, ei tarvitse pysytellä normaalipainoisena, ei tehdä mitään kumppania miellyttääkseen, puhumattakaan nyt seksistä. Lapsihan vie 110% ajasta & energiasta.
Miehen tietysti pitää töissäkäymisen lisäksi tehdä puolet kotitöistä, tukea henkisesti, varmistaa ettei nainen kyllästy tarjoamalla ulkomaanmatkoja, hemmotteluviikonloppuja, lahjoja, jne.
Ja tietysti sillä sekunnilla kun nainen ei haluakaan olla enää pelkkä mami, on miehen vaistottava se ja muututtava takaisin meneväksi entiseksi itsekseen ettei nainen kyllästy ja vaihda tylsämiestä harrastuksiin, sosiaalisiin menoihin ja Tinder-rakastajaan.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tästä ketjusta tulee vaikutelma että lapsen saaminen on naiselle vapahdus kaikesta muusta.
Ei tarvitse olla mukava, ei tarvitse pysytellä normaalipainoisena, ei tehdä mitään kumppania miellyttääkseen, puhumattakaan nyt seksistä. Lapsihan vie 110% ajasta & energiasta.
Miehen tietysti pitää töissäkäymisen lisäksi tehdä puolet kotitöistä, tukea henkisesti, varmistaa ettei nainen kyllästy tarjoamalla ulkomaanmatkoja, hemmotteluviikonloppuja, lahjoja, jne.
Ja tietysti sillä sekunnilla kun nainen ei haluakaan olla enää pelkkä mami, on miehen vaistottava se ja muututtava takaisin meneväksi entiseksi itsekseen ettei nainen kyllästy ja vaihda tylsämiestä harrastuksiin, sosiaalisiin menoihin ja Tinder-rakastajaan.
Et sitten ole lukenut kommentteja tai sit vaan tahallasi ymmärrät väärin.
Eipä ole Suomessa palkkatyöläisellä varaa tällä verotuksella kotiäitiä elättää, vaikka hyvätuloinen olenkin. Muuten en sinänsä suoralta kädeltä ajatusta teilaa, vaikka ehkä enemmän uranaisiin päin kallellani olenkin. Olisihan siinä puolensa. Muutaman vuoden olin Honkkareissa duunissa niin siellä olisi onnistunut hyvinkin. Perheellisillä kollegoilla oli järjestään vaimot kotona ja täyspäiväinen kodinhoitaja siihen päälle. Tuolla tavalla se toimisikin vielä paremmin, ei olisi vaimokaan aina ihan puhki ja illat voisi keskittyä täyspainoisesti häneen & lapsiin sen pahamaineisen "arjen pyörittämisen" sijaan.
Tässähän on kirsikkana kakun päällä, että se isä ei ikinä herää yöllä sitä lasta hoitamaan. Yksinkertaisesti mies ei herää vaikka vauva huutaisi kuin päätä leikattaisiin.
Koskaan ei ole ero ollut niin lähellä kuin tuona aikana.