Lopetan yläasteen aineenopettajan työni jouluun, enkä enää koskaan palaa opettajaksi.

Onko mahdollista viedä kyseisten oppilaiden käytös häiriöt oppilashuoltoryhmään käsiteltäväksi vai tarvitaanko siihenkin vanhempien ja häirikön lupa? Jos oppilas häiritsee muita oppilaita ja opetusta oppilas voi poistua luokasta ja mennä rehtorin huoneen penkille istumaan. Jos siitä saisi merkinnän ja kuponki täynnä menisi asia oppilashuoltoryhmään ja ukaasi potkuilla koulusta tai siirto pienryhmään tai koulukotiin.

Työskentelen yläasteella (en opettajana). Jos opettaja korottaa ääntään oppilaat pelleilevät ja eivät suostu ottamaan kirjoja esille. Tällaisia kuria pitäviä opettajia on muutama. Myös ns hömelöillä opettajilla on villit oppilaat. Roskia heitellään luokassa lattialle, pidetään kuulokkeita päässä ja käydään juoksemassa käytävällä kesken oppitunnin. Käyttävät hyväkseen sitä kun opettaja ei ollenkaan aseta sääntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulujen ongelmat ovat lähtöisin samasta hyysäyskulttuurista, jonka vuoksi meillä on myös naurettavat rangaistukset rikoksista ja löperö m’aahanmuuttopolitiikka. Häirikön laittaminen väkisin pienryhmään on suorastaan ihmisoikeusloukkaus.

Tämä järjenvastaisuus näkyy jo päiväkodeissa, missä "haastavien"  sekaan suoraan sanoen uhrataan normilapsi "tukilapseksi ja esimerkiksi" integroituun päiväkotirynhmään. Jos ryhmä on pieni ja pahimmillaan vallisevana piirteenä käytöshäiriöiset ja pitkin seiniä kiipeilevät lapsoset , on mallilapsella pää/vatsa sekaisin jo kuukaudessa.

Integroituja päiväkotiryhmiäkin on kovin erilaisia. Oma lapseni käy sellaisessa puheenkehityshäiriön takia. Ryhmässä on myös yksi maa hanmuuttaja, yksi kehitysvammainen ja yksi rauhaton lapsi ja yksi sellainen, joka ei osaa ilmaista tunteitaan vaan lähinnä jää tuijottamaan ilmeettömänä, sekä viisi ns. normaalia. Kymmentä lasta ohjaa neljä aikuista. Aiemmin lapseni oli tavallisessa ryhmässä, jossa oli 20 lasta ja kolme aikuista. Voin sanoa, että tämä nykyinen ryhmä on todellakin paljon rauhallisempi.

Opettaja ei laittaisi otsikkoon pistettä. Joko et ole opettaja, tai sitten olet todellakin tehnyt oikean päätöksen.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut opettajat ovat kyllä tosi päteviä opettajia tietonsa puolesta, mutta siihen se sitten jääkin. Opettamisen taito ja esiintymiskyky pitää olla myös hallussa ja sanan hallinta sekä kyky ottaa koko luokkahuoneen oppilaat haltuun. Opettaja on siellä vähän kuin näyttelijä, joka ottaa katsekontaktia yleisöön. (Tässä tapauksessa lapset on yleisö, jonka edessä opettaja esiintyy.) Olen harrastajanäyttelijä, teen sijaisuuksia opena, saan oppilaat "haltuun" jo pelkällä esiintymiselläni, jossa on myös huumoria mukana. Monet oppilaat ovatkin sanoneet, että viihtyvät tunneillani, koska silloin on rento, mutta "tukeva ote tuntityöskentelyyn". Opena oleminen vaatii paljon muutakin kun vain opettamista, käytännön asiat on monella opella vielä "lapsen kengissä".

Mutta jos olisit lukenut sivuakaan kasvatustiedettä ja pedagogiikkaa tietäisit että opettajan työ ei saa olla näyttelemistä, manipulaatiota eikä sillä saa hakea itselleen yleisöä tai huomiota.

Paljon on maailmassa negatiivisia kokemuksia näistä "karismaattisista johtajista"

Voit googlata asiaa vaikka sanoilla "indoktrinaatio kasvatuksessa". Ihan oikeasti ne oikeat ope opinnot kannattaa ;) vaikka toki opet tekee työtä myös persoonallaan. Se ei kuitenkaan tarkoita mitään esiintymistä.

Ehdotusta kirjoitti:

Onko mahdollista viedä kyseisten oppilaiden käytös häiriöt oppilashuoltoryhmään käsiteltäväksi vai tarvitaanko siihenkin vanhempien ja häirikön lupa? Jos oppilas häiritsee muita oppilaita ja opetusta oppilas voi poistua luokasta ja mennä rehtorin huoneen penkille istumaan. Jos siitä saisi merkinnän ja kuponki täynnä menisi asia oppilashuoltoryhmään ja ukaasi potkuilla koulusta tai siirto pienryhmään tai koulukotiin.

Meidän koulussamme on 400 oppilasta, ja häiriköitä on näistä noin kymmenesosa. Pari mukulaa per luokka siis keskimäärin. Tosin jotkut luokat ovat hyvin rauhallisia (painotetut luokat, esim. matikkaluokka ja kuvisluokka ja pitkän erikoiskielen luokka) ja toiset luokat ovat puolillaan häirikköjä. Oppilashuoltoryhmä on ylityöllistetty, samoin erityisopettajat. Erityisopettajien pienryhmät ovat täynnä hojks-oppilaita ja erityisen tuen oppilaita, ei sinne enää häiriköitä mahdu. Tarkkiksia ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Ovatko tummemmat oppilaat rauhattomampia ja luovatko levottomuutta luokkaan? Osaavatko lukea ja laskea yhtä hyvin kuin kantikset?

Kantikset ovat rauhattomia, tulijat eivät. Tulijat ovat kiitollisia päästessään kouluun ja kunnioittavat opettajia ja muita aikuisia.

Erään kerran olin laittamassa oppilastöitä käytävän nastataululle näytille ja vahingossa tiputin nastapaketin maahan ja joitakin nastoja levisi ympäristöön. On hyvin kuvaavaa, mitä sitten tapahtui. Kantikset ottivat kännykällä kuvia tilanteesta ja höröttelivät. Paikalle tulleet ma mut ryhtyivät keräämään nastoja ja antoivat ne hymyillen minulle. Myös jos luokkaan tulee uusi kantis muutettuaan muualta tähän kaupunkiin, kuka häntä mahtaa auttaa löytämään luokat ja esittelee paikat? Kyllä ne ovat niitä ma muja, eivät kantiksia.

No kuule ap, lopetapa ihmeessä opettajan hommat, onpahan yksi kansan kynttilä vähemmän vinkumassa ja valittamassa miten hirveää opettajan työ on. Eikö teillä koulutukseen hakiessa ole ollut minkäänlaista hajua mitä opettajan työ on. Vai oliko houkuttimena pelkästään pisimmät mahdolliset lomat mitä tässä maassa voi saada.

Mikään ammattiryhmä ei valita työstään niin paljon kuin opettajat. Tervetuloa vaan kovaan bisnesmaailman, missä armoa ei anneta, jos tulosta ei synny työnantajan tahdon mukaisesti. Lomat lyhenee radikaalisti, työpäivät pitenee radikaalisti. Urputtajat pihalle.

Eipäs sitten tulla tänne valittamaan, kun rahkeet ei riitä millään tasolla.

Nykyajan lapset on pumpulissa kasvaneita idiootteja. Synnytään puhelin tai tabletti kourassa eikä kunnioiteta mitään tai ketään. Hyi.

Opettajankoulutuksessa tulisi painottaa enemmän käytäntöön (harjoitteluun) kuin teoriaan ja pedagokiseen bullshittiin jolla ei käytännössä tee yhtään mitään.

Kympin oppilaat hakevat innoissaan opettajiksi ja pillahtavat itkuun ensimmäisestä haistattelusta, mihin jokainen ope nykyään (valitettavasti) työssään törmää, kiitos lapsikeskeisen kasvatuksen.

Vierailija kirjoitti:

No kuule ap, lopetapa ihmeessä opettajan hommat, onpahan yksi kansan kynttilä vähemmän vinkumassa ja valittamassa miten hirveää opettajan työ on. Eikö teillä koulutukseen hakiessa ole ollut minkäänlaista hajua mitä opettajan työ on. Vai oliko houkuttimena pelkästään pisimmät mahdolliset lomat mitä tässä maassa voi saada.

Mikään ammattiryhmä ei valita työstään niin paljon kuin opettajat. Tervetuloa vaan kovaan bisnesmaailman, missä armoa ei anneta, jos tulosta ei synny työnantajan tahdon mukaisesti. Lomat lyhenee radikaalisti, työpäivät pitenee radikaalisti. Urputtajat pihalle.

Eipäs sitten tulla tänne valittamaan, kun rahkeet ei riitä millään tasolla.

Viimeksi tiedettiin kertoa että me hoitajat valitamme eniten. Entäs te puhelinmyyjät?

Oon ollut 12-10v sitten yläasteella ja tunnistan kaikki nuo häiriökäytökset omasta koulustani/luokastani. Meidän luokan tilannetta rauhoitti huomattavasti uusi luokanvalvoja, joka otti päivän päätteeksi tosi rauhalliseen ja nappakkaan keskusteluun oppilaat päivän päätteeksi jos toiselta opettajalta oli tullut huomautusta. Kuunteli ja keskusteli mitä ja miksi toinen oli näin tehnyt ja sovitteli yleensä jonkun pienen tehtävän rangaistukseksi jälki-istunnon sijaan esim että auttaa siivojaa imuroimaan eteismatot.

Muistan kilttinä tyttönä, että 7 ja 8 luokka puoleen väliin oli yhtä helvettiä yrittää opiskella, kun milloin opettajat itki luokan edessä tai osa ramppasi edes takas käytävällä tai pelasi korttia. Ei tainnut yksikään opettaja saada meidän luokkaa kuriin, mutta uuden luokanvalvojan kanssa tapahtui ihme.

Ei ne ajat ole olleet sen kultaisempia 10vuotta sittenkään ja uskon, että ei matikanopettajastamme ollut varmasti kiva itkeä usean kertaa viikkoon, enkä kyllä ihmettele, että näissä tapauksissa halutaan vaihtaa työtä.

Täällä yksi aineenope. Pahin mitä urani aikana olen kuullut, on "suu kiinni". Olen suht nuori ja leppoisa, mutta vaadin kuitenkin hyvää käytöstä ja sitä, että hommat tehdään. En oikeastaan koe oppilaita syytä sille, etten välttämättä halua jatkaa. Siitä huolimatta että pidän työstäni, se on todella kuormittavaa.

Viime kesänä oli ehkä heinäkuun puoliväli, kun pääsin eroon koulumaailman ajattelusta. Sitten olikin jo aika suunnitella uutta lukuvuotta. Pitkien lomien takia on ihan turha hakeutua alalle. Esimerkiksi arki-illat venyvät usein todella pitkiksi. Ajatukset ovat koululla 24/7, vaikken ole edes se tunnollisin ope.

Vierailija kirjoitti:

Opettajankoulutuksessa tulisi painottaa enemmän käytäntöön (harjoitteluun) kuin teoriaan ja pedagokiseen bullshittiin jolla ei käytännössä tee yhtään mitään.

Kympin oppilaat hakevat innoissaan opettajiksi ja pillahtavat itkuun ensimmäisestä haistattelusta, mihin jokainen ope nykyään (valitettavasti) työssään törmää, kiitos lapsikeskeisen kasvatuksen.

Käsityksesi opettajan työstä on outo. Opettajan auktoriteetilla ja ryhmänhallintataidoilla on työssä suuri merkitys, mutta eivät ne sentään oppiaineiden hallinnan ja pedagogisen osaamisen edelle mene. Näkemyksesi siitä, että nämä ovat "bullshittiä jolla ei käytännössä tee mitään" on yksinkertaisesti väärä. Opettaja, joka saa luokan hiljaiseksi ja tottelemaan mutta ei osaa opettaa, ei ole yhtään sen parempi kuin opettaja, jolla on vahva aineenhallinta ja hienoja pedagogisia visioita mutta joka ei saa ryhmäänsä otetta.

Opettajankoulutukseen hakeudutaan 18-19-vuotiaana. On luontevaa, että opintojen alussa on teoriaa ja vasta myöhemmin käytännön harjoittelua. Olin itse 22-vuotias tehdessäni lukiossa yhtä harjoitteluistani, ja tuntui kyllä vaikealta toimia auktoriteettina, kun oli vain 3-4 vuotta abeja vanhempi. Osa auktoriteetista syntyy sitäpaitsi aineenhallinnasta: juuri siitä sinun parjaamastasi teoriatiedosta.

Sen sijaan, että pohditaan, mikä opettajankoulutukseen hakeutuvissa nuorissa on vikana, olisi hedelmällisempää pohtia, mikä koululaitoksessa on vikana, jos opettajat uupuvat työhön. Tällä hetkellä alalle hakeudutaan kuitenkin ns. oikeista syistä eli vilpittömästä halusta opettaa. Jos kurinpitopuolta kovasti korostetaan, alkaa alalle hakeutua ihmisiä, jotka nauttivat auktoriteettiasemasta, vallankäytöstä ja jopa muiden kyykyttämisestä. Tällaisia ihmisiähän on tutkitusti keskimääräistä enemmän esimerkiksi vartijoissa ja portsareissa.

Huhhuh. Onneksi saan olla itse niin onnekkaassa asemassa, että opetan toisella asteella. Monen 16-vuotiaan aivot kykenevät jo edes alkeelliseen itsesäätelyyn. Asemani ei toki ole kaikista helpoin, sillä opetan amiksessa yhteisiä aineita, joihin motivaatio ei tekijätyypeillä ole usein kovin korkea. Toisaalta en ole minkään ryhmän vastuuope, joten vanhempien kanssa ei tule kommunikoitua lähes koskaan. Palkka lähes neljä tonnia kuussa.

Välillä pakollista taidekurssia perjantai-iltapäivänä autonrassaajapojille pitäessäni on oltu mielenkiintoisten tilanteiden äärellä, mutta pohjimmiltaan opiskelijat ovat hyväntahtoisia, ja työ on parhaimmillaan jopa hauskaa ja palkitsevaa. Lisäksi täältä ei tarvitse runnoa kaikkia tolloja läpi kuten peruskoulusta, vaan ihan rehtorin ohjeistuksella on oikeus sanoa, että jos ei kiinnosta, niin tuossa on ovi. Itseään varten siellä opiskelevat. Lisäksi koulussamme toimii äärimmäisen hyvin erilaiset tukitoimet ja pienryhmään pääsee tekemään tehtäviä silloin kun siltä tuntuu.

Minua ei tästä työpaikasta saa pois kirveelläkään. Vilpitön tsemmpini kaikille yläkoulun opeille. Jos vain suinkin mahdollista, yrittäkää hakea toiselle asteelle. Se on ihan eri työ, jopa amiksessa.

Minua taas ei saisi toiselle asteelle mikään. Pidän työstäni yläkoulussa. Nimenomaan tuo itsesäätelynpuute tuo oman lisämausteensa töihin ja työ säilyy mielenkiintoisena päivästä toiseen. Toki haasteitakin on, mutta pääsääntöisesti nuorten kanssa on ihan mukavaa. Tiedostan toki, että opetan "hyvällä alueella" ja vanhemmat tekevät oman osansa mikä helpottaa huomattavasti omaa työtäni. Muutakin on tullut nähtyä ja koettua ja kyllä osa opettajista on varsin kovilla.

Selkeytys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut opettajat ovat kyllä tosi päteviä opettajia tietonsa puolesta, mutta siihen se sitten jääkin. Opettamisen taito ja esiintymiskyky pitää olla myös hallussa ja sanan hallinta sekä kyky ottaa koko luokkahuoneen oppilaat haltuun. Opettaja on siellä vähän kuin näyttelijä, joka ottaa katsekontaktia yleisöön. (Tässä tapauksessa lapset on yleisö, jonka edessä opettaja esiintyy.) Olen harrastajanäyttelijä, teen sijaisuuksia opena, saan oppilaat "haltuun" jo pelkällä esiintymiselläni, jossa on myös huumoria mukana. Monet oppilaat ovatkin sanoneet, että viihtyvät tunneillani, koska silloin on rento, mutta "tukeva ote tuntityöskentelyyn". Opena oleminen vaatii paljon muutakin kun vain opettamista, käytännön asiat on monella opella vielä "lapsen kengissä".

Mutta jos olisit lukenut sivuakaan kasvatustiedettä ja pedagogiikkaa tietäisit että opettajan työ ei saa olla näyttelemistä, manipulaatiota eikä sillä saa hakea itselleen yleisöä tai huomiota.

Paljon on maailmassa negatiivisia kokemuksia näistä "karismaattisista johtajista"

Voit googlata asiaa vaikka sanoilla "indoktrinaatio kasvatuksessa". Ihan oikeasti ne oikeat ope opinnot kannattaa ;) vaikka toki opet tekee työtä myös persoonallaan. Se ei kuitenkaan tarkoita mitään esiintymistä.

Ei opettaja olekaan mikään näyttelijä, tarkoittaa sitä, että harrastuksella on positiiviset vaikutukset ulosantiin ja sekä siihen, että osaa ottaa kaikki luokassa olevat huomioon kuin sellaisella, joka on koko ajan vaan selkä päin oppilaisiin ja mumisee siellä itsekseen opetustaululle eikä kukaan kuuntele. Sellaisia opeja on.

Selkeytys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut opettajat ovat kyllä tosi päteviä opettajia tietonsa puolesta, mutta siihen se sitten jääkin. Opettamisen taito ja esiintymiskyky pitää olla myös hallussa ja sanan hallinta sekä kyky ottaa koko luokkahuoneen oppilaat haltuun. Opettaja on siellä vähän kuin näyttelijä, joka ottaa katsekontaktia yleisöön. (Tässä tapauksessa lapset on yleisö, jonka edessä opettaja esiintyy.) Olen harrastajanäyttelijä, teen sijaisuuksia opena, saan oppilaat "haltuun" jo pelkällä esiintymiselläni, jossa on myös huumoria mukana. Monet oppilaat ovatkin sanoneet, että viihtyvät tunneillani, koska silloin on rento, mutta "tukeva ote tuntityöskentelyyn". Opena oleminen vaatii paljon muutakin kun vain opettamista, käytännön asiat on monella opella vielä "lapsen kengissä".

Mutta jos olisit lukenut sivuakaan kasvatustiedettä ja pedagogiikkaa tietäisit että opettajan työ ei saa olla näyttelemistä, manipulaatiota eikä sillä saa hakea itselleen yleisöä tai huomiota.

Paljon on maailmassa negatiivisia kokemuksia näistä "karismaattisista johtajista"

Voit googlata asiaa vaikka sanoilla "indoktrinaatio kasvatuksessa". Ihan oikeasti ne oikeat ope opinnot kannattaa ;) vaikka toki opet tekee työtä myös persoonallaan. Se ei kuitenkaan tarkoita mitään esiintymistä.

Olet väärässä. Tuo edellinen on juuri oikea tapa, ehkä väärä ilmaisu asialle.

Millä tavalla saat herätettyä huomion ja kiinnostuksen. Se on koko opetuksen ydin.

Miten saat ryhmän haltuun ja keskittymään. Hauskaakin saa olla. Osallistua saa. Minä kannatan jopa tunteita, lähinnä positiivisia. Ne tilanteet jää mieleen. Kannattaa luoda suhde niihin nuoriin.

Itse en ole näyttelijä mutta pari kollegaa on ja he vasta ovat onnistuneet. Pieni kevennys näytelmänä tunnin alussa saa kaikki hereille.

Itse esitän lähinnä itseäni. Siltä se välillä tuntuu, kun tavoite on saada ryhmä haltuun, innostaa, herättää kiinnostusta. Se ei aina onnistu innostustasolla, mutta aina olen hallinnut ryhmää. Parhaimmillaan olen itsekin innostunut ja voimaantunut.

Joskus näen poissaolevan oloisen opettajan tulevan ryhmn kanssa tilanteeseen. Ei vähääkään kontaktia. Ryhmä hajoaa käsiin. Kun se ei vaadi kuin katseita. Vastuuta. Kiinnostusta. Ehkä itseluottamusta.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen yläasteella (en opettajana). Jos opettaja korottaa ääntään oppilaat pelleilevät ja eivät suostu ottamaan kirjoja esille. Tällaisia kuria pitäviä opettajia on muutama. Myös ns hömelöillä opettajilla on villit oppilaat. Roskia heitellään luokassa lattialle, pidetään kuulokkeita päässä ja käydään juoksemassa käytävällä kesken oppitunnin. Käyttävät hyväkseen sitä kun opettaja ei ollenkaan aseta sääntöjä.

Eli mikä auttaa? Rauhallinen ryhmän haltuunotto?

Itsellä kokemusta vain alakoulun puolelta luokanopettajana muutama vuosi, mutta voin kuvitella mitä opettajan työ voi pahimmillaan olla murkkujen kanssa. Toisin kuin joku avustaja tässä ketjussa kirjoitti, opettajan työ ei ole näyttelemistä ja oman shown pitämistä luokan edessä, vaan keskiössä on oppilas, ja oppilaan täyden potentiaalin esiin saaminen. Opettaja on ohjaaja siinä prosessissa, ei päähenkilö.

Varmasti satunnaiset tunnit "vetää läpi" monellakin tavalla, ja lyhytaikainen lapsien suosion kalastaminen on hyvinkin helppoa, mutta pitkäjänteinen, opetussuunnitelmaan perustuva yksilöllinen oppimisprosessin suunnittelu ja arvioiminen on ihan jotain muuta kuin läpivetämistä.

Opettajankoulutus ei valitettavasti anna oikein välineitä ryhmänhallintaan. Harjoittelutkin sijoittuvat yleensä helppoihin harjoittelukouluihin, ja pääpaino on minuutintarkkojen tuntisuunnitelmien tekemisessä.  Oikeasti, ainakin minun mielestäni, tärkeintä on lämpimän ja ymmärtäväisen suhteen luominen oppilaisiin. Ainakin alakoulun puolella, missä kasvattaminen on yhtä tärkeää kuin opettaminen, on tosi merkittävää se, millaiseen vuorovaikutussuhteen oppilaisiinsa luo.

Aineenopettajana tällaisen tiiviin suhteen muodostaminen ei yleensä onnistu, kun hädin tuskin muistaa kaikkien oppilaidensa nimen. Uskon silti, että nuorille välittyy se asenne, millä heidät kohtaa. Karttakepin paukuttaminen tai huutaminen ei ole enää tätä päivää opetuksessa.

Helppoa ei opettajan työ nykyään ole, kaukana siitä. Jo yksi haastava oppilas voi tehdä luokasta aivan mahdottoman ja se on todella harmi niitä kohtaan, jotka oikeasti haluaisivat opiskella.