Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lopetan yläasteen aineenopettajan työni jouluun, enkä enää koskaan palaa opettajaksi.
04.12.2019 |
Olen töissä koulussa, jonne tulee oppilailta kivoilta ja hyviltä alueilta. Koulu ei missään nimessä ole mikään huonomaineinen, eikä siellä ole isoja ongelmia. Niin sanottuja tavallisten perheiden tavallisia lapsia.
MUTTA! Oppilaista on viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut niin röyhkeitä, etten tajua, miten kukaan enää jaksaa opettaa ketään. Oppilailla on pelkkiä oikeuksia, eikä minkäänlaisia velvollisuuksia. Joudun päivittäin tällaisiin tilanteisiin:
- oppilas kuuntelee kuulokkeilla musiikkia tunnilla, eikä ota kuulokkeita pois, vaikka pyydän
- oppilas sanoo minua v***n h***aksi, koska pyydän avaamaan kirjan
- oppilas ei suostu lähtemään tukiopetukseen erityisopettajan kanssa tunnilta
- oppilas pompottelee palloa käytävällä, eikä lopeta tai anna palloa minulle
- oppilas heittää ruokaa lattialle, eikä suostu siivoamaan
Aivan tavallisia, yksinkertaisia, pieniä asioita, joiden kanssa en joutuisi kamppailemaan, jos kyseessä olisi oma lapsi. Koska olen opettaja, en voi korottaa ääntäni, en voi koskea, en voi työntää, en voi ottaa väkisin oppilaalta mitään pois, en voi avata oppilaan reppua ja ottaa sieltä pois edes pommia, ellen ole varma, että sellainen siellä on.
Oppilaat ovat tajunneet, että opettajat ovat neuvottomia, kun kurinpitotoimet ovat pahimmillaankin vain "vakavia kasvatuskeskusteluja". Mitä sellainen auttaa, jos se ruoka pitää kuitenkin jonkun muu siivota lattialta? Tai jos tunnilla oppilas ei kuuntele mitään (koska kuulokkeet korvissa), eikä opi mitään ja minulla on velvollisuus opettaa ja saada oppilaat etenemään.
Olen niin puhki! En kannata fyysistä väkivaltaa, mutta jonkinlaiset kontaktit olisi pakko sallia koulussa. Edes niin, että voisin työntää oppilaan ulos luokasta.
Kommentit (406)
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen on just tullut ovesta sisään ja kävelee käytävällä , ulkona on talvi, kello on kahdeksan aamulla ja ensimmäinen asia mitä sanot tälle nuorelle joka on just raahautunut sinne kouluun kovalla työllä, on: "pipo pois heti!", niin ei varmaan ole kovin vaikeata miettiä syytä nuoren "v#ttumaisuudelle".
Kevyesti pukeutuneiden lasten pakottaminen ulos oven taakse palelemaan "koska säännöt", on kaukana empaattisesta toiminnasta, varsinkin kun opet eivät edes itse sinne ulos vaivaudu.
Riippuu aivan siitä, miten sen asian sanoo. Sääntöjen noudattamista voi vaatia myös ystävälliseen sävyyn. Sille oppilaalle voi hymyillä ja sanoa, että otapas pipo päästä sisällä. Ei se automaattisesti tarkoita, että räyhätään. Sinusta kai empaattisuus on sitä, että ei koskaan vaadi keneltäkään mitään, varsinkaan hyvää käytöstä, jos toinen nyt vain ei halua käyttäytyä hyvin.
Yläkouluikäisen oppilaan täytyy jo osata pukeutua sään mukaan. Hän tietää tasan tarkkaan, että välitunnilla mennään ulos. Toiset ymmärtävät pukeutua kylmällä lämpimästi, toiset sitten hytisevät. Ihan omaa tyhmyyttä.
Opettajat eivät ehdi ulos. He tekevät töitä myös välitunnilla. On suuri harhaluulo, että opettajat istuvat kahvilla vartin joka tunti. Hyvä kun ruokatunnilla ehtii istahtaa, ja sitten tuntien päätteeksi. Monet opettajat ovat välituntivalvonnassa, toiset sisällä, toiset ulkona. Meillä esimerkiksi on neljä ulkovalvojaa joka välitunti, lisäksi kaksi sisällä.
Meidän koulussamme on 500 oppilasta. Heistä kukaan ei saa jäädä sisälle nyhjäämään. Oppilaat eivät voi jäädä käytäville hengaamaan, koska heitä ei siellä kukaan pysty valvomaan. Kiusaamista tapahtuu kaikkein eniten juuri käytävillä. Kun kaikki ovat pihassa, ulkovalvojat pystyvät seuraamaan tilannetta ja ne oppilaat, jotka kokevat uhkaavia tilanteita, pystyvät asettumaan niin, että he ovat opettajien nähtävissä. Koulun lukuisilla käytävillä sadat oppilaat toisiansa tönimässä - juu ei. Ei edes ilma riitä siihen.
Lisäksi on terveellistä aika ajoin nousta, kävellä, hengittää ulkoilmaa. Välitunnilla tapaa myös ne kaverit, jotka ovat eri luokilla. Pihassa on tilaa juoksennella ja hyppiä.
Mitä tulee käytössääntöihin, tässä maassa ja maailmassa nyt vain sattuu olemaan yhteisiä normeja, joiden mukaan tulee elää. Esim. ruokapöydässä ei istuta takki päällä ja muita kuunnellaan eikä mitätöidä ja keskustellessa katsotaan toista silmiin eikä tuijoteta kännykkää. Kurjaa on niillä oppilailla, jotka kohtaavat asian ensi kerran vasta työtä hakiessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotusta kirjoitti:
Onko mahdollista viedä kyseisten oppilaiden käytös häiriöt oppilashuoltoryhmään käsiteltäväksi vai tarvitaanko siihenkin vanhempien ja häirikön lupa? Jos oppilas häiritsee muita oppilaita ja opetusta oppilas voi poistua luokasta ja mennä rehtorin huoneen penkille istumaan. Jos siitä saisi merkinnän ja kuponki täynnä menisi asia oppilashuoltoryhmään ja ukaasi potkuilla koulusta tai siirto pienryhmään tai koulukotiin.
Milläs teet tämän tempun esim. 800 oppilaan yhtenäiskoulussa? Luuletko, että niitä häirikköoppilaita on vain yksi ja rehtorilla olisi aikaa yksittäisen oppilaan puhutteluun? Yhden päivän aikana näitä "rehtorin penkille" passitettavia oppilaita voisi hyvin olla 50. Ei mahdollista.
Mihin ihmeen pienryhmään siirtäisit häiriköt? Jos olisi rahaa, eihän kouluissa muita olisikaan kuin pienryhmiä!
Oppilashuoltoryhmä hoitaa näitä tapauksia, mutta mitä ne auttavat, jos vanhemmat eivät välitä, eikä sitä kautta myöskään nuori?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan jatkuva nalkuttaminen, valittaminen ja raivoaminen turhista asioista ovat aina oiva tapa saada vihaisia ja tottelemattomia teinejä vastaansa. Jos joku ei ota kuulokkeitansa pois, anna olla! Turhaan alat mitään showta siitä vetämään, se ei hyödytä ketään. Edessä on nuoren oma tulevaisuus ja yläasteiässä siitä voi jo alkaa itse ottamaan vastuuta. Se että pakotat jonkun kuuntelemaan tunneillasi, ei myöskään hyödytä ketään. Oppimista varten vaaditaan omaa halua, muuten se ei toimi. Itse olin lopen uupunut yläasteen jälkeen, sillä minulla oli hyvin paljon ongelmia joidenkin opettajien kanssa. Minua kohdeltiin ongelma nuorena joka "ei osaa käyttäytyä" ja jolla "ei ole tulevaisuutta". Valmistuin kuitenkin hyvin arvosanoin, käyttäytmisen arvosanana komeili tosin kutonen. Noh, lukioon menin ja yhtäkään opettajaa ei ole, kenen kanssa en olisi tullut toimeen. Ei yhtäkään! Olen kokenut kaikki mukaviksi ja arvostan heitä aivan eri tavalla. Se että valitetaan siitä että pipo on päällä kun on just tullut ovesta sisään, tai annetaan jälki-istuntoa koska on mennyt vessaan piiloon välitunnilla koska ulkona on 20 astetta pakkasta (samalla kun itse seisovat sisällä ovien takana varmistamassa että kukaan ei vaan tule sisään), aiheuttaa ihan omanlaisensa aggression näitä ihmisiä kohtaan, mikä on enemmän kuin ymmärrettävää. Nuorilla on muutenkin vaikea vaihe elämässään meneillään, eikä se helpota että joku on jatkuvasti hengittämässä niskaan milloin mistäkin. Nyt opiskelen aineenopettajaksi, enkä voisi olla enemmän kuin innoissani.
Muistathan sitten opettaessasi, että yhteiset säännöt ovat kaikki kaikessa. Myös sinun on aikanaan valvottava, että oppilaat menevät ulos välitunnilla ja että he eivät käytä pipoa sisällä ja että he puhuttelevat sinua kohteliaasti. Sinun velvollisuuksiisi myös kuuluu se, että jokainen on luokassa vastaanottavainen ja pitää ne kuulokkeet pois päästä. Niille on oma aikansa, esim. kun tehdään tehtäviä, voi kuunnella musiikkia. Kun on yhteisopetuksen aika, silloin kaikki kuuntelevat. Sinun ja vain sinun velvollisuutesi on ohjata peruskoululainen oppimaan ja opiskelun pariin. Jos sinä annat sen mukulan istua siellä takki päällä kuulokkeet korvilla seuraamassa kännystä leffaa opiskelemisen sijaan, siinä on sinun pääsi vadilla. Ei sen lapsen.
Muuten olet kuin nössöisä, joka rys sii kaikki kasvattajaäidin säännöt, joilla arkea pyöritetään. Samalla teet todella pas*amaisen teon niille opettajille, jotka vaativat yhteisten sääntöjen noudattamista. Peruskoulussa kun opetellaan myös käyttäytymistä ja yhteisten sääntöjen noudattamista, ei pelkästään oppiaineita.
Opettajatkin joutuvat aika ajoin pihaan. Pakkasella käytetään kunnon talvivaatteita, idi*otit palelevat siellä nilkat paljaina.
Kyllä, mutta tilannetaju on myös hyvä työkalu jota tulisi käyttää erityisesti ihmisten kanssa työskennellessä. Ominaisuus, joka tosin ikävä kyllä vaikuttaa puuttuvan suurimmalta osalta opettajista. Jos toinen on just tullut ovesta sisään ja kävelee käytävällä , ulkona on talvi, kello on kahdeksan aamulla ja ensimmäinen asia mitä sanot tälle nuorelle joka on just raahautunut sinne kouluun kovalla työllä, on: "pipo pois heti!", niin ei varmaan ole kovin vaikeata miettiä syytä nuoren "v#ttumaisuudelle". Jos nuori tulee luokkaan istumaan pipo päässä, voi tästä toki huomauttaa, mutta tällöin tilannehan on täysin eri.
Olen samaa mieltä siitä, että säännöistä on hyvä pitää kiinni, mutta jotkut säännöt ovat tehty suorastaan pelkkää kiusaamista varten, eikä niissä ole mitään kasvatustieteellistä perää (tai muutakaan esim. järjestystä ylläpitävää vaikutusta).
Empaattisuutta on myös hyvä opettaa, yksinkertaisesti toimimalla itse empaattisesti nuoria kohtaan. Kevyesti pukeutuneiden lasten pakottaminen ulos oven taakse palelemaan "koska säännöt", on kaukana empaattisesta toiminnasta, varsinkin kun opet eivät edes itse sinne ulos vaivaudu. Monien opettajien käytös on suorastaan narsistista, ja tuntuu, että suuri osa heistä saa jonkinnäköistä nautintoa nuorten komentelemisesta. Maalaisjärki ennen kaikkea (myös sääntöjä) sanon minä. Jos haluat empatiaa nuorilta, tulee sinun itse olla empaattinen. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, halusitte tai ette.
Aika suuri osa opettajista itse asiassa ei välitä pipoista tai ulkotakeista tai siitä, menevätkö nuoret välitunnilla ulos. Yhteisiin sääntöihin sitoutuminen koetaan kuitenkin tärkeämmäksi kuin oma henkilökohtainen näkemys käytöstavoista. Nuorten kanssa on oltava johdonmukainen. Se, että alkaa leikkiä hyvä kyttä - paha kyttä -leikkiä oppilaiden kanssa ja tekee näin pesäero muihin "ikäviin" opettajiin, kostautuu helposti myöhemmin.
Uskon, että suurin osa opettajan alalle hakeutuvista on keskimääräistä empaattisempia, mutta työskentely erityisesti yläkouluikäisten kanssa - joille eivät usein edes omat vanhemmat pärjää - voi vähitellen kyynistää.
No, minun ollessani yläasteella (tästähän ei ole kuin viitisen vuotta), niin nuo olivat juurikin ne yleisimmät tappelunaiheet. Eikä tässä edelleenkään ole kyse mistään hyvä kyttä-paha kyttä leikistä vaan muiden kohtelemisesta siten, kuten itse haluaa tulla kohdelluksi. Minulla on vielä muistikuvat yläasteelta sen verran hyvin tallessa, että tiedä mistä puhun. Myös yläasteella oli näitä empaattisia ja välittäviä opettajia, joilla silti oli auktoriteetti kohdillaan. Ihan yleinen käytäntö heidän tunneillaan oli, että hän kuuntelee joka haluaa. Muiden nuorten oppituntia ei tuhlattu yhden kuulokkeita käyttävän nuoren kasvatukseen.
Kuten sanoin, jotta ihmisen on ylipäätään mahdollista oppia, tarvitaan omaa motivaatiota ja jos sitä ei ole, niin sitä ei ole. Motivaation puute koulua kohtaan on melko hälyttävä merkki noin muutenkin, jota ei pitäisi ohittaa asettamalla jotain typeriä rangaistuksia nuorelle, jotka syövät motivaatiota entisestään. Sen sijaan nuoren kanssa kannattaa (ja tulee) näissä tapauksissa keskustella siitä miten nuori ylipäätään voi, ja yrittää keksiä ratkaisuja tilanteelle mahdollisesti kuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa yhteisvoimin. Mutta muiden nuorten opetusaikaa ei tähän käytetä. Tai itse en ainakaan aio, oli sitten "sääntöjä" vastaan tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona ne käytöstavat opitaan. Otetaan vakavasti ne viestit mitä koululta tulee. Sitten pelit ja pensselit naftaliiniin, puhelin myös joksikin aikaa.
Anteeksi mitä?
Sinä määrität minun kotini rangaistukset? Ei!
Ei kai yksikään opettaja näin ajattele!
Kiusaajalasta tulee rangaista sillä tavalla, mikä tuntuu parhaiten. Koulussa häiriköivä ja huonosti käyttäytyvä lapsi kiusaa koko yhteisöä, kavereitaan, muita luokkalaisia ja opettajaa. Totta kai kodin täytyy hoitaa oma osuutensa, ihan sama miten, kunhan hoitaa. Eivätkö vanhemmat ymmärrä, että se on sille lapselle hyväksi? KUKAAN ei pidä kiusaajista ja häiriköistä, eivät edes sen lapsen kaverit.
Sillä huoltajalla on valvottavanaan 1-5 teini-ikäistä. Opettajilla on satoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan jatkuva nalkuttaminen, valittaminen ja raivoaminen turhista asioista ovat aina oiva tapa saada vihaisia ja tottelemattomia teinejä vastaansa. Jos joku ei ota kuulokkeitansa pois, anna olla! Turhaan alat mitään showta siitä vetämään, se ei hyödytä ketään. Edessä on nuoren oma tulevaisuus ja yläasteiässä siitä voi jo alkaa itse ottamaan vastuuta. Se että pakotat jonkun kuuntelemaan tunneillasi, ei myöskään hyödytä ketään. Oppimista varten vaaditaan omaa halua, muuten se ei toimi. Itse olin lopen uupunut yläasteen jälkeen, sillä minulla oli hyvin paljon ongelmia joidenkin opettajien kanssa. Minua kohdeltiin ongelma nuorena joka "ei osaa käyttäytyä" ja jolla "ei ole tulevaisuutta". Valmistuin kuitenkin hyvin arvosanoin, käyttäytmisen arvosanana komeili tosin kutonen. Noh, lukioon menin ja yhtäkään opettajaa ei ole, kenen kanssa en olisi tullut toimeen. Ei yhtäkään! Olen kokenut kaikki mukaviksi ja arvostan heitä aivan eri tavalla. Se että valitetaan siitä että pipo on päällä kun on just tullut ovesta sisään, tai annetaan jälki-istuntoa koska on mennyt vessaan piiloon välitunnilla koska ulkona on 20 astetta pakkasta (samalla kun itse seisovat sisällä ovien takana varmistamassa että kukaan ei vaan tule sisään), aiheuttaa ihan omanlaisensa aggression näitä ihmisiä kohtaan, mikä on enemmän kuin ymmärrettävää. Nuorilla on muutenkin vaikea vaihe elämässään meneillään, eikä se helpota että joku on jatkuvasti hengittämässä niskaan milloin mistäkin. Nyt opiskelen aineenopettajaksi, enkä voisi olla enemmän kuin innoissani.
Muistathan sitten opettaessasi, että yhteiset säännöt ovat kaikki kaikessa. Myös sinun on aikanaan valvottava, että oppilaat menevät ulos välitunnilla ja että he eivät käytä pipoa sisällä ja että he puhuttelevat sinua kohteliaasti. Sinun velvollisuuksiisi myös kuuluu se, että jokainen on luokassa vastaanottavainen ja pitää ne kuulokkeet pois päästä. Niille on oma aikansa, esim. kun tehdään tehtäviä, voi kuunnella musiikkia. Kun on yhteisopetuksen aika, silloin kaikki kuuntelevat. Sinun ja vain sinun velvollisuutesi on ohjata peruskoululainen oppimaan ja opiskelun pariin. Jos sinä annat sen mukulan istua siellä takki päällä kuulokkeet korvilla seuraamassa kännystä leffaa opiskelemisen sijaan, siinä on sinun pääsi vadilla. Ei sen lapsen.
Muuten olet kuin nössöisä, joka rys sii kaikki kasvattajaäidin säännöt, joilla arkea pyöritetään. Samalla teet todella pas*amaisen teon niille opettajille, jotka vaativat yhteisten sääntöjen noudattamista. Peruskoulussa kun opetellaan myös käyttäytymistä ja yhteisten sääntöjen noudattamista, ei pelkästään oppiaineita.
Opettajatkin joutuvat aika ajoin pihaan. Pakkasella käytetään kunnon talvivaatteita, idi*otit palelevat siellä nilkat paljaina.
Kyllä, mutta tilannetaju on myös hyvä työkalu jota tulisi käyttää erityisesti ihmisten kanssa työskennellessä. Ominaisuus, joka tosin ikävä kyllä vaikuttaa puuttuvan suurimmalta osalta opettajista. Jos toinen on just tullut ovesta sisään ja kävelee käytävällä , ulkona on talvi, kello on kahdeksan aamulla ja ensimmäinen asia mitä sanot tälle nuorelle joka on just raahautunut sinne kouluun kovalla työllä, on: "pipo pois heti!", niin ei varmaan ole kovin vaikeata miettiä syytä nuoren "v#ttumaisuudelle". Jos nuori tulee luokkaan istumaan pipo päässä, voi tästä toki huomauttaa, mutta tällöin tilannehan on täysin eri.
Olen samaa mieltä siitä, että säännöistä on hyvä pitää kiinni, mutta jotkut säännöt ovat tehty suorastaan pelkkää kiusaamista varten, eikä niissä ole mitään kasvatustieteellistä perää (tai muutakaan esim. järjestystä ylläpitävää vaikutusta).
Empaattisuutta on myös hyvä opettaa, yksinkertaisesti toimimalla itse empaattisesti nuoria kohtaan. Kevyesti pukeutuneiden lasten pakottaminen ulos oven taakse palelemaan "koska säännöt", on kaukana empaattisesta toiminnasta, varsinkin kun opet eivät edes itse sinne ulos vaivaudu. Monien opettajien käytös on suorastaan narsistista, ja tuntuu, että suuri osa heistä saa jonkinnäköistä nautintoa nuorten komentelemisesta. Maalaisjärki ennen kaikkea (myös sääntöjä) sanon minä. Jos haluat empatiaa nuorilta, tulee sinun itse olla empaattinen. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, halusitte tai ette.
Aika suuri osa opettajista itse asiassa ei välitä pipoista tai ulkotakeista tai siitä, menevätkö nuoret välitunnilla ulos. Yhteisiin sääntöihin sitoutuminen koetaan kuitenkin tärkeämmäksi kuin oma henkilökohtainen näkemys käytöstavoista. Nuorten kanssa on oltava johdonmukainen. Se, että alkaa leikkiä hyvä kyttä - paha kyttä -leikkiä oppilaiden kanssa ja tekee näin pesäero muihin "ikäviin" opettajiin, kostautuu helposti myöhemmin.
Uskon, että suurin osa opettajan alalle hakeutuvista on keskimääräistä empaattisempia, mutta työskentely erityisesti yläkouluikäisten kanssa - joille eivät usein edes omat vanhemmat pärjää - voi vähitellen kyynistää.
Taas sinä! Asenne näkyy.
Kyllä vanhemmat niiden teinien kanssa pärjää. Kun ne ovat nykyään kiltimpiä kuin koskaan!
Nuoret todella ovat keskimäärin "kiltimpiä" kuin koskaan, mutta inkluusion myötä erityisen haastavat oppilaat, joita joka ryhmään nykysysteemissä väistämättä osuu, kuormittavat opettajia aiempaa enemmän. Opetustyöhön pätee sama kuin vaikka poliisipalveluiden tai sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjiin: moniongelmainen vähemmistö käyttää enemmistön resursseista. Se, että ei voi tehdä työtään niin hyvin kuin toivoisi, se, että koska koko ajan on sammutettava tulipaloja eikä siksi koskaan pääse rakennustyöhön, ilmaistakseni asia vertauskuvin, kuormittaa ja kyynistää monia opettajia.
Puhuin vanhemmista siksi, että monet vanhemmat kuvaavat lapsen murrosiän olevan vaikeinta aikaa vanhemmuudessa. Teinit saattavat olla todella julmia vanhempiaan kohtaan, ja jatkuvaan rajojen hakemiseen väsyy moni kärsivällinenkin vanhempi. Perheessä voidaan kuitenkin huokaista helpotuksesta, kun murrosikä on ohi. Yläkoulun opettaja sen sijaan kohtaa näitä tilanteita joka päivä, monta tuntia päivässä, koko työuransa ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä näköjään älähtävät koviten ne aikuiset, joita ei kiinnosta käyttäytyä hyvin eikä kiinnostanut teininäkään. Kyllähän se lasten käytös periytyy ihan siinä missä älykkyyskin.
Vierailija kirjoitti:
Ehdotusta kirjoitti:
Onko mahdollista viedä kyseisten oppilaiden käytös häiriöt oppilashuoltoryhmään käsiteltäväksi vai tarvitaanko siihenkin vanhempien ja häirikön lupa? Jos oppilas häiritsee muita oppilaita ja opetusta oppilas voi poistua luokasta ja mennä rehtorin huoneen penkille istumaan. Jos siitä saisi merkinnän ja kuponki täynnä menisi asia oppilashuoltoryhmään ja ukaasi potkuilla koulusta tai siirto pienryhmään tai koulukotiin.
Milläs teet tämän tempun esim. 800 oppilaan yhtenäiskoulussa? Luuletko, että niitä häirikköoppilaita on vain yksi ja rehtorilla olisi aikaa yksittäisen oppilaan puhutteluun? Yhden päivän aikana näitä "rehtorin penkille" passitettavia oppilaita voisi hyvin olla 50. Ei mahdollista.
Mihin ihmeen pienryhmään siirtäisit häiriköt? Jos olisi rahaa, eihän kouluissa muita olisikaan kuin pienryhmiä!
Oppilashuoltoryhmä hoitaa näitä tapauksia, mutta mitä ne auttavat, jos vanhemmat eivät välitä, eikä sitä kautta myöskään nuori?
Ope ilkeä jatkaa taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona ne käytöstavat opitaan. Otetaan vakavasti ne viestit mitä koululta tulee. Sitten pelit ja pensselit naftaliiniin, puhelin myös joksikin aikaa.
Anteeksi mitä?
Sinä määrität minun kotini rangaistukset? Ei!
Ei kai yksikään opettaja näin ajattele!Kiusaajalasta tulee rangaista sillä tavalla, mikä tuntuu parhaiten. Koulussa häiriköivä ja huonosti käyttäytyvä lapsi kiusaa koko yhteisöä, kavereitaan, muita luokkalaisia ja opettajaa. Totta kai kodin täytyy hoitaa oma osuutensa, ihan sama miten, kunhan hoitaa. Eivätkö vanhemmat ymmärrä, että se on sille lapselle hyväksi? KUKAAN ei pidä kiusaajista ja häiriköistä, eivät edes sen lapsen kaverit.
Sillä huoltajalla on valvottavanaan 1-5 teini-ikäistä. Opettajilla on satoja.
Nämä ovat ihmiskäsityskysymyksiä.
Ope ilkeä vaan jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä näköjään älähtävät koviten ne aikuiset, joita ei kiinnosta käyttäytyä hyvin eikä kiinnostanut teininäkään. Kyllähän se lasten käytös periytyy ihan siinä missä älykkyyskin.
Tämä on ihan oma lukutaidoton ja asenteellinen käsityksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan jatkuva nalkuttaminen, valittaminen ja raivoaminen turhista asioista ovat aina oiva tapa saada vihaisia ja tottelemattomia teinejä vastaansa. Jos joku ei ota kuulokkeitansa pois, anna olla! Turhaan alat mitään showta siitä vetämään, se ei hyödytä ketään. Edessä on nuoren oma tulevaisuus ja yläasteiässä siitä voi jo alkaa itse ottamaan vastuuta. Se että pakotat jonkun kuuntelemaan tunneillasi, ei myöskään hyödytä ketään. Oppimista varten vaaditaan omaa halua, muuten se ei toimi. Itse olin lopen uupunut yläasteen jälkeen, sillä minulla oli hyvin paljon ongelmia joidenkin opettajien kanssa. Minua kohdeltiin ongelma nuorena joka "ei osaa käyttäytyä" ja jolla "ei ole tulevaisuutta". Valmistuin kuitenkin hyvin arvosanoin, käyttäytmisen arvosanana komeili tosin kutonen. Noh, lukioon menin ja yhtäkään opettajaa ei ole, kenen kanssa en olisi tullut toimeen. Ei yhtäkään! Olen kokenut kaikki mukaviksi ja arvostan heitä aivan eri tavalla. Se että valitetaan siitä että pipo on päällä kun on just tullut ovesta sisään, tai annetaan jälki-istuntoa koska on mennyt vessaan piiloon välitunnilla koska ulkona on 20 astetta pakkasta (samalla kun itse seisovat sisällä ovien takana varmistamassa että kukaan ei vaan tule sisään), aiheuttaa ihan omanlaisensa aggression näitä ihmisiä kohtaan, mikä on enemmän kuin ymmärrettävää. Nuorilla on muutenkin vaikea vaihe elämässään meneillään, eikä se helpota että joku on jatkuvasti hengittämässä niskaan milloin mistäkin. Nyt opiskelen aineenopettajaksi, enkä voisi olla enemmän kuin innoissani.
Muistathan sitten opettaessasi, että yhteiset säännöt ovat kaikki kaikessa. Myös sinun on aikanaan valvottava, että oppilaat menevät ulos välitunnilla ja että he eivät käytä pipoa sisällä ja että he puhuttelevat sinua kohteliaasti. Sinun velvollisuuksiisi myös kuuluu se, että jokainen on luokassa vastaanottavainen ja pitää ne kuulokkeet pois päästä. Niille on oma aikansa, esim. kun tehdään tehtäviä, voi kuunnella musiikkia. Kun on yhteisopetuksen aika, silloin kaikki kuuntelevat. Sinun ja vain sinun velvollisuutesi on ohjata peruskoululainen oppimaan ja opiskelun pariin. Jos sinä annat sen mukulan istua siellä takki päällä kuulokkeet korvilla seuraamassa kännystä leffaa opiskelemisen sijaan, siinä on sinun pääsi vadilla. Ei sen lapsen.
Muuten olet kuin nössöisä, joka rys sii kaikki kasvattajaäidin säännöt, joilla arkea pyöritetään. Samalla teet todella pas*amaisen teon niille opettajille, jotka vaativat yhteisten sääntöjen noudattamista. Peruskoulussa kun opetellaan myös käyttäytymistä ja yhteisten sääntöjen noudattamista, ei pelkästään oppiaineita.
Opettajatkin joutuvat aika ajoin pihaan. Pakkasella käytetään kunnon talvivaatteita, idi*otit palelevat siellä nilkat paljaina.
Kyllä, mutta tilannetaju on myös hyvä työkalu jota tulisi käyttää erityisesti ihmisten kanssa työskennellessä. Ominaisuus, joka tosin ikävä kyllä vaikuttaa puuttuvan suurimmalta osalta opettajista. Jos toinen on just tullut ovesta sisään ja kävelee käytävällä , ulkona on talvi, kello on kahdeksan aamulla ja ensimmäinen asia mitä sanot tälle nuorelle joka on just raahautunut sinne kouluun kovalla työllä, on: "pipo pois heti!", niin ei varmaan ole kovin vaikeata miettiä syytä nuoren "v#ttumaisuudelle". Jos nuori tulee luokkaan istumaan pipo päässä, voi tästä toki huomauttaa, mutta tällöin tilannehan on täysin eri.
Olen samaa mieltä siitä, että säännöistä on hyvä pitää kiinni, mutta jotkut säännöt ovat tehty suorastaan pelkkää kiusaamista varten, eikä niissä ole mitään kasvatustieteellistä perää (tai muutakaan esim. järjestystä ylläpitävää vaikutusta).
Empaattisuutta on myös hyvä opettaa, yksinkertaisesti toimimalla itse empaattisesti nuoria kohtaan. Kevyesti pukeutuneiden lasten pakottaminen ulos oven taakse palelemaan "koska säännöt", on kaukana empaattisesta toiminnasta, varsinkin kun opet eivät edes itse sinne ulos vaivaudu. Monien opettajien käytös on suorastaan narsistista, ja tuntuu, että suuri osa heistä saa jonkinnäköistä nautintoa nuorten komentelemisesta. Maalaisjärki ennen kaikkea (myös sääntöjä) sanon minä. Jos haluat empatiaa nuorilta, tulee sinun itse olla empaattinen. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, halusitte tai ette.
Aika suuri osa opettajista itse asiassa ei välitä pipoista tai ulkotakeista tai siitä, menevätkö nuoret välitunnilla ulos. Yhteisiin sääntöihin sitoutuminen koetaan kuitenkin tärkeämmäksi kuin oma henkilökohtainen näkemys käytöstavoista. Nuorten kanssa on oltava johdonmukainen. Se, että alkaa leikkiä hyvä kyttä - paha kyttä -leikkiä oppilaiden kanssa ja tekee näin pesäero muihin "ikäviin" opettajiin, kostautuu helposti myöhemmin.
Uskon, että suurin osa opettajan alalle hakeutuvista on keskimääräistä empaattisempia, mutta työskentely erityisesti yläkouluikäisten kanssa - joille eivät usein edes omat vanhemmat pärjää - voi vähitellen kyynistää.
No, minun ollessani yläasteella (tästähän ei ole kuin viitisen vuotta), niin nuo olivat juurikin ne yleisimmät tappelunaiheet. Eikä tässä edelleenkään ole kyse mistään hyvä kyttä-paha kyttä leikistä vaan muiden kohtelemisesta siten, kuten itse haluaa tulla kohdelluksi. Minulla on vielä muistikuvat yläasteelta sen verran hyvin tallessa, että tiedä mistä puhun. Myös yläasteella oli näitä empaattisia ja välittäviä opettajia, joilla silti oli auktoriteetti kohdillaan. Ihan yleinen käytäntö heidän tunneillaan oli, että hän kuuntelee joka haluaa. Muiden nuorten oppituntia ei tuhlattu yhden kuulokkeita käyttävän nuoren kasvatukseen.
Kuten sanoin, jotta ihmisen on ylipäätään mahdollista oppia, tarvitaan omaa motivaatiota ja jos sitä ei ole, niin sitä ei ole. Motivaation puute koulua kohtaan on melko hälyttävä merkki noin muutenkin, jota ei pitäisi ohittaa asettamalla jotain typeriä rangaistuksia nuorelle, jotka syövät motivaatiota entisestään. Sen sijaan nuoren kanssa kannattaa (ja tulee) näissä tapauksissa keskustella siitä miten nuori ylipäätään voi, ja yrittää keksiä ratkaisuja tilanteelle mahdollisesti kuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa yhteisvoimin. Mutta muiden nuorten opetusaikaa ei tähän käytetä. Tai itse en ainakaan aio, oli sitten "sääntöjä" vastaan tai ei.
Yläkoulumuistoistasi on tosiaan lyhyt aika ja siksi asiat ovat varmasti tuoreessa muistissa, mutta huomioi, että tarkastelet asiaa oppilaan perspektiivistä. Opettaja ei yksinkertaisesti voi jättää oppilasta, joka ei seuraa opetusta, täysin huomiotta tunnista toiseen. Opettaja on vastuussa oppilaan oppimistuloksista, ja huoltajat etsivät herkästi vikaa opettajan toiminnasta, jos nuoren oppimistulokset heikkenevät.
Häiriökäyttäytymiseen tai opiskelun laiminlyöntiin puuttuminen voi näyttää muille oppilaille opettajien sadismilta, mutta harva aikuinen nauttii kinastelusta teinien kanssa. Opettajat pääsisivät itsekin helpommalla, jos voisi vain antaa olla, antaa oppilaalle nelonen ja lähete kuraattorille.
Totta kai opettajiksi päätyy alalle sopivia ja sopimattomia ihmisiä, ihan niin kuin kaikille muillekin aloille. Se, että opettajan persoona tai opetustyyli ei ole innostava, ei oikeuta häiriökäyttäytymiseen. Ei muillakaan elämänaloilla, kuten perheessä, harrastuksissa tai työssä, valita niitä, joiden kanssa ollaan tekemisissä, omien mieltymysten mukaan, vaan lähdetään siitä, että kaikkien kanssa on tultava toimeen ja yhteisiä sääntöjä noudatetaan.
Eikö noita mukuloita pelota se että tuollaisesta käytöksestä otetaan yhteys vanhempiin? Mun kokemus on että ns. hyvien perheiden lapsia yleensä (ei tietenkään aina) kiinnostaa, koska kotona tulee tiukkaa palautetta tuollaisesta. Ainakin itse olisin pelännyt jos puhelua vanhemmille, olisin saanut huudot jos olisin heittänyt ruoat lattialle ja jättänyt siivoamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä näköjään älähtävät koviten ne aikuiset, joita ei kiinnosta käyttäytyä hyvin eikä kiinnostanut teininäkään. Kyllähän se lasten käytös periytyy ihan siinä missä älykkyyskin.
Tämä on ihan oma lukutaidoton ja asenteellinen käsityksesi.
Tässä ketjussa on useita eri keskustelijoita, eivätkä kaikki kommentoijat selvästikään ole opettajia. Hyökkäät nyt aivan eri ihmisten kirjoittamia kommentteja vastaan yhdestä ketjun sisäisestä keskustelusta poimimillasi ilmauksilla (lukutaidoton, asenteellinen, ilkeä opettaja) ilmeisesti kuvitellen vastaavasi yhdelle henkilölle. Viimeisimpien viestiesi tarkoitus näyttäisi olevan lähinnä provosoida. Pyydän lopettamaan tämän, sillä ketjun keskustelu on monilta osin ollut aika laadukasta, ja olisi sääli pilata sitä tällaisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan jatkuva nalkuttaminen, valittaminen ja raivoaminen turhista asioista ovat aina oiva tapa saada vihaisia ja tottelemattomia teinejä vastaansa. Jos joku ei ota kuulokkeitansa pois, anna olla! Turhaan alat mitään showta siitä vetämään, se ei hyödytä ketään. Edessä on nuoren oma tulevaisuus ja yläasteiässä siitä voi jo alkaa itse ottamaan vastuuta. Se että pakotat jonkun kuuntelemaan tunneillasi, ei myöskään hyödytä ketään. Oppimista varten vaaditaan omaa halua, muuten se ei toimi. Itse olin lopen uupunut yläasteen jälkeen, sillä minulla oli hyvin paljon ongelmia joidenkin opettajien kanssa. Minua kohdeltiin ongelma nuorena joka "ei osaa käyttäytyä" ja jolla "ei ole tulevaisuutta". Valmistuin kuitenkin hyvin arvosanoin, käyttäytmisen arvosanana komeili tosin kutonen. Noh, lukioon menin ja yhtäkään opettajaa ei ole, kenen kanssa en olisi tullut toimeen. Ei yhtäkään! Olen kokenut kaikki mukaviksi ja arvostan heitä aivan eri tavalla. Se että valitetaan siitä että pipo on päällä kun on just tullut ovesta sisään, tai annetaan jälki-istuntoa koska on mennyt vessaan piiloon välitunnilla koska ulkona on 20 astetta pakkasta (samalla kun itse seisovat sisällä ovien takana varmistamassa että kukaan ei vaan tule sisään), aiheuttaa ihan omanlaisensa aggression näitä ihmisiä kohtaan, mikä on enemmän kuin ymmärrettävää. Nuorilla on muutenkin vaikea vaihe elämässään meneillään, eikä se helpota että joku on jatkuvasti hengittämässä niskaan milloin mistäkin. Nyt opiskelen aineenopettajaksi, enkä voisi olla enemmän kuin innoissani.
Muistathan sitten opettaessasi, että yhteiset säännöt ovat kaikki kaikessa. Myös sinun on aikanaan valvottava, että oppilaat menevät ulos välitunnilla ja että he eivät käytä pipoa sisällä ja että he puhuttelevat sinua kohteliaasti. Sinun velvollisuuksiisi myös kuuluu se, että jokainen on luokassa vastaanottavainen ja pitää ne kuulokkeet pois päästä. Niille on oma aikansa, esim. kun tehdään tehtäviä, voi kuunnella musiikkia. Kun on yhteisopetuksen aika, silloin kaikki kuuntelevat. Sinun ja vain sinun velvollisuutesi on ohjata peruskoululainen oppimaan ja opiskelun pariin. Jos sinä annat sen mukulan istua siellä takki päällä kuulokkeet korvilla seuraamassa kännystä leffaa opiskelemisen sijaan, siinä on sinun pääsi vadilla. Ei sen lapsen.
Muuten olet kuin nössöisä, joka rys sii kaikki kasvattajaäidin säännöt, joilla arkea pyöritetään. Samalla teet todella pas*amaisen teon niille opettajille, jotka vaativat yhteisten sääntöjen noudattamista. Peruskoulussa kun opetellaan myös käyttäytymistä ja yhteisten sääntöjen noudattamista, ei pelkästään oppiaineita.
Opettajatkin joutuvat aika ajoin pihaan. Pakkasella käytetään kunnon talvivaatteita, idi*otit palelevat siellä nilkat paljaina.
Kyllä, mutta tilannetaju on myös hyvä työkalu jota tulisi käyttää erityisesti ihmisten kanssa työskennellessä. Ominaisuus, joka tosin ikävä kyllä vaikuttaa puuttuvan suurimmalta osalta opettajista. Jos toinen on just tullut ovesta sisään ja kävelee käytävällä , ulkona on talvi, kello on kahdeksan aamulla ja ensimmäinen asia mitä sanot tälle nuorelle joka on just raahautunut sinne kouluun kovalla työllä, on: "pipo pois heti!", niin ei varmaan ole kovin vaikeata miettiä syytä nuoren "v#ttumaisuudelle". Jos nuori tulee luokkaan istumaan pipo päässä, voi tästä toki huomauttaa, mutta tällöin tilannehan on täysin eri.
Olen samaa mieltä siitä, että säännöistä on hyvä pitää kiinni, mutta jotkut säännöt ovat tehty suorastaan pelkkää kiusaamista varten, eikä niissä ole mitään kasvatustieteellistä perää (tai muutakaan esim. järjestystä ylläpitävää vaikutusta).
Empaattisuutta on myös hyvä opettaa, yksinkertaisesti toimimalla itse empaattisesti nuoria kohtaan. Kevyesti pukeutuneiden lasten pakottaminen ulos oven taakse palelemaan "koska säännöt", on kaukana empaattisesta toiminnasta, varsinkin kun opet eivät edes itse sinne ulos vaivaudu. Monien opettajien käytös on suorastaan narsistista, ja tuntuu, että suuri osa heistä saa jonkinnäköistä nautintoa nuorten komentelemisesta. Maalaisjärki ennen kaikkea (myös sääntöjä) sanon minä. Jos haluat empatiaa nuorilta, tulee sinun itse olla empaattinen. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, halusitte tai ette.
Aika suuri osa opettajista itse asiassa ei välitä pipoista tai ulkotakeista tai siitä, menevätkö nuoret välitunnilla ulos. Yhteisiin sääntöihin sitoutuminen koetaan kuitenkin tärkeämmäksi kuin oma henkilökohtainen näkemys käytöstavoista. Nuorten kanssa on oltava johdonmukainen. Se, että alkaa leikkiä hyvä kyttä - paha kyttä -leikkiä oppilaiden kanssa ja tekee näin pesäero muihin "ikäviin" opettajiin, kostautuu helposti myöhemmin.
Uskon, että suurin osa opettajan alalle hakeutuvista on keskimääräistä empaattisempia, mutta työskentely erityisesti yläkouluikäisten kanssa - joille eivät usein edes omat vanhemmat pärjää - voi vähitellen kyynistää.
No, minun ollessani yläasteella (tästähän ei ole kuin viitisen vuotta), niin nuo olivat juurikin ne yleisimmät tappelunaiheet. Eikä tässä edelleenkään ole kyse mistään hyvä kyttä-paha kyttä leikistä vaan muiden kohtelemisesta siten, kuten itse haluaa tulla kohdelluksi. Minulla on vielä muistikuvat yläasteelta sen verran hyvin tallessa, että tiedä mistä puhun. Myös yläasteella oli näitä empaattisia ja välittäviä opettajia, joilla silti oli auktoriteetti kohdillaan. Ihan yleinen käytäntö heidän tunneillaan oli, että hän kuuntelee joka haluaa. Muiden nuorten oppituntia ei tuhlattu yhden kuulokkeita käyttävän nuoren kasvatukseen.
Kuten sanoin, jotta ihmisen on ylipäätään mahdollista oppia, tarvitaan omaa motivaatiota ja jos sitä ei ole, niin sitä ei ole. Motivaation puute koulua kohtaan on melko hälyttävä merkki noin muutenkin, jota ei pitäisi ohittaa asettamalla jotain typeriä rangaistuksia nuorelle, jotka syövät motivaatiota entisestään. Sen sijaan nuoren kanssa kannattaa (ja tulee) näissä tapauksissa keskustella siitä miten nuori ylipäätään voi, ja yrittää keksiä ratkaisuja tilanteelle mahdollisesti kuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa yhteisvoimin. Mutta muiden nuorten opetusaikaa ei tähän käytetä. Tai itse en ainakaan aio, oli sitten "sääntöjä" vastaan tai ei.
Yläkoulumuistoistasi on tosiaan lyhyt aika ja siksi asiat ovat varmasti tuoreessa muistissa, mutta huomioi, että tarkastelet asiaa oppilaan perspektiivistä. Opettaja ei yksinkertaisesti voi jättää oppilasta, joka ei seuraa opetusta, täysin huomiotta tunnista toiseen. Opettaja on vastuussa oppilaan oppimistuloksista, ja huoltajat etsivät herkästi vikaa opettajan toiminnasta, jos nuoren oppimistulokset heikkenevät.
Häiriökäyttäytymiseen tai opiskelun laiminlyöntiin puuttuminen voi näyttää muille oppilaille opettajien sadismilta, mutta harva aikuinen nauttii kinastelusta teinien kanssa. Opettajat pääsisivät itsekin helpommalla, jos voisi vain antaa olla, antaa oppilaalle nelonen ja lähete kuraattorille.
Totta kai opettajiksi päätyy alalle sopivia ja sopimattomia ihmisiä, ihan niin kuin kaikille muillekin aloille. Se, että opettajan persoona tai opetustyyli ei ole innostava, ei oikeuta häiriökäyttäytymiseen. Ei muillakaan elämänaloilla, kuten perheessä, harrastuksissa tai työssä, valita niitä, joiden kanssa ollaan tekemisissä, omien mieltymysten mukaan, vaan lähdetään siitä, että kaikkien kanssa on tultava toimeen ja yhteisiä sääntöjä noudatetaan.
En tiedä etkö ymmärrä lukemaasi, vai etkö vain halua ymmärtää. Se että pakotat yhden huonosti voivan nuoren kuuntelemaan oppitunnilla, ei opeta hänelle yhtään mitään (paitsi vihaa auktoriteettia kohtaan). Sen sijaan se vie mennessään oppimismahdollisuuden monelta muulta, jotka haluaisivat jopa oppia jotain. Mielestäsi siis kaikkien tulee kärsiä yhden oppilaan vuoksi? Tällöinhän arvosanat laskevat kaikilla, eikä vain sillä yhdellä. Opettajien olisi hyvä välillä tarkastella oppimista myös oppilaan näkökulmasta (ja vielä enemmän tieteen näkökannalta), mutta se on ymmärrettävästi vaikeaa kun omista kouluajoista on jo niin pitkä aika ja omia toimintamalleja ei haluta myöntää toimimattomiksi.
Jos oppilaalla on vaikeita puutteita motivaatiossa, ainoa oikea osoite on kuraattorin vastaanotto, se nyt vaan on fakta. Ihmisellä on luontainen tarve tavoitella asioita elämässä, ja jos tämä tarve häviää on jotain pahasti pielessä. Tämänkin, sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo 10 vuotta sitten tiesin että kun kun mun ikäluokan (nyt 30) tyypit joskus pääsee itse vanhemmiksi niin kusipäisiä lapsia on tulossa paljon.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan hyvä ajatus vaihtaa alaa, kiska selväti et osaa.
Erityisen huolestuttavaa on kaipuusi tönimiseen ym väkivaltaan, jota ilmeisesti kotona harrastat: "Aivan tavallisia, yksinkertaisia, pieniä asioita, joiden kanssa en joutuisi kamppailemaan, jos kyseessä olisi oma lapsi. Koska olen opettaja, en voi korottaa ääntäni, en voi koskea, en voi työntää, en voi ottaa väkisin oppilaalta mitään pois, en voi avata oppilaan reppua ja ottaa sieltä pois edes pommia, ellen ole varma, että sellainen siellä on."
Olen itse amiksen opettaja ja meillä on varmaan haastavimmat opiskelijat. Ei ole silti mitään toiveita päästä "kurittamaan" ketään. Auktoriteetti on taitolaji.
Taitaa tää tyyppi olla kehitysvammaisten opettajana kokemusasiantuntijana siellä amiksessa.
Olen itse kohta jäämässä eläkkeelle äidinkielen opettajan työstä, ja kyllä minun täytyy allekirjoittaa aloittajan kokemus oppilaiden lisääntyneestä röyhkeydestä ja ylimielisyydestä. Kun roskakorin käyttöä pitää opettaa yläkoulussa, se turhauttaa. Vittu-sanat sinkoilevat niin käytävällä välkillä kuin luokassa tunnilla. Eräälle kollegalleni, naiselle, 16-vuotias poika sanoi: "Vittu ope, oota!", kun opettaja yritti saada pojan pois pelin kimpusta kirjoittamaan.
Opettajan työn tekee myös raskaaksi nykyään kivireen vetäminen, eli saamattomien ja laiskojen oppilaiden määrä on lisääntynyt. Jotkut selvästi kännykkäriippuvaiset tyypit ovat tunnilla kuin koomassa, kaikki tapahtuu hidastetusti. Ja toki myös oppimisvaikeuksisten lasten ja nuorten opettaminen perusryhmässä ilman minkäänlaista koulutusta erityispedagogiikkaan on vaikeaa ja tuottaa huolta. Kaupunkini toteuttaa inkluusiota (oppimishäiriöisten lasten sijoittamista normiryhmään), mutta ei tarjoa meille mitään täydennyskoulutusta sellaisiin menetelmiin, joita voisi käyttää erityislasten opettamisessa.
Oppilaiden pelokkuus poiketa massasta on lisääntynyt, niin että esimerkiksi näytelmien ja sketsien teot eivät ole monessakaan luokassa enää onnistuneet somen yleistymisen jälkeen. Nuoret vahtivat toisiaan haukan lailla, ettei kukaan vain nosta päätään muiden yläpuolelle, ole muita lahjakkaampi tai kauniimpi tai taiteellisempi tai älykkäämpi. Sitä kautta opettajan työn kiinnostavuus on laskenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan jatkuva nalkuttaminen, valittaminen ja raivoaminen turhista asioista ovat aina oiva tapa saada vihaisia ja tottelemattomia teinejä vastaansa. Jos joku ei ota kuulokkeitansa pois, anna olla! Turhaan alat mitään showta siitä vetämään, se ei hyödytä ketään. Edessä on nuoren oma tulevaisuus ja yläasteiässä siitä voi jo alkaa itse ottamaan vastuuta. Se että pakotat jonkun kuuntelemaan tunneillasi, ei myöskään hyödytä ketään. Oppimista varten vaaditaan omaa halua, muuten se ei toimi. Itse olin lopen uupunut yläasteen jälkeen, sillä minulla oli hyvin paljon ongelmia joidenkin opettajien kanssa. Minua kohdeltiin ongelma nuorena joka "ei osaa käyttäytyä" ja jolla "ei ole tulevaisuutta". Valmistuin kuitenkin hyvin arvosanoin, käyttäytmisen arvosanana komeili tosin kutonen. Noh, lukioon menin ja yhtäkään opettajaa ei ole, kenen kanssa en olisi tullut toimeen. Ei yhtäkään! Olen kokenut kaikki mukaviksi ja arvostan heitä aivan eri tavalla. Se että valitetaan siitä että pipo on päällä kun on just tullut ovesta sisään, tai annetaan jälki-istuntoa koska on mennyt vessaan piiloon välitunnilla koska ulkona on 20 astetta pakkasta (samalla kun itse seisovat sisällä ovien takana varmistamassa että kukaan ei vaan tule sisään), aiheuttaa ihan omanlaisensa aggression näitä ihmisiä kohtaan, mikä on enemmän kuin ymmärrettävää. Nuorilla on muutenkin vaikea vaihe elämässään meneillään, eikä se helpota että joku on jatkuvasti hengittämässä niskaan milloin mistäkin. Nyt opiskelen aineenopettajaksi, enkä voisi olla enemmän kuin innoissani.
Muistathan sitten opettaessasi, että yhteiset säännöt ovat kaikki kaikessa. Myös sinun on aikanaan valvottava, että oppilaat menevät ulos välitunnilla ja että he eivät käytä pipoa sisällä ja että he puhuttelevat sinua kohteliaasti. Sinun velvollisuuksiisi myös kuuluu se, että jokainen on luokassa vastaanottavainen ja pitää ne kuulokkeet pois päästä. Niille on oma aikansa, esim. kun tehdään tehtäviä, voi kuunnella musiikkia. Kun on yhteisopetuksen aika, silloin kaikki kuuntelevat. Sinun ja vain sinun velvollisuutesi on ohjata peruskoululainen oppimaan ja opiskelun pariin. Jos sinä annat sen mukulan istua siellä takki päällä kuulokkeet korvilla seuraamassa kännystä leffaa opiskelemisen sijaan, siinä on sinun pääsi vadilla. Ei sen lapsen.
Muuten olet kuin nössöisä, joka rys sii kaikki kasvattajaäidin säännöt, joilla arkea pyöritetään. Samalla teet todella pas*amaisen teon niille opettajille, jotka vaativat yhteisten sääntöjen noudattamista. Peruskoulussa kun opetellaan myös käyttäytymistä ja yhteisten sääntöjen noudattamista, ei pelkästään oppiaineita.
Opettajatkin joutuvat aika ajoin pihaan. Pakkasella käytetään kunnon talvivaatteita, idi*otit palelevat siellä nilkat paljaina.
Kyllä, mutta tilannetaju on myös hyvä työkalu jota tulisi käyttää erityisesti ihmisten kanssa työskennellessä. Ominaisuus, joka tosin ikävä kyllä vaikuttaa puuttuvan suurimmalta osalta opettajista. Jos toinen on just tullut ovesta sisään ja kävelee käytävällä , ulkona on talvi, kello on kahdeksan aamulla ja ensimmäinen asia mitä sanot tälle nuorelle joka on just raahautunut sinne kouluun kovalla työllä, on: "pipo pois heti!", niin ei varmaan ole kovin vaikeata miettiä syytä nuoren "v#ttumaisuudelle". Jos nuori tulee luokkaan istumaan pipo päässä, voi tästä toki huomauttaa, mutta tällöin tilannehan on täysin eri.
Olen samaa mieltä siitä, että säännöistä on hyvä pitää kiinni, mutta jotkut säännöt ovat tehty suorastaan pelkkää kiusaamista varten, eikä niissä ole mitään kasvatustieteellistä perää (tai muutakaan esim. järjestystä ylläpitävää vaikutusta).
Empaattisuutta on myös hyvä opettaa, yksinkertaisesti toimimalla itse empaattisesti nuoria kohtaan. Kevyesti pukeutuneiden lasten pakottaminen ulos oven taakse palelemaan "koska säännöt", on kaukana empaattisesta toiminnasta, varsinkin kun opet eivät edes itse sinne ulos vaivaudu. Monien opettajien käytös on suorastaan narsistista, ja tuntuu, että suuri osa heistä saa jonkinnäköistä nautintoa nuorten komentelemisesta. Maalaisjärki ennen kaikkea (myös sääntöjä) sanon minä. Jos haluat empatiaa nuorilta, tulee sinun itse olla empaattinen. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, halusitte tai ette.
Aika suuri osa opettajista itse asiassa ei välitä pipoista tai ulkotakeista tai siitä, menevätkö nuoret välitunnilla ulos. Yhteisiin sääntöihin sitoutuminen koetaan kuitenkin tärkeämmäksi kuin oma henkilökohtainen näkemys käytöstavoista. Nuorten kanssa on oltava johdonmukainen. Se, että alkaa leikkiä hyvä kyttä - paha kyttä -leikkiä oppilaiden kanssa ja tekee näin pesäero muihin "ikäviin" opettajiin, kostautuu helposti myöhemmin.
Uskon, että suurin osa opettajan alalle hakeutuvista on keskimääräistä empaattisempia, mutta työskentely erityisesti yläkouluikäisten kanssa - joille eivät usein edes omat vanhemmat pärjää - voi vähitellen kyynistää.
No, minun ollessani yläasteella (tästähän ei ole kuin viitisen vuotta), niin nuo olivat juurikin ne yleisimmät tappelunaiheet. Eikä tässä edelleenkään ole kyse mistään hyvä kyttä-paha kyttä leikistä vaan muiden kohtelemisesta siten, kuten itse haluaa tulla kohdelluksi. Minulla on vielä muistikuvat yläasteelta sen verran hyvin tallessa, että tiedä mistä puhun. Myös yläasteella oli näitä empaattisia ja välittäviä opettajia, joilla silti oli auktoriteetti kohdillaan. Ihan yleinen käytäntö heidän tunneillaan oli, että hän kuuntelee joka haluaa. Muiden nuorten oppituntia ei tuhlattu yhden kuulokkeita käyttävän nuoren kasvatukseen.
Kuten sanoin, jotta ihmisen on ylipäätään mahdollista oppia, tarvitaan omaa motivaatiota ja jos sitä ei ole, niin sitä ei ole. Motivaation puute koulua kohtaan on melko hälyttävä merkki noin muutenkin, jota ei pitäisi ohittaa asettamalla jotain typeriä rangaistuksia nuorelle, jotka syövät motivaatiota entisestään. Sen sijaan nuoren kanssa kannattaa (ja tulee) näissä tapauksissa keskustella siitä miten nuori ylipäätään voi, ja yrittää keksiä ratkaisuja tilanteelle mahdollisesti kuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa yhteisvoimin. Mutta muiden nuorten opetusaikaa ei tähän käytetä. Tai itse en ainakaan aio, oli sitten "sääntöjä" vastaan tai ei.
Yläkoulumuistoistasi on tosiaan lyhyt aika ja siksi asiat ovat varmasti tuoreessa muistissa, mutta huomioi, että tarkastelet asiaa oppilaan perspektiivistä. Opettaja ei yksinkertaisesti voi jättää oppilasta, joka ei seuraa opetusta, täysin huomiotta tunnista toiseen. Opettaja on vastuussa oppilaan oppimistuloksista, ja huoltajat etsivät herkästi vikaa opettajan toiminnasta, jos nuoren oppimistulokset heikkenevät.
Häiriökäyttäytymiseen tai opiskelun laiminlyöntiin puuttuminen voi näyttää muille oppilaille opettajien sadismilta, mutta harva aikuinen nauttii kinastelusta teinien kanssa. Opettajat pääsisivät itsekin helpommalla, jos voisi vain antaa olla, antaa oppilaalle nelonen ja lähete kuraattorille.
Totta kai opettajiksi päätyy alalle sopivia ja sopimattomia ihmisiä, ihan niin kuin kaikille muillekin aloille. Se, että opettajan persoona tai opetustyyli ei ole innostava, ei oikeuta häiriökäyttäytymiseen. Ei muillakaan elämänaloilla, kuten perheessä, harrastuksissa tai työssä, valita niitä, joiden kanssa ollaan tekemisissä, omien mieltymysten mukaan, vaan lähdetään siitä, että kaikkien kanssa on tultava toimeen ja yhteisiä sääntöjä noudatetaan.
En tiedä etkö ymmärrä lukemaasi, vai etkö vain halua ymmärtää. Se että pakotat yhden huonosti voivan nuoren kuuntelemaan oppitunnilla, ei opeta hänelle yhtään mitään (paitsi vihaa auktoriteettia kohtaan). Sen sijaan se vie mennessään oppimismahdollisuuden monelta muulta, jotka haluaisivat jopa oppia jotain. Mielestäsi siis kaikkien tulee kärsiä yhden oppilaan vuoksi? Tällöinhän arvosanat laskevat kaikilla, eikä vain sillä yhdellä. Opettajien olisi hyvä välillä tarkastella oppimista myös oppilaan näkökulmasta (ja vielä enemmän tieteen näkökannalta), mutta se on ymmärrettävästi vaikeaa kun omista kouluajoista on jo niin pitkä aika ja omia toimintamalleja ei haluta myöntää toimimattomiksi.
Jos oppilaalla on vaikeita puutteita motivaatiossa, ainoa oikea osoite on kuraattorin vastaanotto, se nyt vaan on fakta. Ihmisellä on luontainen tarve tavoitella asioita elämässä, ja jos tämä tarve häviää on jotain pahasti pielessä. Tämänkin, sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Ei tarvitse hermostua. Ymmärrän kyllä lukemaani. Työskentelen itse lukiossa enkä puutu opiskelijoiden musiikin kuunteluun tai kännykän käyttöön. Toisen asteen opinnot ovat vapaaehtoisia ja opiskelijat tulevat opintojen aikana täysi-ikäisiksi. Lukiossa opettaja ei onneksi ole samalla tavalla vastuussa opiskelijoiden oppimistuloksista kuin peruskoulussa, jossa oppilailla on oppivelvollisuus.
Opettajat ovat täysin tietoisia siitä, että muut kärsivät, jos opettaja joutuu suuntaamaan ison osan huomiosta yhdelle tai parille oppilaalle. Opettajat ymmärtävät myös sen, että ketään ei voi pakottaa oppimaan. Taustalla tässä ei olekaan se, mitä opettajat haluavat tai eivät halua tehdä, vaan se, mikä on heidän velvollisuutensa. Jos opettaja laiminlöisi velvollisuutensa puuttua vaikkapa mainittuun kuulokkeiden käyttöön, voidaan opettajaa syyttää virkavelvollisuuden laiminlyönnistä, jos oppilaan oppimistulokset musiikin kuuntelun seurauksena kärsivät. Mahdollisessa valitustilanteessa opettajan on pystyttävä osoittamaan, että nuorta on ohjeistettu ottamaan kuulokkeet pois. Aika suuri osa työstä on itse asiassa varmistelua siitä, että varmasti toimii ohjeiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö noita mukuloita pelota se että tuollaisesta käytöksestä otetaan yhteys vanhempiin? Mun kokemus on että ns. hyvien perheiden lapsia yleensä (ei tietenkään aina) kiinnostaa, koska kotona tulee tiukkaa palautetta tuollaisesta. Ainakin itse olisin pelännyt jos puhelua vanhemmille, olisin saanut huudot jos olisin heittänyt ruoat lattialle ja jättänyt siivoamatta.
Mitä pelättävää siinä on, että äiti tulee sitten linjoja pitkin puolustaessaan viatonta lastaan? Ihme ettei syytteitä satele opettajien niskaan, jos vähänkään korottaa ääntään, kun nykylapset menee rikki ja traumatisoituu, kun kaikki pitäis sanoa nätisti, vaikka se oppilas käyttäytyisi itse täyskusipäisesti, huorittelis ja uhkailis väkivallalla jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö noita mukuloita pelota se että tuollaisesta käytöksestä otetaan yhteys vanhempiin? Mun kokemus on että ns. hyvien perheiden lapsia yleensä (ei tietenkään aina) kiinnostaa, koska kotona tulee tiukkaa palautetta tuollaisesta. Ainakin itse olisin pelännyt jos puhelua vanhemmille, olisin saanut huudot jos olisin heittänyt ruoat lattialle ja jättänyt siivoamatta.
Mitä pelättävää siinä on, että äiti tulee sitten linjoja pitkin puolustaessaan viatonta lastaan? Ihme ettei syytteitä satele opettajien niskaan, jos vähänkään korottaa ääntään, kun nykylapset menee rikki ja traumatisoituu, kun kaikki pitäis sanoa nätisti, vaikka se oppilas käyttäytyisi itse täyskusipäisesti, huorittelis ja uhkailis väkivallalla jne.
Koska opettaja on viranomainen, on yhteydenottoihin vastattava. Vastausviestissä sanat on asetettava tarkasti ja perusteltava, miksi on toiminut mitenkin missäkin tilanteessa. Tähän menee aikaa. Kaikissa kouluissa rehtori ei myöskään osaa käsitellä huoltajien yhteydenottoja tai yleensä oppilasasioita ammattimaisesti vaan saattaa esimerkiksi mielistellä vanhempia. Olen itse ollut useita kertoja todistajana tilanteessa, jossa rehtori on jättänyt rankaisematta nuorta vilpistä tai häiriökäyttäytymisestä vanhempien painostuksen vuoksi, vaikka täsmälleen samanlaisesta teosta on aiemmin rankaistu jotain sellaista nuorta, jolla ei ole yhtä kärkkäät vanhemmat. Jos jokin tällainen tilanne saadaan käännettyä opettajan syyksi, on kyseisen nuoren kanssa jatkossa entistä kuormittavampaa työskennellä.
Alue: Aihe vapaa
Tämä on "yhtä iso pala kakkua kaikille, halusi tai ei" tyyppi. Näitä on kaikkialla. Joka työpaikalla.