Lopetan yläasteen aineenopettajan työni jouluun, enkä enää koskaan palaa opettajaksi.
Olen töissä koulussa, jonne tulee oppilailta kivoilta ja hyviltä alueilta. Koulu ei missään nimessä ole mikään huonomaineinen, eikä siellä ole isoja ongelmia. Niin sanottuja tavallisten perheiden tavallisia lapsia.
MUTTA! Oppilaista on viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut niin röyhkeitä, etten tajua, miten kukaan enää jaksaa opettaa ketään. Oppilailla on pelkkiä oikeuksia, eikä minkäänlaisia velvollisuuksia. Joudun päivittäin tällaisiin tilanteisiin:
- oppilas kuuntelee kuulokkeilla musiikkia tunnilla, eikä ota kuulokkeita pois, vaikka pyydän
- oppilas sanoo minua v***n h***aksi, koska pyydän avaamaan kirjan
- oppilas ei suostu lähtemään tukiopetukseen erityisopettajan kanssa tunnilta
- oppilas pompottelee palloa käytävällä, eikä lopeta tai anna palloa minulle
- oppilas heittää ruokaa lattialle, eikä suostu siivoamaan
Aivan tavallisia, yksinkertaisia, pieniä asioita, joiden kanssa en joutuisi kamppailemaan, jos kyseessä olisi oma lapsi. Koska olen opettaja, en voi korottaa ääntäni, en voi koskea, en voi työntää, en voi ottaa väkisin oppilaalta mitään pois, en voi avata oppilaan reppua ja ottaa sieltä pois edes pommia, ellen ole varma, että sellainen siellä on.
Oppilaat ovat tajunneet, että opettajat ovat neuvottomia, kun kurinpitotoimet ovat pahimmillaankin vain "vakavia kasvatuskeskusteluja". Mitä sellainen auttaa, jos se ruoka pitää kuitenkin jonkun muu siivota lattialta? Tai jos tunnilla oppilas ei kuuntele mitään (koska kuulokkeet korvissa), eikä opi mitään ja minulla on velvollisuus opettaa ja saada oppilaat etenemään.
Olen niin puhki! En kannata fyysistä väkivaltaa, mutta jonkinlaiset kontaktit olisi pakko sallia koulussa. Edes niin, että voisin työntää oppilaan ulos luokasta.
Kommentit (406)
Tapasin juuri kolmen päivän aikana 15 seiskaluokkaa. Olin ulkopuolinen toiminnanjärjestäjä. Vähän sivusta katselin. Hyvin monenlaista hiihtäjää mahtui porukkaan. Monen kokoista, monen sorttista.
Erilaisia ryhmiä. Osa osasi heti toimia pienryhmissä. Osa kaipasi ohjausta. Pikkukoviksia näkyi. Mutta kaikki toimivat hienosti ohjeiden mukaan. Eri oppilaista näkee paljon jo yhdellä tapaamisella, mutta en tuomitse ketään. Heissä on paljon muutakin kuin ensiajatukseni.
Eroja oli myös opettajien otteessa. Osa tuli tilanteeseen hiihdellen, suurin osa otti tilanteen hallintaansa ja tiesi kuka tarvitsee erityishuomiota, kenet voi jättää meidän ulkopuolisten hallintaan.
Eli: nämä 15 seiskaluokkaa olivat täysin ok kaikin tavoin. Täysin hallittavia, jopa hienoja nuoria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja lisään vielä: kun tällainen tilanne tulee, ympäriltä kaivetaan parikymmentä kännykkää kuvaamaan tilannetta. Ei ole varaa menettää hermojaan, koska muuten on iltapäivälehtien lööpeissä hirviöopettajana omalla nimellä ja kuvalla.
ap
Hermonsa menettänyt on menettänyt pelin. Pätee kaikkeen.
Tämä on myytti, joka tuottaa suuttumuksensa ja muut negatiiviset tunteet viimeiseen saakka peittäviä ihmisiä, jotka eivät uskalla näyttää tunteitaan.
Ihanteellisinta olisi tietysti avata asiat puheelle ennen hermojen menetystä, mutta kun se ei ole aina vain toisen osapuolen päätettävissä.
Hermojen menetys on inhimillistä eikä siitä seuraa automaattisesti mitään "pelin" menetystä. Elämä ei ole peliä vaan vuorovaikutusta. Joskus toinen herää näkemään oman osuutensa asioihin vasta toisen suhteettomasta reaktiosta.
Olet väärässä.
Se opettaja on johtaja. Hänen oletetaan hallitsevan tunteensa, olevan auktoriteetti. Kukaan ei voi kunnioittava ihmistä, joka ei hallitse tunteitaan työssä. Työssä meillä on työrooli. Sen roolin kautta meitä voi kunnioittava. Sille roolille on odotuksia.
Eli opettaja, joka ei hallitse itseään, on menettänyt pelin. Hän ei ole työnsä tasolla.
Jos menen kauppaan ja myyjä inhimillisesti menettää hermonsa ja alkaa huutaa. Syynä vaikka, että unohdin sen tärkeän kapulan. Onko se ok?
Vierailija wrote:
Eikö nykyvanhemmat osaa kasvattaa lapsia. Opetetaan kotona käytöstavat. Wilmasta näkee miten koulussa menee. Kotona keskustellaan asioista.
Lastensuojelusta saa apua jos lapsi ei tottele vanhempia tai jos vanhemmat pahoinpitelevät lapsia komentamalla eli ääntä nostamalla. Tehkää lasu aina jos joku huoltaja nostaa ääntä tai lapsi itkee kun hänelle sanotaan huonosta käytöksestä. Kaikki pahat huoltajat ovat saatava kiinni, tämä ohje on tullut sosiaalitoimelta. He haluavat auttaa kaikkia perheitä. Kysykää myös rahaa. Palveluita ei saa ilmaiseksi jos ei ole toimeentulotukiasiakas, se on väärin mutta köyhät saavat ilmaisia lounaita.
Eipä kai kovin moni tommosta työtä jaksa. Moni opettajista (sekä vakan että koulun) pohtii lopareita koska kaikki on vaan yhtä lasten oikeutta tehdä mitä huvittaa. Lapsille ei saa pitää minkäänlaista kuria. En ymmärrä miten on päästy tähän tilanteeseen?!
Juuri näin!
Ehkäpä syymä ei olekaan vaikeat oppilaat vaan väärät keinot selviytyä näiden meidän asilkaiden kanssa. Ihan kuten muossakin töussä. Voivotellaan miten huonoja asiakkait ja luodaan huonoa ilmapiiriä kaikille.
Eihän sitä huonoa ilmapiiriä kestä!