Lue keskustelun säännöt.
Miksi yksin elävät miehet syrjäytyvät niin paljon helpommin kuin yksin elävät naiset?
28.11.2019 |
Tästä on varmaan keskusteltu vuosia, mutta minä en tiedä vieläkään vastausta. Mistä niin iso ero johtuu?
Kommentit (892)
Mieheni ei innostu ns turhista asioista. Hän haluaa ratkaista ongelmia ja suorittaa tehtäviä. Urheilusta kelpaa hauskat joukkuelajit, mutta iän (tässä iässä moni perustanut perheen tai muuttanut muualle) myötä yhä harvemmin porukka saadaan kasaan. Itse taas vihaan ongelmia ja haluan suhtautua kaikkeen leikillä. Välttelen kilpailuja. En tiedä mikä olen mutta tykkään olla sekä yksin että ihmisten seurassa. Kummassakaan tilanteessa en rasitu tai masennu. Kavereita ei ole enkä sellaisia kaipaa. Työttömänä olen viettänyt useita kuukausia jolloin olen puhunut vain miehelleni, ja silti olen ollut tyytyväinen. Tuntuu että vain elän ilman mitään tavoitteita. Mitään suorituspaineita ei ole.
Mies on sanonut että parisuhde antoi elämälle tarkoituksen. On joku jonka kanssa voi jakaa elämän ja suunnitella tulevaisuutta. Hän on aika vakava ja välillä negatiivinen. Itse innostun kaikesta ja löydän asioiden hyvätkin puolet. Tuon kuulema iloa hänellekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset luulee että mies on syrjäytynyt jos hänellä ei ole naista ja voin kertoa että tuo on kyllä täysin väärä luulo naisilla. Mies syrjäytyy koska hänellä ei ole töitä eikä hänellä ole ystäviä!
Tämähän ei ole naisten mielipide vaan on peräisin Ylen uutisesta ,jossa prof. Hiilamo? Väittää yksinaduvien miesten olevan suuressa vaarassa syrjäytyä. Toki heillä myös on kuulemma enemmän köyhyyttä ja terveysongelmiakin. Tulee kyllä mieleen , että kumpi oli ensin, muna vai kana?
Kyseessä siis lineee joku valtiotieteiden ja filosofian tohtori H. Hiilamo joka on nyt THL:n tutkijana.
Mitähän tuo tietää vaikka nörttipoikien pelikulttuurista ja kuka teki 54-vuotiaasta valtiotieteiden tohtorista asiantuntijan nuoren miesten asioihin?
Mies kommentoimassa naisista = lynkkaus
mies kommentoimassa vähemmistöjen asioista = lynkkaus
mutta nuorista miehistä saa kommentoida?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkoi ahdistamaan. Tekee mieli paeta viinan avulla humalaan koska en pysty käsittelemään tunteitani. Kertokaa miten fiksu nainen tekisi tässä tilanteessa?
Käsittelisi tunteensa, tietenkin. Yksin tai ystävän kanssa.
Ohis...miten käsitellä tunteitaan, jos ei pysty käsittelemään tunteitaan?
Fiksu nainen pystyy käsittelemään tunteensa. Jos on vaikeaa, opettelee. Tarvittaessa hakee apua ystävältä tai terapeutilta.
Eli et vastannut tuon aiemman henkilön kysymykseen vaan oletit automaattisesti, ettei ole mitään ongelmaa tunteiden käsittelyssä. Mun mielestä tässä on yksi suuri ongelma, että pojat eivät ole oppineet käsittelemään tunteitaan, koska "isot pojat eivät itke". Tuo asenne on vielä 2019 niin vahvassa, että on hyvin vaikea alkaa aikuisena ja ahdistuneena opettelemaan jotain sellaista, mikä olisi pitänyt oppia jo lapsena. Monilla miehillä on tästä syystä vaikeuksia ottaa edes vastaan ystävänsä tarvetta käsitellä tunteitaan. Ystävienkin taholta tulee hyvin nopeasti asenne "isot pojat eivät itke". En siis pidä lainkaan yllättävänä, että joku tarttuu pulloon. Joillekin miehille alkoholi on ainoa keino vapauttaa tunnelukot, jotta ylipäätään pystyy puhumaan tunteistaan.
Ja mistäs se itkemättömyys ja asenne on omaksuttu? Olisikos äidiltä, joka halusi kasvattaa pojastaan "kunnon" suomalaisen miehen.
Ei tarvitse mennä kuin tuonne länsinaapuriin, niin tilanne on erilainen. Tosin, ne ruotsalaiset naiset ovat myös erilaisia suomalaisiin verrattuna.
Useimmiten se on omaksuttu isältä. Naiset sallivat helpommin lapsilleen itkemisen ja tunteiden näyttämisen kuin miehet. Ehkä miehiä ahdistaa asia, koska eivät ole koskaan saaneet itsekään näyttää tunteitaan. Olen kuuskymppinen enkä minäkään ole koskaan nähnyt isäni itkevän. Ehkä hän on joskus itkenyt, en tiedä. Isoisäni kyynelkanavat joskus aukesi, mutta vasta, kun Jaloviina-pullosta ainakin puolet oli juotu. Exäni kuuluu myös näihin ihmisiin, joiden mielestä miehet eivät itke eivätkä puhu tunteistaan. Paitsi kännissä. Erostamme on jo 15 vuotta aikaa, mutta aina joskus hän juovuksissa soittaa mulle ja purkaa ahdistustaan. En viitsi lyödä luuria korvaan, koska tiedän, ettei hänellä ole ketään muutakaan, jolle puhua.
Mä olen valvonut iltaisin ja öisin vain kuunnellen omien sekä lähipiirini nuorten huolia ja murheita. Lohduttanut ja halannut. Myös teinpoikia, jotka eivät ole voineet omille vanhemmilleen puhua eikä varsinkaan heidän läsnäollessaan itkeä. Olen pitänyt huolen, että omilla lapsillani on toisiinsa niin läheiset välit, että kun musta aika jättää, heillä on kuitenkin toisensa. Vaikka lapseni ovat jo yli kolmekymppisiä, pitävät silti toisiinsa yhteyttä viikottain.
Enpä usko. Eikös tästä ollut juttua muutama vuosi sitten, että suomalainen lastenkasvatus nimenomaan kavahti kaikkea tunteiden näyttämistä vielä 70-luvulle tultaessa. Tälle oli siis oikein ylempien terveysviranomaisten siunaus.
Koskee siis koko kulttuuria, ei vain miehiä. Ja kuten olemme tänne kirjoittavien äitien kirjoituksista oppineet, he joutuvat tekemään kaiken kotitöistä ja kasvatuksesta lähtien, joten.....
Totta kyllä, tunnekylmyys oli kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä pikemminkin suotavaa. En muista, että lapsuudessani tai nuoruudessani aikuiset olisivat pahemmin halanneet toisiaan. Enkä tarkoita pariskuntia vaan ihan yleisesti sukulaisia. Oikeastaan vasta omat lapseni ottivat tavaksi halata niin isovanhemmat, vanhemmat, sedät, tädit, serkut, sisarukset ja kaikkien näiden puolisot aina, kun tavataan.
Mitä tulee jälkimmäiseen kommenttiisi, niin toki moni palstalle noin kirjoittaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikissa perheissä olisi noin. En ole koskaan suostunut olemaan lapsilleni isä enkä olemaan heille miehen mallina. Lasteni isällä on ollut oma tehtävänsä kasvattajana ja roolimallina ja erityisesti poikansa kohdalla. Olen myös palstalta välillä huomannut, miten jotkut äidit tuntuvat olevan turhautuneita, kun heidän poikansa eivät olekaan samanlaisia kuin heidän tyttärensä. Mulla ei ole veljiä ja on ollut aika avartavaa päästä oman lapsen kautta näkemään myös poikien ja miesten maailmaa. Vaikka olenkin siitä maailmasta oppinut paljon, en edelleenkään pysty olemaan isä. Ja katson, ettei mun tarvitsekaan olla.
En sanoisi, että olisin turhautunut siihen, että pojat ovat täysin tuuliajolla siinä kun tytär pärjää ja suoriutuu vaan olen todella huolissani siitä, miten he saavat hyvän onnellisen elämän ja sitä osallisuutta josta aiemmin puhuttiin. Samalla tunnen suurta voimattomuutta ,koska meillä vanhempina ei tunnu olevan mitään keinoja auttaa tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset luulee että mies on syrjäytynyt jos hänellä ei ole naista ja voin kertoa että tuo on kyllä täysin väärä luulo naisilla. Mies syrjäytyy koska hänellä ei ole töitä eikä hänellä ole ystäviä!
Useinhan juuri valitetaan kun ei ole naista niin ei ole mitään ja millään ei ole väliä.
Että ei ole tyhjästä pongaistu tuo luulo.
ei ole naista vai ei ole edes naista?
muut asiat kunnossa niin naisella ei tee mitään, koirakin antaa enemmän kuin suomalainen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkoi ahdistamaan. Tekee mieli paeta viinan avulla humalaan koska en pysty käsittelemään tunteitani. Kertokaa miten fiksu nainen tekisi tässä tilanteessa?
Mikä ahdistaa? Yritä käsitellä ne tunteet, ei viina auta.
Mikä neuvo tuo on? Miten käsittelen?
Esim. Keskustelemalla niistä jonkun kanssa? Siksi aloitin kysymällä mikä ahdistaa. Tai sitten itsekseen mietit miksi ahdistaa, mitä voisit tehdä asialle jotta ei ahdistaisi, yritä eliminoida ahdistuksen aiheuttaja jne.
Ahdistaa ettei ole työpaikkaa, ei ole naista eikä viinaa, koska rahat on loppu kun ei ole rahaa, koska ei ole työpaikkaa. Eikä naista koska ei ole työpaikkaa. Elämä on yhtä oravanpyörää.
Eikö sulla ole sukulaisia joiden luo voisit mennä? Ettei tarvitsisi olla ainakaan yksin (jos siis olet).
Ootko harkinnut kouluttautua uudelleen jos nykyisessä ammatissa ei ole tarpeeksi työpaikkoja?
Miksi tarviit viinaa? Ei se tuota kuin hetken mielihyvän. Yritä löytää mielihyvää jostain kestävämmästä. Onko jotain muuta tekemistä mistä nautit?Kun itsellä oli joskus paha olla ja elämä tuntui toivottomalta mulla oli tapana etsiä netistä ratkaisuja ongelmille ihan googlettamalla. Tämä auttoi paljon ja netissä on paljon videoita ja neuvoja eri elämäntilanteisiin. Myös kirjoja kannattaa etsiä jotka käsittelee omia ongelmia.
On tässä koulutuspaikkoja katseltu ja muita töitäkin, sukulaisiakin on. Kaikki on vaan prosessissa ettei lähde väärään suuntaan ja myöhemmin kadu että opiskelee väärää alaa tms. Nämä asiat ei vaan tapahdu heti sekin ahdistaa.
Alkoholisoitumistako ja syrjäytymistäkö ei sitten myöhemmin kadu niin paljon kuin sitä, että tuli lähdettyä opiskelemaan väärää alaa?
Ei elämässä saa takeita mistään. Ei siitä, että ala joka nuorena tuntui oikealta olisi sitä myöhemminkin elämässä. Ei siitä, että aina on työpaikka ja rahaa viinaan. Eikä siitä, että parisuhde pelastaa kaiken. Ei sitäkään kukaan takaa, että edes löytää parisuhdetta. Ei kukaan meistä tällaisia takeita saa ja silti pitäisi vaan osata huolehtia itsestään ja asioistaan. Ymmärrettävää toki on että epävarmuus tulevaisuudesta ahdistaa ja siihen ahdistukseen kannattaa hakea apua. Ihan ammattiapua on saatavilla, monesti ammattiapu onkin parempaa kuin yksinomaan läheisiin turvautuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset luulee että mies on syrjäytynyt jos hänellä ei ole naista ja voin kertoa että tuo on kyllä täysin väärä luulo naisilla. Mies syrjäytyy koska hänellä ei ole töitä eikä hänellä ole ystäviä!
Useinhan juuri valitetaan kun ei ole naista niin ei ole mitään ja millään ei ole väliä.
Että ei ole tyhjästä pongaistu tuo luulo.ei ole naista vai ei ole edes naista?
muut asiat kunnossa niin naisella ei tee mitään, koirakin antaa enemmän kuin suomalainen nainen.
Kuinka monta suomalaista naista sinulla on ollut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset luulee että mies on syrjäytynyt jos hänellä ei ole naista ja voin kertoa että tuo on kyllä täysin väärä luulo naisilla. Mies syrjäytyy koska hänellä ei ole töitä eikä hänellä ole ystäviä!
Tämähän ei ole naisten mielipide vaan on peräisin Ylen uutisesta ,jossa prof. Hiilamo? Väittää yksinaduvien miesten olevan suuressa vaarassa syrjäytyä. Toki heillä myös on kuulemma enemmän köyhyyttä ja terveysongelmiakin. Tulee kyllä mieleen , että kumpi oli ensin, muna vai kana?
Kyseessä siis lineee joku valtiotieteiden ja filosofian tohtori H. Hiilamo joka on nyt THL:n tutkijana.
Mitähän tuo tietää vaikka nörttipoikien pelikulttuurista ja kuka teki 54-vuotiaasta valtiotieteiden tohtorista asiantuntijan nuoren miesten asioihin?
Mies kommentoimassa naisista = lynkkaus
mies kommentoimassa vähemmistöjen asioista = lynkkaus
mutta nuorista miehistä saa kommentoida?
No kerroppa sinä, mitä hyötyä elämässä on nuorille miehille uppoutua pelimaailman sen sijaan että saisivat aikaan jotain ja pätisivät tässä reaalimaailmassa? Harvasta tulee ammattilainen joka pystyy itsensä sillä elättämään. Aivan kuin tosi harvasta jääkiekon harrastajista tulee miljoonia ansaitseva ammattilainen. Näihin poikkeuksin on turha vedota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska vain naiset ovat aikuisia ja elävät jårjellä.
Miehet ovat tunteella eläviå flegmaattisia ja eivät kestå pieniäkään vastoinkäymisiå vaan ns kostavat sitten eli ihan sama sitten jos en saa mitä haluan ja minulta vaaditaan jotakin niin minä poika alan ryypätä ja jätän vuokrat maksamatta kun mitä väliä kun ei ¥illuakaan saa keneltå haluaa...Tällä palstalla ei koskaan ole yhtään miesvihaa, yhtään.
Koko ketju on vain miesvihaa, ei tällä ole muuta syytä.
Tehkääs naisista vastaava ja se poistuu minuuteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset luulee että mies on syrjäytynyt jos hänellä ei ole naista ja voin kertoa että tuo on kyllä täysin väärä luulo naisilla. Mies syrjäytyy koska hänellä ei ole töitä eikä hänellä ole ystäviä!
Useinhan juuri valitetaan kun ei ole naista niin ei ole mitään ja millään ei ole väliä.
Että ei ole tyhjästä pongaistu tuo luulo.ei ole naista vai ei ole edes naista?
muut asiat kunnossa niin naisella ei tee mitään, koirakin antaa enemmän kuin suomalainen nainen.
Hyvä että olet elämääsi tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On siinä varmasti ihan silkkaa biologiaakin mukana. Eli käytännössä miehellä pitää olla jokin "tarkoitus", eli käytännössä emäntä/perhe mistä "huolehtia".
Miksi eivät sitten huolehdi kun sellaisen saavat??
Koska naiset pärjäävät hyvin ilman miestä nykyään, miehen "sukupuolirooli" on nykyisin turha asia kosks nainen tekee samoja asioita kuin mies.
Sitten kun haluaa olla perinteisessä roolissa haukutaan kuitenkin lompakkoloiseksi?
Eri
Niinpä, miksei thaivaimot ole lompakkoloisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset luulee että mies on syrjäytynyt jos hänellä ei ole naista ja voin kertoa että tuo on kyllä täysin väärä luulo naisilla. Mies syrjäytyy koska hänellä ei ole töitä eikä hänellä ole ystäviä!
Tämähän ei ole naisten mielipide vaan on peräisin Ylen uutisesta ,jossa prof. Hiilamo? Väittää yksinaduvien miesten olevan suuressa vaarassa syrjäytyä. Toki heillä myös on kuulemma enemmän köyhyyttä ja terveysongelmiakin. Tulee kyllä mieleen , että kumpi oli ensin, muna vai kana?
Kyseessä siis lineee joku valtiotieteiden ja filosofian tohtori H. Hiilamo joka on nyt THL:n tutkijana.
Mitähän tuo tietää vaikka nörttipoikien pelikulttuurista ja kuka teki 54-vuotiaasta valtiotieteiden tohtorista asiantuntijan nuoren miesten asioihin?
Mies kommentoimassa naisista = lynkkaus
mies kommentoimassa vähemmistöjen asioista = lynkkaus
mutta nuorista miehistä saa kommentoida?
No kerroppa sinä, mitä hyötyä elämässä on nuorille miehille uppoutua pelimaailman sen sijaan että saisivat aikaan jotain ja pätisivät tässä reaalimaailmassa? Harvasta tulee ammattilainen joka pystyy itsensä sillä elättämään. Aivan kuin tosi harvasta jääkiekon harrastajista tulee miljoonia ansaitseva ammattilainen. Näihin poikkeuksin on turha vedota.
Mitä se on naisilta pois jos joku mies jakaa postia 4h päivässä, asuu pienessä yksiössä ja pelaa 12h vuorokaudessa?
Tässäkin ketjussa naisten laadukkaiksi harrastuksiksi on kerrottu puutarhanhoito ja oliko se pitsinnypläys vai joku kirjonta? Mitä v*tun saavutuksia nuo on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska vain naiset ovat aikuisia ja elävät jårjellä.
Miehet ovat tunteella eläviå flegmaattisia ja eivät kestå pieniäkään vastoinkäymisiå vaan ns kostavat sitten eli ihan sama sitten jos en saa mitä haluan ja minulta vaaditaan jotakin niin minä poika alan ryypätä ja jätän vuokrat maksamatta kun mitä väliä kun ei ¥illuakaan saa keneltå haluaa...Tällä palstalla ei koskaan ole yhtään miesvihaa, yhtään.
Koko ketju on vain miesvihaa, ei tällä ole muuta syytä.
Tehkääs naisista vastaava ja se poistuu minuuteissa.
Minusta tässä on hyvinkin asiallista pohdintaa.
T. Nuoren miehen äiti
Millainen on syrjäytynyt? Onko työssäkäyvä muuten erakko syrjäytynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkoi ahdistamaan. Tekee mieli paeta viinan avulla humalaan koska en pysty käsittelemään tunteitani. Kertokaa miten fiksu nainen tekisi tässä tilanteessa?
Käsittelisi tunteensa, tietenkin. Yksin tai ystävän kanssa.
Ohis...miten käsitellä tunteitaan, jos ei pysty käsittelemään tunteitaan?
Fiksu nainen pystyy käsittelemään tunteensa. Jos on vaikeaa, opettelee. Tarvittaessa hakee apua ystävältä tai terapeutilta.
Eli et vastannut tuon aiemman henkilön kysymykseen vaan oletit automaattisesti, ettei ole mitään ongelmaa tunteiden käsittelyssä. Mun mielestä tässä on yksi suuri ongelma, että pojat eivät ole oppineet käsittelemään tunteitaan, koska "isot pojat eivät itke". Tuo asenne on vielä 2019 niin vahvassa, että on hyvin vaikea alkaa aikuisena ja ahdistuneena opettelemaan jotain sellaista, mikä olisi pitänyt oppia jo lapsena. Monilla miehillä on tästä syystä vaikeuksia ottaa edes vastaan ystävänsä tarvetta käsitellä tunteitaan. Ystävienkin taholta tulee hyvin nopeasti asenne "isot pojat eivät itke". En siis pidä lainkaan yllättävänä, että joku tarttuu pulloon. Joillekin miehille alkoholi on ainoa keino vapauttaa tunnelukot, jotta ylipäätään pystyy puhumaan tunteistaan.
Ja mistäs se itkemättömyys ja asenne on omaksuttu? Olisikos äidiltä, joka halusi kasvattaa pojastaan "kunnon" suomalaisen miehen.
Ei tarvitse mennä kuin tuonne länsinaapuriin, niin tilanne on erilainen. Tosin, ne ruotsalaiset naiset ovat myös erilaisia suomalaisiin verrattuna.
Useimmiten se on omaksuttu isältä. Naiset sallivat helpommin lapsilleen itkemisen ja tunteiden näyttämisen kuin miehet. Ehkä miehiä ahdistaa asia, koska eivät ole koskaan saaneet itsekään näyttää tunteitaan. Olen kuuskymppinen enkä minäkään ole koskaan nähnyt isäni itkevän. Ehkä hän on joskus itkenyt, en tiedä. Isoisäni kyynelkanavat joskus aukesi, mutta vasta, kun Jaloviina-pullosta ainakin puolet oli juotu. Exäni kuuluu myös näihin ihmisiin, joiden mielestä miehet eivät itke eivätkä puhu tunteistaan. Paitsi kännissä. Erostamme on jo 15 vuotta aikaa, mutta aina joskus hän juovuksissa soittaa mulle ja purkaa ahdistustaan. En viitsi lyödä luuria korvaan, koska tiedän, ettei hänellä ole ketään muutakaan, jolle puhua.
Mä olen valvonut iltaisin ja öisin vain kuunnellen omien sekä lähipiirini nuorten huolia ja murheita. Lohduttanut ja halannut. Myös teinpoikia, jotka eivät ole voineet omille vanhemmilleen puhua eikä varsinkaan heidän läsnäollessaan itkeä. Olen pitänyt huolen, että omilla lapsillani on toisiinsa niin läheiset välit, että kun musta aika jättää, heillä on kuitenkin toisensa. Vaikka lapseni ovat jo yli kolmekymppisiä, pitävät silti toisiinsa yhteyttä viikottain.
Enpä usko. Eikös tästä ollut juttua muutama vuosi sitten, että suomalainen lastenkasvatus nimenomaan kavahti kaikkea tunteiden näyttämistä vielä 70-luvulle tultaessa. Tälle oli siis oikein ylempien terveysviranomaisten siunaus.
Koskee siis koko kulttuuria, ei vain miehiä. Ja kuten olemme tänne kirjoittavien äitien kirjoituksista oppineet, he joutuvat tekemään kaiken kotitöistä ja kasvatuksesta lähtien, joten.....
Totta kyllä, tunnekylmyys oli kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä pikemminkin suotavaa. En muista, että lapsuudessani tai nuoruudessani aikuiset olisivat pahemmin halanneet toisiaan. Enkä tarkoita pariskuntia vaan ihan yleisesti sukulaisia. Oikeastaan vasta omat lapseni ottivat tavaksi halata niin isovanhemmat, vanhemmat, sedät, tädit, serkut, sisarukset ja kaikkien näiden puolisot aina, kun tavataan.
Mitä tulee jälkimmäiseen kommenttiisi, niin toki moni palstalle noin kirjoittaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikissa perheissä olisi noin. En ole koskaan suostunut olemaan lapsilleni isä enkä olemaan heille miehen mallina. Lasteni isällä on ollut oma tehtävänsä kasvattajana ja roolimallina ja erityisesti poikansa kohdalla. Olen myös palstalta välillä huomannut, miten jotkut äidit tuntuvat olevan turhautuneita, kun heidän poikansa eivät olekaan samanlaisia kuin heidän tyttärensä. Mulla ei ole veljiä ja on ollut aika avartavaa päästä oman lapsen kautta näkemään myös poikien ja miesten maailmaa. Vaikka olenkin siitä maailmasta oppinut paljon, en edelleenkään pysty olemaan isä. Ja katson, ettei mun tarvitsekaan olla.
En sanoisi, että olisin turhautunut siihen, että pojat ovat täysin tuuliajolla siinä kun tytär pärjää ja suoriutuu vaan olen todella huolissani siitä, miten he saavat hyvän onnellisen elämän ja sitä osallisuutta josta aiemmin puhuttiin. Samalla tunnen suurta voimattomuutta ,koska meillä vanhempina ei tunnu olevan mitään keinoja auttaa tässä.
Oletko aivan varma, että poikiesi käsitys hyvästä ja onnellisesta elämästä on sama kuin sinulla, tyttärelläsi tai miehelläsi? Kirjoitin ketjuun aiemmin, että en ole itsekään ollut koskaan aktiivinen, energinen enkä kunnianhimoinen. En ole ladannut vapaa-aikaani täyteen menemisiä ja olen viihtynyt tietokoneen ääressä jopa niin hyvin, että vähän puolivahingossa ajauduin tekemään siitä itselleni ammatinkin. Mun elämäni on silti oikein hyvää ja onnellista. Välillä lähinnä säälin tuttujani, jotka kertovat, miten on aina kiire, koskaan ei saa levätä, on mentävä sinne, tänne ja tuonne. Ihan itse ovat halunneet tehdä elämästään sellaista ja heidänhän pitäisi nyt olla onnellisia ja tyytyväisiä eikä valittaa asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset luulee että mies on syrjäytynyt jos hänellä ei ole naista ja voin kertoa että tuo on kyllä täysin väärä luulo naisilla. Mies syrjäytyy koska hänellä ei ole töitä eikä hänellä ole ystäviä!
Tämähän ei ole naisten mielipide vaan on peräisin Ylen uutisesta ,jossa prof. Hiilamo? Väittää yksinaduvien miesten olevan suuressa vaarassa syrjäytyä. Toki heillä myös on kuulemma enemmän köyhyyttä ja terveysongelmiakin. Tulee kyllä mieleen , että kumpi oli ensin, muna vai kana?
Kyseessä siis lineee joku valtiotieteiden ja filosofian tohtori H. Hiilamo joka on nyt THL:n tutkijana.
Mitähän tuo tietää vaikka nörttipoikien pelikulttuurista ja kuka teki 54-vuotiaasta valtiotieteiden tohtorista asiantuntijan nuoren miesten asioihin?
Mies kommentoimassa naisista = lynkkaus
mies kommentoimassa vähemmistöjen asioista = lynkkaus
mutta nuorista miehistä saa kommentoida?
No kerroppa sinä, mitä hyötyä elämässä on nuorille miehille uppoutua pelimaailman sen sijaan että saisivat aikaan jotain ja pätisivät tässä reaalimaailmassa? Harvasta tulee ammattilainen joka pystyy itsensä sillä elättämään. Aivan kuin tosi harvasta jääkiekon harrastajista tulee miljoonia ansaitseva ammattilainen. Näihin poikkeuksin on turha vedota.
Voiko elämän tarkoitus olla ikuisesti viihdyttää itseään? Pakoillaanko siinä jotain? Ikäviä päätöksiä, työntekoa jonkin tavoitteen eteen , vastuuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska vain naiset ovat aikuisia ja elävät jårjellä.
Miehet ovat tunteella eläviå flegmaattisia ja eivät kestå pieniäkään vastoinkäymisiå vaan ns kostavat sitten eli ihan sama sitten jos en saa mitä haluan ja minulta vaaditaan jotakin niin minä poika alan ryypätä ja jätän vuokrat maksamatta kun mitä väliä kun ei ¥illuakaan saa keneltå haluaa...Tällä palstalla ei koskaan ole yhtään miesvihaa, yhtään.
Minkäs sille voi, että perinteiset miehen roolit ei nykyisin toimi ja miehiltä puuttuu joustavuus ja sitkeys.
Perinteiset roolit eivät toimi ja miehet valitsevat vaikkapa tietokonepelit.
Pelit > nainen (parisuhde) ja sekös kismittää.
Älkää yrittäkö painaa miestä teidän "hyvän miehen" muottiinne, olette itse vasta vapautuneet miesten määrittelemistä kahleista. Miehen ei ole pakko olla "hyvä" teidän papereissanne sen enempää kuin teidän tule olla "hyvä" miehen papereissa.
Ja "sitten jäätte ilman naista" ? No voi kuinka ikävää, ette te mikään palkinto ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syviä, merkityksellisiä ihmissuhteita pidetään akkamaisina ja epämiehekkäinä, sosiaalisuus ja sosiaalisten suhteiden vaaliminen on pelkkää ”eukkojen kälätystä”. Plus se että naiset huolehtivat sinkkuina itsestään ja parisuhteessa itsestään ja puolisostaan, kun semmonen on ”muijien puuhaa”. Eli kaikki mikä suojaa naisia yksinäisyydeltä on feminiinistä ja siksi arvotonta ja turhaa.
Miehille on opetettu, ettei sosiaalista kontaktia, fyysistä kontaktia ja ylipäätään syvää sydänkontaktia SAA olla toisten miesten kanssa, koska se on homoa ja nynnya. Sitä varten tarvitaan nainen ja nimenomaan puoliso. Tätä on ihan tutkittu ja tässä on yksi syy sille, miksi miehet kokevat friendzonea; nainen on ystävällinen ja avoin miehelle samoin kuin kenelle tahansa läheiselle ystävälleen (koska tämä on naisille OK ja naisten kesken normaalia). Mies ymmärtää tämän mahdollisuutena seurusteluun tai ainakin romanttisena kiinnostuksena naisen puolelta, koska mies voi toimia samoin vain kiinnostavaa naista kohtaan.
Tästä syystä miesten elämänlaatu paranee suhteissa ja romahtaa suhteen jälkeen. Kun nainen voi avata sydäntään ystävilleen ja vaikka halailla heitä pahimpina hetkinä, itkeä olkapäätä vasten, mies ei voi tehdä näin toisen miehen kanssa. Koska se nyt vaan on niin (miesten itsensä keksimä juttu). Patriarkaarista sontaa siis, toksista maskuliinista mallia, josta ei hyödy kukaan, vähiten mies itse.
Miesten välinen ystävyys on puhtainta ja kauneinta tässä maailmassa, eikä sitä riko mikään. Miehelle voi purkaa kaikki huolet eikä tarvitse pelätä että puoliso tiukan paikan tullen käyttää niitä aseena sinua vastaan.
Siis ymmärränkö oikein, että täällä joku haluaa väittää, että miehet eivät syrjäydy helpommin kuin naiset ja se mikä näyttää ulospäin syrjäytymiseltä onkin oikeasti onnellista miehen elämää, jossa mies saa vihdoin olla oma itsensä?
Jos näin, niin se on kyllä karhunpalvelus miehille. Syrjäytyminen ON ennen kaikkea yksinäisten miesten ongelma. Ja se on oikeasti ongelma sekä heille itselleen että yhteiskunnalle. En voi käsittää miksi joku loukkaantuu tästä ongelmasta puhumisesta. Miesten ongelmista pitää puhua, niitä pitää yrittää ehkäistä ja ongelmissa olevia miehiä pitää auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset luulee että mies on syrjäytynyt jos hänellä ei ole naista ja voin kertoa että tuo on kyllä täysin väärä luulo naisilla. Mies syrjäytyy koska hänellä ei ole töitä eikä hänellä ole ystäviä!
Tämähän ei ole naisten mielipide vaan on peräisin Ylen uutisesta ,jossa prof. Hiilamo? Väittää yksinaduvien miesten olevan suuressa vaarassa syrjäytyä. Toki heillä myös on kuulemma enemmän köyhyyttä ja terveysongelmiakin. Tulee kyllä mieleen , että kumpi oli ensin, muna vai kana?
Kyseessä siis lineee joku valtiotieteiden ja filosofian tohtori H. Hiilamo joka on nyt THL:n tutkijana.
Mitähän tuo tietää vaikka nörttipoikien pelikulttuurista ja kuka teki 54-vuotiaasta valtiotieteiden tohtorista asiantuntijan nuoren miesten asioihin?
Mies kommentoimassa naisista = lynkkaus
mies kommentoimassa vähemmistöjen asioista = lynkkaus
mutta nuorista miehistä saa kommentoida?
No kerroppa sinä, mitä hyötyä elämässä on nuorille miehille uppoutua pelimaailman sen sijaan että saisivat aikaan jotain ja pätisivät tässä reaalimaailmassa? Harvasta tulee ammattilainen joka pystyy itsensä sillä elättämään. Aivan kuin tosi harvasta jääkiekon harrastajista tulee miljoonia ansaitseva ammattilainen. Näihin poikkeuksin on turha vedota.
Voiko elämän tarkoitus olla ikuisesti viihdyttää itseään? Pakoillaanko siinä jotain? Ikäviä päätöksiä, työntekoa jonkin tavoitteen eteen , vastuuta?
Ihminen on vastuussa itsestään ja sillä oletuksella että täällä ollaan vain kerran.... miksi elämän pitäisi olla paskaa puurtamista jos muutenkin selviää hengissä?
Totta kyllä, tunnekylmyys oli kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä pikemminkin suotavaa. En muista, että lapsuudessani tai nuoruudessani aikuiset olisivat pahemmin halanneet toisiaan. Enkä tarkoita pariskuntia vaan ihan yleisesti sukulaisia. Oikeastaan vasta omat lapseni ottivat tavaksi halata niin isovanhemmat, vanhemmat, sedät, tädit, serkut, sisarukset ja kaikkien näiden puolisot aina, kun tavataan.
Mitä tulee jälkimmäiseen kommenttiisi, niin toki moni palstalle noin kirjoittaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikissa perheissä olisi noin. En ole koskaan suostunut olemaan lapsilleni isä enkä olemaan heille miehen mallina. Lasteni isällä on ollut oma tehtävänsä kasvattajana ja roolimallina ja erityisesti poikansa kohdalla. Olen myös palstalta välillä huomannut, miten jotkut äidit tuntuvat olevan turhautuneita, kun heidän poikansa eivät olekaan samanlaisia kuin heidän tyttärensä. Mulla ei ole veljiä ja on ollut aika avartavaa päästä oman lapsen kautta näkemään myös poikien ja miesten maailmaa. Vaikka olenkin siitä maailmasta oppinut paljon, en edelleenkään pysty olemaan isä. Ja katson, ettei mun tarvitsekaan olla.