Lopetan yläasteen aineenopettajan työni jouluun, enkä enää koskaan palaa opettajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan! Tämä meininki alkaa jo päiväkodissa. Vanhemmat tulevat listat mukanaan miten juuri heidän uniikki lumihiutaleensa tulee pukea, syöttää, nukuttaa, puhutella ja kolme kassillista rakkaimpia leluja. Enkä edes liioittele.

Eräs äiti jopa sanoi minulle ”Jos Liisa-Piisa ei tottele niin kyllä häntä saa komentaa,hihihihih”. En todella tiedä miksi hän koki, että minulle opettajana tulee antaa moinen ”valtuus”. Mitä hän ajattelee minun sitten toimivan? Totta kai komennamme lapsia, mutta vanhemmilla on nykyään täysin vääristynyt käsitys instituutionaalisesta kasvatuksesta.

Tehnyt sijaisuuksia yläasteella ja ei kiitos. Kuten aloittajaa, minua huoriteltiin, perään syljettiin, näytettiin keskaria ja ne kuulokkeet!!! Olin aivan pöyristynyt, teinit tosiaan katsovat YouTubea ja Netflixiä kesken oppitunnin. ”Ei v kiinnosta” oli vastaus lähes kaikkeen.

Näitä muutamaa häirikköä ei saa kuriin ja 20 muuta kärsivät. Minkäs teet, oppitunnit yhtä sirkusta. Pojilla myös hyvin alistava käsitys naisista. Puhutaan ihan avoimesti todella halventavaan sävyyn niin naisopettajista, julkkiksista kuin koulun tytöistä.

Ei enää ikinä, kiitos. Mitään valtaa ei ole, kun vanhemmatkin täysin sokeita omille kasvatusvirheilleen.

Miksei niitä Netflixiä ja youtubea katsovia voi veidä rehtorin kansliaan katsomaan niitä videoitaan? Saatesanoin: tässä on oppilaat, jotka eivät suostu kuuntelemaan opetusta. 

Miksei tunneilla ole kännykät ja tietokoneet ja älylaitteet- kieltoa?

Tälle aloitukselle KRUUNU, joohan ylläpito?

Eräs tuttavani on toiminut sekä opettjana, että rehtorina isossa yhtenäiskoulussa. Hän kertoi kaikille uusille opettajille vinkin, että luokkaan mennään heti aluksi rinta rottingilla ja otetaan luulot pois. Mukava voi olla myöhemmin, jos luokka sen ansaitsee. Kysyin, että miten ne pahimmat häiriköt saadaan sitten kuriin. Vastaus oli, että niille vittuillaan niin rankasti takaisin, että turvat menee tukkoon XD.

Oppilaat eivät olleet silti se pahin, vaan vanhemmat ja muut opettajat hänen kertomansa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, samoilla ajatuksilla lähden minäkin joululomalle. Irtisanouduin viime viikolla. Olen ihan puhki ja fyysisestikin oireilen. Tulin siihen tulokseen, että mieluummin teen töitä vaikka tarjoilijana kuin aineenopena. Etsin sivussa jotakin muuta hommaa. Ei kannata tappaa itseään stressiin.

Mikä tässä työssä on stressaavaa? Ei ole käytännössä mitään tulosvastuuta eikä voi tulla kenkää kunhan suurinpiirtein noudattaa määräyksiä. Hyväksyy sen ettei läheskään kaikkia oppilaita nappaa tunnin aihe ja keskittää omat voimavarat niihin oppilaisiin, jotka haluavat oppia. Suurin osa arvosanasta koostuu palautettavista tuntitehtävistä, joten tekemättömyydestä jää todisteita ja kännykänräplääjille voi hyvin antaa huonoja numeroita

Määrittelet tulosvastuun ilmeisesti taloudelliseksi tulosvastuuksi? Sitä opettajilla ei tosiaan olekaan, mutta monenlaista muuta tulosvastuuta kyllä. Lienet kuullut oppimistuloksista.

Jos kännykänräplääjille ja häiriköille voisikin vain lätkäistä neloset ja homma olisi sillä selvä, pääsisi tosiaan työssä helpolla. Valitettavasti kuitenkin koululla ja opettajalla on vastuu oppilaan oppimistuloksista. Oppilaiden ja huoltajien mukaan syynä neloseen on se, että opettaja ei osaa opettaa tai että nuori on otettu opettajan silmätikuksi. Koska opettaja on viranomainen, on kaikki tällaiset yhteydenotot käsiteltävä.

Pari viikkoa sitten kollegani kertoi yhteydenotosta, jonka oli saanut huoltajalta oppilaan jäätyä kiinni plagioinnista koulutehtävässä. Huoltaja kertoi kokevansa, että opettaja on epäonnistunut työssään, jos nuori "joutuu turvautumaan" vilppiin. Edes räikeissä vilppi- ja opintojen laiminlyöntitapauksissa vanhemmat harvoin ovat halukkaita yhteistyöhön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan! Tämä meininki alkaa jo päiväkodissa. Vanhemmat tulevat listat mukanaan miten juuri heidän uniikki lumihiutaleensa tulee pukea, syöttää, nukuttaa, puhutella ja kolme kassillista rakkaimpia leluja. Enkä edes liioittele.

Eräs äiti jopa sanoi minulle ”Jos Liisa-Piisa ei tottele niin kyllä häntä saa komentaa,hihihihih”. En todella tiedä miksi hän koki, että minulle opettajana tulee antaa moinen ”valtuus”. Mitä hän ajattelee minun sitten toimivan? Totta kai komennamme lapsia, mutta vanhemmilla on nykyään täysin vääristynyt käsitys instituutionaalisesta kasvatuksesta.

Tehnyt sijaisuuksia yläasteella ja ei kiitos. Kuten aloittajaa, minua huoriteltiin, perään syljettiin, näytettiin keskaria ja ne kuulokkeet!!! Olin aivan pöyristynyt, teinit tosiaan katsovat YouTubea ja Netflixiä kesken oppitunnin. ”Ei v kiinnosta” oli vastaus lähes kaikkeen.

Näitä muutamaa häirikköä ei saa kuriin ja 20 muuta kärsivät. Minkäs teet, oppitunnit yhtä sirkusta. Pojilla myös hyvin alistava käsitys naisista. Puhutaan ihan avoimesti todella halventavaan sävyyn niin naisopettajista, julkkiksista kuin koulun tytöistä.

Ei enää ikinä, kiitos. Mitään valtaa ei ole, kun vanhemmatkin täysin sokeita omille kasvatusvirheilleen.

Miksei niitä Netflixiä ja youtubea katsovia voi veidä rehtorin kansliaan katsomaan niitä videoitaan? Saatesanoin: tässä on oppilaat, jotka eivät suostu kuuntelemaan opetusta. 

Miksei tunneilla ole kännykät ja tietokoneet ja älylaitteet- kieltoa?

Rehtorilla on muutakin tekemistä kuin toimia vanginvartijana. Jos koulussa on vaikkapa 18 luokkaa ja jokaisessa luokassa kolme Netflixin katsojaa, olisi tehtorin kansliassa koko ajan 54 oppilasta.

Jotkut opettajat ovat kyllä tosi päteviä opettajia tietonsa puolesta, mutta siihen se sitten jääkin. Opettamisen taito ja esiintymiskyky pitää olla myös hallussa ja sanan hallinta sekä kyky ottaa koko luokkahuoneen oppilaat haltuun. Opettaja on siellä vähän kuin näyttelijä, joka ottaa katsekontaktia yleisöön. (Tässä tapauksessa lapset on yleisö, jonka edessä opettaja esiintyy.) Olen harrastajanäyttelijä, teen sijaisuuksia opena, saan oppilaat "haltuun" jo pelkällä esiintymiselläni, jossa on myös huumoria mukana. Monet oppilaat ovatkin sanoneet, että viihtyvät tunneillani, koska silloin on rento, mutta "tukeva ote tuntityöskentelyyn". Opena oleminen vaatii paljon muutakin kun vain opettamista, käytännön asiat on monella opella vielä "lapsen kengissä".

Vierailija kirjoitti:

Jotkut opettajat ovat kyllä tosi päteviä opettajia tietonsa puolesta, mutta siihen se sitten jääkin. Opettamisen taito ja esiintymiskyky pitää olla myös hallussa ja sanan hallinta sekä kyky ottaa koko luokkahuoneen oppilaat haltuun. Opettaja on siellä vähän kuin näyttelijä, joka ottaa katsekontaktia yleisöön. (Tässä tapauksessa lapset on yleisö, jonka edessä opettaja esiintyy.) Olen harrastajanäyttelijä, teen sijaisuuksia opena, saan oppilaat "haltuun" jo pelkällä esiintymiselläni, jossa on myös huumoria mukana. Monet oppilaat ovatkin sanoneet, että viihtyvät tunneillani, koska silloin on rento, mutta "tukeva ote tuntityöskentelyyn". Opena oleminen vaatii paljon muutakin kun vain opettamista, käytännön asiat on monella opella vielä "lapsen kengissä".

Lyhyiden sijaisuuksien tekeminen on eri asia kuin opettaa vakituisesti. Sijaisella ei ole samoja oppilashuoltotyöhön ja arvioinnin pitkäjänteiseen toteuttamiseen liittyviä vastuita ja velvollisuuksia kuin vakituisilla opettajilla. Yksittäisen tunnin tai lyhyen sijaisuuspätkän suunnitteluun voi käyttää aivan eri tavoin aikaa kuin jos työskentelee täysipäiväisesti opettajana.

Oppilaat ovat usein myös vieraskoreita sijaisille. Tutun opettajan kanssa otetaan enemmän vapauksia. Saman ilmiön voi huomata suhtautumisessa vanhempiin. Omat vanhemmat ovat noloja ja hirveitä, kavereiden vanhemmat siistejä. Kaveri kokee asian päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut opettajat ovat kyllä tosi päteviä opettajia tietonsa puolesta, mutta siihen se sitten jääkin. Opettamisen taito ja esiintymiskyky pitää olla myös hallussa ja sanan hallinta sekä kyky ottaa koko luokkahuoneen oppilaat haltuun. Opettaja on siellä vähän kuin näyttelijä, joka ottaa katsekontaktia yleisöön. (Tässä tapauksessa lapset on yleisö, jonka edessä opettaja esiintyy.) Olen harrastajanäyttelijä, teen sijaisuuksia opena, saan oppilaat "haltuun" jo pelkällä esiintymiselläni, jossa on myös huumoria mukana. Monet oppilaat ovatkin sanoneet, että viihtyvät tunneillani, koska silloin on rento, mutta "tukeva ote tuntityöskentelyyn". Opena oleminen vaatii paljon muutakin kun vain opettamista, käytännön asiat on monella opella vielä "lapsen kengissä".

Lyhyiden sijaisuuksien tekeminen on eri asia kuin opettaa vakituisesti. Sijaisella ei ole samoja oppilashuoltotyöhön ja arvioinnin pitkäjänteiseen toteuttamiseen liittyviä vastuita ja velvollisuuksia kuin vakituisilla opettajilla. Yksittäisen tunnin tai lyhyen sijaisuuspätkän suunnitteluun voi käyttää aivan eri tavoin aikaa kuin jos työskentelee täysipäiväisesti opettajana.

Oppilaat ovat usein myös vieraskoreita sijaisille. Tutun opettajan kanssa otetaan enemmän vapauksia. Saman ilmiön voi huomata suhtautumisessa vanhempiin. Omat vanhemmat ovat noloja ja hirveitä, kavereiden vanhemmat siistejä. Kaveri kokee asian päinvastoin.

Olen koulunkäynninohjaaja ja sijaistan monesti opettajia, jotka ovat syystä tai toisesta poissa. Harrastan myös näyttelemistä ja saan luokan kuin luokan sekä aineen kuin aineen vedettyä luokkahuoneessa läpi oppilaiden kanssa melkein aina häiriöttä.  Usein täytyy soveltaa, mutta se on onnistunut vuosien saatossa. Oppilaat ovat tykänneet tunneista ja eteen päin on päästy tunneilla, vaikka  ne ovat joskus erittäin haastaviakin. Nämä oppilaat ovat kylläkin tuttuja, koska olen samassa koulussa töissä kuin opettajat.

Liidän päivän aikana monesti luokasta luokkaan ja aineesta aineeseen. Mietimme joskus muiden koulunkäynninohjaajien kanssa sitä, miksi meitä ei arvosteta enemmän. Kuitenkin olemme se pelastava "enkeli", joka saapuu oppilaita auttamaan aina tarvittaessa.

Rehtorin pitäisi olla se, joka jakaa auktoriteetin opettajille. Meidän koulussa on niin "nössö" reksi, joka ei uskalla ottaa vastuuta mistään. Lapsetkin sen jo vaistoo ja apureksi kaveeraa oppilaiden kanssa kuin olisi samalla luokalla ysien kanssa vaikka on jo melkein viiskymppinen. Mihin tämäkin sitten johtaa!

Yläkoulun opettajan työ on muuttunut liikaa kasvatustyöksi. Tämän vuoksi erityisesti miesopettajat kaikkoavat alalta pois!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut opettajat ovat kyllä tosi päteviä opettajia tietonsa puolesta, mutta siihen se sitten jääkin. Opettamisen taito ja esiintymiskyky pitää olla myös hallussa ja sanan hallinta sekä kyky ottaa koko luokkahuoneen oppilaat haltuun. Opettaja on siellä vähän kuin näyttelijä, joka ottaa katsekontaktia yleisöön. (Tässä tapauksessa lapset on yleisö, jonka edessä opettaja esiintyy.) Olen harrastajanäyttelijä, teen sijaisuuksia opena, saan oppilaat "haltuun" jo pelkällä esiintymiselläni, jossa on myös huumoria mukana. Monet oppilaat ovatkin sanoneet, että viihtyvät tunneillani, koska silloin on rento, mutta "tukeva ote tuntityöskentelyyn". Opena oleminen vaatii paljon muutakin kun vain opettamista, käytännön asiat on monella opella vielä "lapsen kengissä".

Lyhyiden sijaisuuksien tekeminen on eri asia kuin opettaa vakituisesti. Sijaisella ei ole samoja oppilashuoltotyöhön ja arvioinnin pitkäjänteiseen toteuttamiseen liittyviä vastuita ja velvollisuuksia kuin vakituisilla opettajilla. Yksittäisen tunnin tai lyhyen sijaisuuspätkän suunnitteluun voi käyttää aivan eri tavoin aikaa kuin jos työskentelee täysipäiväisesti opettajana.

Oppilaat ovat usein myös vieraskoreita sijaisille. Tutun opettajan kanssa otetaan enemmän vapauksia. Saman ilmiön voi huomata suhtautumisessa vanhempiin. Omat vanhemmat ovat noloja ja hirveitä, kavereiden vanhemmat siistejä. Kaveri kokee asian päinvastoin.

Olen koulunkäynninohjaaja ja sijaistan monesti opettajia, jotka ovat syystä tai toisesta poissa. Harrastan myös näyttelemistä ja saan luokan kuin luokan sekä aineen kuin aineen vedettyä luokkahuoneessa läpi oppilaiden kanssa melkein aina häiriöttä.  Usein täytyy soveltaa, mutta se on onnistunut vuosien saatossa. Oppilaat ovat tykänneet tunneista ja eteen päin on päästy tunneilla, vaikka  ne ovat joskus erittäin haastaviakin. Nämä oppilaat ovat kylläkin tuttuja, koska olen samassa koulussa töissä kuin opettajat.

Liidän päivän aikana monesti luokasta luokkaan ja aineesta aineeseen. Mietimme joskus muiden koulunkäynninohjaajien kanssa sitä, miksi meitä ei arvosteta enemmän. Kuitenkin olemme se pelastava "enkeli", joka saapuu oppilaita auttamaan aina tarvittaessa.

Kuvailet koulunkäyntiohjaajan tavanomaisia työtehtäviä - niitä, joihin teidät on koulutettu samoin kuin opettajat omiinsa. Opettajana arvostan kouluavustajia ja koulunkäynninohjaajina, mutta sijaistamalla yksittäisiä tunteja ei kyllä saa käsitystä esimerkiksi arviointityöstä ja siihen liittyvästä yhteydenpidosta koteihin. Itsensä jalustalle nostaminen ("olemme se pelastava enkeli joka saapuu oppilaita auttamaan") siksi, että tekee niitä työtehtäviä, joita on palkattu tekemään, ei ole kovin hyvä lähtökohta yhteistyölle opettajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Meidän yläasteen luokalla oli vittumainen näsäviisas poika, jolle matikanmaikka menetti kerran hermot kunnolla. Käveli tämän pojan luo, kumartui ja tarttui olkapäistä, piti otteessaan ja armeijatyyliin karjui aivan sentin päässä naamasta varmaan pari-kolme minuuttia yhtä soittoa. En ole koskaan kuullut kenenkään huutavan niin kovaa.

Kommentoin tätä. Huutamalla voi aiheuttaa toiselle kuulovamman tai tinnitus-ongelman. Väkivalta ei ole ratkaisu.

No onpahan siellä korvien välissä sitten edes jotain, kun on tinnitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan! Tämä meininki alkaa jo päiväkodissa. Vanhemmat tulevat listat mukanaan miten juuri heidän uniikki lumihiutaleensa tulee pukea, syöttää, nukuttaa, puhutella ja kolme kassillista rakkaimpia leluja. Enkä edes liioittele.

Eräs äiti jopa sanoi minulle ”Jos Liisa-Piisa ei tottele niin kyllä häntä saa komentaa,hihihihih”. En todella tiedä miksi hän koki, että minulle opettajana tulee antaa moinen ”valtuus”. Mitä hän ajattelee minun sitten toimivan? Totta kai komennamme lapsia, mutta vanhemmilla on nykyään täysin vääristynyt käsitys instituutionaalisesta kasvatuksesta.

Tehnyt sijaisuuksia yläasteella ja ei kiitos. Kuten aloittajaa, minua huoriteltiin, perään syljettiin, näytettiin keskaria ja ne kuulokkeet!!! Olin aivan pöyristynyt, teinit tosiaan katsovat YouTubea ja Netflixiä kesken oppitunnin. ”Ei v kiinnosta” oli vastaus lähes kaikkeen.

Näitä muutamaa häirikköä ei saa kuriin ja 20 muuta kärsivät. Minkäs teet, oppitunnit yhtä sirkusta. Pojilla myös hyvin alistava käsitys naisista. Puhutaan ihan avoimesti todella halventavaan sävyyn niin naisopettajista, julkkiksista kuin koulun tytöistä.

Ei enää ikinä, kiitos. Mitään valtaa ei ole, kun vanhemmatkin täysin sokeita omille kasvatusvirheilleen.

Miksei niitä Netflixiä ja youtubea katsovia voi veidä rehtorin kansliaan katsomaan niitä videoitaan? Saatesanoin: tässä on oppilaat, jotka eivät suostu kuuntelemaan opetusta. 

Miksei tunneilla ole kännykät ja tietokoneet ja älylaitteet- kieltoa?

Rehtorilla on muutakin tekemistä kuin toimia vanginvartijana. Jos koulussa on vaikkapa 18 luokkaa ja jokaisessa luokassa kolme Netflixin katsojaa, olisi tehtorin kansliassa koko ajan 54 oppilasta.

Niin, mutta sinne ne kuuluu. Rehtorin tehtävä on varmistaa, että koulussa on työrauha niin opettajilla kuin oppilaillakin. Rehtori on koulun työyhteisön esimies. Johtajan tehtävänä on johtaa, ohjata ja valvoa peruskoulun opetus- ja kasvatustyötä. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut opettajat ovat kyllä tosi päteviä opettajia tietonsa puolesta, mutta siihen se sitten jääkin. Opettamisen taito ja esiintymiskyky pitää olla myös hallussa ja sanan hallinta sekä kyky ottaa koko luokkahuoneen oppilaat haltuun. Opettaja on siellä vähän kuin näyttelijä, joka ottaa katsekontaktia yleisöön. (Tässä tapauksessa lapset on yleisö, jonka edessä opettaja esiintyy.) Olen harrastajanäyttelijä, teen sijaisuuksia opena, saan oppilaat "haltuun" jo pelkällä esiintymiselläni, jossa on myös huumoria mukana. Monet oppilaat ovatkin sanoneet, että viihtyvät tunneillani, koska silloin on rento, mutta "tukeva ote tuntityöskentelyyn". Opena oleminen vaatii paljon muutakin kun vain opettamista, käytännön asiat on monella opella vielä "lapsen kengissä".

Tämä on niin monella tasolla pielessä, että oikein pahaa tekee. Minä vuonna kävit pedagogiset? Kuulostaa ihan viime vuosituhannen jutuilta

Olen alakoulun ope ja täysin samaa mieltä. Vanhemmatkin kuvittelevat että yhteiskunnassa on vain oikeuksia, eikä velvollisuuksia lainkaan. Röyhkeämmäksi käyvät oppilaat vuosi vuodelta kun kotona ei kasvateta. Ja olen aloittanut urani vasta 2009.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan! Tämä meininki alkaa jo päiväkodissa. Vanhemmat tulevat listat mukanaan miten juuri heidän uniikki lumihiutaleensa tulee pukea, syöttää, nukuttaa, puhutella ja kolme kassillista rakkaimpia leluja. Enkä edes liioittele.

Eräs äiti jopa sanoi minulle ”Jos Liisa-Piisa ei tottele niin kyllä häntä saa komentaa,hihihihih”. En todella tiedä miksi hän koki, että minulle opettajana tulee antaa moinen ”valtuus”. Mitä hän ajattelee minun sitten toimivan? Totta kai komennamme lapsia, mutta vanhemmilla on nykyään täysin vääristynyt käsitys instituutionaalisesta kasvatuksesta.

Tehnyt sijaisuuksia yläasteella ja ei kiitos. Kuten aloittajaa, minua huoriteltiin, perään syljettiin, näytettiin keskaria ja ne kuulokkeet!!! Olin aivan pöyristynyt, teinit tosiaan katsovat YouTubea ja Netflixiä kesken oppitunnin. ”Ei v kiinnosta” oli vastaus lähes kaikkeen.

Näitä muutamaa häirikköä ei saa kuriin ja 20 muuta kärsivät. Minkäs teet, oppitunnit yhtä sirkusta. Pojilla myös hyvin alistava käsitys naisista. Puhutaan ihan avoimesti todella halventavaan sävyyn niin naisopettajista, julkkiksista kuin koulun tytöistä.

Ei enää ikinä, kiitos. Mitään valtaa ei ole, kun vanhemmatkin täysin sokeita omille kasvatusvirheilleen.

Miksei niitä Netflixiä ja youtubea katsovia voi veidä rehtorin kansliaan katsomaan niitä videoitaan? Saatesanoin: tässä on oppilaat, jotka eivät suostu kuuntelemaan opetusta. 

Miksei tunneilla ole kännykät ja tietokoneet ja älylaitteet- kieltoa?

Rehtorilla on muutakin tekemistä kuin toimia vanginvartijana. Jos koulussa on vaikkapa 18 luokkaa ja jokaisessa luokassa kolme Netflixin katsojaa, olisi tehtorin kansliassa koko ajan 54 oppilasta.

 

Niin, mutta sinne ne kuuluu. Rehtorin tehtävä on varmistaa, että koulussa on työrauha niin opettajilla kuin oppilaillakin. Rehtori on koulun työyhteisön esimies. Johtajan tehtävänä on johtaa, ohjata ja valvoa peruskoulun opetus- ja kasvatustyötä. 

Jos rehtori vahtii täysipäiväisesti arestiin pistettyjä nuoria, kuka tekee rehtorin varsinaiset työtehtävät? Suurinta osaa rehtorin työstä koskee vaitiolovelvollisuus. Rehtori ei voi käsitellä oppilas- tai alaistensa asioita tai esimerkiksi soittaa puheluita, jos paikalla on oppilaita. Turha jankuttaa, että jonkin asian pitäisi olla jollain tavalla, jos se on käytännössä mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut opettajat ovat kyllä tosi päteviä opettajia tietonsa puolesta, mutta siihen se sitten jääkin. Opettamisen taito ja esiintymiskyky pitää olla myös hallussa ja sanan hallinta sekä kyky ottaa koko luokkahuoneen oppilaat haltuun. Opettaja on siellä vähän kuin näyttelijä, joka ottaa katsekontaktia yleisöön. (Tässä tapauksessa lapset on yleisö, jonka edessä opettaja esiintyy.) Olen harrastajanäyttelijä, teen sijaisuuksia opena, saan oppilaat "haltuun" jo pelkällä esiintymiselläni, jossa on myös huumoria mukana. Monet oppilaat ovatkin sanoneet, että viihtyvät tunneillani, koska silloin on rento, mutta "tukeva ote tuntityöskentelyyn". Opena oleminen vaatii paljon muutakin kun vain opettamista, käytännön asiat on monella opella vielä "lapsen kengissä".

Näin on, mutta siltikin lasten pitäisi oppia käyttäytymään asiallisesti.

Jotkut vanhemmat ei osaa olla vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta kaipaatkin pian entiseen työsi pitkien lomien ja lyhyiden työpäivien takia. Ei se ole meillä normiduunareilla hääviä kun koko vuodessa on lomaa vain 4 viikkoa ja työpäivät aina 8-12 h... 

Terkuin lopen uupunut 24-vuotias sairaanhoitaja, joka lähtee opiskelemaan luokanopettajaksi lomien takia

Onpa mukavaa, että opetusalalle saadaan näinkin motivoituneita työntekijöitä. Että ihan lomien takia vaihdetaan alaa. Siinäpähän opiskelet ja huomaat, kuinka auvoista on opettajan työ. Jos olet jo noin nuorena täysin uupunut hoitotyöhön, pelkään pahaa, että burnout iskee nopeasti myös opettajan hommassa.

Minä olen valinnut ammattini lomien perusteella. Tykkään lomailla. Sitä en kyllä arvannut, että lomien vastapainoksi työviikot ovat 60-tuntisia.

Aineenopettajana olen ollut yläkoulussa nyt 15 vuotta, ja vielä tämä menettelee. Oppilaat ovat selkeästi rauhattomampia kuin ennen, mikä johtuu integraatiosta ja inkluusiosta. Kännykkä on liimattuna oppilaaseen, ja heti kun kello soi, puhelin avataan, ennen kuin on luokasta ulos päästy. Naulakolla seistään zombina eikä elettäkään, että saisi sen takin päälle ja mentyä ulos.

Toisaalta nykyisin on paljon myös positiivisesti puheliaita oppilaita, jotka esittävät fiksuja kysymyksiä tai kyselevät perusteita arvosanoilleen (siis ei kettumaisesti vaan ihan asiallisesti haluavat tietää laajemmin arvosanan pohjaa) tai osallistuvat tuntikeskusteluun. Oppilaat myös rohkeasti esittävät itse ratkaisua ongelmatilanteisiin, esim. milloin voisivat tehdä kokeen, jos ovat koepäivänä reissussa. Aiemmin kaikki tuollainen järjestely oli opettajan niskoilla.

Myös esiintymishalukkaita on paljon enemmän kuin ennen. Ei tuota ollenkaan ongelmia löytää esiintyjiä koulun juhliin, monet oppilaat ovat nykyisin tosi rohkeita.

Toki on vieläkin arkoja ja ujoja, ja minusta on hyvä, kun nykyisin "saa" olla myös hiljainen eikä se saa olla este hyvälle numerolle. Nykyisin voi suorittaa monella eri tavalla tehtäviä. Esimerkiksi suullisen esitelmän voi videoida ja näyttää sen videon luokassa, jos muuten hyytyy täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut opettajat ovat kyllä tosi päteviä opettajia tietonsa puolesta, mutta siihen se sitten jääkin. Opettamisen taito ja esiintymiskyky pitää olla myös hallussa ja sanan hallinta sekä kyky ottaa koko luokkahuoneen oppilaat haltuun. Opettaja on siellä vähän kuin näyttelijä, joka ottaa katsekontaktia yleisöön. (Tässä tapauksessa lapset on yleisö, jonka edessä opettaja esiintyy.) Olen harrastajanäyttelijä, teen sijaisuuksia opena, saan oppilaat "haltuun" jo pelkällä esiintymiselläni, jossa on myös huumoria mukana. Monet oppilaat ovatkin sanoneet, että viihtyvät tunneillani, koska silloin on rento, mutta "tukeva ote tuntityöskentelyyn". Opena oleminen vaatii paljon muutakin kun vain opettamista, käytännön asiat on monella opella vielä "lapsen kengissä".

Tämä on niin monella tasolla pielessä, että oikein pahaa tekee. Minä vuonna kävit pedagogiset? Kuulostaa ihan viime vuosituhannen jutuilta

Samaa mieltä. Kirjoittajalla on oudon narsistinen suhde opettajan työhön. Oppitunti ei ole mikään show, jossa opettaja saa loistaa ja toteuttaa itseään. Nykykäsityksen mukaan keskiössä on oppija, ei opettaja.