Mieheni sisarukset aikoo tulla perheineen meille jouluksi. Heidän lapsuuden koti, nykyään minun koti.

Kyllä tämä tilanne on ihan mahdollinen oikeassa elämässä, etenkin, kun itselläni se on saman tyyppinen.

Meille ei tosin ole änkemässä puolison sisarukset (päinvastoin, saisivat käydä useamminkin) vaan kaikki muu puolison suku. Ihan jopa meille vieraiden ihmisten kanssa pistäydytään näyttämässä pihapiiriä ja taloa kun "vietin täällä mummolassa aina mukavia lomia" tai "tämä on lapsuudenkotini" tai jotain muuta yhtä riemukasta.

Aina pitäisi vastaanoton pelata, olla mielellään kahvia ja tarjottavaakin pöytään. Eikä kuulemma haittaa yhtään, vaikka tullaankin hetkeen, jossa vallitsee kaaos.

Me otetaan itse asiassa tosi mielellämme vieraita vastaan, mutta yllättäen pölähtävistä en tykkää, eikä voi olla mikään automaatio, että meille voi aina tulla. Meillä on omakin elämä. Emme ole aina kotona, lisäksi vaikka olisimmekin, suunnitelmissa voi olla jotain ihan muuta. Vaikka vain oleminen oman porukan kesken, jos tilanne on se, että ei muuta jaksaisi (joskus on). Ja vaikka vierasta ei haittaa, että juuri tänään on se päivä, kun viikon huonosti nukutut yöt alkavat tuntua ja näkyä kodin siivossakin, niin meitä, tämän kodin asukkaita, se kyllä haittaa.

Joskus näitä "sukujouluja" on ollut meilläkin, mutta ne kävivät liian raskaiksi. Minulle, joka ne aina joutui tai sai järjestää. Nykyään kutsutaan sukulaisia valikoidusti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä veli kysyi vaimoltaan vastaavassa tilanteessa, että milloin maksat 800 000 e eli puolet tilan hinnasta. Kun se on maksettu, voit päättää itsenäisesti talon ja tilan käytöstä. Siihen asti sukutila on vain ja ainoastaan veljen, vaimo saa siellä asua ja elää, sisustaa ja laittaa, mutta ei väittää, että "minun kotini, minun sääntöni".

Ihmeestä se käly tuohonkin sopeutui ja joulut on oltu veljen luona kuten äitimme eläessä. Nyyttikestejä ei ole, veljen vaimo laittaa kaiken ja veli maksaa. Vastaavasti pääsiäisenä ollaan meillä.

Melkoisen kultakimpaleen on kälysi löytänyt miehekseen, ei voi muuta sanoa.

Kyllä, varsinaisen helmen. Ei voi kuin ihmetellä miten näitä tilallisia maalaispoikamiehiä on niin paljon vapaalla kun ei löydy ei naista. Hhmm en tajua miksi.

Yököttävää, sääliksi käy vaimoa! Vaimo hoitaa kodin mutta ei saa sanoa että on hänen koti. Ja joutuu kestämään kuspää ukon lisäksi vielä tämän kuspää sukulaiset.

Kerrot, ettet jaksa yksin järjestää joulua: sinä ja miehesi siivoatte, hommaatte kuusen ja ostatte&paistatte kinkun. Sisaruksille ilmoitatte kuka tuo ruoat a, b ja c, ja kuka ruoat d, e ja f.

Ilmoitatte myös etukäteen että päivänä x (esim. tapsana) olette menossa paikka y, joten vieraiden on lähdettävä päivän x aamuna.

Sinun perheesi velvollisuus ei ole yksin järjestää joulua koko suvulle.

Vierailija kirjoitti:

Meillä veli kysyi vaimoltaan vastaavassa tilanteessa, että milloin maksat 800 000 e eli puolet tilan hinnasta. Kun se on maksettu, voit päättää itsenäisesti talon ja tilan käytöstä. Siihen asti sukutila on vain ja ainoastaan veljen, vaimo saa siellä asua ja elää, sisustaa ja laittaa, mutta ei väittää, että "minun kotini, minun sääntöni".

Ihmeestä se käly tuohonkin sopeutui ja joulut on oltu veljen luona kuten äitimme eläessä. Nyyttikestejä ei ole, veljen vaimo laittaa kaiken ja veli maksaa. Vastaavasti pääsiäisenä ollaan meillä.

No huh huh. Ihme porukkaa olette. Eniten tosin ihmettelen tuota veljesi vaimoa ja veljeäsi, millainen mahtaakaan heidän suhteensa olla... Onnettomalta kuulostaa. :(

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelin mennä jouluksi isäni 70-luvulla rakentamaan taloon. En yhtään tiedä ketä siellä nykyään asuu kun myytiin se pois 1985, mutta onhan se jännä yllätys niillekin kun soittelen aattoaamuna ovikelloa ja kerron että päätin tulla vanhoille kotikonnuille joulunviettoon.

Apua, miten hyvä idea! Minun omakin kotitalo myytiin pois silloin kuin eka lapseni syntyi. Nyt lapsia on kaksi ja olen miettinyt kuinka ihanaa olikaan siinä talossa jouluja viettää, kun oli pohjoisessa ja meillä oli pihasauna! Siinä asuu nyt jo toiset asukkaat sen jälkeen kun isäni siitä pois muutti, mutta jouluaatoksi siis sinne! Leivinuunin toivottavasti lämmittävät jo edellisenä päivänä, niin saan heti aamusta riisipuuron tehtyä!

MIEHESI talo ja tila. EI sinun.

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelin mennä jouluksi isäni 70-luvulla rakentamaan taloon. En yhtään tiedä ketä siellä nykyään asuu kun myytiin se pois 1985, mutta onhan se jännä yllätys niillekin kun soittelen aattoaamuna ovikelloa ja kerron että päätin tulla vanhoille kotikonnuille joulunviettoon.

😂😂😂Meillä miehen isosisä osti aikoinaan kantatilan jatkoksi 2 muutakin maatilaa samalta kylältä. Kaikki ovat edelleen suvun hallussa. Me asumme ja viljelemme yhtä näistä tiloista, joka on sukuun ostettu sotien jälkeen.

Kesällä kuulin pellolle, kun koira huusi hulluna pihassa ja lähdin katsomaan mitä tapahtuu. Pihalla oli mersu ja jotain mummoja tutkimassa meidän pihapiiriä puita ja kukkapenkkejä. Menin esittelemään itseni ja olin vähän hoomoilanen, koska en ollut nähnyt näitä ihmisiä ikinä.

Lopulta selvisi, että yksi mummo oli ollut yhden sotakesän ottolapsena tässä meidän talossa ja toi nyt puoli naapurustoaan tutustumaan tähän taianomaiseen paikkaan.

Minun olisi pitänyt kesken töiden ruveta museoa-oppaaksi ja viedä heidät meidän rantaan ja esitellä rakennukset ja herranjestas kaikki! Mulla työntekijät pellolla odottelemassa ohjeita.

Eli ole hyvä, mene vaan. Kyllä ne muutkin käy!

Vierailija kirjoitti:

Arvostaisit perhejoulua, monelle se on vain etäinen unelma. Mutta tottakai voi kysellä, että mites nyt kun anoppi on poissa, niin kulut ja työ jaetaan.

Antaisin paljon perinnejoulusta, jossa talo olisi täynnä väkeä ja ääniä.

Mutta provohan tämä on selkeästi.

Voi lol, mikä provo. Ei aloittajalta, vaan tämän kommentin kirjoittajalta.

Arvostaisit perhejoulua? Mikä pakko se on väen vängällä yrittää nauttia jostain, mistä ns. pitäis nauttia, jos ei vaan nauti? Osa arvostaa eri asioita, eikä siinä ole mitään pahaa. Jos sä tykkäät jostain, ei se automaattisesto tarkoita, että kaikkien muiden pitäis.

Ja sukulaisuus ei automaattisesti tarkoita esim. hyviä välejä tai samanlaisia elämänarvoja.

Jos kuulen vielä kerrankin jotain "veri on vettä sakeampaa" roskaa, niin voi luoja...

Vierailija kirjoitti:

MIEHESI talo ja tila. EI sinun.

Mistäs sinä tämän tiedät? Miehen puolen sukutilaansa minäkin asun ja puolet on minun.

Vierailija kirjoitti:

MIEHESI talo ja tila. EI sinun.

Jos ap siellä virallisesti kuitenkin asuu, on hänen kotinsa. Vai meinaatko, että ap on vieraana vain? Silloinhan hänen ei ainakaan tarvitse mitään jouluja siellä järjestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei mennyt kuin 20 vuotta ennen kuin älysivät, että se on meidän koti eikä koko suvun. Mutta minä olenkin maankuulu häijy miniä.

Ennen sitä nähtiin monia värikkäitä vaiheita, mutta ketään ei koskaan heitetty pihalle eikä kielletty tulemasta.

Positiivista oli suuren sukujoulun tunnelma kun lapset olivat pieniä, ja serkut myös vaikka heitä piti odottaa aattoiltana ennen kuin joulupukki saattoi tulla.

Menikö teiltä miehenne kanssa 20 vuotta saada suunne auki ja sanoa asiasta?

Meillä sovittiin asiat sukupolvenvaihdoksen yhteydessä.

Ei vaan suvulla meni 20 vuotta ymmärtää. Tämä tapahtui jokseenkin yhden lapsemme ylioppilasjuhlien aikaan, mutta ei siitä  nyt tällä kertaa sen enempää.

Ei ollut  mitään sukupolven vaihdosta vaan kuolinpesän nimissä oleva tila, joka oli jäämässä miehelleni. Ei sovittu yhtään mitään mistään. Siksipä minä sain pitää puoleni, enkä tarvinnut tehdä sitä edes kirjaimellisesti kynsin ja hampain vaan sanalliset keinot riittivät. Mies oli toki hyvänä apuna, ja sitten aikanaan lapset.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ap!

Itse myös miniä maatilalla, ja pärjäilen kyllä. Joulut ja muut. Meillä ei edes kovin paha tilanne, kestitään pieni porukka ja se toisaalta myös mukavaa, kun tulevat.

Mutta joskus kyllä potuttaa. Meillähän tämä tila on henkisesti myös isosetien sekä isotätien ja jälkeläistensä tila. Ovathan nuo kantaisät ja -äidit joskus vuosikymmeniä sitten, sota-aikoina jne. syntyneet tässä talossa.

Heistä on ok säilyttää tavaroitaan meidän vintissä (eihän pieneen kerrostaloasuntoon mahdu). Niitä voi sitten käydä penkomassa.

Tai muuten vain tutkimassa omin lupineen, mitä meidän vintiltä löytyykään.

Oletus on, mitään emme heitä pois. Vanha tavarahan on arvokasta.

Ja he kai hyväntekijöitä, kun näitä arvokkaita tavaroitaan ovat meidän vintille säilytykseen suoneet. (Vanhoja suksia, koulukirjoja jne).

Suuttumus sentään.

Anteeksi avautuminen.

Tiina

Ai luoja, että kuulostaa valitettavan tutulta. Muutaman kerran ollaan parin emännän kanssa yhdessä naurettu hulluna, kun kerromme mitä kunkin kodista löytyy tätä muiden kamaa. Meillä oli yhden sukulaisen aivan susiruma hääpuku 1980-luvulta säilytyksessä (siis olkatoppaukset ja kermakakku) ja tämä kyseinen avioliittokin oli jo purkautunut aikoja sitten, mutta minun olisi pitänyt säilyttää tätä kruununjalokivenä meillä.

Lopulta meni hermot ja ilmoitin kaikille, että meillä on muuten sitten pääsiäiskokko! Tuli vipinää, kun vinttiä ja piharakennuksia ruvettiin tyhjentämään. Meinasi vaan lähteä meidänkin kamaa eli tarkkana sai olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei mennyt kuin 20 vuotta ennen kuin älysivät, että se on meidän koti eikä koko suvun. Mutta minä olenkin maankuulu häijy miniä.

Ennen sitä nähtiin monia värikkäitä vaiheita, mutta ketään ei koskaan heitetty pihalle eikä kielletty tulemasta.

Positiivista oli suuren sukujoulun tunnelma kun lapset olivat pieniä, ja serkut myös vaikka heitä piti odottaa aattoiltana ennen kuin joulupukki saattoi tulla.

Menikö teiltä miehenne kanssa 20 vuotta saada suunne auki ja sanoa asiasta?

Meillä sovittiin asiat sukupolvenvaihdoksen yhteydessä.

Ei vaan suvulla meni 20 vuotta ymmärtää. Tämä tapahtui jokseenkin yhden lapsemme ylioppilasjuhlien aikaan, mutta ei siitä  nyt tällä kertaa sen enempää.

Ei ollut  mitään sukupolven vaihdosta vaan kuolinpesän nimissä oleva tila, joka oli jäämässä miehelleni. Ei sovittu yhtään mitään mistään. Siksipä minä sain pitää puoleni, enkä tarvinnut tehdä sitä edes kirjaimellisesti kynsin ja hampain vaan sanalliset keinot riittivät. Mies oli toki hyvänä apuna, ja sitten aikanaan lapset.

Ui kamala, mutta loppu hyvin kaikki hyvin😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelin mennä jouluksi isäni 70-luvulla rakentamaan taloon. En yhtään tiedä ketä siellä nykyään asuu kun myytiin se pois 1985, mutta onhan se jännä yllätys niillekin kun soittelen aattoaamuna ovikelloa ja kerron että päätin tulla vanhoille kotikonnuille joulunviettoon.

😂😂😂Meillä miehen isosisä osti aikoinaan kantatilan jatkoksi 2 muutakin maatilaa samalta kylältä. Kaikki ovat edelleen suvun hallussa. Me asumme ja viljelemme yhtä näistä tiloista, joka on sukuun ostettu sotien jälkeen.

Kesällä kuulin pellolle, kun koira huusi hulluna pihassa ja lähdin katsomaan mitä tapahtuu. Pihalla oli mersu ja jotain mummoja tutkimassa meidän pihapiiriä puita ja kukkapenkkejä. Menin esittelemään itseni ja olin vähän hoomoilanen, koska en ollut nähnyt näitä ihmisiä ikinä.

Lopulta selvisi, että yksi mummo oli ollut yhden sotakesän ottolapsena tässä meidän talossa ja toi nyt puoli naapurustoaan tutustumaan tähän taianomaiseen paikkaan.

Minun olisi pitänyt kesken töiden ruveta museoa-oppaaksi ja viedä heidät meidän rantaan ja esitellä rakennukset ja herranjestas kaikki! Mulla työntekijät pellolla odottelemassa ohjeita.

Eli ole hyvä, mene vaan. Kyllä ne muutkin käy!

Meillä käy kanssa näitä itkijämummoja pihassa ja ulkorapuilla istumassa. Pelästyn aina, että onko joku dementikko eksynyt meidän pihaan. Joulupöydässä niitä ei sentään ole vielä näkynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelin mennä jouluksi isäni 70-luvulla rakentamaan taloon. En yhtään tiedä ketä siellä nykyään asuu kun myytiin se pois 1985, mutta onhan se jännä yllätys niillekin kun soittelen aattoaamuna ovikelloa ja kerron että päätin tulla vanhoille kotikonnuille joulunviettoon.

😂😂😂Meillä miehen isosisä osti aikoinaan kantatilan jatkoksi 2 muutakin maatilaa samalta kylältä. Kaikki ovat edelleen suvun hallussa. Me asumme ja viljelemme yhtä näistä tiloista, joka on sukuun ostettu sotien jälkeen.

Kesällä kuulin pellolle, kun koira huusi hulluna pihassa ja lähdin katsomaan mitä tapahtuu. Pihalla oli mersu ja jotain mummoja tutkimassa meidän pihapiiriä puita ja kukkapenkkejä. Menin esittelemään itseni ja olin vähän hoomoilanen, koska en ollut nähnyt näitä ihmisiä ikinä.

Lopulta selvisi, että yksi mummo oli ollut yhden sotakesän ottolapsena tässä meidän talossa ja toi nyt puoli naapurustoaan tutustumaan tähän taianomaiseen paikkaan.

Minun olisi pitänyt kesken töiden ruveta museoa-oppaaksi ja viedä heidät meidän rantaan ja esitellä rakennukset ja herranjestas kaikki! Mulla työntekijät pellolla odottelemassa ohjeita.

Eli ole hyvä, mene vaan. Kyllä ne muutkin käy!

Meillä käy kanssa näitä itkijämummoja pihassa ja ulkorapuilla istumassa. Pelästyn aina, että onko joku dementikko eksynyt meidän pihaan. Joulupöydässä niitä ei sentään ole vielä näkynyt.

Ai taivas varjele, mä kuolen nauruun😂😂😂

Mä tulen tarkistamaan joulun jälkeen tämän ketjun. Tule ilmoittamaan jos itkijämummo tupsahti joulupöytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelin mennä jouluksi isäni 70-luvulla rakentamaan taloon. En yhtään tiedä ketä siellä nykyään asuu kun myytiin se pois 1985, mutta onhan se jännä yllätys niillekin kun soittelen aattoaamuna ovikelloa ja kerron että päätin tulla vanhoille kotikonnuille joulunviettoon.

😂😂😂Meillä miehen isosisä osti aikoinaan kantatilan jatkoksi 2 muutakin maatilaa samalta kylältä. Kaikki ovat edelleen suvun hallussa. Me asumme ja viljelemme yhtä näistä tiloista, joka on sukuun ostettu sotien jälkeen.

Kesällä kuulin pellolle, kun koira huusi hulluna pihassa ja lähdin katsomaan mitä tapahtuu. Pihalla oli mersu ja jotain mummoja tutkimassa meidän pihapiiriä puita ja kukkapenkkejä. Menin esittelemään itseni ja olin vähän hoomoilanen, koska en ollut nähnyt näitä ihmisiä ikinä.

Lopulta selvisi, että yksi mummo oli ollut yhden sotakesän ottolapsena tässä meidän talossa ja toi nyt puoli naapurustoaan tutustumaan tähän taianomaiseen paikkaan.

Minun olisi pitänyt kesken töiden ruveta museoa-oppaaksi ja viedä heidät meidän rantaan ja esitellä rakennukset ja herranjestas kaikki! Mulla työntekijät pellolla odottelemassa ohjeita.

Eli ole hyvä, mene vaan. Kyllä ne muutkin käy!

Mersumummo näköjään palstailee, kun tarina on saanut yhden alapeukun😀

Mä en ymmärrä miksi miehesi ei voi kutsua siskojaan omaan kotiinsa. Jos olette eronneet niin miksi sinä asut ex-anoppini kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelin mennä jouluksi isäni 70-luvulla rakentamaan taloon. En yhtään tiedä ketä siellä nykyään asuu kun myytiin se pois 1985, mutta onhan se jännä yllätys niillekin kun soittelen aattoaamuna ovikelloa ja kerron että päätin tulla vanhoille kotikonnuille joulunviettoon.

😂😂😂Meillä miehen isosisä osti aikoinaan kantatilan jatkoksi 2 muutakin maatilaa samalta kylältä. Kaikki ovat edelleen suvun hallussa. Me asumme ja viljelemme yhtä näistä tiloista, joka on sukuun ostettu sotien jälkeen.

Kesällä kuulin pellolle, kun koira huusi hulluna pihassa ja lähdin katsomaan mitä tapahtuu. Pihalla oli mersu ja jotain mummoja tutkimassa meidän pihapiiriä puita ja kukkapenkkejä. Menin esittelemään itseni ja olin vähän hoomoilanen, koska en ollut nähnyt näitä ihmisiä ikinä.

Lopulta selvisi, että yksi mummo oli ollut yhden sotakesän ottolapsena tässä meidän talossa ja toi nyt puoli naapurustoaan tutustumaan tähän taianomaiseen paikkaan.

Minun olisi pitänyt kesken töiden ruveta museoa-oppaaksi ja viedä heidät meidän rantaan ja esitellä rakennukset ja herranjestas kaikki! Mulla työntekijät pellolla odottelemassa ohjeita.

Eli ole hyvä, mene vaan. Kyllä ne muutkin käy!

Minä oon lapsena ollut mukana tämmösellä reissulla kun oltiin reissaamassa isoisän kotikonnuilla ja vanhemmat päätti näyttää meille suvun historiaa! Maalaistaloa mikä oli myyty jo viitisenkymmentä vuotta aiemmin eikä siis isäkään ollut siellä koskaan asunutkaan, mutta niin vaan ajettiin pihaan sitä ihmettelemään. Uudet asukkaat oli kyllä aika nuivia, vielä vuosikymmenet myöhemminkin isä muisteli miten eivät edes tupaan pyytäneet eikä kahvia tarjonneet, ne moukat.

Iltalehden toimittaja tehnyt taas aloituksen. Torstaina saamme lukea tästä iltiksestä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä veli kysyi vaimoltaan vastaavassa tilanteessa, että milloin maksat 800 000 e eli puolet tilan hinnasta. Kun se on maksettu, voit päättää itsenäisesti talon ja tilan käytöstä. Siihen asti sukutila on vain ja ainoastaan veljen, vaimo saa siellä asua ja elää, sisustaa ja laittaa, mutta ei väittää, että "minun kotini, minun sääntöni".

Ihmeestä se käly tuohonkin sopeutui ja joulut on oltu veljen luona kuten äitimme eläessä. Nyyttikestejä ei ole, veljen vaimo laittaa kaiken ja veli maksaa. Vastaavasti pääsiäisenä ollaan meillä.

Tuollaiselle toiminnalle on nimikin, taloudellinen väkivalta. Harvoin kuulee noin selväpiirteisestä tapauksesta. Toivottavasti vaimo kykenee irtautumaan suhteesta.

Ja sinä, joka väkivallanteoista ylpeillen kirjoitat, olet kuvottava.