Lue keskustelun säännöt.
Lopetan yläasteen aineenopettajan työni jouluun, enkä enää koskaan palaa opettajaksi.
04.12.2019 |
Olen töissä koulussa, jonne tulee oppilailta kivoilta ja hyviltä alueilta. Koulu ei missään nimessä ole mikään huonomaineinen, eikä siellä ole isoja ongelmia. Niin sanottuja tavallisten perheiden tavallisia lapsia.
MUTTA! Oppilaista on viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut niin röyhkeitä, etten tajua, miten kukaan enää jaksaa opettaa ketään. Oppilailla on pelkkiä oikeuksia, eikä minkäänlaisia velvollisuuksia. Joudun päivittäin tällaisiin tilanteisiin:
- oppilas kuuntelee kuulokkeilla musiikkia tunnilla, eikä ota kuulokkeita pois, vaikka pyydän
- oppilas sanoo minua v***n h***aksi, koska pyydän avaamaan kirjan
- oppilas ei suostu lähtemään tukiopetukseen erityisopettajan kanssa tunnilta
- oppilas pompottelee palloa käytävällä, eikä lopeta tai anna palloa minulle
- oppilas heittää ruokaa lattialle, eikä suostu siivoamaan
Aivan tavallisia, yksinkertaisia, pieniä asioita, joiden kanssa en joutuisi kamppailemaan, jos kyseessä olisi oma lapsi. Koska olen opettaja, en voi korottaa ääntäni, en voi koskea, en voi työntää, en voi ottaa väkisin oppilaalta mitään pois, en voi avata oppilaan reppua ja ottaa sieltä pois edes pommia, ellen ole varma, että sellainen siellä on.
Oppilaat ovat tajunneet, että opettajat ovat neuvottomia, kun kurinpitotoimet ovat pahimmillaankin vain "vakavia kasvatuskeskusteluja". Mitä sellainen auttaa, jos se ruoka pitää kuitenkin jonkun muu siivota lattialta? Tai jos tunnilla oppilas ei kuuntele mitään (koska kuulokkeet korvissa), eikä opi mitään ja minulla on velvollisuus opettaa ja saada oppilaat etenemään.
Olen niin puhki! En kannata fyysistä väkivaltaa, mutta jonkinlaiset kontaktit olisi pakko sallia koulussa. Edes niin, että voisin työntää oppilaan ulos luokasta.
Kommentit (406)
Vierailija kirjoitti:
oppilas kuuntelee kuulokkeilla musiikkia tunnilla, eikä ota kuulokkeita pois, vaikka pyydän
Mitä se haittaa? Jos käyttää kuulokkeita? Luuletko että se opetuksesi on niin korvaamatonta?
Itse en oppinut opettajia kuuntelemalla yhtään mitään, vaan itse kirjoista lukemalla. Opettajista oli hyötyä korkeintaan silloin, jos kirjojen perusteella jokin jäi epäselväksi; aina ei silloinkaan. Ihan hyvin olisin voinut kuunnella tunnit musiikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut opettajat ovat kyllä tosi päteviä opettajia tietonsa puolesta, mutta siihen se sitten jääkin. Opettamisen taito ja esiintymiskyky pitää olla myös hallussa ja sanan hallinta sekä kyky ottaa koko luokkahuoneen oppilaat haltuun. Opettaja on siellä vähän kuin näyttelijä, joka ottaa katsekontaktia yleisöön. (Tässä tapauksessa lapset on yleisö, jonka edessä opettaja esiintyy.) Olen harrastajanäyttelijä, teen sijaisuuksia opena, saan oppilaat "haltuun" jo pelkällä esiintymiselläni, jossa on myös huumoria mukana. Monet oppilaat ovatkin sanoneet, että viihtyvät tunneillani, koska silloin on rento, mutta "tukeva ote tuntityöskentelyyn". Opena oleminen vaatii paljon muutakin kun vain opettamista, käytännön asiat on monella opella vielä "lapsen kengissä".
Erittäin hyvä! Ja tässä on sekin hyvä puoli ettei kuormitu liikaa.
Minäkin lopetin ala-asteella työskentelyn. Lapset on todella näsäviisaita, ärsyttäviä, kieroja ja ilkeitä. JA se meteli! En ole niin kova ja kylmä ihminen että kestäisin tuollaista eläkeikään.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä kokemusta vain alakoulun puolelta luokanopettajana muutama vuosi, mutta voin kuvitella mitä opettajan työ voi pahimmillaan olla murkkujen kanssa. Toisin kuin joku avustaja tässä ketjussa kirjoitti, opettajan työ ei ole näyttelemistä ja oman shown pitämistä luokan edessä, vaan keskiössä on oppilas, ja oppilaan täyden potentiaalin esiin saaminen. Opettaja on ohjaaja siinä prosessissa, ei päähenkilö.
Varmasti satunnaiset tunnit "vetää läpi" monellakin tavalla, ja lyhytaikainen lapsien suosion kalastaminen on hyvinkin helppoa, mutta pitkäjänteinen, opetussuunnitelmaan perustuva yksilöllinen oppimisprosessin suunnittelu ja arvioiminen on ihan jotain muuta kuin läpivetämistä.
Opettajankoulutus ei valitettavasti anna oikein välineitä ryhmänhallintaan. Harjoittelutkin sijoittuvat yleensä helppoihin harjoittelukouluihin, ja pääpaino on minuutintarkkojen tuntisuunnitelmien tekemisessä. Oikeasti, ainakin minun mielestäni, tärkeintä on lämpimän ja ymmärtäväisen suhteen luominen oppilaisiin. Ainakin alakoulun puolella, missä kasvattaminen on yhtä tärkeää kuin opettaminen, on tosi merkittävää se, millaiseen vuorovaikutussuhteen oppilaisiinsa luo.
Aineenopettajana tällaisen tiiviin suhteen muodostaminen ei yleensä onnistu, kun hädin tuskin muistaa kaikkien oppilaidensa nimen. Uskon silti, että nuorille välittyy se asenne, millä heidät kohtaa. Karttakepin paukuttaminen tai huutaminen ei ole enää tätä päivää opetuksessa.
Helppoa ei opettajan työ nykyään ole, kaukana siitä. Jo yksi haastava oppilas voi tehdä luokasta aivan mahdottoman ja se on todella harmi niitä kohtaan, jotka oikeasti haluaisivat opiskella.
Eihän se näyttelijä tarkoittanut mitään showta tai itsensä esille tuomista vaan juuri sitä vuorovaikutusta ja kontaktia. Asennetta. Ei hän voi pienessä hetkessä sitä oppimisprosessia johtaa, mutta noilla taidoilla voisi, jos hänellä olisi koko kurssi. Tai jopa koko kolme vuotta minkä yläkoulu vue. Oppilaathan näkevät sen opettajan. Onko hän tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
24v??? Olet ehtinyt olla työelämässä jotain puoli vuotta, jo lopen uupunut ja ala menossa vaihtoon? Voi hyvää päivää...
Vinkkinä, muistan kun itse menin kokopäivätöihin opiskelujen jälkeen, eri alalla tosin. Aivot ja kroppa kävi ylikierroksilla ja sain burnoutin puolessa vuodessa. Siitä selvittiin kun sain järkeistettyä oman ajankäytön. Vaikeinta oli kai tottua siihen että joku toinen päätti mihin ja missä päiväni kuluu. Tasapainon (myös henkisen) löydettyäni olin tyytyväinen kunnes aikanaan tosiaan vaihdoin alaa koska halusin oppia muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Kohta kaipaatkin pian entiseen työsi pitkien lomien ja lyhyiden työpäivien takia. Ei se ole meillä normiduunareilla hääviä kun koko vuodessa on lomaa vain 4 viikkoa ja työpäivät aina 8-12 h...
Terkuin lopen uupunut 24-vuotias sairaanhoitaja, joka lähtee opiskelemaan luokanopettajaksi lomien takia
Valmistuin 2 vuotta sitten joulukuussa puoli vuotta etuajassa. Töissä olen ollut siitä asti ja nyt jo ihan finito. Olen siis töissä syöpätautien vuodeosastolla. Potilastyö on ihanaa ja potilaat mukavia mutta ne läheiset... ja lisäksi kollegojen kesken velloo tyypillinen negatiivinen hoitoalan ilmapiiri. Paskanpuhumista, piirien ulkopuolelle sulkemista, kaikki eivät tervehdi vuoron alussa eivätkä kaikki hoida vuoronvaihtoa säännösten mukaan. Lisänä vielä kamala kiire, aina ei kerkeä käydä vessassa ja vielä useammin kahvitauot jäävät välistä.
Harkitsin osaston vaihtamista psykiatrian puolelle, mutta kyseisellä alalla työskentelevä kurssikaverini sanoi että sama meno on sielläkin. Aikoo harkita tietojenkäsittelyn opintoja.
- nro 3
Olet syöpäosastolla töissä, joten oletettavasti työskentelet KVTES:n alaisena, koska syöpää hoidetaan julkisissa keskussairaaloissa (yhtä poikkeusta lukuun ottamatta). Jos olet ollut työelämässä jo 2 vuotta, sinulla on 28 lomapäivää, yksi lomaviikko vie 5 lomapäivää, joten sinulla on yli 5 viikkoa lomaa. Kun olet ollut töissä 10 vuotta sinulla on 30 lomapäivää. Kun olet ollut 15 vuotta töissä, sinullaon 38 lomapäivää. Lopulta lomailet lähes kuin opettajat.
-hoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeytys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut opettajat ovat kyllä tosi päteviä opettajia tietonsa puolesta, mutta siihen se sitten jääkin. Opettamisen taito ja esiintymiskyky pitää olla myös hallussa ja sanan hallinta sekä kyky ottaa koko luokkahuoneen oppilaat haltuun. Opettaja on siellä vähän kuin näyttelijä, joka ottaa katsekontaktia yleisöön. (Tässä tapauksessa lapset on yleisö, jonka edessä opettaja esiintyy.) Olen harrastajanäyttelijä, teen sijaisuuksia opena, saan oppilaat "haltuun" jo pelkällä esiintymiselläni, jossa on myös huumoria mukana. Monet oppilaat ovatkin sanoneet, että viihtyvät tunneillani, koska silloin on rento, mutta "tukeva ote tuntityöskentelyyn". Opena oleminen vaatii paljon muutakin kun vain opettamista, käytännön asiat on monella opella vielä "lapsen kengissä".
Mutta jos olisit lukenut sivuakaan kasvatustiedettä ja pedagogiikkaa tietäisit että opettajan työ ei saa olla näyttelemistä, manipulaatiota eikä sillä saa hakea itselleen yleisöä tai huomiota.
Paljon on maailmassa negatiivisia kokemuksia näistä "karismaattisista johtajista"
Voit googlata asiaa vaikka sanoilla "indoktrinaatio kasvatuksessa". Ihan oikeasti ne oikeat ope opinnot kannattaa ;) vaikka toki opet tekee työtä myös persoonallaan. Se ei kuitenkaan tarkoita mitään esiintymistä.Olet väärässä. Tuo edellinen on juuri oikea tapa, ehkä väärä ilmaisu asialle.
Millä tavalla saat herätettyä huomion ja kiinnostuksen. Se on koko opetuksen ydin.
Miten saat ryhmän haltuun ja keskittymään. Hauskaakin saa olla. Osallistua saa. Minä kannatan jopa tunteita, lähinnä positiivisia. Ne tilanteet jää mieleen. Kannattaa luoda suhde niihin nuoriin.
Itse en ole näyttelijä mutta pari kollegaa on ja he vasta ovat onnistuneet. Pieni kevennys näytelmänä tunnin alussa saa kaikki hereille.
Itse esitän lähinnä itseäni. Siltä se välillä tuntuu, kun tavoite on saada ryhmä haltuun, innostaa, herättää kiinnostusta. Se ei aina onnistu innostustasolla, mutta aina olen hallinnut ryhmää. Parhaimmillaan olen itsekin innostunut ja voimaantunut.
Joskus näen poissaolevan oloisen opettajan tulevan ryhmn kanssa tilanteeseen. Ei vähääkään kontaktia. Ryhmä hajoaa käsiin. Kun se ei vaadi kuin katseita. Vastuuta. Kiinnostusta. Ehkä itseluottamusta.
Onpa ylimielistä ja kuten sanottua, narsistista tekstiä. Ikään kuin juuri sinun tapasi olisi ylivertainen ja saisit tuosta noin vain kaikkien oppilaiden täyden potentiaalin esille ja pystyisit luomaan ainutlaatuisen ja henkilökohtaisen suhteen jokaiseen oppilaaseen.
On myös niitä oppilaita, joita kaikenlaiset draama- ja muut luovat harjoitukset ja se, että pakotetaan tuomaan tunteita esille ryhmässä, ahdistaa. Nämä oppilaat nauttivat siitä, että saavat rauhassa kuunnella opettajaa, lukea aiheesta kirjasta ja tehdä tehtäviä.
Menetelmäsi - opettajan karisman, henkilökohtaisen opettaja-oppilassuhteen sekä tunteiden esille tuomisen korostaminen - kuulostavat aika lailla samoilta kuin viime viikkoina julkisuudessa esillä olleen, tuomiota odottavan itseoppineen pedagogin.
Kuka tämä itseoppinut pedagogi on?
Olen pahoillani, ettet tykännyt kirjoituksestani. Olen pahoillani, että sait siitä väärän käsityksen. Mainitsemasi menetelmät eivät kuulu minun menetelmiini. Ei draamaa tai luovaa toimintaa. Ei edes opettajan karismaa. Saati tunteiden tuominen esiin ryhmässä. Puhuin tunnekokemuksesta. Hauskaa. Merkittävää.
Naristinen kirjoitus? Ehkäpä omasi on sitä enemmän. Ilkeä. Lukutaidoton. Alistava. Henkilöönkäyvä.
Sen tiedän, että lukeminen, tehtävien tekeminen ja kuuntelu on ok oikein monelle. Eikä näissä ome mitään vikaa. Monia menetelmiä luovasti! Ja monenlaisia opettajia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan! Tämä meininki alkaa jo päiväkodissa. Vanhemmat tulevat listat mukanaan miten juuri heidän uniikki lumihiutaleensa tulee pukea, syöttää, nukuttaa, puhutella ja kolme kassillista rakkaimpia leluja. Enkä edes liioittele.
Eräs äiti jopa sanoi minulle ”Jos Liisa-Piisa ei tottele niin kyllä häntä saa komentaa,hihihihih”. En todella tiedä miksi hän koki, että minulle opettajana tulee antaa moinen ”valtuus”. Mitä hän ajattelee minun sitten toimivan? Totta kai komennamme lapsia, mutta vanhemmilla on nykyään täysin vääristynyt käsitys instituutionaalisesta kasvatuksesta.
Tehnyt sijaisuuksia yläasteella ja ei kiitos. Kuten aloittajaa, minua huoriteltiin, perään syljettiin, näytettiin keskaria ja ne kuulokkeet!!! Olin aivan pöyristynyt, teinit tosiaan katsovat YouTubea ja Netflixiä kesken oppitunnin. ”Ei v kiinnosta” oli vastaus lähes kaikkeen.
Näitä muutamaa häirikköä ei saa kuriin ja 20 muuta kärsivät. Minkäs teet, oppitunnit yhtä sirkusta. Pojilla myös hyvin alistava käsitys naisista. Puhutaan ihan avoimesti todella halventavaan sävyyn niin naisopettajista, julkkiksista kuin koulun tytöistä.
Ei enää ikinä, kiitos. Mitään valtaa ei ole, kun vanhemmatkin täysin sokeita omille kasvatusvirheilleen.
Miksei niitä Netflixiä ja youtubea katsovia voi veidä rehtorin kansliaan katsomaan niitä videoitaan? Saatesanoin: tässä on oppilaat, jotka eivät suostu kuuntelemaan opetusta.
Miksei tunneilla ole kännykät ja tietokoneet ja älylaitteet- kieltoa?
Rehtorilla on muutakin tekemistä kuin toimia vanginvartijana. Jos koulussa on vaikkapa 18 luokkaa ja jokaisessa luokassa kolme Netflixin katsojaa, olisi tehtorin kansliassa koko ajan 54 oppilasta.
Niin, mutta sinne ne kuuluu. Rehtorin tehtävä on varmistaa, että koulussa on työrauha niin opettajilla kuin oppilaillakin. Rehtori on koulun työyhteisön esimies. Johtajan tehtävänä on johtaa, ohjata ja valvoa peruskoulun opetus- ja kasvatustyötä.
Jos rehtori vahtii täysipäiväisesti arestiin pistettyjä nuoria, kuka tekee rehtorin varsinaiset työtehtävät? Suurinta osaa rehtorin työstä koskee vaitiolovelvollisuus. Rehtori ei voi käsitellä oppilas- tai alaistensa asioita tai esimerkiksi soittaa puheluita, jos paikalla on oppilaita. Turha jankuttaa, että jonkin asian pitäisi olla jollain tavalla, jos se on käytännössä mahdotonta.
Kirjoita kansanedustajalle ja vaadi lakialoitetta. Älä esitä uusavutonta. Eikö teillä koulussa opetettu yhteiskuntaoppia?
Rehtorin varsinaisia työtehtäviä on se, että opetus- ja kasvatsutyö on mahdollista. Varsinainen tehtävä. Hän on vastuullisessa esimiesasemassa. Minkälaista hallinto- ja johtohenkilökuntaa kouluissa on palkattuina, on iso kysymys. Rehtorin tehtäviin kuuluu siitä huolehtiminen, että kouluissa ei ole häiriköintiä ja sen varmistaminen että opettajat voivat opettaa turvallisessa ilmapiirissä. Ja, että lapset saavat käydä turvallista koulua. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selkeytys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut opettajat ovat kyllä tosi päteviä opettajia tietonsa puolesta, mutta siihen se sitten jääkin. Opettamisen taito ja esiintymiskyky pitää olla myös hallussa ja sanan hallinta sekä kyky ottaa koko luokkahuoneen oppilaat haltuun. Opettaja on siellä vähän kuin näyttelijä, joka ottaa katsekontaktia yleisöön. (Tässä tapauksessa lapset on yleisö, jonka edessä opettaja esiintyy.) Olen harrastajanäyttelijä, teen sijaisuuksia opena, saan oppilaat "haltuun" jo pelkällä esiintymiselläni, jossa on myös huumoria mukana. Monet oppilaat ovatkin sanoneet, että viihtyvät tunneillani, koska silloin on rento, mutta "tukeva ote tuntityöskentelyyn". Opena oleminen vaatii paljon muutakin kun vain opettamista, käytännön asiat on monella opella vielä "lapsen kengissä".
Mutta jos olisit lukenut sivuakaan kasvatustiedettä ja pedagogiikkaa tietäisit että opettajan työ ei saa olla näyttelemistä, manipulaatiota eikä sillä saa hakea itselleen yleisöä tai huomiota.
Paljon on maailmassa negatiivisia kokemuksia näistä "karismaattisista johtajista"
Voit googlata asiaa vaikka sanoilla "indoktrinaatio kasvatuksessa". Ihan oikeasti ne oikeat ope opinnot kannattaa ;) vaikka toki opet tekee työtä myös persoonallaan. Se ei kuitenkaan tarkoita mitään esiintymistä.
Indokrinaatio kasvatuksessa rarkoittaa lapseksi jättämistä. Ehkäpä juurikin päinvastaista mitä haluat kritisoida. Tuo edellinenhän suhtautuu oppilaisiin tasavertaisina yksilöinä. Juuri päinvastpin tpimii, kuin indokrinaatioin kriteereissä. Ehkäpä nämä "kaadan tietoa päähänne" opet tekevät juuri mitä syytät edellisen tekevän.
Wikipedia:
Indoktrinaatiokeskustelussa on käytetty neljää kriteeriä indoktrinaation erottamiseksi opetuksesta:
Amerikkalaisessa keskustelussa erityisesti John Deweyn vaikutuksesta on pyritty liittämään indoktrinaatio tietynlaiseen opetusmenetelmään eli puhutaan metodikriteeristä. Tämän epäilyttävän opetusmenetelmän piirteiksi on mainittu seuraavia elementtejä:opetus on autoritaarista,opetussisältö ikään kuin tungetaan oppilaan päähän (drummed in, drilled),opetuksessa käytetään hyväksi jonkinlaista uhkaa javapaa keskustelu kielletään.Monesti nämä seikat on lyhennetty epärationaaliseksi opetusmenetelmäksi.Sisältökriteerin mukaan opetussisällöstä seuraa, onko kyseessä indoktrinaatio vai ei. Tämä käsitys lähtee itse indoktrinaatio-termin etymologiasta. Indoktrinaatio on doktriinin välittämistä. “Ei doktriineja; ei indoktrinaatiota”.Seurauskriteerissä lähdetään indoktrinoidun persoonan käsitteestä. Jean-Paul Sartrea mukaillen John Wilsontoteaa, että indoktrinoitu ihminen elää itsepetoksessa. Hän on eräänlainen unissakävelijä. Hänen maailmankatsomuksensa perusteiden katsotaan tavalla tai toisella olevan kestämättömiä. Kasvatus on indoktrinaatiota silloin, kun sen seurauksena on indoktrinoitu epärationaalinen persoona.Ensimmäinen intentiokriteerin käyttäjä oli negatiivisen indoktrinaatio- käsitteen kehittäjä William Heard Kilpatrick. Hän ei kiellä tahattoman indoktrinaation mahdollisuutta, mutta pitää intentiota kielteisessä merkityksessä käytetyn indoktrinaation käsitteen tärkeimpänä kriteerinä. John Whiten mukaan opettaja on indoktrinoija, jos hänen intentionaan on saada oppilas uskomaan P:hen (P=väite, uskomus, doktriini ja niin edelleen) sellaisella tavalla, jossa mikään ei horjuta tätä uskomusta
Opettajan jatkuva nalkuttaminen, valittaminen ja raivoaminen turhista asioista ovat aina oiva tapa saada vihaisia ja tottelemattomia teinejä vastaansa. Jos joku ei ota kuulokkeitansa pois, anna olla! Turhaan alat mitään showta siitä vetämään, se ei hyödytä ketään. Edessä on nuoren oma tulevaisuus ja yläasteiässä siitä voi jo alkaa itse ottamaan vastuuta. Se että pakotat jonkun kuuntelemaan tunneillasi, ei myöskään hyödytä ketään. Oppimista varten vaaditaan omaa halua, muuten se ei toimi. Itse olin lopen uupunut yläasteen jälkeen, sillä minulla oli hyvin paljon ongelmia joidenkin opettajien kanssa. Minua kohdeltiin ongelma nuorena joka "ei osaa käyttäytyä" ja jolla "ei ole tulevaisuutta". Valmistuin kuitenkin hyvin arvosanoin, käyttäytmisen arvosanana komeili tosin kutonen. Noh, lukioon menin ja yhtäkään opettajaa ei ole, kenen kanssa en olisi tullut toimeen. Ei yhtäkään! Olen kokenut kaikki mukaviksi ja arvostan heitä aivan eri tavalla. Se että valitetaan siitä että pipo on päällä kun on just tullut ovesta sisään, tai annetaan jälki-istuntoa koska on mennyt vessaan piiloon välitunnilla koska ulkona on 20 astetta pakkasta (samalla kun itse seisovat sisällä ovien takana varmistamassa että kukaan ei vaan tule sisään), aiheuttaa ihan omanlaisensa aggression näitä ihmisiä kohtaan, mikä on enemmän kuin ymmärrettävää. Nuorilla on muutenkin vaikea vaihe elämässään meneillään, eikä se helpota että joku on jatkuvasti hengittämässä niskaan milloin mistäkin. Nyt opiskelen aineenopettajaksi, enkä voisi olla enemmän kuin innoissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan! Tämä meininki alkaa jo päiväkodissa. Vanhemmat tulevat listat mukanaan miten juuri heidän uniikki lumihiutaleensa tulee pukea, syöttää, nukuttaa, puhutella ja kolme kassillista rakkaimpia leluja. Enkä edes liioittele.
Eräs äiti jopa sanoi minulle ”Jos Liisa-Piisa ei tottele niin kyllä häntä saa komentaa,hihihihih”. En todella tiedä miksi hän koki, että minulle opettajana tulee antaa moinen ”valtuus”. Mitä hän ajattelee minun sitten toimivan? Totta kai komennamme lapsia, mutta vanhemmilla on nykyään täysin vääristynyt käsitys instituutionaalisesta kasvatuksesta.
Tehnyt sijaisuuksia yläasteella ja ei kiitos. Kuten aloittajaa, minua huoriteltiin, perään syljettiin, näytettiin keskaria ja ne kuulokkeet!!! Olin aivan pöyristynyt, teinit tosiaan katsovat YouTubea ja Netflixiä kesken oppitunnin. ”Ei v kiinnosta” oli vastaus lähes kaikkeen.
Näitä muutamaa häirikköä ei saa kuriin ja 20 muuta kärsivät. Minkäs teet, oppitunnit yhtä sirkusta. Pojilla myös hyvin alistava käsitys naisista. Puhutaan ihan avoimesti todella halventavaan sävyyn niin naisopettajista, julkkiksista kuin koulun tytöistä.
Ei enää ikinä, kiitos. Mitään valtaa ei ole, kun vanhemmatkin täysin sokeita omille kasvatusvirheilleen.
Miksei niitä Netflixiä ja youtubea katsovia voi veidä rehtorin kansliaan katsomaan niitä videoitaan? Saatesanoin: tässä on oppilaat, jotka eivät suostu kuuntelemaan opetusta.
Miksei tunneilla ole kännykät ja tietokoneet ja älylaitteet- kieltoa?
Rehtorilla on muutakin tekemistä kuin toimia vanginvartijana. Jos koulussa on vaikkapa 18 luokkaa ja jokaisessa luokassa kolme Netflixin katsojaa, olisi tehtorin kansliassa koko ajan 54 oppilasta.
Niin, mutta sinne ne kuuluu. Rehtorin tehtävä on varmistaa, että koulussa on työrauha niin opettajilla kuin oppilaillakin. Rehtori on koulun työyhteisön esimies. Johtajan tehtävänä on johtaa, ohjata ja valvoa peruskoulun opetus- ja kasvatustyötä.
Jos rehtori vahtii täysipäiväisesti arestiin pistettyjä nuoria, kuka tekee rehtorin varsinaiset työtehtävät? Suurinta osaa rehtorin työstä koskee vaitiolovelvollisuus. Rehtori ei voi käsitellä oppilas- tai alaistensa asioita tai esimerkiksi soittaa puheluita, jos paikalla on oppilaita. Turha jankuttaa, että jonkin asian pitäisi olla jollain tavalla, jos se on käytännössä mahdotonta.
Kirjoita kansanedustajalle ja vaadi lakialoitetta. Älä esitä uusavutonta. Eikö teillä koulussa opetettu yhteiskuntaoppia?
Rehtorin varsinaisia työtehtäviä on se, että opetus- ja kasvatsutyö on mahdollista. Varsinainen tehtävä. Hän on vastuullisessa esimiesasemassa. Minkälaista hallinto- ja johtohenkilökuntaa kouluissa on palkattuina, on iso kysymys. Rehtorin tehtäviin kuuluu siitä huolehtiminen, että kouluissa ei ole häiriköintiä ja sen varmistaminen että opettajat voivat opettaa turvallisessa ilmapiirissä. Ja, että lapset saavat käydä turvallista koulua. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää?
Oletko sama, joka äskön nimitti jotain narsistiseksi? Yhtä ilkeä kirjoitus!
Toivottavasti et ole opettaja.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Ei koulussa voi olla vain sellaisia sisäisen auktoriteetin omaavia hirmuja, vaan jokaisen oppilaan tulisi kunnioittaa opettajaa, oli se millainen tahansa. Mutta koska jollain sitä sisäistä auktoriteettiä ei ole, oppilaat käyttävät sitä hyväksi.
Ongelma on oppilaissa, ei opettajissa.
Ei missään ihmisryhmässä ole niin, että kaikkia kunnioitetaan samalla tavalla. Niitä huutajia ja hermoilijoita ei kunnioiteta eikä heitä joilla on negatiivinen asenne. Sisäinen auktoriteetti ei tarkoita mitään hirmua.
Jos opettajaa ei kunnioiteta, hänen pitää opetella toisenlaisia toimintatapoja. Siihen ei yhtään auta se, että haluaa käyttää väkivaltaa ja huutamista. Tai haukkuu nuoria.
Kyllä ainakin omassa nuorudeessani yläasteella eniten kunnioitusta herätti sellaiset opettajat, jotka oli vähän äksyjä ja tarvittaessa jopa ihan huusivatkin, tai ottivat perseilijöitä niskasta kiinni (tai siis paidasta niskan kohdilta) ja veivät pois luokasta jos kovin hyppivät silmille. Kivakiva opettajien tunneilla hölistiin, kun ei ne kuitenkaan koskaan mitään rangaistuksia jaelleet.
Muistan myös, että ne tiukkapipo-natsiopet nimenomaa toi turvallisuudentunnetta, koska se että saivat nenille hyppivät teinit kuriin tarkoitti myös sitä, että tarvittaessa puuttuivat mm. tunneillaan tapahtuvaan kiusaamiseen yms. eli pystyivät myös suojelemaan meitä oppilaita toisiltamme.
En kannata väkivaltaa, mutta pakko nyt kertoa tämä oma kokemukseni siitä, millaista opettajaa on kunnioitettu. Itse oli yläasteella koulussa missä paljon ongelmaoppilaita, huumeitakin käytettiin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettajan jatkuva nalkuttaminen, valittaminen ja raivoaminen turhista asioista ovat aina oiva tapa saada vihaisia ja tottelemattomia teinejä vastaansa. Jos joku ei ota kuulokkeitansa pois, anna olla! Turhaan alat mitään showta siitä vetämään, se ei hyödytä ketään. Edessä on nuoren oma tulevaisuus ja yläasteiässä siitä voi jo alkaa itse ottamaan vastuuta. Se että pakotat jonkun kuuntelemaan tunneillasi, ei myöskään hyödytä ketään. Oppimista varten vaaditaan omaa halua, muuten se ei toimi. Itse olin lopen uupunut yläasteen jälkeen, sillä minulla oli hyvin paljon ongelmia joidenkin opettajien kanssa. Minua kohdeltiin ongelma nuorena joka "ei osaa käyttäytyä" ja jolla "ei ole tulevaisuutta". Valmistuin kuitenkin hyvin arvosanoin, käyttäytmisen arvosanana komeili tosin kutonen. Noh, lukioon menin ja yhtäkään opettajaa ei ole, kenen kanssa en olisi tullut toimeen. Ei yhtäkään! Olen kokenut kaikki mukaviksi ja arvostan heitä aivan eri tavalla. Se että valitetaan siitä että pipo on päällä kun on just tullut ovesta sisään, tai annetaan jälki-istuntoa koska on mennyt vessaan piiloon välitunnilla koska ulkona on 20 astetta pakkasta (samalla kun itse seisovat sisällä ovien takana varmistamassa että kukaan ei vaan tule sisään), aiheuttaa ihan omanlaisensa aggression näitä ihmisiä kohtaan, mikä on enemmän kuin ymmärrettävää. Nuorilla on muutenkin vaikea vaihe elämässään meneillään, eikä se helpota että joku on jatkuvasti hengittämässä niskaan milloin mistäkin. Nyt opiskelen aineenopettajaksi, enkä voisi olla enemmän kuin innoissani.
Hyvä! Juuri tllaisia opettajia tarvitaan. Oma muisti toimii, oma nuoruus ei ollut kiiltokuvaa. Ehkä siitä seuraa, että osaa kohdata nuoria.
Itsekin omin melko erilainen teini, minulle sanottiin yläasteella, että "kyllä sinunkin pitää lukiossa alkaa tehdä jotain". Ei tarvinnut. Yhtä helppoa oli lukiokin.
Olen nykyään opettaja ja on helppo luoda suhde nuoriin. He ovat paljon helpompia kuin aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeytys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut opettajat ovat kyllä tosi päteviä opettajia tietonsa puolesta, mutta siihen se sitten jääkin. Opettamisen taito ja esiintymiskyky pitää olla myös hallussa ja sanan hallinta sekä kyky ottaa koko luokkahuoneen oppilaat haltuun. Opettaja on siellä vähän kuin näyttelijä, joka ottaa katsekontaktia yleisöön. (Tässä tapauksessa lapset on yleisö, jonka edessä opettaja esiintyy.) Olen harrastajanäyttelijä, teen sijaisuuksia opena, saan oppilaat "haltuun" jo pelkällä esiintymiselläni, jossa on myös huumoria mukana. Monet oppilaat ovatkin sanoneet, että viihtyvät tunneillani, koska silloin on rento, mutta "tukeva ote tuntityöskentelyyn". Opena oleminen vaatii paljon muutakin kun vain opettamista, käytännön asiat on monella opella vielä "lapsen kengissä".
Mutta jos olisit lukenut sivuakaan kasvatustiedettä ja pedagogiikkaa tietäisit että opettajan työ ei saa olla näyttelemistä, manipulaatiota eikä sillä saa hakea itselleen yleisöä tai huomiota.
Paljon on maailmassa negatiivisia kokemuksia näistä "karismaattisista johtajista"
Voit googlata asiaa vaikka sanoilla "indoktrinaatio kasvatuksessa". Ihan oikeasti ne oikeat ope opinnot kannattaa ;) vaikka toki opet tekee työtä myös persoonallaan. Se ei kuitenkaan tarkoita mitään esiintymistä.Olet väärässä. Tuo edellinen on juuri oikea tapa, ehkä väärä ilmaisu asialle.
Millä tavalla saat herätettyä huomion ja kiinnostuksen. Se on koko opetuksen ydin.
Miten saat ryhmän haltuun ja keskittymään. Hauskaakin saa olla. Osallistua saa. Minä kannatan jopa tunteita, lähinnä positiivisia. Ne tilanteet jää mieleen. Kannattaa luoda suhde niihin nuoriin.
Itse en ole näyttelijä mutta pari kollegaa on ja he vasta ovat onnistuneet. Pieni kevennys näytelmänä tunnin alussa saa kaikki hereille.
Itse esitän lähinnä itseäni. Siltä se välillä tuntuu, kun tavoite on saada ryhmä haltuun, innostaa, herättää kiinnostusta. Se ei aina onnistu innostustasolla, mutta aina olen hallinnut ryhmää. Parhaimmillaan olen itsekin innostunut ja voimaantunut.
Joskus näen poissaolevan oloisen opettajan tulevan ryhmn kanssa tilanteeseen. Ei vähääkään kontaktia. Ryhmä hajoaa käsiin. Kun se ei vaadi kuin katseita. Vastuuta. Kiinnostusta. Ehkä itseluottamusta.
Onpa ylimielistä ja kuten sanottua, narsistista tekstiä. Ikään kuin juuri sinun tapasi olisi ylivertainen ja saisit tuosta noin vain kaikkien oppilaiden täyden potentiaalin esille ja pystyisit luomaan ainutlaatuisen ja henkilökohtaisen suhteen jokaiseen oppilaaseen.
On myös niitä oppilaita, joita kaikenlaiset draama- ja muut luovat harjoitukset ja se, että pakotetaan tuomaan tunteita esille ryhmässä, ahdistaa. Nämä oppilaat nauttivat siitä, että saavat rauhassa kuunnella opettajaa, lukea aiheesta kirjasta ja tehdä tehtäviä.
Menetelmäsi - opettajan karisman, henkilökohtaisen opettaja-oppilassuhteen sekä tunteiden esille tuomisen korostaminen - kuulostavat aika lailla samoilta kuin viime viikkoina julkisuudessa esillä olleen, tuomiota odottavan itseoppineen pedagogin.
Kuka tämä itseoppinut pedagogi on?
Olen pahoillani, ettet tykännyt kirjoituksestani. Olen pahoillani, että sait siitä väärän käsityksen. Mainitsemasi menetelmät eivät kuulu minun menetelmiini. Ei draamaa tai luovaa toimintaa. Ei edes opettajan karismaa. Saati tunteiden tuominen esiin ryhmässä. Puhuin tunnekokemuksesta. Hauskaa. Merkittävää.
Naristinen kirjoitus? Ehkäpä omasi on sitä enemmän. Ilkeä. Lukutaidoton. Alistava. Henkilöönkäyvä.
Sen tiedän, että lukeminen, tehtävien tekeminen ja kuuntelu on ok oikein monelle. Eikä näissä ome mitään vikaa. Monia menetelmiä luovasti! Ja monenlaisia opettajia!
Etkö ole lainkaan seurannut uutisia? Tämä tapaushan on ollut pääuutisia jo pari viikkoa, ja varsinkin opetusalan ammattilaisia aihe kiinnostaa, luulisi, että myös harrastajateatterin ystäviä. En kirjoita nimeä, sillä nimien käyttäminen johtaa yleensä ketjun poistamiseen. Tarkoitan tätä teatterialalla pitkään vaikuttanutta henkilöä, jota syytetään ihmiskaupasta ja jonka kehittämä pedagoginen menetelmä on ulkopuolisen tekemässä arviossa todettu jo vuosia sitten vahingolliseksi.
Viimeisimmän viestisi sävy ("Monia menetelmiä luovasti! Ja monenlaisia opettajia") on aika erilainen kuin ensimmäisen, jos siis kyseessä on sama kirjoittaja. Ensimmäisessä viestissä, jossa kuvaat opettajan työtä näyttelemiseksi, sanot monella opettajalla olevan käytännön asioiden lapsen kengissä ja että itse onnistut saamaan oppilaat haltuun pelkillä esiintymistaidoillasi. Viestissä vähätellään ammattipedagogien osaamista ja nostetaan oma harrastajateatterin parissa hankittu kokemus yläpuolelle. Eiköhän tämä kalskahda aika moneenkin korvaan ylimieliseltä ja narsistiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin aineope, joka lopettaa uransa Joulujuhliin. Sillä erotuksella, että se tulee täytenä yllätyksenä koko henkilökunnalle... laitoshuoltajia lukuunottamatta.
Minua on pompoteltu sijaisena, vaikka teen hommani täyspäiväisenä.
Tunnit alkaa AINA klo 8.15. Sitten on 2-3 tuntia taukoa ja hommelit jatkuu iltapäivällä.
Kun lomat alkaa saan kenkää ja kun koulu taas alkaa, aloitan "uutena työntekijänä". Näillä on menty jo vuosia. Työtunnit on kokoajan vähentyneet ja ensi vuoden puolella taas.
No mutta Imperiumin vastaisku tulee nyt. Syysloman vuoksi olen taas uusi työntekijä koeajalla, ilman irtisanomisaikaa.
On kiva nähdä rehtorin ilme, kun joulujuhlan päätteeksi ojennan irtisanomisilmoitukseni.
Ja jos toimintani kuulostaa veemäiseltä, niin voisin ilmoittaa lopettamiseni myös 7.1.2020 tekstiviestillä.
Voisin kertoa satoja, ellei tuhansia itseeni kohdistuneita kiusaamistilanteita, niin oppilaiden kuin työkavereidenkin taholta. Mutta antaa olla.
Mun mies vaihtoi myös aluksi ns. pakon sanelemana toiselta alalta aineenopettajaksi yläkouluun ja vaikka palkka laskikin paljon ( vaikka on pätevä), niin on ihan älyttömän tyytyväinen. Paljon raskaampiakin työpaikkoja on kuin tuo yläkoulu. Eihän se kaikille sovi, jos ei kestä meteliä tai jaksa murrosikäisiä tai jostain syystä sa mitään otetta. Ehkä omat lapset ja elämänkokemuskin auttaa. Pitkät lomat, päivät aika lyhyitä eikä mitenkään hirveästi tee määrällisesti töitä. Hyvin pärjännyt. Työ on kuitenkin sellaista, jolla on jotakin merkitystä ja tehtävät ovat selkeitä. On monia paikkoja, joissa voi vain haaveilla siitä. Suo siellä, vetelä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Opettajan jatkuva nalkuttaminen, valittaminen ja raivoaminen turhista asioista ovat aina oiva tapa saada vihaisia ja tottelemattomia teinejä vastaansa. Jos joku ei ota kuulokkeitansa pois, anna olla! Turhaan alat mitään showta siitä vetämään, se ei hyödytä ketään. Edessä on nuoren oma tulevaisuus ja yläasteiässä siitä voi jo alkaa itse ottamaan vastuuta. Se että pakotat jonkun kuuntelemaan tunneillasi, ei myöskään hyödytä ketään. Oppimista varten vaaditaan omaa halua, muuten se ei toimi. Itse olin lopen uupunut yläasteen jälkeen, sillä minulla oli hyvin paljon ongelmia joidenkin opettajien kanssa. Minua kohdeltiin ongelma nuorena joka "ei osaa käyttäytyä" ja jolla "ei ole tulevaisuutta". Valmistuin kuitenkin hyvin arvosanoin, käyttäytmisen arvosanana komeili tosin kutonen. Noh, lukioon menin ja yhtäkään opettajaa ei ole, kenen kanssa en olisi tullut toimeen. Ei yhtäkään! Olen kokenut kaikki mukaviksi ja arvostan heitä aivan eri tavalla. Se että valitetaan siitä että pipo on päällä kun on just tullut ovesta sisään, tai annetaan jälki-istuntoa koska on mennyt vessaan piiloon välitunnilla koska ulkona on 20 astetta pakkasta (samalla kun itse seisovat sisällä ovien takana varmistamassa että kukaan ei vaan tule sisään), aiheuttaa ihan omanlaisensa aggression näitä ihmisiä kohtaan, mikä on enemmän kuin ymmärrettävää. Nuorilla on muutenkin vaikea vaihe elämässään meneillään, eikä se helpota että joku on jatkuvasti hengittämässä niskaan milloin mistäkin. Nyt opiskelen aineenopettajaksi, enkä voisi olla enemmän kuin innoissani.
Muistathan sitten opettaessasi, että yhteiset säännöt ovat kaikki kaikessa. Myös sinun on aikanaan valvottava, että oppilaat menevät ulos välitunnilla ja että he eivät käytä pipoa sisällä ja että he puhuttelevat sinua kohteliaasti. Sinun velvollisuuksiisi myös kuuluu se, että jokainen on luokassa vastaanottavainen ja pitää ne kuulokkeet pois päästä. Niille on oma aikansa, esim. kun tehdään tehtäviä, voi kuunnella musiikkia. Kun on yhteisopetuksen aika, silloin kaikki kuuntelevat. Sinun ja vain sinun velvollisuutesi on ohjata peruskoululainen oppimaan ja opiskelun pariin. Jos sinä annat sen mukulan istua siellä takki päällä kuulokkeet korvilla seuraamassa kännystä leffaa opiskelemisen sijaan, siinä on sinun pääsi vadilla. Ei sen lapsen.
Muuten olet kuin nössöisä, joka rys sii kaikki kasvattajaäidin säännöt, joilla arkea pyöritetään. Samalla teet todella pas*amaisen teon niille opettajille, jotka vaativat yhteisten sääntöjen noudattamista. Peruskoulussa kun opetellaan myös käyttäytymistä ja yhteisten sääntöjen noudattamista, ei pelkästään oppiaineita.
Opettajatkin joutuvat aika ajoin pihaan. Pakkasella käytetään kunnon talvivaatteita, idi*otit palelevat siellä nilkat paljaina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan! Tämä meininki alkaa jo päiväkodissa. Vanhemmat tulevat listat mukanaan miten juuri heidän uniikki lumihiutaleensa tulee pukea, syöttää, nukuttaa, puhutella ja kolme kassillista rakkaimpia leluja. Enkä edes liioittele.
Eräs äiti jopa sanoi minulle ”Jos Liisa-Piisa ei tottele niin kyllä häntä saa komentaa,hihihihih”. En todella tiedä miksi hän koki, että minulle opettajana tulee antaa moinen ”valtuus”. Mitä hän ajattelee minun sitten toimivan? Totta kai komennamme lapsia, mutta vanhemmilla on nykyään täysin vääristynyt käsitys instituutionaalisesta kasvatuksesta.
Tehnyt sijaisuuksia yläasteella ja ei kiitos. Kuten aloittajaa, minua huoriteltiin, perään syljettiin, näytettiin keskaria ja ne kuulokkeet!!! Olin aivan pöyristynyt, teinit tosiaan katsovat YouTubea ja Netflixiä kesken oppitunnin. ”Ei v kiinnosta” oli vastaus lähes kaikkeen.
Näitä muutamaa häirikköä ei saa kuriin ja 20 muuta kärsivät. Minkäs teet, oppitunnit yhtä sirkusta. Pojilla myös hyvin alistava käsitys naisista. Puhutaan ihan avoimesti todella halventavaan sävyyn niin naisopettajista, julkkiksista kuin koulun tytöistä.
Ei enää ikinä, kiitos. Mitään valtaa ei ole, kun vanhemmatkin täysin sokeita omille kasvatusvirheilleen.
Miksei niitä Netflixiä ja youtubea katsovia voi veidä rehtorin kansliaan katsomaan niitä videoitaan? Saatesanoin: tässä on oppilaat, jotka eivät suostu kuuntelemaan opetusta.
Miksei tunneilla ole kännykät ja tietokoneet ja älylaitteet- kieltoa?
Rehtorilla on muutakin tekemistä kuin toimia vanginvartijana. Jos koulussa on vaikkapa 18 luokkaa ja jokaisessa luokassa kolme Netflixin katsojaa, olisi tehtorin kansliassa koko ajan 54 oppilasta.
Niin, mutta sinne ne kuuluu. Rehtorin tehtävä on varmistaa, että koulussa on työrauha niin opettajilla kuin oppilaillakin. Rehtori on koulun työyhteisön esimies. Johtajan tehtävänä on johtaa, ohjata ja valvoa peruskoulun opetus- ja kasvatustyötä.
Jos rehtori vahtii täysipäiväisesti arestiin pistettyjä nuoria, kuka tekee rehtorin varsinaiset työtehtävät? Suurinta osaa rehtorin työstä koskee vaitiolovelvollisuus. Rehtori ei voi käsitellä oppilas- tai alaistensa asioita tai esimerkiksi soittaa puheluita, jos paikalla on oppilaita. Turha jankuttaa, että jonkin asian pitäisi olla jollain tavalla, jos se on käytännössä mahdotonta.
Kirjoita kansanedustajalle ja vaadi lakialoitetta. Älä esitä uusavutonta. Eikö teillä koulussa opetettu yhteiskuntaoppia?
Rehtorin varsinaisia työtehtäviä on se, että opetus- ja kasvatsutyö on mahdollista. Varsinainen tehtävä. Hän on vastuullisessa esimiesasemassa. Minkälaista hallinto- ja johtohenkilökuntaa kouluissa on palkattuina, on iso kysymys. Rehtorin tehtäviin kuuluu siitä huolehtiminen, että kouluissa ei ole häiriköintiä ja sen varmistaminen että opettajat voivat opettaa turvallisessa ilmapiirissä. Ja, että lapset saavat käydä turvallista koulua. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää?
Lakialoitetta mistä? Väkivaltainen käytös ja kunnianloukkaus ovat rikoksia jo nyt. Alle 15-vuotiaita harvoin rangaistaan, ja lastensuojelukin on jo ylityöllistetty.
Opettajien lisäksi myös vaikkapa sairaanhoitajilla ja sosiaalityöntekijöillä on oikeus turvalliseen työympäristöön. On heidän esimiehiensä tehtävä valvoa, että työpaikoissa on turvallista työskennellä. Silti näissä ammateissa kohdataan väkivaltaa jopa viikottain. Ihanteet ja käytäntö eivät tosimaailmassa useinkaan kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeytys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut opettajat ovat kyllä tosi päteviä opettajia tietonsa puolesta, mutta siihen se sitten jääkin. Opettamisen taito ja esiintymiskyky pitää olla myös hallussa ja sanan hallinta sekä kyky ottaa koko luokkahuoneen oppilaat haltuun. Opettaja on siellä vähän kuin näyttelijä, joka ottaa katsekontaktia yleisöön. (Tässä tapauksessa lapset on yleisö, jonka edessä opettaja esiintyy.) Olen harrastajanäyttelijä, teen sijaisuuksia opena, saan oppilaat "haltuun" jo pelkällä esiintymiselläni, jossa on myös huumoria mukana. Monet oppilaat ovatkin sanoneet, että viihtyvät tunneillani, koska silloin on rento, mutta "tukeva ote tuntityöskentelyyn". Opena oleminen vaatii paljon muutakin kun vain opettamista, käytännön asiat on monella opella vielä "lapsen kengissä".
Mutta jos olisit lukenut sivuakaan kasvatustiedettä ja pedagogiikkaa tietäisit että opettajan työ ei saa olla näyttelemistä, manipulaatiota eikä sillä saa hakea itselleen yleisöä tai huomiota.
Paljon on maailmassa negatiivisia kokemuksia näistä "karismaattisista johtajista"
Voit googlata asiaa vaikka sanoilla "indoktrinaatio kasvatuksessa". Ihan oikeasti ne oikeat ope opinnot kannattaa ;) vaikka toki opet tekee työtä myös persoonallaan. Se ei kuitenkaan tarkoita mitään esiintymistä.Olet väärässä. Tuo edellinen on juuri oikea tapa, ehkä väärä ilmaisu asialle.
Millä tavalla saat herätettyä huomion ja kiinnostuksen. Se on koko opetuksen ydin.
Miten saat ryhmän haltuun ja keskittymään. Hauskaakin saa olla. Osallistua saa. Minä kannatan jopa tunteita, lähinnä positiivisia. Ne tilanteet jää mieleen. Kannattaa luoda suhde niihin nuoriin.
Itse en ole näyttelijä mutta pari kollegaa on ja he vasta ovat onnistuneet. Pieni kevennys näytelmänä tunnin alussa saa kaikki hereille.
Itse esitän lähinnä itseäni. Siltä se välillä tuntuu, kun tavoite on saada ryhmä haltuun, innostaa, herättää kiinnostusta. Se ei aina onnistu innostustasolla, mutta aina olen hallinnut ryhmää. Parhaimmillaan olen itsekin innostunut ja voimaantunut.
Joskus näen poissaolevan oloisen opettajan tulevan ryhmn kanssa tilanteeseen. Ei vähääkään kontaktia. Ryhmä hajoaa käsiin. Kun se ei vaadi kuin katseita. Vastuuta. Kiinnostusta. Ehkä itseluottamusta.
Onpa ylimielistä ja kuten sanottua, narsistista tekstiä. Ikään kuin juuri sinun tapasi olisi ylivertainen ja saisit tuosta noin vain kaikkien oppilaiden täyden potentiaalin esille ja pystyisit luomaan ainutlaatuisen ja henkilökohtaisen suhteen jokaiseen oppilaaseen.
On myös niitä oppilaita, joita kaikenlaiset draama- ja muut luovat harjoitukset ja se, että pakotetaan tuomaan tunteita esille ryhmässä, ahdistaa. Nämä oppilaat nauttivat siitä, että saavat rauhassa kuunnella opettajaa, lukea aiheesta kirjasta ja tehdä tehtäviä.
Menetelmäsi - opettajan karisman, henkilökohtaisen opettaja-oppilassuhteen sekä tunteiden esille tuomisen korostaminen - kuulostavat aika lailla samoilta kuin viime viikkoina julkisuudessa esillä olleen, tuomiota odottavan itseoppineen pedagogin.
Kuka tämä itseoppinut pedagogi on?
Olen pahoillani, ettet tykännyt kirjoituksestani. Olen pahoillani, että sait siitä väärän käsityksen. Mainitsemasi menetelmät eivät kuulu minun menetelmiini. Ei draamaa tai luovaa toimintaa. Ei edes opettajan karismaa. Saati tunteiden tuominen esiin ryhmässä. Puhuin tunnekokemuksesta. Hauskaa. Merkittävää.
Naristinen kirjoitus? Ehkäpä omasi on sitä enemmän. Ilkeä. Lukutaidoton. Alistava. Henkilöönkäyvä.
Sen tiedän, että lukeminen, tehtävien tekeminen ja kuuntelu on ok oikein monelle. Eikä näissä ome mitään vikaa. Monia menetelmiä luovasti! Ja monenlaisia opettajia!
Etkö ole lainkaan seurannut uutisia? Tämä tapaushan on ollut pääuutisia jo pari viikkoa, ja varsinkin opetusalan ammattilaisia aihe kiinnostaa, luulisi, että myös harrastajateatterin ystäviä. En kirjoita nimeä, sillä nimien käyttäminen johtaa yleensä ketjun poistamiseen. Tarkoitan tätä teatterialalla pitkään vaikuttanutta henkilöä, jota syytetään ihmiskaupasta ja jonka kehittämä pedagoginen menetelmä on ulkopuolisen tekemässä arviossa todettu jo vuosia sitten vahingolliseksi.
Viimeisimmän viestisi sävy ("Monia menetelmiä luovasti! Ja monenlaisia opettajia") on aika erilainen kuin ensimmäisen, jos siis kyseessä on sama kirjoittaja. Ensimmäisessä viestissä, jossa kuvaat opettajan työtä näyttelemiseksi, sanot monella opettajalla olevan käytännön asioiden lapsen kengissä ja että itse onnistut saamaan oppilaat haltuun pelkillä esiintymistaidoillasi. Viestissä vähätellään ammattipedagogien osaamista ja nostetaan oma harrastajateatterin parissa hankittu kokemus yläpuolelle. Eiköhän tämä kalskahda aika moneenkin korvaan ylimieliseltä ja narsistiselta.
Ei kalskahda. Minä en ole tuo näyttelijä vaan häntä kannattanut opettaja. Tuo näyttelijäkään ei kuulosta millään tavalla narsistiselta. Sinähän arvostelit juurikin seuraavan eli minun menetelmiä vääristäen ja ilkeästi. Suorasraan lukutaidottomasti.
Myös tässä viestissäsi on kononainen kappale ilkeilyä. Etkö lue uutisia ym.
Mitä lisäarvoa saat olemalla ilkeä. Oletko yhtä ilkeä opettajana. Kunjan saan näpäyttää!
Ja edellinen jaksaa, että mies on kertonut, että heidänkin koulussaan moni on " uupunut" ja avautunut miten hakevat muita töitä. Useimmiten kyseessä on nainen. Ehkä sinne hakeutuu vääränlaiset tyypit, varsinkin aineenopettajaksi saatetaan päätyä puolivahingossa, kun ei ole oikein löydetty muuta ja tajutaan, että pakko mennä opettamaan esim. ruotsia yläkouluun, eikä muita realistisia työpaikkoja (joista saisi saman palkan ja edut), ole tarjolla.
Onpa ylimielistä ja kuten sanottua, narsistista tekstiä. Ikään kuin juuri sinun tapasi olisi ylivertainen ja saisit tuosta noin vain kaikkien oppilaiden täyden potentiaalin esille ja pystyisit luomaan ainutlaatuisen ja henkilökohtaisen suhteen jokaiseen oppilaaseen.
On myös niitä oppilaita, joita kaikenlaiset draama- ja muut luovat harjoitukset ja se, että pakotetaan tuomaan tunteita esille ryhmässä, ahdistaa. Nämä oppilaat nauttivat siitä, että saavat rauhassa kuunnella opettajaa, lukea aiheesta kirjasta ja tehdä tehtäviä.
Menetelmäsi - opettajan karisman, henkilökohtaisen opettaja-oppilassuhteen sekä tunteiden esille tuomisen korostaminen - kuulostavat aika lailla samoilta kuin viime viikkoina julkisuudessa esillä olleen, tuomiota odottavan itseoppineen pedagogin.